Tässä on nyt oltu yhdessä yli 15 vuotta. Ollaan päälle kolmekymppisiä molemmat, on kiva talo, kivat kouluikäiset reippaat lapset, vakituiset työpaikat ja arkielämän pyöritys sujuu ihan mukavasti. Suhteen alussa seksielämä kukoisti kuten varmaan kaikilla. Sen alkuinnon jälkeenkin petipuuhat maistuivat eikä lasten tulokaan sitä rakkauselämää tappanut.
Nyt kuitenkin viimeiset 3-4 vuotta on ollut hiljaista. Seksiä harrastetaan enää 3-4 kertaa vuodessa ja useimmiten se tuntuu vaimon puolelta lähinnä aviovelvollisuuden suorittamiselta. Se tietty palo tuntuu puuttuvan. Olen koettanut loihtia romanttisia iltoja kahden, puhua mahdollisista ongelmista, helpottaa tekemällä entistä enemmän arkiaskareita, mutta seksiin ei vaan tunnun vaimon innostus riittävän. Hän sanoo ettei siinä sen kummempaa ongelmaa ole, minussa ei ole mitään vikaa jne., mutta aina kun tilaisuus olisi niin ei ole hänen mielestään sopivaa tunnelmaa, väsyttää liikaa, on liian myöhä ilta tai liian varhainen ilta tai ylipäätään väärä vuorokauden aika. Joskus särkee päätä, joskus taas telkkarista tulee juuri ”se” sarja jota ei voi jättää väliin tai sitten vaan löytyy jokin muu sattumanvarainen syy miksi seksi tai läheisyys ei juuri sillä hetkellä käy. Seksin ohella myös haliminen ja suukottelu ovat vähentyneet eikä niillekään oikein tunnun olevan enää sopivaa aikaa. Eikä vaimolla halua keskustella ongelmasta, koska hän ei näe mitään ongelmaa. Kuitenkin hän välttelee läheisyyttä kanssani, on mieluummin TV:n tai lasten kuin minun seurassani ja jopa kaihtaa välillä keskusteluja tai katsekontaktia.
Vaikka vaimoni on tykännyt seksistä, tuhmien puhumisesta, pienestä pepun läpsimisestä, sitomisesta, suihinotosta ja seksikkäisiin alusasuihin pukeutumisesta, on hän silti aina seksihetkien ulkopuolella ollut varsinainen siveyden sipuli, joka on kauhistellut kaikkia elokuvien ja tv-ohjelmien pettämistarinoita ja sanonut ettei voi ymmärtää sellaista. Hän on ollut myös erittäin mustasukkainen minusta, mm. potenut tuskaa jos nähnyt entiseksi tyttöystäväkseni parinkymmenen vuoden takaa tietämää naista kaupassa ja joskus jopa epäillyt että minä pettäisin häntä työkaverini kanssa – syynä käsittääkseni se, että työkaveri oli kaunis rintava huomattavasti nuorempi sinkkunainen.
En siis voisi kuvitella että vaimoni, rakastava perheenäiti voisi minua 15-vuotisen suhteen jälkeen pettää tai että ollessaan nykyisin kotona niin haluton seksiin ja hyväilyihin nauttisi seksistä jonkin toisen kanssa. Mutta silti viime vuosina muutamat asiat ovat alkaneet epäilyttää. Tässä seuraavassa muutamia juttuja, joihin uskon löytyvän luonnollisen selityksen, mutta toisaalta jos kyse olisi jokun toisen vaimosta, en ehkä uskoisi vaimon vilpittömyyteen.
1. Ylityöt. Vaimo on vuorotöissä hoiva-alalla ja viime vuosina hänen työvuoronsa ovat alkaneet venyä pidemmiksi ja usein etenkin iltavuoro saattaa venähtää jopa yli kolmen tunnin ylitöiksi. Ylitöitä oli hänen aloittaessaan nykyisessä työpaikassaan satunnaisesti, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta nykyään lähes viikottain. Ylityötunteja on pahimpana kuukautena kertynyt pitkälle toista kymmentä ja niistä hän ei saa palkaa vaan työpaikan käytäntö on ottaa ylityöt takaisin työaikana. Kuitenkaan viimeisten vuosien ylityöbuumin aikana en muista kuin muutaman päivän, jolloin vaimo olisi tullut töistä aikaisemmin tai mennyt myöhemmin. ”Sisässä” pitäisi siis olla tolkuton määrä ylityötunteja... Ihmettelin kerran vaimolle miksi hän tekee ilmaista työtä kymmeniä tunteja kuuden viikon listan aikana, mutta hän suutahti siitä että puutun hänen työasioihinsa.
2. Viimeiset 3-4 vuotta on siis ollut seksiä vähemmän ja se ei ole ollut enää yhtä intohimoista vaimoni puolelta kuin se aiemmin oli. Hän ei esimerkiksi enää tänä aikana ole pukeutunut korsetteihin tai muutenkaan seksikkäästi. Kun harvoina kertoina on sitten seksiä harrastettu, olen huomannut että vaimo mm. ottaa suihin aivan eri tyylillä kuin aiemmin... taitavammin ja tuntuen paremmalta verrattuna aiempaan vaikka sekin mainiota suuseksiä oli. Ihan kuin hän olisi katellut vaikkapa pornoa ja opetellut uusia taitoja.
... JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ...
Nyt kuitenkin viimeiset 3-4 vuotta on ollut hiljaista. Seksiä harrastetaan enää 3-4 kertaa vuodessa ja useimmiten se tuntuu vaimon puolelta lähinnä aviovelvollisuuden suorittamiselta. Se tietty palo tuntuu puuttuvan. Olen koettanut loihtia romanttisia iltoja kahden, puhua mahdollisista ongelmista, helpottaa tekemällä entistä enemmän arkiaskareita, mutta seksiin ei vaan tunnun vaimon innostus riittävän. Hän sanoo ettei siinä sen kummempaa ongelmaa ole, minussa ei ole mitään vikaa jne., mutta aina kun tilaisuus olisi niin ei ole hänen mielestään sopivaa tunnelmaa, väsyttää liikaa, on liian myöhä ilta tai liian varhainen ilta tai ylipäätään väärä vuorokauden aika. Joskus särkee päätä, joskus taas telkkarista tulee juuri ”se” sarja jota ei voi jättää väliin tai sitten vaan löytyy jokin muu sattumanvarainen syy miksi seksi tai läheisyys ei juuri sillä hetkellä käy. Seksin ohella myös haliminen ja suukottelu ovat vähentyneet eikä niillekään oikein tunnun olevan enää sopivaa aikaa. Eikä vaimolla halua keskustella ongelmasta, koska hän ei näe mitään ongelmaa. Kuitenkin hän välttelee läheisyyttä kanssani, on mieluummin TV:n tai lasten kuin minun seurassani ja jopa kaihtaa välillä keskusteluja tai katsekontaktia.
Vaikka vaimoni on tykännyt seksistä, tuhmien puhumisesta, pienestä pepun läpsimisestä, sitomisesta, suihinotosta ja seksikkäisiin alusasuihin pukeutumisesta, on hän silti aina seksihetkien ulkopuolella ollut varsinainen siveyden sipuli, joka on kauhistellut kaikkia elokuvien ja tv-ohjelmien pettämistarinoita ja sanonut ettei voi ymmärtää sellaista. Hän on ollut myös erittäin mustasukkainen minusta, mm. potenut tuskaa jos nähnyt entiseksi tyttöystäväkseni parinkymmenen vuoden takaa tietämää naista kaupassa ja joskus jopa epäillyt että minä pettäisin häntä työkaverini kanssa – syynä käsittääkseni se, että työkaveri oli kaunis rintava huomattavasti nuorempi sinkkunainen.
En siis voisi kuvitella että vaimoni, rakastava perheenäiti voisi minua 15-vuotisen suhteen jälkeen pettää tai että ollessaan nykyisin kotona niin haluton seksiin ja hyväilyihin nauttisi seksistä jonkin toisen kanssa. Mutta silti viime vuosina muutamat asiat ovat alkaneet epäilyttää. Tässä seuraavassa muutamia juttuja, joihin uskon löytyvän luonnollisen selityksen, mutta toisaalta jos kyse olisi jokun toisen vaimosta, en ehkä uskoisi vaimon vilpittömyyteen.
1. Ylityöt. Vaimo on vuorotöissä hoiva-alalla ja viime vuosina hänen työvuoronsa ovat alkaneet venyä pidemmiksi ja usein etenkin iltavuoro saattaa venähtää jopa yli kolmen tunnin ylitöiksi. Ylitöitä oli hänen aloittaessaan nykyisessä työpaikassaan satunnaisesti, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta nykyään lähes viikottain. Ylityötunteja on pahimpana kuukautena kertynyt pitkälle toista kymmentä ja niistä hän ei saa palkaa vaan työpaikan käytäntö on ottaa ylityöt takaisin työaikana. Kuitenkaan viimeisten vuosien ylityöbuumin aikana en muista kuin muutaman päivän, jolloin vaimo olisi tullut töistä aikaisemmin tai mennyt myöhemmin. ”Sisässä” pitäisi siis olla tolkuton määrä ylityötunteja... Ihmettelin kerran vaimolle miksi hän tekee ilmaista työtä kymmeniä tunteja kuuden viikon listan aikana, mutta hän suutahti siitä että puutun hänen työasioihinsa.
2. Viimeiset 3-4 vuotta on siis ollut seksiä vähemmän ja se ei ole ollut enää yhtä intohimoista vaimoni puolelta kuin se aiemmin oli. Hän ei esimerkiksi enää tänä aikana ole pukeutunut korsetteihin tai muutenkaan seksikkäästi. Kun harvoina kertoina on sitten seksiä harrastettu, olen huomannut että vaimo mm. ottaa suihin aivan eri tyylillä kuin aiemmin... taitavammin ja tuntuen paremmalta verrattuna aiempaan vaikka sekin mainiota suuseksiä oli. Ihan kuin hän olisi katellut vaikkapa pornoa ja opetellut uusia taitoja.
... JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ...
Vastaukset 129
Vanhimmat
...JATKOA...
3. Viime vuosien aikana vaimo on myös alkanut ostella enemmän uusia vaatteita. Aiemmin hän oli hyvin säästäväinen ja osti uusia neuleita ja farkkuja harvakseltaan. Nyt on selkeästi useammin käynyt vaateostoksilla ja ostanut myös hieman aiemmasta tyylistään poikkeavia vaatteita.
4. Ensimmäinen kerta kun mieleeni edes juolahti että vaimoni saattaisi olla uskoton oli pari vuotta sitten, kun hän alkoi epäillä olevansa raskaana koska menkat olivat myöhässä. Naurahdin hänelle että siihen on jokin muu syy ellei lapsi ole sitten Jeesus, sillä mielestäni ei ollut aihetta huoleen ja hän yllättäin suuttuikin tästä naurahduksesta tavallista rajummin ja alkoi väittää että olisimme harrastaneet seksiä edellisen kuun aikana. Minä taas olin 100% varma että edellisestä ”panosta” oli aikaa lähes puoli vuotta, sillä olin niin kovasti seksiä kaivannut – ja kyllä mies muistaisi jos olisi saanut, kun niin harvakseltaan seksiä oli. Vaimo ei kuitenkaan ollut raskaana, koska vauvaa ei ole ilmaantunut. Asiasta ei sen koommin kuitenkaan keskusteltu kun vaimoni oli siitä epäilyksestäni niin vihainen.
5. Vaimo aloitti nykyisessä työpaikassaan viisi vuotta sitten. Hän ei kuitenkaan ole kertaakaan esitellyt työkavereitaan minulle eikä kutsunut ketään meille kylään. Ihan kuin ei tahtoisi mun heihin tutustuvan.
Olen kyllä salaa tutkinut vaimon puhelinta ja kotisähköposteja, niissä ei oo ollut mitään epäilyttävää. Vaimo ei myöskään käy töiden, arkisten asioiden ja lasten harrastusten lisäksi missään, ei baareissa kavereiden kanssa eikä kavereilla kylässä. Silloin tällöin hieronnassa tai kampaajalla. Muutenkin vaikka uusia vaatteita onkin ostellut ei meikkaa töihin eikä nyt erityisen hienosti pukeudu. Ja tosiaan on ollut aina mustasukkaista sorttia ja siveyden sipulia... että kuvittelenkohan mä nyt kuitenkin liikoja?
No voihan se olla niinkin, että 15 vuotta on pitkä aika avioliitossa, kyllä siinä seksuaalisessa puolessakin tulee arki vastaan, ainakin useimmiten. Itse olen hoitoalalla töissä ja kyllä ylityöt maksetaan rahana useimmiten. Toisaalta jos muutaman ylityötunnin ottaa aikana, ei se näy juuri missään. Minä arvelisin, että teidän parisuhde (ikävä sana) on vaan nyt siinä vaiheessa, että elämä on niin täyttä kun lapset on pieniä ja kotipuuhaa paljon, ettei jaksa niin kovasti hehkutella. Mutta voit tietysti nostaa kissan pöydälle ja kysyä suoraan. Entä itse, oletko ollut 100 % uskollinen, vai onko ehkä sinulla jotain vipinää ollut jossain, josta olet jäänyt kiinni. Siinä tilanteessa toinen osapuoli voi tehdä saman tempun, vaikkei se aikaisemmin olisi tullut mieleenkään. On vaan niin, että jos luottamus on mennyt, sitä on vaikea saada takaisin ja elämä muuttuu helvetiksi kun koko ajan miettii, mitä toisella on menossa. Itse olen samassa tilanteessa, puoliso pettänyt tosi rankasti, jäi kiinni vuoden kestäneestä suhteesta. Harkitsen nyt itse, kannattaako jatkaa, vai lähteä. Meilla lapset isoja, joten se ei olisi ongelma, mutta niin kauan kuin lapset vielä on kotona, en olisi voinut avioeroa edes ajatella.
Se on totta, että 15 vuotta on pitkä aika, sitä samaa olen itsekin koettanut itselleni todistella.
Vaimolla siis ylityötunteja kertyy "listan" aikana usein 10-20 tuntia ja kyllä sellaisen määrän minusta pitäisi näkyä aikana selkeämmin, ei sitä oikein voin kuitata ottamalla varttitunnin sieltä ja toisen täältä.
Meillä on nuo pikkulasten ruuhkavuodet jo takana, lasten iät on kaksinumeroisia ja ovat omatoimisia eivätkä enää vaadi sellaista rumbaa kuin pienempinä. Silloin kun oli se kiireinen aika, meillä läheisyys ja seksielämä kuitenkin sujui. Tämä etääntyminen on tapahtunut oikeastaan sen jälkeen kun molemmat lapset koulunsa aloittivat.
Kotipuuhat hoidettiin aiemmin omasta mielestäni aika hyvin tasapuolisesti, mutta tämän viimeisen 3-4 vuoden aikana ne ovat kaatuneet pääosin minun hoidettavakseni. Pyykkivuori saa kodinhoitohuoneessa kasvaa vaimoni puolesta ihan rauhassa - se olen minä joka pesukoneen täyttää ja pyykit pesee ja kuivaa. Samoin likaiset jää useimmiten pöytään tai tiskipöydälle kasaan kunnes minä täytän tiskikoneen ja pesen ne. Lapset onneksi jonkin verran jo auttavat kotitöissä. Viime vuosina vaimo on alkanut entistä enemmän jättää likapyykkiä ja likaisia kahvikuppejaan ympäri taloa, minne nyt sattuu kädestä laskemaan ja se olen minä tai lapset jotka ne sieltä sitten korjaa.
Olen ollut itse uskollinen, mutta tosiaan nuori ja kaunis työkaveri (joka oli samassa työpaikassa vain reilun vuoden ajan kauan sitten) aiheutti vaimolle mustasukkaisuuden puuskan. Vaimoni on mustasukkaista sorttia, ollut sitä jo aivan suhteemme alusta alkaen.
Jaa-a, kumpikohan teistä se mustasukkainen onkaan?
En pohdi tätä asiaa sen takia, että olisin mustasukkainen vaimostani. Tahtoisin vaan selvyyden siitä miksi hän etääntyy ja minne romantiikka on kadonnut ..ja mitä minun pitäisi tehdä toisin vai onko mitään mitä voisin tehdä toisin.
Tuota noin, kuulostaahan tuo teidän tilanteenne vähän epäilyttävältä ja vähintäänkin epämiellyttävältä, kun seksiä ei ole. Joka tapauksessa tilanteeseenne pitää saada muutos, eli jotakin pitää tehdä.
Ensin omia kokemuksia:
- melkein 20 vuotta parisuhteessa miehen kanssa
- en epäillyt hänen uskollisuuttaan koskaan, vaikka mahdollisuuksia syrjähypyille olisi ollut lähes viikoittain matkojen takia
- korosti moraaliarvojaan ja paheksui esim. tuttavapariskuntien pettäjäpuolisoita kovasti
- ylitöitä, muita menoja, seksi ei kiinnostanut
- jäi lopulta ns. rysän päältä kiinni, joten ei voinut kiistääkään
En olisi ikinä voinut uskoa asiaa todeksi: useamman kuukauden mittainen salasuhde ystäväpariskunnan vaimon kanssa. Muita naisia ei kuulema ole ollut, mutta uskoako tuota vai ei, sillä mahdollisuuksia on ollut.
He olivat sopineet naisen kanssa yhteisiä peitetarinoita, jotta eivät paljastuisi jos sattuisin puhumaan hänen miehensä kanssa. He tapailivat satunnaisesti yhteisillä työmatkoillaan ja silloin kun olin itse töissä. Joskus pikaisesti töistä lähtiessään poikkesivat syrjäteille ja touhusivat autossa, jne.
En todellakaan huomannut yhtään mitään, enkä olisi uskonut jos minulle olisi tullut joku väittämään että miehelläni on suhde. Asian piti todellakin tulla konkreettisesti selville, niin että mitään kiistämisen aihetta ei ollut, jotta uskoin.
Jäätyään kiinni mies ei pysty puhumaan asiasta, vaan aina kun yritän ottaa asiaa esille, hän syyttelee minua milloin mistäkin pikkuasiasta. Hän ei kai pysty elämään syyllisyytensä kanssa, eikä pysty ottamaan vastuuta tekemisistään. Voisiko sinunkin vaimosi hermostua ja tiuskia, kun omatunto kolkuttelee niin pahasti?
Yksityisetsivän palkkaaminen ei ole huonompi ajatus. Ei myöskään tuo GPS-seuranta. Saisit seurattua vaimosi tekemisiä ilman, että sinä itse joutuisit olemaan poissa kotoa, tai että hermostuttaisit vaimosi uteluilla.
Jos mitään kummallista ei ilmene, niin saisitko suostuteltua vaimosi pariterapiaan? Siellä olisi mahdollisuus päästä elvyttämään parisuhdettanne ja löytää uutta kipinää.
Itse opin, että luottaa täytyy, mutta sinisilmäinen ei pidä olla.
En tosiaankaan voisi vaimostani uskoa sellaista... sikäli tilanne kuulostaa tutulta.
Tilasin nyt edullisen gps-paikantimen, jonka voi heittää auton takakonttiin tai penkin alle ja joka piirtää reittejä kartalle. Katsotaan nyt kunhan se saapuu, että mitä sillä paljastuu. Lähinnä kai sen voi tarkistaa, että jos iltavuoro venyy parilla kolmella tunnilla niin pysyykö auto työpaikan parkkiksella sen aikaa vai lähteekö kenties normaalin työajan puitteissa jonnekin...
Kokeilin uutenavuotena myös vaimon työvuoron aikana älypuhelimen paikannusta, mutta sitä ei voi käyttää koska vaimo saa puhelimeensa viestin kun sitä paikannetaan "löydä puhelin" -toiminnolla. Silloin oli kyllä puhelin työpaikalla.
Et kuvittele liikoja, jos pienestä epäilystä heti kiehahtaa. Se on petturin refleksin omainen puolustuskeino.
Siveydensipuleita on juuri vaikein käräyttää, he ovat kaikkein varovaisimpia ja parhaimpia salaamaan kaiken.
Käy pitkittyneen iltavuoron aikaan vakoilemassa työpaikalla. Ainoa vaihtoehtosi on saada rysänpäältä kiinni. Vaimosi on selvästi sitä tyyppiä, joka kieltää kaiken ilman todisteita ja vielä sen jälkeenkin. Eikä näytä paljon omantunnon tuskia olevan.
En siis epäillyt, että olisi uskoton vaan epäilin että ei voisi olla raskaana. Mutta aika kovasti siitä kiehahti, samoin kuin siitä että ylitöiden paljoutta ihmettelin. Sen ihmettelyn tosin sanoin sillä mielellä, että tahtoisin tukea vaatimaan työnantajaltaan hyvitystä moisesta...
Työpaikan vakoilu on vähän haasteellista, koska lapset sen verran pieniä ettei voi illalla jättää kotiin yksin. Ja nehän heti kertoisi äitilleen että isä kävi jossain.
Vaimo kyllä usein tekstaa sellaisina iltoina, että saattaa mennä myöhään. Puhelimella sitä ei työaikana saa kiinni eikä työpaikan numerosta saa tavoitella.
Vaimosi aloitti työpaikassa viisi vuotta sitten. 3-4 vuotta ollut hiljaista. Tutustunut töissä uuteen, ihastunut pikkuhiljaa, ja nyt ollaan jo niin pitkällä ettei voi välillä katsoa sinuun.
Kirjoitan näin inhottavasti ja suoraan, koska olen kokenut samat tunteet ja samat muutokset ja annoin kaiken vain jatkua, koska eihän se ihanainen voisi sellaista tehdä minulle - ajattelin aina.
Arki sujui, kaikesta muusta kuin parisuhteesta puhuttiin avoimesti.
Ensin työt lisääntyivät.
Sitten huomasin pienen kireyden ja tyytymättömyyden minuun.
Pikku hiljaa hellyydenosoitukseni torjuttiin (ennen sai halailla ja suukotella aina kun siltä tuntui).
Soitot ja tekstarit töistä vähenivät pikkuhiljaa (mies sellaisessa työssä, että pystyi soitella).
Kun itse yritin soittaa, puhelin oli varattu tai puhelu piti lopettaa pikaisesti. (Kakkosella prepaid, mistä yhteydenpito hoidettiin)
Kahdenkeskinen aika ei enää kiinnostanut, ennen se oli juhlaa. Viikonloppumatkoista puhumattakaan, niistä tuli aivan joutavia.
Seksi väheni pikkuhiljaa, paljaalla ei enää edes "kasteltu".
Lopulta seksi oli vain pikapano "löysällä" kerran pari kuukaudessa, kun aikaisemmin mies oli se joka vonkasi vähintään kolmesti viikossa. (En ole pihtaaja)
Minä tyhmä 25 vuoden jälkeen vain uskoin, että miehellä on työstressiä. Tunsin valtavaa syyllisyyttä, kun edes uskalsin jotain ihmeellistä tiedustella, sen verran hurjan syytösryöpyn sain. Olin täysin vainoharhainen, kun epäilin.
Viestilaskurista sitten sain lopullisen varmuuden ja pakka alkoi purkaantua. (Kaikki yhteydenpito oli siis puhelimesta poistettu ja puhelut hoidettiin prepaidin puolelta, ettei miehen puhelinerittelystä näy mitään.) Joskus ne vain huolimattomuuksissaan tekee jonkun virheen, mistä lähteä liikkeelle.
Ehdota vaimollesi vaikka lapsentekoa ja seuraa mikä on ilme? Tai kahdenkeskistä matkaa, tyrmääkö heti?
Laita joko vaatteisin tai eutoon gps paikannin ja sen seuraamiseen laite niin näet missä vaimosi liikkuu. Yksi hyvä juttu on laitta vaikoiluohjekma hänen puhelimeensa niin näet mihin soitelee . Ylitöistä voit asiallisesti tiedustella hänen esimiehltään kun niintä on näin paljon ja esimies kertoon onko hän ollut töissä vain ei. Kun tulee täerkeää asiaa niin soitappa kerran kuussa hänelle töihinsä silloin kun hänen ilmoituksen mukaan on ylitäissä niin saat tiedon onko hän töissä vai ei.
Kuulostaa kyllä tutulta. Mutta jotenkin on vaikea kuvitella vaimoani näin "kieroksi" kun tosiaan on kiltti siveyden sipuli...
Me on käyty yhteisllä viikonloppumatkoilla muutamaan otteeseen, olen niillä koettanut vaimoni työstressiä helpottaa ja romanttisempaa tunnelmaa luoda. Esim. vieraassa kaupungissa ostoksilla, leffassa, syömässä hienossa ravintolassa ja yö hotellissa ... on käyty myös kahdestaan Tallinnan risteilyllä. Ravintolassa istuskellessa on juteltu arkisia asioita tai vaimoni kertonut työkavereidensa edesottamuksista, hotellille tai hyttiin mentu hyvissä ajoin ja vaimoni käynyt nukkumaan kylvyn tai suihkun jälkeen.
Vaimolla tulee puhelinlasku suoraan sähköpostiin, en pääse erittelyjä katsomaan. Usein kyllä äidilleen tekstailee kotoakin käsin. Vaimon pankkitilin näen verkkopankista ja siellä ei ole ylimääräisiä ostoksia paitsi joskus naapurikaupungeista, joissa töiden puolesta joutuu välillä palavereissa käymään.
Lapsenteosta sen verran, että olemme käyttäneet ehkäisynä kondomia. Lastenteon jälkeen oli kierukka jonkin aikaa, muttei se hänelle sopinut. Ja sen lopettamisen jälkeen kun seksi on ollut vähäistä niin ei ole pillereitäkään hakenut. Jokin aika sitten vaimo ehdotteli minulle vasektomiaa eli siemenjohdinten katkaisua. Koin sen vähän alistavana, kun on peruuttamaton toimenpide ja tekee minusta steriilin loppuelämäkseni. Kieltäydyin ehdotuksesta vedoten siihen, että seksiä on niin harvoin. Siihen ei vaimo sen kummempaa sitten vastannut.
Eräs tutuntuttuni lähti ylimääräisissä yövuoroissa viihtyvää sairaanhoitajavaimoaan työpaikalle katsomaan. (Palkkaa ei ylitöistä myöskään ollut tullut, pienet lapset kotona, koti toisella paikkakunnalla kuin työpaikka, matkaa yli 50 km. Nainen piti varmana, ettei mies pääse jyvälle, kun ei öisin pääse tarkastamaan.)
Sieltähän se rouva löytyi, erään lääkärin kotoa, nimittäin.
onko mahdollista tehdä näin: sanot vaimollesi, että nyt istut alas, mulla on asiaa. Esität nämä asiat asioina ilman erikoisempaa tunnetilaa ja kerrot miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet. Sanot, ettet halua elää näin, ja että mitä nyt tehdään. Jos vaimosi ei halua asiasta keskustella, asia taitaa olla sillä pihvi. Mietit, haluatko jatkaa näin vai mitä teet. Kerrot myös vaimollesi mietintäsi lopputuloksen. Arvailuilla/epäilemällä ei pääse minnekään, tilanne ei muutu, ellei kissa ole pöydällä.
Näin se olisi järkevintä hoitaa.
Eniten omalla kohdalla harmittaa just se, etten kertaakaan todella nostanut kissaa pöydälle, vilauttelin vain peloissani.
Jos uudelleen sais tilanteet elää, istuttaisin tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn puolisoni toiselle puolelle pöytää ja katsoisin suoraan silmiin. Esittäisin asiat asioina ja sanoisin, että keskustellaan tämä nyt selväksi. En antaisi huutaa, hermostua tai kiemurrella pois.
Ja jos ap:n vaimo ei tällaisessa tilanteessa kiemurtele pois tai hermostu, pystyy katsomaan miestään silmiin koko ajan, melkein kaikki on sitten ihan kunnossa. Tietenkin tuo seksin ja hellyyden olemattomuus on aika iso puute.
En ole hoiva-alalla, mutta minulla on näppituntuma, että vuorotyöläiset siellä eivät tekisi tuntiakaan ylitöitä palkatta tai ilman, että hyödyntäisivät vapaansa. Kysy tyhmänä miten homma toimii joltakin tutulta, jonka tiedät olevan samalla alalla kyin vaimosi.
Yksityisetsivä voi seurata vaimosi liikkeet ylityöillan aikana eli poistuuko sittenkin työpaikalta ja minne menee. Ei ole liian kallis juttu. Oma vakoilu toisen työpaikan ulkopuolella on vaikeaa, mutta etsiville se on eri juttu. Googlaa yksityisetsivä sanaa ja soita jollekin paikkakunnallasi toimivalle.
Olen kyllä koettanut avata keskustelua parisuhteen tilanteesta, mutta vaimoni väistää tai tyrmää aina keskustelunavaukset. Joko kiirehtii muualle, vetoaa väsymiseen, sanoo ettei ole mitään ongelmia joista keskustella tai sitten toisen pään vaihtoehtona suuttuu ja alkaa mököttää jos väitän että jotain keskusteltavaa olisi. Yleensä kyllä onnistuu kääntämään esittämäni ongelmat siten, että ne onkin minussa.
Olen tästä seksin ja läheisyyden puutteesta ja keskustelun olemattomuudesta koettanut lähestyä häntä myös sähköpostitse kirjoittamalla pitkän "avautumisen" mutta en saanut vastausta häneltä siihen. Itki kuitenkin avautumista sängyssä ja jouduin pyytelemään anteeksi. Sen jälkeisinä päivinä sain muutaman kerran seksiä, ilmeisesti säälistä...
Kuulostaa, anteeksi vaan, syylliseltä. Jos salasuhde olisi jatkunut niin pitkään kuin nyt epäilet, vaimosi on oppinut jo valehtelemaan sinulle niin sujuvasti, että tuskinpa vapaaehtoisesti tunnustaa enää. Ota siis itse selvää, täällä annetuin neuvoin.
Edelleenkin tuntuu vaikealta uskoa vaimosta tällaista. Vaikka järki kyllä koettaa sanoa toista niin sitä ajattelee tulleensa vaan vainoharhaiseksi ja mielikuvitus alkaa tehdä temppuja seksin puutteen vuoksi...
Kunpa vaan saisi jostain "todisteita" puolesta tai vastaan niin voisi olla järkevämpi asian suhteen.
Tosiaan työpaikan kytistäminen ei oikein onnistu kun lapset kotona ja nehän tietty äidilleen kertoisi jos lähtisin kyttäyskeikalle. Ja siinä olisi minulla selittämistä. Ei oikein työpaikallekaan voi soitella, koska on pieni yksityinen yksikkö ja kyllähän se vaimon työkavereista tuntuisi erikoiselta jos sieltä alkaisin työvuoroista kysellä. Kysyin kyllä yhdeltä vähän saman alan työtä tekevältä ylitöistä ja hänkin ihmetteli vaimon työpaikan ylityökäytäntöä.
Puhelimesta ei tosiaan ylimääräisiä viestejä löydy ja puhelu- ja viestierittelyäkään en pääse katsomaan. Facebookissa vaimo sanoo olevansa vain vähän ja näen hänen seinällään vain muutaman oman kirjoitukseni. Kotisähköpostista ei löydy mitään ihmeellistä ja selaimen historiakin on pankin sivuja, iltapäivälehtiä ja lasten menoihin liittyviä sivuja sekä Facebookia. Suurin osa vaimon FB-kavereistakin tuntuu olevan työkavereita ja opiskeluaikaisia tyttökavereita.
Jonkin edullisen GPS-paikantimen kenties voisi auton peräkonttiin heittää, kun aika usein vaimo autolla menee töihin, mutta työnsä luonteesta johtuen käsittääkseni myös työajoja autolla ajelee. Pyysi ainakin laittamaan tiedot salaiseksi siten etti rekkarin perusteella saa omistajaa selville. Tosin sekin on kumma että oman auton käytöstä työnantaja ei kuulemma erikseen mitään korvaa. Näkisihän sen tietty missä auto seikkailee ja toistuuko joku osoite usein ja lähteekö auto ylityöiltoina parkkipaikalta "väärään" aikaan. Mutta jotenkin tuntuu että olisi aika vainoharhaista alkaa autoa seuraamaan GPS:llä...?
Itseäni harmittaa kun en aikanani, siis noin 10v. sitten tehnyt asialle mitään, vaan annoin silloisen vaimoni valehdella minulle päin naamaa. Valehtelin itselleni, että kaikki kunnossa, vaikka huomasin monesta seikasta, että nyt vaimolla on jotain meneillään.
Kun sitten sain vaimoni kiinni, niin hän yritti valehdella minulle minkä ehti. Meille tuli tuon tapauksen jälkeen noin vuoden päästä ero, koska huomasin vaimoni olevan krooninen valehtelija. Harmittaa tänä päivänäkin kun en nostanut kissaa pöydälle heti kun aloin häntä epäillä.
Tosin eroani en kadu. Se olisi pitänyt tehdä heti kun sain hänet kiinni.
Hah hah :-D. Nyt vaimosi temput jo naurattavat ulkopuolista.
Kaikilla työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus korvata oman auton käyttö työntekijöille. Jos ei ole ihan rupufirma, jossa tehdään pimeää duunia. Jos vaimosi itse on väittänyt sinulle, että oman auton käytöstä työajossa ei korvattaisi mitään, se olisi jo iso emävalhe.
Potilas tms. ajot tehtäneen (luulisin, en ole alalla) normaalin arkityöajan (klo 7-18) sisällä. Vain kiireisiä sairastapauksia hoidetaan iltaisin ja öisin, ja niihinkin on olemassa iahn oma, päivystystä hoitava henkilöstö.
Pettäjät vaihtavat rekisterinumeronsa ja puhelinnumeronsa salaisiksi, esim. että salarakkaan naapurit tai tutut eivät voi jäljittää ja käräyttää heitä. Jos on tähän asti päässyt, on jo aika kokenut pettäjä ja erittäin ovela valehtelija.
Kun aloitin seuraamaan omaa puolisoani, myös minä koin olevani katala ja vainoharhainen. Rehellinen ja hyvä ihminen ajattelee aina, että puolisolle ei saa tehdä mitään pahaa. Mutta en kadu, sillä en ollut vainoharhainen. Anna palaa, hanki GPS-paikannin. Jos selviäisi että olisitkin itse vainoharhaisen mustasukkainen, voit hyvittää vaimollesi kataluutesi vaimollesi jälkikäteen monin hyvin teoin.
Vaimoni ei siis ole terveydenhoitoalalla tai hoitotyössä, pikemminkin ehkä sosiaalialaa se taitaa olla. Työ on 3-vuorotyötä ja vaimoni toimenkuvaan kuuluu myös palaverit muissa kaupungeissaa ja asiakaskäynnit. Luulen, että rekisterinumero on ihan hyvä pitää salaisena tuollaisissa. En itse sitä pitäisi niinkään merkkinä uskottomuudesta.
Noista reissuista saa aina päivärahat sekä kilometrikorvauksen.Onko sellaisia vaimon palkkakuiteilla?
Samaa mieltä. Kyllä oman auton käytöstä pitäisi tulla km-korvaukset. Jos ei tule, niin siinä on kyllä ihan oikeasti semmoinen asia, johon kannattaisi puuttua, koska km-korvaukset ja päivärahat ovat verottomia saajalleen. Ja jos vaikka pitää 50 km päässä käydä kääntymässä niin kyllä siinä jo polttoainetta palaa että jotain olisi kyllä syytä saada takaisinkin.
Eli tuohon asiaan on saatava selko jo pelkästään perheen taloudellisen tilanteen takia.
Molemmat ovat lakisääteisiä, poislukien 'toissijainen työpaikka', esim firman pääkonttori, joka on toisella paikkakunnalla kuin sivukonttorityöntekijä. Silloinkin, matkat pitää korvata. Jos työnantaja jättänyt maksamatta, voi ottaa yhteyttä ammattiliittoon, josta saa neuvoja miten toimia. Rahojaan voi vaatia jälkikäteenkin, ymmärrän. Vaimo vaan kirjaamaan reissut, kilsat ja työtehtävät ylös, joista hänelle ei ole maksettu.
Tulipa eilen työajot puheeksi niin kysyin miten ne menee. Kuulemma omalla paikkakunnalla tapahtuvia ajoja ei työnantaja korvaa, koska ainahan voisi myös kävellä tai käyttää työpaikan autoa. Työpaikan ainoa auto on kuulemma vaan melkein aina varattu. Jos haluaa niin saa omalla autolla asioida, mutta työnantaja ei edellytä sitä.
Pidemmät reissut naapurikaupunkeihin taas menee silleen, että jos sattuu olemaan juna- tai bussiyhteyksiä nii työnantajan piikkiin voi ostaa matkaliput, mutta jos haluaa mennä omalla autolla niin sitä ei korvata, koska työnantaja ei edellytä sitä. Jos taas ei ole julkisia niin työpaikalla on se yksi auto, jota työntekijät voi käyttää mutta se on tosiaan kuulemma koko ajan ajossa ja ei aina jouda päivän reissulle.
Eli siis ei kilometrikorvauksia eikä päivärahoja.
Jos tuo on totta, vaimosi työnantajan käytäntö on tod.näk. laiton ja vaimosi tyhmä.
Päivärahat pitää aina maksaa työntekijälle, kulkuneuvosta eriippumatta, jos matka on yli 15km ja aikaa kuluu yli 6h. Ymmärrykseni mukaan tämä on läkisääteinen maksu, kaikilla työnantajille, kulkuneuvosta riippumatta.
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatveroasiat/paivarahat2013/
Matkakorvaukset:
Työnantaja voi päättää, jos haluaa että työntekijä käyttää firman autoa tai sen ollessa varattu, julkisia. Työnantaja maksaa tällöin kaikki mahdolliset matkaliput, ja monissa työehtosopimuksissa myös palkan (eism. 50% normaalista tuntipalkastamaksetaan maktaan käyetyistä työtunneista). Ammattiliitto tietää, mikä on vaimosi alalla oikea käytäntö.
Vaimosi on joko sinulle epärehellinen tai tosi tyhmä, jos olette antaneet perheen auton ilmaiseksi firman työajoihin. Maksatte itse bensat työajoista, + muut auton kulut. Kuinka monta kilometriä siiruin piirtein firman ajoja tulee vaimolle kuukaudessa? Jos määrä on alle 100km, asialla ei ole suurta väliä. Muttta jos ajoja on satoja kilometrejä kuussa, menetätte todella paljon omaa rahaa tuollaisella hälmöydellä.
Vaimosi pitää soittaa ammattiliittoon, ja kysyä ohjeet miten toimia nyt.
Hänen pitää ottaa esille työnantajan kanssa, että teillä ei ole varaa enää käyttää omaa autoanne ilmaiseksi työajoissa, tuon päivärahakäytännön + sen wettä aikoo aloittaa yksin julkisten käytön, koska omaa ei voi käyttää. Aika usein kierot työnantajat ymmärtävät, että työn parhaaksi kilometrikorvauksert kannattaa maksaa ja antaa työbntyrkijälle oikeus oman auton käyttöön. Sillä ei julkisten käyttö, yhdessä tuntikorvauksen kanssa, kovin paljon edullisempaa ole kuin maksaa kilsat.
..lisäksi, jos työmatkoja on tehtävä iltaisin, öisin tai paikkoihin, joihin julkinen liikenne ei kulje, työntekijällä jolle ei ole myönnetty oikeutta oman auton käyttöön (=ei makseta km-korvauksia), on oikeus käyttää taksia, ja työnantaja on velvollinen korvaamaan taksikulut mahdolliset majoituskulut, of course.
Kuinka iso yritys on? Lakia kiertäviä työnantajia on, yleensä, ei sääntö, vain pienyrityksissä.
ole tarkkana, kun keskustelet vaimosi kanssa, seuraa silmä kovana hänen reaktioitaan. Onko kyse tyhmyydestä, vai ihan etukäteen suunnitellusta valheesta, jos sattuisit utelemaan reissuistaan.
Kyllä vaimoni on tällaisissa asioissa hyvin pikkutarkka ja pilkunviilaaja, joten en kyllä voi mennä sanomaan, että hän tyhmyyttään antaisi työnantakan itseään hyväkseen käyttää. Työnantajakin on suuri ja arvostettu toimija alalla, vaikka pienemmästä päästä tämä vaimoni työyksikkö onkin.
Omalla autolla työajoja kertyy kuitenkin uskoakseni vain reilusti alle 100km kuussa, jos pääosa on satunnaista omalla paikkakunnalla asiointia. Muutamia kertoja on kyllä omalla autolla käynyt jopa 120km päässä.
Omalla autolla töihin menokin on vähän aina tapauskohtaista. Joskus autolla pitää päästä töihin, vaikka minullakin olisi sille käyttöä (vaimon työmatka noin kilometri) ja joskus taas ei tahdo mennä autolla vaikka kuinka sitä tarjoaisi sinne työpaikan parkkipaikalle päiväksi seisomaan.
Itse laitoin paikantimen autoon ja jälleen erräänä iltana vaimoni lähti kaverinsa luokse. Menin tietokoneelle ja seurasin minin auto meni. Epäily osui kohdalle auto meni erään asunnon luokse ja jatkoi matkaa 5 km. päähän kesämökille. Läksin moottoripyörällä katsomaan missä vaimoni on. Otin kiikarin näin kuinka vaimoni ja vieras mies rakasteli mökillä. Soitin vaimon ystävälle ja kysyin onko vaimoni siellä hän sanoi , että ei ole ja olen Siskoni luona kyläilemässä koko viikon.
Niinpä saatiin tästäkin vaimon huoraamisesta ero.
älä sure sellaista, jota et tiedä todeksi.
Viimeisten vuosien aikana hoiva/hoitotyön puolella on mennyt tiukaksi, joten ylitöitä tulee, ei voi mitään. Voin kertoa sen, Tällä alalla muuten suurin osa työkavereista on naisia, joten miksi surra? Tyttöjen illat ei pahemmin haitanne.
Kauniita entisestä poikkeavia vaatteita. Joo niin mullakin. Alkoi ahdistaa entiset. Oikeasti. Ilman sen kummempia syrjään hyppimisiä. Mä vain halusin muuttaa hieman tyyliä, etten olisi ihan mummo. Niin ehkä sinunkin vaimosi.
Seksi. Joo. Aina vain ei huvita. Voin kertoa senkin. Ja kun nainen tulee tiettyyn ikään, sen saa myös sanottua. Ei huvita.
Älä siis huolehdi sellaisista, joita ei oikeasti ole.
Mikähän se ikä naisella on, ettei seksi muka huvita? Neljääkymppiä lähestyvä nainen on seksuaalisuutensa ja oman itsensä kanssa sujut ja seksiä tekee mieli jatkuvasti. Niin ainakin mulle kävi.
Mutta mulle kävi myös niin, että kyllästyin totaalisesti vuosien varrella mieheeni, lakkasin rakastamasta. Hän keskittyi pelkästään työhönsä. Minä kävin töissä ja huolehdin lapsista. Tuntui, että elän yksinhuoltajan elämää.
Aloin miettiä, onko tuo ihminen se, jonka kanssa haluan vanheta. Totesin ettei ole. Oltiin aivan eri aaltopituuksilla joka asiassa. Puhuttiin keskenämme vain lapsista ja töistä. Ja siinä sivussa seksikin väheni. Mä varmasti käyttäydyin hyvin pitkästi niinkuin ap:n vaimo tekee, joten pahoin pelkään, että ap:n vaimon tunteet on ainakin laimenneet.
Kunnes sitten tapasin miehen, joka vei kerralla jalat alta. Salailuvaiheessa seksi omankin miehen kanssa oli ihan hyvää. Mies sai tietää, ero tuli jonkun ajan jälkeen. Molempien päätöksestä. Teimme oikeasti toistemme elämästä helvetin.
Mies alkoi vuosia ennen eroa kysellä multa, onko vierasta miestä, mihin menen, milloin tulen. Kun olin esim. työpaikan illanvietossa, hän haki minut hyvissä ajoin kotiin. Kaikki lomat olisi pitänyt viettää hänen sukulaisillaan. Koskaan ei suostunut kahden keskisiin reissuihin. Aiheetta silloin epäili kaikesta ja riitojahan siitä syntyi.
Käsi sydämelle ap: miten oikeasti käyttäydyt tai käyttäydyit aikaisemmin vaimoasi kohtaan? Aloitko nyt vasta osoittaa hellyyttä ja järjestää kahdenkeskistä aikaa, kun huomasit vaimosi etääntyvän sinusta? Musta tuntuu, että liian myöhässä olet.
mun kokemus, ap:n syyllistämien ei auta tässä kriisissä, juuri tällä hetkellä, yhtään mitään. Ap on kenties tällä hetkellä pahasti kusetettu oman vaimonsa toimesta. Silloin, hänen syyttämisensä huonoksi aviomieheksi on vain sinun oman pahan omatuntosi paikkaamista.
Kun ap tietää tosiasiat 100%, vasta sitten on aika miettiä mikä liitossa on pielessä. Siihen ei saa mitään oikeaa vastausta, jos ei edes tiedä mikä on totta.
Samaa olen koettanut itselleni todistella. Pieni epäilyksen siemen putosi kuitenkin muutama vuosi sitten tuon "entä jos olenkin raskaana" -episodin myötä ja olen siitä lähtien itselleni vakuutellut että kuvittelen liikoja ja olen vainoharhainen.
Vaimoni on siis hoiva-alalla, mutta ei ns. hoitotyössä pikemminkin olisiko sitten sosiaalialaa tms. mutta tiukkaa se on varmasti kaikissa töissä. Vaimon työkavereista, sikäli kun olen ymmärtänyt on puolet miehiä, puolet naisia. Miespuolisista työkavereista ei juurikaan kotona puhu, naispuolisista sitäkin enemmän. Ketään heistä en ole tavannut.
Aina ei huvita eikä varsinkaan tietyssä iässä pitänee paikkansa, mutta jos nainen on vähän päälle 30-vuotias ja ei ole huvittanut kunnolla neljään vuoteen niin onko se ihan normaalia... ehkä, sillä vaikea on edelleenkään uskoa että vaimolla suhdetta olisi.
Olen omasta mielestäni käyttäytynyt vaimoani kohtaan samalla tavalla koko 15 vuoden ajan. Tietty ekoina vuosina oli enemmän romantiikkaa ja intohimoa ilmassa, mutta niin kai kaikilla. Ja seksielämä ja läheisyys jatkui vielä vuosia tämän jälkeenkin.
Kuten ylemmäs vastasin, olen minä nykyisin se joka hoitaa kodin arkirutiineja enemmän, pesen pyykkiä, huolehdin tiskit, talon lämmityksen, siivoukset. Vaimoa ei jotenkin kodinhoito nappaa nykyään. Teen itse nykyään etätyötä, jotta voin olla kotona kun lapset lähtee kouluun ja tulee sieltä. Vaimolla on kolmivuorotyö.
Toivoisin, että olisi jokin käännekohta tai muutos elämässämme josta tämä etääntyminen johtuisi tai joku vika minussa. SIlloin tietäisin mistä kehitys on saanut alkunsa ja osaisin ehkä korjata sen. Mutta vaikka kuinka mietin, en oikein keksi mitään syytä joka olisi ajoittunut tuohon 3-4 vuotta taaksepäin kun alkoi tämä alamäki.
Sekin, että tiukasti pitää työn ja kodin erillään, viittaa siihen, että ei halua näiden kahden elämän koskaan kohtaavan. Pitkäaikaiset pettäjät ovat jo niin pitkällä, että ovat lokeroineet omissa aivoissaankin elämänsä kahteen eri osaan. He ajattelevat ja toimivat niin, että nuo eri elämät eivät koskaan kohtaa toisiaan. Heillä on kotielämä ja toinen, salainen elämä. He ovat piktän syyllisyydentuskansa jälkeen päässään ajatuksen "mitä toinen ei tiedä se ei voi häntä loukata" ja toimivat kaikin tavoin peitellen puolisolta salattuun elämään liittyvät asiat ja ihmiset. Työkaverti usein tietävät työpaikan pitkäaikaiset salasuhteet, mutta eivät paljasta niitä, työrauhan parhaaksi.
Minä en jotenkin tätä työn ja kodin erillään pitoa osaa pitää uskottomuuden merkkinä. Onhan se niinkin, että kun työssä on luottamuksellisia asioita toisten ihmisten elämästä ja terveydentilasta niin ne on syytä jättääkin työpaikalle eikä sotkea kotiin.
Se kyllä vähän ihmetyttää ettei vaimo ketään työkavereitaan kutsu koskaan kylään.
"Se kyllä vähän ihmetyttää ettei vaimo ketään työkavereitaan kutsu koskaan kylään."
Ei Suomessa ole tapana kutsua työkavereita kyläilemään. Itse en näe koskaan työkavereita vapaa-aikoina enkä ole ikinä pyytänyt ainuttakaan työkaveria kylään.
Yksi työkaveri on, jonka pyydän omiin juhliin ja joka pyytää minut omille syntymäpäiville kun täytetään tasakymppejä, mutta siinäpä ne sitten ovatkin.
Hyvä huomio tämäkin, eihän sitä kaikkien työkavereiden kanssa kaveerata. Mutta siis vaimolla on siis työkavereissa pari naispuolista ystävää, joista puhuu usein ja joiden kanssa joskus on vapaa-aikaakin viettänyt niin sitä ihmettelen ettei sitten meillä ole kyläillyt.
Moni pitää etäiset välit työkavereihin. Mutta avioliitossa puhutaan, ihan varmasti, kumppanille työhoön kuuluvista. Jos ei salassapidon alaisista asioista (siskoni on muuten sossutäti ja jakaa kanssani kokemuksiaan kohtaamisiaan asiakkaiden kanssa) niin ainakin ihan työarjen perusasioita. Sellaisia mieleen työn jälkeen pyörimään jääneitä juttuja kuten "työkaverini sirkka kertoi että lapsi olisi tulossa", "saatiin duuniin uusi kahvinkeitin, kivaa" "Meillä on pikkujoulut, xx paikassa yy päivänä, kerrotiin tänään." Jos on täysin tuppisuu melkein kaikesta mikä liittyy työhön, haluaa todnäk. salata työelämäänsä puolisoltaan, haluaa pitää työelämänsä täysin erillään puolisosta.
"Kunnes sitten tapasin miehen, joka vei kerralla jalat alta. "
"Aiheetta silloin epäili kaikesta"
Älä nyt viitsi, täysin selvästihän ihan aiheestahan tuo epäili että voisit haarasi jollekulle levittää!
En nyt lähtisi suin päin toteamaan että vaimo on uskoton. Ainoa mahdollisuus sille on nuo ylityöt, jotka voivat selittyä ylitöillä taikka töissä taikka muualla luuhaamisella.
Ite olen ylempi toimihenkilö ja ollut tänäänkin kahdeksasta asti töissä, mutta en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Täällä tyhjällä työpaikalla on kerrankin sitä omaa aikaa ja saa surffailla rauhassa. Luonnollisesti en kehtaa merkata näitä tunteja tuntikirjanpitoon kun en ole töitäkään tehnyt.
Kysy paljonko vaimolla on tunteja sisässä, ihan vaan sillä tekosyyllä, että hän voisi pitää muutaman päivän vapaata ja puuhastella jotain kotona. On päivänselvää että loma-asiat ja kokonaistyöaika kuuluvat puolisolle. Voit myös vaatia selvitystä työssä käytetystä ajasta perusteluna että koska kotityöt kaatuvat sinulle, ylitöiden pitäisi alkaa näkymään joko vapaina, jolloinka vaimo hoitaa kotityöt, taikka rahana, jolloin ne käytetään perheen kulutukseen.
Itse en suostuisi siihen, että vaimo luuhaa päivät pitkät töissä ja että kotityöt kaatuvat niskaani ilman, että vaimo tuo erkittävästi lisäfyrkkaa perheelle.
(joo, minä luuhan töissä mutta kyllä tämän tekstin jälkeen pitää alkaa puskemaan tosisaan töitä ja niistä tunneista tulee kyllä kivat lisätienestit olin juuri välipäivät "ylityö"vapailla)
Tavalliset duunarit, nämä kolmivuoroa tekevät, saavat kaikista tunneistaan korvaukset kellonajan mukaan. Iltatunneista saavat iltalisät, viikonloppuna vkonloppulistä, ja yölistä, jotka tulevat normaalin palkan lisäksi. Ja ylityöt päälle.
Ap - mahdollisesti vaimosi työehtosopimus löytyy netistä. Siellä on tarkat tiedot.
Mulle tulee mieleen sun jutuistasi, että vaimosi tavallaan etsii itseään. Miettii, mitä elämältään haluaa. Lapset alkaa olla isoja ja siinä on monella naisella se havahtumisen paikka, että tässäkö se elämä nyt olikin. Hän ehkä pakenee jotain, mahdollisesti tavallista perheen arkea (joka on joskus tappavan tylsää), työssäoloonsa. Monessa työpaikassa ylityöt maksetaan ns. köntässä. Ei heti, kun niitä on tehty. Samoin jos lomana saa, niin pidempänä jaksona eikä heti ylitöiden jälkeen. Meillä ainakin ylityöt pidetään vapaana vasta silloin, kun se työtilanteen puitteissa on mahdollissa. Ts. ylityö vapaiden pitämisestä ei saa koitua lisää ylitöitä työkavereille.
Mitä pahaa siinä on, jos vaimosi pornoa joskus katsoo? Ehkä oppii niistä jotain, vaikka sitä parempaa suuseksiä. Sanot, että hän on aina ollut siveydensipuli. Jospa hän ei todellisuudessa olekaan sitä vaan vain esittää? Ehkä hänellä on syvällä takaraivossa opittu malli, ettei nainen voi samaan aikaan olla äiti ja seksuaalinen ihminen? Toivottavasti hän pikku hiljaa tajuaa, että seksuaalisuus kuuluu myös äideille.
Mietin myös, että jos alat vaimoasi vakoilla, niinkuin joku tuolla ehdotti, niin mitä siitä seuraa? Entäs jos vaimosi ei petäkään? Miten luulet hänen suhtautuvan, jos paljastuu, että mustasukkaisuuttasi olet häntä seurannut tai laittanut jonkun muun perään? Mä ainakin vetäisin herneet nenään. Sä olet hänen aviomiehensä. Läheisin ihminen, johon hänen pitäisi pystyä luottamaan. Ja sitten sä vetäisitkin maton hänen jalkojeen alta tuollaisella.
Jos toisen käytös muuttuu, ei aina ole kysymys pettämisestä. Tai sitten mä vaan olen niin hölmö, etten heti ensimmäisenä sellaista epäilisi.
Samoja ajatuksia minäkin olen pohtinut. Muutama kommentti..
Ylitöistä vaimoni on itse sanonut ettei niitä makseta rahassa heti eikä myöhemmin, vaan työpaikan käytäntö on että ylityötunnit saa ottaa vapaana sopivassa välissä esim. jos on tunnin pidempään niin joskus voi lähteä tunnin aiemmin. Ilmeisesti sopivia välejä ei vaan ole, koska ylitöitä kertyy kymmeniä tunteja. Ei siis ole tarvetta spekuloida saako ne rahana vai vapaana, kun asian on vaimokin noin kertonut.
Pornon katselussa ei ole pahaa, minusta vaimo voisi vallan hyvin katsella pornoa. Se vaan ihmetytti kun reilun puolen vuoden "seksitauon" aikana oli taidot kohentuneet ja kun vaimo kääntää telkkarinkin toiselle kanavalle jos intiimejä kohtauksia leffassa tai tv-sarjassa on niin ihmetytti se jos on pornoa katsellut.
Samaa mieltä olen kanssasi vakoilusta. Ikävää se olisi alkaa vakoilla tai seurata kun vaimo ihmisenä on kiltti ja uskollisuutta arvostava. Hänestä ei oikeastaan ikinä voisi uskoa että olisi uskoton. En minäkään pettämistä ensimmäisenä epäilisi, mutta toisaalta yhdistelin asioita ajatuksissani ja jotenkin ihan kaikki ei tunnu loogiselta tässä kuviossa. Rohkaistuin tänne kirjoittamaan.. en tiedä miksi, ehkä vahvistusta saadakseni tai löytääkseni jonkin syyn miksi olemme etääntyneet.. jos olisi syy, voisin ehkä korjata sen.
Joskus sitä syytä ei vaan löydy, se vaan tapahtuu. Jos syy löytyykin, et sä voi tilannetta yksin korjata. Sun vaimosi pitää osallistua parisuhteen parantamiseen myös. Omasta halustaan, ei pakon edessä eikä väkisin.
Sä olet hyvä mies, kirjoituksistasi päätellen. Olet ottanut vastuun perheen arjen pyörittämisestä kokonaan itsellesi. Harva mies niin tekee. Toivottavasti teet sen omasta halustasi ja hyvillä mielin. Tuli mieleen, että tunteekohan vaimosi olonsa jotenkin ulkopuoliseksi teidän perheessä, jos sä hoidat kaikki asiat? Mitäs jos kokeilisit, että tekisit vähemmän? Jättäisit astiat pariksi päiväksi lojumaan ja pyykit pesemättä? Huomaisikohan vaimosi edes? Jos ei, niin mä ainakin päättelisin, ettei häntä vähemmän voisi kiinnostaa sä, lapset ja teidän perhe-elämänne.
Voih. Olen kokeillut jättää hommat hoitamatta pariinkin otteeseen kun vaimollani ollut useamman vapaapäivän putki tai kesäloma. En korjannut hänen kahvikuppejaan olohuoneesta, en likaisia vaihtovaatteita sohvan kulmalta. En tyhjentänyt tiskikonetta tai ladannut sinne uusia asioita. En laittanut pyykkiä pesukoneeseen. Minulla oli omat etätyöt ja seurasin mielenkiinnolla milloin vaimo alkaisi tehdä jotain. Ei alkanut. Katseli telkkaria, touhusi lasten kanssa, kävi ostoksilla tai surffasi netissä. Tiskivuori kasvoi kolme päivää tiskipöydällä kunnes puhtaat astiat alkoi jo loppua. Sitten minä latasin tiskit koneeseen ja korjasin kahvikupit olkkarista ja makkarista. Kodinhoitohuoneessa pyykkivuori sai kasvaa pari viikkoa kunnes oli pakko itse laittaa kone pyörimään, jotta lapsille riittäisi puhtaita vaatteita. Ei siis ehtinyt tulla se raja vastaan, jolloin vaimo olisi tarttunut tuumasta toimeen.
Ei sitten käynyt mielessä että käskisit vaimoa tekemään kotityöt?
Minä en ole koskaan suostunut katselemaan kotona olevaa toimetonta vaimoa taikka avovaimoa. Aina olen käskenyt, jos asiat eivät ole minun mielestäni sujuneet niin kuin pitäisi eli jos minä olen kello8-16 töissä ja vaimo kotona, niin en totta vie ala tekemään ruokaa enkä siivoamaan, kun pääsen kotiin. Poikkeuksen tähän tekevät ihan pienet lapset, hoiden hoitaminen käy kyllä ihan työstä eikä siinä ehdi ylimääräisiä puuhailemaan.
Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi palauttaa isäntä taloon. Ei mies voi olla mikään kotitalouskone, sillä toisin kuin miehet, jotka ovat kotitalouskoneeseen täysin tyytyväisiä, niin naiset eivät tykkää semmoisesta miehestä ja menettävät kunnioituksen ja kiinostuksen. Vaikka kuinka naiset väittää muuta, kotitalouskoneen virkaa ajava mies on heille emotionaalisesti nollana rvoinen.
Nyt vähän äijäilyä peliin ja tasa-arvoa kotitöihin.
Kotityöt ei nyt tässä ole se suurin ongelma. En usko että jos alkaisin käskemään vaimoani pyykkikoneen ääreen tai siivousmopin varteen, että se juurikaan lisäisi läheisyyttä, romantiikkaa tai seksiä parisuhteeseemme... :-)
Minun pettäjä oli myös kiltti ja uskollisuutta arvostava. Hoki aina, ihan oma-aloitteisesti vaikka en edes kysynyt uskollisuus- ja rakkauslauseita "kukaan muu ei ole koskaan kiinnostanut minua kuin sinä", "sinä olet elämäni ainoa" jne. En olisi ikinä uskonut, en minäkään. Usko jo, sinun on vakoiltava. Pää kylmäksi nyt. Suunnittele erittäin huolella siten että vakoilu pysyy salassa vaimolta siihen asti kunnes tiedät varmasti totuuden. Itse mokasin,. kerroin pettäjälle liian aikaisin vakoilusta, olisin saanut paremmagt todisteet, eräistä tänään yhä epäselvistä asioista, vaikkakin pääasia, uskottomuus tuli kyllä varmaksi.
Jos osuisit väärään, voit sen jälkeen tehdä mitä haluat: piilottaa tekosi ja hyvittää se vaimolle salaisesti, tai nostaa kissan pöydälle, ja kertoa mihin puhumattomuuseksittömyys johti -> voisiherättää vaimonkin suhteenne vakavuuteen ja siihen, että sitä pitää hoitaa.
Toivottavasti en ole liian kärkäs ajamaan vakoiluun, on sinulla aikaa pohtia näitä, ja selvittele rauhassa nuo palkanlasennan ihmeellisyydet ensin. Ne kertonevat, kun tutkit niitä ajan kanssa, voiko vaimo todella tehdät ylitöitä, vai onko aiheellista vakoilla.
Jos niissä on epäselvyyyksiä, itse aloittaisin vakoilun ennen kuin otan vaimon kanssa puheeksi palkanlaskennan. Mitä aiemmin vaimo saa tietää epäilyistäsi, sitä nopeammin hän voi muuttaa käytöstään ja pistää vaikka väälit salarakkaaseen heti poikki. Pahin lopputulos: vaimo petti, mutta et saa koskaan tietää, kun sulla ei olisi kunnon todisteita, koska kerroit epäilyksesi hänelle ennen niiden hankkimista.
Kyllä se voi lisätäkin kun alat oikeaksi isännäksi taloon ja jätät ne kotitalouskoneen ja tohvelisankarin roolit vähän vähemmälle.
No huh...huh.. et ole tosissasi että uskot vaimosi sepittelyt? Jo pikkulapsikin huomaa mitä on menossa, sinuna alkaisin nyt hakemaan ja selvittämään kuka se mies on??
Et voi olla niin kiltti että uskot kaikki tarinat mitä vaimosi kertoo, ilmeisesti et uskalla selvittää haluat uskotella itsellesi että vaimosi petä..sen vaan sanon etttä tosi taitava vaimosi on valehtelee ja sinä uskot kaikki..Olin itse samanlainen kun löysin uuden rakkaan kaikki loppui mieheni kanssa..että näin..
Tunnen vaimoni kyllä 15 vuoden ajalta ja minun on vaikea mieltää häntä "tosi taitavaksi valehtelijaksi". En ole tainnut koskaan nähdä hänen valehtelevan ja kun hän tosiaan itse arvostaa uskollisuutta, on mustis ja kauhistelee muiden pettämisiä niin tuttavapiirissä kuin telkkariohjelmissakin niin vaikea on kuvitella hänen pettävän. Jotenkin tuntuu, että jokin luonnollinen selitys tälle kaikelle on löydettävissä.
Niin kaikkea ei tarvitse uskoa olin itse samanlainen se on se tunne syyllisyys mikä painaa takaraivossa kun pettää..haluaa antaa hyvän kuvan itsestään ja alkaa korostomaan niitä asioita mitä tekee ja uskottelee itselleen ettei tee mitään väärää..
Toivottavasti selitys löytyy, olkoon se mikä tahansa. Mutta uuden onnen kirjoituksissa on asiaa. Tunnen pari naista, jotka pettää miestään. Muiden edessä paheksuvat kovasti pettämistä, haluavat antaa itsestään täydellisen kuvan. Ilmeisesti noin toimimalla saavat omantuntonsa hiljenemään. Samoin kyllä toimii pettävät miehetkin. Esittävät täydellistä sukulaisille ja ystäville. Paheksuvat kavereiden toimintaa, vakuuttelevat vaimolle rakkauttaan ja etteivät koskaan voisi pettää noin ihanaa ihmistä. Ja seksiähän pitää oman vaimon kanssa harrastaa jatkuvasti, ettei vaimo epäile mitään.
Vaikka mulla on kokemusta pettävästä miehestä, niin siltikin luulen vaimosi toiminnan selittyvän jollain muulla. Ei kaikki petä vaan etsivät itseään.
"minun on vaikea mieltää häntä "tosi taitavaksi valehtelijaksi En ole tainnut koskaan nähdä hänen valehtelevan"
No mistä ihmeestä voit päätellä, , onko hän hyvä vai huono valehtelija jos sille päälle sattuu? ;-)
Voihan tää olla provokin vähän alkaa tuntumaan siltä??
Kyllä olen ihan aidosti liikkeellä. Pitkään olen pyöritellyt ajatuksia päässäni ja nyt kun avauduin tänne, niin tulee tietysti seurattua mitä mieltä arvon raati on.
Kun tätä keskustelua summaa yhteen, niin ehkäpä tässä on kuitenkin vaan kyse siitä, että liian monta sattumaa on osunut samoihin aikoihin ja oma mielikuvitus alkaa maalailla piruja seinille vaikkei oikeasti mitään vilpillistä olekaan tekeillä.
Mikset sitten avaa keskustelua vaimosi kanssa sinuna tekisin vähän salapoliisi työtä ihan vaan oman mielenrauhan eteen..johan tuossa menee turhaa energiaa kun tuollaisia pohdit.
Kuten aiemmin viesteissä totesin, ei keskustelu vaimon kanssa onnistu. Useaan otteeseen olen koettanut avata keskustelua tästä etääntymisestä ja romantiikan hiipumisesta, mutta vaimo joka kerta väistelee aihetta. Joko lähtee pois paikalta tai vaikka vetoaa väsymiseen. Tai sitten on sitä mieltä ettei ole mitään ongelmia joista keskustella ja sen jälkeen suuttuu ja alkaa mököttää jos väitän että jotain keskusteltavaa olisi.
Eilen illalla mentiin ajoissa sänkyyn ja koetin alkaa keskustella vaimon kanssa, kyselin miten hänellä menee ja voisinko tehdä jotain, että hän olisi onnellisempi niin vaimo huuteli toisen vielä omassa huoneessaan valveilla olleen lapsemme meidän sänkyymme nukkumaan. Siihen kuivui se keskustelu kasaan.
Salapoliisityötä olen koettanut oman mielenrauhan eteen tehdäkin. Pankkitilillä, vaimon selainhistoriassa tai sähköpostissa ei ole mitään hämärää. Ehkä se siihen pitäisi nyt tyytyä ja koettaa unohtaa mieleen hiipinyt uskottomuuden peikko.
Jos suhde on työpaikalla, kuten tietojen mukaan olisi, mitään yhteydenottoja tietokoneella tai ehkä kännykässäkään ei tarvita. Koska kotona puhelinliikenne ja tietokoneella on rauhallista, salamies voi olla myös naimisissa eikö ole hänkään yhteydessä muuta kuin duunissa vaimoosi. Koska vaimolta ei kulu rahaa, salamies voi olla varakkaampi, esim. esimies tai firman omistaja, joka maksaa hotellit ja kaikki muut menot, jopa firman piikkiin näitä panolaskuja laitetaan. .
Kuulostaa tutulta. Mun eksäni käyttäytyi melko lailla samoin kuin vaimosi. Jossain siinä 12 vuoden paikkeilla suhteesta alkoi hävitä seksi ja läheisyys, eikä miestäkään välttämättä näkynyt kotosalla. Keskusteluihin ei suostunut.
Käytännössä oli niin, että mies oli kyllästynyt omaan elämäänsä, meidän elämäämme ja kaikkeen, mutta ei oikein pystynyt tunnustamaan sitä itselleen, saati mulle. Ja kun asiaa ei edes itselleen tunnusta, ei sille mitään voi tehdäkään. Ikävä fiilis kasautuu.
Meidän suhteelle kävi huonosti. Mies nimittäin löysi lopulta ulospääsyn tilanteesta, kun osui yksiin nuoruudenaikaisen tyttyöystävänsä kanssa. Uskottomuus ja uusi suhde eivät kuitenkaan olleet meidän suhteemme hiipumisen syy, vaan sen seuraus.
Ja todettakoon vielä, että tunsin silloisen mieheni jo tuossa vaiheessa hyvin. Sivusuhteen olemassaoloa ei tarvinnut arvailla yhtään, se oli heti ilmiselvää. Miehellä meni monta kuukautta asian tunnustamiseen.
Ihan samaa päättelin minäkin. Suhde on työpaikalla, toinen osapuoli myös varattu. Eikä kumpikaan aio erota, kun touhu on jo jatkunut ilmeisen kauan. Mitään "ulkopuolisia" toimenpiteitä tai hotelleja ei tarvita. Kaikki yhteydenpito on suoraan töissä. Siitä ei jää siis mitään todisteita, jos et rysän päältä saa kiinni.
Ap:lle vielä: sivuhistorianhan voi poistaa. Mun miehen kakkonen oikein leuhki kuinka omaa miestään harhauttaa sillä ettei muka osaa konetta käyttää ja poisti kaikki epäilyttävän sivuhistorian, kun mies oli jo jäljillä. Samoin opetti puhelimen tyhjennyksen mun miehelle, kun tätä ei pätkääkään tekniikka kiinnostannu ennen salasuhdetta.
Kerroit, että vaimosi on mustasukkainen. Sellaiset yleensä pettävät itse. He osaavat epäillä toista juuri siksi, että itse pettävät. Jos et halua selvyyttä asiaan, niin mitäpä jos kehittelisit ihan oman jutun, jolla saisit vaimon epäilemään sinua ja hän huomaisi mitä on menettämässä. Vaikuttaa siltä, että nainen pitää sinua ihan itsestäänselvyytenä ja melkein kotiorjana.
Hommaa vaikka prepaid-liittymä ja laittele siitä hämyjä tai viestejä itsellesi. Muuta tyyliäsi, ala laulella kotona tai tee jotain muuta joka herättää vaimon huomion ja epäilyt. Aloita joku uusi harrastus, missä on myös naisia. Jospa alkaisi seura kiinnostaa, kun alat kertoa hupaisia sattumia Minnan tai Marin kanssa.
Mutta älä petä, se ei ratkaise mitään. Jos et tilannetta enää jaksa, ota ero, mutta älä petä.
Mutta jos sivuhistorian tyhjentää, niin silloinhan sieltä pitäisi hävitä kaikki?
Vaimoni ei ole kovin taitava tietokoneensa tai puhelimensa kanssa ja en usko että osaisi historiaa tyhjentää. Tänään kurkkasin koneen sivuhistoriaa (minulla tämä oma työkone kun etätyötä teen ja vapaa-ajalle yhteinen "perhekone" jota vaimo käyttää enimmäkseen) ja ei sitä oltu siivottu, heinäkuulta lähtien oli historia tallessa, iltapäivälehtien sivuja, koulun sivuja, pankkia ja vakuutusyhtiötä. Se kyllä pisti silmään, että Facebookia oli sivuhistoriassa todella vähän. Mutta käyttää kai sitä puhelimella nykyään.
Vaimo on tosiaan mustasukkainen ja mikään oma peitejuttu ei kyllä tule kysymykseen. Jos tuollaista alkaisin tehdä niin helvetti olisi irti.
Kyllä jokaisen sivun voi poistaa ihan yksitellen.
Jos joutuu siivoamaan jälkiä, niin ennemmin tai myöhemmmin jotain jää siivoamatta. Ihminen kun on erehtyväinen ja ennemmin tai myöhemmin tekee virheen. Jos toinen vaan on korvat höröllä niin kyllä se moka sieltä tulee.
Ja myös toisinpäin eli jos jotain ei sinnikkäästä tutkimisesta huolimatta löydy, jahtaa vain haamuja.
Pitäisiköhän sinun olla enemän mies siis äijä tarkoitan.. Luulen kyllä että vaimollasi toinen mies..minulla oli salainen sp osoite ja toinen puhelin mies usein haki minut työpaikan läheltä täissä kaikki tiesi että minulla suhde en koskaan päästänyt työkaveteita meille kotiin pidin ne etäällä.,
Totta vain sinä itse sen tiedät luota vaistoosi niin kaikki selviää.. Jos haluat tietää miten jäin itse kiinni tai miten mieheni sai selville jutun voin kertoa.. Mutta onnea teille..
Mitä tarkoitat sillä että "pitäisi olla enemmän mies"?
Tarkoitan sitä ettet niin kovasti yrittäisi miellyttää vaimoasi.. Tuolla jossain luki mitä voisit tehdä että olisit vielä onnellisempi,.ehkä häntä ahdistaa joku asia nyt sinussa ja on siksi vetäynyt jos vielä kokoajan kyselet voi hän ahdistua enemän..mutta olen sitä mieltä edelleen että sinun myös saada myös vastauksia jos jotain kysyt..tiedän kyllä miten vaikea on vastata loukkaamatta toisen tunteita ja siksi on helpompi vetäytyä koko asiasta..
Lisäisin vielä etten mitään pahaa tarkoita olemalla äijä, jotenikin vaan viestäistä sai sen kuvan että yrität kovasti saamatta mitään vastakaikua. Tuli vaan omat menneet ajat mieleeni. Ja uskon kyllä että tunnet vaimosi hyvin, kannattaa kuitenkin muistaa siinä pitkässä liitossa kaikki muuttuu aina, ja pitää yrittää muuttua sen suhteen mukana tarkoitan molenpia. Joskus saannut sellaisen kuvan että mies kovasti yrittää ja vaimo on se passiivinen puoli yritä siinä sitten viedä liiittoa eteenpäin kun lapset talo ja velat yms..
Tie siihen pettämiseen on aika helppo siellä on se toinen koti missä sitä hyväksyntää ja hellyyttä/rakkautta saa olemalla se oma itsensä..
En ottanut sitä pahalla. Olen koettanut välttää olemasta yli-innokas yrittäjä enkä ole omasta mielestäni asettanut paineita, että vaimon pitäisi olla jotain muuta kuin oma itsensä. Vaikka ehkä tässä keskustelussa nyt saa sellaisen käsityksen, että pähkäilen tämän dilemman parissa päivästä päivään, niin kyllä sitä itsekin tulee välillä pitkiä kausia elettyä vain arkea eteenpäin ilman, että edes koettaisin vaimoa saada romanttiselle tuulelle. Aluksi ajattelin, että ehkä se on työstressiä tai jotain muuta ohimenevää, mutta nyt tätä etäisyyttä ja romantiikan ja läheisyyden puutetta on jatkunut jo useita vuosia eikä vastakaikua ole juurikaan herunut. Halimista ja suukottelua rutiininomaisesti aina silloin tällöin ja ne harvat seksit kovin suoritusmaisesti vaimon puolelta... kyllä se tietty ahdistaa ja masentaa, alkaa epäillä mikä on itsessä vialla.
En usko että sinussa mitään vikaa ole sitä alkaa uskomaan niin jos saa paljon torjuntoja kun haluaisi sitä vaimoa lähestyä ja kaipaa kosketusta ja seksiä..aina kun torjutaan tulee tunne että minä en kelpaa enkä ole tarpeeksi hyvä että minussa on jotain vikaa..vaikka sitä vikaa ei ole se vikahan on silloin vaimossa..kyllä siinä vaiheessa pitäisi avoimseti keskustella asiasta..koska tapahtumat yleensä kasaantuvat.. ne kasvaa ja jos aina ne suljetaan tiedostomattomaan tilaan aina vaan uusi ja uusi ..jossain vaiheessa ei enään kiinnosta niitä asioita puida..ja mitä sitten tapahtuu..sen voi jokainen päätellä itse..
Mielestäni avointa keskustelua ei ole sellaista asiaa mistä ei voisi keskustella..mistään ei tule mitään ellet avaa salaista arkkuasi ja kerro mikä vaivaa..näin minä sen näkisin..helpommin sanottu kui tehty..Ehkä..
Miehet on usein yksiviivaisia pettäjävaimojen kanssa. 1) Hankkivat kunnon todisteet 2) Eivät neuvottele, vaan "heittävät akan pihalle" , siis ero tulee varmasti parhaat käy vetämässä toista miestä turpaan tms.
Eivät kaikki, on niitäkin miehiä jotka anteeksiantavat. Jos luet muita Uskottomuus -palstan ketjuja, niissä on paljon erilaisia tapoja. Minusta sinä olet erittäin Mies, olisin onnellinne jos m inulla olisi tekevä, kodista huolehtiva, hyvä, rehellinen ja uskollinen mies. Minä ihailen sinua, miehenä.
olisiko niin että olet pikkuhiljaa muuttunut "panokoneesta" talouskoneeksi ja vaimosi tunteet ovat sinua kohtaan hiipuneet ja hän on löytänyt työelämästään uuden "rakkaudenkohteen" joka ilmeisesti myös varattu.. no totuus joskus kirpaisee ja ummistaa silmämme totuudelta- varsinkin jos rakastat edellleen vaimoasi. Voihan tuo oletettu "pettäminen" tapahtua myös vain henkisellä tasolla ts. vaimosi on vain yksipuolisesti lääpällään johonkin miespuoliseen työkaveriinsa. Etenkin naisilla on taipumusta tuon kaltaiseen "romantiikkaan" joskus myös meillä miehillä - rakkauden tunne kun ylittää arkielämän rutiinit moninverroin...(ja myös sillä"aidolla" rakkaudella ja perheelämän säilyttämisellä vaimosi voi selittää/perustella kaksoiselämänsä / vilpin itselleen...Useimmissa tapauksissa perusteluna on retku, huono mies mutta tapauksessasi se ei ilmeisesti käy perusteeksi - saamattoman oloinen mies kylläkin. No sitten kun saat totuuden selville ja tiukkaat vaimoasi asiasta niin muutut agressiiviseksi ja "väkivaltaiseksi" mahdollisesti juoppoksi hirviöksi ja vaimosi ottaa sellaisesta sosiaalisen ympäristön "hyväksynnällä eron (salarakas siinä vaiheessa toissijainen sivuseikka) Ajattele asiaa nyt tarkasti !!
Ap, laiton tän toiseen ketjuun ja hoksasin, että sinun kannattaa myös lukea, miten uskottomuus näkyy puolison käytöksessä:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/onko-kumppanisi-uskoton/#more-19
Hui! Kyllähän tuo artikkeli kuulostaa kovinkin "tutulta" ...mutta en vaan osaa mieltää vaimoani uskottomuuteen kykeneväksi... tunnen jopa syyllisyyttä näistä epäilyksistä, joita on herännyt ajatuksissani.
Kaikki hyvät, rehelliset tuntevat samoin, aluksi. Mutta kun mietit, ehkä et voi enää jatkaa suhdetta jos olet epäilevä ja onneton, ,jos sisälläsi on nyt jatkuva epäilys. Siksi minäkin lähdin etsimään todisteet, en halunnut olla onneton epätiedossani ja epäilyissäni.Halusin selviäksi totuuden. Olinko vainoharhainen itse vai olinko vaisto oikeassa.
Tpi linkki niin totta :)
Eräs tuttu mies, epäillessään että vaimon ylityöt eivät olleet totta, toimi näin:
Molemmilla oli omat autot. Mies laittoi työkalupakkinsa vaimon auton takakonttiin. Vaimo lähti ’ ylitöihin’. Mies ajoi autonsa hyvin lähelle duunipaikkaa ja soitti vaimolleen: ”Ootsä sun duunipaikalla nyt?”. Vaimo:”Juu, olen.” Mies: ”Mä oon tässä ihan lähistöllä. Tuutko saman tien duunisi parkkipaikalle avaamaan takakontin jotta saan mun työkalupakin sieltä? Oon ihan just siellä.” Vaimo meni hiljaiseksi. Eikä ollut duunissaan.
" Mies laittoi työkalupakkinsa vaimon auton takakonttiin. "
Joo mutta miksi ihmeessä kukaan mies laittaisi työkalupakkia vaimon auton takakonttiin? Mikä on syy sille, jos haluaa toimia hämärästi ja vaimolla onkin puhtaat jauhot pussissa?
Tuokin vaihtoehto pitää miettiä etukäteen. Jos hakee jotain tavaraa, pitää olla syy minkä takia se tavara on siellä missä se on.
Olen tätä asiaa nyt pari päivää pyöritellyt mielessäni ja onhan tässä aika monta sellaista asiaa, jotka voisivat viitata vaimoni uskottomuuteen: haluttomuus, etääntyminen, lisääntyneet palkattomat ylityöt, auton käyttö töissä, kiehahtaminen jos asioista kyselee, raskausepäily vaikkei seksiä, uudet vaatteet ja tyylin muutos...
Mutta myös paljon asoita jotka sanovat päinvastaista: pitkä 15 vuoden liitto, vaimon mustasukkaisuus ja tuomitseva asenne uskottomuuteen, vaimo käy lähinnä töissä, ostoksilla ja lasten harrastuksissa ei siis baareissa tai kavereillaan, yleisestikin on kiltti ja "siveellinen" persoona, arjen rutiinit sujuu ihan kivasti vaikka kotityöt minulle useimmiten kaatuukin, ylipäätään asiat elämässä on kuitenkin hyvin.
Jotenkin tuntuu, että ehkä minua itseäni vaivaa tuo läheisyyden ja seksin puute sekä toisaalta välillä myös kotitöiden paljous ja ehkä en sitten kuitenkaan osaa olla aivan sellainen kuin vaimoni haluaisi ja tarvitsisi. Yöllä kun asiaa pohdin, niin ajattelin, että ehkä uskottomuuden epäileminen on vaan jokin alitajuinen keino koettaa kiistää että minussa voisi olla vikaa - olisihan se helppoa kuvitella olevansa hyvä ja että vaimo olisi haluton ja etäinen vain siksi että joku toinen kiinnostaa enemmän. SIlloin ei tarvitsisi omia vikojaan tunnustaa.
Vaikea on kuvitella vaimostani sellaista laskelmoivaa ja juonittelevaa pettäjää, kun ei mitään konkreettisia todisteitakaan ole. On vain noita tiettyjä asioita ja tapahtumia, jotka voivat toisaalta olla myös aivan sattumia, joita oma vainoharhainen helppoa selitystä kaipaava mieleni yhdistelee.
Mieleeni tulee kirjoituksiasi lukiessani, että pystytkö sä olemaan lainkaan oma itsesi teidän avioliitossa? Ei sun tehtävä ole miellyttää koko ajan vaimoasi ja huolehtia hänen hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Ei sun tarvitse olla täydellinen vaimosi eikä kenenkään muun silmissä. Kaikissa ihmisissä on vikoja mutta ei parisuhteen ongelmat johdu pelkästään toisesta osapuolesta. Teitähän on liitossa kaksi, molemmissa omat viat ja hyvät puolensa.
Älä yritä liikaa. Ole oma itsesi välillä. Ajattele välillä vain itseäsi. Älä koko ajan yritä jutella vaimosi kanssa ja huolehtia hänestä. Musta tuntuu, että se jopa ahdistaa häntä.
Jos vaimosi pettää, ei se missään tapauksessa ole sinun syysi tai vikasi. Ihan itse on ratkaisun tehnyt lähteä pettämään.
Jotenkin tulee kirjoitustesi perusteella mieleen sellainenkin vaihtoehto, että vaimosi on vain jumiutunut arjen rutiineihin. Toisaalta hänellä on kaikki tosi hyvin: perhe, työ, koti ja mies, joka selvästi yrittää. Siitä huolimatta on sitten jonkinlainen masennus tai muu matalapaine. Solmu.
Mitenkä tuota sitten purkamaan? Sepä ei ole helppoa - olen itse ollut pari kertaa tuollaisessa solmussa, eikä siinä kohtaa järki leikkaa mitenkään terävästi. Sitä vain vajoaa syvemmälle harmauteen. Joku uusien vaatteiden ostaminen, hiusten leikkauttaminen tai vastaava voi piristää hetkeksi, mutta pitkän päälle sitä haluaa lähinnä olla tekemättä mitään - vain ihan pakollinen tulee tehtyä.
Tuohon raskausepäilyyn muuten sanoisin sen verran, että jos vaimosi ei ole järin kiinnostunut seksistä, miksi hän muistaisi, milloin sitä on viimeksi ollut? Puutteessa oleva laskee viikkoja ja kuukausia, mutta "puutteetomalle" viime kerta oli vasta ihan äsken. Ja siitä johdannaisena: huolestuttaako vaimoasi raskauden mahdollisuus? Jos halut ovat muuten vähäiset, raskaudenpelko ei ainakaan auta asiaa.
Hyviä huomioita tässäkin. En oikein usko, että raskaudenpelko olisi kyseessä. Kortsua on käytetty huolella aina kun tarve (yksi paketti riittänyt nyt jo useamman vuoden...) ja en muutenkaan usko tietojeni perusteella, että vahinkoraskaus olisi vaimolle maailmanloppu.
Pakko kertoa oma omasta kokemuksestani!
Olimme olleet vaimoni kanssa yhdessä n.17 vuotta,kun tapahtui näin.
Eli ylitöitä,kännykän piilottelua ja muuta sellaista.Seksiä oli aivan normaalisti 4-7 kertaa per viikko.
En olisi uskonut "kiltistä perhetytöstä"moista,mutta totuus oli toinen!
Eli oli suhde kaverini kanssa ollut n.3kk!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Tämän tunnusti lopulta,kun laitoin vaimoni niin koville (otin lutkusta kiinni yms.)))!!!
Merkit olivat liian selvät!No loppu ei ole lasten kuultavaa,joten lyhyesti sanottuna huonosti kävi ex kaverilleni ja vaimolleni..Oli muuten kova kolaus kaikille osapuolille....
Teit ihan oikein Kaitsu 42v. Aloittajalle, sanoisin, että kun kerran epäilet vaimoasi, niin se asia kalvaa sinua niin kauan kunnes tiedät oikeasti pettääkö vaimosi sinua. Sinun pitää toimia, ja saada asia selville, muutoin mietit, ja taas mietit miten asia on. Kuten itse aiemmin sanoin, niin ei muuta kuin kissa pöydälle.
GPS lokkeri autoon ja viikon välein kaikessa hiljaisuudessa purat lokkerilta mitä reittejä vaimokulta on ajellut. Turha kysely vaan saa varovaiseksi jos on oikeesti suhteessa. Ja voihan olla että on vaan omistautunut työlleen ja vähemmän huomioi sinua sen takia.
Luettuani koko ketjun on ilmeistä että vaimollasi on suhde toisen kanssa. Jo näin pitkän avioliitovuoden jälkeen on pystyttävä keskustelemaan asiasta, eli jos hän suuttuu, lähtee pois huoneesta yms se on merkki että välttää aihetta, joka liian läheinen hänelle. Ei kait osaa valehdella sujuvasti.
Lasten tuominen sänkyyn - hän keksii tekosyitä vältelläkseen seksiä, ei hyvä merkki. tuon ikäinen nainen on huipussaan seksin suhteen, ja näin ei teillä ole, joten sitä saadaan muualta kuin kotoa.
Juuri nämä "kiltit" aviovaimot joita ei osaisi epäillä useinkin ovat pettäjiä !!!
Luulen voisi olla työpaikkaromanssi, sehän takaa jokapäiväisen kontaktin helposti. Ja viestit ja netin historian saa helposti pois.
Sinun pitäisi löytää jokin keino käräyttää hänet. Vieraile vaimosi työpaikalla, pidä yhteyttä hänen ystäviinsä, he varmaan tietävät (AINA tietävät), yritä olla mukana hänen sosiaalisessa elämässään jne.
Älä syytä itseäsi, vaan vaimoasi.
Pane hänet lujille, esitä mielipiteesi koko jutusta, jos ei sittenkään keskustele, laita raja, etta jos ei vastauksia tule, niin harkitset eroa. eihän tämä ole normaali avioliitto enää ja sinullakin miehenä tarpeesi (esim seksi). Että onko pakko alkaa etsiä sänkykaveria muualta (siis sinun) ?
Itse sain selville mieheni seikkailuista nettisivuilla treffeiltä aivan sattumalta kun sivu oli jäänyt auki, tietenkin sen kielsi kaiken vaikka ilmielävä todiste oli siinä sivulla auki !!! Lopulta painostettuani myönsi asian. Ja pyyteli anteeksi että oli tyhmää tehdä näin. Vaan luottamus meni sen tien, kun valheita toi esiin. Aina oli vakuutellut ettei "hän koskaan ... " vaan toisin kävi. Älä siis luota vaimoosi.
Toivon että saat selvyyttä vyyhtiin.
Jos oisin aloittaja, en lähtis tekemään itsestäni pelleä tutkimalla asiaa työpaikalta tai työkavereilta.
Ei tossa oo kauheesti lihaa luiden ympärillä. Ihan hyvin vaimolla voi olla seksikiintiö täynnä tossa iässä ja työpaikalla toimii työpaikan ohjeiden mukaan.
Jos vaimo pettäisi kai se enemmän vapaillaankin kävisi muualla, keksis vaikkapa uusia harrastuksia tms.
Mulle syntyi kuva, että ap on nahjus (anteeksi vain) kun pyörittelee tätä samaa kerrontaa viesti viestin perään. Toimi ap. Tee asian eteen jotain konkreettista että saat mielenrauhan. Kyllä varmaan on helpointa, että vain "alistut" ja käytännössä vain selvität vakoilemalla tai muilla käytännössä toimivilla keinoilla edes kerran, käykö vaimosi kertoma yksiin todellisuuden kanssa. Epätietoisuus syö pahiten ihmistä. Ttotuus ei valkene näitä mielipiteitä ja viisaita ajatuksia vaihtamalla. Vaimosi on se, joka antaa vastauksen, vaikka sitten tietämättään. Nyt näytät, että sulla on munaa, etkä ole mikään seinäruusu nyhverö. Nosta kissa pöydälle. Mä epäilen, että joku työpaikalla taitaa nostaa kisua säännöllisesti pöydälle ja PANNA katti mouruamaan. Ryhdistäydy ja puolusta oikeuksiasi puolisona.
Taidat osua oikeaan, tuo "nahjus" sai minut tuntemaan piston sydämessäni ja kyllähän se on niin etten oikein rohkene toimia asiassa.. toisaalta epäilen ja toisaalta ajattelen että "ei tässä mitään ole"...
Kyselin tosiaan tuosta oman auton käytöstä töissä ja siihen sain tuolla aiemmin kertomani vastaukset eli vaimo vähän antoi ymmärtää että tykkää itse omalla autolla ajella joskus työajoja.
Lisäksi hoksasin uudenvuodenaattona, että vaimon puhelimessa on "etsi kadonnut puhelin" toiminto ja menin sitten netin kautta hänen koneeltaan klikkaamaan sitä pari kertaa ja silloin kartalla näytti vaimo olevan siellä missä oli ilmoittanutkin töihin lähtiessään. Tosin töistä tullessaan ihmetteli miksi oli saanut pari vietsiä, joissa luki "puhelimesi on löytynyt". Selitin, että olin saanut itsekin samanlaisia ja että kyseessä lienee jokin puhelimen ohjelmapäivitys. Tuolla toiminnolla siis saa vaimon olinpaikkaa selville, mutta "nuuskimisesta" lähtee aina viesti vaimon puhelimeen eli sitä ei voi käyttää.
En tiedä onko asioilla yhteyttä vai onko taas mun vainoharhaisuutta, mutta ton puhelimen paikannustapauksen jälkeen vaimo ollut jotenkin vaivautunut ja tavallista enemmän omissa ajatuksissaan olevan oloinen. Ihan kuin joku painaisi mieltä.
Isoissa yrityksissä, joissa matkatyö on yleistä ja jokapäiväistä, on yleensä olemassa kirjalliset ohjeet, kuinka matkakorvausten ja päivärahojen suhteen toimitaan, ja ohjeet ovat lain mukaisia. Ohjeet jaetaan sivutoimipaikkojen esimiehille ja ne ovat kaikkien työntekijöiden saatavilla. Pomot sivutoimipaikoissa noudattavat talon ohjeita.
Olen pomo, eikä minulla ei koskaan ollut yhtään niin tyhmää työntekijää, joka ajaisi 120 km työmatkan ja maksaisi itse bensat eikä kyselisi päivärahoja. Jokainen, joka ensimmäistä kertaa tekee näin pitkän matkan, tulee kysymään minulta, miten tehty työmatka hänelle korvataan. Jos vastaisin ’ei korvata mitenkään, kun et mennyt julkisilla niin kuin talon ohjeet käskevät’ niin tuo työntekijä lähtisi lannistuneena palaverista pois. Mutta toista kertaa hän ei enää ajelisi omalla autollaan korvauksetta firman ajoja, vaan ottaisi junan tai bussin seuraavalla työmatkallaan.
Pyydä vaimoasi selvittämään mitkä ovat firman kirjalliset ohjeet matkojen korvauksista ja päivärahojen maksamisesta. sillä hänen pomonsa, sivukonttorin esimiehen puheet ovat hyvin epäselviä ja laittomia. Jos sivukonttorilssa ei ole kirjallisia ohjeita, vaadi vaimoasi lähettämään sähköpostikysely luottamusmiehelle, tai jos sellaista ei ole, sitten firman talouspäällikölle/-johtajalle, joka usein työskentelee pääkonttorilla, ja jonka yhteystiedot voivat löytyä firman nettisivuilta. Pääkonttorilta työntekijätkin saavat kysyttäessä kirjalliset ohjeet, jos sivukonttorin pomolta ei niitä pyynnöstä huolimatta heru. Vaadi ohjjeet kotiin nähtäväksesi, sillä perheen talous on yhteinen.
..kysy myy mitä muut samaa työtä tekevät kollegat ajattelevat firman matkakorvauskäytännnöstä, sillä jokaista työntekijää kohdellaan samoin säännöin työmatkojen korvaamisen osalta. Eivät kaikki kollegat tuolla työpaikalla voi olla yhtä tyhmiä kuin vaimosi antaa ymmärtää sinulle itse olevansa.
Tämä selvityslinja johtaa vain umpikujaan, sillä vaimo on haluton työvuoro- tai työmatka-asioistaan sen enempää keskustelemaan. Tivaaminen johtaa vain mökötykseen tai kiehahtamiseen.
Etsi ajatellen yksin asiaa, oma tinkimättömyytesi ja järkähtämättömyytesi ja oma oikeudentajusi.
Sen jälkeen vihaisenakin, vaadit vaimoltasi että teidän perheen yhteisellä autolla, jonka kuluihin sinäkin osallistut osaltasi, ei ajeta enää yhtä ainoatakaan kilometriä ilmaiseksi firman ajoja.
Ole tinkimätön, vihainen, älä anna periksi tippaakaan, vaan pysy vaatimuksessasi! Kerro vaimolle, että nyt kotinne rahojen kulutus hölmöilyyn loppuu.
Jos vaimo on ylimielinen tai uppiniskainen, silloin saa ihan saa kunnolla uhata (vaikka ei totuttaisikaan uhkaustasi). Silloin uhkaa, että otat itse yhteyttä firman talousjohtajaan itse, jos hän ei lopeta maksattamasta teidän perheellä työnantajalle kuuluvia bensakuluja.
Itse kyllä seurailisin hiljaisena paikantimella tms ensin minne vaimo ajelee, ja vasta sen jälkeen vasta ottaisin matkakorvaukset puheeksi. Sillä minun arvaukseni on, että vaimosi pettää sinua kollegan, tai todennäköisemmin esimiehensä kanssa.
Matka- ja ylityökorvaukset on monen mielestä se keino, jolla vaimon saa kiinni - jos jotain kiinnisaatavaa ylipäätän on.
Ylityöasiasta on parin viime vuoden aikana pari kertaa kiehadettu ja mökötetty ja jotenkin minusta tuntuu ettei sillä polulla kannata jatkaa, koska se on jo loppuun käytetty. Enempää ei varmasti saa irti ellei riidanhaastaminen ole tarkoitus.
Matkakorvauksista on taas vähän teennäistä lähteä tekemään isoa numeroa, kun kyse ei ole kuitenkaan päivittäisestä tai isosta asiasta. Uskoakseni työajoja kertyy omalle autolle kuukaudessa reilusti alle 100 kilometriä ja ne on siis lähinnä omalla paikkakunnalla asiointia. Näitä pidempiä työreissuja on satunnaisesti, yleensä 100km suuntaansa ja niissäkin omaa autoa on vaimo käyttänyt satunnaisesti kun omien sanojensa mukaan fiksummalta tuntunut. Siitäkään tuskin saa mitään irti, en usko että jos joku vieras mies on että se jossain naapurikaupungissa olisi.
Lähinnä siis käräytyskeinoiksi jäisi jonkin tekstiviestin tai sähköpostin löytäminen, mutta ei niitäkään ole löytynyt. Toinen vaihtoehto olisi seurata jollain paikantimella auton liikkeitä sellaisena päivänä, jolloin ylitöitä tulee.. katsoa josko auto lähtee työpaikan pihalta työvuoron päättymisen aikaan ja menee jonnekin muualle samaan aikaan kun vaimo tekstaa että menee ylitöiksi.
" Uskoakseni työajoja kertyy omalle autolle kuukaudessa reilusti alle 100 kilometriä ja ne on siis lähinnä omalla paikkakunnalla asiointia. Näitä pidempiä työreissuja on satunnaisesti, yleensä 100km suuntaansa ja niissäkin omaa autoa on vaimo käyttänyt satunnaisesti kun omien sanojensa mukaan fiksummalta tuntunut."
100 km suuntaansa tarkoittaa 45 e suuntaansa eli yhteensä 90e päiväraha 16 taikka 36 e. Kaikki verottomana.
Minä laittaisin tuon km-korvausasin kuntoon vaikka ei olisi uskottomuusepäilyjä takana.
Mä en ymmärrä sua.
Jos teidän parisuhteenne tila huolestuttaa sua, niin miksi et tee asialle jotain? Oikeasti.
Mitä toi tuollainen käytös on? Vaio ei halua keskustella tai poistuu huoneesta tai alkaa mököttää tai.... Ja sinä annat periksi, tulet tänne päivittämään tilannetta ja jatkat juupas/eipäs leikkiäsi. Mitä ihmeen tarvetta tämä käytös sinussa palvelee?
Jos itse olisin huolissani mieheni käytöksestä, niin vaatisin häntä istumaan yhteisen pöydän ääreen. Ei vaihtoehtoja. Saa ahdistaa, saa kiukuttaa, ihan mitä vaan... mutta asiaa aletaan selvittämään nyt. Jos tänään ei sovi, niin sovitaan aika, jolloin sopii.
Mikäli puolisoni ei haluaisi lähteä suhdetta selvittelemään, veisin avioerohakemuksen ensimmäisen vaiheen vireille. Piste.
Ja olen siis eronnut kahdenkymmenen vuoden liitosta, koska asioista ei saatu kunnolla keskusteltua enää loppuaikoina. Ei paljastunut uusia kumppaneita tai pettämistä, mutta vanha klisee... Kasvoimme vain erillemme. Eli huomasimme, ettemme halua tulevaisuudelta samanlaisia asioita ja siksi suhteen huoltaminen jäi.
En siis ymmärrä, miksi pyydät täältä neuvoja ja tukea, mutta teilaat kuitenkin kaikki ehdotukset kun ne on niin mahdottomia tai kun vaimo ei suostu tai kun... Aloin ajatella, että onkohan sun tarinasi totta vai viihdykettä itsellesi?
Epäilys on hiipinyt mieleen pikkuhiljaa ja on ollut iso kynnys avautua siitä julkisesti täällä. Keskustelussa on tullut esiin paljon hyviä huomioita ja kannustusta puolesta ja vastaan. Jos joku esittää ratkaisua, joka minusta ei tunnu toimivan meidän parisuhteessa asian selvittämiseksi niin kai se on hyvä kertoa etten usko sen toimivan?
Yksi piirre, joka on tullut useammalta on se, että "olet mies" ryhdy toimimaan, iske nyrkkiä pöytään, vie avioeropaperit jne. "jos" epäilet että vaimo pettää. Ei se ole niin helppoa enkä minä ole suoraviivainen toimija tällaisessa asiassa. Ihmiset on erilaisia ja joillain tuntuu olevan tiukassa se käsitys, että vain miehet ovat uskottomia ja vaimojensa uskottomuutta epäilevät miehet ovat aina huijareita tai itse pettäjiä?
Anteeksi nyt avautumiseni. Koetan tällä kaikella vaan saada omia ajatuksiani selviämään ja keksiä jonkin meidän parisuhteessamme toimivan keinon päästä eteenpäin ja löytää ratkaisu. Kiitos tuesta ja neuvoista, teen parhaani vaikka nahjus olenkin.
Ensin pitää olla varmat todisteet pettämisestä, ennenkuin eroajatuksia ja -papereita heitellään puolisolle. Et len nahjus, olet fiksu kun pohdit ennenkuin ryhdyt tekoihin. Näiden asioiden jäsentäminen itsensä kanssa on pitkä prosessi. Tulee vielä päivä, että olet tehnyt päätöksesi, miten haluat ja aiot edetä. Niin kauan kun on ristiriitainen mieli, jatka miettimistä. Hyvää vaihtoehtoa ei ehkä ole, joten joku huonoista on lopulta valittava etenemisessä.
Kyllä minä voin ihan hyvillä mielin myöntää olevani nahjus - olenhan jo pari vuotta pyöritellyt asiaa mielessäni ja nyt vasta siitä rohkenin avautua.
Voit aloittaa heti. Ota autosta pvm kilsat paperille ylös, ennenkuin vaimo lähtee duuniin. Ja taas uudestaan, kun palaa. Seuraile paperilla ihan itseksesi, miten paljon autolla todella ajetaan.
Tämä seurailu ei ole laitonta, eikä mitenkään vaimoasi vastaan.
Kuule aloittaja. Olen itse 36 vuotias nainen ja olemme olleet mieheni kanssa yksissä jo 17 vuotta. Meillä on ollut raskausajan ongelmista johtuen ja lasten(2) syntymien aikaan jopa melkein 1,5 vuotta selibaattia (mies ei halunnut ja vauvat valvottivat, ei edes jaksanut ajatella seksiä, en itsekään halunnut kun oli vaikea löytää ehkäisyä). Olemme vuosien aikana riidelleet (jopa käsirysyä), haukkuneet toisiamme ja käyttäytyneet todella lapsellisesti. Riidelleet kotitöistä (mies ei tee) mutta mitään oikeita ongelmia meillä tarkemmin ajateltuna ole. Arki vaan meinaa olla raskasta. Mutta alusta asti olemme rakastaneet toisiamme todella paljon. Lukuunottamatta kuivia kausia ja vaikka olemme olleet näin pitkään yhdessä niin rakastelemme useita kertoja kuukaudessa (ehkä 4-6 kertaa keskimäärin) koska seksi tämän kumppanin kanssa on vaan niin ihanaa. Se on vain parantunut vuosien mittaan.
Välillä emme oikeasti keskustelleet asioista ja se oli paha juttu. Kun yritin keskustella jostakin tärkeästä asiasta tai pyysin mieheltäni jotain niin hän vain käski minun hakea jonkun muun miehen (esim. haluaisin vielä yhden lapsen). Näytti että ero tästä vielä tulee mutta lopulta keskustelimme tuntikausia todella perusteellisesti. Jos suhde on hyvä niin kyllä seksielämää pitäisi olla enemmän mitä aloittajalla. Olet vielä nuori. Älä alistu siihen että vaimosi ei suostu keskustelemaan, minäkään en suostunut ja nyt asiat ovat paremmin.
kans. Emäntä souti ja huopas eron välillä. Toista miestä ei pitäny olla. Muutti muuanne asumaan. Tuli takas, tosin muuttokuormaa ei purettu. Muutti kesämökille. Lopulta kyllästyin ja sanoin että etsii oman kämpän.
Olihen se toinen mies ja vielä minun kavereita. Minun ex-emäntä oli ainakin valehtelija ja kaverini kanssa.
Toi aiempi kilometrien merkkaaminen salaa on hyvä. Toinen konsti, jos haluat tietää, istuuko autossa toisella etupenkillä joku, niin viritä huomaamaton lanka jalkatilan poikki sivuseinästä esim keskikonsoliin. Ompele se sivuseinään ja vie se keskikonsolin kautta takas sivuun. Kolmantena. Pane sanelunauhuri etupenkin alle ennen vaimosi töihin lähtöä. Kuuntele illalla oliko työmatkalla romanttista keskustelua ainakaan töihin mennessä. Pyydä puheluerittely. Soita vaimosi työnumeroon ylityön aikaan vaikka se onkin sulta kielletty (miksiköhän). Jos vaimosi vastaa, lyö luuri korvaan puhumatta. Ellei itse vastaa, pyydä hänet vaikka muunnellulla äänellä puhelimeen ja luuri taas korvaan sikäli mikäli on edes ylitöissä. Käy katsomassa, onko auto työpaikan parkissa ylityöaikaan. Mainitsit, että kilsoja ei korvata kun työssä on auto käytössä mutta yleensä varattu. Jos työpaikan auto on varattu niin silloin saa oman auton käytöstä korvauksen koska työauto ei ole käytettävissä. Lisäehtona se, että julkinen liikenne ei toimi ja/tai kuljetettavan tavaran määrä vaatii auton käyttöä. Ota puhelimen lokitiedoista oleelliset tiedot ylös kuten autostakin km:t. Eiköhän näillä huomaamattomilla keinoilla pääse alkuun eikä vaimosi tiedä mitään, että seuraat asioita joten ei tarvitse riidelläkään.
Lanka ei toimi, koska apparin jalkatilaan voi heittää vaikka laukkunsa, kuten minä naisena teen : )
Mutta tiedän itse mitä on elää epätietoisuudessa ja se on todella raskasta ja kuluttavaa. Toivottavasti asiat selviävät, oli lopputulos mikä hyvänsä.
Pettää tai ei niin ap:n suhteen tilanne on se mikä se on. huono. On tasan kaksi vaihtoehtoa: 1.jatkaa näin ja hyväksyä että suhde on sitä mitä se on. Ja se todella tarkoittaa sitten sitä että niin eletään ja ollaan tai 2. toimia. vaikkakin se tuntuisi pelottavalta. ihminen vastaa itse omasta onnellisuudestaan.
ja huom. oli millainen nyhverö tahansa, tarkoittaako se sitä että muut voivat kohdella sinua miten tahansa ja tyydyt siihen? vaimohan tässä pitää lankoja käsissään, käyttää valtaa ja sinä alistut. (mene perässä toiseen huoneeseen ja sano että nyt kuuntelet, sanot lapselle, että tänne makkariin et nyt voi tulla koska sinulla on asiaa äidille, ole vahvempi, määrätietoisempi, älä alistu! ) Ongelmia ja asioita voi harkita ja miettiä ja pohtia loputtomiin mutta lopulta, se olet sinä itse joka päättää millaista elämää haluat elää.ja joskus sitä täytyy kasvaa henkisesti sinunkin, miksi et ottaisi tätä mahdollisuutenasi. Kriisi siitä tulee, se on väistämätöntä, petti tai ei. Mutta kriisi on aina uusi mahdollisuus. Muista se. Kriisejä on kaikilla. Oletan, ettet ole tyytyväinen elämääsi/suhteeseesi kun tänne kirjoitat. Nouse ohjaksiin ja lakkaa olemasta kynnysmatto vaikka kuinka pelottaisi. Mieti mitä todella haluat elämältäsi ja toimi sen mukaan.
Ei hyvältä näytä, ihan uskomatonta?????
Tee nyt oikeasti koku ratkaisu, äläkä pyytele täällä anteeksi mitään!!
Mietin että onkohan tämä provo???? Keksitty juttu!!!
En ole provo. Pitäisi olla melkoinen mielikuvitus että tämän keksisi :)
Mutta ei tässä nyt mitään suurta ratkaisua parissa vuorokaudessa synny, vaikka nettimaailma hektinen onkin. Ottakaa nyt huomioon, että tilanne en eskaloitunut 3-4 vuoden aikana ja olen pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ajatellut, että josko takana olisikin uskottomuutta... joten ei tässä nyt ole odotettavissa grande finalea vain pari päivää asian nettiin kirjoittamisen jälkeen.
"Mutta ei tässä nyt mitään suurta ratkaisua parissa vuorokaudessa synny,"
Joo mutta kun vähän vaikuttas siltä, ettet edes oikeasti harkitse minkäänlaista ratkaisua lyhyellä etkä edes keskipitkällä aikavälillä.
Asioille kannattaisi tehdä jotain, itse kyllä toimisin tuollaisessa tilanteessa, vaikka en epäilisikään uskottomuutta. Ja jos vaimo ei meinaisin kuunnella, nostaisin volyymia niin kauan että sanat alkavat menemään perille.
Itseasiassa tänäänkin tuli huudettua sille kun ei sille muuten mikään mene läpi. Kumma kun sanovat, että pitäisi keskustella mutta sitten kun yrittää keskustella, niin ei mene perille, ellei oikeasti huuda että p e r k e l e etkö tajua että tämä on minusta tärkeä asia. Sitten saattaa jotain tapahtua.
Prkl noita naisia.
ei kukaan odotakaan että hätiköisit
Myös jutellaans nyt kunnolla kun ei oo seksiä miten me se korjataan' keskustelunavaus voisi edistää. Mä yritin seksiä torjuvan pettävän kanssa. Jos olisin ollut silloin fiksumpi, olisin surkeasta vastauksestaan "mee vieraisiin mut älä kerro mulle" ymmärtänyt että tuo ihminen ei halua seksiä kanssani, koska sillä on toinen.
Mä alan tuskastua. Meinaatko ap odottaa vielä pari vuotta, että alat toimia? Silloin on jo kaikki ehkä liian myöhäistä. Itselläni sen verran mieshormoonit hyrrää, että luontainen viettini olisi aloittanut "saaliini" takaisinvalloituskampanjan heti. Nyt kirjoitan sellaista, mikä ei tunnu kenties mukavalta, mutta haluan ravistella ap sinua hereille koska vaikutat hiukan saamattomalta. Minusta tuntuu, että sinä et ole mies vaan tahdoton marionetti. Ei kaikessa pidä olla nykyisin vähitellen muotiin pakkoängettävä sukupuolineutraali. Kyllä ihminen on edelleen pohjimmiltaan biologinen otus jota luonto ajaa hoitamaan tietyt, varsinkin seksiin liittyvät kuviot, samoin kuin suojelemaan perheen ja vaimon koskemattomuutta. Minulle on syntynyt kuva että olet vaimosi suhteen ja ehkäpä hänen silmissään liian nössö, saamaton, väritön, tylsä ja kenties petipuuhissa yllätyksetön, intohimoton ja samalla kaavalla vuodesta toiseen pökkivä niinsanottu mies, et sellainen mies, joka panee vaimonsa sukat pyörimään odotuksesta tyyliin mitähän se mies nyt on keksinyt räjäyttääkseen tajunnan. Jos nainen kokee seksin tylsäksi mekaaniseksi pakkopullaksi, niin siinä voi helposti käydä silleen että sitä kiihkeyttä lähdetään hakemaan aidan toiselta puolelta. Kirjoituksestasi päätellen olet suorastaan vielä itse avannut veräjän, että kilpaileva sonni saa mahdollisuuden. En halua ap olla sinulle ilkeä. Haluan vain herättää tästä näkövinkkelistä. Itse en olisi missään nimessä katsonut 3-4 vuotta vaan korkeintaan saman verran viikkoja ja toiminut. Me olemme niin erilaisia ja siksi en ymmärrä mielestäni korostunutta saamattomuuttasi.
minä ymmärrän ap:n "saamattomuuden". Ei ole helppo rikkoa perhettä ja kotia tuosta vaan... sillä ne keskustelut saattavat johtaa eroonkin, oli kauheaa kun sydän kouristi kun pohdimme eroa ihan rehellisesti
Aivan samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä lapsen etu on ehjä koti joka menee vanhempien tarpeiden edelle. Ei sinun ap tarvitse tehdä mitään, voit ihan rauhassa tarkkailla tilannetta. Minua aina suunnattomasti ärsyttää nämä "kun äiti (yleensä äiti) voi hyvin, voi lapsi hyvin" -perustelut, joilla puolustellaan eroa lasten ollessa kuitenkin pieniä ja yleensä vain sen takia, kun ei enää sängyssä se vanha partneri innosta. Jos arki menee hyvin, eivät lapset huomaa, että vanhemmilla ei enää sängyssä suju.
Samoilla linjoilla, itse olin "saamaton" todella pitkään. En vain halunnut uskoa epäilyksiäni todeksi, ja kun viimein niistä ex-vaimolle puhuin niin olin vainoharhainen ja mustasukkainen. Lopulta kiinni jäätyään ilmoitti,että haluaa eron. Parempi olisi ollut ilman kolmansia osapuolia, "En rakasta sua enää" on helpompi käsitellä kuin se, että vaihdetaan toiseen ja tulee jätetyksi. Toisaalta nyt olen sillä kannalla, että onneksi lähti. Kuten ap:llä, suurin osa taloudenhoidosta ja kaikista asioista oli minun vastuullani. Ja jostain syystä mies haluaa perheensä pitää etusijalla, vaikka se joissain tilanteissa älyttömältä kuullostaakin.
Itse en olisi eroa hakenut, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna se oli ainoa vaihtoehto.
hmm...
* naisvaltainen työpaikka
* naispuolinen työkaveribestis
* ei intoa avioseksiin
* tahto pitää liittoa ja kotia pystyssä
=> oletko koskaan ajatellut, että jos vaimollasi ei olekaan toista miestä vaan toinen nainen? nykyään kaikki on mahdollista
Just joo. Kyselin vaimoltani tota samaa kun ensin kielsi vieraan miehen. Ei herranjumala ole, oli vastaus. Ihmettelin tuota kun oli lisääntyneet vierailut ystävättären luona. Vaan olipas ystävä juonessa mukana ja oli kuin oli toinen mies. Jatkunu useita kuukausia. Sanotaan että naisen vaisto, vaan vaisto se on miehelläkin ja siihen kannattaa uskoa, vaikka kuinka höperöks haukutaan. On jatkettu liittoa vaan luottamuksen palautuminen on tiukassa. Ollaan sentään kohta 30v oltu naimisissa. Kyllä toisesta näkee milloin asiat ei ole kohdallaan. Ap, luota vaistoosi ja nosta se akka pöydälle!
Onko syytä epäillä, että minäkin ole K Y L L Ä S T Y N Y T koko mieheen joka täällä bunkkaa!!!!
Ei kiinnosta seksi, kaikki ärsyttää, pitäiskö katella jotain jossa on elämää....
liian hyvä mies sulle
Otappa kuule niskaperse otteella ny itteees hyvä mies. Sanot vaimon vapaa päivänä seuraavaa vaimolle:
"Kuules kun meidän suhde ei oikein toimi, jotenka jos voitas jutella perusteellisesti"
joo sun kertoman perusteella akka vetää porot nokkaan, johonka vastaat seuraavaa:
"Kuules, sää saat nyt 1vko mittimisaikaa, ja sen jälkeen mää tempasen avioeron"
Luulis akkaa kiinnostavan. Emmä nyt tarko et pitäs pakosti antaa seksii koska "parisuhde" mut niinq mää oon sitämieltä että ite oisin lähteny jo ajat sitten
helppo vedättää. Kaikkea pitää epäillä ja eniten omaa vaimoa. Kaikki ei ole miltä näyttää.
Itse olen oppinut luottamaan vaistooni.Tulee vain sellainen olo että nyt ei oo kaikki kunnossa. Yleensä sen jälkeen alkaa vimmattu puhelimen ja koneen penkominen. Monta kertaa on ukko kärähtänyt millon mistäkin (ei kuitenkaan toisesta naisesta). Viimeksi sillä oli horon osto mielessä. Sivuhistoria paljasti. Niin että jos sisuskaluissa kutittelee kummasti niin kannattee tehdä asialle jotain. Asiaa turhaa yksin miettimällä ei tule kuin hulluksi.
Mitä kuuluu?
Ei uutta tältä rintamalta. Ylitöitä ei nyt ole ollut tässä kuussa, mutta muutenkaan ei ole tilanne muuttunut ...
Uskallan sanoa, että vaimosi pettää ihan varmasti. Älä kuitenkaan kysy, vaan suorita vähän tutkimuksia ensin.
Kun hän jää "ylitöihin" niin selvitä onko tosiaan siellä. Soita töihin, menen käymään, kysy hänen työkavereiltaan, jne.
Mikä mahtaa olla tilanne asian suhteen tällä hetkellä ??
On syytä epäillä.
Tässä täyttyy kaikki klassisen pettämisen tunnusmerkit