Narsistinen ns. ystävä:

"Eipä siinä mitään, kaikki vain tietäisivät ylikaiken katumani asiat."

Niin. Toisille se ei kuitenkaan välttämättä ole kovin iso juttu.

Esimerkiksi yksilötasolla abortti voi olla karmea kokemus josta haluaa vaieta, mutta vuonna 2010 niitä tehtiin reilut 10 200. Lapsia syntyi tuohon lukuun suhteutettuna vähän, vain 60 980 lasta.

Itse asiaan, huonoista jutuista on parempi päästä eroon aiemmin tai myöhemmin. Joskus riita auttaa, joskus ei. Silloin jos tappelu ei auta niin se on ainakin luonteva päätepiste.

Järki käteen nyt, olet antanut pelon tunteillesi liikaa valtaa. Lopeta näihin ihmisiin kaikki yhteydenpito, niin huomaat, että rauhoitut. Mielesi on nyt tehnyt asiasta paljon suuremman kuin se onkaan, sitä se valta juuri on, mutta se valta on vain omassa päässäsi. Jos joku levittelee toisten yksintyisasioita ympäriinsä, 90% ihmisistä tajuaa, että tarkoitus on mustamaalata ja sitä ihmistä ei monikaan hyvällä katso.

Edellinen kirjoittaja on ihan oikeassa. Jätä vain tuo tyyppi omaan arvoonsa, puhukoot ihan mitä lystää, ja jos kaipaat tukea, mene vaikka lääkäriin tai johonkin, jossa voit kertoa mitä tapahtui ja saada "järjen äänen" taas kuulumaan omassa päässäsi. Ei ole mitään hätää!

Kuuntele sisintäsi. Jos joku ihminen " ottaa " enemmän kuin antaa -anna hänen mennä. Ystävyyttä on niin monenlaista. Oma ns Nuoruudenystäväni on todella raskas persoona nykyään. Haukkuu kaikki. Siis varmasti minutkin. Kovaääninen, negatiivinen, omalla tapaa hyvin narsistinen. Kehuu itseään miten nuorekas ja hyvännäköinen on. Muissa kaikissa on joko liikaa tai liian vähän läskiä. Milloin on joku kulahtanut naamasta milloin hiuksista. Tuntuu tosiaan että kaikki aika tavatessa menee jonkun haukkumiseen. Kun itse en tahdo siihen syyllistyä olen hiljaa tai nyökin. Ikinä en tälläisen tyypin kanssa lähtisi esim. Ulkomaanmatkalle tms. Kaikki tyypit jotka tuovat negatiivista tuntemusta tai jotka eivät ole samalla aaltopituudella enää jostain syystä voi vähentää kanssakäymistä heidän kanssaan. Ystävästä pitää tulla hyvä mieli, ei ainakaan paha.

Mulla oli tollanen frendi, joka aiheutti vaan pahaa mieltä. Aina vika oli muissa ihmisissä, kaikki olivat huonompia ihmisiä ja etenkin ystäviä kuin hän. Paasasi vain, kuinka hän osaa ottaa huomioon kaikki, kuinka hän on sellainen ja tällainen ja kukaan muu ei ole niin hyvä kuin hän. Ja jos ei mennyt kaikki hänen mielensä mukaan, niin ranteet auki tai purkki imovanea naamaan. Huoleti jättää kertomatta seksikumppaneilleen ja miesystävälleen olevansa sukupuolitaudin kantaja ja on sitten niin vitun loukkaantunut kun siitä joku tartunnan saanut sanoo. Vikahan ei ole siis hänessä, vaan siinä joka paljaalla veteli. Koskaan ei kutsu ketään käymään, koska on niin patalaiska siivoamaan ja elää roskavuoren keskellä, mutta eihän sekään ole hänen vikansa vaan muiden ihmisten vika, jotka saavat hänelle niin pahan mielen, että ei kykene ja pysty siivoamaan. Selittelee kaiken parhain päin, jopa työpaikkansa kassasta varastamisen. Että pakkohan se on, kun ei kukaan huolehdi hänestä- työssä käyvästä ihmisestä. Seurustelee omien sanojensa mukaan saadakseen ruokaa pöytään ja tullakseen syötetyksi ja kuitenkin odottaa kieli pitkällä ja kiukutellen, että rakkaudentunnustuksia pitäisi häntä kohtaan osoittaa. Ihmettelin, kun voin ihan saatanan huonosti ja olin pipo kireällä koko ajan, kun tämä ihminen oli elämässäni. No- heivasin hänet lopulta ja oma elämänlaatu parani huomattavasti.

Päivitystä elämänvaiheesta, huomioi päivämäärä koska kirjoitin viestini.

Tilanne on se, että hän on ollut samalla luokalla kanssani ammattikoulussa ensimmäisestä vuodesta lähtien, nyt olisi kolmas vuosi hiukan kesken vielä.

Olen nyt ollut hänestä etäällä kuukausia ja ottaa yhteyttä satunnaisesti, pyytää käymään jossakin jne. olen mennyt harvoin pariksi minuutiksi koska olen vieroittanut häntä minusta.

Hänhän aloitti helvetin siinä kohtaa kun huomasi että hänen jatkeensa ei enään palvele häntä. Olin siis samaan aikaan jatke ja uhri sekä osa lähdettä. Olin porukassa se kenet hän halusi nolata sekä kenen arvon halusi alas, olin hänen kanssaan lähde, olin ihmisten ympäröimänä jatke. Hän puhui minusta uusille tuttavilleen läsnäollessani kuin autokauppias. ''Hän on saavuttanut sitä ja tehnyt tätä, hän on ollut näin hyvä.''


Kaikki se erossa oltu aika, on saanut minut vihdoin tuntemaan itseni arvokkaammaksi, vieläkin taistelen ID:stäni. Itsemurha-ajatuksia ei enään ole, todellisuudentajuni on palaamassa vaikkakin erittäin haavoittuneena vieläkin. Asia josta kyyneleitä olen vuodattanut on se, että haluaisin aidosti olla ystävieni sekä perheeni kanssa kuten minä itse olen, ketä minä olen ja mitä minä tunnen. Se kun hän laittoi minut arvottomaksi, nauroi minun sielulleni, teki minusta vaitonaisen sekä käytti hyväkseen tunteitani kytkeäkseen minut pois päältä, tuhotakseni itseni ja se kun hän vakuutti minulle että minua ei voida ottaa vakavasti koska olen vammautunut ja erilainen kuin muut, olen luotu olemaan huonompi sekä tyhmempi, olen luotu kynnysmatoksi. Se osa minusta ketä olen on postraumaattisen stressin sekä kaoottisen noidutun rajatilamaisen kuoren alla jonka voi vain aika parantaa.

En tiedä itkisinkö siitä, että olen selvinnyt vai siitä että elän ja paranen pienin askelein, en enään koskaan halua tuntea niin

Pitkään halusin pois, mutta olin avuton koska en tiennyt minne mennä, koska minne ikinä meninkin, tunsin etten kuulu joukkoon ja halusin vetäytyä muista, vain siten tunsin oloni vakaaksi koska tukeuduin ajatukseen: Kukaan ei voi haavoittaa minua, imeä vertani ja testata minua. Toinen ajatukseni myös oli: Kaikille voi kokeilla tehdä niin, kuitenkin kuka tahansa pystyisi satuttamaan minua ja en kestäisi sitä enään. Minusta muuttui ihminen joka teeskenteli olevansa kylmä muita kohtaan, joka kasvatti kuoren ja peitti todellisen itsensä ettei ketään pääsisi koskemaan siihen viimeiseen rippeeseen joka minut piti elossa.

Jopa nuoruuteni silloiset pahimmat vihamieheni ketkä kävelevät nykyisin minua kadulla vastaan, saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Olin siis koulukiusattu samaan aikaan kuin hakattu kotona sekä henkisesti väkivalloin alienisoitu. Koska unohdan katsoessani heitä silmiin että olen kokenut joskus vielä narsistin elämääntulon.