Kristillinen usko ja Raamattu

Kristityt ovatkin "kirjan kansaa". Kaikkialla maailmassa, mihin kristillistä uskoa on levitetty, ensimmäisiä tehtäviä onkin ollut Raamatun tai ainakin joittenkin sen osien kääntäminen kunkin kansan omalle äidinkielelle. Usein on jouduttu myös opettamaan lukutaitoa. Näin on haluttu auttaa ihmisiä pääsemään henkilökohtaisesti Jeesuksen tuntemisen alkuläheteille. On luotettu siihen, että jokainen Raamatun lukija voi itse lukemalla vakuuttua Jeesuksen todellisuudesta. Raamattu vaikuttaa omalla arvovallallaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17).

Voimme ihmetellä, mikä kirja tämä Raamattu oikein onkaan, kun se auttaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen ja hänen välityksellään Jumalan! Kristitty väittää, että Raamattu on kirja, jonka kautta Jumala puhuu.

Kristillinen uskomme lähtökohtana on, että Jumala on salattu (Jes 45:15; 1 Tim 6:16). Uskomme sisältö ei ole syntynyt ihmisten mietiskelyistä tai oivalluksista, ei ihmisten pyrkimyksistä eikä tieteen tutkimuksista löytää totuus olemassaolostamme. Kristitty väittää, että Jumala itse on ottanut tuonpuoleisuudesta, salattuna olemisestaan, yhteyttä ihmisiin. Siksi uskomme perustuu keskeisesti Jumalan omaan toimintaan, joka on tullut näkyviin ainutkertaisissa historiallisissa tapahtumissa ja määrättyjen henkilöitten elämässä.

Kristillisen kirkon piirissä tätä Jumalan toimintaa on kutsuttu "erityiseksi ilmoitukseksi". Sen keskeisin alkuvaihe on lähes neljätuhatta vuotta sitten tapahtunut Abrahamin kutsuminen (1 Moos. 12:1). Jumalan kutsuvan ja itsensä ilmoittavan toiminnan lopputuloksena on syntynyt nykyinen Raamattumme. Erityinen ilmoitus rajoittuu vain Raamattuun ja keskittyy Jeesukseen Kristukseen.

Jotain Jumalan puheesta voi jokainen ihminen kuulla omassatunnossaan ja aavistellen nähdä Jumalan toimintaa luonnon tapahtumissa ja historiankin kulussa. "Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan" (Room. 1:20; Apt 14:17; 17:24-28).

Tämä niin sanottu ”yleinen ilmoitus” ei kuitenkaan johda ainoan ja oikean Jumalan tuntemiseen eikä pelastuksen osallisuuteen. Se on vain jonkinlaista aavistelua Jumalasta. Usein se johtaa vain pelkoon ja jopa epätoivoon, sillä ihminen näkee maailman tapahtumien kulussa paljon epäoikeudenmukaisuutta ja mielettömyyttä. Silloin tulee sellainen tunne, että Jumala on liian vaativa tai pelottavan käsittämätön.

Emme opi tuntemaan hyvää ja armollista Jumalaa luonnon emmekä järjen avulla. Jumala on kyllä kaiken historian ja koko luonnon Herra, mutta hän ei ole ilmoittanut itseään kaikissa historian tapahtumissa ja koko luonnossa. Siksi ei myöskään muista uskonnoista voi löytyä mitään todellisen Jumalan tuntemista, ei mitään aitoa tuonpuoleista. Niissä voi kylläkin olla järkevää tämänpuoleista ihmisen pohdintaa hänen itsensä kuvittelemasta jumalasta. Uskontojen maailmassa esiintyy tosin monenlaisia uskonnollisia kokemuksia ja ilmestyksiä, mutta ne eivät johda aitoon yhteyteen elävän Jumalan kanssa.

Jos yleensä tunnustamme, että persoonallinen Jumala on olemassa, silloin meille pitäisi olla selvää myös sen, ettei hän ole voinut vaieta ihmiskunnan tähänastisen historian aikana. Kyllä Jumala on puhunut. Hän on ottanut yhteyttä tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuudessa eläviin ihmisiin. Se on suunnaton ihme. Sen edessä ihminen joko vain nöyrästi ottaa vastaan Jumalan puheen tai sitten hylkää sen.

Itseään ilmoittaessaan Jumala ei ole kuitenkaan toiminut ja puhunut minkä tahansa kansan tai yksilön kautta. Hän on ilmoittanut itsensä vain Israelin kansan vaiheissa ja sen keskuudessa eläneiden henkilöiden kautta. Nämä Israelin kansan muinaiset vaiheet ja Jumalan puhe kansalleen tuona aikana on tallennettu Vanhaan testamenttiin.

Heprealaiskirjeen todistuksen mukaan "Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta" (1:1). Apostoli Paavali puolestaan vakuuttaa juutalaisilla olevan paljonkin ”etuja” muihin kansoihin verrattuna, ennen kaikkea se etu, että ”Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille” (Room 3:1; KR 92; Apt 7:38).

Tämä Jumalan vuosituhansien aikana tapahtunut yhteydenotto ihmisiin ja hänen puheensa tähtäsivät Jeesukseen Kristukseen ja hänen tuloonsa maailmaan. Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten todistukset hänestä ovat tallennettuina Uuteen testamenttiin Jumalan sanana meitäkin varten. Jumala "on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Poikansa kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän on myös maailman luonut" (Hepr 1:2).

Oikea Jumalan tunteminen on sidottu näihin "eläviin sanoihin" ja niistä syntyneisiin kirjoituksiin. Se on sanan välittämää totuuden tuntemista. "Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta (Tunnustuskirjat).

Pitkä opetus. Loput Peltolan kotisivuilta.
Tämä siksi, että kovasti tuntuu suomessakin olevan Raamatun sisältö oman järjen varassa.

Taitaa omat lörinät ja keksinnöt kiinnostaa enemmän kuin oikea Raamatun opetus.
Peltolalla pitkä historia opetuksesta.

Asiallista tietoa. Hienoa.