Naisesta tulee pleijeri, kun todella rakastaa ja haluaa pelkkää hyvää toiselle ja huomaa, että toinen ei arvostakaan vaan kohtelee huonosti kerta toisensa jälkeen.
Ei petä, mutta mitätöi, jättää huomiotta ja pettää lupauksia, pitää itsestäänselvänä.
Kiduttaa toista tunteilla ja saa toiselle ahdistavan olon.
Välillä mies on todella hyvä ja yhteinen aika on mukavaa ja luulee löytäneensä sielunkumppanin.
Miksi nainen ei jätä tätä miestä?
Koska rakastaa niin paljon, että antaa useamman mahdollisuuden.
Lopulta mies on imenyt naisen kuiviin ja saanut todella pahan mielen.
Nainen ymmärtää, että pakko päästää irti koska suhde ei tee hyvää.
Tämän kun kokee pitkässä suhteessa pari kertaa, niin todellakin ajattelee ettei enää päästä ketään niin lähelle, että oikeasti enää luottaa.
Pleijerinä ei tarvitse loukata tahallaan toista jos osaa pelin, on mukavaa, kun ei satu sydämeen koska ei päästä lähelle eikä kiinny.
Miksi enää näkisi vaivaa, kun aina tulee paskaa niskaan jos parisuhteeseen heittäytyy eli elämä menee näin mukavasti eikä tarvi enää sydänsuruja kokea.
Kukin tyylillään eli heittäytykää suhteeseen jos haluatte, mutta minä alan uudestaan pleijeriksi ja hyvällä omallatunnolla vielä.
Ei petä, mutta mitätöi, jättää huomiotta ja pettää lupauksia, pitää itsestäänselvänä.
Kiduttaa toista tunteilla ja saa toiselle ahdistavan olon.
Välillä mies on todella hyvä ja yhteinen aika on mukavaa ja luulee löytäneensä sielunkumppanin.
Miksi nainen ei jätä tätä miestä?
Koska rakastaa niin paljon, että antaa useamman mahdollisuuden.
Lopulta mies on imenyt naisen kuiviin ja saanut todella pahan mielen.
Nainen ymmärtää, että pakko päästää irti koska suhde ei tee hyvää.
Tämän kun kokee pitkässä suhteessa pari kertaa, niin todellakin ajattelee ettei enää päästä ketään niin lähelle, että oikeasti enää luottaa.
Pleijerinä ei tarvitse loukata tahallaan toista jos osaa pelin, on mukavaa, kun ei satu sydämeen koska ei päästä lähelle eikä kiinny.
Miksi enää näkisi vaivaa, kun aina tulee paskaa niskaan jos parisuhteeseen heittäytyy eli elämä menee näin mukavasti eikä tarvi enää sydänsuruja kokea.
Kukin tyylillään eli heittäytykää suhteeseen jos haluatte, mutta minä alan uudestaan pleijeriksi ja hyvällä omallatunnolla vielä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen mies ja tunnistan itsessäni kuvailemiasi piirteitä. Olen muutaman kerran onnistunut loukkaamaan tyttöystävääni todella pahasti ja olen siitä pahoillani. Olen silti ollut reilu häntä kohtaan ja yrittänyt saada hänet ymmärtämään käytöstäni, mutta vaikeaa se on ollut, kun ei aina itsekkään ymmärrä, miksi ei ole tyytyväinen. Pohjimmiltaan konflikteissa on kuitenkin ollut kyse aina siitä, että en ole ollut tyytyväinen parisuhteeseemme.
Oletko ikinä yrittänyt todella ymmärtää häntä ja sitä, miksi hän ei ole ollut tyytyväinen tai onko miehesi yrittänyt saada sinut ymmärtämään, mistä on kiikastanut, kun on tullut ongelmia? Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat parisuhteesakin yksilöitä, eikä suhteessa oleminen tarkoita sitä, että miehesi voisi unohtaa omat halunsa ja tarpeensa, jotta voisi olla koko ajan onnellinen kanssasi.
Toivotan kuitenkin onnea tuleviin haasteisiisi, sekä miehille, jotka joutuvat mahdollisesti kokemaan pettymystesi aiheuttaman katkeruuden nahoissaan.
Ei tyttöystäväsi tarvitse ymmärtää käytöstäsi pakosti. Vaan joko hoidatte suhteen kuntoon tai eri teille. Ei voi olla ilkeä toiselle loputtomiin. Epätyytyväinen jos on niin pariterapeutille joka tekee ehdotuksia tilanteen korjaamikseksi, itse sitä ei ehkä saa kuntoon... Mitä kumpikin tekee ja miten, syyllistä ei haeta, vaan ratkaisua. No kukin tavallaan...
Olet oikeassa siinä, että ei tarvitse ymmärtää. Mutta mielestäni olisi hyvä silti yrittää ymmärtää ihmistä, joka haluaisi olla tyttöystävänsä kanssa onnellinen ja elää tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Enkä ole mitään syyllistä etsimässäkään. Yritin vain korostaa toisen ihmisen ymmärtämisen ja huomioon ottamisen tärkeyttä ja nostaa esiin alkuperäiselle kirjoittajalle sen, kuinka tärkeää suhteessa on, että myös mies on tyytyväinen oloonsa.
"omalla tavallaan"
Kuten kirjoitin, annoin useamman mahdollisuuden. Annoin monesti anteeksi ja sanoin, että olen ihminen, joka haluaa keskustella asioista eikä jättää niitä puhumatta.
Yritin monesti ymmärtää ja hän tietää, että menetti hyvän naisen.
Miksi toiset miehet eivät osaa puhua onkin kysymys erikseen.
En ole katkera enkä aio loukata tahallani, pleijeri on mukava, kun osaa pelin.
Retkahtaa ei parane, se on nyt opittu.
Toivotan oikeasti onnea ihmisille, jotka haluavat vielä rakastua ja ryhtyä parisuhteisiin.
Mies, kuten nainenkin, on itse vastuussa omasta hyvästä olostaan. Tapahtui mitä tahansa, tunteistaan vastaa jokainen itse..
Ei minusta tullut pleijeriä vaan päinvastoin. Ehkä 25-vuotiaana oli käytös vielä hankalaa kun miehet olivat ensin ikäviä.
niin no, toi nyt on vähän kakspiippunen asia... mielipiteenihän tämä vain on, mutta ihminen on yksilö, oli sitten parisuhteessa tai sinkku. ei sitä aina voi toista vaan ajatella(en nyt tarkota tätä niin vakavasti) mutta meneehän sitä joskus yksinkin ollessa niin, ettei jaksa oikein edes itseään ajatella. puhumalla ja kun oppii tuntemaaan sen paremman puoliskonsa (kumppaninsa) asioista selvitään. totta kai se kumppani on tärkein ja hänen hyvinvointinsa, mutta eiköhän se mieskin olisi lähtenyt suhteesta jos ei kokisi sitä hyvänä? omasta mielestä jos selviää yhdessä vaikeistakin ajoista se vahvistaa vain suhdetta entisestään.. Pyytäisin itse anteeksi naiseltani, jos välillä olisin häntä loukannut sillä, että häntä olisin mitätöinyt. ei se minusta vielä sitä merkkaisi, ettei välittäisi toisesta... mutta, kaikki me olemme erilaisia
Pleijerin tulevaisuusko??
Henkisesti alistava pidempi suhde loukkauksineen ei vielä tehnyt minusta pleijeriä. Jaksoin senkin jälkeen vielä uskoa, että hyvä mies tulee vastaan. Se tulikin, tai niin luulin, olikin pelimies ja panomies. Olin valmis heittäytymään täysillä, ihastuminen ja tunteet olivat puoleltani aitoja. Kylmää kyytiä kuitenkin tuli. Seksi kelpasi ja siinä sivussa uskoteltiin tunteitakin taitavasti. Annoin monesti anteeksi tökeröä käytöstä.
Seurauksena, että menetin halun, taidon ja uskalluksen ihastua. Nyt on hyvää miesseuraa, jonka kanssa viihdyn ja voimme keskustella kaikesta, seksikin on hyvää. Pelkään ja epäilen kuitenkin, että taas tulee takkiin, vaikka järjellä tiedän ettei ole mitään pelättävää. Toisinaan haluaisin katkaista suhteen, koska pelkään alkavani välittää liikaa. Olisi niin helppoa ja mutkatonta etsiä vain panokaveri ja muutaman kerran juttuja ilman mitään ihastumisia ja tunteita.
" en usko enää"
Jos sulla on hyvä mies ja asiat sujuu, niin tiedän tunteen, kun kuitenkin välillä mietit uskallanko jatkaa vai pitäisikö lähteä ennen kun alkaa välittää tosissaan ja sitten menee taas rikki.
Otatko riskin?
Se sun on itse päätettävä ja jos otat niin älä kadu, vaan muista ne hyvät muistot jos tienne eroavat.
Itse en enää sitä riskiä ota. Pleijereitä on erilaisia ja myös niitä mukavia ja tunteita on, mutta rajaa ei ylitetä.