Tai miehen, jolla on jo lapset tehty toisen naisen kanssa?
Itse en mielellään haluaisi miestä, jolla on ennestään lapsia, vaikka niitä itsellänikin on - koska mies on aina sidoksissa lapsosiinsa ja usein ex-vaimoonsa lasten kautta.
Haluaisin vain lapsettoman miehen.
Itse en mielellään haluaisi miestä, jolla on ennestään lapsia, vaikka niitä itsellänikin on - koska mies on aina sidoksissa lapsosiinsa ja usein ex-vaimoonsa lasten kautta.
Haluaisin vain lapsettoman miehen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mies jolla on jo lapset hankittu. En halua enempää lapsia näiden kolmen lisäksi.
Miehen, jolla on jo isot/aikuiset lapset. En enää jaksaisi sopeutua pikkulapsielämään.
kyllä mielelläni ottaisin, se miten mies8nainen) kantaa vastuunsa lapsista kertoo paljon ihmisestä eli jos on hyvä isä niin se on iso plussa
Ehdottomasti mies, jolla on lapset jo tehtynä. Myös lapseton käy, jos ei sitten varmasti ala lapsia halutakaan. Minä en nimittäin enää, tässä iässä (40 ). Yllättävän moni tämänikäinen mies tuntuu vielä ajattelevan, että uus suhde, uusi perhe, lisää jälkeläisiä.
Oletan tietysti, että miehellä olisi asialliset välit eksäänsä, eikä mitään isoja selvittämättömiä kysymyksiä ole.
En minäkään taida haluta enää lapsia, en jaksa synnyttää ja olla 24h kiinni. Hyvä kun itseni jaksan hoitaa.
Hyvä pointti tuo hyvät välit exään. Voi olla hälytysmerkki jos ei ole välejä, ja pitäisi kysyä exältä informaatiota. Naisilla se ei ole välttämättä niin hälyyttävää, miehillä voi olla.
Toinen ääripää, jos ex on liian kiinni miehessä ts. uusavuton, ei pärjää lasten kanssa yhtääkään päivää ilman miehen apua. On sitäkin koettu, ei hyvä juttu, suhde loppui hyvin nopeasti. Ei siinä ole uudelle ihmisellä mitään tilaa.
Ottaisin selvää ex naiselta miksi miehellä on yksinhuoltajuus, onko se aiheellinen vai ei. Jos mies on vienyt lapset vain siksi, että häntä sattuu huvittamaan.. en uskaltaisi olla miehen kanssa. Jos exnainen olisi väkivaltainen, tai ei huolehdi yhtään lapsista, voisin ymmärtää miestä. Mutta kuulustelisin kummatkin osapuolet. ;) Enkä luottaisi automaattisesti vain mieheen. Ottaisin muutenkin selvää uuden miehen taustasta exiltä, ja miettisin itse mikä on totta ja mikä ei. Totuus selviäisi jotenkin. Ilman luuloja.
Jos lapset olisi tehty toisen kanssa, se ei olisi este suhteelle KAI. Voi olla että joko tutustuisi lapsiin tai sitten jättäisi ne isän kanssa silloin kuin tapaavat. Olisi mahdotonta asua samassa, ellei talo olisi kahdessa erillisessä puolikkaassa. Ja se vaatisi jo rahaa. Eli oikeastaan pitäisikin asua erillään, ei toimi pitkän päälle. Nuoremmalla miehellä taas ei olisi lapsia, mutta saattaisi vielä haluta niitä. Ja kiinnostaisiko vanhempi nainen ja kuinka kauan? Vai jättääkö mies lapsenhankinnan..ei kai. Tai sitten olisi joku oudon epäitsekäs tyyppi, ei sellaisia voi olla miehissä. Jos lapset asuisivat naisella, kuitenkin ne tulisivat miehen kotiin omalla vuorollaan... oikeus siihen. Ja jos ei halua kotiinsa muiden lapsia hipelöimään huonekalujaan, pitäisi asua yksin. Vai pitäisikö kalustus suunnitella lapsille osaan asuntoa. Ratkaisu olisi mikä?
Toki jos olisi muuten lapseton mies. Mikä olisi syy miksi on lapseton. Ja sinkkuna. Miehet ovat kovin sidoksissa työhönsä, lapsiinsa ja exiinsä. Ja onko uusia naiskavereita tai tapailuja menossa. Vai onko mies uskollinen. Jos mies on uskollinen, se olisi hyvä lähtökohta. Pelkkä sen kertominen että on uskollinen, ei takaa että mies on uskollinen. Ehkä tarvitsemme miehiä keskieuroopasta tänne, taudittomia, komeita ja uskollisia. ;) Kannattaako naisen käyttää elämäänsä mieluummin matkusteluun -löytyykö jotain euroopasta, kirjoihin ja muuhun. Tai sitten hyvä kohtalo tipauttaa aloitteellisen ja lapsettoman miehen eteen... ehkä? Miehillä ei ole aloitekykyä esim. ruokakaupassa, ne vain katsovat. :O
Oikeastaan tekisin näin: Jos miehellä on lapsia, asutaan erillään. Jos rikastuu sitten joku yhteinen juttu. Jos miehellä ei ole lapsia, hyvä niin. Mutta mitäs sitten kun se alkaa haluta niitä? Heittääkö minut pihalle? Aika huono vaihtoehto sekin.
Jos on todella oikea mies, ehkä keksii jonkun ratkaisun.
miehen jolla on aikuiset lapset eivätkä asu samassa huushollissa tai miehen joka ei halua lapsia,
Ei kun mee itse sinne Keski-Eurooppaan. Tekstisi perusteella sua tuskin tulee kovin monella miehellä ikävä
Arvostele vain itseäsi. Taisi ottaa koville teksti. Joko olet mies joka saa hysteerisen kohtauksen kun suomalainen nainen hakee muualta miehen. Tai sitten et oikein tykkää samoista asioista. Eurooppaan olisi ilo muuttaa jos pääsee kauas sunkaltaisista arvioijista. :)
"Kuulustelisit kummatkin osapuolet", "ottaisit selvää taustoista exiltä"... ei hyvää päivää! On aika kaukana todellisuudesta koko tuo maailma, missä elät. Ymmärrät kai, ettei niillä exillä ole mitään velvollisuutta kertoa sinulle yhtään mitään? Jos joku nainen ottaisi minuun yhteyden ja alkaisi kuulustella minun ja exäni suhteesta niin saattaisin nauraa hänet pihalle.
Ei ota koville. Sä menet samaan kastiin sellasten thaimaanmatkaajien kanssa, joiden mielestä suomalaiset naiset on järjestään itsekkäitä tautisia huoria. Ei me kaivata sunlaisia ihmisiä Suomessa saastuttamassa ilmapiiriä.
"Ottaisin selvää ex naiselta miksi miehellä on yksinhuoltajuus, onko se aiheellinen vai ei. Jos mies on vienyt lapset vain siksi, että häntä sattuu huvittamaan"
-En tiedä missä valtiossa sinä elät, mutta ainakaan Suomessa mies ei saa lasten huoltajuutta vain sillä että "sattuu huvittamaan".
Toi on kyllä harvinaisen hämärä ajatus, että miehen pitäisi jotenkin selitellä juuri sitä että hän on yksinhuoltaja. Siis yksinhuoltajamies on jotenkin oletusarvoisesti saanut lapset itselleen valehtelemalla? Siinä on kyllä miesviha jo aika huipussaan.
Jos itselläni olisi lapsia, niin hyvin voisin huolia miehen, jolla niitä myös on.
MUTTA koska itselläni ei VIELÄ ole lapsia, niin en halua että miehelläkään on. Tiedän, että olisi liian tuskastuttavaa, kun en osaisi suhtautua lapsiin mitenkään, tuntuisi liian oudolta... vaikka se pahalta kuulostaakin. Ehkä vanhempana sitä tulee suvaitsevaisemmaksi sitten, mutta nyt en parikymppisenä lähtisi kotia leikkimään ja leikkimään äitiä, kun en osaa mitenkään lapsien kanssa olla. Jo vieraillessa jossain lapsiperheessä tms. tulee hyvin vaivautunut olo, kun ei tiedä miten niiden lasten kanssa olisi hyvä toimia... en osaa lässyttää vieraille lapsille.
MInä en haluaisi missään nimessä puolisoa jolla on lapsi.
Minä en ole itsellenikään aikeissa niitä hankkia enkä halua että sellainen rasite elämääni tulisi miehen mukana...
Minulle yh-isä on ideaali vaihtoehto, koska olen itsekin yh-äiti. Samassa tilanteessa olevat yleensä ymmärtävät toisiaan ja elämäntilannettaan paremmin kuin muut. Siksi olisi luonnollista, että lapsettomat pariutuisivat keskeneen, ja lapsia saaneet keskenään.
PS: Parhailla miehillä näyttää olevan lapsia. He ovat jo nuorena olleet sitoutumishaluisia, menneet naimisiin ja saaneet lapsia, mutta jokin on vain mennyt vikaan ja on tullut ero. Ovat sen jälkeen erittäin halukkaita sitoutumaan uudelleen ja hankkimaan uuden perheen, ja ovat ehkä myös oppineet vanhoista virheistään.
Vrt. miehet, jotka ovat ikisinkkuja, tai joiden kanssa kukaan nainen ei ole ennenkään halunnut lasta, tai joilla on sitoutumis- tai perheellistymiskammo...
Jos ero tulee lasten ollessa pieniä, niin jotain on mennyt TOSI PAHASTI vikaan suhteessa. Ei välttämättä tarkoita, että tulevissakin suhteissa menisi, mutta kyllähän se mietityttää.
Yhden yhteishuoltajan kanssa olen tapaillut, ja selvisi kyllä nopeasti miksi aiempi suhde oli päättynyt eroon. Hän oli hyvä lapsilleen mutta kelvoton kumppani. Hänelle parisuhde oli mukavuusjuttu, ei sellainen että puoliso olisi tärkein aikuinen ihminen koko maailmassa.
Ei se tarkoita sitä, etteikö eronnutkin voisi uudella yrityksellä tajuta, mistä parisuhteessa on oikeasti kyse.
Sehän onkin dilemma, sillä ne itselleni kaikkein sopivimmat miehet ovat yleensä niitä, joilla on lapsia. Sellaista miestä en silti huoli. Lapset ja niiden mukana tulevat eksät ovat liian iso rasite. Eikä totta puhuen kiinnosta vähääkään vieraita mukuloita alkaa hyysätä. Kyllä, se miehenkin mukula olisi vieras, josta en halua ottaa mitään vastuuta. En missään muodossa.
Lopputulos: ihan sama, onko yh vai yhteishuoltaja. Miestä, jolla on lapsia, en ottaisi.
Joo ei toimi, kokeiltu on. Omat lapseni on jo lentäneet pesästä ja tapasin miehen jolla on ala-asteikäinen temppukalle. Se meni kaikessa eelle, määräsi suunnan ja tahdin. Puhumattakaan siitä et exä ei sitä kasvattanut millään tavoin. Kun on jo omat saanut koulutettua ammatteihin (huoooohhhh) niin ei jaksa enää säätää elmääsä minkään riiviön oikkujen mukaan. Sukulaisten lapsiin on tunneside, mutta uusioperheen lapsi... et saa kieltää-komentaa-neuvoa- tai olet ilkeä noita akka. Tai exän muija haukkuu sut pataluhaksi millon mistäkin kasvatuksellisesta toimesta.
Kokeillut olen minäkin. Mun lapset, sun lapset ja vielä se yhteinenkin.
Ei toimi.
Elän mieluummin itsekseni. Jos vielä kuitenkin hairahdun parisuhteeseen, niin mies jonka lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Mutta ensin saa minunkin kuopukseni lentää pesästä. En todellakaan halua enää mitään uusioperhekuvioita enkä suosittele niitä muillekaan.
En myöskään halua enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Kallistahan se on, mutta omat asunnot molemmilla. Minulla on oltava oma reviirini jossa sanelen itse sääntöni.
No ehkä pysyn suosiolla poissa parisuhteista. Ei minusta taitaisi enää olla sellaiseen.
Vaikuttaa siltä, että tuo ratkaisu on sinulle hyvä. Ja niille mahdollisille miehille myös. Mies on mieluummin yksin kuusen alla kuin katkeran naisen kanssa samassa huushollissa.
Ole rauhassa siellä kuusen alla.
Olet hyvä esimerkki siitä, miksi harkitsen vakavasti haluanko enää parisuhteeseen.
Olen tyytyväinen elämääni juuri näin. Olin suhteessa jossa oli minun sinun ja meidän lapset, kuten kerroin. Kenelläkään ei ollut hyvä olla. Nyt olen kaksin nuorimmaiseni kanssa (muut lapset jo aikuisia) ja meillä molemmilla on hyvä olla.
Sinun ei tarvitse vetää hernettä nenääsi minun ratkaisujeni vuoksi. En minäkään tule arvostelemaan sinua.
Kyllä se on huomattu että mahdollisuudet ovat nykyään aika suppeita parisuhdemarkkinoilla, leskimies 17v pojan kanssa ei ole kenenkään naisen unelmamies. Kaikkeen tottuu aikaa myöten, niin tähän yksinoloonkin.
Kyllä oikeasti leskimies, jonka poika kohta jo lentää kotoa pois, on hyvä vaihtoehto mieheksi!
Eri asia ovat ne miehet jotka eivät välitä jälkeläisistään ja jotka riitelevät exän kanssa ties mistä.
Yksinäinen leskimies kuulostaa ihanalta ja vastuuntuntoiselta, lisäksi tunnen myötätuntoa miehen menetyksen vuoksi - ihmettelen, jos leskimies ei ole löytänyt uutta vaimoa itselleen.
Tiedän eronneen naisen, jolla on 8 lasta, ja hänkin löytää yllättävän helposti miehiä (jotka tosin vaihtuvat)...miksi ei siis ihana leskimies löytäisi naista?
Kun olin vielä sinkkuna, minulle olisi kelvannut yhtä hyvin yh-iskä, yhteishuoltaja tai lapseton (lapsitoiveilla tai ilman). Lapsensa hylännyt isä, joka ei tapaa lapsiaan tai heistä huolehdi ei sen sijaan olisi kelvannut.
Lapsellisen isän kanssa voisi tulla ongelmia, jos kasvatusnäkemykset olisi niin kaukana toisistaan ettei yhteisten uusien muodostaminen onnistuisi. Tosin silloin meillä ei luultavasti muutenkaan synkkaisi riittävästi. Riittävän samanlainen arvomaailma on hyvin tärkeä asia suhteessa muutenkin.
Ystävissäni on useampia fiksuja ja koulutettuja yh-äitejä, joille kaikille yh isä olisi mieluinen vaihtoehto. Jos yh-isälle kelpaa lapsellinen nainen, luulisi ehdokkaitakin löytyvän.
Tällä hetkellä tuntuu että en haluaisi miestä jolla on lapsia. Olen lapseton nainen ja tiennyt sen aina että lapsia en halua joten en ottaisi miestäkään jolla on lapsia. Tietysti mielipide voi muuttua jos mies olisi kaikin puolin muuten sopiva. ja jos niitä lapsia on tehty niistä pitää myös huolehtia.
Otin miehen jolla lapsi yhteishuoltajuudessa. Erittäin hyvän - elämäni parhaan - valinnan teinkin, lapsi on bonus ihanassa suhteessamme.
no jaa, olen itse yhteishuoltajuus isä, lapsi asuu puolet viikosta minun kanssani ja puolet äidin kanssa, oman kokemukseni mukaan on hankala tapailla lapsetonta naista, koska juttu kääntyy jossain vaiheessa kumpi on sulle tärkeämpi mä, vai sun lapsesi tasolle (juu lapseni on minulle tärkeämpi ja hän oikeasti tarvitsee minua kasvaakseen) lapselliset naiset sisäistävät tämän paljon paremmin :P seurustelu suhteessa nyt voinee olla monestakin syystä, mutta muistakaa että rakkautta ei voi valita, jos se osuu "pahasti" kohdalle ei siinä toisen elämäntilanne pitäisi olla merkittävä!
Jos sanot naiselle, että hän on kakkonen, totta kai suhteesi karahataa kivillle ja ihan omasta syystäsi. Oma mieheni ei ole koskaan mennyt tuollaista laukomaan, koska meillä parisuhde ja miehen lapsi eivät ole toistensa kanssa kilpailevia asioita. Miksi olisivat? Päinvastoin toimiva parisuhde on lapsenkin etu.
Itsestäänselvyyksiä (kasvava lapsi tarvitsee aina hoitoa ja lapsi on isän/äidin elämässä aina) on ihan turha edes sanoa, jos ihminen on aikuinen ja fiksu.
Niin, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä myös kuulemaan se asia, että lapsi on vanhemmalle aina nro 1. Jos pitäisi valita että pelastaako tulipalosta lapsensa vai puolisonsa, niin eiköhän 99% pelasta lapsensa. Puoliso myös yleensä vaihdetaan jos se muuttuu jotenkin pahaksi tai vahingolliseksi ihmiseksi, lapsen tukena taas yleensä ollaan vaikka tapahtuisi mitä.
Itse olen naimisissa miehen kanssa jolla on lapsi.
Riippuu siitä miten mut otettais tuohon elämään mukaan...
Jos joutuisin olemaan seinillä hiiviskelevä haamu, ja salassa pidettävä salaisuus... niin ei todellakaan.
Eip. Jos miehellä on lapsia, oli ne sitten pieniä tai isoja, tai vaikka asuisivat enimmän osan ajasta äitinsä luona, niin ei tule mittään. En halua omia lapsia, enkä välitä olla tekemisissä kenenkään muidenkaan lasten kanssa, en vaan ole lapsi-ihminen sitten yhtään.
Jos seurustelen vakavasti, haluan olla mieheni ykkönen kuten hänkin olisi minulle se tärkein. Lapset ovat luonnollisesti vanhempiensa silmissä tärkeimpiä, enkä halua lähteä suhteeseen jossa valmiiksi tietäisin olevani prioriteeteissa alempana kuin mitä mies olisi mun tärkeysjärjestyksessä. Se ei olisi tasapuolista.
Eli olet vela sen takia, ettei egosi kestä jäädä kakkoseksi lapselle? Hyvä ettet aio lapsia tehdäkään kun olet itse lapsen tasolla.
Edellisellä ei ole mitään tekemistä egon kanssa, vaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisesta panostamisesta suhteeseen.
Lapselliset ihmiset (siis ne, joilla on lapsia, vaikka joskus vaikuttaa olevan sama asia kuin lapsellisuus adjektiivina) eivät panosta parisuhteeseen samassa mittakaavassa, vaan jättävät puolison aina kakkoseksi. Ihan ok, mutta VAIN silloin, kun se puoliso on itse lasten vanhempi.
Näin lapsettomana ei tulisi mieleenikään viritellä suhdetta yyhoiden kanssa. Rajoittavat elämää ja aina jostain vedetään se "ei voi, koska lapset" -kortti.
Entä jos miehellä on jo useampia suhteita takanaan ja näistä kaikista lapsia ja lisäksi vielä alle kymmenvuotiaita osa, mitä ajattelette tällaisesta miehstä, joka on pettänyt jo monesti?
Taitavahan hänen täytyy olla iskemään, kun aina uutta saa, joten helposti tuntuu saavan naiset nalkkiin, ottaisitko koko seurueen, lapsethan käyvät koko joukolla sitten ainakin kahden viikon välein.
Näin yh-äitinä itsekkin, niin kyllä. Hienoahan se olisi kun perhe "kasvaa". Ja kun en itsekään ole enään niin nuori, että kerkiäisin lisää lapsia hankkimaan niin lottovoittohan se olisi, löytää hieno mies lapsineen :)
Sulla itselläsi on lapsia ja et hyväksyisi, että miehellä on lapsia. Sä et siis pysty rakastamaan muita kuin omia lapsiasi. Surullista ja aika tunteetonta.
Mä mielelläni ottaisin miehen, jolla on lapsia. Mielellään tietenkin jo lähes aikuisia, kun omanikin ovat. Jos lapsettoman miehen kanssa kolahtaisi jutut yhteen, niin mikäs siinä. Voisihan sitäkin kokeilla. Ehdoton ei pidä olla.
Parisuhde ja lapset on eri asia. Lapset on tärkeitä ja ihania. Mutta parisuhteen edelle he eivät mene vaan kulkevat samalla viivalla miehen rinnalla. Kaikki yhtä tärkeinä ihmisinä. Ja ansaitsevat yhtä paljon huolenpitoa ja rakkautta, tasapuolisesti.
Minusta on järkevää, että tuollaisen tiedostaa, eikä lähde pilaamaan kenenkään lapsen arkea. Voihan se tuntua tunteettomalta, mutta koituu parhaaksi kaikille.
Joo. Kyllä. Mitä vikaa lapsissa?
Sun asia, jos et halua lapsekasta miestä. Periaatteessa voit etsiä neitsytmiehen, hällä ei mitään kokemuksia naisista ennen sinua, joten et joudu mustasukkaisuuden valtaan.
Ja siitä päätellen, olet omistavan mustasukkainen jopa lapsille.
Hyi, hyi.
Tottakai! Rakkaus on tai ei ole. Pinnalliset asiat eivät saa ratkaista.
Ja sinähän et varmaankaan ole sidoksissa lapsosiisi ja ex-mieheesi lasten kautta? Katso nyt jumalauta peiliin. Turha haaveilla mistään lapsettomasta miehestä.
Jos aikuisena lähtee uuteen suhteeseen on se mies/nainen jolla on lapsia aikaisemmasta suhteestaan.. otat koko paketin tai et mitään.. hyväksyä ei tarvitse kaikkea mutta sopeutua elämään ja tottakai osapuolien kanssa sopia yhteiset pelisäännöt .. YH- isällä/äidillä on jo tarpeeksi vastuuta lapsestaan ja elämästä jota sovittaa yhteiskuntaan, mikä ei aina ymmärrä syitä.. ei siihen pakettii sovi uutta osapuolta vaatimaan omiaan...