Kiinnostais vähän tietää, että onko täällä minkä verran ja minkä ikäisiä ihmisiä, jotka ei ole ikinä seurustelleet tai ovat seurustelleet poikkeuksellisen vähän. Kaikki saa toki vastata, mutta sanoisin, että alle kaksvitosilla ei ehkä tässä asiassa ole kovin suurta uutisarvoa :).
Kertokaas mielellään ainakin ikä ja sukupuoli ja halutessanne myös muita yksityiskohtia siitä, mitä olette/ette ole tehneet.
Minä siis 32 v nainen, en ikinä seurustellut enkä maannut miehen kanssa (enkä kyl naisenkaan :)). Yhden kerran suudellut, aika vastentahtoisesti. En ole ruma enkä mikään aseksuaali. Asiaintilan syynä on ujous ja huono onni.
Kertokaas mielellään ainakin ikä ja sukupuoli ja halutessanne myös muita yksityiskohtia siitä, mitä olette/ette ole tehneet.
Minä siis 32 v nainen, en ikinä seurustellut enkä maannut miehen kanssa (enkä kyl naisenkaan :)). Yhden kerran suudellut, aika vastentahtoisesti. En ole ruma enkä mikään aseksuaali. Asiaintilan syynä on ujous ja huono onni.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No niin. Voisimme tehdä vaikka näin: pullo viiniä, hyvä elokuva, hämärä huone, läheisyys. yhteinen yö. =>Asia kunnossa. Speksit parisuhteisiin liittyen sama kun sulla. Kaveri kelpais kyllä. Jos haluat jutella, niin voin laittaa meilin.
Oho, täällähän tärppäsi nopeasti :). No pistä häntä osoitetta, niin voin kirjottaa.
Mahdatkohan olla ketjun aloittaja vai trolli, kun nimimerkkikin on eri.
Mutta tässähän tuo: heyjoe101(at)gmail.com.
Ikinähän ei voi tietää etukäteen onko toinen sitä omaa tyyppiään, mutta ainahan voi ottaa selvää ja mitäänhän siinä ei menetäkkään...
36v mies. En ole tehnyt juuri mitään naisen kanssa.
30 v. mies, käynyt muutamilla treffeillä mutta en päässyt fyysiseen kontaktiin tavanomaista muodollista tervehdystä pidemmälle. Ei siis kokemusta seurustelustakaan. Halua olisi. Ulkonäkö ja muutenkin aika normaali, ei päihde- ym. ongelmia. Ongelma on siinä, ettei ole mitään tilanteita, missä tulisi kohdattua naisia, tai jos tulee niin en sitten tiedä miksi eivät kiinnostu minusta yhtään.
Nainen 36, ei kertaakaan seurustellut - mutta useita yhdenyönsuhteita. Osa tuttujen, osa "tuntemattomien" baarista pokattujen miesten kanssa, Silloin (suhteellisen harvoin), kun haluan seksiä, preferoin miehiä joita ei tartte nähdä myöhemmin ja joiden nimiäkään eti tarvitse muistella. Nyrkkisääntö: omasta kuormasta ei syödä, vaikka kuinka olisi kiva kaveri. Jälkeenpäin kaikki on muuten turhan vaivaannuttavaa.
Syy sinkkuuteen: en vaan taho.
En ole ikinä halunnut miestä, perhettä tai lapsia. Viihdyn yksin omassa kodissani - olen erittäin aktiivinen sosiaalisesti (niin työn, kavereiden kuin harrastusten takia) ja haluan että mulla on edes yksi paikka jossa saan olla ihan omissa oloissani, rentoutua ja tehdä tasan sitä mitä mua huvittaa.
Suoraan sanottuna, minusta on omituista kuinka niin moni ihminen haluaa parisuhteen ja perheen. o_O Sitten sitä olisi sidottu toiseen (tai toisiin) ihmiseen koko loppuelämänsä ajaksi...
Rakkauden ja vapauden väliltä valitsen AINA vapauden.
(Mutta olin jo lapsena tällainen. Olen tuntemistani naisista ainoa, joka ei ikinä leikkinyt häitä, ei kavereiden eikä nukkien kanssa.)
Minä haluaisin perheen tavallaan, mutta ainostaan "sen oikean" kanssa. Jos en saa miehestä sitä fiilistä, että hän on sopiva isäksi ja puolisoksi, en tee vahinkolapsia!!!!! Tähän asti ei ole tullut sopivaa eteen! Enkä etsi aktiivisesti. Tyydyn siihen, että olen yksin. Nimittäin seksi "vakkarin" kanssa tuntuu jälkeenpäin aina arvelluttavalta, koska AINA on olemassa raskauden pelko enkä todellakaan niitä pentuja halua kenen kanssa tahansa!
Oikein. Ei pidä pelehtiä ennen kuin on pysyvä suhde.
Vai semmosia ne tosisinkut.
En ole koskaan nussinut. Mies, 42v.
Se on vanhapiika tai vanhapoika semmonen jolla ei oo mithän ollu. Tai maalla sanotaan naisesta, että "neiti-ihminen" vaikka olis 80-vuotta.
Sinkku-sanalla on urbaani ja hyvin seksuaalinen kaiku. Ja kyllähän ainakin tällä palstalla ainakin jutut on kovin seksikeskeisiä :)
36v mies. En ole koskaan edes suudellut saati seurustellut. Poikuus edelleen tallella. Lukion vanhojen tansseissa tanssin viimeksi tytön/naisen kanssa.
Ihan normivartaloinen ja pituinen olen, en lihava tai pätkä, ehkä hivenen vinonaama. Joku satunnainen nainen on tehnyt jotain aloitteen tapaista muutamia kertoja mutta aivan liian harvoin, että siitä rohkaistuisi. Kun on poikkeuksellisen ujo niin eipä siinä auta, että nainen kerran kahteen vuoteen hymyilee. Sitä vain jäätyy yllättävässä tilasteessa ja menee paniikkiin. Kun itsetuntokin on lopullisesti romahtanut työttömyyden myötä, niin parasta on ollut vain laskea irti. Kun ei edes yritä ja tyytyy yksinäisyytensä sattuu huomattavasti vähemmän, kun ei pyri ajattelemaan asiaa aktiivisesti.
Miksikään "aisuriksi" en silti ryhtyisi edes epätoivoissani, sillä en suostu epätasapainoiseen suhteeseen missä olisin millään tavoin henkisesti alistetussa asemassa eli minä joustaisin kaikista arvoistani ja mielipiteistäni vain pitääkseni jonkun prinsessan tyytyväisenä.
Myös siksi on parempi jättää suhteet muille, koska nykyaikana arvostetaan vain kokemusta, mitä minä taas pidän täysin sieluttomana touhuna. Ja minuakin on houkuteltu käymään prostitoidulla Viron reissun yhteydessä, mutta ajatus tuntui totaalisen väärältä kuin rikkoisin sisintäni vastaan. Eikä se silti mielestäni poikkeaisi järjellä ajatellen mitenkään muiden yhdenillanjutuista tai fuckbuddeista. Parempi siis yksin omassa seurassaan, kun arvot eivät kuitenkaan kohtaa, vaikka naisten huomiota sattuisikin saamaan.
35, mies. En ole koskaan seurustellut, seksiä olen saanut vain ostamalla. Liian kiltti, naiset ei halua tutustua. Eka suudelmakin kokematta.
Olen 26-vuotias nainen, joka ei ole koskaan seurustellut tai mennyt sänkyyn miehen kanssa (enkä kyllä naisenkaan). En ole ruma, mutta on vaan ollut huonoa tuuria miehen löytymisen suhteen.
Miten naisella voi olla 'huonoa tuuria miehen löytymisen suhteen'? Sen kun valitsee.
Siten, ettei löydä miestä, jonka kanssa löytyisi molemminpuoleinen kiinnostus. Itse olen kiinnostunut miehistä, jotka ei ole kiinnostuneet minusta. Ja miehet jotka on kiinnostuneet minusta, ei ole kiinnostanut minua.
Ihan niin yksinkertaisesti asia on selitettävissä. Ei sitä miehiä niin vain valita.
Luulen, että näistä jutuista kärsivillä olisi introspektion paikka. Miehet harvemmin sanovat tällaista, en muista yhtäkään kertaa.
Voi olla, että ihastut pelkästään tietyntyyppisiin miehiin ja et ole avoinna muille. Ehkäpä sinulla on vaikka fantasia jonkinlaisesta sinulle täydellisestä miehestä ja kiinnostut vain sitä fantasiaa vastaavista. Kenties niillä ominaisuuksilla varustetut taas tyypillisesti etsivät erilaista, joten sinulla ei ole saumoja. Jos kuitenkin suhde sattuisi syntymään, niin luulen, että siitä voisi muodostua jonkinlainen riippuvuussuhde, sillä aitoa henkistä yhteyttä ei välttämättä olisi.
Se on aika mahdotonta ns. normaalilla henkisellä vireellä, että olisi tapaillut esimerkiksi 20 miestä ja juttu olisi _aina_ ollut yksipuolista. Toki jos on tapaillut vaikka alle kymmentä, niin onhan siinä vielä ehkä mahdollisuus, että sinussa ei ole mitään "vikaa".
Yleensäkin kannattaa pohtia paljon omaa sisäistä elämäänsä ja sitä, että miten se vaikuttaa valintoihin ja suhtautumisiin eri asioihin elämässä.
Onhan täällä meitä ei ikinä ihmisiä. Iltaa vaan kaikille, t. 36v mies. En vaan osaa ja uskalla lähestyä ja mielyttää naisia, eikä se ulkonäkökään ole mistään parhaasta päästä. Tekemiset on jäännyt nolliin, ellei sitten tanssimista, yhtä nopeasti antmaani poskipusua, tai paria halausta lasketa mukaan, (ja kaikissa noissa on alkoholi ollut osallisena asiaan jolloin tapaa).
En ole seurustellut mut olen päässyt panemaan koska maksoin siitä. Olen mies 38v. Onneksi rahalla saa ja taxilla pääsee.
22 vuotias mies. En ole ikinä seurustellut ja poikuus tallella on. Suudellut olen kerran vasten tahtoani (nainen oli sen verran vikkelä liikkeissään ettei ehtiny reagoida). Syyt tähä ongelmaan ovat ujous, huono onni, ulkonäkö alle keskiverron ja se että ei oikein ulkona tule käytyä ilman mitään tärkeätä syytä omasta mielestä.
35-v mies, ei ole ikinä ollut minkäänlaista suhdetta, ei suutelemista, saati seksiä. En ole koskaan käynyt edes treffeillä.
En ole koskaan yrittänyt edes iskeä naista, koska en todellakaan tiedä kuinka naista lähestytään. Olen niin huono keskustelemaan. Tapaan kyllä naisia joka päivä töiden merkeissä, mutta eipä ole kukaan koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa. Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa ja luonteeltani olen mukava ja blaa blaa blaa...
Minkäs sille voi, jos kaikki naiset käyttäytyvät kuin olisin ilmaa. Kuinka voin ketään lähestyä?
Olisihan se hienoa löytää edes yksi nainen, joka haluaisi olla kanssani, mutta toisaalta ei enää edes kiinnosta, Sitä on niin tottunut tähän yksinelämiseen.
Olen usein miettinyt, että tekevätkö naiset koskaan minkäänlaista aloitetta kenellekään miehelle?
Naisissa on myös ihan sinun kaltaisiasi yksilöitä, jotka ajattelevat, että jos et kerran selkeästi yritä iskeä, niin et ole kiinnostunut.
Ujot naiset eivät todellakaan osoita kiinnostustaan kovin suurieleisesti, eli ei se "ilmana kohteleminen" välttämättä tarkoita etteivätkö naiset olisi sinusta kiinnostuneita. Pahoittelen miesten kannalta hankalaa tilannetta, mutta näin se vaan on. Ei riitä itsetunto enää, kun on joskus joutunut naurunalaiseksi tai muuten vaan saanut varatun miehen riesakseen.
Aloitteita tekevät (käsittääkseni) vain ne rohkeimmat naiset. Itseni kaltaiset introvertit eivät ikinä.
No, eipä tästäkään viestistäni mitään hyötyä varmaan kenellekään ole, mutta pistänpähän nyt kuitenkin menemään.
31-vuotias mies, yhden naisen kanssa huono suhdeyritelmä kuusi vuotta sitten. Seksiä ehkä muutaman kymmenen kertaa samaisen naisen kanssa ja pidin siitä hommasta paljon, muuten ei sitten mitään fyysistä kontaktia naisiin koskaan, paria halausta lukuunottamatta. Aika fiksu, hyvännäköinen ja normaalipainoinen, mutta avuttomat sosiaaliset taidot ja pitkäaikaistyöttömyys estää oikeastaan kaiken muunkin kuin vain tyttöystävän löytämisen. Elämässä on aika vähän mahdollisuuksia ilman rahaa.
Välillä tuntuu, ettei täällä muita olekaan, kuin niitä kokemattomia. Se olisi ihan fine, mutta useimmiten he tuomitsevat toisenlaista elämää eläneet so. seurustelleet.
Ennen palstalle eksymistä en ollut ikinä törmännyt yhteenkään ikisinkkuun, alemman tason mieheen tms. Pidin itseäni aika keskivertotyyppinä seksuaali- ja seurusteluhistoriani suhteen. Täällä tulee usein vastaan asennetta, että kaikki alle 40-vuotiaana neitsyytensä menettäneet ovat ihmisinä huonoja. Deittailu, seksi ja/tai seurustelu kertoo myös ihmisen alhaisesta luonteesta. Hyvä ihminen elää täydellisessä koskemattomuudessa muihin ihmisiin ja kavahtaa kaikkea inhimillistä ja seksuaalista yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen! Tosisinkku on sinkku syntymästä kuolemaan!
Mistä löytyisi palsta meille ei niin tosisinkuille?
"Täällä tulee usein vastaan asennetta, että kaikki alle 40-vuotiaana neitsyytensä menettäneet ovat ihmisinä huonoja."
Missä sää tuommoista asennetta olet kohdannut? Minusta pikemminkin päinvastoin; jos kertoo (naisena) olevansa kokematon, niin heti alkaa tulla kaikenmaailman arveluita ( siiderivalas? suohirviö? rupikonna?), ja vastaavasti miehille.
Ehkäpä sitä itse kukin kokee viihtyvänsä parhaiten itsensä kaltaisessa seurassa. Mutta kaikille sinkuillehan tämä palsta on tarkoitettu, ja kaikkea täältä myös mielestäni löytyy.
Hienoa olisi, jos kykenisimme kuitenkin keskustelemaan ilman mitään henkilökohtaisia syytöksiä. Samassa veneessähän tässä loppujen lopuksi kaikki ollaan.
Olen 22 v. nainen enkä ole seurustellut vielä kertaakaan. En kuulu siis aivan tähän kohderyhmään (vielä :)).
Ei muuta syytä ikisinkkuudelle kuin että ei ole tullut vastaan yhtään sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin seurustella, mitään sosiaalisia kammoja minulla ei ole ja kaveripiiri aika 50/50 naisia ja miehiä.
Onneksi paras kaverikin on ikisinkku niin ei tunnu niin yksinäiseltä tässä maailmassa :)
Naiset on nirsoja ja siksi ette ole seurustelleet. Ujoudella tai onnella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.