Mieheni jäi pettämisestä kiinni n kk sitten kun tämä toinen nainen paljasti minulle tapahtuneen. Mieheni oli valehdellut minulle yli kuukauden ja kieltänyt tapahtuneen sekä syyttänyt minua vainoharhaiseksi ja sairaaksi, vaikka olin vaistonnut tapahtuneen heti. Hänen käytöksensä oli koko salassapidon ajan äärimmäisen ylimielistä ja ilkeää. Hän oli kuin vieras ihminen. Kyse oli ilmeisesti yhden illan jutusta.
Ongelma on sen jälkeen pahentunut entisestään. Hän ei osoita katumusta ja on nyt vasta "paljastanut" kuinka onneton on kanssani ollut kaikki nämä yhdessäolo vuodet. Meillä on lisäksi pieniä lapsia. Hän haluaa joka toinen päivä erota ja joka toinen päivä sanoo, että haluaa jollain tasolla yrittää, mutta ei todellisuudessa usko, että saavuttaa koskaan mitään muuta kuin siedettävän suhteen kanssani.
Olen ihan halvaantunut ja tämä kaikki on tullut minulle yllätyksenä. Olen ollut maailman rakastunein, vaikka olen ajoittain kokenutkin elämäni hyvin raskaaksi hänen haasteellisen luonteensa takia. Olen joutunut pilkkomaan ja repimään elämäni osiin ja tuntuu kuin minua olisi huijattu koko yhteiselomme ajan. Epäilen, että hän on jotenkin henkisesti "ei kunnossa". En ymmärrä hänen käytöstään, eikö hänen tulisi olla äärimmäisen pahoillaan ja katua tapahtunutta, jos oikeasti rakastaa minua tai haluaa elää kanssani.
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa? Jonkinlaista vertaistukea kai tässä kaipailen.
Ongelma on sen jälkeen pahentunut entisestään. Hän ei osoita katumusta ja on nyt vasta "paljastanut" kuinka onneton on kanssani ollut kaikki nämä yhdessäolo vuodet. Meillä on lisäksi pieniä lapsia. Hän haluaa joka toinen päivä erota ja joka toinen päivä sanoo, että haluaa jollain tasolla yrittää, mutta ei todellisuudessa usko, että saavuttaa koskaan mitään muuta kuin siedettävän suhteen kanssani.
Olen ihan halvaantunut ja tämä kaikki on tullut minulle yllätyksenä. Olen ollut maailman rakastunein, vaikka olen ajoittain kokenutkin elämäni hyvin raskaaksi hänen haasteellisen luonteensa takia. Olen joutunut pilkkomaan ja repimään elämäni osiin ja tuntuu kuin minua olisi huijattu koko yhteiselomme ajan. Epäilen, että hän on jotenkin henkisesti "ei kunnossa". En ymmärrä hänen käytöstään, eikö hänen tulisi olla äärimmäisen pahoillaan ja katua tapahtunutta, jos oikeasti rakastaa minua tai haluaa elää kanssani.
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa? Jonkinlaista vertaistukea kai tässä kaipailen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ei hän rakasta sinua. Jos hän rakastaisi niin ei pettäisi. Älä ole tyhmä. Anna miehen mennä.
Miehesi kuuluisi olla todella pahoillaan ja yrittää osoittaa sinulle kaikin mahdollisin tavoin katumusta ja rakkauttaan, jos oikeasti rakastaa sinua tai haluaisi korjata tekosiaan. Jos jatkatte yhdessä, hän pettää sinua uudelleen ja joka kerta "vika on sinussa". Oletko koskaan kuullut "hyökkäys on paras puolustus"? Sellaiset ihmiset eivät aidosti koskaan muutu. Hän ei halua ottaa vastuuta teostaan, koska todennäköisesti ei pysty näkemään itseään ja virheitään. Uskon että tämä piirre hänessä on tullut esiin myös muissa asioissa elämässänne? Kamala sanoa, mutta en usko hänen rakastavan sinua. En usko että aidosti edes tietää mitä se tarkoittaa. Juokse!!
Pahoillaan oleminen ja katuminen ja rakkaudentunnustukset ovat vain huijausta. Sellainen mies on vielä törkeämpi kuin ap:n mies joka sentään ei leiki katuvaa. Tottakai mies esittää että katuu ja valehtelee rakastavansa.Ei hän halua sentään kääntää puukkoa haavassa. Tyhmät uskovat kun mies muka katuu. Kohta toistaa tekonsa esitti katuvaa tai ei.
Aika pahalta kuulostaa. En usko että voitte olla enää onnellisia yhdessä. Miksi et vain lähde?
Olen ollut ajatuksineni niin sekaisin, että vaikea jäsenellä niitä ymmärrettävästi. Olen kuitenkin ehkä eniten ajatellut, että minun olisi haudattava omat suruni ja huoleni ja yritettävä pelastaa tänä perhe lasten takia. Nyt on kuitenkin alkanut vahvasti tuntumaan siltä, että jos toinenkaan ei arvostanut tätä perhettä tai minua ja oletettua rakkauttamme, miksi minunkaan pitäisi. Ja en minä yksin pystykään, jos toinen ei edes osoita haluavansa samaa. Tämä on oikeasti ihan hullua, huh toivottavasti selviän jotenkin tästä.
Ap, suuri myötätuntoni sinulle. Miehesi käytös on täysin tuttua, juuri samoin oma mies toimi. Odotin 5kk katumusta, tunnustusta ja muutosta. Ei auttanut Joskus mies oli syyllinen ja häpesi, mutta silloin lähinnä hiljaa. Muutoin hänen käytöksensä minua kohtaan oli juuri samanlaista, ylimielistä, minua syyttävää ja pilkkaavaa. Ja valheita lipsahti suusta jatkuvasti. Opin tulkitsemaan kasvonilmeitään, aloin ymmärtää milloin valehteli, ja sitä tapahtui paljon.
Asioita ja menneisyyttä tutkiessani, jouduin toteamaan, että mieheni täytyi olla paatunut tapapettäjä, joka aina ennenkin, kun pettämistä oli epäilty, oli jyrkästi kieltänyt ja siirtänyt keskustelun siihen että minä olisin vainoharhainen ja mustasukkainen. Käryssä hän vain jatkoi vanhaa tapaansa, ei osannut toimia muutoin kuin yrittämällä valhein ja manipuloimalla minua päästä kuin koira veräjästä. Olisi kyllä' jatkanut avioliittoa, mutta niin, että hänen pettämisiään ei olisi käsitelty vaan ne olisi lakaistu maton alle.
Aloita pitämään omaa päiväkirjaa miehen käytöksestä, ja kaikista loukkaavista hyvistä sanoista ja teoista sinua kohtaan. Seuraa aikasi. Lue päiväkirjaasi ja seuraile, ilmestyykö sinne positiisvista, ja muuttuuko keskinäisen kanssakäymisenne ilmapiiri, vai onko käytöksensä koko ajan hälveksivaa sinua kohtaan, jos edes yrität keskustella tunteistasi tai uskottomuudesta. Voi olla, että miehesi muuttuu. Tai voi olla, että päädyt samaan lopputulokseen kuin minä: mies ei toiminut minua kohtaan kuten rakastava mies, ei osoittanut minuaa kohtaan arvostusta eikä kunnioitusta, eikä muuttunut. Totesin siis avioliittommen olevan ohi.
Kiitos viestistäsi. Se antoi ajattelemisen aihetta, sekä ihan käytännön neuvoja. Kiitos, tällaiset tulevat nyt juuri tarpeeseen.
Koska miehesi ei kadu tapahtunutta, se kertoo vain sen, ettei hän rakasta sinua. Hän itsekin kertoi, ettei usko eikä koe saavuttavansa kanssasi kuin siedettävän suhteen (jos sitäkään). Itse olet ollut "maailman rakastunein" en siis kehota jatkamaan liittoanne. Kaikki kärsisivät.
Kun olet ollut "maailman rakastunein", se on sulkenut silmäsi todellisuudelta. Olet rakastunut omaan haavekuvaasi miehestäsi, et miestä itseään, sellaisena kuin hän on.
Ei ns. katuminen ole merkki rakkaudesta.
Tiedän pettäjän joka itki vaimolleen, katui,vannoi rakastavansa jne. Kun vaimo antoi anteeksi, mies jatkoi heti salasuhdettaan. Puhuukin vaimostaan rumaan ja halveksivaan sävyyn. Vaimo uskoo miehen rakkauteen ja muutokseen. Tottakai varaskin katuu kun jää kiinni, ei tosin oikeasti sitä että varasti vaan sitä että jäi kiinni.
No eipä tuo aloittajan kuvaama miehen käytös kerro yhtään enempää rakkaudesta! Olkoonkin "rehellistä" - mutta loukkaavaa ja aloittajan tunteman rakkauden lokaan vetävää!
On toki hienoa, että aloittaja yrittää ajatella asiaa siltä kanttilta, että lapsilla säilyisi ns ehjä perhe - mutta hei..! Eihän aloittaja sitä ole särkenyt / särkemässä, vaan sen on tehnyt pettämään lähtenyt perheen isä! Perheen isä, joka ei tiedä, mitä haluaa ja joka on jopa sanonut, ettei usko saavansa muuta kuin "siedettävän" suhteen aloittajan kanssa. Mietihän, aloittaja: onko ko laatuinen parisuhde tavoittelemisen arvoinen? Sellaisenko haluat jatkossa itsellesi?
Ja haluatko todellakin antaa sellaisen parisuhteen mallin omille lapsillesi?! Isän, joka just ja just sietää äitiä ja äidin, joka tyytyy isältä saamiinsa tunteiden rippeisiin?!
Parisuhde on kahden ihmisen kauppa - eikä sitä pelkästään toisen osapuolen yrittämisellä pidetä elossa. Pitää olla rakkautta ja kummankin osapuolen halu jatkaa kriisin jälkeen - ja sitähän ei selvästikään ole, ikävä kyllä.
"Ei ns. katuminen ole merkki rakkaudesta"
Totta tuokin, mutta katumuksen tunteminen on täysin välttämätön ehto sille, että rakastaisi. Jos petturi ei edes kadu, silloin ei ole suhteella enää minkäänlaista toivoa.
Ja merkki katumuksesta ei todellakaan ole se, että jatkaa suhdetta toiseen naiseen vielä käryn jälkeen, väittäen vaimolleen suhteen olevan ohi.
Kuka haluaa olla miehen kanssa joka puhuu vaimostaan halveksivaan sävyyn?? Miksi joku kakkonen nyt haluaisi miehen vaimosta MITÄÄN kuulla? Silloinhan pitäisi olla todella SAIRAS?Tai masokisti?
emmi*, et taida ymmärtää, viestisi on kyllä hyväätahtova, ,mutta hieman yksioikoinen. Et varmaan ole pllut petetyn osassa itse? Pettämisen selvittyä, avioliitossa tärkeintä on se, että kohtelee puolisoaan oikealla tavalla ja kunnioittavasti. Silloin voidaan jatkaa eri syiden vuoksi, esim. lasten parhaaksi, heidän etunsa vuoksi, jos molemmat puolisot näin haluavat ja omille lapsillleen tämän parhaaksi näkevät. Ilman rakkauttakin avioliitto voi jsiis atkua, toinen toistaan tukevana kumppanuutena. Aikuiset tekevät näitäkin päätöksiä, jos heillä elämässä on velvollisuuksia, joista heillä on vastuu, joka ylittää henkilökohtaisen edun ja henkilökohtaisen rakkaudentunteen.
Keskellä aviokriisiä ei juuri sillä hetkellä ole oleellista ketä mies rakastaa. Kriisin keskellä mitataan pitkän kumppanuuden keskinäistä luottamusta ja arvioidaan sitä, kuinka kunnioittavasti ja arvostavasti mies toimii puolisoaan kohtaan, kuinka hyvä kumppani ja isä hän on.
---
Tiedoksi, ap. Erolla uhkailu voi olla manipuloivan miehen viimeinen ase. Minunkin mieheni teki sitä, vaati joka toinen päivä eroa, ja joka toinen päivä halusikin jatkaa liitossa. Loppujen lopuksi selvisi, todellinen tavoitteensa ei koskaan ollut ero, eikä hän koskaan ryhtynyt omatoimisesti mihinkään erojärjestelyihin, ne jäivät minun harteilleni, kun lopulta itse päätin erota. Mies oli käryn jälkeen todella epätoivoinen oman syntinsä piilottelun kanssa, että heittti erokortin pöytään, jotta olisi erolla pelotellut minua olemaan ottamatta tosiasioista ja uskottomuudestaan selvää ja saanut minut jatkamaan kilttinä liittoa, kyseenalaistamatta hänen uskottomuuttaan tai muita pahoja tekojaan.
Muutenkin, kriisin keskellä mies voi käyttäytyä miten tahansa ristiriitaisesti, loogista etenemistä tai sitä mitä mies tahtoo ei heti huomaa eikä ymmärrä. Tänään sanoo tätä ja huomenna jotain ihan toista. Minun mieheni kohdalla, oman synnin salaaminen ja oman maineen säilyttäminen rehtinä miehenä kaikkiin suuntiin oli jälkikäteen katsottuna hänen tärkein tavoitteensa, sen lisäksi että ei halunnut menettää minua.
Kiitos kovasti näistä kirjoituksista. Ne auttavat minua kovasti ainakin jollain tasolla ymmärtämään tätä tilannetta, vaikka lopulliset päätökset onkin itse tehtävä. Kiitos.
Minä en voisi sinun tilanteessa päästä pettämisestä yli koskaan, koska miehesi ei auta sinua siinä. Pitkän ajan jälkeenkin tulet muistamaan vain tämän ajan, jolloin hän ei tukenut sinua surussasi. Siksi erittäin oleellista näissä pettämistapauksissa on jatkon ja selviämisen takia osata toimia oikein eli pettäjän on osattava osoittaa pahaa mieltä ja katumusta. Jos hän siis hitusenkaan haluaa jatkaa petetyn kanssa.
"Vastuu yli rakkauden"
"...sen lisäksi että ei halunnut menettää minua."
Menettää sinua? Niinpä niin. Kuka haluaa luopua ihmisestä, josta on hänelle itselleen hyötyä? Entä kuka haluaa luopua ihmisestä, joka käyttää häntä hyväksi? Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja varsin usein osapuolet katsovat yhtä asiaa aivan vastakkaisilta puolilta. Esim. erolla uhkailu ei toimi, jos kumppanilla on järki päässä ja itsetunto kohdallaan. Jos puoliso uhkaa erolla, luonnollinen vastaus on päästää irti "senkun menet, parempi niin".
Ap kirjoitti olevansa "maailman rakastunein". Hänen miehensä ei kadu pettämistään ja kertoo, että heidän suhteesta saattaa tulla parhaimmillaan siedettävä. Nostan hattua ap:n miehelle, että on tässä kohdin rehellinen. Mielestäni ap:n kannattaa vastata yhtä rehellisesti ja hakea eroa. Ihan turhaa jatkaminen tuollaisessa tilanteessa. Parempi myös lasten kannalta.
Mitä vouhkaat? Usein petturi EI halua menettää puolisoaan. Muutenhan olisi jo eronnut, eikö?
Voihan nenälle.
Väärillä (tällä palstalla usein: kakkosen) neuvoilla eteneminen tarkoitttaisi tietenkin nopeaa, mutta hätikäityä eroa, ja silloin voi katua loppuelämänsä, molemmat puolisot. Aviokriisi ei ratkea päivässä, ei kuukausissa, joillakin menee kauemmin. Lopputulos? Vain aika sen kertoo. Yksioikoinen päätelmä, mitä tuntemattoman parin avioliitto on, ja eron esittäminen neuvoksi heille tosta vaan, suitsait, petetyn eläessä yhä uskottomuuden paljastumisen aiheuttamaa shokkitilaa, hänen parin lyhyen nettikirjoituksen perusteella, on tdella tyhmä neuvo.
Ap, sinulla ei ole kiire mihinkään. Selvitä rauhassa elämäntilanteesi j miehesi tilanne. Jos et tiedä, mitä sinun pitää tehdä, älä tee mitään. Odota silloin, kunnes sydämesi kertoo sinulle oikeat neuvot.
Hyi, tulee elävästi mieleen oma tilanteeni muutaman vuoden takaa. Miehellä järisyttävä neljänkympin kriisi ja koko perhe oli helisemässä. Sitä jatkui muutaman vuoden, jonka jälkeen olin niin loppu (laihduin 15kg, masennuin) että en vain jaksanut enää ja erosin. Mies tajusi vasta, kun olin muuttanut lasten kanssa omilleni ja aloitti terapian. Nyt ollaan pisteessä, jossa yritetään kasata suhdetta uudelleen. Olen osittain kuollut ja kaikki elämässäni on ihan revitty. Jospa tästä vielä noustaan.
vaikka ei oikeuteni olisi tehdä johtopäätöksiä, niin....
Muutaman vuoden kestänyt vaimon rääkkääminen viitttaisi jo persoonallisuushäiriöön tai muuhun henkiseen sairauteen, .Nöyrtynyt mies voi toki sairautensa voittaa, mutta harvoin ilman pitkäaikaista terapiaa. Edes vuosi tai kaksi terapiaa ei pahassa persoonallisuushäiriössä ole aina riittävän pitkä aika lopulliseen parantumiseen, mutta, parantua voi. Toivottavasti hän, samoin itse, saatte terapia-apua, ainakin jos koet itse, että miehesi olisi henkisesti sairas.
Neuvojia riittää
Kyllä ap:n kirjoituksesta ilmeni kaikki oleellinen. Hän rakastaa päättömästi miestään. Mies ei rakasta ap:ta. Aika, kuukaudet eikä vuodetkaan auta miestä rakastamaan ap:tä, eikä se ole edes miehen tavoite.
Ap:lle neuvoksi: älä kuuntele sydäntäsi. Se keksii kaikki maailman tekosyyt, jotka estävät sinua eroamasta. Kuuntele järkeäsi ja tahtoasi. Tahdotko viettää elämäsi uskottoman miehesi kanssa, joka ei rakasta, ei piittaa sinusta, ei arvosta sinua? Mitä järkeä on jatkaa miehen kanssa, joka sanoo, että parhaimmillaan suhteestanne saa siedettävän?
Osoita rakkautta itsellesi ja eroa. Mitä pikemmin sitä parempi.
Ei edes "Tiedän"-nimimerkki ole ainut täällä. Kyllä vaimo sen tietää, jos miehen rakastuminen menee yli lipan. Kakkonenkin voisi joskus miettiä päässään, onko mies toivottaman rakastunut häneen, vai onko kyse mielenterveysongelmasta.
Jos miehen teot ovat uskomattomia ja kenestäkään muusta välittämättömiä, niin ei se kerro rakkaudesta toiseen naiseen.
ÄLÄ nyt ihmeessä mene samaan liekaan takaisin.
Ota itsellesi uusi, parempi mies!
” miksi mies ei lähtenyt kakkosen mukaan?”
Aidosti rakastunut ihminen ei halua pahaa muille, luulen että kakkoseen rakastunut mies toimisi erossa tinkimättömästi, oma-aloitteisesti ja sovittelevasti, ja olisi rehti vaimoa kohtaan. Ja lähtisi kakkosen mukaan.
Usein uskottomuudessa kyse ei ole aidosta rakkaudesta, eikä mies lähde kakkosen mukaan, ei minunkaan ex. Ehkä monen kärynneen pettäjän, ajatus kulkee näillä taajuuksilla, jotka miehessäni näin:
Kun ei vielä ollut jäänyt kiinni, avioliitto ja arki oli miehelle itsestäänselvyys, tietoisella minällään hän ajatteli vain huonoa’, kuten kakkosellekin puhui. Hän esitti siellä, että inhoaa perhe-elämäänsä, hänellä oli vapaudenkaipuu takaisin poikamiesaikoihin. Pettäjä lääkinnee ja kieltää ajatuksillaan syyllisyyttä, jonka pettäminen toisi. Käryn jälkeen mies alkaa pikkuhiljaa päivä päivältä käsittää mitä avioero todella tarkoittaa, ja alkaa ymmärtää paremmin itseäänkin.
Uskottomuuskriisin puhjetessa mies kohtaa kakkosen ja vaimonsa ihmisenä, sellaisina kuin he ovat elämän vastamäessä. Voi olla, että vaimo toimii rehellisesti, arvokkaasti ja vahvan naisen tavalla, puolustaen rakastava äitinä lapsiaan, kotiaan ja ehkä fiksusti myös itseään. Mies alkaa ymmärtää, että menettää paitsi ihan hyvän vaimon, myös kodin, maineensa ja isäsuhde lapsiin muuttuu vaikeaksi, ehkä hän herää huomaamaan näiden arvon. Mies miettii myös, miksi petti. Usein todellinen syy on oma nautinnonhalu arjen pelko tai jännityksen hakeminen tms, salainen rakkaus oli hyvä itsepetos ja tekosyy silloin, kun petti vielä salassa.
Kakkonen kenties paljastuu paitsi heikkoluonteiseksi (jo se, että hyväksyy itselleen pitkän suhteen ukkomieheen osoittaa mielenheikkoutta), myös epärehelliseksi valehtelijaksi, kuten ap:n tapauksessa on. Mies pohtii, voiko kakkoseen luottaa vakavana elämänkumppanina. Mies painii ristiriitaisten ajatustensa kanssa. Hän haluaa yhä uskoa ’rakkauteensa’ mutta seuraavana päivänä uudet ajatukset, jopa kakkosen syyttäminen omasta onnettomuudesta (narsistinen luonne) valloittavat mielen. Usein käy niin, että kakkossuhde kaatuu ajan edetessä, elämänpaineiden alla, omaan mahdottomuuteensa
Mies voi sanoa vaimollekin, että olisi rakastunut tai ihastunut toiseen, omassa ristiriidassaan tai jopa epätoivoisena valehdellen, jotta vaimopelästyisi. Pitkäaikainen käytös vasta kertoo vaimolle onko ’rakkaus’ totta.
Tapapettäjät, pelimiehet, kuten minun mieheni, myöntävät itselleen, tai eivät, että seksin saaminen, oma nautinto, oli pettämisen syy, niin kertapanoissa kuin kakkossuhteessa. Käry on heille paha moka. He pelkästään valehtelevat (exäni jatkoi 5kk) mitä tahansa, peittävät ja kaunistelevat kaikin tavoin, jotta voivat jatkaa itsekästä elämäänsä, eivät menetä mainettaan, vaimoaan ja tämän tarjoamaa helppoa arkea. He ovat selvittäneet ongelmansa valehtelemalla ehkä lapsuudestaan asti ja ovat niin taitavia, että vaimo ei pitkässäkään liitossa ole aiemmin ymmärtänyt. Narsisismiin taipuvainen pettäjä sallii itselleen mitä tahansa pahaa ja syyttää aina muita, erossa siis vaimoa. Vaimo voi kuulla mieheltä pelkästään syytöksiä, saada osakseen ylimielisyyttä ja kuulla olevansa yksin väärässä, vainoharhainen,mustasukkainen ja huono vaimo. Tätä voi jatkua kuukausia, vuosia siihen asti kunnes vaimo päättää erota. Eron jälkeenkin mies voi kylillä haukkua ex-vaimoa hulluksi, ja syyttää ja valehdella ties mitä, jotta oma, rehdin miehen maine säilyy. Tämän vuoksi, suosittelen petetyille uskottomuuden kaikkien todisteiden säilyttämistä, ja miehen kaikkien valheiden ylöskirjaamista, jotta osaa puolustaa itseään, jos ulkopuoliset eron jälkeen olisivat uskoneet nuo valheet.
Jos avioliitto jatkuu, vain aika kertoo, katuuko ja muuttuuko mies, siis katuu on vielä avioliiton arvoinen kumppani, inhimillinen, erehtynyt mutta kokemuksesta oppinut ihminen, siis. Vai onko hän tapapettäjä, jonka uskottomuus jatkuu kun pöly laskeutuu, vaikka olisi käyty parisuhdeterapiassakin. Vaimo lienee jo oppinut tuntemaan miehensä ja jos ei laita silmiään aivan kiinni, ymmärtää kyllä lopulta mikä on oman miehen todellinen luonne. Avioliitolla on siis toivoakin, ja vaikka useimmat liitot eivät kestä kovaa kriisiä, pitkästäkin uskottomuudesta selvinneitä liittoja on.
Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Oma mieheni oli pitkässä rinnakkaissuhteessa vuosia sitten. Oli jo eroamassa, mutta kakkonen tekikin oharit. Vähitellen aloimme paikkailla suhdettamme, joka ei palannut koskaan entiselleen. Jokin aikaa sitten hän jäi kiinni melkein kaksi vuotta jatkuneesta suhteesta. Välillä jäi jo kerran kiinni, vakuutti päättäneensä suhteen ja menimme tosiaan terapiaankin, mutta suhde ei koskaan päättynyt. Nyt minä olen kääntymässä eron kannalle... Kun vain saisi itsensä sanomaan miehelle lopullisesti ne sanat.
Suuri myötätuntoni. Sinun miehesi lienee sinulle jo todellisen luonteensa näyttänyt? Ota tehtäväksesi opiskella netistä ja jokamiehen psykologian kirjallisuudesta narsismi ja luonnehäiriöt. Tiedän, löydät varmasti itsestäsi voimaa, sillä sinulla on voimaa puolustaa itseäsi pahaa vastaan, et vain ole löytänyt sitä voimaasi vielä, mutta kaikilla onn tuo voima. Tietänet itse, ehkä nykyelämässäsi olisit ehkä loppuelämäsi itsekkään ihmisen hyväksikäyttämä ja pelkästään onneton? Voit antaa itsellesi vielä mahdollisuuden löytää onnen ja mielenrauhan elämääsi, ja se alkaa opiskelemalla mistä voisi olla kyse.
Ensinnäkin totean, että pettäminen on aina pettäjän "vika" ei petetyn.
Täällä on teillä paljon hyviä mielipiteitä ja keskustelua. Silmääni osuu aika kulmikkaasti sanat katuminen, narsismi, nöyryys, vahva nainen, hyvä vaimo, jne.
Onko se nyt niin, että kun teitä on petetty, olette automaattisesti hyviä vaimoja ja miehet ovat narsistetja joiden tulee nöyristellä hyvää vaimoaan?
Tietysti jos mennään lukemaan keskustelu, jonka mies on aloittanut ovat nämä asiat toisin päin aivan samat.. Miehet ovat hyviä aviomiehiä ja vaimot narsisteja joiden pitäisi "ymmärtää" vääryytensä ja korjata tilanne leikkimällä kilttiä ja tyytyväistä vaimoa...
No eihän se asia noin ole. Jos olisi niin miten ihmeessä niin harvoin näin tapahtuu?
Eikä se asia niin ole, että jos pettää ja on "narsisti" niin pitää mennä terapiaan, jotta "rikkinäinen osa ihmisessä korjaantuu"!
Jos kerran aina petetty osapuoli ja korostan nyt, että miehet myös valittaa sitä, että miten hyvä "hän" on ollut... Niin miten niiiin hyvää kumppania petetään??
Jos käydään katsomassa tuolta seksi osiosta esimerkin omaisesti sitä miten miehet ja naiset on niin saatanan rikki siihen ettei kotona saa sitä mitä tarvitsee ja siitä lähtee pettäminen, kun se oma tulevaisuudessa petetty kumppani sanoo toiselle et runkkaa ni helpottaa... Muistakaa tässä nyt ottaa huomioon arvoisat naiset, että myös naiset ovat tyytymättömiä!
Tässä siis YKSI esimerkki siitä miten sitä hyvää vaimoa tai miestä se narsisti pettää..
Tietysti näitä asioita kun pyöritellään ja jaaritellaan niin kyllähän hyvä kumppani on silti oikeassa...
Toki on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vaan pettää vaikka mikä olisi. Näitä ihmisiä tosin yhdistää aivan joku muu kuin narsismi...
Syvät ja vilpittömät pahoitteluni petetyille, olette kokeneet vääryyttä, johon ette ole syyllisiä. Oikeasti.
"Miehen näkökulma", puhuimme tässä erilaisista pettäjämiehistä kuin sinä. Sellaiset miehet, joilla on oikeasti ikävä vaimo, ottavat kyllä jopa innokkaana. halukkaasti eron, viimeistään silloin kun käry käy.
Ne miehet, joista me puhumme, haluavat jatkaa liittoa vaimonsa kanssa, usein loputtomiin. Kiitos myötätunnostasi petettyä kohtaan.
"on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vaan pettää vaikka mikä olisi. Näitä ihmisiä tosin yhdistää aivan joku muu kuin narsismi..."
Mikä heitä yhdistää, miten ajattelett?
Lyhyesti ja ytimekkäästi tuosta kuvauksesta paistaa narsismi. Olen ehertynyt naimisiin kahden narsistin kanssa ja tunnistan tuon kuvion. Älä edes yritä ymmärtää sitä käytöstä, ei siinä ole mitään logiikkaa ja ymmärtämisen yrittäminen kuluttaa vaan sun omia voimavaroja.
Sulje korvat sanoilta ja avaa silmät teoille - näet mitä todellisiisuudessa tapahtuu ja toimi sen mukaisesti.
Älä reagoi mihinkään mitä narsistin suunnalta tulee, olipa se sitten hyvää taikka pahaa, suhtaudu kaikkeen neutraalisti. Narsisti ei voi sietää sitä, ensin iskee hölmistys, sitten iskee paniikki ja narsisti pakenee tilanteesta yleensä ison draaman saattelemana. Toista tuo tarpeeksi usein, niin narsisti katoaa sun elämästä lopullisesti!
Niin ja sellanen vinkk, ettei tuo todellakaan ole ainoa, eikä yksittäinen kerta, niitä pettämisiä on ollut matkan varrella taatusti enemmänki ja tulee olemaan - nuo sekopaatit on tosiaan koettu ja nähty!
ei muuttunu vaikka kestin vielä kakskymmentä vuotta, ei edes ikä hiljentänyt, mutta jos on muuta minkä vuoksi kannattaa olla yhdessä, mieti tarkkaan vielä...
Miehen näkökulma on oikeassa siinä, että kaikesta ei voi syyttää narsismia, joka nyt sattuu olemaan ainoa koko kansa tuntema häiriönimike. Persoonallisuuden häiriöitä on eri asteisia, hyvin lieviä, totaalisia ja kaikkea siltä väliltä. Erilaisista häiriöistä henkilöllä voi olla jopa pala sieltä, toinen täältä. Monet meistä petetyistä tietävät, että pettäjä ei ole narsisti, mutta ymmärrämme että hän toimii eräissä tilanteissa tai ajoittain tavalla, joka ei ole normaalin, terveen ja empaattisen ihmisen käytöksen mukaista. Maallikon on vaikea analysoida itse, mutta se että on ottanut selvää auttaa vähän. Tietenkään, ei kannata hyväksyä loukkauksia itseään kohtaan, oli mikä oli.
Olipa kyseessä mikä luonnevika tahansa, niin jokaisen kannattaa miettiä pari kertaa, haluaako jatkaa elämäänsä tuommosen luonnevikaisen sekopaatin kanssa - ne kun ei siitä muuksi muutu, korkeintaan hullummiksi.
Kirjallisuuden mukaan persoonallisuushäiriöstä irtipäseminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta voi onnistua esim. psykoterapiassa. lue "Itsehoito ja hoito" tuolta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
Ongelma on, jos nämä ihmiset eivät halua muuttua, eivätkä ymmärrä tarvitsevansa hoitoa, eivätkä koe itsekästä käytöstään ehkä edes vääräksi. Silloin he eivät muutu.
Mun ex meni terapiaan vasta kun otin eron, silloin vasta ymmärsi hoidontarpeensa. En tiedä, kaunako hoito jatkui, sillä laitoin välit poikki.
Tunnistaisin mieheni tällaisekeksi:
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö: eli psykopaattinen käytös. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin eikä kadu tekojaan.
Epävakaalle persoonallisuudelle ("rajatila"- tai "borderline"-persoonallisuushäiriö) on tyypillistä impusiivisuus. käytökselle on tyypillistä alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta.
Huomiohakuisessa persoonallisuudessa. Käytökselle on ominaista ulkonäön korostaminen ja tilanteeseen sopimaton seksuaalisesti viettelevä käytös.
Narsistiselle persoonallisuudelle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.
Estynyt persoonallisuus on yliherkkä itseensä kohdistuvaan kielteiselle arvostelulle.
Riippuvainen persoonallisuus tuntee yksin ollessaan itsensä avuttomaksi ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti hoivaa ja tukea antavan suhteen.
Pakko-oireisessa persoonallisuudessa on korostunut kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Hän omistautuu työlle harrastusten ja ystävyyssuhteiden kustannuksella.
Hänelle on vaikeaa delegoida tehtäviä muille ja kykenee työskentelemään toisten kanssa vain omilla ehdoillaan. Usein henkilö on jäykän saita ja itsepäisen säästäväinen.
Eniten piirteitä löytyi psykopaattisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Laitan nyt vakavasti pisteen, että kakkonen saa pitää. Joku taisi olla oikeassa. Olen iloinen jos näin helpolla eroon pääsen.
Onkin varmaan hälyyttävää huomata, että nyt kun olen kallistunut eron kannalle, on mieheni erittäin haluton käsittelemään asiaa, eikä uskalla tulla kakkosen luota pois selvittääkseen asiaa. Yksikin päivä riittäisi, mutta hänellä on aina menoa tai kieltäytyy yksinkertaisesti vastaamaan edes puhelimeen.
Kylläpä tämä on käynyt hankalaksi minulle..
Pahoitteluni, etten kykene paikantamaan sopivaa väliä tälle kommentilleni... Eli en siis kommentoi suoraan sinulle, aloittaja.
Luin ehkä noin 2/3 narsismia käsittelevistä kommenteista... Ja tulin samaan lopputulemaan kuin aiemminkin: tavallinen kuolevainen kuten itse olen, ei ole kykenevä analysoimaan toista ihmistä "valuvikaiseksi" narsistiksi tai miksikä lienee. "Kus'päitä" on ollut kautta maailman sivun - jo ennen kuin sana narsismi nousi tavallisen kansankin huulille. Mitä väliä sillä, onko joku "oikeasti" narsisti tai löytääkö joku hänestä "selvän narsistin piirteet" ?! Ihmiset toimivat itsekkään kusipäisesti ja that's it.
Kun ex viilasi minua linssiin 100-0, en minä jäänyt pohtimaan, onko hän narsisti tai vai mikä lie parantumaton kaistapää... Halusin vain ratkaista ongelmat mahdollisimman tyhjentävästi - ja sehän oli lopulta aika mutkatonta, koska kun löysin vihdoin exän valheiden vyyhdin pään, siitä nykäisemällä kaatui iso lasti pas-kaa syliin. Aivan sama minulle, onko narsisti tai mikä vain! Teki minulle veemäisesti eikä minua askarruttanut se, mistä johtuu hänen kettumainen käytöksensä. En kiellä, etteikö minussa olisi omat vikani - itseasiassa totesin, että varmaankin kyse oli siitä, että luonteemme eivät kerta kaikkiaan vain sopineet yhteen ja olin ihminen, jota ex ei kyennyt kunnioittamaan. Tämän jälkeen käänsin hänelle selkäni ja lähdin kävelemään - enkä jäänyt miettimään, mikä minussa tai hänessä oli se "valuvika", joka sai asiat menemään niin kuin ne menivät. Miksi kiusata itseään asioilla, joille ei vain voi mitään? Jos joku ihminen on oikeasti narsisti, minkä minä sille voisin? Tietenkin voisin asiaa todistella itselleni vaikka maailman tappiin etsimällä aina vain lisää narsistin piirteitä tästä ihmisestä, mutta miksi sen tekisin? Ei se mitään muuttaisi - minulla olisi kuitenkin yhtä kurja olo hänen lähellään. Ja... Totta tosiaan: mistä minä, tavallinen maallikko voisin tietää, että jokin piirre on nimenomaan narismia eikä oman luonteeni kanssa yhteensopimatonta "minää"?
Sulla on hyvä asenne. Itse etsin tietoa, en palatakseni vanhaan mutta viisastuakseni. Kokemus opetti sekin. Toista kertaa en joudu sinisilmäisenä kusipään uhriksi, toivon oppineeni tunnistamaan sellaisen nyt.
Jotkut ihmiset ei vaan kykene kunnioittamaan toisia ihmisiä. Ehkä he eivät ole itse saaneet hyväksyntää tai kokeneet rakkauden ilmapiiriä lapsuudessaan. Heillä ei ole empatiaa, ei hienotunteisuutta, vaan he kaatavat oman pahan olonsa toiselle käyttäytymällä rumasti lähimmäisiä kohtaan ja syyttämällä heitä omasta pahasta olostaan.
He eivät halua tai kykene kasvamaan ihmisinä ja ottamaan toisia huomioon tai eivät sitä edes tahdo. He nauttivat siitä että voivat olla ilkeitä, katumuksen tunteita ei ole. Tiedostamattaan he "kostaa" sitä pahaa mitä heille itselleen on tapahtunut.
Koska olet ollut itse hyvin rakastunut, et ole huomannut miehesi tunnetiloja jotka kohdistuu sinuun?
Hän ei saa sitä mitä haluaa rakkaudestasi. Sinä olet toteuttanut omaa unelmaasi kodista ja lapsista koska olet rakastanut miestäsi. Miehesi näyttää käyvän taistelua itsensä kanssa mutta sinun on ajateltava itseäsi ja lapsiasi nyt ennen kaikkea.
Seuraavan kerran erolla uhkaillessa totea tyynen rauhallisesti: "No sitten on viisainta erota". Passita samantien pihalle, tai lähde itse, riippuen siitä kumman nimissä asunto on. Tuo on todella kätevä tapa päästä eroon sekopäisistä narsisteista!
Parempaa Uutta Vuotta sulle. Ymmärrän, että pahimmanlaatuista on tapahtunut, kun saat tietää, ettei sinua olekkaan oikeasti rakastettu. Ja olet itse ollut lämpimällä sydämellä mukana suhteessa ja elänyt unelmaa. Jatka rakkaudenliekkiä lapsiisi. Äläkä anna `hänen vaikuttaa elämänlaatuusi enää, sillä sinulla on tervehenkinen asenne ja omatunnontaakka kevyt. Et ole kuten `hän. Itsessäänkin voi olla onnellinen. Älä vaivu syyllisyyteen. Vaikka ymmärrän, että suru saattaa olla paikoin suuri.
Olen todella pahoillani puolestasi. Olen kokenut saman. Itse annoin anteeksi, vaikka olin tapahtuneen jälkeen sydämeltäni ja sielultani vain hädin tuskin puolet siitä, mitä olin aikaisemmin. Pääsimme joten kuten muutaman vuoden eteenpäin, ja sama "lipsahdus" (hänen itsensä käyttämä termi) tapahtui uudelleen. Kuolin lopullisesti ihmisenä, ja otin eron.
Nyt muutama vuosi tapahtuneesta hän edelleen ei pysty päästämään minusta ja lapsista irti, vaan piinaa ja hankaloittaa elämäämme jatkuvasti. Minä olen miettinyt, että eikö joillekin riitä mikään? Miten toisen voi tappaa henkisesti kerta toisensa jälkeen, ja jatkaa ylimielisenä ja edelleen pilkkaavana eteenpäin. Mistä näissä tapauksissa on oikeasti kysymys? Minua ainakin olisi helpottanut/helpottaisi itseäni, jos pääsisin edes jollain tasolle heidän päänsä sisälle.
Hanki uusi mies itsellesi!
Älä eroa ainakaan aktiivisesti.
Jos mies eroaa kyllä hän sen eron saa aikaiseksi. Kun huomaa että sinulle on ihan sama kuin hyttysen pieru
lehmän lanteilla lopettaa tuon manipuoloinnin.
Minä näkisin että mies pelkää menettävänsä sinut ja on siksi jo valmiiksi paska.
Usein nämä syyllisyyttä potevat ihmiset kääntävät kaiken pahanolonsa toisen kannettavaksi . Älä suostu siihen.
Kirjaa ylös päiväkirjan vihkon muotoon tuo miehesi käytös kaarti. Jos huomaat että tulee vain miinusta miinuksen jälkeen
vaikka et reagoi on aika tehdä vasta päätöksiä. ja huomaa tuokin että miehellä menee yleensä vasta 4-6 kk
ennenkuin edes sietää katsoa omaa toimintaansa ulkopuolisen silmin.
"Jos mies eroaa kyllä hän sen eron saa aikaiseksi. Kun huomaa että sinulle on ihan sama kuin hyttysen pieru "
Ihme ajattelua. Jatkamalla liittoa petetty osoittaa, että kumppani on tärkeä ja tällä on petetylle väliä. Tavalla tai toisella. Vain eroamalla petetty osoittaa, mitä uskoton kumppani hänelle merkitsee.
"Jatkamalla liittoa petetty osoittaa.."
Kun aviokriisi on päällä, ei vielä olla tehty päätöksiä jatkamisesta tai lopettamisesta. Eikä tarvitsekaan tehdä.
Kesken uskottomuuskriisin molemmat puolisot pohtivat jatkaako yhdessä vai ei. Mutta asiasta ei ole lopullista päätöstä, suuntaan eikä toiseen, ei kummankaan puolison osalta.
Kauanko kriisi ja ei-päätöksen tila kestää, se vaihtelee, voi kestää jopa 2-3 vuotta. Mutta silloin ei vielä erota, mutta jotkut aloittavat asumuseron
Jotta päästään ajallisesti siihen kohtaan, että molemmat puolisot ovat tehneet päätöksen, haluavat jatkaa liittoa, ollaan kriisissä selviydyttty eteenpäin, ja positiivisella tavalla, mutta se vie pitkään. Kuten myös se, että jompi kumpi päättää osaltaan että ei enää halua jatkaa.
Oletko kakkonen? Minulla on tunne, että kakkoset jakavat palstalla neuvojaan aviopareille, ja mihin tahansa kysymykseen tai ongelmaan heidän neuvonsa on aina vain 'eroa ja heti, se on ainoa ratkaisu' -neuvoja.
"Kesken uskottomuuskriisin molemmat puolisot pohtivat jatkaako yhdessä vai ei."
En näe kerrassaan mitään pohtimista tuossa ap:n tilanteessa. Ap kertoo, ettei mies kadu ja on ollut onneton ap:n kanssa kaikki nämä vuodet. Lisäksi vinoilee ja syyllistää ym. Miten kukaan voisi jatkaa moisessa liitossa? Eikä vain uskottomuuden takia, vaan yksin sen takia, että toinen on ollut onneton vuosia.
PS. En todellakaan ole kakkonen.
Kyllä tuo onneton pitää päästää kriisistään elatusapuja maksamaan!
Koska hänestä ei ollut itse miestä sitä itse sanomaan. Uuden naisen kanssa uusi perhe pystyyn ja uudet elarit jne.
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet osallistua keskusteluun. Itse olen edelleen aivan lähtöpisteessa ajatuksineni, eikä mieheni ole ainakaan helpottanut oloani. Hänen suunnaltaan on ainoastaan edelleen vihaa, ärtymystä, vinoulua ja syyllistämistä. Tarvitsisin nyt jotain ihan muuta- ehkä edes neutraaleja kohtaamisia, mutta en ainakaan mitään negatiivisuutta minua kohtaan. Olen todella surullinen ja ahdistunut, ja toivoisin itselleni jonkinlaista sisuuntumista, jotta selviäisin tästä. Kunpa hän edes jollain tasolla ymmärtäisi, mitä on teollaan aiheuttanut minulle ja sielulleni. En edelleenkään tajua, miten näin pystyi käymään? Tunnen itseni vain tyhmäksi ja todella PETETYKSI, ja tämä tunne koskee yhteistä elämäämme. :(
Onko mahdollisuutta lähteä tai saada mies lähtemään vähäksi aikaa ulkoruokintaan? Kuulostaa, että se voisi olla oman jaksamisesi kannalta hyvä. Vai keksitkö muuta tapaa, jotta saisit hengähdystauon syyttävästä vihaisesta miehestä? Tiedät, hänen käytöksensä on kohtuutonta, ja jos sietokykysi raja ylittyy, sinun on otettava etäisyyttä mieheen jollain tavalla. Mtötätuntoni ja henkeni ovat puolellasi. Tarvitsetko tukea? Oletko kertonut läheisillesi? Siihen sinulla on oikeus, vaikka mies voi yrittää estää sitä, vihalla ja huudolla, kun sillä ei enää ole muita aseita. Kerro kaikki läheisimmillesi, he tulevat tueksesi kun ymmärtävät missä mennään.
AP:lle, minulla oli vastaavanlainen tilanne. Vaimoni ihastui työkaveriinsa ja vietti tämän luona yön ja valehteli olleensa muualla. Hän jäi kiinni ja yritti peitellä asiaa ja syyllisti minua mustasukkaisuudesta ja vaikka mistä. Lopulta hänen oli tunnustettava, kun kerroin, että sain tietää asiasta kun hänen naispuolinen työkaverinsa soitti minulle.
Kaikkein pahinta meilläkin oli juuri se, että vaimon käytös oli äärimmäisen ylimielistä ja ilkeää. Hän todella oli kuin vieras ihminen. Ongelma pahentui juuri tuon ylimielisyyden johdosta entisestään. Hän ei osoittanut minkäänlaista katumusta ja kesti kuukausia ennen kuin hän oli myöntänyt tehneensä väärin. Meillä on myös pieniä lapsia. Muuten olisin jättänyt vaimoni jo moneen kertaan.
Kesti reilusti yli puoli vuotta ennen kuin hänen asenteensa alkoi muuttua. Todella paljon ehti mennä rikki sitä ennen, enkä ole varma tuleeko tästä mitään. Me kuitenkin yritämme, mutta luottamus on nollissa.
Jos hän olisi heti kiinni jäätyään tunnustanut, osoittanut katumusta ja ilmaissut halunsa jatkaa ja ollut valmis käsittelemään asiaa, niin se olisi ollut ohi muutamassa viikossa. Tämän peittelyn ja ylimielisyyden vuoksi en luota tulevaan tippaakaan. Ennalleen suhteemme ei ikinä tule.
Voi sinua, minua itkettää puolestasi, koska tunnen ihan tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Kirjoituksesi on suoraan elämästäni, ja juuri tuo että jos toinen olisi heti tunnustanut, ja ilmoittanut halunsa jatkaa ja että yhdessä olisimme jotenkin pystyneet käsittelemään tätä...uskon että voisinkin jotenkin nähdä edes vähän valoa ja toivoa. Olen niin pahoillani puolestasi. :(
Ei voi olla totta tämä ketju! Se on suoraan elämästäni. Entinen mieheni on diagnosoitu persoonallisuushäiriöinen, joten kehoitan kaikkia petettyjä tässä ketjussa, ja muutenkin meittimään miten paljon heillä oikeasti on osaa onnettomaan avioliittoon, joka pettäjän mielestä on ajanut pettämään.
Tiesin aina, että mieheni on empatiakyvytön, koska minulla oli usein erittäin paha olla hänen lähellään. Silloin kun olisin eniten tarvinnut häntä (esim keskenmeno), hän "muisti" aina jonkun tapahtuman menneisyydestä, jossa olin kuulemma ollut itsekäs tai aiheuttanut hänelle suunnatonta mielipahaa.
Hän oli sanoin kuvaamattoman pitkävihanen, katkera sekä (tämä ehkä silmiinpistävin piirre ystävistäni) suuttui mielettömästi kaikesta häneen kohdistuneesta huumorista=totaalinen kyvyttömyys nauraa itselle!!!. Itse hän kuitenkin jattkuvasti ivaili toisten kustannuksella.
Olen helpottunut, että uskalsin lopuksi erota ja aloittaa vuosia kestäneen oikeusprosessin (yhteiset lapset), koska nyt olen vapaa, ja uskon että lapset voivat paremmin, kun viettävät aikaa rajoitetusti isänsä kanssa. En halunnut koskaan estää lapsia näkemästä isäänsä, mutta todella vähäinen tapailu säännöllisin väliajoin on todellakin parempi kuin se, että viettäisivät aikaa (ja itsetunto kärsisi) paljon hänen kanssaan.
Tsemppiä sinulla AP, tee itsellesi strategia miten etenet ja muista: sinä js lapset pääsette hänestä kyllä eroon ja saatte "uuden elämän", mutta miehesi elää itsenä kanssa aina, eli helvetti jatkuu hänellä itsensä kanssa loppulämän...ja hyvä niin. Paras kosto hänelle!!!??
Hei ap,
ja kaikki sympatiani sinulle. Oetko koskaan kuullut, että noin 40% suomalaisista on ihmisiä, joilla on vaikeuksia solmia kestävää ja tervettä ihmissuhdetta? Kykymme rakastaa toista parisuhteessa rakentuu lapsuuden kiintymyssuhteessa, jolla on ratkaiseva vaikutus aikuiselämäämme. Käy tutustumassa kiintymyssuhdesivuihin ja kirjallisuuteen. Saat siitä varmasti apua. Miehesi kuulostaa ihmiseltä, joka lastaa oman kykenemättömytensä ja "pahan olonsa" sinun kannettavaksesi. Hän ei kuulosta turvallisesti kiintyneeltä ihmiseltä.
Tuohan on ilmiselvää, ettei miehesi kadu mitään muuta kuin että jäi kiinni. Ehkä hän on yrittänyt puhua sulle, ettei ole onnellinen teidän liitossa, mutta sä rakastuneena olet sulkenut korvasi ja silmäsi kaikelta pahalta. Voiko olla näin?
Hän ei oikeasti tiedä mitä tahtoo, siksi mielipiteet vaihtelee. Mieti itseäsi ja loppuelämääsi: pystytkö olemaan miehen kanssa, joka kertoo, että teidän suhteestanne tulee korkeintaan tyydyttävä? Tulevaisuudessa hän pettää sinua aivan varmasti, jos jatkatte liittoanne. Tulee vaan taitavammaksi salailussaan.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista ihmistä. Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin tunteisiin, vihaan tai rakkauteen. Joten et sä miestäsi väkisin pysty muuttamaan sua rakastavaksi. Hän ei kadu, koska ei välitä susta yhtään. Hänen tunteensa saattavat jopa kohdistua toiseen naiseen. Siinä tilanteessa pettäjä on ns. pallo hukassa. Ei itsekään tiedä, miten pitäisi toimia. Häntä ehkä pelottaa ero ja uuden elämän aloittaminen yksin.
Miksikö mietin näin? Koska olen ollut se pettäjä, joka vuosien varrella lakkasi rakastamasta miestään. Syystä jos toisesta niin vain kävi. Yritettiin kyllä yhdessä vielä käryn käytyä, mutta ei siitä mitään tullut. Mä en vaan yksinkertaisesti löytänyt enää niitä kadonneita tunteita ja halua yhdessäoloon. Eron tultua mies totesi tienneensä kauan, ettei mulla ole hyvä olla. Olin siitä puhunut, hän vaan ei halunnut myöntää totuutta. Mieti hetki, oletko varma, ettei mies ole aikaisemmin edes vihjaillut, miten hän tuntee ja kokee teidän liittonne?
Miehesi kertoo käytöksellään, että ei osaa eikä halua ylläpitää ja ruokkia rakkauttanne. Sinä mitä ilmeisemmin kykenet muodostamaan rakastavan suhteen, mutta miehesi ei.
Lisäksi miehesi vastuuttaa sinut omista ongelmistaan sen sijaan, että ottaisi itse vastuun käytöksestään ja tunteistaan. Jos mies ei ole halukas hakemaan apua ongelmiinsa, olisi ehkä parempi keskittyä omaan itseen ja siihen, että valitsee itselleen aikuisen ihmisen, joka osaa rakastaa.
Sinulle "pettänyt nainen".
On selvää, että suhteessa tod näk on jonkinlaisia ongelmia, jos toinen puolisoista menee pettämään. Mutta omaan kokemukseeni perustuen tämä on vain osittain totta, ja olen varma, että pettäminen on aina raukkamainen teko. Ongelmat täytyy pystyä selvittämään suhteen aikana aikuismaisesti keskustelemalla niin, että toinen on täysin kartalla suhteen tilasta, jolloin hänelle annetaan edes mahdollisuus halutessaan yrtittää korjata omaa käytöstään niin, että se olisi rakentavampaa suhteen kannalta. Täytyy olla suoraselkäinen, eikä lähteä hakemaan ratkaisua suhteen ongelmiin heti vaikeuksien ilmaantuessa suhteen ulkopuolelta, ja itkeä sitten huonoa suhdetta ja pahimmassa tapauksessa- niin kuin tässäkin ketjussa käy ilmi- syyllistää petettyä omasta raukkamaisuudesta. Voi että suututtaa nämä jutut!!
En mä syyttänytkään ap:tä mistään. Kehoitin vaan miettimään, että olikohan tosissaan kaikki ihan hyvin. Rakastunut ihminen vaan on niin sokea, ettei näe eikä halua nähdä missä mennään.
Kyllä mä itse tiedän, että toimin raukkamaisesti. Voin tunnustaa, etten miettinyt hetkeäkään, miltä toisesta tuntuu, jos pettäminen paljastuu. En voi selittää sitä, miten tunteet toiseen ihmiseen voi loppua. Ne vaan loppui. Joskus mietin, olikohan niitä edes alussa vai ajauduttiinko vain yhteen kaveripohjalta. Sitten tuli lapsia ja arki vei mukanaan. Eks mieheni totesi jälkeenpäin, ettei ole mua koskaan oikeasti rakastanutkaan. Itselleni nostan hattua vain siitä, että kaikkeni yritin ennen pettämistä, että liitto olisi toiminut. Yksin ei vaan voi vuoria siirrellä.
Kun itse huomaa rakkauden toista kohtaan loppuneen, täytyy olla tarpeeksi voimia ja rohkeutta jättää tämä kumppani sitten sanoin, ei pettämällä.
Minulla on omakohtaista kokemusta- olen ollut molemmissa rooleissa- ja vasta vuosien terapian jälkeen olen tajunnut oman raukkamaisuuteni ja toimintatapani, jotka olivat olleet elämässäni aina, vaikka syytin entistä puolisoani kaikesta mahdollista, kun jäin kiinni pettämisestä.
Pitkä oli tarapiapolku, mutta nyt keski-ikäisenä osaan ainakin ottaa vastuun omista teoistani. Suoraan sanottuna ap:n kirjoitus viestii siitä, että puolisolla on vahvasti kyvyttömyyttä ottaa vastuuta omista valinnoistaan ja teoistaan, ja tuollainen piirre oli minullakin. Halusin muuttaa itseni, koska jollain tasolla olin aina tiedostanut olevani "erilainen" eli välinpitämätön toisten tunteista ja tunsin ylivertaisuutta suhteessa muihin. Tunsin, että olin jotenkin "muiden yläpuolella ja väärinymmärretty"- AINA. En jaksanut enää itseäni rikottuani kaksi perhettä ja kolmaskin oli jo menossa rikki, nimenomaan minun tekosieni takia.
Teidän kommunikoinnissanne on jotain perustavanlaatuista pielessä. Mies on suoraan sanonut, että on onneton kanssasi. Siksi hakee vieraita suhteita (ja varmasti on enemmän kuin yksi, josta on jäänyt kiinni). Miksi edes mietit rakastaako hän sinua? Ei varmasti rakasta pelkästään edellisen perusteella. Koska sanoo vielä, ettei saavuttaisi kanssasi mitään muuta kuin siedettävän suhteen, niin miten ihmeessä kuvittelet miehen voivan rakastaa sinua? Mies ei myöskään kadu, koska ei rakasta sinua.