Yksi mahdollinen selitys myöhemmille vaiheilleni

1990-luvun puolivälin korvissa lähestyin murrosikää, joka alkoi minulla melko varhaisessa vaiheessa - kohtalon ivaa, ettei puutteessa kärvistelyyn tuomittua siunattu edes myöhäisemmällä kehityksellä ja täten vähemmillä libidinaalisilla vuosilla! No, niihin aikoihin vielä kaikki olikin teoriassa mahdollista... Olivathan parhaat vuoteni edessäpäin (niin luulin), tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia (niin uskoin), ja tytötkin saattaisivat aikuistumisen myötä alkaa nähdä minut toisin silmin (niin toivoin). Radiossa Bryan Adams lauloi siitä, miten mies rakastaa naista - silloin kun ei laulanut Stingin ja Rod Stewartin kanssa, että kaikki rakkauden puolesta!

Sitten, kaikkein herkimmässä ja seksuaalikehitykseni kannalta kriittisimmässä iässä jouduin vasten tahtoani tekemään lähempää tuttavuutta suunnilleen isäni ikäisen vieraan miehen kanssa, joka paljasti minulle syvimpiä seksuaalisia salaisuuksiaan, joita en olisi tahtonut tuolloin tietää - enkä tahtoisi vieläkään.

Puhun siis Tapani Kansasta.

Toki tunsin "haastavan taiteilijasielun" (sivistyneistön käyttämä eufemismi "vittumaiselle känkkäränkälle") jo lapsuudestani, kun automatkoilla C-kasettisoitin toisti miehen viattomia lauluja viattomilta ajoilta 60-luvun lopusta 80-luvun alkuun; "Kesän lapsi", "Paista päivä"... Miten noista olisi voinutkaan olla pitämättä? Tai jokin "R-A-K-A-S", jossa uhattiin vain "pussata puhki koko suu", ei sen enempää...

1990-luvulle tultaessa Tapani oli jotenkin muuttunut ja paha kyllä oudompaan suuntaan. Hän oli oppinut itsestään ja naisista jotakin, minkä tahtoi jakaa radion välityksellä kaikille ihmisille - jopa minulle poloiselle, joka hädin tuskin armon vuonna 1996 oli ehtinyt toiselle kymmenelleen. Hän oli itse kääntänyt, kirjoittanut SANOITUKSEN.

http://www.youtube.com/watch?v=xCwZ9_YkSP0

Aloin vavahdella hervottomasti paljastusten edetessä, mutta siinä vaiheessa tiesin, etten enää koskaan palaisi normaaliksi, kun artisti tarjosi vinkkinsä siitä, mistä tietää seksiä harrastettavan kunnolla. Hyvästi onnellinen viaton lapsuus! Päättyneet on päivät. Hän kertoi minulle:

"Ja kun näet syntymättömän lapsen silmissään
sä rakastelet naista oikein."

.
....
.......Ei.
.....nyt...
..ju..m..mm...al......
..auuuut.....
.............aaAAA!!!....
...aa...a......
.....aaHHHNNNNGGGGG
*****
**

Lopulta oiettuani sikiöasennosta makustelin näitä sanoja mielessäni pitkään, ja tunsin itseni jotenkin häväistyksi pohjia myöten. Näin syntyy kyyneleet. Miettikää miltä teistä tuntui, kun lapsena kuulitte vanhempienne harrastavan seksiä. Sitten miettikää sitä, miltä tuntuu lisätä tuohon mielikuvaan ajatus itsestäsi heijastumassa äitisi katseesta isän silmiin. Oikein hyvä, alatte päästä jyvälle.

Sen jälkeen tämä laulu ja etenkin nuo säkeet ovat kummitelleet alitajunnassani, pulpahtaen esille aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos yritin fantasioida luokan tytöistä, Kubrickin Avaruusseikkailun "tähtilasta" muistuttanut mielikuva sikiöstä silmämunassa karkotti heidät oitis. Tulkaa tytöt takaisin! Joskus menen nukkumaan Tapsan sanat mielessäni, joskus taas herään. Käymme yhdessä ain. Jokaisen flashbackin jälkeen henkisesti kuohittu olo kestää pitkään; yritä siinä sitten tehdä tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen, kun mielessä pyörii vain gestationaalinen insesti.

Että kiitos vaan Tapani Kansa, minkä menit tekemään! Et sitten ajatellut lapsia ollenkaan, kun laulusi kirjoitit... tai ajattelithan sinä, nimittäin niitä syntymättömiä. Perkele sinunkin kanssa. Nyt kaikki on kuin on.