Ylen ykkönen näyttää A-studio: Streamia, jossa haastatellaan Sipe Santapukkia ja kumppaneita. Ylen kakkoselta tulee Emma-gaala, joka on edellämainitun ohjelman aiheena.
Katson Streamia, jossa keskustellaan taiteellisuuden ja kaupallisuuden ristivedosta. Sipe kertoo nuoruuden harmistuksestaan, kun Apulanta ei myydyimpänä artistina pärjännyt 90-luvulla. Haastateltavana oleva kriitikko puolustaa palkittavien taiteellisia arvoja ja vertasi sitä jopa palkittaviin urheilijoihin.
Urheilussahan homma on helppoa, kun mitataan senttejä tai kiloja. Edellisen johdosta kysyn, että millä mittareilla taiteellisuutta tai musiikin hyvyyttä voi mitata muulla kuin artistin levymyynnillä tai keikkasuosiolla?
Katson Streamia, jossa keskustellaan taiteellisuuden ja kaupallisuuden ristivedosta. Sipe kertoo nuoruuden harmistuksestaan, kun Apulanta ei myydyimpänä artistina pärjännyt 90-luvulla. Haastateltavana oleva kriitikko puolustaa palkittavien taiteellisia arvoja ja vertasi sitä jopa palkittaviin urheilijoihin.
Urheilussahan homma on helppoa, kun mitataan senttejä tai kiloja. Edellisen johdosta kysyn, että millä mittareilla taiteellisuutta tai musiikin hyvyyttä voi mitata muulla kuin artistin levymyynnillä tai keikkasuosiolla?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Whaaat...
Joo, tämä oli epäilemättä vaikea kysymys perjantai-iltaan. Voit sen sijaan vastata kysymykseen: "Perse vai tissit?"
Lähinnä oletin, että lukion filosofian kurssit ja niiden herättämät absoluuttisen tärkeät pohdinnat on jo käyty ja mentäisiin kohti keski-ikää vauhdilla.
Meinaatko, että nuoruuden musiikkimaku on pelkkiä hertzejä ja keski-iän jotain muuta? Puhumattakaan, että sinne keski-ikäisyyteen olisi jollain kiire? Aika huimaa...
Ei, toit vaan serkkupojan mieleen. Sillä oli tapana nuorempana kysellä suuria kysymyksiä, kuten mitä taide on. Kerran karjalankarhukoira ripuloi sen kenkään, ja sanoin, että tuo on nyt sitä taidetta. Ei koommin taidenäkemystäni kysellyt.
Sanon tissit.
Älä vaan väitä, että "terävä" serkkupoika olisi maailankatsomuksesi luonut...
Desibelimittarilla (yleisön äänestä keikalla)
Noi kaksi jälkimmäistä pakostakin on ne vaikuttavimmat, koska kansa päättää aina, mitä katselee, kuuntelee ja erityisesti, mistä maksavat.
Aika moni ihminen on kiinnostunut jossain määrin suosikkiensa elämänarvoista, koska mediahan pukkaa yhtenään juttua jokaisesta viihdyttäjästä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joku Hynynen esim sai mielenkiinnon loppumaan Kotarien musiikkiin, josta ennen pidin. Hynysen mediailmaisu tökkäsi omien arvojeni kanssa, joten en voi niitä enää kuunnella
En katso Emma-gaalaa. En tykkää gaaloista. Mut luen lööpeistä sitten tulokset samoin, kuin urheilujutuistakin.
Artistin mediaesiintyminen, aatteet ja vaatteet? Tuo näkökanta minulta unohtuikin...
Mä (yksi kuluttaja muiden joukossa) en ole koskaan nähnyt Apulantaa taidebändinä. Niiden menestys mitataan levymyynnillä. Niinku kaikkien muidenki.
Muistatteko aikaa jolloin bändi hehkuttivat, etteivät he tahdo tehdä mitän kaupallista peaskaa vaan soittava mitä tahtovat? Siitäpä on aikaa. Tottakai voi olla levyjä minimyyvä klubibändi, mutta ne ovat asia erikseen.
Sipe kulkee omia polkujaan.
Sitten on kunnianhimoisia haaveita, jotka joskus jopa toteutuvat
http://www.youtube.com/watch?v=Yi52HjJbwVQ
ei taida aina kulkea käsikädessä tuo taiteellisuus ja levymyynti, tosin poikkeuksiakin on nähty
http://www.youtube.com/watch?v=YAYqjI112EU
Mulla on tämmöinen ankeampi lähestymiskulma, että taiteen tehtävä on tuottaa katarttinen kokemus. Joskus vastaanottajassa, usein taiteilijassa :-)
Taidetta ei voi arvottaa millään muulla kuin kokijan kokemuksella. Se ei ole kilpalaji. Joten, jos sillä saralla kilpaillaan, niin jotain on ihan perustavasti pielessä: koko homman fokus on viturallaan.
Toi Emma-gaala taitaa kumminkin perustua ihan muuhun, kuin taiteellisuuteen? Jos toki viihdyttäminen on vaativa laji heille, joiden leipä irtoaa yleistöstä.
Varsinainen taide voidaan kuvata vaikkapa näin: Picassollakin oli sininen kausi". Pääministeritaiteelle voisi olla oma kakkapytty-gaala, joka voisi olla hyvinkin viihdyttävä, mikäli ehdokkaille annettaisiin riittävästi selitysaikaa.
Mä antaisin Jonne Aaronille ja Cheekille kaikki Emmat:)
No minä en taiteesta noin paljon ymmärrä. En oikein ole edes varma siitä mikä on Emma-gaala :-(
Tekisi mieli vastata "Suosio mitataan favebookin peukutuksilla".
Pelle Miljoona 3204 peukkua
Apulanta 71657 peukkua
Eppu Normaali 36050 peukkua
Cheek 108000 peukkua
Hyvyyttä voidaan oikeastaan mitata kuinka uskollinen artisti on omalle linjalleen, vaikka tietoinen suunnanmuutos rahateollisuuden avonaisille oville olisi avoinna muuttamalla tyylisuuntaa.
Artistin suurin kohde kuitenkin on kuunteleva yleisö, jos artisti muuttaa tyylisuuntaansa rahanahneuden takia, hän ei välitä vaikka alkuperäiset fanit lopettaisi fanittamisen. Koska fanikasa saattaa tulla satoja tuhansia.
Moni on silti taloudellisen tappion uhallakin muuttanut. Äkkiseltään tulee mieleen vaikka J.Karjalaisen banjoilut ja monen suosikkibändin hajoamiset ennen keikka- ja levysuosion hiipumista.
Tuossa vaiheessa Karjalaisella oli varaa tehdä ne levyt
Lännen-Jukka 15 000 myytyä
Joten ei ollut suuri tappio ja kahta muuta sarjaan kuuluvaa lienee myyty enemmän
Vastaavasti Lauri Tähkästä ei ole juuri kuulunut paljoa, Elonkeruu taisi pokata pokata pokaalin.
Lisäksi siihen tulee myös kysymys, mistä suunnanvaihdos johtuu. J. Karjalainen sanoi haluavansa tehdä vanhaa lännen musiikkia, eli kokeilla jotain uutta.
Joidenkin kohdalla taas ollut halu tehdä mitä alunperin halusi tehdä. Moni bändi on hajonnut ristiriitojen vuoksi, kuten Don Huonot, missä kaksi perfektioonista henkilöä Kalle Ahola ja Herzen.
Sinänsä musiikki ja laulu toimi hyvin
Taiteellisuutta ei voikaan mitata. Taiteellisuus/hyvyys on subjektiivinen kokemus. Suosiota voi mitata monellakin tavalla, vaikka nyt levymyynnillä tai youtube-katselukerroilla. Esmes Cheek on suosittu mutta onko taidetta? populaarikulttuuria on jos jotenkin yrittää määritellä.
Sinulta juuri haluankin kysyä, että miksi ylensä vähämyyntisiä artistejä pidetään taiteellisesti parempina?
Lähinnä kait kyse on stereotypiasta. Vähämyyntisyys luo mielikuvaa jostain suuresta mitä rahvas ei tajua... Samanlaista soopaa se silti voi olla kuin mikä tahansa muu. Voi toki olla myös korkeatasoista mutta kiinnostuneiden määrä on vaan pieni tyylilajista tai muusta johtuen. Oma "taiteellisuuden" määritelmäni on että herättääkö jotain ajatuksia tai fiiliksiä vai soljuuko sujuvasti unholaan saman tien.
Ja sanopas sama klassisen musiikin puolelta. Orkesterit kilpailevat siitä, kuka on paras cover-orkka esittäen samoja, vuosisatoja vanhoja sävelmiä. Ja se on "korkeakulttuuria" verrattuna nykymuusikkoon, joka sekä säveltää, sanoittaa, sovittaa, että esittää oman musiikkinsa.
O tempora o mores! ;-)
Työväen laulut ovata aina taidetta, sosialistista realismia
Hynynen haki valtiolta tukea musiikkituotantoon
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288544690667.html
Surkeaa, molemmilta osapuolilta.
Tämä on taidetta!
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013030116738651_vi.shtml
Yhtä hauskaa, kuin Käteisen vinkki Sinisestä kirjasta.
Vuoden biisi: ROBIN Front Side Ollie ( vuoden myydyin biisi )
Vuoden POP albumi : Robin ( vuoden myydyin levy )
Vuoden albumi: Jukka Poika ( vuoden toiseksi myydyin)
Vuoden mies artisti: Jukka Poika ( vuoden myydyin mies artisti, Robin on poika)
Vuoden naisartisti: Anna Puu ( vuoden ostetuin naisartisti)
Vuoden metallilevy: Nightwish ( vuoden myydyin metallilevy 2011 joulu 2012)
Vuoden rockalbumi: Apulanta ( vuoden myydyin rock levy )
VAIN KAUPALLISUUDELLA ON MERKITYSTÄ!
Myöntäkää tosiasiat, amerikan palvojat!!!
SIPE PELAA GOLFFIA JA ON TÄYS KOKOOMUSLAINEN...
palkintoja eksyy myös hyville artisteille. Tänä vuonna Grammy Black Keys:ille. Pitää kai niiden palkita joskus jotain hyviäkin silleen näön vuoksi. Kiintiöhyvät tai jotain sinnepäin. Mutta yleisesti ottaen joo, taitaa ne myyntiluvut merkata eniten. Ilmankos ei kiinnosta ne kaikenmaailmat palkintoseremoniat ja muu vastaavanlainen mainstream humpuuki.
http://www.youtube.com/watch?v=a_426RiwST8
Kyllä, raha ratkaisee. Ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, mistä pitävät.
***** hyvä video. Harvoin tarjolla.
Tämä on taidetta, hyvä idea.
Kontrastilla saa huomion.
Fat Boy Slim tekee samalla idealla. Vähän materiaalia.
Minimalistisesti paljon.
ei. ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, ettei heitä luultaisi erilaisiksi
pitää kuunnella tiettyjä juttuja ja pitää pukeutua tietyllä tavalla, ettei erotuttaisi muista, eikä näin ollen kukaan pääsisi sinua tuomitsemaan
Mitä tekemistä musiikkimaulla ja pukeutumisella on teinien alakulttuureita lukuunottamatta?
oikea musiikki on elämäntapa, eikä mikään muotijuttu mikä on tällä hetkellä in
Siis mistä kersat pitävät! He ostavat vanhemmilta ruinaamiillaan rahoilla näiden paperitähtien levyjä vinouttaen koko levytuotannon...
Musiikin taiteellisen hyvyyden määrittelee luonnollisesti sitä varten perustettava komitea johon valitaan yhteiskunnan arvostettuja jäseniä ja lähinnä poliittisen taustan mukaisesti.
Komitea kokoontuu kuukausittain arvioimaan sen hetkistä tilannetta ja julkaisee kvartaaleittain hyväksyttävän ja taiteellisesti arvokkaan musiikin tilanneraportin.
Kerran vuodessa julkaistaan laajempi koontiraportti.
Vuosittain tehdään myös viisivuotissuunnitelma, tai sen päivityksiä, jolla ohjataan musiikintuottajia komitean määrittelyn mukaiseen hyvään musiikkiin.
Komitean työtä arvioi riippumaton seurantaryhmä, joka raportoi suoraan komitealle ja kuittaa siltä samalla kokouspalkkionsa.
Komitea julkaiseen myös mainostajille suunnatun hyväksyttävän musiikin oppaan päivityksineen ja näin ohjaa kaupallisten toimijoiden musiikinsoittoa.
Yle on suoraan komitean konsultoitavissa.
Koko homma tehtäköön luonnollisesti EU.n rahoilla, jolloin se ei maksa meille mitään!
Minun tietääkseni Soundi-lehti on jo tehnyt tuon valittuaan CMX:n jatkossakin vuosittain Suomen parhaaksi bändiksi. 11 kansikuvaa ei voi olla väärässä!
koko gaalassa ollut edes oikeita artisteja. vain ne ketkä ovat huomiohuoranneet itsensä median kautta pinnalle
Kuka ja millä perusteella määrittelee "oikean" artistin?
yleensä oikeat artistit eivät ole myyneet sieluaan markkinavoimille ja rahan teolle, koska se tietenkin vaikuttaa siihen heidän tekemäänsä "taiteeseen"
Eli kaupallinen menestymättömyys on merkki taiteellisuudesta? Tuohan kuulostaa aivan vanhojen ja konservatiivisten huru-ukkojen ja -mummojen jupinoilta. "Korkeakulttuuri" on hyvä esimerkki asiasta. Ooppera, baletti jne. olisi loppunut maasta jo kokonaan, jos sitä ei verovaroin tuettaisi, koska niin pieni vähemmistö on siitä oikeasti valmis jotain maksamaan. Todella taiteellista...
kaupallisuus vie musiikilta sen kaiken sisällön. kaupallisuus tarkoittaa sitä että suurimman osan ihmisistä PITÄÄ tykätä siitä tuotteesta. eli sun pitää koittaa miellyttää KAIKKIA. sisällöstä tällöin vaan tulee ihan tyhää pazkaa!
sä et voi soittaa niinkuin sä itse haluat, sä et voi kirjoittaa sanoja niinkuin sä itse haluat, sillä se ei palvele markkinavoimia koska jos sä et kumarra jollekkin niin hän ei sitten osta sun tuotetta. siinä ei ole enää sisältöä koko hommassa. merkityksetöntä musiikkia, sekö on hyvä asia?
kun taiteesta tulee tuote niin se ei ole enää taidetta.
"kun taiteesta tulee tuote niin se ei ole enää taidetta."
Hyvä kehäpäätelmä. Noin minä musiikin hyvyydestä ja taiteellisuudesta kohkaavien arvelinkin ajattelevan. Eli ei kenenkään tuntemat kellaribändit ovat todellinen osoitus musiikin hyvyydestä. Kas jos joku sitä sattuisi kuulemaan ja pitämään, niin sehän muuttuisi paskaksi.
ymmärrät taiteen ja luovuuden päälle yhtä paljon kuin sikä helmien.
Olet varmaan kuullut sanonnan " ei helmiä sioille". Oletko miettinyt mitä se tarkoittaa?
Tarkoittanee sitä, että sinä olet katkera, kun et ole saanut pillua. M.O.T.
unohtanut enemmän kuin sinä saanut.
Mut oikeestikin. Mitä sinä ymmärrät luovuuden ja taiteen päälle? Oletko nyt väittämässä tosissaan, että parhaat palkitaan ja ne huonoimmat eivät ikinä menesty kaupallisesti? Sitäkö sinä ajat takaa?
populäärikulttuurissa ei ole mitään syvyyttä. sehän siinä juuri onkin. se on puhdasta pinnallisuutta, vailla mitään sisältöä.
koska sisältö meidät EROTTAA toisistamme. mutta massan kannalta yksilöt ovat vaarallisia. ne kun eivät ole osa massaa. ne on pelottavia juttuja, kun ne ovat erilaisia. joten niitten on oltava pahasta kun niitä ei ymmärretä täysin!
musiikkia kun tehdään tiettyjen raamien puitteissa (toisten mielipiteet ja miellyttäminen ja ah ne niin tärkeät myyntiluvut) niin siinä häviää koko hommasta se pointti. jos sulla on tietyt rajat minkä sisällä sun on toimittava niin se mitään taidetta ole!
sun pitää tehdä TIETYNLAISTA musiikkia mikä on muodissa. sun pitää soittaa tietyllä tavalla, tehdä tietynlaiset sanoitukset (tiettyjä juttuja et voi sanoa, koska ne ovat tabu tai niistä ei yleisesti ottaen tykätä), rytmi ja tempo tietyllä tavalla, ettet vain erottuisi kilpailijoistasi, jotka möisivät sitten enemmän levyjä kuin sinä.... ei tämä ole mitään luomista, millä tehtäisiin oikeasti musiikkia.
"- Erilaisten päämäärien asettaminen voi olla vaarallista bändille. Tyydytyksen pitäisi tulla pelkästä soittamisesta. Jos murehdit yleisömääristä ja listasijoituksista, et enää nauti työstäsi, Neil pohtii."
http://www.iltalehti.fi/popstars/2013030216739018_ps.shtml
Oikeassa olet, hieno asenne. Se ei kuitenkaan ole estänyt kaupallistakaan menestystyä. Minä kun olen aina uskonut, ettei musiikin hyvyyttä voi mitata millään absoluuttisella mittarilla. Se on aina kuulijan korvassa ja jos moni siitä pitää, tuo se mukanaan mahdollisuuden toteuttaa itseään ilman taloudellisia paineita.
Ei massasta poikkeavat yksilöt ole pelottavia vaan erakoita tai yksinäisiä.
onnea kapealle maailmankatsomuksellesi
ihmiset vain ovat manipuloitavissa ja siihenhän kaupallisuushan pyrkii markkinoinnilla - aivopestään typerät ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla - että joku sillä pääsee rikastumaan. siksi luodaan muotiasioita ja trendejä.
ei niitä kukaan enää muista parin vuoden päästä kun niitten tarkoitus on tullut täyteen - kun joidenkin pankkitili on tarpeeksi plussalla
Mainstream on paskaa ja kaikki suurelle yleisölle tuntematon hienoa ja taiteellista. Tuo on niin yleinen asenne, että se on mainstreamia. Erilaisuuden ihannointi on kaikista muoti-ilmiöistä huvittavin.
Vaan miten selität bändit tai laulajat, jotka ovat pysyneet myyntilistojen kärjessä vuosikymmenestä toiseen? Se ei oikein sovi yhteen tuon viimeisen kaneettisi kanssa.
Kiitos, kiitos. Sinäkö niitä massasta poikkeavia pelkäät vai kuka?
"Vaan miten selität bändit tai laulajat, jotka ovat pysyneet myyntilistojen kärjessä vuosikymmenestä toiseen? Se ei oikein sovi yhteen tuon viimeisen kaneettisi kanssa."
Jos kuuntelet, ymmärrät varmaan kuin tyhmä kysymys tämä on.
Kuuntelen, enkä ymmärrä. Sinä vissiin osaat avata tämänkin mysteerion minulle.
mitään mystistä. Kuuntelemalla radiota asia selviää aika helposti. Siinä on nimittäin syy miksi itse en pahemmin radiota kuuntele. Piirit pienet pyörii sielläkin ja niissä soitetaan mitä käsketään soittaa. Vaihtoehtoja on tarjolla hyvin vähän.
Yksi hyvä esimerkki on Reckless Love. Yhtä väkisin pinnalle nostettu bändi kuin moni takavuosien poikabändi. Musiikin hyvyyden kanssa siinä ei ole mitään tekemistä. Rahan teon ja itsensä huoraamisen kanssa sitäkin enemmän. Ja sitten vielä kehtasivat verrata sitä Van Haleniin. Ensimmäisenä kävi mielessä, että kuinkahan paljon niille maksetaan et kehuvat kyseistä ryhmää? Meni jonkinlainen rock- tai katu-uskottavuus kokonaan joiltakin. Sekin vähä mikä oli jäljellä.
Joskus vanhoina hyvinä aikoina Radio City oli yksi hyvä kanava musiikin löytämiseen kun niillä ei vielä ollut soittolistoja. Juontajat olivat kaikki kovia musadiggareita ja valitsivat ihmisten kuultavaksi musiikkia mistä pitivät itse eikä ollut kovin paljon määräilijöitä siitä mitä soitetaan. Jokaisella oli omanlaisensa musiikkimaku, kenenkään musiikkimakua ei voinut sanoa huonoksi. Erilaiseksi vaan. Mutta sitten yksi kaunis päivä Radio City myytiin ulkomaille ja loppu on historiaa. Kuuntele vaikka Radio Rockia, mikä jatkoi sen jälkeen kun City oli kuopattu. Sama kaava kun politiikassa. Vaihtoehtojen puuttuessa täytyy tyytyä huonoihin, siis valtavirtakuluttajan joka ei vaivaudu löytämään itse hyvää musiikkia.
Erään teorian mukaan hyvän musiikin määrä pysyy vakiona vuodesta toiseen. Se on sen paskan määrä mikä on lisääntynyt entisestään ja on entistä äänekkäämpää. Tiedätkö miksi? Siksi että musiikkiteollisuudessa asioista päättää ratikkakuskit eikä musiikkia rakastavat ihmiset. Niitä ei kiinnosta läheskään niin paljon hyvä musiikki kuin ne myyntiluvut ja muut sellaiset.
Minä en tuomite kaupallisuutta. Jos joku on valinnut ammatikseen musiikin, pitää sen elää työllään. Kyllä työstä täytyy palkka saada. Mutta jos on aika surkea valitsemallaan alalla niin eikö se olis tarkastamisen paikka ammatinvalinnassa?
Vielä kerran, ratikka. Uskotko tosissaan ymmärtäväsi mitään taiteen ja luovuuden päälle? Minä en ole vuosien aikana, mitä täällä on tullut enemmän tai vähemmän hengailtua, nähnyt kertaakaan merkkejä siitä. Mitä mieltä pitää olla tyypistä, jonka mielestä joku Madonna on Suurinta Taidetta ja Luovuuden Huipentumaa? Mitä mieltä pitäisi olla sellaisen tyypin mielipiteistä, joka menee aina valtavirran mukana omaamatta lainkaan omaa makua tai mielipiteitä?
yleisesti se on suomessa paheksuttavaa jos ei olla kaikki samasta muotista
"Vaan miten selität bändit tai laulajat, jotka ovat pysyneet myyntilistojen kärjessä vuosikymmenestä toiseen?"
ihmiset eivät uskalla olla yksilöitä tässä yhteiskunnassa, ettei heitä syrjittäisi joten mennään massan mukana koska se on helpompi ratkaisu
aivopesuahan se on periaatteessa kun ei ajatella omilla aivoilla
tai sitten musiikki ei ole näille massoille niin tärkeä asia, että ihan sama mitä sitä kuunnellaan - kuunnellaan sitä mitä media suoltaa eli sitä mitä kaikki muutkin kuuntelevat
Minä en ole koskaan väittänyt moista, ennemminkin päinvastoin. Jos luetun ymmärtämisesi on noin heikoissa kantimissa, keskustelua on aivan turha jatkaa.
Eikö sinulla p1kkuk1kkkeli Ratikkamies ole muuta elämää kuin postata täällä palstalla.
Aika paska elämä.
Ketä v1ttu kiinnostaa kommentoida sinun ketjua?
Älyä voidaan myös mitata. Siinä mittauksessa sinä et vain pärjää. Puhumattakaan kullin koosta.
Itseasiassa älyn mittaus on erittäin vaikeaa ja älykkyystestit lähinnä mittaavat älykkyystesteissä pärjäämistä.
Olet itseasiassa oikeassa. Olen samaa mieltä älykkyystesteissä vaikka niissä pärjäänkin johtuen siitä että olen niitä harjoitellut.
Tässä tapauksessa vain Ratikkamiehen älyn mittaus on helppoa.
Hänelle ei riitä että pääsee tekemään omia ketjujaan Miehen logiikka-palstalle vaan käy välillä ruikkimassa egomasturbointi jäämiään myös Sinkut-palstalle kuvittelen olevansa parempi mies kuin kukaan palstalla oleva.
Se on v1tun säälittävää toimintaa ja sen lisäksi osoittaa Ratikkamiehen älykkyysvajeen.
Ehkä se oikea sana jota haen on FIKSUUS.
Kylläpä se kestikin. ;-)
Entä se miten itse nostan egoani itseäni haukkumalla.
Poloinen minä.
Voi voi.
Kuumettakin on.
Henkilökohtaisesti mittaan sillä mittarilla, että kuinka musiikki ja biisi kokonaisuutena muhun kolahtaa. Eli se miten se ihmisiin iskee.
http://www.youtube.com/watch?v=12zPU-8bsTE
Tääkin on kuva katsoen vähintääkin outo, mutta korvalla kuultuna jalka vipattaa eli se jollain asteella kolahtaa siis.