Yritän tässä avata yhtä elämäntarinaa. Siinä voi olla yhtymäkohtia jonkun toisenkin kokemuksien kanssa, ei suinkaan kaikkien.
Tarina lähtee lapsuudesta, jossa kotona tapahtui kaikkea mahdollista. Ulospäin normaali suomalainen perhe, mutta helvetti sisällä. En ollut edes koulussa kun porno tuli elämääni isän lehtien kautta ja ei kyse ollut mistään pehmeästä sellaisesta.
Kasvaessa tulin ihmisten kanssa toimeen ja ostin hyväksyntää kaikilta.
Välillä oli taukoja, mutta käytännössä porno oli mukanani koko ajan lapsuudestani asti.
Kun menin parisuhteeseen, niin takerruin ihmiseen ja nopeasti kihloihin.
Jos sain huomiota joltain toiselta, en pystynyt vastustamaan sitä, en vaikka se olisi ollut iljettävä.
Elämä alkoi olla painajaista ja yhdessä vaiheessa minulla oli kolme naista. En pystynyt päästämään kenestäkään irti, psyyke alkoi rakoilemaan ja elin kolmoiselämää. Tähän lisäksi vielä porno.
Elämä oli tällaista maanista vuosikausia ja lopulta psyyke sitten petti.
Tulin uskoon ja lähdin hakemaan apua, veraistukea ja terapiaa.
Olin läheisriippuvainen, jolla oli seksiaddikti ja pari muuta riippuvuutta.
Matka on ollut pitkä ja vasta nyt elämä on oikeasti elämisen arvoista. Se vanha elämä oli helvettiä ja en kaipaa sieltä mitään.
12 askeleen ryhmissä työstetään seksiaddiktia ihan samaan tapaan kuin alkoholistit AA:ssa.
Minun tapauksessani kyse oli sairaudesta, riippuvuudesta, joka vei samalla tavalla kuin alkoholi alkoholistia. Se tunne kun vihaat itseäsi sydämesi pohjasta, mutta on pakko avata se pornolinkki. Se pakko lähteä huoran mukaan ravintolassa tuli, mitä tuli.
Ehkä ei addiktille seuraava antaa suuntaviivaa...
Edessäsi on suuri uuni ovi auki, kävelet kohti luukkua. Et halua palaa, pelkäät sydämesi pohjasta, mutta ne jalat vain vie sinua lähemmäksi ja lähemmäksi vastoin tahtoasi. lähellä luukkua hikoilet tuskasta, kätesi tärisee, mutta jalat vain jatkaa.
Tarina lähtee lapsuudesta, jossa kotona tapahtui kaikkea mahdollista. Ulospäin normaali suomalainen perhe, mutta helvetti sisällä. En ollut edes koulussa kun porno tuli elämääni isän lehtien kautta ja ei kyse ollut mistään pehmeästä sellaisesta.
Kasvaessa tulin ihmisten kanssa toimeen ja ostin hyväksyntää kaikilta.
Välillä oli taukoja, mutta käytännössä porno oli mukanani koko ajan lapsuudestani asti.
Kun menin parisuhteeseen, niin takerruin ihmiseen ja nopeasti kihloihin.
Jos sain huomiota joltain toiselta, en pystynyt vastustamaan sitä, en vaikka se olisi ollut iljettävä.
Elämä alkoi olla painajaista ja yhdessä vaiheessa minulla oli kolme naista. En pystynyt päästämään kenestäkään irti, psyyke alkoi rakoilemaan ja elin kolmoiselämää. Tähän lisäksi vielä porno.
Elämä oli tällaista maanista vuosikausia ja lopulta psyyke sitten petti.
Tulin uskoon ja lähdin hakemaan apua, veraistukea ja terapiaa.
Olin läheisriippuvainen, jolla oli seksiaddikti ja pari muuta riippuvuutta.
Matka on ollut pitkä ja vasta nyt elämä on oikeasti elämisen arvoista. Se vanha elämä oli helvettiä ja en kaipaa sieltä mitään.
12 askeleen ryhmissä työstetään seksiaddiktia ihan samaan tapaan kuin alkoholistit AA:ssa.
Minun tapauksessani kyse oli sairaudesta, riippuvuudesta, joka vei samalla tavalla kuin alkoholi alkoholistia. Se tunne kun vihaat itseäsi sydämesi pohjasta, mutta on pakko avata se pornolinkki. Se pakko lähteä huoran mukaan ravintolassa tuli, mitä tuli.
Ehkä ei addiktille seuraava antaa suuntaviivaa...
Edessäsi on suuri uuni ovi auki, kävelet kohti luukkua. Et halua palaa, pelkäät sydämesi pohjasta, mutta ne jalat vain vie sinua lähemmäksi ja lähemmäksi vastoin tahtoasi. lähellä luukkua hikoilet tuskasta, kätesi tärisee, mutta jalat vain jatkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olitko kuitenkin oikean ihmisen kanssa yhdessä?
Jos ymmärsin kysymyksen oikein, niin en ollut.
Minulla oli huono itsetunto ja en kehdannut lähestyä niitä nättejä, joten lähestyin niiden kavereita. Olen joskus ajatellut "en halua olla tämän kanssa!", mutta en pystynyt päästämään irti (en ole jättänyt elämäni aikana ketään).
Yhdenkään sellaisen kanssa, johon olisin edes ihastunut ei ole kehittynyt mitään pitkää juttua. Normaalit, tasapainoiset ihmiset näkivät aika nopeasti, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikki (kunnon) suhteet on olleet enemmän tai vähemmän psyykkisesti ongelmaisten kanssa. He vain lähtivät mukaan, uskoivat oudot selitykseni, sallivat pornon katselun.
Elin päällekkäin useampaa elämää suurempaa rakkautta (ja tavallaan itsekkin uskoin sitä). Se oli kaiken puolin sairasta, mustavalkoista elämää, jota vei lapsuuden traumat.
Eli yksikään pidemmistä suhteistani ei ollut sellainen, että olisin oikeasti halunnut olla sen henkilön kanssa. (toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi).
He olivat välineitä, joita riippuvuuteni tarvitsi.
Olen lähestynyt paria vanhaa uhriani ja kertonut heille sen johtuneen mielenterveys ongelmistani ja yrittänyt pyytää tekojani anteeksi. Ihminen saa aika paljon anteeksi kun aidosti koko sydämellä pyytää ja tunnustaa kaunistelematta tekonsa.
En olisi sitä tosiaan ansainnut, mutta Jumala armahti minut lopulta ja antoi minulle elämän.
aivan3, addiktiot eivät ole kumppanista johtuvia, ei oikean eikä väärän aiheuttamia tai näiden vuoksi loppuviakaan. Lue aiheesta, edes hieman, ennen kuin osallistut keskusteluun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Riippuvuus
------------
Voimaa ja tsemppiä sinun elämääsi, ap. Totuuden tunnustaminen itsestään ja omista heikkouksistaan on viisautta. Kukaan ei ole täydellinen, kaikissa meissä on hyvää ja pahaa, viisaat ottavat itsestään selvää, he tuntevat itsensä ja osaavat sen myötä kasvaa ja kehittää itseään. Sinä olet jo paljon pidemmällä kuin 99% uskottomista.
Paljon voimia nykyiseen elämääsi.