1. Olemmeko saaneet Pyhän Hengen?
Paavali teki yllättävän kysymyksen muutamille opetuslapsille Efesossa: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" (Apt 19:2). Jos otamme tämän Paavalin kysymyksen irralleen muusta Raamatun opetuksesta, se näyttää viittaavan sellaiseen ahdistavaan ja mielettömään mahdollisuuteen, että olen voinut tulla uskoon ja kuitenkin olen ilman Pyhää Henkeä! Mutta Jeesuksen tuntomerkkihän Johannes Kastajan mukaan oli juuri siinä, että hän kastaa Pyhällä Hengellä (Joh 1:33). Ahdistusta lisää vielä Apostolien tekojen kuvaus siitä, kuinka nämä Johannes Kastajan opetuslapset saivat Pyhän Hengen näkyvällä tavalla ja puhuivat kielillä. Hengen saaminen ja ulkonainen merkki näyttävät kuuluvan yhteen. Meidän on huomattava, että kyseessä oli Johannes Kastajan opetuslapset, ei kristityt.
Raamattu sanoo myös mahdollisimman selkeästi, että "se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room 8:9). Paavali opettaa: "Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1 Kor 12:13). Jos siis uskon Jeesukseen olen Kristuksen ruumiin jäsen ja olen saanut henkikasteen! Jeesus itse myös vakuutti, että Isä lähettää hänen nimessään opetuslapsille Pyhän Hengen (Joh 14:26). Juuri Pyhässä Hengessä hän on läsnä jokaisen uskovan elämässä ja on meidän kanssamme joka päivä (Matt 28:20). Ei voi olla mahdollista, että Jeesus asuu Pyhässä Hengessä lupauksensa mukaan uskovassa ja kuitenkaan tämä ei muka olisi saanut henkikastetta, jos hänellä ei ole Efeson opetuslasten kaltaista erikoista kokemusta. Uudessa testamentissa jumalallinen lupaus - siis myös Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä on aina armollisesti suotu lahja eikä neuvotteluteitse saavutettu tulos (Bruner).
Paavali teki yllättävän kysymyksen muutamille opetuslapsille Efesossa: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" (Apt 19:2). Jos otamme tämän Paavalin kysymyksen irralleen muusta Raamatun opetuksesta, se näyttää viittaavan sellaiseen ahdistavaan ja mielettömään mahdollisuuteen, että olen voinut tulla uskoon ja kuitenkin olen ilman Pyhää Henkeä! Mutta Jeesuksen tuntomerkkihän Johannes Kastajan mukaan oli juuri siinä, että hän kastaa Pyhällä Hengellä (Joh 1:33). Ahdistusta lisää vielä Apostolien tekojen kuvaus siitä, kuinka nämä Johannes Kastajan opetuslapset saivat Pyhän Hengen näkyvällä tavalla ja puhuivat kielillä. Hengen saaminen ja ulkonainen merkki näyttävät kuuluvan yhteen. Meidän on huomattava, että kyseessä oli Johannes Kastajan opetuslapset, ei kristityt.
Raamattu sanoo myös mahdollisimman selkeästi, että "se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room 8:9). Paavali opettaa: "Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1 Kor 12:13). Jos siis uskon Jeesukseen olen Kristuksen ruumiin jäsen ja olen saanut henkikasteen! Jeesus itse myös vakuutti, että Isä lähettää hänen nimessään opetuslapsille Pyhän Hengen (Joh 14:26). Juuri Pyhässä Hengessä hän on läsnä jokaisen uskovan elämässä ja on meidän kanssamme joka päivä (Matt 28:20). Ei voi olla mahdollista, että Jeesus asuu Pyhässä Hengessä lupauksensa mukaan uskovassa ja kuitenkaan tämä ei muka olisi saanut henkikastetta, jos hänellä ei ole Efeson opetuslasten kaltaista erikoista kokemusta. Uudessa testamentissa jumalallinen lupaus - siis myös Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä on aina armollisesti suotu lahja eikä neuvotteluteitse saavutettu tulos (Bruner).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rovasti Peltolan opetuksesta osia tänne, ennen kuin 3. maailmansota alkaa kasteesta, aikuiskaste vai lapsikaste, vai ei väliä kumpi, vai eos.
Jeesus on aloittanut hyvän työnsä sanansa kautta meissä, paljastanut jotain synneistämme, antanut sydämeemme uskon hänen ristinuhriinsa ja halun seurata häntä. Mutta nyt tuon yhden Raamatun kohdan, Apt 19:1-7 pohjalta voidaan väittää, että monien kohdalla Jeesus onkin keskeyttänyt lupauksensa täyttämisen eikä olekaan antanut täyttä lahjaansa. Hän on antanut kyllä syntimme anteeksi, mutta ei Pyhää Henkeä! Hän on lunastanut vapaaksi lain kirouksesta ja kuitenkaan hän ei olekaan antanut luvattua Pyhää Henkeä (Gal 3:13-14), ei ainakaan, jos Hengen saamiseen on liityttävä samanlaiset merkit kuin Efeson opetuslasten elämässä. Sama näkyvien merkkien vaatimus näyttää kohtaavan miedät myös Markuksen evankeliumin lopussa (Mark 16:17-18), tosin nyt sananjulistajien kohdalla.
Kaiken lisäksi joka kertaa kun alamme tutkia itseämme, näemme kuinka puolinaisia ja penseitä olemmekaan uskossamme. Ja silloin väistämättä tulee houkutus ajatella, että syy kurjaan uskonelämämme on siinä, ettemme ole tarpeeksi rukoilleet, lukeneet Raamattua, todistaneet, uhranneet, antautuneet, katuneet, selvittäneet syntejämme. Nyt meidän pitäisi ponnistaa ja tehdä jotain saadaksemme oikein todella Hengen ja sen seurauksena merkit! Mutta jos näin on, niin silloinhan ei enää Hengen saaminen ole lahja vaan palkka.
Lopputulos on, että "Hengellä kastetuksi tuleminen on Kristuksen omaksi tulemista. Pyhän Hengen kaste liittää ihmiset Kristukseen sillä tavalla, että vastaanottajista tulee hänen omiaan eli kristittyjä" (Bruner). "Kristuksen osallisuuteen pääseminen merkitsee myös Hengen lahjan saamista. Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamus sisältää aina Hengen lahjan. Anteeksiantamus ratkaisee suurimman ongelmamme, ja lahja tuo meille tärkeimmät varustuksemme" (Bruner). "Kautta koko (Apt) kirjan apostolien saarna todistaa Kristuksesta, hänen työstään ja pelastuksestaan, eikä Pyhän Hengen riippumattomasta, toisesta työstä. Pyhän Hengen kasteen voima on Kristus-keskeisyys" (Bruner).
...
2. Millä ehdoilla saamme Pyhän Hengen?
Raamattu näyttääkin opettavan selvästi, ettei kukaan voi olla otollinen Jumalan edessä eikä omistaa Pyhää Henkeä ilman täydellistä kuuliaisuutta Jumalan laille ja tahdolle: "Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia" (Room 2:13,uk). Raamattu näyttää opettavan myös, että Jumala antaa Pyhän Hengen vain "niille, jotka häntä tottelevat" (Apt 5:32). Jumala ei hyväksy koskaan syntiä ja pahuutta eikä muuta oikeuttaan ja siksi hän voi Pyhässä Hengessä tulla asumaan vain sellaiseen sydämeen, joka on täysin puhdas, kuuliainen ja antautunut hänelle.
Nyt meillä on mahdollisuus kohdata tämä täydellisen kuuliaisuuden vaatimu kahdella aivan eri tavalla: joka lain tai evankeliumin pohjalta. Näitä kahta eri perustaa ei voi koskaan yhdistää. On valittava jompi kumpi. Uskoaan ei voi rakentaa samaan aikaan molempien päälle.
Jos voisimme aina elää ja toimia kaikissa tilanteissa täysin Jumalan asettaman pyhyyden lain mukaisesti, meissä toteutuisi Mooseksen sana: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa sillä elämän" (Room 10:5,uk). Totuus on kuitenkin se, ettei yksikään meistä pysty elämään Jumalan ehdottomien vaatimusten mukaan ja sen perusteella saada ja säilyttää Pyhää Henkeä. "Lain teoistako saitte Hengen vai uskosta kuulemisesta" (Gal 3:2). Syynä tähän on se, että "kaikki ovat tehneet syntiä" eikä "yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla" (Room 3:23, 20). Langennen syntisen luontomme tähden emme koskaan voi olla otollisia Jumalalle oman toimintamme perusteella. Jumala kysyy meiltä vain yhtä - uskoa!
Tämä linkki kannattaa avata. Et pety.
http://www.4laws.com/laws/finnish/
Koska Jumala ei koskaan tingi pyhyydestään, ainoaksi mahdollisuudeksemme jää, että Jeesus meidän edustajanamme täyttää joka päivä Jumalan lain juuri sillä tavoin kuin meidän itsemme olisi pitänyt se täyttää. Hän myös puolestamme kärsi lain vaatiman rangaistuksen, joka meidän jokaisen olisi pitänyt ja pitää itse kärsiä syntiemme tähden. Kristus sovitustyössään täyttää kaikki ne vaatimukset, joiden perusteella Jumala voi antaa ja vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle.
Kun Jeesus huusi ristillä "se on täytetty!", silloin kaikki Hengen täyteyttä rajoittavat esteet poistettiin. Edelleenkin Pyhä Henki annetaan ehdottoman tottelemisen perusteella - mutta nyt se kuuliaisuus ei ole enää meidän vaan Sijaisemme kuuliaisuutta. Henkeä ei anneta meidän saavutustemme vaan yksin Kristuksen sovituksen tähden. Vain hänen täytetystä teostaan pulppuaa Henki elämäämme. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta, että "me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen" (Gal 3:13-14). "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon" (Joh 7:17). Meidän ainoaksi "tehtäväksemme" jää ottaa lahja vastaan.
Mitä puhtautemme, kuuliaisuutemme ja antautumisemme merkitsee, tulee ehkä havainnolliseksi seppä Högmanin ja Paavo Ruotsalaisen kohtaamisen avulla. Sehän tapahtui täällä Jyväskylän seudulla. Paavo oli ennen tuota sepän tapaamista 16 vuotta lukenut ahkerasti Raamattua, oli rukoillut ja oli yrittänyt tehdä vaikka mitä saavuttaakseen armon ja rauhan. Toki hän oli Raamatusta lukenut senkin, että Vapahtaja on hänetkin lunastanut.
Nyt seppä osoitti ahdistuneelle Paavolle, että hänen vaikeutensa oli juuri tuossa yrittämisessä. Paavo ei ollut suostunut "myymään kaikkea", ei luopunut omista ponnisteluistaan kelvata Jumalalle. Hän sittenkin kaikella antautumisellaan, rukouksellaan, Raamatun lukemisellaan pystytti vain omaa vanhurskauttaan ja meni ohitse Jeesuksen todellisen, s.o. sisällisen tunteminen. Jeesus ei ole yrittämisen ja ponnistelujen jälkeen savutettu palkinto, vaan lahja, jonka jokainen saa ilmaiseksi ilman mitään yrittämistä, sen kun vain ottaa vastaan. Jeesus joka hetki alttiisti ottaa vastaan syntisiä. Hän on armollinen kaikkein heikoimmallekin ja osaamattomammallekin. Siksi ihmisen tulee jättää kaikki oma yrittäminen ja uskaltaa tulla sellaisena Kristuksen armahdettavaksi. Näin tulee tehdä joka päivä ja saada kaikki Jeesukselta.
1.Kor.12
12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
---