Pohdintoja "2-suhteesta" ja "n-suhteesta"

JATKUU

Pariutumisen yhteyteen luotiin papiston (=eliitin) toimesta erinäköisiä vihkiseremonioita, jolla lujitetaan sidettä ja samalla näytetään normin mukaista esimerkkiä muille yhteisön jäsenille. Tässäkin odotustenrikkojia syrjittiin ja tätä tukemaan määriteltiin paheksuvia termejä, esimerkiksi susiparit. Häpeä ajaa herkästi toimimaan normien mukaan. Hyötyinä parisuhdemalliin siirtymisessä oli yhteisön väkiluvun kasvu ja siitä seuraava työvoima. Myös valojen vannominen muun yhteisön edessä vahvistaa ja varmistaa että tälläistä toimintaa pyritään kaikin puolin suosimaan myös jatkossakin. Jälkeläisten kasvatus muodostettujen oppienmukaan pitää huolen tulevista sukupolvista, jotta nämä ovat eliitin mieleen.

Nykyaikana en näe kuin suuren joukon aiheutuvia haittoja. Luontainen seksivietti on valtaväestön osalta suurempi voima kuin mikään vannottu vala. Pettämisiä tapahtuu molemmin puolin ja nämä vaivalla rakennetut suhteet sitten valuvat hukkaan niiden tullessa ilmi aiheuttaen ongelmia monille, ei pelkästään "asianomaisille". Pettämiseen ajaa juurikin se, että sitoutuminen juuri vain yhdenlaiseen persoonaan sulkee kaikki muut ovet. Kaikilla eivät käy toiveet yhteen, vaikka mitä olisi vannottu juhlallisesti. Ja yksi ihminen ei pysty välttämättä vastaamaan kaikkiin toisen osapuolen asettamiin odotuksiin. Parisuhteen normina pitäminen, ei maksimoi vain jälkeläisten tuotantoa vaan myös seksismiä. Yksilöiden on vastattava entistä paremmin haluttujen kumppani-kanditaattejen vaatimuksia. Tämä ajaa juuri kilpailuun alfa-urosten kesken ja kilpailuun alfa-naaraiden kesken. Molemmilla puolilla kilpailu realisoituu eritavoin. Perinteisesti nähtynä miehiltä odotetaan machomaisuutta ja kykyä elättää itsensä, vaimo ja jälkeläiset. Naisiin taasen kohdistuu mm. suuria ulkonäöllisiä ja äidillisiä paineita. Binäärisessa sukupuolimallissa tämä tarkoittaa ääripäiden menestymistä parisuhdemarkkinoilla ja odotuksiin "SOPEUTUMATTOMAT" joutuvat tyytymään siihen mitä jää jäljelle, jos mitään ylipäätään jää. Tämä on ihmissuhdekapitalismia. Avioituminen tuo lisäksi tullessaan ajatuksen kumppanin omistamisesta, ja jos jokin tätä uhkaa, on mustasukkaisuus siihen syntyvä torjuntamekanismi. Kilpailuun ja ahneuteen perustuvan järjestelmän polttoaineesta on siis kyse, ja tältä perustalta vaikkapa protestanttien oli helpohkoa lähteä kehittämään työmoraaliaan. Järjestelmä oli
"ylikellotettu".

Kaikki tämä perustuu vain siihen, että parisuhteen ja siihen yhteenliitetyn seksin konsepti nähdään ainoana oikeana vaihtoehtona. Ideologia, joka syntyi kauan sitten sodankäynnin tarpeeseen.

Mitä etua sitten "n-suhteesta" on?

"n-suhteessa" sukupuolista keinotekoista kilpailua ei esiinny, ainoastaan biologiset seikat voivat hieman vaikuttaa, eivät statukset ja yhteiskunnalliset asemat tai vauraus. Tälläisessä suhteessa elävillä on tehokkaampi tukiverkosto toisista suhteen jäsenistä ja monipuolinen jäsenistö kompensoi suhteessa olevien jäsenien yksilökohtaisia puutteita. Odotukset täyttyvät helpommin ja kaikki on kevyempää siinä mielessä ettei yksittäiseen jäseneen kohdistu niin suuria paineita, ne jakaantuvat kaikkien jäsenien kesken. Jäsenten on helpompi toimia tälläisen perheen eduksi ja voimavaroja voidaan jakaa. Lapsetkin kasvavat keskinäiseen rakkauteen, eikä machoilua tai barbie meininkiä tarvitse
väenväkisin ylläpitää.

Tälläistä olen ajatellut.