Tilanne on tämä: Olemme olleet miehen kanssa kuusi vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa ja viisi vuotta asuttu yhdessä. Lapsia tai lainoja ei ole. Seksiä tai pusuja ei ole ollut ainakaan kolmeen kuukauteen (sillä en koe minkäänlaista intohimoa miestäni kohtaan).
Olen miettinyt eroa nyt puoli vuotta ja aina välillä ottanut asian puheeksi (mies alkaa itkemään ja minä alan säälimään häntä enkä koskaan saa sanotuksi että haluan erota). Mies on tuhlannut aina kaiken mitä tienaa, eli hänellä ei ole penniäkään tilillä kuun lopussa. Asuntomme on isovanhempieni nimissä, sillä tämä on heidän vanha talonsa josta minä maksan kokoajan "lainanlyhenystä", eli jonain päivänä talo on minun nimissä. Näin ollen eron tullessa mies joutuisi lähtemään ja hankkimaan asunnon. Miten voin "potkaista" rahattoman ulos kämpästä kun ei miehellä ole varaa hankkia minkäänlaista vuokrakämppääkään kun ei ole rahaa tilillä?
Ehkä suurin ongelmani siihen etten saa eroa aikaiseksi, on että välitän miehestäni niin paljon ja hän on oikeasti minun paras kaveri. Mietin aikaa eron jälkeen, sitten olen tosiaan aina yksin, kukaan ei ole vieressä kattelemassa telkkua tai pitämässä kädestä kiinni. Ja mieheni on jokaisen naisen unelmien mies: Pitää itsestään huolta, on hyvännäköinen ja käy salilla niin että on juurikin kivan lihaksikas kroppa. Luonteeltaan todella naisen huomioon ottava, aina ajattelee minua ensin ja tekee mitä vain vuokseni, ei polta ja voisi sanoa olevan absolutisti kun ei juokaan. Ei ole väkivaltainen eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia omistava. Todella ihana. Eroa helpottaa se, että vaikka mieheni tulee romahtamaan erossa enkä tiedä kauan menee aikaa että toipuu niin on nii täydellinen että varmasti löytää itselleen uuden heti kun haluaa.
Miten siis erota? Millä saan itseni tekemään päätöksen siitä että nyt erotaan ja se miten sen ilmoitan miehelle? Tiedän että se pitäisi sanoa suoraa, mutta tosiasia on etten saa sitä suustani koskaan.
Olen miettinyt eroa nyt puoli vuotta ja aina välillä ottanut asian puheeksi (mies alkaa itkemään ja minä alan säälimään häntä enkä koskaan saa sanotuksi että haluan erota). Mies on tuhlannut aina kaiken mitä tienaa, eli hänellä ei ole penniäkään tilillä kuun lopussa. Asuntomme on isovanhempieni nimissä, sillä tämä on heidän vanha talonsa josta minä maksan kokoajan "lainanlyhenystä", eli jonain päivänä talo on minun nimissä. Näin ollen eron tullessa mies joutuisi lähtemään ja hankkimaan asunnon. Miten voin "potkaista" rahattoman ulos kämpästä kun ei miehellä ole varaa hankkia minkäänlaista vuokrakämppääkään kun ei ole rahaa tilillä?
Ehkä suurin ongelmani siihen etten saa eroa aikaiseksi, on että välitän miehestäni niin paljon ja hän on oikeasti minun paras kaveri. Mietin aikaa eron jälkeen, sitten olen tosiaan aina yksin, kukaan ei ole vieressä kattelemassa telkkua tai pitämässä kädestä kiinni. Ja mieheni on jokaisen naisen unelmien mies: Pitää itsestään huolta, on hyvännäköinen ja käy salilla niin että on juurikin kivan lihaksikas kroppa. Luonteeltaan todella naisen huomioon ottava, aina ajattelee minua ensin ja tekee mitä vain vuokseni, ei polta ja voisi sanoa olevan absolutisti kun ei juokaan. Ei ole väkivaltainen eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia omistava. Todella ihana. Eroa helpottaa se, että vaikka mieheni tulee romahtamaan erossa enkä tiedä kauan menee aikaa että toipuu niin on nii täydellinen että varmasti löytää itselleen uuden heti kun haluaa.
Miten siis erota? Millä saan itseni tekemään päätöksen siitä että nyt erotaan ja se miten sen ilmoitan miehelle? Tiedän että se pitäisi sanoa suoraa, mutta tosiasia on etten saa sitä suustani koskaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En pysty antamaan sen parempaa neuvoa kuin ilmoitat hänelle halusi erota ja kerrot rehellisesti miksi olet tullut tähän päätökseen. Pitemmän päälle kiusaat vain itseäsi, jos "roikut" hänessä ainoastaan sen vuoksi että et halua aiheuttaa hänelle mielipahaa mikä väistämättä erosta seuraa.
Keksi lisää....Jos ukkos oikeasti olisi tollanen kuvailemasi "joka naisen unelma"
et itsekkään häneen olisi kyllästynyt noin pian :D :D
Mulla melkolailla samantyylinen tilanne, mies ihan avuton ilman minua.
Seksipuoli ällöttää.
Olenkin ajatellut jos maksais jollekkin, että tulis viettelemään mieheni ja silloinhan hän haluis lähteä itse pois suhteesta. :D
Minäkään en saa asiaa sanottua vaikka mietin sitä jatkuvasti. Vaikka tiedän että rakkaussuhde on loppu, on ystävyys kuitenkin jäljellä sekä syvä välittäminen toisesta ihmisestä. Olisi niin paljon helpompaa erota hullusta juoposta koska silloin voisin perustella lähtemisen itselleni ja lapsilleni paremmin.Mies on kuitenkin ihan kunnollinen ja hyvä isä lapslilleen
Nyt roikun liitossa ja perustelen sitä itselleni sillä että tämä on lapsille parempi. En tiedä ihan rehellisesti sanottuna että onko... lapsillemme emme ainakaan ole toisiaan rakastavan pariskunnan esikuva. Pyöritämme vain arkea yhdessä.
Taloudellisesti pärjäisin ihan kohtuullisesti. Miehelläkin hyvä työ, mutta ei mitään säästössä tms. Siitä en kuitenkaan jaksa murehtia, enkä perustele avioliitossa pysymistä toisen taloudellisella tilanteella.
Miten on niin vaikeaa tehdä se iso päätös ja sanoa että tämä on tässä?
Yx vaan
Sanot ihan kaiken niinkun minäkin ajattelen olen vain suhteen mies. Miksi se on niin vaikeaa ja miehenä olen valmis maksamaan täyttä elatusapuakin että taloudellisesti ihan huono ole tilanne. Ja lapseni voisivat olla luonani aina kun haluavat. Mutta miten sanoa tai puhua asiasta? Minun puoleltani ei rakkautta ole enää yhtään ja haluan ja mietin vain kokoajan että miten puhua, toinen osapuoli ei kuitenkaan haluaisi eroa ja kun tulee puheeksi niin itketään ja huudetaan toki itse en itke. Miten erota ystävinä niinkuin tähänkin asti on oltu vain ystäviä ja rakkaus on loppunut osaltani jo monia vuosia sitten.
Vaikeaa on erota pitkästä suhteesta kun ei ole mitään syytä . Tuntuu vain että tukehdun . jos vain voisin jotenkin muuttua tyytyväiseksi niin ei olisi ongelmaa . Mullakin on "täydellinen mies ". En saa sanotuksi että haluan välimatkaa . Ollaan oltu kolmekymmentä vuotta yhdessä .
Voitte hoitaa huoltajuuden viikko-viikko systeemillä tai vaimosi halutessa olet se lähihuoltaja. Elatusapu on niin pieni, että kanntattaa miettiä muita ratkaisuja kuin vaimon (ja lasten) lemppaamista.
Raha ei ole suhteen ongelma. Mutta sun pitäisi sanoa nyt erosta, koska pitkittämällä se vaan pahenee. Selvitä auttaisiko sossu tai lähisukulainen miestä uuteen asuntoon, sellaiselle alueelle joka on hänen mielestään hyvä. Ajoissa nyt!
Ihmetyttää kun väität häntä kivaksi ja komeaksi (miksi lässytät siitä paskaa?), mutta et kerro mikä sai kiinnostuksen loppumaan. Liika kiltteys ja viattomuusko? Luonne? On väärin viedä hänen aikaansa jos sinua ei enää kiinnosta. TOTUUS PITÄÄ KERTOA! Ainakin jos mies ei ole väkivaltainen.
Sääli ei auta, koska ero tulee teille kuitenkin lopulta, koska sinä et ole rakastunut. Itse kärsin vuosia kun en ajoissa uskaltanut sanoa... pelkkää paskaa se oli kun ei sovittu yhteen lainkaan. Mies oli vanhempi ja ihan erilainen ihminen. Tosin ei ollut kuvauksesi kaltainen mies. Elämäni meni hukkaan niiltä vuosilta hänen kanssaan, tulin fyysisesti sairaaksi hänen seurassaan. Luulen että sulla on parempi mies, mutta kerro hänelle jo!
Mitä sitten kun ei kertomiset auta.
Itsellä samanmoinen tilanne. Olen jo kolme kertaa laittanut eropaperin eteen allekirjoitettavaksi.
Sanoo vaan, että ei käy, ei nyt. Ei ole varaa jne.jne.
Elää sitten niinkuin en olisi koskaan erosta puhunutkaan. Tekee kauaskantoisia
suunnitelmia. Yrittää kuin väkisin ettei vaan pääse tulemaan tilaisuuttakaan enää neljättä kertaa puhua asiasta. Tai no puhua, ei siitä saa edes puhua.
Mulla menee jo järki:((
Hae sitä eroa yksin ja tieto tulee toiselle puolisolle postissa ja se oli sitten siinä tai muutat pois omaan asuntoon ja ero vireille niin saat sen avioeron helposti.
Mistä ihmeestä olet saanut sen käsityksen, että miehen pitää allekirjoittaa?? Jos haluat eron, lähetät erohakemuksen itse vain omalla allekirjoituksellasi varustettuna. Heti siitä lähtee eroprosessi ja puolen vuoden päästä olet vapaa.
Älä siitä miehestä huolehdi järjenlähtöösi asti. Elä itse omaa elämääsi, rohkeasti. Onnea sinulle.
Niin no, mistäkö? Tiedän kyllä että eron voi hakea yksinkin.
Mutta ne mun ongelmat on mm. siinä että olemme olleet ensinnäkin 15 vuotta naimisissa, lapsiakin on.
Joten en voi vain muuttaa ja lähteä tästä, noin vain. Ei ole edes töitä nyt.
Ajattelin että ero olisi sovittavissa ja järjestettävissä,, niinkuin aikuisten kesken.
Mutta ei, vastassa on itsekäs ja vaikea ihminen, joka ei ajattele edes lapsiaan erossa.
Ei kannata kertoa mitään. Parempi hommata suhde ja antaa toisen huomata se. Tajuaa kyllä mikä on homman nimi ja lähtee varmasti.
Mie tein niin, et mieheni kun tuli kottiin oli miulla toinen mies meijän sängyssä. Tajus lähtee, eikä sen jälkee ole näkyny. Pellaa varmasti, kokeile.
En mä tuommoseen voi ryhtyä. En pystyisi.
Olispa ihan joku asiallinen tapa. En vaan tiedä vielä, miten??
Pellaapellaa, varmasti sait katkaistuksi välit exmieheesi kokonaan ja loppuelämäksi. Varmasti sait pilattua oman maineesi molempien sukulaisten ja ystävien silmissä, varmasti kukaan heistä ei arvosta sinua enää koskaan, varmasti lapsesikin kuulevat ja häpeävät sinua. Varmasti sait aikaan loputtoman ositusriidan käräjille asti, Varmasti sait aikaan häopeän oman sieluusi, varmasti joudut keinutuolissakin yksin miettimään mikä ihminen oikein olet. Varmasti pellaa.
Asiallinen tapa on esim. vihjailla miehelle, että on jo toinen kierroksessa, että hänen olisi aika jo lähteä. Laitat lehden pöydälle,johon on tussilla ympyröity vuokrattavia asuntoja jostain kaukaa, sanot, että valitsee niistä. Tuot muuttolaatikot eteiseen ja sonot, että alkaa pakata. Muista antaa aikamäärä esim 2 päivää.
Mää tein niin et olin viikon pois kottoo. Ei miulla ollu kännykään päällä.
Ukko kysy kotana et mis olin ollu.
Sanoin suoraa et toisen miehen luona ja meen uudestaan ens viikolla.
Tajus kyllä mis mennään. Hih. Ei tarviinnu ennää vihjaila.
Miun neuvo on et ota itelles uus hoito nii vanha lähtee ku telekkä pöntöstä:)
tuo se on tuo mek aina yllyttämässä kaikkia eroamaan! Vittu mikä mulkku koko äijä. vedä ittes kiikkuun!
pellaapellaa! voi vaan olla että uudesta miehestä tulee ruumis noin!! ja ehkä sustakin
"Mies on tuhlannut aina kaiken mitä tienaa, eli hänellä ei ole penniäkään tilillä kuun lopussa."
"...mieheni on jokaisen naisen unelmien mies..."
Mulla sama tilanne, mutta mies on se joka ostelee velaksi kaikkea. Onneksi on avioehto ja asunto jää minulle kuten autokin. Saa lähteä velkoineen menemään. Kaksi lasta löytyy, joita hänellä ei ole varaa elättää. Jäävät todennäköisesti minulle. Itselläni on jo tiedossa uusi tuleva aviomies ja hänelläkin eroprosessi jo käynnissä, joten hyvään aikaa kaikki asiat sattumalta lutviutuivat kohdilleen.
En aijo puhua mitään erosta, saahan sitten kirjeen kouraan, eikä tarvitse sen enempää selvitellä ja puhua asiasta.
Kirje on jo postissa. Meistä tulee ns uusioperhe ihan piakkoin, kunhan nykyinen tajuaa lähteä. Kyllä kevät on ihanaa aikaa.
Voi luoja mitä yksisilmäisyyttä. Kandee nyt kuitenkin odottaa että "asiat ovat lutviutuneet paikalleen" oikeasti ennen kuin tuulettaa. Lupaan että elämä opettaa,
Toivottavasti sanonta sitä niittää mitä kylvää pätee sun tapauksessa. Toivottavasti elämä opettaa sinuakin...itsekäs paskiainen!
Vaikka on "uusi kevät" vaimokkeelle, niin takatalvea pukkaa lasten isälle. Hupakko
olet koko nainen. Ei muuta kuin onnea uusperheen äidille! Hätä seksi tuo näyttää
menevän. Mutta eii muuta kuin vauhtia ottamaan ja yhteistä lasta hankkimaan. On
se niin jännää toisen miehen kanssa pelehtiä.
Tää on jotenki niin tunnevammasta, tää vaihtokauppojen teko. Ajattelitteko te ihan
tuosta vaan, ilman mitään omantunnontuskia, lasten kaipuuta ja ikävää omaa isää
kohtaan panna "asiat lutviutumaan"?
Mitä seuraavaksi? TV:n satuhäät ohjelmaan? Voi voi, onko tuo rakkauttakaan?