Moi!
Haluan kysyä nyt teiltä miehiltä ihan positiivisin mielin yhtä asiaa, vaikka eräälle henkilölle olenkin todella vihainen..
Olen siis 19-vuotias nuori nainen, täytän 20-vuotta ensivuonna alkutalvesta. Tapasin/tutustuin vähän aikaa sitten ihanaan 32-vuotiaaseen mieheen. Miehellä on edellisestä liitosta 5v ja 1v lapset.
No tota, kiinostusta näytettiin sitten vähän puolin että toisin tai siis ensiksi meistä tuli tosi hyvät ystävät ja sitten kun oltiin vietetty tarpeeksi kauan aikaa toistemme kanssa niin alettiin huomata kuinka hauskaa meillä onkaan yhdessä ja kuinka hyvin viihdymme yhdessä. No sitten minä olin se joka teki aluks sen aika ratkasevan siirron ja niin sanotun alotteen eli laitoin sille yks ilta sitten viestiä että " moi! mitäs teet..? :) mun pitäis muuten ehkä kertoo sulle nyt yks juttu.. älä nyt pahastu, koska mä haluun jatkaa meidän ystävyyttä normaaliin tapaan vaikkei tää seuraava juttu natsaiskaan sulle. mutta mä taidan olla vähän ihastunut suhun :). sä olet komea, fiksu, ystävällinen ja avoin. tahtoisin ehkä joskus seurustella sun kanssa, tiedän myös et oon tosi nuori vielä, mutta sä tiedät myös että mä oisin valmis vakavaan suhteeseen. haluatko sä sitten samalla lailla mua? "
Ja mies anto ymmärtää et haluu, mut sit yllättäen heittikin täydet takin kääntö muuvit ja täräyttikin niiden kaikkien flirttejensä yms. jälkeen että hänen alaikärajansa on ainakin 23v. et ei hän voi alkaa seurustelemaan minun kanssa. Mikä vittu minussa on sitten vikana? jos mä olen nuori ja kaunis, mukava, ihan älykäs, ystävällinen, itsekin avoin ja meillä synkkas tosi hyvin yhteen... ihan kaikin tavoin, koska hän myös kehu sitä et miten kypsältä mä vaikutan (toivottavasti ei ollu pelkkää mielistelyy.) no en usko, koska näkyyhän se myös päälle päin niissäkin asioissa et muutin 16v pois kotoa, menin töihin, siitä asti oon elättäny täydellisesti itsenikin.....
NIIN MUSTA TUNTUU ET TÄSSÄ ON ONGELMANA VAAN NYT SE YKS VITUN NUMERO.
Ja se vasta se onkin todellisesti paska syy, jättää toinen kuin nalli kalliolle.
Haluan kysyä nyt teiltä miehiltä ihan positiivisin mielin yhtä asiaa, vaikka eräälle henkilölle olenkin todella vihainen..
Olen siis 19-vuotias nuori nainen, täytän 20-vuotta ensivuonna alkutalvesta. Tapasin/tutustuin vähän aikaa sitten ihanaan 32-vuotiaaseen mieheen. Miehellä on edellisestä liitosta 5v ja 1v lapset.
No tota, kiinostusta näytettiin sitten vähän puolin että toisin tai siis ensiksi meistä tuli tosi hyvät ystävät ja sitten kun oltiin vietetty tarpeeksi kauan aikaa toistemme kanssa niin alettiin huomata kuinka hauskaa meillä onkaan yhdessä ja kuinka hyvin viihdymme yhdessä. No sitten minä olin se joka teki aluks sen aika ratkasevan siirron ja niin sanotun alotteen eli laitoin sille yks ilta sitten viestiä että " moi! mitäs teet..? :) mun pitäis muuten ehkä kertoo sulle nyt yks juttu.. älä nyt pahastu, koska mä haluun jatkaa meidän ystävyyttä normaaliin tapaan vaikkei tää seuraava juttu natsaiskaan sulle. mutta mä taidan olla vähän ihastunut suhun :). sä olet komea, fiksu, ystävällinen ja avoin. tahtoisin ehkä joskus seurustella sun kanssa, tiedän myös et oon tosi nuori vielä, mutta sä tiedät myös että mä oisin valmis vakavaan suhteeseen. haluatko sä sitten samalla lailla mua? "
Ja mies anto ymmärtää et haluu, mut sit yllättäen heittikin täydet takin kääntö muuvit ja täräyttikin niiden kaikkien flirttejensä yms. jälkeen että hänen alaikärajansa on ainakin 23v. et ei hän voi alkaa seurustelemaan minun kanssa. Mikä vittu minussa on sitten vikana? jos mä olen nuori ja kaunis, mukava, ihan älykäs, ystävällinen, itsekin avoin ja meillä synkkas tosi hyvin yhteen... ihan kaikin tavoin, koska hän myös kehu sitä et miten kypsältä mä vaikutan (toivottavasti ei ollu pelkkää mielistelyy.) no en usko, koska näkyyhän se myös päälle päin niissäkin asioissa et muutin 16v pois kotoa, menin töihin, siitä asti oon elättäny täydellisesti itsenikin.....
NIIN MUSTA TUNTUU ET TÄSSÄ ON ONGELMANA VAAN NYT SE YKS VITUN NUMERO.
Ja se vasta se onkin todellisesti paska syy, jättää toinen kuin nalli kalliolle.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kysy mikä hänen yläikärajansa on. Sekin kertoo jotain.
No tuskimpa oon enää kyselemässä kun en oo tämän ihmisen kanssa enää missään tekemisissä jatkossa... :( se oli myös hänen valintansa sekä että minun.
Mutta olo just tuntuu niin petetyltä, jätetyltä ja nololta kun en kelvannut.. ja tais pitää ikäni takia mua ihan pelkkänä vitsinä sille :((
Jep. Se on se ikä. Sä olet liian nuori otettavaksi vakavasti.
Kyse ei ole siitä ettetkö pystyisi elättämään itseäsi, vaan siitä että mielesi on nuori. 32 vuotiaalla miehellä on jo sen verran järkeä nupissa että hän luultavasti haluaa erittäin vakaan suhteen jos hän haluaa parisuhteen, ja niin kauan kuin mies ei ole luottavaisen rakkauden tilassa (kuten tämä mies ei ole ollut sinun kanssasi, vain tutustumassa ja pitämässä hauskaa) - niin mies loppujen lopuksi harkitsee hyvin tarkkaan kumppaninsa kelpoisuutta ja riskiä siitä että suhde kaatuu myöhemmin.
Sinä olet hädintuskin päässyt lapsuudesta nuoruuteen. Koko elämä on edessäsi kaikkine vaihtoehtoineen, ja sanoisin että vaikka nyt tunteidesi johtamana olet yhtä mieltä, niin vakisuhteen arkisuus esimerkiksi 10 vuoden tähtäimellä saisi sinut ajattelemaan että "tässäkö kaikki", tämän minulle kertoo jo ihan omat nuoruudenkokemukset ja varttuminen elämään mukaanluettuna ottamani avioero kumppanistani, ja tuon haksahduksen tein vielä reippaasti yli kaksviitosena.
Nykyinen kumppanini on minua nuorempi nainen, ikäeromme on suunnilleen tuota samaa luokkaa mitä sinulla ja hänellä. Olen suhtautunut häneen pitkään varovasti ja pitänyt suhdettamme kevyenä, mutta tällä hiukan päälle kakskymppisellä naisella on jo takanaan merkittävä määrä elämänkokemusta eri asioista, niinsanottua "elettyä elämää" joten hän vaikuttaa luotettavalta ja vaihtoehtonsa tuntevalta.
Toisin sanoen, näin reippaasti yli kolmekymppisenä miehenä arvioin että ikäisesi naisen kanssa pitkäaikaisen hyvän parisuhteen onnistumistodennäköisyys on alle 20%, kun taas jonkin verran sinua vanhemman, elämää ja erilaisia suhteita kokeeneen naisen kanssa todennäköisyys nousee yli 50%:iin koska on oletettavaa että nainen ymmärtää oikeasti tuon suhteen olevan se oikea valinta myös pitkällä tähtäimellä.
Tällä en tarkoita että juuri sinä olisit huono valinta, saatat olla hyvinkin paras mahdollinen valinta minkä kukaan mies voi tehdä ikinä. Mutta se on yksinkertaisesti epätodennäköistä, ja siksi aikuiset vakavaa suhdetta kaipaavat miehet kaihtavat liian nuoria ja kokemattomia naisia, kyse ei ole henkilökohtaisesta tuomiosta - vaan silkasta loogisesta elämänkokemukseen liittyvästä epävarmuustekijästä.
juurikin näin
Kyllä, tämä voi olla se juttu monesti. Ei se mahdotonta ole. Se on itseasiassa aika rohkeata ja ennakkoluulotonta.
Yhtä hyvin tai huonosti se toimii m32-n19 kuin n32-m19.
On se kumma kun kaunis nuori nainen ei kelpaa miehelle. Onneks mulla eiole tollasta ongelmaa et nainen tulis ja sanois tolleen et haluu seurustella.
Ei noihin etsikkoikäisiin kannata paljoa satsata, vaikka kuin kivoja ja kauniita olisivatkin ja liiankin kiihkeitä--intensiivinen seurustelu kestää vain kuukauden ja on jo uusi kolli kierroksessa-----sopiva aika seilorin kesäheilaksi--ei enenmpään
Naisena heitän mutun, että jospa hän epäilee sun olevan riittävän valmis sitoutumaan häneen (tähän mieheen ja lapsiin), koska olet vielä nuori? Jospa mieli halajaakin joskus vielä jotain ihan muuta, kuin iskä miehen joka ei voi revetä lapsien takiakaan ihan kaikkeen, mitä uusi elämä ehkä sun myötä toisi tullessaan.
No minä rakastan lapsia!
Ja tulen hänen lastensa kanssa erittäin hyvin toimeen ja tykkään mielelläni hoitaa niitä. Se nainen kenen kanssa miehellä myöskin nämä lapset on, niin on häntä nuorempi, 6-vuodella.
Minut on saatu joskus 32-vuotiaana eli omat vanhempani ovat nyt 51-vuotiaita eli ei tuon 32-vuotiaan miehen tarvitsisi edes kokea ja tuntea että olisi minun vanhempien ikäinen ja seurustelisi tälläisen heidän pikku tyttönsä kanssa. Ei todella!! Melkeinhän heillä on ikäeroa parikymmentä vuotta!!
En vain tahdo nähdä itseäni tuossa samassa pisteessä mitä äitini on ollut, että vasta joskus kolmekymppisenä saisin niitä lapsia aikaiseksi... Olen haaveillut että saisin esikoisen n. 23v, mutta sitten kun miettii sitä että kuka 23-vuotias mies olisi valmis minun kanssa lapsia tekemään tuossa iässä nii tiiä sitä... on varmasti heitäkin, mutta sitten kun saat/joudut kuitenkin yleensä odottelemaan sinne kolmekymppiseks asti et sie saat sen vauvan syliin kun mies ei suostu tekemään aiemmin tai ramppaamaan useita miehiä läpi että löytäisit sellaisen joka haluaisi sun kanssa tuossa iässä lapsia saada.
Eli oltaisiin miehen kanssa ainakin omasta mielestäni juuri täydellinen pari valjakko siinäkin mielessä että minä hedelmällisimmässä iässä ja valmis perustamaan perheen. Mies edelleen nuorehko, mutta omaa myöskin jo elämänkokemusta ja valmis isäksi.
Mutta dilledong. Elämä on.
pikku vinkki: kukaan mies ei halua koskea sinuun jos sinulla on vauvakuume päällä!
" moi! mitäs teet..? :) mun pitäis muuten ehkä kertoo sulle nyt yks juttu.. älä nyt pahastu, koska mä haluun jatkaa meidän ystävyyttä normaaliin tapaan vaikkei tää seuraava juttu natsaiskaan sulle. mutta mä taidan olla vähän ihastunut suhun :). sä olet komea, fiksu, ystävällinen ja avoin. tahtoisin ehkä joskus seurustella sun kanssa, tiedän myös et oon tosi nuori vielä, mutta sä tiedät myös että mä oisin valmis vakavaan suhteeseen. haluatko sä sitten samalla lailla mua? "
Itseltäni jäisi suhde alkamatta sen takia, etten haluisi särkeä nuorta korviaan myöten ihastunutta tyttöä. Siihen (32 v) ikään mennessä ei ole enää moniakaan illuusioita ja harhaisia mielikuvia suhteesta tai suhteista. Ikäeron vuoksi on selvää, ettei suhdetta ole tarkoitettu kestämään kovinkaan pitkään. Se mikä on 32-vuotiaalla takana on sinulla vasta edessä, eikä ole ollenkaan varmaa että 32-vuotias tahtoisi kokea uudelleen sen mikä sinulla on vielä kokematta. Toki seksi viehättävän nuoren naisen kanssa voi olla 32-vuotiaasta houkuttelevaa, mutta ei kai terve ihminen halua pelkän seksin takia tietoisesti särkeä nuoren tytön sydäntä. Toki mahdollista on sekin, että 32-vuotias mies pelkää omankin sydämensä särkymistä. Sitä on tämän aloituksen perusteella vaikea sanoa kummasta kyse. Mutta itse olen sanonut ei nuorille tytöille joskus juuri sen takia, että en ole vaan halunut rikkoa niitä. Minulla on ollut jo jonkun verran elämän kilometrejä takana, ja toiset vasta matkansa alkupäässä. Jotkut asiat elämässä, oikeastaan kaikki oppimisen arvoiset asiat, on hyvää oppia ajan kanssa elämällä elämää. Ei ole aina hyväksi oppia joitakin asioita liian aikasin.
Jos miehelle ja sinulle riittää keskinäinen ystävyytenne, suosittelen pitämään sen sellaisena. Hetken hurmos tai elinikäinen ystävyys? Siinäpä sinulle pulma ratkaistavaksi. .
Jaa, no en sano tähän muuta kun että haistakaa paska ja heittäkää tälle epäkypsälle kommentille sitten miinuksia.
Näköjään kun en kellekkään nyt vaimokskaan kelpaa ja lapsen hankkimisesta on turha tuossa lähimaillakaan haaveilla kun löydä kypsää miestä siihen, niin katsellaan jäänkö sitten lapsettomaksi vai saanko tosiaan vasta kolmekymppisenä sen mahdollisuuden päästä äidiksi.
Täysin haista vittu homma. Ei mua tarvitse enää suojella elämän realiteeteiltä, mä olen täysi-ikäinen ja aikuinen. Ja KUN EI NÄYTÄ MENEVÄN EDES KAALIIN ETTÄ OLEN NAINEN JA SAISIN NAISEN KOHTELUA MUTTA SAANKIN TUOLLAISTA 7V PIKKUTYTTÖ KOHTELUA JOTA YRITETÄÄN SUOJELLA PAHALTA MAAILMALTA !
Huokaus. Ei tässä kuulkaa vika ole kun siellä miehen päässä, täys-ikänen oon, muhun saa vapaasti kohdella ja mua tulee kohdella kuin naista ja se siitä. Ja kerta ei kelvannut mukava ja hyvä nainen, niin olkoot kelpaamatta, ehkä oikea syy ei ollut kieltäytymiseen sitten minun ikä vaan että ei pitänytkään oikeasti sitten minun luonteesta muttei kyennyt sanomaan sitä suoraan.. munaton pelle.
fyysinen täysi-ikäisyys ei vielä kerro sitä henkistä ;)
ehkä tämä kertookin juuri sen, miksi.
en mäkään kyllä alkais 20 naisen kanssa seurustelemaan.
nuoret naiset ovat kokemattomia niin elämän kuin seurustelunkin saralla ja suhteesta hyvin todennäköisesti ei tule kestävää. KOSKA nuorilla naisilla on kaikki virheet vielä tekemättä ja he saattavat työn/opiskelun perässä ponnahtaa ties minne! joten se suhteen aloittaminen on heidän kanssaan epäilyttävää toimintaa, koska sulla on elämä vielä vaiheessa, hänellä ei!
se että teidän suhde alkoi kaveruudesta... noh sitten voidaan kysyä että miten saatte intohimoa mukaan? koska se on todella vaikea miettiä kaveristaan mitään seksuaalista! ja suhteeseen tarvitaan sitä seksuaalista puolta, ei siinä pelkkä kaveruus riitä!
Miehet on munattomia pellejä. Minä olen ruma pelle ja munaton joka ei koskaan kelpaa kenellekkään naiselle. Sä olet sentään hyvännäköinen nuori nainen joka löytää varmasti miehen, saat lapsia ja saat perheen. Minä joudun elää yksinäisenä aina. Turha sun on alka itkemään jos yks mies ei susta tykkää. Sitten jos saat yhtä monet pakit kuin minä niin sitten voit olla huolestunut.
No minäpäs vielä linjoilla ja vaivaudun vastaamaan...
En miehelle missään vaiheessa hehkuttanut että nyt ruvetaan lapsia tekemään, koska tiedän itsekin tuon seikan, että tuommosella saa miehen kyllä karkotettua. En ole tyhmä. Mutta tottakai olen omassa mielessäni tuota pohtinut ja eikös se olekin ihan sallittua... :) ? ja aikanaan varmasti ottaisin miehenkin kannan huomioon. Koska onhan se mies tärkeä osa myöskin tätä juttua.
Ja niin, meidän välien lämpeneminen alkoi tosiaankin siitä kaveruudesta. Mutta ymmärrätkö lifemocker että sen näki hänen kehonkielestään, ilmeistään: hymystä, silmistä, katseista. Että tuli semmoinen kutkuttava fiilis että tässä voisi olla muutakin. Sen näki puolin että toisin, mutta tuntui että sitten mies säikähti omia tunteitaan mua kohtaan tai jotakin.. ja kuten jos yhtään luitte aiempia viestejäni, niin kerroin siellä myös kuinka mies kehui minua kypsemmän oloseksi. Ja toivon todella että seisoi sanojensa takana, eikä mielistellyt.
Ja tietysti olen nuori vielä ja mulla on kasvettavaa ja opittavaa tästä elämästä. Mutta oppi-ikähän meillä kaikilla on koko ikä! Tosin sitten kun olet 60v. ja mietit vakavasti että missä vaiheessa minua ei enää tekoseni hävettänyt niin osaat varmaan heittää että jostain siitä 30v. lähtien ja koet että sitä ennen olet ollut aika typerä tai sitten et. Mutta tajuattehan kanssa, että ei parikymppinen ole enää mikään yläkoululainen... että olen minä siitä kypsynyt. Ihaninta olisi jos saisin kypsyä miehen rinnalla lisää, kun mitään kuitenkaan sellaista estettä siinä seurustelussa ei olisi. Osaisin kyllä. Kypsyminen kävisi sitten itsestään hiljaa siinä sivussa. :) olen seurustellut elämässäni pari kertaa ennen tätä miestä, eka seurustelu suhde 2v ja toinen 1v 1kk. eli ihan pidempiä suhteita on ollut, eikä mitään viikon juttuja. Nyttemmin vietellyt sitten sinkku vuosia.
Lifemockerkin voisi itse avartaa vähän elämänkatsomustaan, eikä tyrmätä täysin 27-vuotiaana että jos vaikka sattuisikin ihana 19-vuotias muija kävelemään vastaan niin voisihan sitä kokeilla. Ei tietenkään tarvitse etsimällä etsiä näin nuoria, sehän ei ois nyt tuon ikäselle ehkä tervettä touhua :) mutta muistakaa että poikkeuksia voi tapahtua! :)
"Mutta tajuattehan kanssa, että ei parikymppinen ole enää mikään yläkoululainen... että olen minä siitä kypsynyt."
edelleen: kun ne nuoret tytöt saattaa ponnahtaa vielä ihan minne sattuu elämässään: kaupunki saattaa muuttua opiskelujen/työn perässä taikka ihan vaikka huvin vuoksi! ja joillekkin sitten tulee se halu vielä seikkailla ja kokeilla... ei olla ns valmiita sitoutumaan. voi tietenkin olla, että jotkut ovatkin, mutta kuten tuolla aiemmin joku kirjoitti niin se on erittäin todennäköistä.
ja itseni kohdalta niin kyllä 20 tyttö/nainen saisi aika pirusti tehdä töitä, sen eteen, että mä uskoisin ja näkisin, että tämä on tosissaan kanssani! ja mikä pahinta, eihän tämä terve lähtökohta tietenkään ole, että toisen pitäisi tunteitaan ja aikomuksiaan toiselle alkaa liiemmilti todistelemaan.
se kun on erittäin huono lähtökohta että "kokeillaampas nyt tätä pari vuotta". ei se niin toimi. nuorella tytöllä on vielä aikaa "aloittaa kaikki alusta", mutta mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin sitä vähemmän meillä vanhemmilla on aikaa tehdä huonoja/vääriä ratkaisuja!
Tässä tarinassa on monta hyvää pointtia: ikäero jne.
Mutta: mikä on se tilanne missä nainen ja mies tapasivat? MacDonaldsissa klo 4 yöllä humalassa? Sillä on merkitystä. Kuten myös sillä, mitä nainen näkee miehessä. Onko rakkautta oikeasti vai... jotain muuta, miksei oman ikäiset kiinnosta?
Toki mies on tyhmä jos ajattelee, että täydellinen nainen lipuu ikäeron vuoksi ohitse... vaikka onhan se luonnollista, mutta tyhmyydestähän sakotetaan.
Ehkä Mariel. (suomenruotsalainen vieläpä? aaaah...) on niin kypsä kuin miltä viesteistään vaikuttaa, silloin mies (luultavasti komea mutta tyhmä) tekee virheen, mutta.... sellaista on elämä.
Noh, sä voisit miettiä asiaa niin, että kelpuuttaisitko sä itse 13-vuotiaan pojan mieheksesi, joka on 12-vuotiaana muuttanut pois kotoa ja elättää itsensä lankkaamaalla kenkiä...
Mä olen vuosia nuorempi tuota miestä, mutta kyllä 19-vuotias olisi silti liian nuori. Mitään tekemistä tällä ei ole naisen ulkonäön, tai luonteen kanssa. Yksinkertaisesti olisi hyvin vaikea tuntea seksuaalista halua 19-vuotiasta kohtaan ja hyvin vaikea tuntea tasavertaista rakkautta häntä kohtaan. Todennäköisemmin pystyisin tuntemaan jotain samanlaista, mitä lasta kohtaan tunnetaan.
Tämä ihastuksen kohteesi on luultavasti hyvä mies, joka välittää susta niin paljon, että hän haluaa suojella sua itseltään. Hän kokee sinut lapseksi, eikä halua sinusta panopuuta itselleen. Arvostaa sua hyvin paljon.
dazuhan tietää, kun om itse 12v plankkaripojan näköinenkin ja maratoonarikin
Mä olisin onnellinen jos yks 19 v nainen katsois edes päinkään mua
Jos menee nuorena naimisiin, ei tule koskaan katumaan sitä, ettei mennyt nuorena naimisiin
Tavattiin ihan yhteisen kaverin luona iltaa viettämässä, tosin muutamat oluet otettu, mutta jälkeen päin lisäsin hänet facebookkiin ja siitä lähtien ollaan useita kertoja oltu selvinpäin tekemisissä joten en tiedä onko sillä kännisellä tutustumisella ollut nyt kauheasti ns. loppupeleissä sitten väliä koska jos olisi ollut niin eiköhän se olisi tullut useimpina noina kertoina jolloin ollaan oltu selvinpäin niin selväksi että häntä ei kiinosta minun seura ja ei turhaan olisi mussa sitten roikkunut..
Ja ihan oikeasta ihastumisesta tässä on kyse. Ja juu, nimeni on myöskin Mariel mutta olen ihan suomalainen, mutta olen sellaisen nimen sattunut vaan saamaan kun se on ollut aikanaan vanhemmistani kaunis. :)
Ja Tony DiNozzo tätä ei voi mitenkään verrata 12-13 vuotiaaseen? :- DDD ethän sinä oikeasti voi nyt olla noin typerä... on eriasia olla 12-13v lapsi eli ala-asteelainen tai juuri ylä-asteen aloittanut , eikä tuon ikäinen todellakaan ole yleensä töissä kun saa mistään työtä , SAATIKKA, että asuisi omillaan vaikka olisikin töissä ja saisi rahaa... eieiei, kyllä siinä vaiheessa viimeistään sossu korjais nuorisokotiin. Mutta eipä korjaile välttämättä todellakaan 16-vuotiasta joten sitä voit miettiä... tai täysi-ikäistä, kun eipä ne muutenkaan oo enää aikuisen ihmisen elämään puuttumassa, ei niil oo mitään velvotetta siihen.. ellei oo sit joku sellanen tilanne et sil aikuisella ihmisellä on lapsi ja se ei oo kovin kykenevä huolehtimaan siitä ja sit tulee kaikkia ongelmia.. nii kyllähän se sossu sitten puuttuu. Mut niinku noin yleisesti itse sen aikuisen ihmisen asioihin, nii ei puutu. Omat on juttunsa ja elämä mitä sillä tekee kukin...
19-vuotiaalla ja 32-vuotiaalla yhteisiä kavereita, minkä ikäisiä?
No, luultavasti sinä tunnut hänestä samanlaiselta, mitä se 13-vuotias tuntuisi susta. Se 13-vuotias on sua vain kuusi vuotta nuorempi, mutta tää 32-vuotias on sua 13 vuotta vanhempi.
Tuollainen 13-vuotta olis ihan ok ikäero siinä vaiheessa, kun sulla on yli 25-vuotta ikää. Jotkut liivijormat voi tietysti naida pikkutytönkin.
Sulla tuntuu olevan joku ongelma tuon oman kypsyytesi suhteen ja haluaisit kovasti olla kypsempi ja vahvempi, mitä oikeasti olet. Ite ajattelisin suhteen kannalta sitä negatiivisena seikkana, ettet pysty hyväksymään omaa lapsellisuuttasi, epäkypsyyttäsi ja heikkouttasi. Harva yli murrosikäinen luulee, että aikaisin kotoa muuttaminen on kypsyyden ja aikuisuuden merkki. Myös tuo 32-vuotiaan eronneen miehen katselu voi olla sitä oman itsenäisyyden, kypsyyden ja vahvuuden korostamista, eikä kukaan mies halua teinin angastivirstanpylvääksi.
Ala katselemaan sellaisia alle 25-vuotiaita kilttejä neitsytpoikia, niistä tulet löytämään itsellesi hyvän miehen. Olen kuullut muuten sellaistakin, että eronneet miehet ovat kaikkein surkeimpia sängyssä. Jos seksiseuraa haluat, nuorista ja kokemattomista, kilteistä miehistä löytyy varmasti huomioonottavia ja helliä tapauksia.
Tony-dazuhan on 25v neitsytpoika---mistä hän tietää kokeneemmat miehet huonoiksi rakastajiksi?
Joku impityttökö kertonut;-)
Jokainenhan tekee omat valintansa ja aika moni tosiaan pitää alaikärajaa. En minäkään enää 19-vuotiaan kanssa toivoisi alkavani seurustelemaan jo sosiaalisenkin paineen takia, mutta jos ihastus olisi jo ehtinyt syttymään, niin en pelkän iän vuoksi antaisi pakkeja.
Vähän kummallista, että tuo mies sitten aluksi flirttaillut ja mitä lie olettekaan tehneet. Luulisi, että se ikäraja olisi iskenyt jo siinä. Vai onkohan ollut vähän epävarma ikärajoistaan siinä vaiheessa. Tai toivonut vain seksiä ilman seurustelua?
Niinno, ainahan sä voit kysyä mieheltä tuota kysymystä itsekin. Miksi et kelvannut. Luulen, että hän tietää kaikista oikeimman vastauksen siinä kohtaa missä muut vasta spekuloimme asiaa.
Yhteiset kaverit: No minulla on ystävä joka on saman ikäinen kanssani eli 19v, hänellä on 26v sisko jonka tunnen minäkin, tämä 26v sisko tuntee sitten tämän miehen ja tämän siskon oma mies on sitten 33v ja tuntee vielä paremmin tämän miehen kun kuuluneet jo nuoruudesta lähtien samaan porukkaan. Mitä ihmeellistä tässä on? voihan sitä ikää katsomatta olla ystävä.. omasta lapsuudestanikin lähtien niin osa vanhempieni ystävistä on ollut myöskin minun ystäviä ja jos olen ollut vaikka ohikulku matkalla niin ihan reippaasti oon voinu mennä käymään siellä ja jutustella ilman minun vanhempiakin :)
mies32. Mitä tarkoitat sosiaalisella paineella? ai että häpeisit minua ikäni vuoksi..?
Sosiaalisella paineella tarkoitan sitä miten ympäristö suhtautuu. Kaverit, vanhemmat, sisarukset ym. katsoisivat enemmän tai vähemmän kieroon jos alkaisin seurustelemaan 19-vuotiaan kanssa. Eli kai sitä tilannetta itsekin joutuisi "häpeämään".
Mutta ei se nyt sentään mitään pedofiliaa olisi, enkä tuon takia jättäisi seurustelematta jos jostain syystä ne tunteet olisivat jo syttyneet.
Mä olen 38 ja mulla on seksisuhde 20 vuotiaaseen naiseen. Tapaillaan monesti viikossa ja käydään myös juhlimassa yhdessä. Jos voi olla seksisuhteessa niin voi seurustellakkin nuoren kanssa. monet luulee et meil on parisuhde mut ei ole kuin seksisuhde.
"Jos voi olla seksisuhteessa niin voi seurustellakkin nuoren kanssa. "
kaksi TÄYSIN eri asiaa
Jep, se on se päänsisäinen elämä, mikä määrittelee iän. Kirjoituksesi perusteella sovit varmaan hyvinkin kaksikymppisen seuraan.
Mies ehkä muistaa itsensä 19-vuotiaana, lapsellisena, kokemattomana? Jos ajattelen millainen olin 19v. verrattuna 23-vuotiaana, niin 23 vuotiaana oli kuitenkin jo eri tavoin elämänkokemusta ja kypsyyttä. Mutta toisaalta, sinä olet jo aikaisin aikuistunut jne.Joten..
Mies saattoi alussa ajatella, että et olisi hänestä kuitenkaan "oikeasti" kiinnostunut, ikäeron takia, ja kun tunnustit tunteesi, hänellä meni pupu pöksyyn. Miehen piti konkreettisesti ajatella, mitä seurustelunne merkitsisi. Hänellä on pieniä lapsia, ja jos teidän suhteenne ei kestäisikään, se olisi lapsille huono juttu. Äiti(puoli)kokelaita ei olisi hyvä olla monia peräkkäin. Lisäksi yhteiset kaverinne ja heidän mielipiteensä saattavat askarruttaa miestä. Ihmisten on tapana syyllistää tuossa tilanteessa (suuri ikäero) suhteen vanhempi osapuoli..
Iso ikäero on suhteessa AINA rasite. Puhun oman ja tuttavieni kokemusten perusteella. Ensin asiat on hyvin, mutta jossain kohtaa se ikäero alkaa tuntua.
Ehkä vähän kärjistän, mutta luulen, että ikäeroliitto pysyy pystyssä niin kauan kuin nuorempi nainen jaksaa sitä ylläpitää. Kyllä tällaseen suhteeseen lähtevät miehet on tietyn luonteisia.
Uskalla elää elämääs, vaikka sitten ilman parisuhdetta. Opettele tuntemaan asioita, joista just SÄ tykkäät. Myös me tällaiseen suhteeseen lähtevät naiset ollaan omanlaisia. Usein vähän hukassa siitä mitä halutaan ja kuten säkin, vanhojen vanhempien kasvattamana saatu voimakas velvollisuudentunne.
Ei se pitkän päälle kanna, en tiedä ainuttakaan paria, joilla on yli 10v ikäero, joilla olis kestäny. Ja näillä miehillä jatkuu yleensä sama ralli... esim. kun alettiin mä 18, mies 33, kun erottiin 27/42. Nyt mies on 44 ja uusi puoliso 30...
No itse tiedän ainakin muutamia pariskuntia joilla on kestänyt ihan hyvin suhde yli 10v. ikäerolla. Yksi näistä pariskunnista on äitini sisko ja hänen miehensä eli minun tätini on kymmenen vuotta omaa miestään vanhempi.
Toinen esimerkki löytyy ystäväpiiristäni. Ystävä on samanikäinen kun minä ja hänen isänsä on hänen äitiään 15v. vanhempi. Ja heillä se juttu meni aikoinaan sillä tavalla, että kun tuo mun kaverin äiti oli 18v. hän rakastui 33v mieheen tai sitten toisin päin, en tiedä kumman puolelta se juttu on saanut alotteensa vaiko onko molemmat käyneet jo alusta alkaen yhtä kuumina toisiinsa ;) no tolla miehellä oli kuitenkin 3 lasta jo edellisistä liitoistaan. Ensimmäinen saatu 23v, toinen 26v ja kolmas 30v. No sitten he alkoivat seurustelemaan tuolloin kun kaverini äiti oli se 18 tosiaan ja mies 33 ja 20-vuotiaana nainen alko odottaa sit tätä mun ystävää ja synnytti heidän yhteisen lapsen 21v. ja saanut miehen kanssa myöskin toisen lapsen 24v.
Yhdessä ovat molemmat pariskunnat tänäkin päivänä. :)
Niin ja saattaahan se mies tosiaan verrata tätä juttua siihen millainen hän oli 19v eli muistella menneitä aikojaan... kaikki tulis kuitenkin muistaa ottaa yksilöinä vaikka se ikä kulkeekin aika paljon sen kehityksen kanssa käsikädessä. ;) mut enhän minä tästä herranisä enää lapseks oo menossa! päin vastoin, aikuistumassa koko ajan. Ja juu, kyllä mulle on ollu tuo äitipuoli homma jo sanomattakin selvää että ei se lapsen kehityksen kannalta oo suotavaa jos se äitipuoli vaihtuu siinä 24/7, et kyllä mä osaan lapsen parhaan myöskin edelle pistää. Ja jos mä tulisin nyt raskaaks, niin selvää mulle myöskin olisi se et lapsen luultavasti pidän ja musta tulisi oikein hyvä äiti jo nytten. Minä vaan NIIN tunnen ja tiedän sen, vaistot sanoo.. :)
Ja en ymmärrä miks tässä pitäis syylistää ketään. Jos mies haluaa rakastaa mua koko sydämmensä pohjasta!! niin ei hän todellakaan tee siinä mitään väärää täys-ikäselle ihmiselle, päin vastoin, jos saa tuntemaan mun olon parhaimmaks mitä kukaan muu ei pystyisi tekee samalla tavalla, niin en mie voi muuta sanoo kuin että mie oon aivan helkutin onnellinen! ja jos saan antaa samalla tavalla vastarakkautta takas ja saan hänen olon tuntuu yhtä hyvältä, nii ei paremmin vois mennä. Minä ymmärrän sen, et jos ihmiset paheksus tätä sillon kun muija ois vaikka sen 16 ja ukko on 32, niin eihän se nyt vetele... kyllä sillon sais sanoo vaikka tyttö ei olekkaan enää sakkoo, että äläpä hyväkskäytä lasta! mutta tässä on kuitenkin se ero että minä oon täys-ikäistyny ihan jo tietyn aikaa sitten ja kohta täyttämässä 20v. eli siinä mielessä aika kaukana 16v tytöstä...
"mut enhän minä tästä herranisä enää lapseks oo menossa! päin vastoin, aikuistumassa koko ajan"
sekin asia tuossa vielä on, että sä kasvat, muutut ja kehityt, mutta mies ei.
sä saatat parin vuoden päästä olla täysin eri henkilö kuin nyt se, johon mies on ihastunut. sekin nuorissa naisissa on vähän kyseenalaista, että minkälaisiksi he muuttuvat/kasvavat.
tietenkin jokainen saa elämänkokemusta, mutta tuossa iässä ja muutama vuosi eteenpäin se on vielä jyrkempää kuin sen jälkeen!
Jep lifemocker, ihan totta tuokin mitä laitoit. :) viisaita ajatuksia sulla.
Mut ei kai tohon voi muuta sanoo kun kokeilla ja kahtoo et mitä siitä sitten tulis...
Se on vähän niinku, että ei se ota jos ei annakaan.
Ääh..ei siinä iästä ole kyse. Ikään on vaan helppo vedota, tai mihin tahansa muuhun kuin totuuteen. En ole valmis sitoutumaan, olen juuri eronnut, sulla on lapsia, mulla ei, olet liian hyvä mulle... :D
Totuus on aina se, että toinen ei kiinnosta tarpeeksi. Ei niin paljon kuin joku muu, tai yksinolo.
Jaa, sullakin on tää ajattelutapa, että "kaikki ihmiset ovat narsisteja". Oletko ehkä ollut parikymmentä vuotta suljettuna johonkin markkinointialan konttoriin?
Jos ikä on syy kiinnostuksen puutteeseen ja siihen, ettei edes voi rakastua siten, kuin toiseen sukupuoleen rakastutaan, niin se ei ole tekosyy, vaan se oikea syy.
Torjuja voi itsekin luulla syyksi ikää, mutta yllättäen joku toinen samanikäinen nainen kelpaakin. Semmoinen ihminen on.
Torjutun on parempi ymmärtää, että hän ei kertakaikkiaan kiinnosta sellaisena kuin on, vaikka osa hänen ominaisuuksistaan muuttuukin vielä (ikä), osa ei. Koska pahinta mitä voi tehdä, on elätellä turhia toiveita ja yrittää muuttua toisenlaiseksi.
Joku viisas on sanonut "Jos henkilö tuntuu oikeää loppualta, jonka kanssa viettää loppuelämä, ei sitä muutamaan vuoteen kannata tyrmätä".
Vaikuttaa siltä, että mies on syystä tai toisesta päättänyt "Ei alle 23 v.". Ensi vuonna se on sitten "Ei alle 24 v.". Kyse ei siis ole ikärajasta vaan ikäerosta.
Herää kysymys minkä ikäinen exä oli, heidän tavatessa ja rinnastaa sinua häneen.
Epäilen silti, että tuo vuoden ikäero ei ole se pääasiallinen syy, vaan se, että halusi olla pelkkä ystävä kanssasi. Ja kun paljastit haluavasi enemmän, pisti varmuuden vuoksi kokonaan poikki (?).
Niin voihan sitten sekin olla ettei hän ollut vaan tarpeeksi kiinostunut edes minusta ja pelkkä iästä "mollaaminen" oli sitten tekosyy.
Ja tosiasiaa on varmasti myöskin tuo jonkun näköinen sosiaalinen paine ja se "häpeämisen" tunne. Mutta siinä vaiheessa täytys muistaa tehdä sitä omaa juttuu, välittämättä toisten mielipiteistä. Eli jos rakastaa toista oikeasti niin se on sitten fucking what ever , muiden mielipiteille ! jopa omien vanhempien... koska et sä elä täällä vanhempias varten, vaan ITSEÄS. Ja jos se nuori nainen olisi kypsän tuntuinen ja mukava, niin eiköhän sen tulisi jossain vaiheessa hyväksymään myöskin ne vanhemmat, sisarukset ja kaverit.
Tiedän että munkin vanhemmat saattaisivat aluksi olla sillä tavalla että " hui kamala ootpas sinä paljon itseäs vanhemman miehen ottanu! " mutta ei ne mulle varmasti siitä vihaisia olisi vaan sanoisivat juurikin että täysi-ikäinenhän sinä oot ja valmis päättämään omasta elämästäs. Ja sitten hyväksyisivät miehen ja se saisi tulla meille ihan vapaasti kylään.
Eli ainakin mulle oli alusta alkaen ihan itsestään selvyys se että tälläisessä asiassa pystyisin kepeästi olla välittämättä toisten mielipiteistä.
ehkä siinä onkin siksi se "sosiaalinen paine", koska kaikki tietävät että homma hyvin epätodennäköisesti toimii ja ihmiset haluavat sinut pelastaa tältä "virheeltä"
voihan se tietysti toimiakkin joillakin. mutta pirusti työtä ja tahtoa se molemmilta vaatii. paljon enemmän kuin ns "normaalissa" suhteessa
Eri asia haistattaa muiden mielipiteille pitkät jos on jo rakastunut. Mutta jos vielä ei ole tunteita, niin on aika helppoa unohtaa teinipimpsa.
Jep, no ei mua kyllä tarvii tuommoselta "virheeltä" pelastaa. :)
Mut niin työtäkin se saattaa enemmän vaatia sitten mitä ne parisuhteet joissa on pienempi ikäero tai saman ikäisiä...
" Eri asia haistattaa muiden mielipiteille pitkät jos on jo rakastunut. Mutta jos vielä ei ole tunteita, niin on aika helppoa unohtaa teinipimpsa. "
No toi nyt oli kyllä aika halventavasti sanottu!
Ja mies32 vois opetella aina kommentoimaan sinne viimesen viestin perään ettei tarvii keskeltä keskustelua ehtiä että mikähän on uusi ja mikä vanha vastaus kun tuo on tiiätkö aika rassaavaa! ;)
Anteeksi. Tapansa kullakin. Sinun ketjussasi sinun tavallasi.
Mutta halventamisesta ei missään nimessä ollut kyse, vaan himokkaasta arvostamisesta. Jo tuon sanan kirjoittaminen tuo niin lämpimiä ajatuksia mieleen, että se on tekstattava aina tilaisuuden tullen.
Jos Mariel täyttää ensi syksynä-siis vuoden päästä 20v niin on vasta täyttänyt 19 jokseenkin sama. kuin 18v eli viime vuonna vielä sakkolihaa!!!111!!!-----lapsi vielä..............
Keskim. ihmisen aivot kehittyvät valmiiksi 28vuotiaana fysiologisesti, kuten myös henkisesti ajatusmaailma olla aikuisen
10 vuoden päästä vasta olet aikuinen ja ajattelet muutakin, kuin ostarilla hengaamista 32v miehen kanssa.
Ainahan lapset luulevat itseänsä jo järkeväksi aikuiseksi
vaikka äiti kuorii vielä perunatkin lautaselle
Sakkolihaa hän oli 4v sitten.
Aivojen kehittymisestä en ala vänkäämään, mutta tekstinsä perusteella tuntuu kypsemmältä kuin keskimääräinen S24 kirjoittaja. Mikä ei tietysti vielä paljoa vaadi..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alaikäisyys
Alaikäisyydestä infoa
Laivaan pääsee nainen töihin 21vuotiaana, pojat 15v
eikä ihmekään----mitä pissis merellä tekisikään.
Alkoholin tarjoiluun vaaditaan myös 21v
En aikonut tarjota hänelle töitä laivalta tai baarista.
Pitäisi ensin käydä kouluakin vielä, että pääsee mihinkään työhön
Muuallekin, kuin Teenage-lehden mallitytöksi
Nykyään harvemmin edes 32v on aikuinen vielä mieleltään
näköjään
Ja mitä se setämies nyt inisee kanssa siellä? onko sulla aivoissa vamma vai mikset osaa tekstiä lukea? ensi syksynä? mitä sä oikeen höpötät.. täytän helmikuun alussa 20v. kuten sanoin jo tuolla että alkutalvesta... en mistään SYKSYSTÄ. Eli ala-ikäinen olen ollut 3v. sitten.
Ja toisekseen, ei sulla tunnu kovin olevan tuo ihmisen anatomiakaan hallussa. Ai että aivot kehittyisi 28v asti? älä naurata. Ihmisaivot kehittyvät n. 23v asti jonka jälkeen tulee 2-3v jakso jolloin kehossa ei tapahdu mitään muutoksia. Sen jälkeen alkaa pikku hiljaa vanheneminen. Ja jos ihminen saavuttaisi 28-vuotiaana vasta sen kehityksen huippunsa niin hän alkaisi vanheta vasta 30-31vuotiaana? Ehei, kuule äläs nyt, se on ollu jo siinä vaiheessa menossa! Mutta yksilöllinen vaihtelu suurta.
Ja mähän olen ollut töissä jo 3v. eli hyvin mulla pyyhkii, kiitos paljon huolenpidosta setämies :-) enkä muuten missään teenage lehdessä ;)
Aivot kehiityvät tosiaan noin 23-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen alkaa sitä todellista viisauttakin niihin vähitellen kasaantua. Ainakin toivon mukaan. :)
Fyysisesti miehen keho on täysin kehittynyt noin 30-vuoden iässä. Esimerkisi lihaksisto ei ole sitä ennen saavuttanut täyttä kehitystään. Miehen karvoitus saa viime silauksensa myös vasta noin 30-vuoden iässä.
Naisen fyysinen kehitys on huomattavasti nopeampaa kuin miehillä. Nainen on fyysisesti täysin kehittynyt jo alle 20-vuotiaana.
Yksilöiden kesken on toki paljonkin variaatiota mutta suuret linjat menee noin.
Heräsi kysymys "Oletko itse tyrmännyt jonkun seurustelu-/deittiehdotukset syystä tai toisesta"? Sama juttu miehen ja sinun välillä.
Mikäli oikein ymmärsin, mies piti kanssasi haukoja hetkiä (enkä tarkoita seksiä) ystävyyden tasolla. Ei suuremmalla perusteella.
Voi teitysti olla., että myöhemmin mies olisi voinut ehdottaa jotain vakavampaakin. Mikäli perinteinen mies, hän saattoi yllättyä ehdotuksestasi ja siksi perääntyi.
Voi myös olla, että olet seurustellut miehen tunteman kaverin kanssa ja ajattelee ettei kaverin naiseen, vaikka exä kyseessä ei kosketa.
Syitä voi olla monia. Jos tässä nyt jotain pitää spekuloida äijän pään sisään katsomatta niin taitaa olla joko runkkari tai yksinkertaisesti vain pitää itseään liian vanhana ja mielestään ajattelee sinun parastasi.
Suoli24:n atm valittajat voi jättää omaan arvoonsa. Heillehän ei näköjään kelpaa nainen jolla ei ole kokemusta ja eikä varsinkaan nainen jolla sitä on.
Siinä olet oikeassa, vain ky. mies tietää lopullisen syyn. Onko totuus tuo 1 vuosi vai jotain muuta.