Elän ateistina. Se ei jokapäiväisessä elämässä tunnu miltään erityiseltä, mutta koska olen ollut kristitty aiemmin, voin verrata mieleni maisemia tuolloin ja nyt.
Uskovaisena koin olevani tarkkailtavana koko ajan. Yksityisyyttä ei ollut peiton alla, suihkussa eikä vessassa eikä edes oman pään sisällä, koska Jumalan kerrottiin näkevän ajatukset jopa ennalta käsin. Koin, että kaikki yritykset olla mieliksi Jumalalle ovat turhia, koska epäonnistuin kuitenkin, ja aina saattoi tulla joku Herran lähettiläs profetoimaan minulle ja kertomaan, miten minun pitäisi parantaa uskonkilvoitteluani. Puolittain seurakunnan vanhimpien ohjeiden, puolittain Raamatun sekavien kirjoitusten mukaan koetin elellä ja puristaa aika ajoin jonkinlaista ylistystäkin ilmoille, koska käskettiin.
Ajan mittaan Jumalan sallimat kauheudet kumosivat uskoni. Varsinkin joidenkin uskovaisten ihmisten kärsimys, johon ei vuosikausiin tullut mitään helpotusta vaikka miten rukoili, ihmetytti minua ja lopulta olin jo tosi vihainen Jumalalle. Lopulta taivas repesi ja tajusin, ettei siellä ketään ole.
Kaikki on sattumaa, kaikenlaiset puheet tarkoituksista ja johdatuksista olivat ainoastaan harhaa, kurjaa selittely-yritystä, raamatunjakeet pelkkää nöyryyttävää taustamusiikkia ihmisen vaikealle vaellukselle. Todellista välittämistä ei ollut missään. Jumala kaatui kuin Leninin patsas, ja ihmettelin vain miksen aiemmin ollut oivaltanut mokomaa huijausta.
Ateistina ollessa tyhjä taivas tuntuu levolliselta, avaruus vapauttavalta ja oman pään sisältö mukavan yksityiseltä. En tarvitse uskonnon tilalle mitään. On lupa kyseenalaistaa kaikki, kritisoida kaikkea ja päättää (lain puitteissa) itse, miten toimii ihmettelemättä rasitukseen saakka mitä Raamattu milläkin kohdalla tarkoittaa ja miten sitä nykymaailmassa pitäisi parhaiten noudattaa. Uteliaisuus johdattakoon: tiede avatkoon uutta mielenkiintoista luettavaa ja opittavaa, mutta kenenkään edessä ei tarvitse polvia notkistaa.
En vastusta uskontoja sinänsä, mutta haluaisin vaikuttaa siten, että niihin liittyvät pakottamiset, pelotteet ja taloudelliset vaikutukset poistuisivat ihmisten elämästä. Varsinkin lasten ajatusmaailman miehittäminen jeesuksilla, aabrahameilla ja paavaleilla on väärin. Uskontoon tulisi jokaisen saada tutustua varttuneemmalla iällä oman mielenkiinnon vetämänä, jos sellaista tuntee. Jos uskonto saa ihmisen toimimaan eettisemmin ja olemaan myötätuntoisempi muita kohtaan kuin hän olisi ilman uskontoa, silloinhan uskonnolla on tähän ihmiseen myönteinen vaikutus. Mutta useammin tuntuu tulevan vastaan ihmisiä, joista on uskonnon takia tullut yhä kovempia, epärehellisempiä ja paatuneempia - tai sitten ahdistuneempia. Mielestäni jo se ajatus, että joku on täytynyt tappaa anteeksiannon mahdollistamiseksi, on kerta kaikkiaan raaistava ajatus, saati se, että monet uskovat ovat valmiit hyväksymään ikuisen kidutusrangaistuksen ajatuksen.
Soisin kaikille ajatuksen vapauden ilman takaraivossa loimottavia helvetin lieskoja. Aika aikaa kutakin: ihminen elää, parhaansa tekee ja sitten nukkuu pois. MInusta olisi kamalaa elää ikuisesti. Ateismi ei tarjoa juuri mitään, mutta se poistaa pelkoja ja raja-aitoja. Ateismia ei tarvitse kiittää eikä ylistää, mutta se antaa vapaan mahdollisuuden tarkastella maailmaa polttamatta näppejä jossakin väärin ymmärretyssä Raamatun kohdassa.
Ja sitä paitsi ateistisen ajattelun kautta olen löytänyt todella hyviä ihmissuhteita ja ystäviä sekä kokenut hulvattoman hauskoja hetkiä.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia samasta asiasta. Mukavaa maanantaipäivää kaikille!
Ateistina
135
649
Vastaukset
Kirjoituksestasi päätellen olet ollut Raamatun terminologialla sanottuna lain alla.
Se tarkoittaa sitä, että ihminen yrittää omilla suorituksillaan ja pinnistelyillään päästä kokemaan Jumalan läsnäoloa tai kasvamaan "paremmaksi" kristityksi.
Sellainen on tietenkin hyvin raskasta ja johtaa usein turhautumiseen ja joskus uskosta luopumiseen.
Todellinen kristinusko on vanhurskautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä..
Jeesus tuli juuri vapauttamaan lain alta vapauteen.
Hän sanookin: "Jos siis Poika (Jeesus) tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."- Kantapää
Jaaha, sinä taas..
Ehdin jo tovin verran kuvitella sinun älynneen lopettaa tuon jatkuvan argumenttivirheiden viljelemisen ja itsesi yleisen nolaamisen tällä palstalla..
Mikäs suo meille tämän erittäin kyseenalaisen ilon, että olet jälleen kerran mystisesti ilmestynyt alentamaan palstan keskustelujen tasoa..? - jihuu..
Kantapää kirjoitti:
Jaaha, sinä taas..
Ehdin jo tovin verran kuvitella sinun älynneen lopettaa tuon jatkuvan argumenttivirheiden viljelemisen ja itsesi yleisen nolaamisen tällä palstalla..
Mikäs suo meille tämän erittäin kyseenalaisen ilon, että olet jälleen kerran mystisesti ilmestynyt alentamaan palstan keskustelujen tasoa..?Jaakobin lisäksi toinen vaikutusvaltainen kristitty keksi termin "Arbeit macht frei" ja pisti monet töihin siihen nojaten.
Ja Jaakob sekä Adolf Hitler kävelivät käsikädessä raamatun opetusten mukaisesti. - jiiihaaa
jihuu.. kirjoitti:
Jaakobin lisäksi toinen vaikutusvaltainen kristitty keksi termin "Arbeit macht frei" ja pisti monet töihin siihen nojaten.
Ja Jaakob sekä Adolf Hitler kävelivät käsikädessä raamatun opetusten mukaisesti.No ärsyttääkö teitä ateisteja sitten Jeesuskin persoonana?
jiiihaaa kirjoitti:
No ärsyttääkö teitä ateisteja sitten Jeesuskin persoonana?
miten mikään hengetön voi olla persoona?
jihuu.. kirjoitti:
Jaakobin lisäksi toinen vaikutusvaltainen kristitty keksi termin "Arbeit macht frei" ja pisti monet töihin siihen nojaten.
Ja Jaakob sekä Adolf Hitler kävelivät käsikädessä raamatun opetusten mukaisesti.Tuo Hitlerin "kristillisyyden" korostaminen on kyllä lapsellista, typerää ja puisevaa.
- Explitkrips
mis.sy kirjoitti:
miten mikään hengetön voi olla persoona?
Tuohon vastatakseen olisi hyvä ensin tietää, mitä mieltä kysyjä on siitä että ihmisen persoonakin tässä ajassa käsittää, kropan, sielun ja hengen...? Uskooko hän, mitä uskoo, vainko sen mitä "tietää"...? Jo ei usko, niin lienee turhaa yrittää alkaa selittämään hengellisen sektorin asioita.
Oma kokemukseni on jokseenkin toisenlainen, vaikka aiemmin katsoinkin olevani kristitty.
Koin tosin myös itse että Jumala on kaikkialla mutta sen sijaan että olisin kokenut tämän jumaluuden tarkkailevan yksityiskohtaisesti kaikkea mitä minä teen, koin että Jumala on ennemminkin läsnä jokaisessa tilanteessa.
Enkä minä kokenut tätä läsnäoloa ahdistavana vaan sen sijaan osoituksena tämän jumaluuden välittämisestä ihmiskuntaa kohtaan.
Uskonnon harjoittaminen ei ollut minulle jokin tehtävä taikka työ jota minun olisi ollut pakko tehdä, vaan sen sijaan koin uskonnon harjoittamisen yhtä luonnollisena asiana kuin hengittämisen.
Se oli vain yksinkertaisesti osa minun jokapäiväistä elämääni.
Se että maailmassa tapahtui ja tapahtuu hyvinkin ikäviä ja haitallisia asioita ei missään määrin vaikuttanut minun uskooni Jumalan hyvyyteen, sillä näitä pahoja tekoja tekivät ihmiset vapaasta tahdostaan, ei Jumala.
Ja ne uskonnolliset henkilöt jotka suorittivat pahoja tekona, he olivat vain yksinkertaisesti langenneet pahuuteen.
Toki minua kummastutti se että ihmisten käsitykset siitä mikä oikea usko on, olivat varsin erilaisia toisistaan ja tämä oli yksi niistä seikoista jotka lopulta johtivat uskonnon hylkäämiseen, mutta tuolloin minä yksinkertaisesti vain katsoin että jokainen yrittää tavallaan ymmärtää Jumalaa.
Koska ihminen ei ole täydellinen tämä yritykset ymmärtää Jumalaa eivät ole täydellisiä ja siksi näissä käsityksissä on eroja, mutta jokainen näistä käsityksistään pyrki periaatteessa samaan lopputulokseen jonka katsoin olevan todellinen.
Minulla ei myöskään ollut taikka edelleenkään ole juuri minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia kanssakäymisestä uskonnollisten henkilöiden kanssa.
Sen sijaan yhteisöllisyys ja välittäminen jota minä olen kokenut osana uskonnollista yhteisöä on yksi niistä kaikkein positiivisimmista ja hienoimmista varhaisiän kokemuksista joita minulle on.
En myöskään koskaan uskonut pelosta siitä mitä minulle tulee tapahtumaan jos en usko, sillä minä en yksinkertaisesti vain edes tullut harkinneeksi sellaista mahdollisuutta että olisin voinut olla väärässä.
Olin täysin varma siitä että minä olin pelastettu ja että kuoleman jälkeen minä viettäisin ikuisuuden taivaassa.
____
Mikäli joku on missään määrin lukenut mielipiteitä ja ajatuksia joita nyttemmin olen esittänyt, edellinen kuvaus saattaa vaikuttaa varsin uskomattomalta jos ei suoranaisesti valheelliselta.
Ja mikäli joku näin ajattelee niin se ei juurikaan minua häiritse, vaikka en voikaan ymmärtää miksi joku valehtelisi tällaisten asioiden suhteen.
Se miksi minä lopulta päädyin ateismiin johtui siitä että tulin kohdanneeksi uskonnollisia käsityksiä jotka eivät olleet kristillisiä ja siitä huolimatta nämä ihmiset uskoivat niihin yhtä vakaasti jos eivät vahvemmin kuin minä itse.
Jolloin tarkoituksenani oli osoittaa ja perustella miksi minä uskoin mitä minä uskoin ja samalla osoittaa että nämä muut uskonnot olivat väärässä.
Valitettavasti.....tai onneksi miten asiaan nyt haluaa suhtautua...... pyrkimys oikeuttaa miksi uskoo mitä uskoo ja miksi ei usko mitä ei usko, johtaa uskonnollisten ideologioiden perustelemattoman ja oikeuttamattoman luonteen takia sellaiseen lopputulokseen ettei niihin uskomisessa ole mitään järkeä.
Jolloin ainoaksi perusteltavissa olevaksi asemaksi muodostuu uskonnollisten käsitysten hylkääminen, jos ei suoranaisesti virheellisinä, niin vähintäänkin oikeuttamattomina.Molempien iaurwen ja Alffa-Omegan kaltaisia kokemuksia oli itsellänikin. Yksityisyyden puutteesta. Jne
"Se miksi minä lopulta päädyin ateismiin johtui siitä että tulin kohdanneeksi uskonnollisia käsityksiä jotka eivät olleet kristillisiä ja siitä huolimatta nämä ihmiset uskoivat niihin yhtä vakaasti jos eivät vahvemmin kuin minä itse."
Tuo varsinkin kuulostaa tutulta. Näin jälkiviisaana omaa kirkosta eroamistani ajattelen kirkosta eroamiseni olleen vain positiivinen asia. Jos vain olisin sen nuorempana tajunnut tehdä heti 18v täytettyäni ellei jopa nuorempana. Myös huonot muistot seurakuntalaisista oli oma osansa eroamisessa.
Tieten virallisesti erosin kirkosta armeijapalveluksen aikana. Jossa viimein uskalsin päätökseni tehdä. Eikä takaisin ole ikävä jäänyt.- Jumala on olemassa
Alffa-Omega ja atac
"Se miksi minä lopulta päädyin ateismiin johtui siitä että tulin kohdanneeksi uskonnollisia käsityksiä jotka eivät olleet kristillisiä ja siitä huolimatta nämä ihmiset uskoivat niihin yhtä vakaasti jos eivät vahvemmin kuin minä itse."
Kirjoituksistanne saan sen käsityksen, että kummatkin olette kohdanneet ihmisiä, jotka uskoivat eri tavalla kuin te ja olivat vakuuttuneita, että heidän uskontonsa on oikeassa ja se sai teidät ryhtymään ateistiksi.
Jos nuo toiset ihmiset kuitenkin uskoivat Jumalan olemassaoloon ja olivat siinä niin vakuuttuneita, niin he olivat siinä mielessä yhtä mieltä kristittyjen kanssa.
Jos kaksi eri uskontoa uskoo eri tavalla Jumalaan, niin eihän se mitenkään kumoa Jumalan olemassaoloa, eikä ole mikään peruste ryhtyä ateistiksi.
Korkeintaan se horjuttaa omaa uskoa siihen uskontoon, jossa on ollut, ei Jumalan olemassaoloon. Jumala on olemassa kirjoitti:
Alffa-Omega ja atac
"Se miksi minä lopulta päädyin ateismiin johtui siitä että tulin kohdanneeksi uskonnollisia käsityksiä jotka eivät olleet kristillisiä ja siitä huolimatta nämä ihmiset uskoivat niihin yhtä vakaasti jos eivät vahvemmin kuin minä itse."
Kirjoituksistanne saan sen käsityksen, että kummatkin olette kohdanneet ihmisiä, jotka uskoivat eri tavalla kuin te ja olivat vakuuttuneita, että heidän uskontonsa on oikeassa ja se sai teidät ryhtymään ateistiksi.
Jos nuo toiset ihmiset kuitenkin uskoivat Jumalan olemassaoloon ja olivat siinä niin vakuuttuneita, niin he olivat siinä mielessä yhtä mieltä kristittyjen kanssa.
Jos kaksi eri uskontoa uskoo eri tavalla Jumalaan, niin eihän se mitenkään kumoa Jumalan olemassaoloa, eikä ole mikään peruste ryhtyä ateistiksi.
Korkeintaan se horjuttaa omaa uskoa siihen uskontoon, jossa on ollut, ei Jumalan olemassaoloon.Olisi varsin suotavaa että mikäli käytät perusteluna lainausta jostakin kirjoituksesta, lukisit myös kirjoituksen josta lainaus on otettu. Asia yhteydessä kun tuo kyseinen lainaus on huomattavasti järkevämpi kuin irrotettuna ympäröivästä tekstistä.
En missään kohden sanonut että muiden erilainen käsitys jumaluuksista olisi ollut se asia minkä perusteella minä olen atesiti. Sen sijaan kyseinen seikka toimi lähtöpisteenä sille prosessille jonka kautta minusta loppujen lopuksi tuli ateisti.
Tämän prosessin ollessa jotakin minkä mainitsin vastauksessani, mutta jonka jostakin syystä jätit huomioimatta, ja se meni näin:
""pyrkimys oikeuttaa miksi uskoo mitä uskoo ja miksi ei usko mitä ei usko, johtaa uskonnollisten ideologioiden perustelemattoman ja oikeuttamattoman luonteen takia sellaiseen lopputulokseen ettei niihin uskomisessa ole mitään järkeä.
Jolloin ainoaksi perusteltavissa olevaksi asemaksi muodostuu uskonnollisten käsitysten hylkääminen, jos ei suoranaisesti virheellisinä, niin vähintäänkin oikeuttamattomina. ""
Minä en myöskään milloinkaan ryhtynyt ateistiksi, minä vain yksinkertaisesti päädyin tilanteeseen jossa uskonnolliset väitteet eivät enää olleet vakuuttavia. Tämän seurauksesta minä vain jossakin vaiheessa tajusin olevani ateisti.- todellinen elämä
Alffa-Omega kirjoitti:
Olisi varsin suotavaa että mikäli käytät perusteluna lainausta jostakin kirjoituksesta, lukisit myös kirjoituksen josta lainaus on otettu. Asia yhteydessä kun tuo kyseinen lainaus on huomattavasti järkevämpi kuin irrotettuna ympäröivästä tekstistä.
En missään kohden sanonut että muiden erilainen käsitys jumaluuksista olisi ollut se asia minkä perusteella minä olen atesiti. Sen sijaan kyseinen seikka toimi lähtöpisteenä sille prosessille jonka kautta minusta loppujen lopuksi tuli ateisti.
Tämän prosessin ollessa jotakin minkä mainitsin vastauksessani, mutta jonka jostakin syystä jätit huomioimatta, ja se meni näin:
""pyrkimys oikeuttaa miksi uskoo mitä uskoo ja miksi ei usko mitä ei usko, johtaa uskonnollisten ideologioiden perustelemattoman ja oikeuttamattoman luonteen takia sellaiseen lopputulokseen ettei niihin uskomisessa ole mitään järkeä.
Jolloin ainoaksi perusteltavissa olevaksi asemaksi muodostuu uskonnollisten käsitysten hylkääminen, jos ei suoranaisesti virheellisinä, niin vähintäänkin oikeuttamattomina. ""
Minä en myöskään milloinkaan ryhtynyt ateistiksi, minä vain yksinkertaisesti päädyin tilanteeseen jossa uskonnolliset väitteet eivät enää olleet vakuuttavia. Tämän seurauksesta minä vain jossakin vaiheessa tajusin olevani ateisti." Minä en myöskään milloinkaan ryhtynyt ateistiksi, minä vain yksinkertaisesti päädyin tilanteeseen jossa uskonnolliset väitteet eivät enää olleet vakuuttavia. Tämän seurauksesta minä vain jossakin vaiheessa tajusin olevani ateisti. "
- jos sinun kristillisyytesi on perustunut johonkin väitteeseen, et ole todellakaan edes ollut kristilliseen elämään kosketuksissakaan.
Eihän kristillisyys ole sitä, että uskoo jonkun väitteen. Kristillisyys tulee ihmiseen täydellisen sisäisen muutoksen kautta, jonka saa aikaan Jumalan Henki ja Sana.
Sitä ei voi itse aikaansaada, jos sitä yrittää, siitä syntyy vain teeskentelevä, ulkokultainen ihminen, vailla todellista Jumalan elämää. todellinen elämä kirjoitti:
" Minä en myöskään milloinkaan ryhtynyt ateistiksi, minä vain yksinkertaisesti päädyin tilanteeseen jossa uskonnolliset väitteet eivät enää olleet vakuuttavia. Tämän seurauksesta minä vain jossakin vaiheessa tajusin olevani ateisti. "
- jos sinun kristillisyytesi on perustunut johonkin väitteeseen, et ole todellakaan edes ollut kristilliseen elämään kosketuksissakaan.
Eihän kristillisyys ole sitä, että uskoo jonkun väitteen. Kristillisyys tulee ihmiseen täydellisen sisäisen muutoksen kautta, jonka saa aikaan Jumalan Henki ja Sana.
Sitä ei voi itse aikaansaada, jos sitä yrittää, siitä syntyy vain teeskentelevä, ulkokultainen ihminen, vailla todellista Jumalan elämää.Missään vaiheessa en esittänyt että koin itseni kristityksi ainoastaan siksi että hyväksyin jonkin väitteen. Kohta jota lainasit kuvaa sitä vaihetta jolloin tulin tietoiseksi sellaisesta asiasta kuin ateismi ja tiedostin oman ateistisuuteni.
Tämä tapahtui huomattavasti sen jälkeen kun olin lakannut tunnistautumasta kristityksi.
>>> Eihän kristillisyys ole sitä, että uskoo jonkun väitteen. > Kristillisyys tulee ihmiseen täydellisen sisäisen muutoksen kautta, jonka saa aikaan Jumalan Henki ja Sana. > Sitä ei voi itse aikaansaada, jos sitä yrittää, siitä syntyy vain teeskentelevä, ulkokultainen ihminen, vailla todellista Jumalan elämää.
"Kirjoituksistanne saan sen käsityksen, että kummatkin olette kohdanneet ihmisiä, jotka uskoivat eri tavalla kuin te ja olivat vakuuttuneita,"
Varsinainen sekakuoro loppupeleissä sanoisin.
"että heidän uskontonsa on oikeassa ja se sai teidät ryhtymään ateistiksi."
Yhtnä syynä itselläni oli myös se. Sekä väkivaltaiset muistot.
"niin he olivat siinä mielessä yhtä mieltä kristittyjen kanssa."
Niin ja vain siinä..
"Jos kaksi eri uskontoa uskoo eri tavalla Jumalaan, niin eihän se mitenkään kumoa Jumalan olemassaoloa,"
Tällaista ei ole kukaan keskusteloista vielä edes väittänytkään.
"eikä ole mikään peruste ryhtyä ateistiksi."
Perusteluita atesitiksi alkamiseksi ei edes tarvita. Mikäli ei mielenkiinto riitä uskomaan mitään oppeja.
"Korkeintaan se horjuttaa omaa uskoa siihen uskontoon, jossa on ollut, ei Jumalan olemassaoloon."
Oma "varsinainen" uskonnottomuuteni heräsi vasta vuosia kirkosta eroamisesta. Sekin vasta uskontojen tutkimisen myötä.
Ja minusta tuo on jo aika hupaisaa kun osa Kristityistä ja Muslimeista sanoo palvovansa samaa jumalaa. Osa taas haukkuvat toisiaan vääräuskoisiksi.Itseltäni tuo vertailukohta puuttuu, koska en ole koskaa uskonut mihinkään yliluonnolliseen tai vastaavaan. Siitä tuo nikkikin tulee.
Kun olen tällä ja ki-ku-palstalla tutustunut uskonnolliseen ajatteluun, niin äärimuodoissaan se tutntuisi olevan joillekin enemmän rasite, kuin toimiva illuusio. Mutta lienee pääosalle silti positiivinen lisä omaan mielikuvitusmaailmaansa.
Kun omasta mielestään surkea taviskin voi nautiskella ajatuksella, että on Jeesuksen oma, Jumalan valittu tms niin onhan se melkoista henkistä onanointia. Ja mikäpäs siinä. Näiden uskovien uskon joustavuus tulee esille vaikkapa Markku Koivistossa, joka kykeni yhtäaikaa olemaan Jumalan katseen alla, naimisissa ja vielä pettämään puolisoaan muiden miesten kanssa.
Kaiken se kestää ja kaiken se sietää, nimittäin uskovan omatunto.- AGREEEee++
Yleistys on idioottimaisinta, mitä kukaan voi ikinä tehdä!
AGREEEee++ kirjoitti:
Yleistys on idioottimaisinta, mitä kukaan voi ikinä tehdä!
...äärimuodoissaan...lienee pääosalle...tuntuisi olevan...joillekin...
ei kait nyt ihan pahinta yleistystäAGREEEee++ kirjoitti:
Yleistys on idioottimaisinta, mitä kukaan voi ikinä tehdä!
Yleistyksen näkeminen siellä, missä sitä ei ole ollutkaan, on turhaa hättäilyä.
:D- Plaatuva niin
No niinpä, sanoppas muuta, mutta entäpä sitten täällä sekulaarilla puolella? Kylläpä vain onkin omatunto ihmisillä venyvää ja vanuvaa plaatua, vai oletko jonkun kuullut tunnustaneen rötöksiään ennen kiinnijäämistään? Ja ainakin Suomessa, moni suuri johtaja, vaikka mitä olis mokaillut, niin siellä sitä vaan on keikuttu, samalla pallilla...? -Niin oli ainakin takavuosina, mutta ehkäpä sekin on nyt jo pörssiaikaan ollut pakko tyylin muuttua...
Onko uskonnon vaihtoehto ateismi tai päinvastoin, ei ole, sillä ne ongelmat jotka ovat eivät ratkea sillä.
Miksi näin, siksi että meillä on kaikilla sama psykologinen perimä
oli uskovainen tai ei.
Tuo psykologinen perimä on sama kuin uskonnon perisynti, ego sielu, joka on materiasta kehityksen kautta syntynyt ja aikaa ja materiaa, ja tätä uskonto palvoo jumallisena elimenä.
Se joka on päässyt irti uskonnon pauliosta, ei pitäisi pysähtyä siihen vaan jatkettava tämän perimän tutkimista ja sen ymmärtämistä, että miten ja minkä vuoksi se on syntynyt, ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä sukupolvesta toiseen
Ne jotka menneisyydessä ovat tällaista tietoa tuoneet esille on armottomasti vaiennettu, joten ei ole ihme, että tällä alueella ei myöskään mitään tieteellistä tutkimusta, koska tutkimuksen kohde olisi tutkija itse"meillä on kaikilla sama psykologinen perimä oli uskovainen tai ei"
Ei ole.
Mitä sinä väität sellaiseksi?iksu_tep kirjoitti:
"meillä on kaikilla sama psykologinen perimä oli uskovainen tai ei"
Ei ole.
Mitä sinä väität sellaiseksi?Ego sielu on sellainen perimä joka on sekä uskovalla että ateistilla
Ego sielu on sama kuin perisynti, eli psykologinen perimä
Jotta tuosta pahan kokemisesta syntyneestä perimästä pääsisi irti, niin täytyy ymmärtää, että miten ja minkävuoksi se on syntynyt,
sillä se ei ole jumalallista alkuperää kuten uskonto väittää.
Uskonto yrittää saada sitä armon kautta pääsemään kuoleman jälkeiseen taivaaseen,mutta se on mahdotonta, sillä mikään jumala ei voi kumota syyn ja seurauksen lakia
Taivas paratiisi on tässä ja nyt, ja ellemme ole siellä nyt, niin emme milloinkaan, sillä fyysisen kuoleman jällkeen se on liian myöhäistä.niko-tiina kirjoitti:
Ego sielu on sellainen perimä joka on sekä uskovalla että ateistilla
Ego sielu on sama kuin perisynti, eli psykologinen perimä
Jotta tuosta pahan kokemisesta syntyneestä perimästä pääsisi irti, niin täytyy ymmärtää, että miten ja minkävuoksi se on syntynyt,
sillä se ei ole jumalallista alkuperää kuten uskonto väittää.
Uskonto yrittää saada sitä armon kautta pääsemään kuoleman jälkeiseen taivaaseen,mutta se on mahdotonta, sillä mikään jumala ei voi kumota syyn ja seurauksen lakia
Taivas paratiisi on tässä ja nyt, ja ellemme ole siellä nyt, niin emme milloinkaan, sillä fyysisen kuoleman jällkeen se on liian myöhäistä.Tämä ego-sielu on uskomustiedettä, niinsanottua huuhaata. Hölinää. Täyttää tiedon puutteen keksityillä selityksillä.Siihen uskoo, ken kokee, että se jotain selittää tai tuottaa. mitään tutklmuksen tuotetta se ei ole.
Samaa uskomusrakennelmatyyppiä kuin uskonnotkin.
Psyyken rakennetta voi kuvata monella tavalla, Freudin ego-superego-anima on yksi. Siitä lienee lainattu tuo ego-sana. Lue Alice Millerin "Älä huomaa" niin ehkä tajuat, että perimme käyttäytymismalleja, tunnetiloja, kukin oman histosiansa tuloksena.
- Riitti riitti
Minulle uskonto ei ole koskaan ollut muuta kuin keino yrittää hallita kuolemanpelkoa.
Sehän näkyy siinäkin kuinka uskovaiset kertovat tarinoita ihmepelastumisista kuolemasta,ja ovat kovasti riemuissaan,kun ei vielä tarvinnutkaan "päästä taivaaseen".
Koulussa uskonnonopettajan taritsemat tarinat herättivät ihmetystä siitä,miten aikuinen ihminen viitsii kertoilla satuja muka tosiasioina,edes lapsille?
Ateistinen asenteeni muotoutui lopullisesti niissä pakollisissa seuroissa,joissa mahtaileva pappi puhua paukutti samoja satuja,ja "hurskaimmat" sanankuulijat olivat myös luonteeltaan kehnoimpia lähimmäisiä. - A the ist
Ikää kohta 50. Olen ollut ateisti siitä lähtien kun ymmärsin sellainen olevani ja tiesin mitä koko sana tarkoittaa. Sitä ennenkin olin, en vain tiennyt. Lapsuuden ympäristössä, kotikylässä ei ollut uskovia, paitsi eräs puoliksi erakoitunut oudokki, jota piti aina hiukan varoa. Koulussakaan ei tietääkseni luokkakaverien joukossa ollut. Raamattuahan siellä piti päntätä , mutta eihän sitä ottaneet vakavissaan kai opettajatkaan. Olikin jonkinlainen hämmästyksen paikka kun ensimmäisen kerran törmäsi ihan oikeaan hiihoo-uskovaan.... Että mitä helevettiä, onko tuollaisiakin olemassa!
Sittemmin olen muutamaan uskovaan tutustunut ja pääsääntöisestihän nuo taitavat olla täällä netissä mellastavien fundamentalistien mielestä näitä tapauskovia. Luulenkin että nämä keskustelupalstat julistajineen vääristävät koko uskisjakaumaa, ei se ainakaan omassa lähipiirissäni sisällä samanlaisia sekopäitä kuin täällä netin ihmemaassa. Olisikin ihan mielenkiintoista törmätä elävässkin elämässä joskus edes yhteen toooodella ohuessa yläpilvessä talsivaan julistajatyyppiin. Miksikö? Katsotaanhan televisiostakin MTV3:n ohjelmia (tässä kohtaa ristinmerkki!), eli kaikki omituinenhan on aina kiinnostanut ihmisiä jollain erittäin kieroutuneella tavalla... :)Niin, tuossapa juuri näkyy varmaan kasvuympäristönkin vaikutus: minulla oli suvussa uskovaisia, molemmat mummot esimerkiksi, ja varsinkin toinen heistä oli varsin päällekäyvä helluntailaisine ajatuksineen. Olin aika kiltti lapsi ja uskoin mitä sanottiin, ja siitä jäi varmaankin Jumalan olemassaolo oletusarvoksi pääkoppaan pitkäksi aikaa. Kyllähän se sitten varttuessa ihmetytti, kun tajusi että maailmassa on aivan yhtä varmasti omaan jumalaansa uskovia kansoja, ja sitten nämä tappelivat keskenään, kenen jumala on paras ja oikea ja syöksee kaikki vääräuskoiset helvettiin. Ihan kuin eri maanosien ja alueiden päällä olisi leijunut aivan erilaiset Jumala-pilvet. Miksiköhän ne eivät tapelleet suoraan keskenään paremmuudestaan? Miksi ihmisten kesken piti olla niin paljon vihollisuutta ja väkivaltaa uskontojen takia?
Järkevimmältä selitykseltä tuntuu se, että jumalia ei ole, tai ne ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Toisilla sellainen malli on jo kasvuympäristössä, toiset joutuvat sen itse järkeilemään, kuten minä. Joka tapauksessa se on vapauttava ja helpottava ajatus. Synti-käsite, jolla minuakin tyrkittiin joka puolelta, paljastuu siinä yhteydessä vain hallintakeinoksi.- A the ist
iaurwen kirjoitti:
Niin, tuossapa juuri näkyy varmaan kasvuympäristönkin vaikutus: minulla oli suvussa uskovaisia, molemmat mummot esimerkiksi, ja varsinkin toinen heistä oli varsin päällekäyvä helluntailaisine ajatuksineen. Olin aika kiltti lapsi ja uskoin mitä sanottiin, ja siitä jäi varmaankin Jumalan olemassaolo oletusarvoksi pääkoppaan pitkäksi aikaa. Kyllähän se sitten varttuessa ihmetytti, kun tajusi että maailmassa on aivan yhtä varmasti omaan jumalaansa uskovia kansoja, ja sitten nämä tappelivat keskenään, kenen jumala on paras ja oikea ja syöksee kaikki vääräuskoiset helvettiin. Ihan kuin eri maanosien ja alueiden päällä olisi leijunut aivan erilaiset Jumala-pilvet. Miksiköhän ne eivät tapelleet suoraan keskenään paremmuudestaan? Miksi ihmisten kesken piti olla niin paljon vihollisuutta ja väkivaltaa uskontojen takia?
Järkevimmältä selitykseltä tuntuu se, että jumalia ei ole, tai ne ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Toisilla sellainen malli on jo kasvuympäristössä, toiset joutuvat sen itse järkeilemään, kuten minä. Joka tapauksessa se on vapauttava ja helpottava ajatus. Synti-käsite, jolla minuakin tyrkittiin joka puolelta, paljastuu siinä yhteydessä vain hallintakeinoksi.Olan ns. iltatähti, eli vanhempani saivat minut yli nelikymppisinä. Isovanhemmista ei juuri muistikuvia ole, isän puolelta mummo oli ankaran körttiläinen, mutta hänkin kuoli jo ennen minun kouluikääni. Voi olla, että isä sai tarpeekseen siitä synkänmustasta ja ilottomasta "kaikki on syntiä"-maailamsta ja kasvatti omansa hiukan toisin. Äidin suvun puolellakin tiedän olleen erittäin fundamentalistisluontoisia uskovia, mutta pitää mennä jo 1800-luvulle jotta niihin törmätään.
Olen samaa mieltä tuosta syntikäsitteestä. Se on massojenhallintakeino ja jos näistä nettijulistajista ja jutuistaan voi jotain päätellä, se on pääasiassa keino pitää kädet peiton päällä öisin. Ei siellä peiton alla, jossa ne voisivat eksyä ihan helvetillisiin asioihin. Joskus tuntuu että ääriuskovaisten maailma pyörii valtavan paljon seksin ja eri ilmenemismuotojensa parissa. Jopa pakkomielteeksi saakka... Seksi ei ainakaan saa olla iloinen asia eikä siitä perkelevie saa nauttia! - A the ist
A the ist kirjoitti:
Olan ns. iltatähti, eli vanhempani saivat minut yli nelikymppisinä. Isovanhemmista ei juuri muistikuvia ole, isän puolelta mummo oli ankaran körttiläinen, mutta hänkin kuoli jo ennen minun kouluikääni. Voi olla, että isä sai tarpeekseen siitä synkänmustasta ja ilottomasta "kaikki on syntiä"-maailamsta ja kasvatti omansa hiukan toisin. Äidin suvun puolellakin tiedän olleen erittäin fundamentalistisluontoisia uskovia, mutta pitää mennä jo 1800-luvulle jotta niihin törmätään.
Olen samaa mieltä tuosta syntikäsitteestä. Se on massojenhallintakeino ja jos näistä nettijulistajista ja jutuistaan voi jotain päätellä, se on pääasiassa keino pitää kädet peiton päällä öisin. Ei siellä peiton alla, jossa ne voisivat eksyä ihan helvetillisiin asioihin. Joskus tuntuu että ääriuskovaisten maailma pyörii valtavan paljon seksin ja eri ilmenemismuotojensa parissa. Jopa pakkomielteeksi saakka... Seksi ei ainakaan saa olla iloinen asia eikä siitä perkelevie saa nauttia!Tarkennuksena vielä sanottakoot, ettei kotini ollut uskontokielteinen, ts täällä taajaan uskovien toimesta kuulutettu ääriateistien pesä. Asia vain ei juurikaan ollut esillä, me lapset saimme ihan itse päättää mielipiteistämme tällaisten asioiden suhteen. Enkä sano että kaikki oli ruusunpunaista unelma-aikaa, ongelmiakin oli, mutta kenelläpä ei.
Julistajien iloksi voin kertoa että omat lapseni ovat itse päätyneet melko lailla isänsä mukaisiksi tässä suhteessa. Ja täysin pakottamatta. Juuri soiteltiin eilen pojan kanssa Slayeria :) A the ist kirjoitti:
Tarkennuksena vielä sanottakoot, ettei kotini ollut uskontokielteinen, ts täällä taajaan uskovien toimesta kuulutettu ääriateistien pesä. Asia vain ei juurikaan ollut esillä, me lapset saimme ihan itse päättää mielipiteistämme tällaisten asioiden suhteen. Enkä sano että kaikki oli ruusunpunaista unelma-aikaa, ongelmiakin oli, mutta kenelläpä ei.
Julistajien iloksi voin kertoa että omat lapseni ovat itse päätyneet melko lailla isänsä mukaisiksi tässä suhteessa. Ja täysin pakottamatta. Juuri soiteltiin eilen pojan kanssa Slayeria :)Minunkin lapsistani on tullut ateisteja, ja olen siitä iloinen. En siksi, että heidän nyt vain pitäisi tehdä minun tavallani, vaan siksi, että kristinusko sisältää yhden haavoittavimmista mahdollisista skenaarioista: sen mukaanhan ihminen voi joutua ikuiseen eroon läheisistään kuoleman jälkeen. Ei luulisi taivaan ilojenkaan maistuvan, kun ajattelee että uskonnottomat ja väärin uskoneet perheenjäsenet kituvat helvetissä.
Jotenkin kuitenkin uskovaiset pystyvät sisällyttämään tällaisenkin maailmankuvaansa ja vieläpä pitänään sitä oikeudenmukaisena. Ehkä Jumala antaa heille unohduspillerin taivaaseen astuttaessa, ja kaikki menneet rakkaat ihmiset pyyhkiytyvät muistista :O
Ateistilla ei ole tätäkään murhetta, onneksi.- A the ist
iaurwen kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut ateisteja, ja olen siitä iloinen. En siksi, että heidän nyt vain pitäisi tehdä minun tavallani, vaan siksi, että kristinusko sisältää yhden haavoittavimmista mahdollisista skenaarioista: sen mukaanhan ihminen voi joutua ikuiseen eroon läheisistään kuoleman jälkeen. Ei luulisi taivaan ilojenkaan maistuvan, kun ajattelee että uskonnottomat ja väärin uskoneet perheenjäsenet kituvat helvetissä.
Jotenkin kuitenkin uskovaiset pystyvät sisällyttämään tällaisenkin maailmankuvaansa ja vieläpä pitänään sitä oikeudenmukaisena. Ehkä Jumala antaa heille unohduspillerin taivaaseen astuttaessa, ja kaikki menneet rakkaat ihmiset pyyhkiytyvät muistista :O
Ateistilla ei ole tätäkään murhetta, onneksi.Olen usein miettinyt sitä, miten ääripään uskovat suhtautuvat ei-uskoviin ystäviinsä ja sukulaisiinsa ja siihen, että "tietävät" heidän olevan matkalla helvettiin. Kaipa he kykenevät sulkemaan eri tavalla ajattelevat ystävänsä ja sukulaisensa, jopa omat lapsensa, niin hvyin pois elämästään ja ajatuksistaan ettei "kohtalonsa" heitä häiritse. Ihmettelen vain sitä miten moiseen kukaan pystyy. En minäkään välttämättä kovin ihastuksissani olisi jos esim. tyttäreni päättäisi naida lestadiolaisen, mutta ei se minulle olisi mikään syy kieltää oman lapseni olemassaoloa. Fundamentalistin lienee pakko kieltää, muussa tapauksessahan elämänsä kävisi sietämättömäksi.
Minä en koskaan ole ollut uskovainen, uskossa, tms., vaikkakin lienen ollut kristitty lapsuudessani: onhan minut aikoinaan kastettu ja konfirmoitu.
En koskaan ole uskonut jumalaan tai jumaliin sellaisessa mielessä, jota uskovat (ymmärtääkseni) yleensä tarkoittavat puhuessaan uskossa olemisesta. En ole myöskään ollut mitenkään erityisen tietoinen mahdollisesta ateismistani, ennen kuin eksyin näille teemapalstoille pari vuotta sitten.
Erosin kirkosta joskus hamassa muinaisuudessa, mutta en mieltänyt iteäni nimenomaan ateistiksi, en vain uskonut siihen maailmankuvaan, jota kirkko tarjosi ja erosin hieman ennen ensimmäisen lapseni syntymää ajatuksella, että etsiköön itse oman maailmankuvansa. Halusin antaa siis vapauden asiassa ja poika on tuota vapautta käyttänytkin ja on harras uskovainen (ihan oman, kaikkien uskontojen osalta epäortodoksisen uskonsa mukaan).
Nuorempi poikani taas on kasvanut ateistiksi.
En ole koskaan osannut ajatella uskontoa yleisesti vahingolliseksi asiaksi. Olen toki nähnyt joitakin kummallisia asioita uskovien piirissä, mutta en enempää kuin väestössä keskimäärin. Kummallisuuksien laatu on ehkä vain ollut hiukan erilaista.
Olen noista kummallisuuksista ajatellut lähinnä niin, että uskonto tarjoaa yhden tavan pysytellä ihmisenä ja kasassa, niille, joille se muuten on vaikeaa. Jeesus taisi sanoa jotain sellaista, että hän on niitä kurjia ja raskautettuja varten ja sikäli minusta on luonnollista, että uskovissa on myös paljon sellaisia, joilla on erilaisia ongelmia.
Suurin osa tuntemistani uskovista on kuitenkin tavallisia fiksuja ihmisiä, enkä ole koskaan erotellut tuttaviani ja ystäviäni uskon mukaan.
Itseni olen koko elämäni mieltänyt agnostikoksi, mutta olen sillä tarkoitanut arkikielen käsitystä, että jätän kysymyksen avoimeksi, koska mulla ei ole keinoja vakuuttua asiasta puoleen tai toiseen, eikä se ole minulle erityisen tärkeää.
Täällä olen sitten oppinut että olen ateisti. Itse en ole siihen määrittelyyn tyytyväinen, mutta menköön paremman puutteessa. Ateismi samoin kuin agnostismi määritellään ontologisesti tai tietoteoreettisesti, mikä on nurinkurista, kun uskosta puhutaan, mutta toisaalta, nehän eivät ota oikeastaan kantaa uskoon sinänsä, vaan joihinkin väitelauseisiin koskien jumalien olemassaoloa.
Minä arvelen, että mulla on usko (faith), mutta se ei kohdistu mihinkään sellaisiin jumaliin, joita uskonnot tarjoavat, eikä siksi mikään uskonto tietenkään tarjoa mulle mitään lisäarvoa elämään. Olen siis uskonnoton.
Itse ajattelen niin, että usko on suhde maailmaan ja toisissa se resonoi jonkun uskonnon kanssa, toisissa ei. Luulen että suuri osa sekä uskovista että ateisteista mieltää uskon eri tavalla.
En siis usko jumaliin, mutta minun on helppo kokea maailma pyhänä. Se on sisäinen kokemukseni, joka tuottaa mulle erityisen tunteen yhteydestä muuhun olevaiseen. En sido sitä mihinkään uskontoon, vaikka totta kai jäsennän koko ajan suhdettani erilaisiin maailmankuviin. Lähtökohtani on materialismi, mutta en anna senkään rajoittaa sitä, miltä asiat minusta todella tuntuvat.
Kristinuskosta tulee puhuttua ja sitä ajateltua melko paljon, mutta se on lähinnä kulttuurista, se kun on valtauskonto näillä nurkilla ja se on itsellekin jotenkin tuttu ihan kulttuurisesti. Rakkaani on uskova kristitty ja sitä kautta tietenkin ajattelen myös kristinuskoa. Hänen kauttaan olen oppinut myös paljon siitä, miten usko vaikuttaa ihmisessä positiivisesti, hyvin erilaisella tavalla, kuin mihin nettikirjoittelussa usein törmää.
Mutta ei nimenomaan kristinusko ole mulle erityisesti tärkeä. Se on tuttu rakenne, jota vasten on hyvä peilata muita rakenteita.
Huomaan, että en kirjoittanut paljonkaan ateismista. Mulla ei taida siitä itsestään olla kovin paljon sanottavaa.- uusiajatteleva
Minua ei liitetty kirkkoon, enkä itse ole edes ajatellut sellaista. Vanhemmat eivät olleet uskonnollisia mutta veljieni kanssa oltiin kylän uskovaisten keskuudessa kummajaisia. Ei silti että siitä olisi ollut haittaa.
Kerran muistan isän sanoneen, että jos uskot ihmisen kävelevän veden päällä niin olet uskovainen. Kuljimme, kakarat, paljon uimassa, emmekä koskaan pystyneet veden päällä kävelyyn. Kokeiltiin monesti.
Varsinaisesti uskonasiat tulivat esille aikuisella iällä. Tuli tutustuttua tarkemmin raamaattuun, koraaniin ja filosofiaan sekä antiikin historiaan (harrastelijalukija). Niistä selvisi kaikkien uskontojen periaatteellisesti samanlainen linja -uskomuksissa on samoja piirteitä, niissä inhimillistetään esineitä ja asioita, erilaisilla palvontamenoilla on sama tarkoitus- ja päädyin lopputulokseen. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä tarinoita.
Uskomukset eivät sinänsä tee ihmisestä pahaa tai että uskova niistä kärsisi. Paitsi jos ottaa ne tosissaan ja ryhtyy pelkäämään "salaperäisen" valvovaa silmää ja/tai rangaistusta.
Vastaavasti ateisti ei ateisminsa takia ole reilu kaveri, ellei sitä ole muutenkin.
Tämä omasta kokemuksesta seurustelusta kaikenlaisten kansalaisten parissa. - Pekka Vierimaa.
Olin nuorena tapakristitty ja jotenkuten uskossamutta sain tarpeaksi kun kävin kristillistä koulua ja ateisteja/muslimeita/homoja jatkuvasti haukkuva pappi/rehtori joka myöskin ylisti kristillistä moraalia meni 18-vuotiaan oppilaansa kanssa naimisiin puolen vuoden päästä siitä kuin hänen vaimonsa kuoli syöpään.
Se oli viimeinen naula arkkuun.
Lisäksi koululla oli jotain ihme rahahuijauksiakin menossa sillä koulu sai valtiolta avustusta kouluruuan tekemisestä mutta kuitenkin laskutti siitä oppilaita. Minä en ole ollut koskaan ateisti, eikä sellainen tullut edes koskaan mieleenkään.
Pienestä pitäen olen tajunnut, että Jumala on olemassa, koska ymmärsin, että maailmankaikkeus ei voi syntyä tyhjästä. Kaikkialla ympärilläni sain myös luonnossa nähdä Jumalan suuria luomistöitä ja ihmeitä,
Näistä huolimatta en kuitenkaan ollut uskossa. Monien muiden ihmisten tapaan kuvittelin pääseväni Taivaaseen, kun vietän hyvää elämää, enkä syyllisty mihinkään suureen syntiin. En tiennyt, mikä rooli Jeesuksella oli. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että hyvät teot ja hyvä elämä eivät pelasta ihmistä, vaan ihmisen täytyy antautua kokonaan Jumalalle Jeesuksen kautta.
Tapasin myös uskovia ihmisiä ja keskustelin heidän kanssaan. Heistä loisti sellainen ilo ja rakkaus, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Näin, että heillä on jotain sellaista, mitä minulta puutui, mutta josta halusin päästä osalliseksi.
Heidän rohkaisemana uskaltauduin hengellisiin tilaisuuksiin, jossa sain oppia monia uusia asioita uskosta.
Sitten kerran koitti se päivä, jolloin tein selkeän uskonratkaisun. Antauduin Jumalalle ja otin Jeesuksen Kristuksen vastaan omaksi Vapahtajakseni ja Herrakseni. Minusta tuli uusi ihminen, Jumalan lapsi ja Jumalan valtakunnan kansalainen.
Siitä lähtien olen nyt saanut vaeltaa uskossa yli 20 vuotta, enkä ole katunut muuta kuin sitä, etten tehnyt uskonratkaisua aikaisemmin.
Hengellisissä tilaisuuksissa olen saanut paljon sisältöä elämääni ja saanut paljon uusia uskonystäviä, joiden kanssa on saanut jakaa yhteisiä asioita. Olen saanut olla hyvässä seurassa, missä ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja kunnioittavat toinen toisiaan.
On myös mahtavaa olla Jumalan läsnäolossa ja nähdä kuinka Hän toimii ihmisten elämässä.- A the ist
Ok. tuli selväksi se, että sinä leijailet jalat tukevasti irti maasta uskosi antaman tilan myötä. Onko sinulla lapsia? Siskoja, veljiä? Ovatko he "antautuneet" kuten sinä? Jos eivät ole, miten suhtaudut heihin? Miten heidän käy kuoltuaan, jos eivät sitä ennen ehdi "antautua" kuten pitää?
- ---
A the ist kirjoitti:
Ok. tuli selväksi se, että sinä leijailet jalat tukevasti irti maasta uskosi antaman tilan myötä. Onko sinulla lapsia? Siskoja, veljiä? Ovatko he "antautuneet" kuten sinä? Jos eivät ole, miten suhtaudut heihin? Miten heidän käy kuoltuaan, jos eivät sitä ennen ehdi "antautua" kuten pitää?
Tuo on kysymys, johon en ole tainnut nähdä tai kuulla yhdenkään uskovan koskaan vastaavan. Toisaalta vastaamattomuus omalla tavallaan vastaa kysymykseen.... Sääliksi käy.
- Jumalan kutsu
A the ist kirjoitti:
Ok. tuli selväksi se, että sinä leijailet jalat tukevasti irti maasta uskosi antaman tilan myötä. Onko sinulla lapsia? Siskoja, veljiä? Ovatko he "antautuneet" kuten sinä? Jos eivät ole, miten suhtaudut heihin? Miten heidän käy kuoltuaan, jos eivät sitä ennen ehdi "antautua" kuten pitää?
pelastukseen kuuluu kaikille ja jokainen uskova rukoilee omaistensa puolesta.
Totuus on kuitenkin se, että jokainen tekee oman valintansa, Jumala ei pakota.
Minulla on lapsia ja uskon, että Jumala pystyy vaikuttamaan tahtoaan heissä
eli johdattamaan elämässä ja asioissa niin, että hekin löytävät Hänet.
- reykjavik-1972
Jos olet joskus ollut uskossa niin miten voi olla mahdollista että et enää usko Jumalan olemassaoloon?
- 2343rtg
Ihan sama juttu kuin se että lapsi ei enää tiettyyn ikään tullessaan yleensä enää usko Joulupukkiin tai saunatonttuihin.
- reykjavik-1972
2343rtg kirjoitti:
Ihan sama juttu kuin se että lapsi ei enää tiettyyn ikään tullessaan yleensä enää usko Joulupukkiin tai saunatonttuihin.
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla? reykjavik-1972 kirjoitti:
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla?Kerro, mitä tarkoitat luopiolla.
- 24rtgbng
reykjavik-1972 kirjoitti:
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla?Joulupukkiin uskovakaan ei voi ymmärtää, ennen kasvamistaan/järkiinsä tuloaan, ettei joku muka usko Joulupukkiin. Harvemmin kuitenkaan tuollainen ihminen alentuu puhumaan luopioista puhuessaan niistä jotka eivät Joulupukkiin usko.
Toivon, vaikka se turhalta näyttääkin, että sinäkin joskus tulet järkiisi. - reykjavik-1972
kaarne kirjoitti:
Kerro, mitä tarkoitat luopiolla.
Luopio on sellainen henkilö joka on ollut joskus uudestisyntynyt uskovainen eli siis Jeesukseen uskova henkilö eli oikea kristitty mutta joka on sitten luopunut uskostaan kokonaan. Yleensä luopiot uskovat edelleen että Jumala on mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
On harvinaista että luopio ei enää uskoisi Jumala olemassaoloon koska on niin selvästi kokenut Jumalan todellisuuden. Näyttää kuitenkin siltä että myös Luopio voi olla ateisti. - 123reef
reykjavik-1972 kirjoitti:
Luopio on sellainen henkilö joka on ollut joskus uudestisyntynyt uskovainen eli siis Jeesukseen uskova henkilö eli oikea kristitty mutta joka on sitten luopunut uskostaan kokonaan. Yleensä luopiot uskovat edelleen että Jumala on mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
On harvinaista että luopio ei enää uskoisi Jumala olemassaoloon koska on niin selvästi kokenut Jumalan todellisuuden. Näyttää kuitenkin siltä että myös Luopio voi olla ateisti.Alan epäillä että Reykjavik on taas yksi hommansa tosissaan ottava trolli, jonka tarkoituksena on esittää mahdollisimman vastenmielistä uskovaa. Miten se Poen laki nyt menikään?
reykjavik-1972 kirjoitti:
Luopio on sellainen henkilö joka on ollut joskus uudestisyntynyt uskovainen eli siis Jeesukseen uskova henkilö eli oikea kristitty mutta joka on sitten luopunut uskostaan kokonaan. Yleensä luopiot uskovat edelleen että Jumala on mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
On harvinaista että luopio ei enää uskoisi Jumala olemassaoloon koska on niin selvästi kokenut Jumalan todellisuuden. Näyttää kuitenkin siltä että myös Luopio voi olla ateisti."luopio
petturi, pettäjä, petollinen, kavaltaja, maanpetturi, ves, piojo, 虱, kutu, uskonluopio, hutu, epatto, täi. "
http://suomisanakirja.fi/luopio
Sinun luopio-käsitteesi taitaa olla jokin uskovien oma sovellus tuosta käsitteestä? Sillä ethän tarkoittanut petturia?- reykjavik-1972
kaarne kirjoitti:
"luopio
petturi, pettäjä, petollinen, kavaltaja, maanpetturi, ves, piojo, 虱, kutu, uskonluopio, hutu, epatto, täi. "
http://suomisanakirja.fi/luopio
Sinun luopio-käsitteesi taitaa olla jokin uskovien oma sovellus tuosta käsitteestä? Sillä ethän tarkoittanut petturia?Hei kaarne!
Kirjoitit:
"Sinun luopio-käsitteesi taitaa olla jokin uskovien oma sovellus tuosta käsitteestä? Sillä ethän tarkoittanut petturia?"
Tottakai jos uskovaiset puhuvat luopioista niin he tarkoittavat silloin uskosta luopunutta ihmistä, mitenkäs muuten? :)
Kyllä uskosta luopunut eli luopio on samalla myös petturi, hänhän on pettänyt Jumalan koska aikoinaan vihkityi Jumalalle antaen elämänsä hänelle ja liittoutunut Jumalan kanssa mutta sitten yhtäkkiä ottaakin elämänsä takaisin itselleen ja hylkää pelastajansa. Voiko isompaa pettämistä olla?
Uskova joka luopuu pettää samalla myös uskonveljensä ja sisarensa jättämällä heidät. - Mac Ateismia
reykjavik-1972 kirjoitti:
Luopio on sellainen henkilö joka on ollut joskus uudestisyntynyt uskovainen eli siis Jeesukseen uskova henkilö eli oikea kristitty mutta joka on sitten luopunut uskostaan kokonaan. Yleensä luopiot uskovat edelleen että Jumala on mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
On harvinaista että luopio ei enää uskoisi Jumala olemassaoloon koska on niin selvästi kokenut Jumalan todellisuuden. Näyttää kuitenkin siltä että myös Luopio voi olla ateisti.>> mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
- reykjavik-1972
Mac Ateismia kirjoitti:
>> mutta elävät vain erossa Jumalasta ja niinsanotusti lavealla tiellä eli käyvät baareissa ja yms.
Hei nimimerkki Mac Ateismia!
Kirjoitit:
"Olen tutustunut kirkkoherraan baarissa. Elämä ei ole niin vakavaa, etteikö hänkin voisi ottaa bissen ja olla ihmisten parissa, varsinkin jos tuntee olevansa yksinäinen.
Sama asia pätee kaikkiin kirkollisissa tehtävissä oleviin....."
Nyt ei ollutkaan kyse kirkollisissa tehtävissä olevista ihmisistä vaan elävässä uskossa olevista uudestisyntyneistä uskovaisista.
Kirkollisissa tehtävissä olevat ihmiset eivät välttämättä ole uskovaisia, tätä on monen vaikea käsittää mutta näin vain. Kirkkoherrakaan ei välttämättä aina ole uudestisyntynyt. Kirkkoherra voi olla monesti myös ateisti.
Itse en pidä kirkkoa ollenkaan Raamatullisena seurakuntana tai mitenkään hengellisenä. Kaikki tietävät että kirkko on vain kuollut laitos joka vihkii ja hautaa ihmisiä. Kirkosta on turha käydä kysymässä apua hengellisessä herätyksessä.
Itse kuulun helluntaiseurakuntaan ja se on mielestäni lähimpänä Raamattua ja Jumalaa. Kuitenkin vain usko Jeesukseen pelastaa eikä mikään muu.
Joku voi olla laulanut koko ikänsä kirkkokuorossa tai kuulunut kirkkovaltuustoon mutta ei kuitenkaan tunne Jeesusta koska ei ole uudestisyntynyt eikä Jeesus ole sydämessä.
Siunausta sinulle! reykjavik-1972 kirjoitti:
Hei kaarne!
Kirjoitit:
"Sinun luopio-käsitteesi taitaa olla jokin uskovien oma sovellus tuosta käsitteestä? Sillä ethän tarkoittanut petturia?"
Tottakai jos uskovaiset puhuvat luopioista niin he tarkoittavat silloin uskosta luopunutta ihmistä, mitenkäs muuten? :)
Kyllä uskosta luopunut eli luopio on samalla myös petturi, hänhän on pettänyt Jumalan koska aikoinaan vihkityi Jumalalle antaen elämänsä hänelle ja liittoutunut Jumalan kanssa mutta sitten yhtäkkiä ottaakin elämänsä takaisin itselleen ja hylkää pelastajansa. Voiko isompaa pettämistä olla?
Uskova joka luopuu pettää samalla myös uskonveljensä ja sisarensa jättämällä heidät.Toivoin, että vastaisit jotain muuta.
Mikä on petturin osa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa?- reykjavik-1972
kaarne kirjoitti:
Toivoin, että vastaisit jotain muuta.
Mikä on petturin osa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa?Hei kaarne!
Kirjoitit:
"Mikä on petturin osa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa?"
Jotkut tuomitsevat mutta luulen että enemmistö suhtautuu rakkaudella, se vähän riippuu uskovasta, onko lakihenkinen vai armollinen. Itse en tuomitse.
Raamatussa sanotaan Jesaja 66. luku 24. jae:
"Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle." - Mac ateismia
reykjavik-1972 kirjoitti:
Hei nimimerkki Mac Ateismia!
Kirjoitit:
"Olen tutustunut kirkkoherraan baarissa. Elämä ei ole niin vakavaa, etteikö hänkin voisi ottaa bissen ja olla ihmisten parissa, varsinkin jos tuntee olevansa yksinäinen.
Sama asia pätee kaikkiin kirkollisissa tehtävissä oleviin....."
Nyt ei ollutkaan kyse kirkollisissa tehtävissä olevista ihmisistä vaan elävässä uskossa olevista uudestisyntyneistä uskovaisista.
Kirkollisissa tehtävissä olevat ihmiset eivät välttämättä ole uskovaisia, tätä on monen vaikea käsittää mutta näin vain. Kirkkoherrakaan ei välttämättä aina ole uudestisyntynyt. Kirkkoherra voi olla monesti myös ateisti.
Itse en pidä kirkkoa ollenkaan Raamatullisena seurakuntana tai mitenkään hengellisenä. Kaikki tietävät että kirkko on vain kuollut laitos joka vihkii ja hautaa ihmisiä. Kirkosta on turha käydä kysymässä apua hengellisessä herätyksessä.
Itse kuulun helluntaiseurakuntaan ja se on mielestäni lähimpänä Raamattua ja Jumalaa. Kuitenkin vain usko Jeesukseen pelastaa eikä mikään muu.
Joku voi olla laulanut koko ikänsä kirkkokuorossa tai kuulunut kirkkovaltuustoon mutta ei kuitenkaan tunne Jeesusta koska ei ole uudestisyntynyt eikä Jeesus ole sydämessä.
Siunausta sinulle!Siunausta myös sinulle !
Elämässä törmätään erilaisiin ihmisiin ja varmaankaan kenenkään uskovan aidossa sydämessä ei asu johdonmukainen tarkoitus korostaa itseään liikaa, varsinkaan oman uskonsa piiskaamana itsetarkoituksena. Uudestisyntyneessä kristityssä on syntynyt synnintunto joka on lähtenyt kesken oman pahan elämänsä eri suuntaan,
missä Jeesus Kristus on otettu vastaan, mutta on olemassa myös syntymästään kristittyjä, tiedemiehiä, filosofeja, kasvatettuja tai kasvamattomia, mutta samaan suuntaan liittoutuneita ihmisiä jo hyvin varhain. Usko ei lähde pois vaikka ihminen käy bissellä. Herra Soini, hurskas katolinen persu antaa siitä esimerkkiä meille. reykjavik-1972 kirjoitti:
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla?"Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla? "
Ehkä sinun tulisi tutustua uskosta luopuneiden kertomuksiin. Usein uskosta luopumisen prosessi voi lähteä käyntiin monista syistä, mutta kertomuksissa, joita itse olen lukenut, lopullinen askel on yleinsä se, että Jumalan olemassaolo ei tunnu ylipäätään uskottavalta.
En ole koskaan kuullut, että joku olisi luopunut uskosta hetkessä vaan kyseessä on pidempi prosessi. Jos Jumalan olemassaololle ei ole järjellisiä perusteita ja tunneriippuvuus hiljalleen katoaa, näkee henkilö, että ei ole enää perusteita uskoa Jumalaan.
Ehkä sinun on vaikea ymmärtää asiaa, koska sinulla on se tunneriippuvuus. Kun sinulla on tunneriippuvuus, sinä et oikeasti tiedä vaan luulet, että Jumala on olemassa.- reykjavik-1972
Mac ateismia kirjoitti:
Siunausta myös sinulle !
Elämässä törmätään erilaisiin ihmisiin ja varmaankaan kenenkään uskovan aidossa sydämessä ei asu johdonmukainen tarkoitus korostaa itseään liikaa, varsinkaan oman uskonsa piiskaamana itsetarkoituksena. Uudestisyntyneessä kristityssä on syntynyt synnintunto joka on lähtenyt kesken oman pahan elämänsä eri suuntaan,
missä Jeesus Kristus on otettu vastaan, mutta on olemassa myös syntymästään kristittyjä, tiedemiehiä, filosofeja, kasvatettuja tai kasvamattomia, mutta samaan suuntaan liittoutuneita ihmisiä jo hyvin varhain. Usko ei lähde pois vaikka ihminen käy bissellä. Herra Soini, hurskas katolinen persu antaa siitä esimerkkiä meille.Hei nimimerkki Mac ateismia!
Kirjoitit:
"Uudestisyntyneessä kristityssä on syntynyt synnintunto joka on lähtenyt kesken oman pahan elämänsä eri suuntaan,
missä Jeesus Kristus on otettu vastaan, mutta on olemassa myös syntymästään kristittyjä, tiedemiehiä, filosofeja, kasvatettuja tai kasvamattomia, mutta samaan suuntaan liittoutuneita ihmisiä jo hyvin varhain."
Ei ole olemassa syntymästään asti kristittyä. Jos on kristitty niin silloin täytyy olla jossain kohtaa uudestisyntynyt. Vaikka on uudestisyntynyt niin se ei tarkoita että entinen elämä olisi mennyt huonosti. Monet hyvätkin ihmiset uudestisyntyvät kristityiksi. Neljävuotias lapsikin voi uudestisyntyä. Ilman uudestisyntymistä ei voi olla kristitty koska Pyhä Henki tulee ihmiseen asumaan vain uudestisyntymisessä.
Joittenkin uskonsuuntien opissa kuten lestadiolaisuudessa on oppi jonka mukaan ihminen voi olla syntymästään asti uskovainen mutta se on väärä koska kukaan ei ole uskovainen syntymästään asti. Raamattu sanoo että: "me kaikki olimme pois poikenneet..."
Kristityksi ei myöskään voi kasvattaa, se on mahdotonta. Jos kristityksi voisi kasvattaa niin silloin ei evankeliumia ja Pyhää Henkeä tarvittaisi ollenkaan. Ihmisestä ei tule kasvattamalla esim. norsua. Norsuksi tullaan vain syntymällä, samoi kristityksi tullaan vain syntymällä, uudestisyntymisessä.
Se on totta että usko ei lähde vaikka käy bissellä mutta se on huonoa esimerkkiä muille ihmisille ja antaa huonoa kuvaa uskovaisuudesta.
Siunausta! - Mac Ateismia
reykjavik-1972 kirjoitti:
Hei nimimerkki Mac ateismia!
Kirjoitit:
"Uudestisyntyneessä kristityssä on syntynyt synnintunto joka on lähtenyt kesken oman pahan elämänsä eri suuntaan,
missä Jeesus Kristus on otettu vastaan, mutta on olemassa myös syntymästään kristittyjä, tiedemiehiä, filosofeja, kasvatettuja tai kasvamattomia, mutta samaan suuntaan liittoutuneita ihmisiä jo hyvin varhain."
Ei ole olemassa syntymästään asti kristittyä. Jos on kristitty niin silloin täytyy olla jossain kohtaa uudestisyntynyt. Vaikka on uudestisyntynyt niin se ei tarkoita että entinen elämä olisi mennyt huonosti. Monet hyvätkin ihmiset uudestisyntyvät kristityiksi. Neljävuotias lapsikin voi uudestisyntyä. Ilman uudestisyntymistä ei voi olla kristitty koska Pyhä Henki tulee ihmiseen asumaan vain uudestisyntymisessä.
Joittenkin uskonsuuntien opissa kuten lestadiolaisuudessa on oppi jonka mukaan ihminen voi olla syntymästään asti uskovainen mutta se on väärä koska kukaan ei ole uskovainen syntymästään asti. Raamattu sanoo että: "me kaikki olimme pois poikenneet..."
Kristityksi ei myöskään voi kasvattaa, se on mahdotonta. Jos kristityksi voisi kasvattaa niin silloin ei evankeliumia ja Pyhää Henkeä tarvittaisi ollenkaan. Ihmisestä ei tule kasvattamalla esim. norsua. Norsuksi tullaan vain syntymällä, samoi kristityksi tullaan vain syntymällä, uudestisyntymisessä.
Se on totta että usko ei lähde vaikka käy bissellä mutta se on huonoa esimerkkiä muille ihmisille ja antaa huonoa kuvaa uskovaisuudesta.
Siunausta!Islannin suuntaan siunausta.
Helluntai seurakunnan työ on hyvää psyykkistä kasvatusta, mutta jos pidät kirkossa käyvien ihmisten sielunelämää jotenkin vääristyneenä, niin muistatko sen että kirkossa käyminen on kuulunut kauan suomalaiseen traditioon, minne otetaan jopa vauvaikäiset lapsetkin mukaan. Lapsillekin jää ainakin henkäys, missä vanhemmat toivovat hyvää ja Jumalan siunausta omille lapsilleen ja kaikesta tästä jää pysyvä henkinen pääoma jo hyvin nuorena, joka vaikuttaa lapsien tulevaisuuteen.
Jos taas mennään herätysliikkeisiin, missä hypitään raamatun lehtien päällä
tai pyritään herättämään henget niin että tuolit lentelevät, niin en katso sillä
olevan mitään kasvattavaa tarkoitusta, koska kyse on ihmisen hurmoksesta
missä kaatuillaan ja vastassa on koppaajia, eli mennään hypnoottiseen tilaan
joka ei ole aitoa. Se on paljon pahempaa huumetta kuin yksi bisse. reykjavik-1972 kirjoitti:
Hei kaarne!
Kirjoitit:
"Mikä on petturin osa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa?"
Jotkut tuomitsevat mutta luulen että enemmistö suhtautuu rakkaudella, se vähän riippuu uskovasta, onko lakihenkinen vai armollinen. Itse en tuomitse.
Raamatussa sanotaan Jesaja 66. luku 24. jae:
"Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle."Pelkästään se tosiasia, että uskonsa menettäneitä pidetään luopioina, pettureina, saa minut kavahtamaan tällaista kristillistä ajattelua. Tämä luopio-ajatus on ehkä detalji, mutta edustaa sellaista uskonnollisuutta, joka saa minut visusti pysyttelemään uskonnottomana. Siinähän on sisäänrakennettuna se, että ihmiset jakavat toisiaan vuohiin ja lampaisiin.
Ateismini ei perustu huonoihin kokemuksiin uskonnoista, mutta tällaiset ajatukset helpottavat kyllä uskontojenvulkopuolella pysymistä.Reykjavik, kysyit miten on mahdollista, että uskossa kerran oltuani en enää uskokaan Jumalan olemassaoloon.
Mielestäni uskosta luopuminen on oppimisprosessi. Ainakin minulle se oli sitä.
Kun sanotut asiat, Raamatun lupaukset ja Jumalan itse itsestään tekemä ilmoitus ei pidä paikkaansa, syntyy epäilys. Rukousvastaukset näyttäytyvät toveajatteluna ja niiden mittakaava on suhteettoman naurettava (mummon rukouksella toipunut pelargonia versus pahoinpidelty lapsi joka ei saa mitään apua). Alkoi pistää silmään myös uskovien ihmisten itsekeskeinen ja lapsenomainen taipumus pitää itseään maailman keskipisteenä; jopa pahojen tekojen ja pahanpuhumisen oikeuttaminen sillä, että "luulee sen olleen Jumalan tahto". Kumuloituva vaikutus kaataa lopulta uskon. Jumalan olemassaolemattomuus yhdistettynä ihmisen toiveajatteluun ja massakäyttäytymiseen selittää kaiken uskonnollisen toiminnan. Minulle ainakin tuli selkeästi vaihe, jossa koin, että minun pitää valita, jatkonko uskovaisena vai ryhdynkö rehelliseksi.
Täällä joku mainitsi, että luopiot viettävät aikaansa baareissa :D Kiitos tästä hilpeästä hetkestä! Minä vietän aikani työssä, perheen parissa, ulkoilemassa, kotitöissä jne. Uskosta luopuminen ei tehnyt minusta alkoholistia, vastuutonta seksihurjastelijaa eikä rikollista. Joka sellaista ateisteista väittää, saattaa hyvinkin syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan! Voisitte joskus vähän kyseenalaistaa sitä, mitä teille siellä raamattupiireissä syötetään. Vai rankaiseeko Jumala, jos hiukan kritisoitte? :)- tunnistaja
reykjavik-1972 kirjoitti:
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla?Jaaha, reykjavik-1972 on siis jehovantodistaja. Te olettekin surullisen kuuluisia siitä, miten kohtelette luopioiksi haukkumianne ex-uskonveljiänne. Teillähän on ne karttamissäännöt.
- sama kuin ed.
reykjavik-1972 kirjoitti:
Lapsi on eri asia kuin uskovainen. Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla? Tunnustamalla sekä itselleen että muille ettei omaa minkäänlaisia perusteluja sille miksi ylipäätään uskoo jonkinlaisen jumalan olemassaoloon jonka jälkeen on rehellinen sekä itselleen että muille ja lopettaa teeskentelyn tietämyksestä jonkin asian suhteen josta ei omaa tietämystä.
- reykjavik-1972
tunnistaja kirjoitti:
Jaaha, reykjavik-1972 on siis jehovantodistaja. Te olettekin surullisen kuuluisia siitä, miten kohtelette luopioiksi haukkumianne ex-uskonveljiänne. Teillähän on ne karttamissäännöt.
Hei nimimerkki tunnistaja!
Kirjoitit:
"Jaaha, reykjavik-1972 on siis jehovantodistaja."
En ole jehovantodistaja. Kyllä kristitytkin käyttävät luopio-sanaa. "Jos olet joskus ollut uskossa niin miten voi olla mahdollista että et enää usko Jumalan olemassaoloon?"
Koska jokaisessa uskovaisessa piilee potenttiaalinen atesti, kuten jokaisessa ateistisa piilee potenttiaalinen Wiccalainen jne. Mahdollisuus että näkemykset muuttuvat on hyvin suuri ihmisten keskuudessa.- ----
reykjavik-1972 kirjoitti:
Hei nimimerkki tunnistaja!
Kirjoitit:
"Jaaha, reykjavik-1972 on siis jehovantodistaja."
En ole jehovantodistaja. Kyllä kristitytkin käyttävät luopio-sanaa.Jehovantodistajat pitävät itseään kristittyinä. Samoin suuri osa ei-kristityistä, eli enemmistö ihmisistä. Enkä ole siitäkään ihan vakuuttunut, että olisi jollain tapaa hyvä asia kutsua eri mieltä olevia luopioiksi, mutta ilmeisesti moinen diskriminointi kuuluu kristinuskoon.
- Krizlix
iaurwen kirjoitti:
Reykjavik, kysyit miten on mahdollista, että uskossa kerran oltuani en enää uskokaan Jumalan olemassaoloon.
Mielestäni uskosta luopuminen on oppimisprosessi. Ainakin minulle se oli sitä.
Kun sanotut asiat, Raamatun lupaukset ja Jumalan itse itsestään tekemä ilmoitus ei pidä paikkaansa, syntyy epäilys. Rukousvastaukset näyttäytyvät toveajatteluna ja niiden mittakaava on suhteettoman naurettava (mummon rukouksella toipunut pelargonia versus pahoinpidelty lapsi joka ei saa mitään apua). Alkoi pistää silmään myös uskovien ihmisten itsekeskeinen ja lapsenomainen taipumus pitää itseään maailman keskipisteenä; jopa pahojen tekojen ja pahanpuhumisen oikeuttaminen sillä, että "luulee sen olleen Jumalan tahto". Kumuloituva vaikutus kaataa lopulta uskon. Jumalan olemassaolemattomuus yhdistettynä ihmisen toiveajatteluun ja massakäyttäytymiseen selittää kaiken uskonnollisen toiminnan. Minulle ainakin tuli selkeästi vaihe, jossa koin, että minun pitää valita, jatkonko uskovaisena vai ryhdynkö rehelliseksi.
Täällä joku mainitsi, että luopiot viettävät aikaansa baareissa :D Kiitos tästä hilpeästä hetkestä! Minä vietän aikani työssä, perheen parissa, ulkoilemassa, kotitöissä jne. Uskosta luopuminen ei tehnyt minusta alkoholistia, vastuutonta seksihurjastelijaa eikä rikollista. Joka sellaista ateisteista väittää, saattaa hyvinkin syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan! Voisitte joskus vähän kyseenalaistaa sitä, mitä teille siellä raamattupiireissä syötetään. Vai rankaiseeko Jumala, jos hiukan kritisoitte? :)"Uskosta luopuminen ei tehnyt minusta alkoholistia, vastuutonta seksihurjastelijaa eikä rikollista. Joka sellaista ateisteista väittää, saattaa hyvinkin syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan! Voisitte joskus vähän kyseenalaistaa sitä, mitä teille siellä raamattupiireissä syötetään. Vai rankaiseeko Jumala, jos hiukan kritisoitte?"
Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!
Ei Jumala todellakaan rankaise kriittisyydestä, vaan Raamatussa suorastaan neuvotaan kuulijoita opetuksen suhteen "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" ja "paetkaa epäjumalanpalvelusta. Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon." .
Samalla tulikin kumottua myös se, ateistien taholta usein heitetty väite, että uskovien kuuluisi olla aivot narikkaan laittanut lauma, joka seuraa sokeasti jotain srk:n johtajaa. Ei kuulu olla aivottomia, eikä tyhmiä, vaikka syystä ja kolmannesta kai jotkut ateistit uskovat mieluusti sellaisiksi mieltävätkin. Jumala kehtottaakin empimättä anomaan lisääkin viisautta, keneltä sitä puutuu. Olisi muuten monille poliitikoillekin ihan paikallaan, mutta kun ovat niin Jumalattomia, etteivät tuollaistakaan ole Raamatusta voineet omaksua.
Viisauttahan, jos sitä ei ole, ei oikeastaan saa mistään muuten, siis opiskelemalla. Tietysti voi oppia kantapään kautta kipeällä tavalla. Poliitikkojen kyseessä ollen sen kivun kärsijäksi valitettavasti joutuu yleensä kansa... Siksipä onkin tärkeätä muistaa rukoilla poliitikkojen ja päättäjien puolesta, eikä vain niiden joita on itse äänestänyt, että Jumala antaisi heille viisautta, niin että osaisivat tehdä kansakunnan kannalta hyviä päätöksiä... - zxcvbnm.
Krizlix kirjoitti:
"Uskosta luopuminen ei tehnyt minusta alkoholistia, vastuutonta seksihurjastelijaa eikä rikollista. Joka sellaista ateisteista väittää, saattaa hyvinkin syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan! Voisitte joskus vähän kyseenalaistaa sitä, mitä teille siellä raamattupiireissä syötetään. Vai rankaiseeko Jumala, jos hiukan kritisoitte?"
Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!
Ei Jumala todellakaan rankaise kriittisyydestä, vaan Raamatussa suorastaan neuvotaan kuulijoita opetuksen suhteen "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" ja "paetkaa epäjumalanpalvelusta. Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon." .
Samalla tulikin kumottua myös se, ateistien taholta usein heitetty väite, että uskovien kuuluisi olla aivot narikkaan laittanut lauma, joka seuraa sokeasti jotain srk:n johtajaa. Ei kuulu olla aivottomia, eikä tyhmiä, vaikka syystä ja kolmannesta kai jotkut ateistit uskovat mieluusti sellaisiksi mieltävätkin. Jumala kehtottaakin empimättä anomaan lisääkin viisautta, keneltä sitä puutuu. Olisi muuten monille poliitikoillekin ihan paikallaan, mutta kun ovat niin Jumalattomia, etteivät tuollaistakaan ole Raamatusta voineet omaksua.
Viisauttahan, jos sitä ei ole, ei oikeastaan saa mistään muuten, siis opiskelemalla. Tietysti voi oppia kantapään kautta kipeällä tavalla. Poliitikkojen kyseessä ollen sen kivun kärsijäksi valitettavasti joutuu yleensä kansa... Siksipä onkin tärkeätä muistaa rukoilla poliitikkojen ja päättäjien puolesta, eikä vain niiden joita on itse äänestänyt, että Jumala antaisi heille viisautta, niin että osaisivat tehdä kansakunnan kannalta hyviä päätöksiä..."Ei Jumala todellakaan rankaise kriittisyydestä, vaan Raamatussa suorastaan neuvotaan kuulijoita opetuksen suhteen "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" ja "paetkaa epäjumalanpalvelusta. Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon." ."
Kyllä Jumala rankaisee, jos ihmisen kriittisyys johtaa siihen ettei usko Raamatun totuudellisuuteen eikä Jumalan olemassaoloon.
Kristinuskossa saa kyllä kernaasti olla kriittinen ja kyseenalaistava kaikkia muita uskontoja kohtaan, mutta Raamatun ja kristinuskon totuudellisuuden kyseenalaistaminen on epäuskoa josta joutuu kadotukseen, jos ei tee siitä parannusta. - Krizlix
zxcvbnm. kirjoitti:
"Ei Jumala todellakaan rankaise kriittisyydestä, vaan Raamatussa suorastaan neuvotaan kuulijoita opetuksen suhteen "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" ja "paetkaa epäjumalanpalvelusta. Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon." ."
Kyllä Jumala rankaisee, jos ihmisen kriittisyys johtaa siihen ettei usko Raamatun totuudellisuuteen eikä Jumalan olemassaoloon.
Kristinuskossa saa kyllä kernaasti olla kriittinen ja kyseenalaistava kaikkia muita uskontoja kohtaan, mutta Raamatun ja kristinuskon totuudellisuuden kyseenalaistaminen on epäuskoa josta joutuu kadotukseen, jos ei tee siitä parannusta.Niinhän poliisikin rankaisee, jos joku osoittaa "kriittisyyttä" liikennesääntöjä ja tieliikenneastusta vastaan, tekemällä niiden vastaisia tekoja liikenteessä liikkuesaan, ja joissain paikoissa vain paikoillaankin ollessaan, jos sen tekee väärässä paikassa tai väärään aikaan. -Kysehän on ihmiseen nähden(1.korkeimman)/korkeamman auktoriteetin antamista määräyksistä, mutta siitäkin jos tavallaan "et usko poliisin olemassaoloon"...
Kristinuskossa ei tarvitse olla sen kummemmin kriittinen muita uskotoja kohtaan, kunhan muistaa sen, että Raamatussa ihan ensimmäisiä opetuksia ja käskyjä on, että "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia."... Niin, silloin ei tarvitse muuta kuin tietää ja tuntea ne yhdet ainoat "liikennesäännöt" ja jos muita joku esittää, niin niitä sitten arvioidaan, sen mukaan ovatko ne kenties yhtäläisiä minun Jumalani antamien kanssa, niin että sellaisten kohdalla voi "näyttää vihreätä valoa", että "tää on ihan ok.". Sellainen voisi olla esim. käsky "Kunnioita isääsi ja äitiäsi". Jos taas jossain uskonnossa sanotaan, että "Sinun pitää juoman joka kuukausi pikarillinen tuoretta sian verta.", niin siinä kohtaa voin sanoa, että "eipä kuulu minun uskontooni"... Eri asia voi olla sitten, jos joku vaikka "monikulttuurisuuttaan" tahtoo sellaista Suomessa harjoittaa, ja satunkin olemaan paikallinen terveys- tai elintarvikeviranomainen... Krizlix kirjoitti:
"Uskosta luopuminen ei tehnyt minusta alkoholistia, vastuutonta seksihurjastelijaa eikä rikollista. Joka sellaista ateisteista väittää, saattaa hyvinkin syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan! Voisitte joskus vähän kyseenalaistaa sitä, mitä teille siellä raamattupiireissä syötetään. Vai rankaiseeko Jumala, jos hiukan kritisoitte?"
Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!
Ei Jumala todellakaan rankaise kriittisyydestä, vaan Raamatussa suorastaan neuvotaan kuulijoita opetuksen suhteen "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" ja "paetkaa epäjumalanpalvelusta. Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon." .
Samalla tulikin kumottua myös se, ateistien taholta usein heitetty väite, että uskovien kuuluisi olla aivot narikkaan laittanut lauma, joka seuraa sokeasti jotain srk:n johtajaa. Ei kuulu olla aivottomia, eikä tyhmiä, vaikka syystä ja kolmannesta kai jotkut ateistit uskovat mieluusti sellaisiksi mieltävätkin. Jumala kehtottaakin empimättä anomaan lisääkin viisautta, keneltä sitä puutuu. Olisi muuten monille poliitikoillekin ihan paikallaan, mutta kun ovat niin Jumalattomia, etteivät tuollaistakaan ole Raamatusta voineet omaksua.
Viisauttahan, jos sitä ei ole, ei oikeastaan saa mistään muuten, siis opiskelemalla. Tietysti voi oppia kantapään kautta kipeällä tavalla. Poliitikkojen kyseessä ollen sen kivun kärsijäksi valitettavasti joutuu yleensä kansa... Siksipä onkin tärkeätä muistaa rukoilla poliitikkojen ja päättäjien puolesta, eikä vain niiden joita on itse äänestänyt, että Jumala antaisi heille viisautta, niin että osaisivat tehdä kansakunnan kannalta hyviä päätöksiä..."Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!"
No, sehän on hienoa, jos tällaista ei enää raamattupiireissä opeteta! Minun aikanani kyllä opetettiin! Mutta mistä sellainen käsitys sitten on mahtanut nykypäivään asti kantautua? :D
Uskovaisellehan kyseenalaistaminen on nykyään muodikkaasti sallittua, kunhan se ei johda siihen, että uskosta luovutaan. Mutta minkä arvoista on kyseenalaistaminen, kritiikki ja pohdinta, jos sen lopputulema on jo ennalta määrätty; ja jos siitä poikkeat, joudut helvettiin? Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin.Krizlix kirjoitti:
Niinhän poliisikin rankaisee, jos joku osoittaa "kriittisyyttä" liikennesääntöjä ja tieliikenneastusta vastaan, tekemällä niiden vastaisia tekoja liikenteessä liikkuesaan, ja joissain paikoissa vain paikoillaankin ollessaan, jos sen tekee väärässä paikassa tai väärään aikaan. -Kysehän on ihmiseen nähden(1.korkeimman)/korkeamman auktoriteetin antamista määräyksistä, mutta siitäkin jos tavallaan "et usko poliisin olemassaoloon"...
Kristinuskossa ei tarvitse olla sen kummemmin kriittinen muita uskotoja kohtaan, kunhan muistaa sen, että Raamatussa ihan ensimmäisiä opetuksia ja käskyjä on, että "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia."... Niin, silloin ei tarvitse muuta kuin tietää ja tuntea ne yhdet ainoat "liikennesäännöt" ja jos muita joku esittää, niin niitä sitten arvioidaan, sen mukaan ovatko ne kenties yhtäläisiä minun Jumalani antamien kanssa, niin että sellaisten kohdalla voi "näyttää vihreätä valoa", että "tää on ihan ok.". Sellainen voisi olla esim. käsky "Kunnioita isääsi ja äitiäsi". Jos taas jossain uskonnossa sanotaan, että "Sinun pitää juoman joka kuukausi pikarillinen tuoretta sian verta.", niin siinä kohtaa voin sanoa, että "eipä kuulu minun uskontooni"... Eri asia voi olla sitten, jos joku vaikka "monikulttuurisuuttaan" tahtoo sellaista Suomessa harjoittaa, ja satunkin olemaan paikallinen terveys- tai elintarvikeviranomainen...En menisi vertaamaan liikennesääntöjä uskon opinkappaleisiin.
Liikenne on olemassa, ja likipitäen jokainen liikennesääntö on järjellä perusteltavissa. Niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa suuren vaaran vahingoittaa muita ja vahingoittua itse. Ja jos jokin liikennesääntö ei ole järjellinen, voidaan tehdä aloite sen muuttamiseksi. On aivan käytännöllistä ja järkevää, että poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista. Kysymys on turvallisuudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.
Hengellisen maailman auktoriteetti taas ei näy, ei kuulu, ei tunnu eikä kommunikoi ihmisten kanssa siten, että moni ihminen kokisi sen samalla tavalla samalla hetkellä kuten taas esimerkiksi poliisiauton lähestyminen aistitaan. Hengellinen todellisuus aukenee yhdelle yhtenä, toiselle toisena ja kolmannelle ei mitenkään. Emme voi olla yhtä mieltä edes sen olemassaolosta. Joku voi esittää suorastaan mielipuolisia väitteitä oman hengellisen kokemuksensa perusteella ja uskoa niihin täysin vakaasti, kun taas toinen näkee samat asiat ehkä kauheimpana eksytyksenä.
Sanot: "jos muita joku esittää, niin niitä sitten arvioidaan, sen mukaan ovatko ne kenties yhtäläisiä minun Jumalani antamien kanssa, niin että sellaisten kohdalla voi "näyttää vihreätä valoa", että "tää on ihan ok.". "
Tällainen arviointi ei ole käytännössä liiemmin onnistunut. Kristinuskoa käsittelevillä keskustelupalstoilla käydään päivästä toiseen, vuodesta toiseen kiihkeää kamppailua siitä, kuka sinne helvettiin joutaa väärine uskonkäsityksineen. Siis kristityt tohkeissaan toimittavat sinne toinen toisiaan.- zxcvbnm.
Krizlix kirjoitti:
Niinhän poliisikin rankaisee, jos joku osoittaa "kriittisyyttä" liikennesääntöjä ja tieliikenneastusta vastaan, tekemällä niiden vastaisia tekoja liikenteessä liikkuesaan, ja joissain paikoissa vain paikoillaankin ollessaan, jos sen tekee väärässä paikassa tai väärään aikaan. -Kysehän on ihmiseen nähden(1.korkeimman)/korkeamman auktoriteetin antamista määräyksistä, mutta siitäkin jos tavallaan "et usko poliisin olemassaoloon"...
Kristinuskossa ei tarvitse olla sen kummemmin kriittinen muita uskotoja kohtaan, kunhan muistaa sen, että Raamatussa ihan ensimmäisiä opetuksia ja käskyjä on, että "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia."... Niin, silloin ei tarvitse muuta kuin tietää ja tuntea ne yhdet ainoat "liikennesäännöt" ja jos muita joku esittää, niin niitä sitten arvioidaan, sen mukaan ovatko ne kenties yhtäläisiä minun Jumalani antamien kanssa, niin että sellaisten kohdalla voi "näyttää vihreätä valoa", että "tää on ihan ok.". Sellainen voisi olla esim. käsky "Kunnioita isääsi ja äitiäsi". Jos taas jossain uskonnossa sanotaan, että "Sinun pitää juoman joka kuukausi pikarillinen tuoretta sian verta.", niin siinä kohtaa voin sanoa, että "eipä kuulu minun uskontooni"... Eri asia voi olla sitten, jos joku vaikka "monikulttuurisuuttaan" tahtoo sellaista Suomessa harjoittaa, ja satunkin olemaan paikallinen terveys- tai elintarvikeviranomainen..."Kristinuskossa ei tarvitse olla sen kummemmin kriittinen muita uskotoja kohtaan, kunhan muistaa sen, että Raamatussa ihan ensimmäisiä opetuksia ja käskyjä on, että "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia."..."
No tuohan on mitä suurinta kriittisyyttä muita uskontoja kohtaan, koska tuossa annetaan ymmärtää että muiden uskontojen jumaliin ei saa uskoa eikä niitä palvoa. - Merkin nimi? ¤
iaurwen kirjoitti:
"Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!"
No, sehän on hienoa, jos tällaista ei enää raamattupiireissä opeteta! Minun aikanani kyllä opetettiin! Mutta mistä sellainen käsitys sitten on mahtanut nykypäivään asti kantautua? :D
Uskovaisellehan kyseenalaistaminen on nykyään muodikkaasti sallittua, kunhan se ei johda siihen, että uskosta luovutaan. Mutta minkä arvoista on kyseenalaistaminen, kritiikki ja pohdinta, jos sen lopputulema on jo ennalta määrätty; ja jos siitä poikkeat, joudut helvettiin? Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin."Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin."
Miksi siis omat johtopäätöksesi näyttävät aina edellyttävän Jumalan pahuutta? Raamatussa ei luvattu helppoa elämää, vaan Jeesuskin sanoi ettei palvelija ole herraansa suurempi. Merkin nimi? ¤ kirjoitti:
"Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin."
Miksi siis omat johtopäätöksesi näyttävät aina edellyttävän Jumalan pahuutta? Raamatussa ei luvattu helppoa elämää, vaan Jeesuskin sanoi ettei palvelija ole herraansa suurempi.Johtopäätökseni ei pysähdy siihen, että Jumala on paha.
Johtopäätökseni on se, ettei Jumalaa ole olemassa.
Minulle on samantekevää, mitä Raamatussa luvataan tai ei luvata.- EIII pidä paikkaansa
iaurwen kirjoitti:
"Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!"
No, sehän on hienoa, jos tällaista ei enää raamattupiireissä opeteta! Minun aikanani kyllä opetettiin! Mutta mistä sellainen käsitys sitten on mahtanut nykypäivään asti kantautua? :D
Uskovaisellehan kyseenalaistaminen on nykyään muodikkaasti sallittua, kunhan se ei johda siihen, että uskosta luovutaan. Mutta minkä arvoista on kyseenalaistaminen, kritiikki ja pohdinta, jos sen lopputulema on jo ennalta määrätty; ja jos siitä poikkeat, joudut helvettiin? Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin.-Ei ei EIII pidä paikkaansa. Ihan täysi vapaus on minulla ja kaikilla muillakin uskovilla, milloin tahansa luopua uskostaan, jos siltä tuntuu. Mutta mitä järkeä siinä sitten olisi? Jos ihminen on löytänyt SEN asian ja sen elämän tarkoituksen, jota niin monet etsivät, mutta eivät löydä, tai sen silti kadottavat, vaikka heille tarjotaan sen löytymistä...? Niin, mitä järkeä siinä sitten olisi; etsiä jotain "järkisyitä", ja sitten "järkevin perustein" -luopua siitä? Sitten vaan, että "Tsippappa-dipappa-diin, mä oonkin matkalla helvettiin, mutta ei se mitään, oonhan järkevä mä niin, etten usko mä sellaisiin...." ...?
- Luopumus uskosta
kaarne kirjoitti:
Pelkästään se tosiasia, että uskonsa menettäneitä pidetään luopioina, pettureina, saa minut kavahtamaan tällaista kristillistä ajattelua. Tämä luopio-ajatus on ehkä detalji, mutta edustaa sellaista uskonnollisuutta, joka saa minut visusti pysyttelemään uskonnottomana. Siinähän on sisäänrakennettuna se, että ihmiset jakavat toisiaan vuohiin ja lampaisiin.
Ateismini ei perustu huonoihin kokemuksiin uskonnoista, mutta tällaiset ajatukset helpottavat kyllä uskontojenvulkopuolella pysymistä.ei tapahdu yhtäkkiä, vaan se lähtee sydämestä/ajatuksista, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia ja johtaa vääriin valintoihin,
Raamatussa sanotaan: Varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee ja toisessa
kohden:..Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja
houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta
kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Epäusko on syntiä ja kun ihminen alkaa ajatuksissaan "viljelemään" uskon
vastaisia ajatuksia, hän on jo matkalla luopumukseen. Luopumus johtaa
luopiotilaan, jolloinka ihmistä ei enää kiinnosta Jumala, eikä Häneen
liittyvät asiat eli paatuminen/kylmentyminen sydämessä on tapahtunut. - eräs uskova
ertert kirjoitti:
"Uskovainen tietää että Jumala on ja siksi en voi käsittää sitä että jotkut luopiot menettävät uskonsa Jumalan olemassaoloon.
Oli asia mikä tahansa, jos asian on tiennyt pitkään että se on varmasti niin, niin miten sen voi sitten ymmärtää eri tavalla? "
Ehkä sinun tulisi tutustua uskosta luopuneiden kertomuksiin. Usein uskosta luopumisen prosessi voi lähteä käyntiin monista syistä, mutta kertomuksissa, joita itse olen lukenut, lopullinen askel on yleinsä se, että Jumalan olemassaolo ei tunnu ylipäätään uskottavalta.
En ole koskaan kuullut, että joku olisi luopunut uskosta hetkessä vaan kyseessä on pidempi prosessi. Jos Jumalan olemassaololle ei ole järjellisiä perusteita ja tunneriippuvuus hiljalleen katoaa, näkee henkilö, että ei ole enää perusteita uskoa Jumalaan.
Ehkä sinun on vaikea ymmärtää asiaa, koska sinulla on se tunneriippuvuus. Kun sinulla on tunneriippuvuus, sinä et oikeasti tiedä vaan luulet, että Jumala on olemassa.Ei ole kyse tunteista, vaan Jumalan lahjoittamasta uskosta, joka ei tule meistä,
mutta jota meidän tulee ruokkia Jumalan Sanalla ja rukousyhteydellä Häneen.
Kun nämä laiminlyödään, alkaa usko heiketä ja se johtaa luopumukseen, ellei
siitä tehdä parannusta ja aleta kilvoitella eteenpäin. - Ihminen on
iaurwen kirjoitti:
En menisi vertaamaan liikennesääntöjä uskon opinkappaleisiin.
Liikenne on olemassa, ja likipitäen jokainen liikennesääntö on järjellä perusteltavissa. Niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa suuren vaaran vahingoittaa muita ja vahingoittua itse. Ja jos jokin liikennesääntö ei ole järjellinen, voidaan tehdä aloite sen muuttamiseksi. On aivan käytännöllistä ja järkevää, että poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista. Kysymys on turvallisuudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.
Hengellisen maailman auktoriteetti taas ei näy, ei kuulu, ei tunnu eikä kommunikoi ihmisten kanssa siten, että moni ihminen kokisi sen samalla tavalla samalla hetkellä kuten taas esimerkiksi poliisiauton lähestyminen aistitaan. Hengellinen todellisuus aukenee yhdelle yhtenä, toiselle toisena ja kolmannelle ei mitenkään. Emme voi olla yhtä mieltä edes sen olemassaolosta. Joku voi esittää suorastaan mielipuolisia väitteitä oman hengellisen kokemuksensa perusteella ja uskoa niihin täysin vakaasti, kun taas toinen näkee samat asiat ehkä kauheimpana eksytyksenä.
Sanot: "jos muita joku esittää, niin niitä sitten arvioidaan, sen mukaan ovatko ne kenties yhtäläisiä minun Jumalani antamien kanssa, niin että sellaisten kohdalla voi "näyttää vihreätä valoa", että "tää on ihan ok.". "
Tällainen arviointi ei ole käytännössä liiemmin onnistunut. Kristinuskoa käsittelevillä keskustelupalstoilla käydään päivästä toiseen, vuodesta toiseen kiihkeää kamppailua siitä, kuka sinne helvettiin joutaa väärine uskonkäsityksineen. Siis kristityt tohkeissaan toimittavat sinne toinen toisiaan.synnin turmelema ja tarvitsee Jumalaa ja Hänen sääntöjään elämää, kuin muita
ihmisiä varten. Jokainen meistä tekee virheitä ja loukkaa toistaan, emme siis
pysty hyvällä tahdollakaan elämään oikein ja siksi tarvitsemme Jumalaa ja
Hänen Henkensä vaikuttamaa hyvää tahtoa ja tekemistä elämässämme. - Monenlaisia uskovia
iaurwen kirjoitti:
"Saatoit itse nyt syyllistyä siihen, kun annat ymmärtää, vieläpä kovin yleistävästi että uskovien raamattupiireissä tuollaisia "syötettäisiin". Ei syötetä. Jos joku sellaista väittää, saattaa ainakin tuon sinun kommaenttisi perusteella syyllistyä kiihotukseen kansanryhmää vastaan... ...!"
No, sehän on hienoa, jos tällaista ei enää raamattupiireissä opeteta! Minun aikanani kyllä opetettiin! Mutta mistä sellainen käsitys sitten on mahtanut nykypäivään asti kantautua? :D
Uskovaisellehan kyseenalaistaminen on nykyään muodikkaasti sallittua, kunhan se ei johda siihen, että uskosta luovutaan. Mutta minkä arvoista on kyseenalaistaminen, kritiikki ja pohdinta, jos sen lopputulema on jo ennalta määrätty; ja jos siitä poikkeat, joudut helvettiin? Tuolloinhan vain yhdenlaiset johtopäätökset ovat sallittuja kuten totalitaarisessa menettelyssä yleensäkin.on keskuudessamme..olemme jokainen omanlaisiamme/ainutlaatuisia persoonia
--Jumalan kutsumia--miksi tuijottaa siihen millaisia muut ihmiset ovat? Yhteys,
jonka Jumala meissä vaikuttaa, riittää.
- säteilemätön attemor
"Tapasin myös uskovia ihmisiä ja keskustelin heidän kanssaan. Heistä loisti sellainen ilo ja rakkaus, joka teki minuun syvän vaikutuksen."
Kipasepa kuule uudestisyntyneiden palstoilla niin näet kirjalliset todisteet uudestisyntyneiden "säteilevästä" moraalista.
Tämä oli reykjavikille- weswqesa
Kipasepa kuule uudestisyntyneiden palstoilla niin näet kirjalliset todisteet uudestisyntyneiden "säteilevästä" moraalista."
Mistä tiedät että kaikki siellä kirjoittajat ovat uudestisyntyneitä, näetkö heidän sieluunsa, teot muuten paljastavat mitä mitä he sydämmestään ovat. - Nimenomaan näin on
weswqesa kirjoitti:
Kipasepa kuule uudestisyntyneiden palstoilla niin näet kirjalliset todisteet uudestisyntyneiden "säteilevästä" moraalista."
Mistä tiedät että kaikki siellä kirjoittajat ovat uudestisyntyneitä, näetkö heidän sieluunsa, teot muuten paljastavat mitä mitä he sydämmestään ovat.Raamatun mukaisesti: Heidän hedelmistään te heidät tunnette.
Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
Eihän viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja, eikä viinipuu viikunoita?
Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeaa vettä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne
niin älkää kerskatko, älkääkä valehdelko totuutta vastaan. - Ja vielä:
Nimenomaan näin on kirjoitti:
Raamatun mukaisesti: Heidän hedelmistään te heidät tunnette.
Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
Eihän viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja, eikä viinipuu viikunoita?
Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeaa vettä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne
niin älkää kerskatko, älkääkä valehdelko totuutta vastaan.Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, eikä teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
- Apukki
Avaukseen palatakseni.
Elän apukkistina eikä se arkipäivän elämään vaikuta.
Mutta vien raivoisasti pukkiin uskomattomuutta niihin uskoviin. Kirjeet joulupukille revin mielenosoituksellisen näyttävästi.
Teen pukkiinuskoville pikkulapsille selväksi ettei Korvatunturilla ole mitään pukinpajaa ja että tontut on sionistien höpinää, jolla vaan halutaa hallita ja viedä lasten säästöt.
Kirjoittelen lehtiin pilkkakirjoituksia pukkisteista ja liimailen pukkivastaisia iskulauseita bussien kylkeen.
Porojen kellojen ääni ottaa päähän.
Kuulun Pukkivapaa-ajattelijoiden yhdistykseen, jossa voin levittää evankeliumia pukista eroamisen puolesta.
Koska joulupukkeissa on pedofiilejakin, ilmoitan selväsanaisesti että pukkia puolustavat yrittävät puolustaa pedofiileja.
Lisäksi uuden historiallisen tietämyksen mukaa A Hitler oli sen lisäksi että oli harras kristitty luterilainen myös pukkifani. - 1213
Ikävä juttu, jos olet peloissasi ollut. On oikeastaan hämmästyttävää, että monet "uskovat" tuntuvat olevan pelokkaita, vaikka Raamattu sanoo mm:
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:18
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Johanneksen Evankeliumi 14:27
"Mutta p e l k u r i e n ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Ilm. 21:8
Mutta on se toki ymmärrettävää, jos ei tunne Jumalaa.- ...
Pelko näyttä kuitenkin olevan erittäin arvostettu tunne Raamatussa.
Ps. 111:10
Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.
Sananl. 1:7
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Sananl. 8:13
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Sananl. 9:10
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Sananl. 10:27
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Sananl. 14:27
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Sananl. 15:33
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Sananl. 19:23
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Jes. 33:6
Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
Kohta sanot: Ei se ole sellaista pelkoa. - 1213
... kirjoitti:
Pelko näyttä kuitenkin olevan erittäin arvostettu tunne Raamatussa.
Ps. 111:10
Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.
Sananl. 1:7
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Sananl. 8:13
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Sananl. 9:10
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Sananl. 10:27
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Sananl. 14:27
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Sananl. 15:33
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Sananl. 19:23
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Jes. 33:6
Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
Kohta sanot: Ei se ole sellaista pelkoa.Odotinkin, että joku tuo nuo kohdat esiin. Kiitos :)
Nuo kohdat ovat totta, Jumalan pelko johtaa viisauteen, koska se tuo elinpäiviä, joiden ansiosta voi päästä ymmärryksessä pidemmälle kuin ne, jotka sählää jumalattomuudessaan elämän loppuun hätäsesti.
Ei kuitenkaan pidä antaa pelon hallita. Esiin tuomissasi kohdissa kysymys on ennemminkin kunnioituksta, kuin pelkuruudesta, jos sanoja tarkemmin tutkitaan.
Kun tuntee Jumalan, ei ole syytä olla pelkuri. Mutta silloin välttää tekesmästä vääryyttä, koska tietää sen olevan huono ja johtavan huonoihin asioihin. 1213 kirjoitti:
Odotinkin, että joku tuo nuo kohdat esiin. Kiitos :)
Nuo kohdat ovat totta, Jumalan pelko johtaa viisauteen, koska se tuo elinpäiviä, joiden ansiosta voi päästä ymmärryksessä pidemmälle kuin ne, jotka sählää jumalattomuudessaan elämän loppuun hätäsesti.
Ei kuitenkaan pidä antaa pelon hallita. Esiin tuomissasi kohdissa kysymys on ennemminkin kunnioituksta, kuin pelkuruudesta, jos sanoja tarkemmin tutkitaan.
Kun tuntee Jumalan, ei ole syytä olla pelkuri. Mutta silloin välttää tekesmästä vääryyttä, koska tietää sen olevan huono ja johtavan huonoihin asioihin."Ei kuitenkaan pidä antaa pelon hallita. Esiin tuomissasi kohdissa kysymys on ennemminkin kunnioituksta, kuin pelkuruudesta, jos sanoja tarkemmin tutkitaan.
"
Pelko on pelkoa, riippumatta siitä, kuinka sitä halutaan kaunistella.- ...
1213 kirjoitti:
Odotinkin, että joku tuo nuo kohdat esiin. Kiitos :)
Nuo kohdat ovat totta, Jumalan pelko johtaa viisauteen, koska se tuo elinpäiviä, joiden ansiosta voi päästä ymmärryksessä pidemmälle kuin ne, jotka sählää jumalattomuudessaan elämän loppuun hätäsesti.
Ei kuitenkaan pidä antaa pelon hallita. Esiin tuomissasi kohdissa kysymys on ennemminkin kunnioituksta, kuin pelkuruudesta, jos sanoja tarkemmin tutkitaan.
Kun tuntee Jumalan, ei ole syytä olla pelkuri. Mutta silloin välttää tekesmästä vääryyttä, koska tietää sen olevan huono ja johtavan huonoihin asioihin.''Kohta sanot: Ei se ole sellaista pelkoa.''
Jep. - 1213
ertert kirjoitti:
"Ei kuitenkaan pidä antaa pelon hallita. Esiin tuomissasi kohdissa kysymys on ennemminkin kunnioituksta, kuin pelkuruudesta, jos sanoja tarkemmin tutkitaan.
"
Pelko on pelkoa, riippumatta siitä, kuinka sitä halutaan kaunistella."Pelko on pelkoa, riippumatta siitä, kuinka sitä halutaan kaunistella. "
Mutta sanojen merkitys selviää oikein vain asiayhteydestä.
Mutta miten on, pelkäätkö sinä esim. tulta? Vai kunnioitatko sitä? 1213 kirjoitti:
"Pelko on pelkoa, riippumatta siitä, kuinka sitä halutaan kaunistella. "
Mutta sanojen merkitys selviää oikein vain asiayhteydestä.
Mutta miten on, pelkäätkö sinä esim. tulta? Vai kunnioitatko sitä?"Mutta sanojen merkitys selviää oikein vain asiayhteydestä."
Aivan niin ja ei ole mitään syytä pelleillä sanoilla leikkien, että pelko ja kunnioittaminen olisi samoja asioita missään yhteydessä.
Tokihan sitä voidaan ajatella, että pelosta seuraa kunnioitus, kuten esimerkiksi tapauksessa, jossa diktaattoria hännystellään, koska se saattaa katkaista kaulan. En kuitenkaan väitä, että en hännystelisi ihmsiä, joilla olisi valta tehdä minulle pahaa mielivaltaisesti, mutta en minä silti sellaisia ihmisiä arvostaisi.
"Mutta miten on, pelkäätkö sinä esim. tulta? Vai kunnioitatko sitä? "
En pelkää enkä kunnioita. Pelkäätkö sinä vettä vai kunnioitatko sitä?... kirjoitti:
''Kohta sanot: Ei se ole sellaista pelkoa.''
Jep.Ei voi olla kuolemanpelkoa jos ymmärtää mitä tämä pelko on
se on osa meidän perisyntiämme, ja se on uskonnon kylvämää pelkoa, ja tarkoituksena on tuon pelon avulla hallita ihmismieltä
Ilman pelkoa uskonto olisi aseeton ja kuoleutuisi pois.
Me olemme kuoleman jälkeen sitä mitä me olemme ennen kuolemaakin, sillä se on elämän laki, eikä sitä mitkään jumalat ja uskonnot voi muuttaa miksikään
Kristinusko on se antkristus joka hallitsee maanpäällä hyvän idean avulla jolla ihmiset saadaan uskomaan kuoleman jälkeiseen taivaaseen, sillä näin turvataan,että tuo sielu, syyn ja seurauksen lain mukaan joutuu takaisin kärsimykseen maan päälle, ja näin antikristuksen valta ihmismieleen ikuistuu- 1213
ertert kirjoitti:
"Mutta sanojen merkitys selviää oikein vain asiayhteydestä."
Aivan niin ja ei ole mitään syytä pelleillä sanoilla leikkien, että pelko ja kunnioittaminen olisi samoja asioita missään yhteydessä.
Tokihan sitä voidaan ajatella, että pelosta seuraa kunnioitus, kuten esimerkiksi tapauksessa, jossa diktaattoria hännystellään, koska se saattaa katkaista kaulan. En kuitenkaan väitä, että en hännystelisi ihmsiä, joilla olisi valta tehdä minulle pahaa mielivaltaisesti, mutta en minä silti sellaisia ihmisiä arvostaisi.
"Mutta miten on, pelkäätkö sinä esim. tulta? Vai kunnioitatko sitä? "
En pelkää enkä kunnioita. Pelkäätkö sinä vettä vai kunnioitatko sitä?"En pelkää enkä kunnioita. Pelkäätkö sinä vettä vai kunnioitatko sitä?"
En omasta mielestäni pelkää mitään. Mutta kunnioitan monia asioita siinä mielesssä, että ymmärrän niiden voivan saada ikävää aikaan, jos toimin väärin. Esim. tuli, ei mitään pelättävää, mutta on syytä varoa, ettei anna sille tilaisuutta toteuttaa itseään liian vapaasti. Tulen varominen ei ole mielestäni tulen hännystelyä, vaan tulen tervettä kunnioitusta. Vesi voi myös tietyissä tilanteissa olla vahingollinen ja on yleensä järkevää välttää tekemästä jotain, mikä on vahingollista.
Sama pätee tavallaan Jumalaan. Hänellä on tietyt säännöt, ja niiden rikkomisesta on seuraukset. Eikä seuraukset välttämättä tarkoita sitä, että Jumala heittää salamalla päähän, vaan sitä, että ne ohjeet suojelevat ihmistä vahingoittamasta itseään. Vähän sama kuin, "älä koske tuleen", jos kosket sattuu. Se ei ole uhkaus vaan varoitus, mitä seurauksia teolla on itsestään, ilman että joku tule ja rankasee. Jos siis kuitenkin pelosta johtuen tekee sen, minkä kuvittelee olevan oikein, ei ole ihan sisäistänyt pätevästi sitä, että ihmisen pitää olla vanhurskas ja tehdä oikein, koska se on hyvä, ei siksi, että pelkää.
Jumalan pelko on toki viisauden alku, mutta olisi hyvä yrittää päästä alkua pidemmälle, silloin ei ole syytä pelkoon. Ja Jumalan pelko on viidauden alku, koska silloin todennäköisesti välttää tekemästä itselleen vahinkoa, jonka seurauksena elämä saattaisi päättyä ennen kuin ehtii viisastua. 1213 kirjoitti:
"En pelkää enkä kunnioita. Pelkäätkö sinä vettä vai kunnioitatko sitä?"
En omasta mielestäni pelkää mitään. Mutta kunnioitan monia asioita siinä mielesssä, että ymmärrän niiden voivan saada ikävää aikaan, jos toimin väärin. Esim. tuli, ei mitään pelättävää, mutta on syytä varoa, ettei anna sille tilaisuutta toteuttaa itseään liian vapaasti. Tulen varominen ei ole mielestäni tulen hännystelyä, vaan tulen tervettä kunnioitusta. Vesi voi myös tietyissä tilanteissa olla vahingollinen ja on yleensä järkevää välttää tekemästä jotain, mikä on vahingollista.
Sama pätee tavallaan Jumalaan. Hänellä on tietyt säännöt, ja niiden rikkomisesta on seuraukset. Eikä seuraukset välttämättä tarkoita sitä, että Jumala heittää salamalla päähän, vaan sitä, että ne ohjeet suojelevat ihmistä vahingoittamasta itseään. Vähän sama kuin, "älä koske tuleen", jos kosket sattuu. Se ei ole uhkaus vaan varoitus, mitä seurauksia teolla on itsestään, ilman että joku tule ja rankasee. Jos siis kuitenkin pelosta johtuen tekee sen, minkä kuvittelee olevan oikein, ei ole ihan sisäistänyt pätevästi sitä, että ihmisen pitää olla vanhurskas ja tehdä oikein, koska se on hyvä, ei siksi, että pelkää.
Jumalan pelko on toki viisauden alku, mutta olisi hyvä yrittää päästä alkua pidemmälle, silloin ei ole syytä pelkoon. Ja Jumalan pelko on viidauden alku, koska silloin todennäköisesti välttää tekemästä itselleen vahinkoa, jonka seurauksena elämä saattaisi päättyä ennen kuin ehtii viisastua."Esim. tuli, ei mitään pelättävää, mutta on syytä varoa, ettei anna sille tilaisuutta toteuttaa itseään liian vapaasti."
Eiköhän se pelko tule siinä vaiheessa, kun joutuu sellaiseen tilanteeseen, jossa huomaa vaaran. Sinänsä persoonattomissa asioissa sellaisenaan ei ole mitään pelättävää, koska ne eivät voi toimia pahantahtoisesti. Siksi vertaus Jumalan ja veden tai tulen välillä ei ole kovin hyvä vertailu lähtökohtaisesti.
"Tulen varominen ei ole mielestäni tulen hännystelyä, vaan tulen tervettä kunnioitusta."
Tulta ei ole mitään järkeä hännystellä, koska se ei ole tietoinen olio. Tulelle ei ole mitään merkitystä vaikka sitä kuinka hännystelisi. Auktoriteetin kohdalla asia on toisin. Raamatussa Jumalan erilaisuus tuleen verrattuna tulee erittäin hyvin selville (esim. Jobin tarina).
"Sama pätee tavallaan Jumalaan."
Kuten edellä huomaat, on vertaus huono, koska lähtökohta on aivan toinen.
"Eikä seuraukset välttämättä tarkoita sitä, että Jumala heittää salamalla päähän, vaan sitä, että ne ohjeet suojelevat ihmistä vahingoittamasta itseään."
Aivan. Samaan tapaan kuin diktaattorin hännystely auttaa siihen, että diktaattori ei tee sinulla pahoja asioita.
" Vähän sama kuin, "älä koske tuleen", jos kosket sattuu."
Se ei ole ollenkaan sama asia. Tämä tulee hyvin selvästi esiin Raamatussa.
"Se ei ole uhkaus vaan varoitus, mitä seurauksia teolla on itsestään, ilman että joku tule ja rankasee."
Ehkä sinä et ole lukenut Raamattua. Jumala nimenomaan rankaisee ja langettaa rangaistuksen vaikka niistä synneistä ei olisi mitään havaittavaa haittaa itse henkilölle tai kenellekään muulle.
"Jos siis kuitenkin pelosta johtuen tekee sen, minkä kuvittelee olevan oikein, ei ole ihan sisäistänyt pätevästi sitä, että ihmisen pitää olla vanhurskas ja tehdä oikein, koska se on hyvä, ei siksi, että pelkää."
Mutta siitähän ei ole tuossa ollenkaan kyse, kun Raamatussa puhutaan pelosta.
"Ja Jumalan pelko on viidauden alku, koska silloin todennäköisesti välttää tekemästä itselleen vahinkoa, jonka seurauksena elämä saattaisi päättyä ennen kuin ehtii viisastua. "
Kuten edellä olen moneen kertaan selittänyt, ei siitä ole ollenkaan kyse.- 1213
ertert kirjoitti:
"Esim. tuli, ei mitään pelättävää, mutta on syytä varoa, ettei anna sille tilaisuutta toteuttaa itseään liian vapaasti."
Eiköhän se pelko tule siinä vaiheessa, kun joutuu sellaiseen tilanteeseen, jossa huomaa vaaran. Sinänsä persoonattomissa asioissa sellaisenaan ei ole mitään pelättävää, koska ne eivät voi toimia pahantahtoisesti. Siksi vertaus Jumalan ja veden tai tulen välillä ei ole kovin hyvä vertailu lähtökohtaisesti.
"Tulen varominen ei ole mielestäni tulen hännystelyä, vaan tulen tervettä kunnioitusta."
Tulta ei ole mitään järkeä hännystellä, koska se ei ole tietoinen olio. Tulelle ei ole mitään merkitystä vaikka sitä kuinka hännystelisi. Auktoriteetin kohdalla asia on toisin. Raamatussa Jumalan erilaisuus tuleen verrattuna tulee erittäin hyvin selville (esim. Jobin tarina).
"Sama pätee tavallaan Jumalaan."
Kuten edellä huomaat, on vertaus huono, koska lähtökohta on aivan toinen.
"Eikä seuraukset välttämättä tarkoita sitä, että Jumala heittää salamalla päähän, vaan sitä, että ne ohjeet suojelevat ihmistä vahingoittamasta itseään."
Aivan. Samaan tapaan kuin diktaattorin hännystely auttaa siihen, että diktaattori ei tee sinulla pahoja asioita.
" Vähän sama kuin, "älä koske tuleen", jos kosket sattuu."
Se ei ole ollenkaan sama asia. Tämä tulee hyvin selvästi esiin Raamatussa.
"Se ei ole uhkaus vaan varoitus, mitä seurauksia teolla on itsestään, ilman että joku tule ja rankasee."
Ehkä sinä et ole lukenut Raamattua. Jumala nimenomaan rankaisee ja langettaa rangaistuksen vaikka niistä synneistä ei olisi mitään havaittavaa haittaa itse henkilölle tai kenellekään muulle.
"Jos siis kuitenkin pelosta johtuen tekee sen, minkä kuvittelee olevan oikein, ei ole ihan sisäistänyt pätevästi sitä, että ihmisen pitää olla vanhurskas ja tehdä oikein, koska se on hyvä, ei siksi, että pelkää."
Mutta siitähän ei ole tuossa ollenkaan kyse, kun Raamatussa puhutaan pelosta.
"Ja Jumalan pelko on viidauden alku, koska silloin todennäköisesti välttää tekemästä itselleen vahinkoa, jonka seurauksena elämä saattaisi päättyä ennen kuin ehtii viisastua. "
Kuten edellä olen moneen kertaan selittänyt, ei siitä ole ollenkaan kyse."Tulelle ei ole mitään merkitystä vaikka sitä kuinka hännystelisi. Auktoriteetin kohdalla asia on toisin."
Minun nähdäkseni ei Jumalaakaan kannata hännystellä. Hän kyllä tietää mitä ihminen oikeasti haluaa, vaikka esittäisi hyvistä.
"Aivan. Samaan tapaan kuin diktaattorin hännystely auttaa siihen, että diktaattori ei tee sinulla pahoja asioita. "
Minun mielestäni Jumala ei tee pahoja asioita. Eikä Jumalan hännystely estä Jumalaa tekemästä sitä, mikä on oikein ja hyvä.
"Ehkä sinä et ole lukenut Raamattua. Jumala nimenomaan rankaisee ja langettaa rangaistuksen vaikka niistä synneistä ei olisi mitään havaittavaa haittaa itse henkilölle tai kenellekään muulle."
Mieleesis ei ole tainut tulla, ttä sinä et vain näe sitä haittaa?
Jumala antaa Raamatun mukaan ikuisen elämän vanhurskaille. Vanhurskaus on enemmän kuin teot, koska se on ihmisen mielentila, josta seuraa oikeita ja hyviä tekoja. Epävanhurskaat eivät saa ikuista elämää, koska käyttäisivät sen pahuuteen.
"Kuten edellä olen moneen kertaan selittänyt, ei siitä ole ollenkaan kyse"
Raamatussa on kyse juuri siitä, että pelko johtaa ihmisen viisauteen, koska estää ihmistä tekemästä asioita, jotka lopulta olisivat kuolemaksi, tavalla tai toisella. Mutta turha tästä on enempää jankuttaa, jos et usko sitä, et usko. 1213 kirjoitti:
"Tulelle ei ole mitään merkitystä vaikka sitä kuinka hännystelisi. Auktoriteetin kohdalla asia on toisin."
Minun nähdäkseni ei Jumalaakaan kannata hännystellä. Hän kyllä tietää mitä ihminen oikeasti haluaa, vaikka esittäisi hyvistä.
"Aivan. Samaan tapaan kuin diktaattorin hännystely auttaa siihen, että diktaattori ei tee sinulla pahoja asioita. "
Minun mielestäni Jumala ei tee pahoja asioita. Eikä Jumalan hännystely estä Jumalaa tekemästä sitä, mikä on oikein ja hyvä.
"Ehkä sinä et ole lukenut Raamattua. Jumala nimenomaan rankaisee ja langettaa rangaistuksen vaikka niistä synneistä ei olisi mitään havaittavaa haittaa itse henkilölle tai kenellekään muulle."
Mieleesis ei ole tainut tulla, ttä sinä et vain näe sitä haittaa?
Jumala antaa Raamatun mukaan ikuisen elämän vanhurskaille. Vanhurskaus on enemmän kuin teot, koska se on ihmisen mielentila, josta seuraa oikeita ja hyviä tekoja. Epävanhurskaat eivät saa ikuista elämää, koska käyttäisivät sen pahuuteen.
"Kuten edellä olen moneen kertaan selittänyt, ei siitä ole ollenkaan kyse"
Raamatussa on kyse juuri siitä, että pelko johtaa ihmisen viisauteen, koska estää ihmistä tekemästä asioita, jotka lopulta olisivat kuolemaksi, tavalla tai toisella. Mutta turha tästä on enempää jankuttaa, jos et usko sitä, et usko."Minun nähdäkseni ei Jumalaakaan kannata hännystellä. Hän kyllä tietää mitä ihminen oikeasti haluaa, vaikka esittäisi hyvistä."
Eihän kyse ollutkaan esittämisestä. Voi sitä hännystellä ihan oikeastikin.
"Minun mielestäni Jumala ei tee pahoja asioita."
Raamattu kertoo ihan toista.
"Mieleesis ei ole tainut tulla, ttä sinä et vain näe sitä haittaa?"
Niinpä niin, ihan kaikenlaista voi toki väittää, jos todisteita ei ole. Minä voin sanoa, että sinulle on haittaa siitä, että sinä hengität. Jios väität vastaan, minä vain sanon, että sinä et näe sitä haittaa. Ehkä olisi välillä syytä ajatella ihan itse eikä vain sokeasti luottaa auktoriteettiin. Mehän olemme nähneet historian aikana, millaiseen lopputulokseen tuollainen täysin sokea luottamus voi johtaa. Juutalaiset vehtailivat Saksan kansan kustannuksella ja yrittivät alistaa Saksan kansan. Koska tämä haitta haluttiin estää, oli syytä tuhota kaikki juutalaiset. Ehkä siitä ei ollut näyttöä, että juutalaiset puuhailivat sellaista, ehkä ihmisten mieleen ei ole tullut, että he eivät nähneet sitä haittaa. Voimme siis päätellä, että holokausti oli itseasiassa täysin oikein ja hyvä asia, muutoin kaikki maailman kansat olisi alistettu juutalaisten ylivaltaan ja meillä muilla ei enää olisi ihmisarvoa...
"Jumala antaa Raamatun mukaan ikuisen elämän vanhurskaille. Vanhurskaus on enemmän kuin teot, koska se on ihmisen mielentila, josta seuraa oikeita ja hyviä tekoja."
Ahaa, Jumala ei siis ole olemassa, koska meillä ei ole mitään todisteita siitä, että vanhurskaudesta olisi seurannut oikeita ja hyviä tekoja. Uskovat ovat ihan yhtä raadollisia kuin me kaikki epävanhurskaat.
"Epävanhurskaat eivät saa ikuista elämää, koska käyttäisivät sen pahuuteen."
Hyvin epäloogista, koska nämä vanhurskaat eivät ole yhtään sen parempia kuin epävanhurskaat. Mistä ihmeestä muutos yhtäkkiä tulisi? Miksi uskonnottomista yhtäkkiä tulisi pahoja ja uskovista hyviä, jos sama ei ole nähtävissä täällä maan päällä?
"Raamatussa on kyse juuri siitä, että pelko johtaa ihmisen viisauteen, koska estää ihmistä tekemästä asioita, jotka lopulta olisivat kuolemaksi, tavalla tai toisella. Mutta turha tästä on enempää jankuttaa, jos et usko sitä, et usko. "
Ei se nyt ole uskomisesta kiinnin vaan sinä vain jankutat sitä asiaa vaikka Raamatusta voi nähdä täysin toisin. Selittelysi eivät vain vakuuta. Olet keksinyt vain itsellesi tuollaisen selityksen, koska haluat ymmärtää asian omalla tavallasi, koska muu käsitys ei tukisi SINUN jumalakuvaasi. Mutta sehän on jo huomattu, että uskovat muokkaavat jumalan muistuttamaan sellaista, jollaisen haluaisivat sen olevan ja sitä on tutkittukin psykologilla testeillä.- 1213
ertert kirjoitti:
"Minun nähdäkseni ei Jumalaakaan kannata hännystellä. Hän kyllä tietää mitä ihminen oikeasti haluaa, vaikka esittäisi hyvistä."
Eihän kyse ollutkaan esittämisestä. Voi sitä hännystellä ihan oikeastikin.
"Minun mielestäni Jumala ei tee pahoja asioita."
Raamattu kertoo ihan toista.
"Mieleesis ei ole tainut tulla, ttä sinä et vain näe sitä haittaa?"
Niinpä niin, ihan kaikenlaista voi toki väittää, jos todisteita ei ole. Minä voin sanoa, että sinulle on haittaa siitä, että sinä hengität. Jios väität vastaan, minä vain sanon, että sinä et näe sitä haittaa. Ehkä olisi välillä syytä ajatella ihan itse eikä vain sokeasti luottaa auktoriteettiin. Mehän olemme nähneet historian aikana, millaiseen lopputulokseen tuollainen täysin sokea luottamus voi johtaa. Juutalaiset vehtailivat Saksan kansan kustannuksella ja yrittivät alistaa Saksan kansan. Koska tämä haitta haluttiin estää, oli syytä tuhota kaikki juutalaiset. Ehkä siitä ei ollut näyttöä, että juutalaiset puuhailivat sellaista, ehkä ihmisten mieleen ei ole tullut, että he eivät nähneet sitä haittaa. Voimme siis päätellä, että holokausti oli itseasiassa täysin oikein ja hyvä asia, muutoin kaikki maailman kansat olisi alistettu juutalaisten ylivaltaan ja meillä muilla ei enää olisi ihmisarvoa...
"Jumala antaa Raamatun mukaan ikuisen elämän vanhurskaille. Vanhurskaus on enemmän kuin teot, koska se on ihmisen mielentila, josta seuraa oikeita ja hyviä tekoja."
Ahaa, Jumala ei siis ole olemassa, koska meillä ei ole mitään todisteita siitä, että vanhurskaudesta olisi seurannut oikeita ja hyviä tekoja. Uskovat ovat ihan yhtä raadollisia kuin me kaikki epävanhurskaat.
"Epävanhurskaat eivät saa ikuista elämää, koska käyttäisivät sen pahuuteen."
Hyvin epäloogista, koska nämä vanhurskaat eivät ole yhtään sen parempia kuin epävanhurskaat. Mistä ihmeestä muutos yhtäkkiä tulisi? Miksi uskonnottomista yhtäkkiä tulisi pahoja ja uskovista hyviä, jos sama ei ole nähtävissä täällä maan päällä?
"Raamatussa on kyse juuri siitä, että pelko johtaa ihmisen viisauteen, koska estää ihmistä tekemästä asioita, jotka lopulta olisivat kuolemaksi, tavalla tai toisella. Mutta turha tästä on enempää jankuttaa, jos et usko sitä, et usko. "
Ei se nyt ole uskomisesta kiinnin vaan sinä vain jankutat sitä asiaa vaikka Raamatusta voi nähdä täysin toisin. Selittelysi eivät vain vakuuta. Olet keksinyt vain itsellesi tuollaisen selityksen, koska haluat ymmärtää asian omalla tavallasi, koska muu käsitys ei tukisi SINUN jumalakuvaasi. Mutta sehän on jo huomattu, että uskovat muokkaavat jumalan muistuttamaan sellaista, jollaisen haluaisivat sen olevan ja sitä on tutkittukin psykologilla testeillä."Uskovat ovat ihan yhtä raadollisia kuin me kaikki epävanhurskaat."
Vanhurskas ei tarkoita uskovaa. Uskova voi olla epävanhurskas. Raamatun perusteella pahat hengetkin uskovat Jumalan olevan, joten usko ei minun nähdäkseni ole kovinkaan merkityksellistä. 1213 kirjoitti:
"Uskovat ovat ihan yhtä raadollisia kuin me kaikki epävanhurskaat."
Vanhurskas ei tarkoita uskovaa. Uskova voi olla epävanhurskas. Raamatun perusteella pahat hengetkin uskovat Jumalan olevan, joten usko ei minun nähdäkseni ole kovinkaan merkityksellistä."Vanhurskas ei tarkoita uskovaa. Uskova voi olla epävanhurskas. Raamatun perusteella pahat hengetkin uskovat Jumalan olevan, joten usko ei minun nähdäkseni ole kovinkaan merkityksellistä. "
Pelastus ei siis olekaan uskosta kiinni vaan ateisti voi pelastua ja Jumalaan uskova voi joutua kadotukseen.- 1213
ertert kirjoitti:
"Vanhurskas ei tarkoita uskovaa. Uskova voi olla epävanhurskas. Raamatun perusteella pahat hengetkin uskovat Jumalan olevan, joten usko ei minun nähdäkseni ole kovinkaan merkityksellistä. "
Pelastus ei siis olekaan uskosta kiinni vaan ateisti voi pelastua ja Jumalaan uskova voi joutua kadotukseen."Pelastus ei siis olekaan uskosta kiinni vaan ateisti voi pelastua ja Jumalaan uskova voi joutua kadotukseen."
Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas. - mnbvcxz.
1213 kirjoitti:
"Pelastus ei siis olekaan uskosta kiinni vaan ateisti voi pelastua ja Jumalaan uskova voi joutua kadotukseen."
Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas."Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas. "
Eli siis anteeksiantoa ei voi saada ilman uskoa, vaikka olisi kuinka vanhurskas.
Tuolla aikaisemmin kuitenkin sanoit, että usko ei ole sinun nähdäksesi kovinkaan merkityksellistä. Ristiriitaista. 1213 kirjoitti:
"Pelastus ei siis olekaan uskosta kiinni vaan ateisti voi pelastua ja Jumalaan uskova voi joutua kadotukseen."
Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas."Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas. "
Nyt alkaa mennä niin sekavaksi, että tuskin Jumalakaan itse tietää, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen.- 1213
mnbvcxz. kirjoitti:
"Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas. "
Eli siis anteeksiantoa ei voi saada ilman uskoa, vaikka olisi kuinka vanhurskas.
Tuolla aikaisemmin kuitenkin sanoit, että usko ei ole sinun nähdäksesi kovinkaan merkityksellistä. Ristiriitaista."Eli siis anteeksiantoa ei voi saada ilman uskoa, vaikka olisi kuinka vanhurskas."
Jos on vanhurskas, ei ole synnissä, eikä tarvitse anteeksiantoa synnistä. Anteeksianto on niille tarjolla, jotka elävät synnissä. Se on tarjolla kaikille ilmaiseksi, mutta ei hyödytä, jos et ota sitä vastaan tai jos jatkat synnissä.
Voisin Jeesuksen antamilla valtuuksilla antaa syntisi anteeksi heti. Se on kuitenkin turhaa, jos et halua sitä vastaanottaa. Ja se on turhaa, jos sen jälkeen haluat jatkaa epävanhurskudessa.
Anteeksianto otetaan vastaan uskomalla se, mitä Jeesus sanoi. Jos et usko saaneesi syntejä anteeksi, et ole vastaanottanut anteeksiantoa, eikä siitä ole sinulle hyötyä, koska silloin jatkat yhä synnissä. (Synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa).
Sanoin ettei usko ole kovinkaan merkityksellistä, koska se ei ole itsessään kovinkaan merkityksellistä, jos se ei saa ihmisen sisimmässä muutosta ja ihminen ei synny uudesti kuten Jeesus opetti. Jeesuksen sanojen perusteella ihmisessä täytyy tapahtua parannus ja ihmisen täytyy olla vanhurskas päästäkseen ikuiseen elämään. Anteeksianto pese puhtaaksi, mutta se ei hyödytä, jos heti likaa itsensä uudelleen. Siksi ihmisen sisimmässä täytyy tapahtua muutos, jonka seurauksena myös ulkoiset asiat tulvat puhtaiksi ja ihminen tekee hyvää hedelmää. - mnbvcxz.
1213 kirjoitti:
"Eli siis anteeksiantoa ei voi saada ilman uskoa, vaikka olisi kuinka vanhurskas."
Jos on vanhurskas, ei ole synnissä, eikä tarvitse anteeksiantoa synnistä. Anteeksianto on niille tarjolla, jotka elävät synnissä. Se on tarjolla kaikille ilmaiseksi, mutta ei hyödytä, jos et ota sitä vastaan tai jos jatkat synnissä.
Voisin Jeesuksen antamilla valtuuksilla antaa syntisi anteeksi heti. Se on kuitenkin turhaa, jos et halua sitä vastaanottaa. Ja se on turhaa, jos sen jälkeen haluat jatkaa epävanhurskudessa.
Anteeksianto otetaan vastaan uskomalla se, mitä Jeesus sanoi. Jos et usko saaneesi syntejä anteeksi, et ole vastaanottanut anteeksiantoa, eikä siitä ole sinulle hyötyä, koska silloin jatkat yhä synnissä. (Synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa).
Sanoin ettei usko ole kovinkaan merkityksellistä, koska se ei ole itsessään kovinkaan merkityksellistä, jos se ei saa ihmisen sisimmässä muutosta ja ihminen ei synny uudesti kuten Jeesus opetti. Jeesuksen sanojen perusteella ihmisessä täytyy tapahtua parannus ja ihmisen täytyy olla vanhurskas päästäkseen ikuiseen elämään. Anteeksianto pese puhtaaksi, mutta se ei hyödytä, jos heti likaa itsensä uudelleen. Siksi ihmisen sisimmässä täytyy tapahtua muutos, jonka seurauksena myös ulkoiset asiat tulvat puhtaiksi ja ihminen tekee hyvää hedelmää."Jos on vanhurskas, ei ole synnissä, eikä tarvitse anteeksiantoa synnistä."
Tuohan tarkoittaa kai sitten sitä, että vanhurskas ihminen ei tee mitään pahaa, eli syntiä, ja siksi hän ei tarvitse anteeksiantoakaan.
Onko sellaista synnitöntä ihmistä olemassakaan? Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?
"Voisin Jeesuksen antamilla valtuuksilla antaa syntisi anteeksi heti."
Oletko jonkinlainen vara-Jeesus?
Mihin Jeesusta sitten enää tarvitaan, jos sinullakin on valta antaa syntejä anteeksi?
"Anteeksianto otetaan vastaan uskomalla se, mitä Jeesus sanoi."
Eli usko siis tarvitaan, että voi saada anteeksi.
"Sanoin ettei usko ole kovinkaan merkityksellistä, koska se ei ole itsessään kovinkaan merkityksellistä, jos se ei saa ihmisen sisimmässä muutosta ja ihminen ei synny uudesti kuten Jeesus opetti."
Mutta jos kerran usko Jeesuksen sanoihin on edellytys anteeksisaamiselle ja hengelliselle uudestisyntymiselle, niin silloin usko on hyvinkin merkityksellistä. - 1213
mnbvcxz. kirjoitti:
"Jos on vanhurskas, ei ole synnissä, eikä tarvitse anteeksiantoa synnistä."
Tuohan tarkoittaa kai sitten sitä, että vanhurskas ihminen ei tee mitään pahaa, eli syntiä, ja siksi hän ei tarvitse anteeksiantoakaan.
Onko sellaista synnitöntä ihmistä olemassakaan? Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?
"Voisin Jeesuksen antamilla valtuuksilla antaa syntisi anteeksi heti."
Oletko jonkinlainen vara-Jeesus?
Mihin Jeesusta sitten enää tarvitaan, jos sinullakin on valta antaa syntejä anteeksi?
"Anteeksianto otetaan vastaan uskomalla se, mitä Jeesus sanoi."
Eli usko siis tarvitaan, että voi saada anteeksi.
"Sanoin ettei usko ole kovinkaan merkityksellistä, koska se ei ole itsessään kovinkaan merkityksellistä, jos se ei saa ihmisen sisimmässä muutosta ja ihminen ei synny uudesti kuten Jeesus opetti."
Mutta jos kerran usko Jeesuksen sanoihin on edellytys anteeksisaamiselle ja hengelliselle uudestisyntymiselle, niin silloin usko on hyvinkin merkityksellistä."vanhurskas ihminen ei tee mitään pahaa, eli syntiä"
Kuten aiemmin sanoin, synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa. Vanhurskas on uskollinen Jumalalle, eikä hylkää Jumalaa minkään syyn vuoksi. Siksi sanon, ettei vanhurskas tee syntiä. Vanhurskas voi Raamatun perusteella kompastua ja siis käsittääkseni tehdä virheitä ja jopa rikkoa lakia. Vanhurskas kuitenkin katuu ja pyrkii tekemään parannuksen, jos erehtyy, eikä synti ehdi silloin vielä muodostua.
"Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?"
Jätän tuomitsemisen Jumalan käsiin.
"Oletko jonkinlainen vara-Jeesus?
Mihin Jeesusta sitten enää tarvitaan, jos sinullakin on valta antaa syntejä anteeksi?"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.
Joh. 20:23
Minä pidän itseäni Jeesuksen opetuslapsena :)
"Eli usko siis tarvitaan, että voi saada anteeksi. "
Usko tarvitaan, jotta anteeksiannosta olisi hyötyä. Anteeksianto menee hukkaan, jos et halua ottaa sitä vastaan.
Ja jos et ota vastaan Jeesuksen sanoja, et myöskään todennäköisesti synny uudesti. - mnbvcxz.
1213 kirjoitti:
"vanhurskas ihminen ei tee mitään pahaa, eli syntiä"
Kuten aiemmin sanoin, synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa. Vanhurskas on uskollinen Jumalalle, eikä hylkää Jumalaa minkään syyn vuoksi. Siksi sanon, ettei vanhurskas tee syntiä. Vanhurskas voi Raamatun perusteella kompastua ja siis käsittääkseni tehdä virheitä ja jopa rikkoa lakia. Vanhurskas kuitenkin katuu ja pyrkii tekemään parannuksen, jos erehtyy, eikä synti ehdi silloin vielä muodostua.
"Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?"
Jätän tuomitsemisen Jumalan käsiin.
"Oletko jonkinlainen vara-Jeesus?
Mihin Jeesusta sitten enää tarvitaan, jos sinullakin on valta antaa syntejä anteeksi?"
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.
Joh. 20:23
Minä pidän itseäni Jeesuksen opetuslapsena :)
"Eli usko siis tarvitaan, että voi saada anteeksi. "
Usko tarvitaan, jotta anteeksiannosta olisi hyötyä. Anteeksianto menee hukkaan, jos et halua ottaa sitä vastaan.
Ja jos et ota vastaan Jeesuksen sanoja, et myöskään todennäköisesti synny uudesti."Kuten aiemmin sanoin, synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa. Vanhurskas on uskollinen Jumalalle, eikä hylkää Jumalaa minkään syyn vuoksi. Siksi sanon, ettei vanhurskas tee syntiä. Vanhurskas voi Raamatun perusteella kompastua ja siis käsittääkseni tehdä virheitä ja jopa rikkoa lakia. Vanhurskas kuitenkin katuu ja pyrkii tekemään parannuksen, jos erehtyy, eikä synti ehdi silloin vielä muodostua."
Kyllä pahoja tekojaan voi katua myös sellainen ihminen, joka ei usko Jeesukseen, tai ei ole edes kuullut Jeesuksesta. Virheistään voi oppia kuka tahansa, ja pyrkiä välttämään pahantekoa ilman mitään uskonnollista uskoakin.
"Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?"
Jätän tuomitsemisen Jumalan käsiin."
Jos kerran et ole varma oletko vanhurskas vai et, sinulla ei voi myöskään olla varmuutta pääsetkö osalliseksi ikuisesta elämästä kuolemasi jälkeen.
"Minä pidän itseäni Jeesuksen opetuslapsena :)"
Niin varmaan pidätkin, mutta kuitenkaan et ole ihan varma vanhurskaudestasi.
Voiko olla Jeesuksen opetuslapsi olematta kuitenkaan vanhurskas?
"Usko tarvitaan, jotta anteeksiannosta olisi hyötyä. Anteeksianto menee hukkaan, jos et halua ottaa sitä vastaan.
Ja jos et ota vastaan Jeesuksen sanoja, et myöskään todennäköisesti synny uudesti."
Eli usko on välttämätöntä, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi.
Tuolla aikaisemmin kuitenkin annoit ymmärtää että usko ei sinun nähdäksesi ole kovinkaan merkityksellistä, mutta täytyyhän sen sitten olla hyvinkin merkityksellistä jos ilman uskoa ei saa anteeksiantoa, eikä ilman uskoa tule todennäköisesti kokemaan hengellistä uudestisyntymistäkään. - 1213
mnbvcxz. kirjoitti:
"Kuten aiemmin sanoin, synti on Jumalan hylkäämistä tai Jumalasta erossa oloa. Vanhurskas on uskollinen Jumalalle, eikä hylkää Jumalaa minkään syyn vuoksi. Siksi sanon, ettei vanhurskas tee syntiä. Vanhurskas voi Raamatun perusteella kompastua ja siis käsittääkseni tehdä virheitä ja jopa rikkoa lakia. Vanhurskas kuitenkin katuu ja pyrkii tekemään parannuksen, jos erehtyy, eikä synti ehdi silloin vielä muodostua."
Kyllä pahoja tekojaan voi katua myös sellainen ihminen, joka ei usko Jeesukseen, tai ei ole edes kuullut Jeesuksesta. Virheistään voi oppia kuka tahansa, ja pyrkiä välttämään pahantekoa ilman mitään uskonnollista uskoakin.
"Luetko itsesikin vanhurskaiden joukkoon?"
Jätän tuomitsemisen Jumalan käsiin."
Jos kerran et ole varma oletko vanhurskas vai et, sinulla ei voi myöskään olla varmuutta pääsetkö osalliseksi ikuisesta elämästä kuolemasi jälkeen.
"Minä pidän itseäni Jeesuksen opetuslapsena :)"
Niin varmaan pidätkin, mutta kuitenkaan et ole ihan varma vanhurskaudestasi.
Voiko olla Jeesuksen opetuslapsi olematta kuitenkaan vanhurskas?
"Usko tarvitaan, jotta anteeksiannosta olisi hyötyä. Anteeksianto menee hukkaan, jos et halua ottaa sitä vastaan.
Ja jos et ota vastaan Jeesuksen sanoja, et myöskään todennäköisesti synny uudesti."
Eli usko on välttämätöntä, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi.
Tuolla aikaisemmin kuitenkin annoit ymmärtää että usko ei sinun nähdäksesi ole kovinkaan merkityksellistä, mutta täytyyhän sen sitten olla hyvinkin merkityksellistä jos ilman uskoa ei saa anteeksiantoa, eikä ilman uskoa tule todennäköisesti kokemaan hengellistä uudestisyntymistäkään."Jos kerran et ole varma oletko vanhurskas vai et, sinulla ei voi myöskään olla varmuutta pääsetkö osalliseksi ikuisesta elämästä kuolemasi jälkeen."
Minä en halua korottaa itseäni, enkä halua jakaa taivaspaikkoja. Voin kuitenkin sanoa, ei minulle ole ongelma, vaikken pääsisi ikuiseen elämään. Eikä minulle olisi ongelma myöskään epävarmuus siitä pääsenkö ikuiseen elämään. Minulle riittää tieto siitä, että Jumala ja siis rakkaus ja totuus voittaa lopulta.
"Voiko olla Jeesuksen opetuslapsi olematta kuitenkaan vanhurskas? "
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31-32
Jos pysyn Jeesuksen sanassa, olen Jeesuksen opetuslapsi. Jso todistan itseni puolesta, ei todistukseni ole minkään arvoinen. On muiden homma arvioida olenko pysynyt Jeesuksen sanassa.
"Eli usko on välttämätöntä, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi."
Riippuu ehkä mitä tarkoitetaan uskolla. Anteeksianto on kuitenkin kaikille ilmaiseksi tarjolla jo ennen uskoa. Jos sitä ei halua ottaa vastaan, ei anteeksiannosta ole hyötyä. Usko on ehkä tässä nykyään vain sekaannusta aiheuttava sana, koska kysymys on siitä, ottaako vastaan sen ilmoituksen, jonka Jeesus julisti. Jos ei ota vastaan sitä sanomaa ja rakastaa siis pimeyttä enemmän kuin valkeutta, tilanne on aika heikko kyseisen henkilön kannalta. Ja tilanteen heikkous johtuu siitä, ettei henkilö halua kuulla totuutta eikä hyväksyä sitä. Tilanteen heikkous ei johdu siitä ettei henkilö usko Jumalaan tai Jeesuksen vaan siitä, ettei ota vastaan sitä ilmoitusta jonka Jeesus julisti. Sen voi vastaanottaa, vaikka ei uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen, siksi usko ei ole niin merkittävää.
Mutta vastauksistasi päätellen, et ymmärrä tätä, enkä luultavasti osaa selvemmin kertoa asiaa ja siksi tätä on todennäköisesti turha jatkaa. - Ei ole sekavaa
ertert kirjoitti:
"Jos olet tehnyt syntiä tarvitset anteksiantoa. Sen voi vastaanottaa uskomalla sen mitä Jesus sanoi. Siten usko ei ole täysin merkityksetön. Anteeksianto tai usko anteeksiantoon ei kuitenkaan hyödytä, jos ihminen jatkaa synnissä ja on siis epävanhurskas. "
Nyt alkaa mennä niin sekavaksi, että tuskin Jumalakaan itse tietää, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen.vaan ihan selvää: Jos et halua/koe tarvitsevasi Jumalan anteeksiantoa ja
parannusta syntielämästäsi, että saisit uskon, joka on Jumalan lahja - et
ymmärrä asiaa, etkä ole Jumalan kutsumana tällä hetkellä.
Jeesus sanoi, ettei kukaan voi mitään ottaa, ellei hänelle sitä ylhäältä anneta. - ...
1213 kirjoitti:
"Jos kerran et ole varma oletko vanhurskas vai et, sinulla ei voi myöskään olla varmuutta pääsetkö osalliseksi ikuisesta elämästä kuolemasi jälkeen."
Minä en halua korottaa itseäni, enkä halua jakaa taivaspaikkoja. Voin kuitenkin sanoa, ei minulle ole ongelma, vaikken pääsisi ikuiseen elämään. Eikä minulle olisi ongelma myöskään epävarmuus siitä pääsenkö ikuiseen elämään. Minulle riittää tieto siitä, että Jumala ja siis rakkaus ja totuus voittaa lopulta.
"Voiko olla Jeesuksen opetuslapsi olematta kuitenkaan vanhurskas? "
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31-32
Jos pysyn Jeesuksen sanassa, olen Jeesuksen opetuslapsi. Jso todistan itseni puolesta, ei todistukseni ole minkään arvoinen. On muiden homma arvioida olenko pysynyt Jeesuksen sanassa.
"Eli usko on välttämätöntä, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi."
Riippuu ehkä mitä tarkoitetaan uskolla. Anteeksianto on kuitenkin kaikille ilmaiseksi tarjolla jo ennen uskoa. Jos sitä ei halua ottaa vastaan, ei anteeksiannosta ole hyötyä. Usko on ehkä tässä nykyään vain sekaannusta aiheuttava sana, koska kysymys on siitä, ottaako vastaan sen ilmoituksen, jonka Jeesus julisti. Jos ei ota vastaan sitä sanomaa ja rakastaa siis pimeyttä enemmän kuin valkeutta, tilanne on aika heikko kyseisen henkilön kannalta. Ja tilanteen heikkous johtuu siitä, ettei henkilö halua kuulla totuutta eikä hyväksyä sitä. Tilanteen heikkous ei johdu siitä ettei henkilö usko Jumalaan tai Jeesuksen vaan siitä, ettei ota vastaan sitä ilmoitusta jonka Jeesus julisti. Sen voi vastaanottaa, vaikka ei uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen, siksi usko ei ole niin merkittävää.
Mutta vastauksistasi päätellen, et ymmärrä tätä, enkä luultavasti osaa selvemmin kertoa asiaa ja siksi tätä on todennäköisesti turha jatkaa.''Usko on ehkä tässä nykyään vain sekaannusta aiheuttava sana, koska kysymys on siitä, ottaako vastaan sen ilmoituksen, jonka Jeesus julisti. Jos ei ota vastaan sitä sanomaa ja rakastaa siis pimeyttä enemmän kuin valkeutta, tilanne on aika heikko kyseisen henkilön kannalta. Ja tilanteen heikkous johtuu siitä, ettei henkilö halua kuulla totuutta eikä hyväksyä sitä.''
Sinulla ei tosin ole mitään muuta kuin uskosi Jeesuksen sanojen totuusarvosta. Et pysty mitenkään todistamaan niitä totuudeksi, joten usko ei ole mikään huono sana tällaisissa tapauksissa. - ...
Ei ole sekavaa kirjoitti:
vaan ihan selvää: Jos et halua/koe tarvitsevasi Jumalan anteeksiantoa ja
parannusta syntielämästäsi, että saisit uskon, joka on Jumalan lahja - et
ymmärrä asiaa, etkä ole Jumalan kutsumana tällä hetkellä.
Jeesus sanoi, ettei kukaan voi mitään ottaa, ellei hänelle sitä ylhäältä anneta.''saisit uskon, joka on Jumalan lahja''
1213 sanoi, että Jumalan lahjalla, eli uskolla ei varsinaisesti ole merkitystä.
Mahdottoman mielenkiintoista lukea teidän kokemuksianne ateismista ja suhteestanne siihen. Vaikka olen jo pariin kertaan vuosien varrella kertonut omastakin polustani, ikävystytän teidät vielä kerran.
Oma taustani on - kuten nikistänikin näkyy - helluntailainen. Tällä hetkellä olen Jerusalemissa viimeistelemässä graduani. Tarkoitus oli tulla takaisin jo viime viikolla mutta kun elämänkumppanini, lestadiolaistaustainen ihana poika pääsi tänne vähäksi aikaa, ei ollutkaan mitään kiirettä.
Kasvoin helluntailailiikkeeseen koska se oli itsestäänselvä osa lapsuudenkotini elämää. Näinhän nuo käsitykset yleensä implementoituvat: vanhemmat tekevät pohjatyön, ja koska heidän käsityksiään ei juuri kyseenalaisteta ensimmäisten 10 vuoden aikana, kylvö niin sanoakseni lankeaa hyvään maahan - lasten mielihän (ei siis sydän) on tunnetusti sellainen.
Omaksuin kaikki uskonnon elöementit oman kunkinhetkisen kehitystasoni mukaan. Kun olin hiukan toisella kymmenellä, ajatus osuudestani Kristuksen ristiinnaulitsijana omilla synneilläni valtasi mieleni. Muistan kun joskus ajattelin Herrani ja Vapahtajani kärsimystä minun syntieni tähden ja kävin itkien pyytämässä isältäni todistusta syntien anteeksisaamisesta. Rakastin Jeesusta ihan oikeasti, koko mieleni voimalla kuin vain mustavalkoinen, viaton, naiivi esiteini vaan voi.
Kävin helluntailaisten tilaisuuksissa, varsinkin nuortenilloissa. Rukouskokoukset olivat enemmän mummojen hommaa, mutta herätyskokouksissa oli säpinää, lauluja, menoa ja meininkiä. Luulen että useimmat meistä sen ikäisistä kokivat suunnilleen samalla tavalla, vaikka teimmekin rukousvelvollisuutemme. Meillä oli joskus omia rukousiltoja, joissa saatoimme jonkun päivänpolttavan asian takia rukoilla koko illan. Uskokaa tai älkää, se on rankkaa työtä!
Kolmentoista iässä noin oletusarvoisestikin alkoi sukupuolisuus nostaa päätään. Meitä ei oltun juuri valistettu mistään, joten käteen veto, orgasmi ja ejakulointi olivat jotain tajuttoman likaista, syntistä ja pelottavaa - ja kuitenkin kiihottavaa. Tässä pimeydessä kun yritin löytää polkuani, olin samalanlainen kuin monet kaltaiseni lasikaapissa, laput silmillä ja korvilla kasvaneet nuoret. Onneksi oli netti josta sai tietoa, oikeaa ja väärää. Katsoin pornoa silmät tapilla ja kannoin siitä kammottavaa syyllisyystaakkaa.
Tilannetta ei ollenkaan helpottanut se, että tajusin yhtäkkiä olevani jotenkin outo. Koulukaverien kertomukset heidän oletetuista naiskokemuksistaan eivät saaneet minua pyrkimään samoihin juttuihin, vaan porukassa kiertäneissä pornolehdissä minua kiinnostivat lähinnä poikien kuvat. Olin ahdistua hulluuden partaalle, kun tajusin että minussa oli homoseksuaalisia taipumuksia ja että vaarallisesti aloin liukua tämän kielletyn ja synnillisen alueen mustimpaan, kammottavimpaan ja kadottavimpaan ytimeen - homouteen.
- - jatkuu - -Peruskoulussa oli melkein pakko seurustella jonkun kanssa. Niinpä minäkin yritin. Koska olin sentään sen näköinen ettei tarvinnut kulkea ihan säkki päässä ja koska olin sosiaalinen, avulias ja kohtelias, sain helposti tytöistä ystäviä ja myös seurustelukumppanin. Ja mikä parasta, tyttö halusi kanssani sänkyyn. Minun oli pakko ottaa selvää, pystynkö tosipaikan tullen mihinkään vai en.
Lopputulos oli täysi katastrofi. Kun minun olisi pitänyt olla keppi suorana ja työntämässä sitä teiniksi pitkän esileikin jälkeen pesään, hommasta ei tullut mitään. Minua inhotti, pelotti ja kadutti. Naisen tavara oli yhtä houkutteleva kuin mätä sillipurkki. Tyttö teki minulle lopulta blow jobin mikä sekin onnistui vain kun suljin silmäni ja kuvittelin olleeni jossain ihan kokonaan muualla, toisen pojan kanssa. Tyttö piti huolen siitä, että tieto kyvyttömyydestäni levisi monin tavoin väritettynä kouluyhteisöön. Voin vakuuttaa, että minulla on pollut parempiakin hetkiä.
Sen sijaan, kun sain houkuteltua meille yökylään ja vieteltyä erään nätin pojan, josta tiesin että hän ainakin suhtautui suopeasti homoihin, huomasin, että sukupuolisissa kyvyissäni ei ollut mitään vikaa. Rakastelimme käytännössä koko yön ja pystyin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Muistattehan, millaista oli kestostonda päällä melkein 24/7?
Silloin minulle varmistui lopullisesti, pysyvästi ja ehdottomasti, että olen homo. Mutta koska tiesin että Jumala on hyvin, hyvin kiukkuinen ja kärttyisä erityisesti tottelemattomille homoille, päätin yrittää muuttua. Ja Jumalahan oli luvannut auttaa kilttejä lapsiaan. Niinpä ripittäydyin seurakunnan paimenelle, joka oli silminnähden järkyttynyt kokemuksistani, jotka kerroin hänelle avoimesti - ystävääni kuitenkaan kavaltamatta. Joku saarnaaja oli nimittäin soittanut toisen osapuolen vanhemmille ja kertonut lapsen tekosista...
Toin asian esille nuorten rukousryhmässä hieman kaunisteltuna ja jättämällä kertomatta kokemuksestani. Kerroin että minulla on homoseksuaalisia himoja ja että haluan päästä niistä eroon, ja että koska Jumala vastaa rukouksiin kun ne ovat totisia, ei minun oikeastaan tarvinnut olla huolissani. Niinpä rukousmyllyä pyöritettiin ainakin viikko, useina iltoina. Saimme helposti luvan vanhemmiltamme, koska kerroimme, että meillä on eräs valtavan tärkeä ja kipeä rukousaihe, ja että päätimme syventyäö rukoustaisteluumme oikein tosissaan. Ryhmämme oli kooltaan kymmenkunta henkeä, kaikki 13-18-vuotiaita.
Runsaan viikon kuluttua lopetimme rukoilun, koska valehtelin ystävilleni, että Jumala on kuullut rukoukseni ja että tunnen vetoa tyttöihin ja että pojat ovat jääneet taka-alalle. Sovimme, että jos tilanne muuttuisi, voisimme taas kokoontua rukoilemaan. Kaverit tunsivat itsensä aika sankareiksi, ja kertomus tästä "voitosta" levisi monin tavoin kaunisteltuna ja liioiteltuna seurakuntamme keskuudessa. Ystävieni kunniaksi on sanottava, että kukaan heistä ei paljastanut itse asiaa eikä sitä, kenen puolesta oli rukoiltu.exhellari86 kirjoitti:
Peruskoulussa oli melkein pakko seurustella jonkun kanssa. Niinpä minäkin yritin. Koska olin sentään sen näköinen ettei tarvinnut kulkea ihan säkki päässä ja koska olin sosiaalinen, avulias ja kohtelias, sain helposti tytöistä ystäviä ja myös seurustelukumppanin. Ja mikä parasta, tyttö halusi kanssani sänkyyn. Minun oli pakko ottaa selvää, pystynkö tosipaikan tullen mihinkään vai en.
Lopputulos oli täysi katastrofi. Kun minun olisi pitänyt olla keppi suorana ja työntämässä sitä teiniksi pitkän esileikin jälkeen pesään, hommasta ei tullut mitään. Minua inhotti, pelotti ja kadutti. Naisen tavara oli yhtä houkutteleva kuin mätä sillipurkki. Tyttö teki minulle lopulta blow jobin mikä sekin onnistui vain kun suljin silmäni ja kuvittelin olleeni jossain ihan kokonaan muualla, toisen pojan kanssa. Tyttö piti huolen siitä, että tieto kyvyttömyydestäni levisi monin tavoin väritettynä kouluyhteisöön. Voin vakuuttaa, että minulla on pollut parempiakin hetkiä.
Sen sijaan, kun sain houkuteltua meille yökylään ja vieteltyä erään nätin pojan, josta tiesin että hän ainakin suhtautui suopeasti homoihin, huomasin, että sukupuolisissa kyvyissäni ei ollut mitään vikaa. Rakastelimme käytännössä koko yön ja pystyin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Muistattehan, millaista oli kestostonda päällä melkein 24/7?
Silloin minulle varmistui lopullisesti, pysyvästi ja ehdottomasti, että olen homo. Mutta koska tiesin että Jumala on hyvin, hyvin kiukkuinen ja kärttyisä erityisesti tottelemattomille homoille, päätin yrittää muuttua. Ja Jumalahan oli luvannut auttaa kilttejä lapsiaan. Niinpä ripittäydyin seurakunnan paimenelle, joka oli silminnähden järkyttynyt kokemuksistani, jotka kerroin hänelle avoimesti - ystävääni kuitenkaan kavaltamatta. Joku saarnaaja oli nimittäin soittanut toisen osapuolen vanhemmille ja kertonut lapsen tekosista...
Toin asian esille nuorten rukousryhmässä hieman kaunisteltuna ja jättämällä kertomatta kokemuksestani. Kerroin että minulla on homoseksuaalisia himoja ja että haluan päästä niistä eroon, ja että koska Jumala vastaa rukouksiin kun ne ovat totisia, ei minun oikeastaan tarvinnut olla huolissani. Niinpä rukousmyllyä pyöritettiin ainakin viikko, useina iltoina. Saimme helposti luvan vanhemmiltamme, koska kerroimme, että meillä on eräs valtavan tärkeä ja kipeä rukousaihe, ja että päätimme syventyäö rukoustaisteluumme oikein tosissaan. Ryhmämme oli kooltaan kymmenkunta henkeä, kaikki 13-18-vuotiaita.
Runsaan viikon kuluttua lopetimme rukoilun, koska valehtelin ystävilleni, että Jumala on kuullut rukoukseni ja että tunnen vetoa tyttöihin ja että pojat ovat jääneet taka-alalle. Sovimme, että jos tilanne muuttuisi, voisimme taas kokoontua rukoilemaan. Kaverit tunsivat itsensä aika sankareiksi, ja kertomus tästä "voitosta" levisi monin tavoin kaunisteltuna ja liioiteltuna seurakuntamme keskuudessa. Ystävieni kunniaksi on sanottava, että kukaan heistä ei paljastanut itse asiaa eikä sitä, kenen puolesta oli rukoiltu.Elämäni jatkui seurakunnan jäsenenä. Taistelin homoseksuaalisuutta vastaan enkä "syyllistynyt" muuhun kuin käteen vetämiseen, mitä en pystynyt vastustamaan. Mutta aloin kiinnittämään huomiota seurakunnan toimintaan entistä kriittisemmin silmin. Tajusin nk. kielilläpuhumisen olevan pelkkää teeskentelyä - olin tehnyt itse niin, mutta tajusin, että sitä tapahtui koko ajan. Tämä itsetehty armolahjahan nauttii helluntaiseurakunnissa suurta arvostusta. Uskoontullut on eräänlainen toisen luokan kristitty, jos ei ole saanut kiielilläpuhumisen lahjaa. Siksi sitä tavoitellaan ja teeskennellään laajalti.
Satunnaiselle kävijälle voi jäädä käsitys, että helluntaiseurakunnassa vallitsee avoin ja salliva ilmapiiri, ja että siellä voi keskustella vaikeistakin asioista ja paljastaa tietämättömyytensä ja jopa epäuskonsakin. Ehkä jossain näin onkin, vaikea sanoa. Koska helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä vailla sitovaa katto-organsiaatiota, erot niiden välillä ovat suuret. Omassa seurakunnassani "keskustelu" tarkoitti lähinnä vanhojen, uudelleen lämmitettyjen 'totuuksien' pukemista uusiin sanamuotoihin ja vanhojen sääntöjen ja jaaritusten toistoa.
Kun kysyin seurakunnan paimenelta, miten Kain löysi toisista kansoista vaimon (maailmassahan oletusarvoisesti oli vain muutama ihminen), minua pidettiin nenäkkäänä vanhojen uskovien kiusaajana ja raamatullisten totuuksien kumoajana sen sijaan että seurakunnan paimen olisi käyttänyt loistavan tilaisuuden hyväkseen; olinhan juuri kysymystä esittäessäni täysin avoin hänen vastaukselleen, ja olisin jopa tyytynyt siihen että hän olisi sanonut Jumalan teiden olleen ihmistä korkeampia. Mutta kyseenalaistamalla tarkoitusperäni hän loukkasi minua syvästi ja menetti vaikutusmahdollisuutensa. Samoin oli käynyt monien ystävien osalta, mutta he pyysivät anteksi epäuskoaan ja palasivat ruotuun.
Tehtyäni aikani tämänkaltaisia havaintoja, niitä tulvi yhä kiihtyvällä vauhdilla tajuntaani. Mietin oliko kriittisyyteni perk'eleen työtä minussa vai mikä voima sai minut etsimään vikoja tästä ennen niin rakkaasta hengellisestä kodistani. Riitelin vanhempienikin kanssa, vaikka heidän huolensa minusta kosketti omaatuntoani vahvasti. He eivät kuitenkaan tehneet minulle raakaa hengellistä väkivaltaa vaikka toki yrittivät vaikuttaa ajatteluuni. He kysyivät, haluaisinko mennä luterilaiseen rippikouluun, koska ilmeisesti tarvitsin vähän tuuletusta. Sanoin, että voisin varmaan mennä sinne, koska tiesin että rippileiri ei ole mikään tiukkispaikka.
Rippikoulu oli tavallaan hieno kokemus. Olen enemmänkin cityboy, jolle leirinuotio kitarailtoineen, verkkojen lasku ja onkiminen sekä saunominen rantasaunassa olivat hienoja juttuja. Saunassa näkymät olivat tietysti mitä herkullisimpia.
Eräänä iltana leirinuotion äärellä puhuttiin seksuaalisuudesta ja sen monimuotoisuudesta. Tunnelma oli jotenkin käsittämättömän lämmin, läheinen ja salliva, kaverit upeita ja ilta kaunis. Tulin sinä iltana kaapista, ja niin teki myös nykyinen elämänkumppanini. Se ilta oli lähtölaukaus seurustelullemme. Emme nähneet nää ketään muuta kuin toisemme. Kaverit olivat niin tajuttoman upeita, että he järjestivät koko loppuleirin ajan meille kahdelle yksityisyyttä. No, porukassa oli yksi ryppyotsa joka uhkasi kannella isoisille, mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt sitä. En osallistunut konfirmaatioon - minuahan ei oltu edes kastettu luterilaisen kirkkoon.
Sen jälkeen prosessi nopeutui. Tulin kaapista vanhemmilleni, jotka olivat aluksi kauhuissaan. Pariin vuoteen he eivät voineet millään tasolla hyväksyäö seurusteluamme. Mihinkään Aslan-juttuihin he eivät kuitenkaan minua pakottaneet, ja ystäväni sai vierailla meillä mutta ei ollut yötä. Kun huoneeni oli oli lukossa, vanhemmat tiesivät, mitä oli meneillään. Tiesin heidän kärsivän ja rukoilevan puolestani. Koska minulla oli ja on edelleenkin hienot, rakastavat vanhemmat, minua viilsi syvältä kun näin heidän kärsivän.
Helluntaiseurakunta jäi. Ilmoitin sinne eroavani. Minua pyydettiin sielunhoidolliseen keskusteluun, joka päättyi melko lyhyeen, kun en suostunut olemaan enää vastaanottavana osapuolena. Kun minulle kerrottiin ikävästä tulevaisuudenkuvasta helvetissä, kehotin sanojaa vain työntämään helvettinsä sinne mihin aurinko ei paista. Oli pakko saada heidät tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä.
Lopulliseen uskonnon hylkäämiseen johti keskustelu erään ateistin kanssa. Hän kysyi, millaisilla kriteereillä yleisesti arvioin asioiden totuusarvoa. Hän kysyi, uskonko edessäni olevan valkoisen auton olevan punainen, jos vaikka isäni väittäisi niin. Niinpä aloin pikku hiljaa arvioimaan KAIKKIA faktoiksi väitettyjä asioita samoilla kriteereillä antamalla uskonnolle minkäänlaisia tasoituspisteitä.exhellari86 kirjoitti:
Elämäni jatkui seurakunnan jäsenenä. Taistelin homoseksuaalisuutta vastaan enkä "syyllistynyt" muuhun kuin käteen vetämiseen, mitä en pystynyt vastustamaan. Mutta aloin kiinnittämään huomiota seurakunnan toimintaan entistä kriittisemmin silmin. Tajusin nk. kielilläpuhumisen olevan pelkkää teeskentelyä - olin tehnyt itse niin, mutta tajusin, että sitä tapahtui koko ajan. Tämä itsetehty armolahjahan nauttii helluntaiseurakunnissa suurta arvostusta. Uskoontullut on eräänlainen toisen luokan kristitty, jos ei ole saanut kiielilläpuhumisen lahjaa. Siksi sitä tavoitellaan ja teeskennellään laajalti.
Satunnaiselle kävijälle voi jäädä käsitys, että helluntaiseurakunnassa vallitsee avoin ja salliva ilmapiiri, ja että siellä voi keskustella vaikeistakin asioista ja paljastaa tietämättömyytensä ja jopa epäuskonsakin. Ehkä jossain näin onkin, vaikea sanoa. Koska helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä vailla sitovaa katto-organsiaatiota, erot niiden välillä ovat suuret. Omassa seurakunnassani "keskustelu" tarkoitti lähinnä vanhojen, uudelleen lämmitettyjen 'totuuksien' pukemista uusiin sanamuotoihin ja vanhojen sääntöjen ja jaaritusten toistoa.
Kun kysyin seurakunnan paimenelta, miten Kain löysi toisista kansoista vaimon (maailmassahan oletusarvoisesti oli vain muutama ihminen), minua pidettiin nenäkkäänä vanhojen uskovien kiusaajana ja raamatullisten totuuksien kumoajana sen sijaan että seurakunnan paimen olisi käyttänyt loistavan tilaisuuden hyväkseen; olinhan juuri kysymystä esittäessäni täysin avoin hänen vastaukselleen, ja olisin jopa tyytynyt siihen että hän olisi sanonut Jumalan teiden olleen ihmistä korkeampia. Mutta kyseenalaistamalla tarkoitusperäni hän loukkasi minua syvästi ja menetti vaikutusmahdollisuutensa. Samoin oli käynyt monien ystävien osalta, mutta he pyysivät anteksi epäuskoaan ja palasivat ruotuun.
Tehtyäni aikani tämänkaltaisia havaintoja, niitä tulvi yhä kiihtyvällä vauhdilla tajuntaani. Mietin oliko kriittisyyteni perk'eleen työtä minussa vai mikä voima sai minut etsimään vikoja tästä ennen niin rakkaasta hengellisestä kodistani. Riitelin vanhempienikin kanssa, vaikka heidän huolensa minusta kosketti omaatuntoani vahvasti. He eivät kuitenkaan tehneet minulle raakaa hengellistä väkivaltaa vaikka toki yrittivät vaikuttaa ajatteluuni. He kysyivät, haluaisinko mennä luterilaiseen rippikouluun, koska ilmeisesti tarvitsin vähän tuuletusta. Sanoin, että voisin varmaan mennä sinne, koska tiesin että rippileiri ei ole mikään tiukkispaikka.
Rippikoulu oli tavallaan hieno kokemus. Olen enemmänkin cityboy, jolle leirinuotio kitarailtoineen, verkkojen lasku ja onkiminen sekä saunominen rantasaunassa olivat hienoja juttuja. Saunassa näkymät olivat tietysti mitä herkullisimpia.
Eräänä iltana leirinuotion äärellä puhuttiin seksuaalisuudesta ja sen monimuotoisuudesta. Tunnelma oli jotenkin käsittämättömän lämmin, läheinen ja salliva, kaverit upeita ja ilta kaunis. Tulin sinä iltana kaapista, ja niin teki myös nykyinen elämänkumppanini. Se ilta oli lähtölaukaus seurustelullemme. Emme nähneet nää ketään muuta kuin toisemme. Kaverit olivat niin tajuttoman upeita, että he järjestivät koko loppuleirin ajan meille kahdelle yksityisyyttä. No, porukassa oli yksi ryppyotsa joka uhkasi kannella isoisille, mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt sitä. En osallistunut konfirmaatioon - minuahan ei oltu edes kastettu luterilaisen kirkkoon.
Sen jälkeen prosessi nopeutui. Tulin kaapista vanhemmilleni, jotka olivat aluksi kauhuissaan. Pariin vuoteen he eivät voineet millään tasolla hyväksyäö seurusteluamme. Mihinkään Aslan-juttuihin he eivät kuitenkaan minua pakottaneet, ja ystäväni sai vierailla meillä mutta ei ollut yötä. Kun huoneeni oli oli lukossa, vanhemmat tiesivät, mitä oli meneillään. Tiesin heidän kärsivän ja rukoilevan puolestani. Koska minulla oli ja on edelleenkin hienot, rakastavat vanhemmat, minua viilsi syvältä kun näin heidän kärsivän.
Helluntaiseurakunta jäi. Ilmoitin sinne eroavani. Minua pyydettiin sielunhoidolliseen keskusteluun, joka päättyi melko lyhyeen, kun en suostunut olemaan enää vastaanottavana osapuolena. Kun minulle kerrottiin ikävästä tulevaisuudenkuvasta helvetissä, kehotin sanojaa vain työntämään helvettinsä sinne mihin aurinko ei paista. Oli pakko saada heidät tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä.
Lopulliseen uskonnon hylkäämiseen johti keskustelu erään ateistin kanssa. Hän kysyi, millaisilla kriteereillä yleisesti arvioin asioiden totuusarvoa. Hän kysyi, uskonko edessäni olevan valkoisen auton olevan punainen, jos vaikka isäni väittäisi niin. Niinpä aloin pikku hiljaa arvioimaan KAIKKIA faktoiksi väitettyjä asioita samoilla kriteereillä antamalla uskonnolle minkäänlaisia tasoituspisteitä.Kokonaisuus alkoi hahmottua pala palalta. Kaikkivaltiaasta, viisaasta Jumalasta tuli vähiteöllen murhaaja ja aukkojen jumala, mielivaltainen, pikkumainen tarujumala jonka olemassaololle ei ole minkäänlaisia todisteita. Todisteet murtuivat pala palalta. Minun ja kumppanini välinen suhde syveni ja heti kun mahdollista solmimme rekisteröidyn parisuhteen, jossa nytkin elämme. Olemme onnellisia, vapaita ja uskollisia toisillemme.
Vaikka helluntaiseurakunta on kummallisine, pikkumaisine muotoineen ja riitteineen jäänyt kauas taakse, muistan monia sen ihmisiä edelleen lämmöllä ja rakkaudella. He ovat antaneet minulle apuaan siihen määrään kuin mitä he ovat itse käsittäneet, uhranneet minulle aikaansa ja rakkauttaan tavalla, jonka he ovat itse käsittäneet. Olen vanhemmiltani saanut uskollisuuden, rakkauden, välittämisen ja rehellisyyden ihanteet. He rakastavat minua ja hyväksyvät jo puolisonikin, vaikka eivät hyväksy suhteemme laatua, Voimme kuitenkin istua samassa ruokapöydässä, nauraa, jutella ja viettää aikaa. Tuntuu, että meidän vanhempiemme välillä on suurempi kuilu, koska toiset ovat aika fundamentalistisia lestadiolaisia, toiset taas vahvasti helluntailaisia.
Kumppanini taistelee vielä taistansa kanssa. Hänen eheytymisprosessinsa on kesken, mutta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä, vaikka kaikkia uskonnon aiheuttamia virheitä ja traumoja ei ehä saada korjattua. Rakkautemme on kuitenkin ollut kaiken voittava, ihana voima, joka on ainakin tähän asti murtanut kaikki esteet tieltämme,
Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?- Googgi
exhellari86 kirjoitti:
Kokonaisuus alkoi hahmottua pala palalta. Kaikkivaltiaasta, viisaasta Jumalasta tuli vähiteöllen murhaaja ja aukkojen jumala, mielivaltainen, pikkumainen tarujumala jonka olemassaololle ei ole minkäänlaisia todisteita. Todisteet murtuivat pala palalta. Minun ja kumppanini välinen suhde syveni ja heti kun mahdollista solmimme rekisteröidyn parisuhteen, jossa nytkin elämme. Olemme onnellisia, vapaita ja uskollisia toisillemme.
Vaikka helluntaiseurakunta on kummallisine, pikkumaisine muotoineen ja riitteineen jäänyt kauas taakse, muistan monia sen ihmisiä edelleen lämmöllä ja rakkaudella. He ovat antaneet minulle apuaan siihen määrään kuin mitä he ovat itse käsittäneet, uhranneet minulle aikaansa ja rakkauttaan tavalla, jonka he ovat itse käsittäneet. Olen vanhemmiltani saanut uskollisuuden, rakkauden, välittämisen ja rehellisyyden ihanteet. He rakastavat minua ja hyväksyvät jo puolisonikin, vaikka eivät hyväksy suhteemme laatua, Voimme kuitenkin istua samassa ruokapöydässä, nauraa, jutella ja viettää aikaa. Tuntuu, että meidän vanhempiemme välillä on suurempi kuilu, koska toiset ovat aika fundamentalistisia lestadiolaisia, toiset taas vahvasti helluntailaisia.
Kumppanini taistelee vielä taistansa kanssa. Hänen eheytymisprosessinsa on kesken, mutta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä, vaikka kaikkia uskonnon aiheuttamia virheitä ja traumoja ei ehä saada korjattua. Rakkautemme on kuitenkin ollut kaiken voittava, ihana voima, joka on ainakin tähän asti murtanut kaikki esteet tieltämme,
Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?"
Kun kuolet saat vastauksen valitsitko oikein, ei se se kummempaa ole jokainen
valitsee itse. Siunausta............ Googgi kirjoitti:
Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?"
Kun kuolet saat vastauksen valitsitko oikein, ei se se kummempaa ole jokainen
valitsee itse. Siunausta............exhellari86:
"Hän kysyi, millaisilla kriteereillä yleisesti arvioin asioiden totuusarvoa."
Googgi:
"Kun kuolet saat vastauksen valitsitko oikein, ei se se kummempaa ole jokainen
valitsee itse."
Kun Googgi kirjoitat tuollaista, voisitko vastata exhellarille esitettyyn kysymykseen? Minua kiinnostaisi tietää, millä perusteella kuoleman jälkeen saa vastauksen.exhellari86 kirjoitti:
Kokonaisuus alkoi hahmottua pala palalta. Kaikkivaltiaasta, viisaasta Jumalasta tuli vähiteöllen murhaaja ja aukkojen jumala, mielivaltainen, pikkumainen tarujumala jonka olemassaololle ei ole minkäänlaisia todisteita. Todisteet murtuivat pala palalta. Minun ja kumppanini välinen suhde syveni ja heti kun mahdollista solmimme rekisteröidyn parisuhteen, jossa nytkin elämme. Olemme onnellisia, vapaita ja uskollisia toisillemme.
Vaikka helluntaiseurakunta on kummallisine, pikkumaisine muotoineen ja riitteineen jäänyt kauas taakse, muistan monia sen ihmisiä edelleen lämmöllä ja rakkaudella. He ovat antaneet minulle apuaan siihen määrään kuin mitä he ovat itse käsittäneet, uhranneet minulle aikaansa ja rakkauttaan tavalla, jonka he ovat itse käsittäneet. Olen vanhemmiltani saanut uskollisuuden, rakkauden, välittämisen ja rehellisyyden ihanteet. He rakastavat minua ja hyväksyvät jo puolisonikin, vaikka eivät hyväksy suhteemme laatua, Voimme kuitenkin istua samassa ruokapöydässä, nauraa, jutella ja viettää aikaa. Tuntuu, että meidän vanhempiemme välillä on suurempi kuilu, koska toiset ovat aika fundamentalistisia lestadiolaisia, toiset taas vahvasti helluntailaisia.
Kumppanini taistelee vielä taistansa kanssa. Hänen eheytymisprosessinsa on kesken, mutta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä, vaikka kaikkia uskonnon aiheuttamia virheitä ja traumoja ei ehä saada korjattua. Rakkautemme on kuitenkin ollut kaiken voittava, ihana voima, joka on ainakin tähän asti murtanut kaikki esteet tieltämme,
Vai olisiko tämä kaikki jotain meille tuntemattoman jumalan suurta siunausta? Kuka on homojen suojeluspyhimys...?Hei, exhellari! Luin hienon tarinasi, kiitos siitä! Sinulla on sana hallussasi ja erinomainen kyky analysoida asioita tasapainoisesti. Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi!
Taitaa muuten tulla loistava gradu noilla kirjoittajan lahjoilla!iaurwen kirjoitti:
Hei, exhellari! Luin hienon tarinasi, kiitos siitä! Sinulla on sana hallussasi ja erinomainen kyky analysoida asioita tasapainoisesti. Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi!
Taitaa muuten tulla loistava gradu noilla kirjoittajan lahjoilla!Kiitos, kiva kuulla. Kyllä tämä etenee ihan hyvin. Minulla on aina ollut kirjallinen ja suullinen esitys kärkipäässä. Omien tuntojen eritteleminen auttaa jotenkin tämän kokonaisuuden laajemmassakin hahmottamisessa. Taidan jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeksi kun kerran pappa betalar.
Mahtava juttu oli mielestäni tarina, jonka luin muutama vuosi sitten (http://www.finnqueer.net/pdf/Risti_ja_sateenkaari.pdf). Minuun se iski kuin Korkeajännitys (miljoona volttia, muistathan). Jotenkin kaikki tunnot, joita olin kokemut itse, löytyivät tuosta kertomuksesta. Hienoja olivat myös amerikkalaisen Mark Roederin kirjat, joista osan saa pdf-kirjoina.
Kun olen hylännyt jumalat, ei ole oikein löytynyt tahoa, kelle voisin olla kiitollinen hellästä, rehellisestä elämänkumppanista. Koko tämä kiitollisuus valuu ihan hukkaan... Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin epätodellisen hienolle: valmistun kohta ammattiin, jota olen toivonut nuoresta lähtien, on rakkaus, kumppani, pääsee pikkuisen matkustamaankin, on utelias ja tutkiva mieli, hieman kielitaitoa. Rahasta nyt on aina pula, mutta eikö yhtä lajia aina saa, jos vain sitä puuttuu?- varoituksen sana
exhellari86 kirjoitti:
Kiitos, kiva kuulla. Kyllä tämä etenee ihan hyvin. Minulla on aina ollut kirjallinen ja suullinen esitys kärkipäässä. Omien tuntojen eritteleminen auttaa jotenkin tämän kokonaisuuden laajemmassakin hahmottamisessa. Taidan jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeksi kun kerran pappa betalar.
Mahtava juttu oli mielestäni tarina, jonka luin muutama vuosi sitten (http://www.finnqueer.net/pdf/Risti_ja_sateenkaari.pdf). Minuun se iski kuin Korkeajännitys (miljoona volttia, muistathan). Jotenkin kaikki tunnot, joita olin kokemut itse, löytyivät tuosta kertomuksesta. Hienoja olivat myös amerikkalaisen Mark Roederin kirjat, joista osan saa pdf-kirjoina.
Kun olen hylännyt jumalat, ei ole oikein löytynyt tahoa, kelle voisin olla kiitollinen hellästä, rehellisestä elämänkumppanista. Koko tämä kiitollisuus valuu ihan hukkaan... Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin epätodellisen hienolle: valmistun kohta ammattiin, jota olen toivonut nuoresta lähtien, on rakkaus, kumppani, pääsee pikkuisen matkustamaankin, on utelias ja tutkiva mieli, hieman kielitaitoa. Rahasta nyt on aina pula, mutta eikö yhtä lajia aina saa, jos vain sitä puuttuu?Älä mene halpaan. iaurwen nuolee paraikaa persettäsi.
varoituksen sana kirjoitti:
Älä mene halpaan. iaurwen nuolee paraikaa persettäsi.
Kuulehan, Varoituksen sana. Minä luin exhellarin kirjoituksen ja pidin siitä. Halusin välittää hänelle ikään kuin onnittelut hyvästä analyysistä ja sujuvasta kirjoitustavasta.
Suopeat, kannustavat ja ystävälliset kommentit ovat tavallisia ystävällisten ihmisten välillä. Jos sinun sanavarastostasi puuttuvat tällaiset sanat, joudut kaiketi käyttämään niitä mitä sinulla on ja joista annoit osuvan näytteen.iaurwen kirjoitti:
Kuulehan, Varoituksen sana. Minä luin exhellarin kirjoituksen ja pidin siitä. Halusin välittää hänelle ikään kuin onnittelut hyvästä analyysistä ja sujuvasta kirjoitustavasta.
Suopeat, kannustavat ja ystävälliset kommentit ovat tavallisia ystävällisten ihmisten välillä. Jos sinun sanavarastostasi puuttuvat tällaiset sanat, joudut kaiketi käyttämään niitä mitä sinulla on ja joista annoit osuvan näytteen.Kiitos edelleen, iaurwen. Vähän oudoksun tuollaista ajattelutapaa, jossa kuvitellaan kaikella ystävällisyydellä ja myönteisyydellä olevan joku salattu, paha päämäärä.
Olipa hyvä että jäin tänne Jerusalemiin! Jännä mennä ekan kerran elämässä pommisuojaan vähän kuin tositilanteessa. Naapurin synagoogassa olleet vanhat pitkäpartaiset juutalaisukot tulivat sinne myös, autoin monia heistä jyrkkiä portaita. Nyt en lähtisi mistään hinnasta...exhellari86 kirjoitti:
Kiitos edelleen, iaurwen. Vähän oudoksun tuollaista ajattelutapaa, jossa kuvitellaan kaikella ystävällisyydellä ja myönteisyydellä olevan joku salattu, paha päämäärä.
Olipa hyvä että jäin tänne Jerusalemiin! Jännä mennä ekan kerran elämässä pommisuojaan vähän kuin tositilanteessa. Naapurin synagoogassa olleet vanhat pitkäpartaiset juutalaisukot tulivat sinne myös, autoin monia heistä jyrkkiä portaita. Nyt en lähtisi mistään hinnasta...Huh sentään! Siellä kuuluu olevan nyt tosi levotonta. Osumatarkkuus on kaiketi vähän sitä sun tätä ja ärsyyntyminen on ollut molemmin puolin vaarallisella tasolla jo pitkään. Pysykäähän turvassa siellä!
iaurwen kirjoitti:
Huh sentään! Siellä kuuluu olevan nyt tosi levotonta. Osumatarkkuus on kaiketi vähän sitä sun tätä ja ärsyyntyminen on ollut molemmin puolin vaarallisella tasolla jo pitkään. Pysykäähän turvassa siellä!
juu, Kassam-rakettien osumatarkkuus on tuollaista 0,02 % luokkaa, mutta niiden suurin vaikutus onkin kai lähinnä sisäpoliittinen. Hamas yrittää tehdä niillä itsensä tarpeelliseksi.Tähän asti sympatiani ovat olleet suurelta osin arabien puolella kun olen nähnyt omin silmin tuhoa ja sortoa mitä Israel joukkoineen ja uudisasukkaineen on tehnyt Länsirannan puolella.
Nyt Hamas on kuitenkin mennnyt liian pitkälle kun se on alkanut pommittaa tai ainakin uhata Tel Avivia ja Jerusalemia. Kun lopputulos on melko lailla selvä, miksi ihmeessä...? Tässä tilanteessa Israelilla tuskin on vaihtoehtoja. Tällä en ota kantaa muuhun kuin tähän akuuttiin tilanteeseen, en esimerkiksi siihen kun tämä jumalan luvattu kansa tarvitsi lebensraumia ja ajoi miljoona arabia vuosisataisilta asuinsijoiltaan.
- nice monday
Olisit päässyt vähemmällä ottamalla rauhallisemmin. Usko tuo sydämeen rauhan, ei rauhattomuutta, kuten sinulla näytti käyvän. Ehkä sinua kalvoi jokin synti ja mieluummin kuin olisit siitä luopunut, halusit syyttää Jumalaa. Sillä tavoin pohjustit eroasi Jumalasta eli hait sille jotakin syytä jonka voisit itsellesi ja muille selittää. Se vain näkyy läpi.
Parahin nice monday. Varmaan yrität oman vakaumuksesi nojalla selittää asiaa siten, että vika olisi ollut minussa ja suhtautumistavassani. Annat toiminnalleni oman tulkintasi mukaisen motiivin - ja mikäpä sen parempi syyllistämispiikki kuin salasyntiin viittaaminen...
Mutta jos luet aloitukseni uudelleen, voit huomata, että nimenomaan Jumalan sallimat kauheudet kaatoivat uskoni. Kaiken muun kohdalleni sattuneen epämukavuuden olin valmis kestämään, mutta minun oli mahdoton hyväksyä sitä että monet muut kärsivät kohtuuttoman paljon vuosikausia saamatta mitään helpotusta.
Esimerkiksi eräs uskovainen nuoruudenystäväni sairastui kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasykliseen muotoon, ja hänelle elämä aukenee joka päivä ja joka yö äärimmäisen kuluttavana ja arvaamattomana vuoristoratana. Seitsemäntoista vuotta rukousta ja pyytämistä, että Jumala parantaisi: ei mitään vastausta eikä helpotusta - nyt hänen lapsellaankin on ilmennyt aivan samoja oireita.
Minun on mahdoton uskoa että Jumala olisi olemassa. Joidenkin ihmisten kärsimykset vain ylittävät kaiken käsityskyvyn.
Rauhallisestiko pitäisi tällaiset ottaa ja uskoa, uskoa, uskoa loputtomiin hyvään (?) Jumalaan...?- nice monday
iaurwen kirjoitti:
Parahin nice monday. Varmaan yrität oman vakaumuksesi nojalla selittää asiaa siten, että vika olisi ollut minussa ja suhtautumistavassani. Annat toiminnalleni oman tulkintasi mukaisen motiivin - ja mikäpä sen parempi syyllistämispiikki kuin salasyntiin viittaaminen...
Mutta jos luet aloitukseni uudelleen, voit huomata, että nimenomaan Jumalan sallimat kauheudet kaatoivat uskoni. Kaiken muun kohdalleni sattuneen epämukavuuden olin valmis kestämään, mutta minun oli mahdoton hyväksyä sitä että monet muut kärsivät kohtuuttoman paljon vuosikausia saamatta mitään helpotusta.
Esimerkiksi eräs uskovainen nuoruudenystäväni sairastui kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopeasykliseen muotoon, ja hänelle elämä aukenee joka päivä ja joka yö äärimmäisen kuluttavana ja arvaamattomana vuoristoratana. Seitsemäntoista vuotta rukousta ja pyytämistä, että Jumala parantaisi: ei mitään vastausta eikä helpotusta - nyt hänen lapsellaankin on ilmennyt aivan samoja oireita.
Minun on mahdoton uskoa että Jumala olisi olemassa. Joidenkin ihmisten kärsimykset vain ylittävät kaiken käsityskyvyn.
Rauhallisestiko pitäisi tällaiset ottaa ja uskoa, uskoa, uskoa loputtomiin hyvään (?) Jumalaan...?Joskus koettelemukset tuntuvat menevän yli voimien ja kohtuuden, mutta onko sinun aiheellista syyllistää syyllistämisellä kun toinen kertoo miltä tilanteesi näyttää ulkopuolisen silmin? Kerroit menettäneesi uskosi jo nuorena. Mistä se kertoo? Ensimmäisenä mieleen tulee lapsen uskon menettäminen, siis sen jossa kaikki on kääritty pumpuliin. Hämmästelen, jos et ole havainnut kuinka jokainen on menettänyt tuon uskon sillä kaikkien elämään kuuluu myös kärsimystä ja surua.
Myötätuntosi lähimmäisesi kokemien kärsimysten takia voisi johtaa myös toisenlaiseen lopputulokseen kuin kapinointiin ja uskosta luopumiseen.
"Tällaisessa tuskassa on annettava ensiapua. Siihen pystyy jokainen empaattinen ihminen, joka haluaa olla toisen lähimmäinen. Asettuminen rinnalle, toisen tuskan todesta ottaminen, tarttuminen käteen tai koskettaminen olkapäähän, se kertoo että vierellä on ihminen. Se keventää taakkaa. Se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kipu, tuska, yksinäisyys, epätoivo. Se antaa mahdollisuuden löytää myös se lohdutus, joka on tarpeen, kun ihmisen apu ei riitä. Sillä loppujen lopuksi kärsimyksen ja kuoleman tuskassa auttaja ja lohdutus löytyy, siitä mistä Wiesel kirjoitti : ”Hän on täällä, kärsivä Jumala, ihmisen kärsimyksessä”. Jumala, jolla on tarjota enemmän, sekä täällä että siellä missä ”kaikki entinen on kadonnut”."
http://www.evl.fi/arkkipiispa/Laakaripaivat05012004.htm
Kannattaa lukea tuo Jukka Paarman teksti muutenkin, koska siinä käsitellään kärsimyksen ja uskon suhdetta eli juuri sitä minkä sanot olleen omalle uskollesi tuhoisaa. Jotkut ovat voineet säilyttää uskonsa kaikesta tuskasta huolimatta ja varmaan sinulle tekisi hyvää tietää miten se on mahdollista. Minulla ei ole antaa sinulle mitään tyhjentäviä vastauksia, koska katson miten jokaisen on elettävä oma elämänsä ja tehtävä päätöksensä mitä vastaa kun Jumala kutsuu.
"Rauhallisestiko pitäisi tällaiset ottaa ja uskoa, uskoa, uskoa loputtomiin hyvään (?) Jumalaan...?"
Missään ei luvata uskoville helppoa elämää, paitsi menestysteologiassa, joka puolestaan ei ole kristillistä kuin ulkoisesti. Onko sinulla jotakin menestysteologiataustaa? nice monday kirjoitti:
Joskus koettelemukset tuntuvat menevän yli voimien ja kohtuuden, mutta onko sinun aiheellista syyllistää syyllistämisellä kun toinen kertoo miltä tilanteesi näyttää ulkopuolisen silmin? Kerroit menettäneesi uskosi jo nuorena. Mistä se kertoo? Ensimmäisenä mieleen tulee lapsen uskon menettäminen, siis sen jossa kaikki on kääritty pumpuliin. Hämmästelen, jos et ole havainnut kuinka jokainen on menettänyt tuon uskon sillä kaikkien elämään kuuluu myös kärsimystä ja surua.
Myötätuntosi lähimmäisesi kokemien kärsimysten takia voisi johtaa myös toisenlaiseen lopputulokseen kuin kapinointiin ja uskosta luopumiseen.
"Tällaisessa tuskassa on annettava ensiapua. Siihen pystyy jokainen empaattinen ihminen, joka haluaa olla toisen lähimmäinen. Asettuminen rinnalle, toisen tuskan todesta ottaminen, tarttuminen käteen tai koskettaminen olkapäähän, se kertoo että vierellä on ihminen. Se keventää taakkaa. Se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kipu, tuska, yksinäisyys, epätoivo. Se antaa mahdollisuuden löytää myös se lohdutus, joka on tarpeen, kun ihmisen apu ei riitä. Sillä loppujen lopuksi kärsimyksen ja kuoleman tuskassa auttaja ja lohdutus löytyy, siitä mistä Wiesel kirjoitti : ”Hän on täällä, kärsivä Jumala, ihmisen kärsimyksessä”. Jumala, jolla on tarjota enemmän, sekä täällä että siellä missä ”kaikki entinen on kadonnut”."
http://www.evl.fi/arkkipiispa/Laakaripaivat05012004.htm
Kannattaa lukea tuo Jukka Paarman teksti muutenkin, koska siinä käsitellään kärsimyksen ja uskon suhdetta eli juuri sitä minkä sanot olleen omalle uskollesi tuhoisaa. Jotkut ovat voineet säilyttää uskonsa kaikesta tuskasta huolimatta ja varmaan sinulle tekisi hyvää tietää miten se on mahdollista. Minulla ei ole antaa sinulle mitään tyhjentäviä vastauksia, koska katson miten jokaisen on elettävä oma elämänsä ja tehtävä päätöksensä mitä vastaa kun Jumala kutsuu.
"Rauhallisestiko pitäisi tällaiset ottaa ja uskoa, uskoa, uskoa loputtomiin hyvään (?) Jumalaan...?"
Missään ei luvata uskoville helppoa elämää, paitsi menestysteologiassa, joka puolestaan ei ole kristillistä kuin ulkoisesti. Onko sinulla jotakin menestysteologiataustaa?"Onko sinulla jotakin menestysteologiataustaa?"
Mitä haluaisit kertoa omasta taustastasi?- nice monday
iaurwen kirjoitti:
"Onko sinulla jotakin menestysteologiataustaa?"
Mitä haluaisit kertoa omasta taustastasi?Tarkoitukseni ei ollut tunkeilla. Menestysteologia on rantautunut myös Suomeen, mutta kristillistä se ei ole. Useimmat se petyttää. Menestyneet se saa pitämään menestystä Jumalan lahjana. He myös arvioivat muiden uskoa näiden maallisen menestymisen mukaan. Menestysteologiaa julistavissa porukoissa en ole ollut mukana, jos sitä tarkoitit.
Nuorena tuli käytyä riparit ja isoiskurssit, mutta siihen jäi kun ei kolahtanut ja uskonasiat jäivät taka-alalle. Kai sitä seuraavaa elämää voi luonnehtia kaikin puolin tavalliseksi. Jumala oli ajatuksissa aika vähän. Syitä uskoa ja olla uskomatta on tullut käytyä läpi ja uskoon tulin jo silloin kun terveys vielä tuntui itsestäänselvyydeltä.
Tällä hetkellä olenkin toipumassa melko vakavasta sairaudesta ja alan olla jo puolikuntoinen. Koko lyhyehkön sairauden ajan olin luottavainen Jumalaan, vaikka en tiennytkään mitä on luvassa, toimintakyky täysin nollissa, koko eläminen oli muiden ihmisten varassa ja olo oli välillä kammottava, mutta pelätä ei tarvinnut yhtään. Työelämän haasteet kyllä mietityttävät kuinka niissä jaksaa, kun tämä kaikki on ohi ja palataan arkeen. Työkyky palautuu ennalleen, mutta tällaiset pysäyttävät kokemukset pistävät miettimään.
Kai sitä näin haluaa sanoa toiselle sen mitä itselle joutuu nyt hokemaan, että rauhallisesti vain. Jumalalla on eri aikataulu kuin se minkä sinä olet hänelle antanut. Jumala myös tuntee paremmin kuin tunnet itsesi, joten anna hänen tutustuttaa sinut teihin molempiin yhä syvemmin. Se johtaa rakkaussuhteeseen.
Jos ei usko jumalan olemassaoloon , niin pitääkö välttämättä olla ateisti, ja siten pitää uskosta kiinni vaikkakin päinvastaisesta
Jumalahan on pelkkä ihmismielen luoma väärinkäsitys syyn ja seurauksen lain tominnasta.
Syyn ja seurauksen laki on tieteenkin hyväksymä maailmankaikkeudellinen laki joka toimii ajassa ja aineessa
Tuon luonnon lain mukaan kaikki kehitys on tapahtunut, joten ei ole muuta luojaa
Tuon lain mukaan on myös ihminen kehittynyt, mutta kun ei ole ymmärretty sen toimintaa, niin on kuviteltu joku ulkopuolinen voima joka on meidät luonut, ja sen väärinkäsityksen seurauksena on tämä kaaosmainen yhteiskunta
Ateistitkaan eivät ymmärrä tätä tosiasiaa, ja näin ollen eivät käytännön toimissaan poikkea uskovista, tuon tuhansien vuosien perimänsä ansiosta
Jos maailma muuttuisi ateistiseksi niin mikään ei ei muutu,
sama väkivaltaisuus ja kärsimys jatkuisi johtuen tuosta psykologisesta perimästä.
Jos kietää jumalan on kiellettävä myös ateismi, siilä se on samma uskoa vaikkakin päinvastaista
Historia todistaa, että kun valta muuttuu ateistiseksi niin mikään ei muutu, johtuen ihmisen psykologisesta perimästä, perisynnistä, egosta sielusta- iaurwenkiireessä
Hei niko-tiina, harva ateisti vaatii tai odottaa, että maailman pitäisi muuttua ateistiseksi. En minä ainakaan. Muutakin kommentoitavaa olisi mutta nyt en ehdi. Palaillaan!
Hyvä nico-tiina. Nyt paremmalla ajalla vastailen: Ateisti ei usko jumaliin. Ateisti ei pidä kiinni uskosta.
En minä näe "kaaosmaista yhteiskuntaa" sen väärinkäsityksen seurauksena, että syyn ja seurauksen lakia on erehdytty pitämään ulkopuolisena voimana... enkä edes ymmärrä tuosta esittämästäsi muutenkaan yhtään mitään.
Voisitko myös määritellä "psykologisen perimän", "perisynnin" ja "egon sielun"?- ''!''
iaurwen kirjoitti:
Hyvä nico-tiina. Nyt paremmalla ajalla vastailen: Ateisti ei usko jumaliin. Ateisti ei pidä kiinni uskosta.
En minä näe "kaaosmaista yhteiskuntaa" sen väärinkäsityksen seurauksena, että syyn ja seurauksen lakia on erehdytty pitämään ulkopuolisena voimana... enkä edes ymmärrä tuosta esittämästäsi muutenkaan yhtään mitään.
Voisitko myös määritellä "psykologisen perimän", "perisynnin" ja "egon sielun"?''Voisitko myös määritellä "psykologisen perimän", "perisynnin" ja "egon sielun"?''
Turha toive, sitä on näiltä sieluperimäegopsykopaattipuluilta kyselty jo monta kertaa, vastauksia ei ole tullut. ''!'' kirjoitti:
''Voisitko myös määritellä "psykologisen perimän", "perisynnin" ja "egon sielun"?''
Turha toive, sitä on näiltä sieluperimäegopsykopaattipuluilta kyselty jo monta kertaa, vastauksia ei ole tullut.Sielu ego on se psykologinen perimä joka kehityksen kautta materiasta synnyttyään, sitoi ihmismien aikaan ja aineeseen
ja siten ihmisen myös henkisesti syyn ja seurauksen alaisuuteen.
Ihmismielen perusta on kuitenkin ajaton elämä joka on ajton siten
syntymätön ja kuolematon
Ego sielu ei ole kuitenkaan ikuinen ja kuolematon, se elää vain niinkauan kuin syyt ja seraukset kestävät
Kulemassa ne eivät lain mukaan voi päättyä vaan ne on ilmettävä uudessa syntyvässä elämässä, joka aloittaa elämänsä tuo "syntisäkki selässään".
Sielu ego voi päättyä vain tämän maanpäällisen elämän aikana
sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä
joten tuo kaiiki voi päättyä vain ns. psykologisessa jossa ymmärretään tämä perimä miten ja miksi se on syntynyt ja miksi se seuraa meitä perimänä
Kun olemme täydellisesti ymmartäneet tuon perimä hajoaa ja kaiiki kärsimykset ja tuskat päättyvät eivätkä ne siirry tulevien sukupolvien kannettavaksi
Tuo perimämme ei ole luonnollisen kehityksen tulosta vaan ihmisen itsensä aiheuttama kun se persoonana pystyy vaikuttamaan omaan kehitykseensä, ja sen se luoja åaratkoon on tehnytkin eikä missään hyvässä mielessä kun on tietämätön
seurauksista
Koettuaan noita seurauksia, ihminen on kun ei ole tiennyt luulut sitä jonkun ulkopuolisen voiman aikaansaanokseksi, siitä ovat jumalat saaneet uskontoineen alkunsa
Tiede pitää näitä asioita luonollisena fyysiseen kehitykseen kuuluvana.
Esinnäkin kun ihminen oppi puhekielen seurauksena kommunikoimaan keskenään, niin siitä syntyi tuo kielen mukainen ajatus
Tuo ajatus on se henki joka materialistisen filosofian mukaan materian korkein tuote mutta he käsiitivät väärin että se o elämä ego sielu
Se on yksinkertaisesti pekkä ajatus, jonka sytyminen oli hyvä asia
Mikä synnytti sitten egon sielun, se teki ajatus tietämättää kun alkoi toimimaan ihmisen ajattomalla henkisellä alueella, ja näin synnytti sinne ajallisen keskuksen egon jonka orjaksi sitten ajatus joutui ja egosta sielusta tuli se hallitseva elin jonka seurausta on tämä kärsivä ihmiskunta
Se katkaisi myös yhteyden ajattomaan mieleen, tätä kuvaa se raamatun paratiisista karkoitus.
- S. kerää saalista
Saa.tana kerää saalista.
Kuten avaajan.- 234ergtf
Saatanat ovat ihan moisiin uskovien ongelma. Ei muiden.
- NäinMeillä
Maailmassa on tuhansia eri uskontoja tai uskonlahkoja. Jokaisella niillä on oma käsityksensä siitä mikä on Jumala, mitä hän on tehnyt ja miten hän haluaa meidän häneen uskovan ja mitä tekevän.
Loogisesti ajatellen maksimissaan yksi noista tuhansista uskonnoista voi olla täysin oikeassa, muut ovat enemmän tai vähemmän erehtyneet. Ja koska vain yksi tuhansista voi olla oikeassa, on hyvin todennäköistä että sekään ei ole koska Jumalan olemuksesta ja tahdosta erehtyminen näyttää olevan niin valtavan helppoa.
Tästä pääsin siihen ajatukseen että lienee käytännössä mahdotonta edes tietää millainen mahdollinen Jumala on tai mitä hän meiltä haluaa. .
Siksi voi elää niin kuin itse parhaalta tuntuu eikä Jumalan olemassaololla tai olemattomuudella kannata kauheasti päätään vaivata. Voin siis yhtä hyvin olla ateisti koska noin saavuttamaton ja käsittämätön Jumala ei kosketa minua lainkaan joten hän ei minulle ole olemassa. Tervehdys iaurwen!
Ajattelin tuoda esille uskovaisen näkökantaa ja ajatuksia kirjoituksesi tiimoilta.
Itse koen turvallisena, sen että Jumala näkee ja tarkkailee kaikkia askeleitani. En koe sitä negatiivisenä. Jumala on itse minut luonut ja tietää mitä tekoa olen. Ei tarvitse yrittää puristaa ja pinnistellä yli oman itsensä. Olen sellainen kuin olen ja kelpaan. Uskomatoman vapauttavaa, varsinkin nykyajan kilpailuyhteiskunnassa. Koen että armossa kasvaminen myös vapauttaa vääränlaisesta "uskonkilvoittelusta". Saan kasvaa Jumalan hoidossa ja aikataulussa. Jos en jotain asiaa löydä Raamatun sivuilta, se on kiitos ja goodbye, eli kaiken pyrin koittelemaan Raamatun Sanalla.
Itse ajattelen että Jumala vastaa rukouksiin aina parhaalla mahdollisella tavalla. Itselläni on ollut hirvittävät 2kk elämässä ja Jumala on tullut todella rakkaamaksi. Jobin kirjasta on avautunut aivan uusia lohduttavia näkökulmia. Se että Jumala ei vastaa kuten me tahtoisimme ei tarkoita etteikö Jumala rakastaisi, usein juuri sen vuoksi Hän ei vastaa kuten me toivoisemme. Usko on myös luottamista Jumalaan.
Itse koen että uskoon tullessa vapauduin olemaan myäs kriittisempi. Olen luonteeltanikin tyyppiä "purematta en niele mitään". Ei usko minulta krittisyyttä vienyt, päinvastoin.
En itsekkään hyväksy uskonnon väärinkäytöksiä. Mutta jonkin asian väärinkäytös ei tee itse asiaa vääräksi.
Koen myös että ei minunkaan tarvitse kiittää eikä ylistää Jumalaa, vaan saan kiittää ja ylistää, koen sen suurenä etuoikeutena. Ja Raamatun olen kokenut loputtomana aarreaittana, aina avautuu uutta,syvempää ja lohduttavampaa, ei käy aika tylsäksi Raamatun äärellä :)
Oikeen hyvää alkutalven jatkua ja kynttilän valua ja lämpyä elämääsi :)
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisen vaalitulos: Vahva alku, mutta lisää toimia tarvitaan
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus167220- 1992607
Yh:n pihalla aina eri auto
Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan1102241En vittujakaan enää välitä sinusta nainen
Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.761628Exän käytös hämmentää (taas)
Osaisivatko palstan herrat kenties helpottaa tulkitsemista? Toki naispuolisetkit saavat antaa tulkinta-apua, mutta nyt k1911129- 441029
Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va461009- 99961
Susanna Laine paljastaa - Tästä farmilaiset yllättyvät joka kaudella: "Ettei olekaan niin paljon..."
Farmi Suomi vie Pieksämäelle maaseudulle ja suosikkirealityn juontajan puikoissa on Susanna Laine. Uudella kaudella muka6763- 46763