Pikkumiehen syndrooma on olemassa. Tunnen lyhyitä miehiä jonkin verran. Varmasti kaikilla koko vaikuttaa jotenkin itsetuntoon. Toiset heistä ovat enemmän sinut itsensä kanssa kuitenkin. Määrittelen pikkumieheksi alle 170cm miehen. Tuntemani pikkumiehet ja lyhyet miehet ovat 157-175cm. Lyhyt mies on mielestäni 170-175cm. Suurimmat itsetunto-ongelmat ovat olleet alle 160cm miehillä.
Ensinnäkin minusta on äärettömän surullista, jos joku ei ole hyväksynyt omaa kokoaan ja ulkonäköään, niitä Luojan meille antamia raameja. Ylipainoa ei tarvitse kenenkään hyväksyä, sille asialle voi ja pitääkin tehdä jotain (ns.terveyskysymys). Muun ulkonäön hyväksyminen kuuluu osana aikuiseksi kasvamista. On myös totta, että usein lyhyet miehet eivät ole naisten suosiossa eivätkä saa näin ollen "hyväksyntää" näiden taholta. Itsensä kuitenkin pitää hyväksyä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Vastenmieliseksi pikkumiehen tekee agressiivinen ja kiivas halu päteä ja kompensoida. Sitä munanjatketta yritetään saada esim. koulutuksella ja tutkinnoilla, vallalla tai rahalla. Pikkumiehet ovat usein myös suulaita ja sosiaalisia. Yleensä se ainainen äänessä olemisen tarve ja ystävien keräily palautuu juuri siihen pohjattomaan kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen. Olen myös huomannut agressiivisen kilpailun (näkyy esim. matkimisena) kuuluvan joidenkin pikkumiesten vakiokäyttäytymiseen. Nämä piirteet tekevät pikkumiehestä todella vastenmielisen, vielä vastenmielisemmän kuin hänen ulkonäkönsä.
Minä en ottaisi pikkumiessyndroomasta kärsivää miestä koskaan. Sillä täytyy olla vaikutusta parisuhteeseen. Nainen voi pahimmassa tapauksessa tukea miestään kompensoinnissa, pätemisessä ja kilpailussa ja lähteä mukaan siihen, etenkin jos naisella itsellään on myös itsetunto-ongelmia. Yleensä itsetunnoltaan samankaltaiset ihmiset hakeutuvat keskenään parisuhteeseen.
Se on mielestäni surullista, jos joku ei ole normaalimittainen ja omaa keskiverto ulkonäköä ja että ihminen joutuu sen vuoksi kärsimään. Sitä ei kuitenkaan pidä ratkaista kiivaalla kompensoinnilla, pätemisellä ja kilpailulla vaan hyväksymällä itsensä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Pikkumiehen on aivan turha alkaa myöskään tavoittelemaan missi- tai mallityyppisiä naisia (eikä pidä muidenkaan miesten, jotka eivät itse täytä mallimittoja). Kyllähän niitä 150-155cm naisia löytyy vaikka ulkomailta alle 160cm miehille.. Mielestäni ihmiset jaetaan kauniisiin/komeisiin, tavallisen näköisiin ja keskivertoa vähemmän viehättäviin tai fyysisesti ei viehättäviin ihmisiin (en halua käyttää tässä yhteydessä sanaa ruma). Kannattaa tavoitella puolisoa siitä omasta kategoriasta. Itselleni parinvalinnassa merkitsee 40% persoona, luonne ja arvomaailma, 30% ulkonäkö, 30% älykkyys. Kaiken tulee tavallaan miellyttää.
Ensinnäkin minusta on äärettömän surullista, jos joku ei ole hyväksynyt omaa kokoaan ja ulkonäköään, niitä Luojan meille antamia raameja. Ylipainoa ei tarvitse kenenkään hyväksyä, sille asialle voi ja pitääkin tehdä jotain (ns.terveyskysymys). Muun ulkonäön hyväksyminen kuuluu osana aikuiseksi kasvamista. On myös totta, että usein lyhyet miehet eivät ole naisten suosiossa eivätkä saa näin ollen "hyväksyntää" näiden taholta. Itsensä kuitenkin pitää hyväksyä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Vastenmieliseksi pikkumiehen tekee agressiivinen ja kiivas halu päteä ja kompensoida. Sitä munanjatketta yritetään saada esim. koulutuksella ja tutkinnoilla, vallalla tai rahalla. Pikkumiehet ovat usein myös suulaita ja sosiaalisia. Yleensä se ainainen äänessä olemisen tarve ja ystävien keräily palautuu juuri siihen pohjattomaan kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen. Olen myös huomannut agressiivisen kilpailun (näkyy esim. matkimisena) kuuluvan joidenkin pikkumiesten vakiokäyttäytymiseen. Nämä piirteet tekevät pikkumiehestä todella vastenmielisen, vielä vastenmielisemmän kuin hänen ulkonäkönsä.
Minä en ottaisi pikkumiessyndroomasta kärsivää miestä koskaan. Sillä täytyy olla vaikutusta parisuhteeseen. Nainen voi pahimmassa tapauksessa tukea miestään kompensoinnissa, pätemisessä ja kilpailussa ja lähteä mukaan siihen, etenkin jos naisella itsellään on myös itsetunto-ongelmia. Yleensä itsetunnoltaan samankaltaiset ihmiset hakeutuvat keskenään parisuhteeseen.
Se on mielestäni surullista, jos joku ei ole normaalimittainen ja omaa keskiverto ulkonäköä ja että ihminen joutuu sen vuoksi kärsimään. Sitä ei kuitenkaan pidä ratkaista kiivaalla kompensoinnilla, pätemisellä ja kilpailulla vaan hyväksymällä itsensä, vaikka muut eivät hyväksyisi. Pikkumiehen on aivan turha alkaa myöskään tavoittelemaan missi- tai mallityyppisiä naisia (eikä pidä muidenkaan miesten, jotka eivät itse täytä mallimittoja). Kyllähän niitä 150-155cm naisia löytyy vaikka ulkomailta alle 160cm miehille.. Mielestäni ihmiset jaetaan kauniisiin/komeisiin, tavallisen näköisiin ja keskivertoa vähemmän viehättäviin tai fyysisesti ei viehättäviin ihmisiin (en halua käyttää tässä yhteydessä sanaa ruma). Kannattaa tavoitella puolisoa siitä omasta kategoriasta. Itselleni parinvalinnassa merkitsee 40% persoona, luonne ja arvomaailma, 30% ulkonäkö, 30% älykkyys. Kaiken tulee tavallaan miellyttää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
olen pikkumies enkä ymmärrä tekstisi tarkoitusta. Otan kumppanikseni kauniin naisen tai en ota ollenkaan naista. olen 162cm pitkä ja tyttöystäväni ovat yleisesti alle 170cm tai rajalla siinä. Miksi kannattaisi tavoitella samasta kategoriasta? Minä hyväksyn itteni enkä välitä mitä muut aattelee vaik käsikädessä kävelenkin mallinnäkösen naisen kanssa. mitä se sua liikuttaa kenen kanssa liikun? Ja jos on pikkumiessyndrooma ni mitä sitte. Teen mitä teen enkä jaksa muitten ajatuksista välittää. Mä minnekään ulkomaille mee. mee ite , mä otan suomalaisia ja jos joku on malli ni sit on.
Samasta kategoriasta tarkoittaa sitä, että et voi pyytää enemmän kuin mitä voit itse antaa, olipa kysymys sitten ulkonäöstä, älykkyydestä, koulutustaustasta tai -tasosta, varallisuudesta jne. Se on sitä, että suhteuttaa realistisesti omat "resurssinsa". Tosin rakkaus ei aina katso rajoja mutta on todennäköisempää löytää kumppani samankaltaisten seurasta. Kaiken "ylimääräisen" (, mitä ei voi itse antaa) tulisi myös olla plussaa, ei vaatimus kumppania etsiessä. Useammin kai se on naisten ongelma pyytää enemmän kuin voivat itse antaa. Moni myös jää sen vuoksi yksin, koska pitää rimaa liian korkealla.
Kehitteletkö uutta rotujaottelua??? Niin käsittämättömiä mielipiteitä ettei voi ymmärtää kirjoittajan tarkoitusperiä.. Miksi ihmeessä sinulle on niin tärkeää toisten suhteet, jos lyhyt mies on onnellisesti yhdessä pitkän naisen kanssa, niin mitä sitten???
"Pyytää enemmän kuin itse antaa"... Niin ylä- kuin alamäissähän sitä pitäisi yhdessä elämäntaival kulkea, ulkonäkö-, älykkyys, koulutustausta- ja taso ja varallisuus on todella pinnallisen ihmisen perusteet suhteelle. Entäpä rehellisyys, luotettavuus, sitoutuminen vai pitääkö ulkokuoren olla ensin sopiva täydellinen paketti ennen kuin voit ajatellakaan muuta? Et ole tainnut koskaan olla oikeasti rakastunut, tai tiedä mitä lähimmäisen rakkaus on.
Niin kummallisia mielipiteitä ja käsityksiä että kyllä hoomoilaseksi vetää.
Sait oksennettua tuollaisen tekstin ulos. Mitä sitten?
Siinä on vain sinun mielipiteitä ja ne ei kiinnosta kovinkaan montaa ihmistä.
Et ole kiinnostava ja luokittelen sinut hieman inhottavien ihmisten luokkaan.
Hmm.. Taisit ymmärtää vähän väärin tekstini, jossa pointtini oli AGRESSIIVINEN TAI KIIVAS kompensointi ja päteminen, joka on silmiinpistävän näkyvää ja kuuluvaa ja joka ilmenee esim. kilpailuna, ainaisena äänessä olemisen tarpeena, "minä tiedän-asenteena", tarpeena nousta toisten niskan päälle, akkamaisena juoruiluna jne. Tätä varmaan esiintyy myös normaalimittaisilla miehillä. Kompensointi, pätemisen tarve ja kilpailu ovat merkki huonosta itsetunnosta ja kateudesta.
Jokaisella on oikeus hyvään elämään ja unelmien tavoitteluun. Jokaisella on myös sama ihmisarvo ulkonäköön, kokoon (tai muuhun ominaisuuteen) katsomatta, vaikka nuo tekijät vaikuttavat parinvalintaan.
Suurin osa tuntemistani lyhyistä miehistä on mukavia mutta joukkoon mahtuu myös pari todella rasittavaa tapausta, jotka kirvoittivat kirjoittamaan tämän tekstin
Jaa.Tiivistettynä: Kyseisiä piirteitä on myös "normaalimittaissa" miehissä ja ne koskevat vain osaa lyhyistä miehistä, mutta päätit silti tarkoituksellisesti yleistää sen kaikkiin lyhyisiin miehiin ja oikeuttaa itsesi loukkaamaan heitä?
Kertoisitko mikä on todellinen motiivisi? Tunnetko olevasi jotenkin parempi tai tärkeämpi ihminen kuin lyhyt mies? Millä oikeutat sen, että laitat kaikki lyhyet miehet tiettyyn lokeroon ja solvaat heitä? Jos miehet nauravat esim. naisen lihavuudelle niin se on kauheaa ja loukkaavaa, mutta lyhyttä miestä saa haukkua ja solvata?
"Sitä munanjatketta yritetään saada esim. koulutuksella ja tutkinnoilla, vallalla tai rahalla. Pikkumiehet ovat usein myös suulaita ja sosiaalisia."
Jännää. Suurin osa noista mainitsemistasi asioista on "normaalipituisella" miehellä naisien arvostamia ja ihailemia juttuja, mutta lyhyellä miehellä se onkin automaattisesti pelkkää pätemistä. Oletko siis sitä mieltä että lyhyt mies ei saisi menestyä tai kouluttautua? Eikö lyhyt mies saa olla sosiaalinen? Heidän kuuluisi vain nöyrtyä ja olla huomaamattomia ja antaa pidemmille ihmisille opiskelupaikat ja hyvät työpaikat, koska lyhyt ei ole yhtä arvokas ihminen?
Huomaatko edes itse kuinka pinnallinen ja tuomitseva ihminen olet? Ja sinä vielä katsot oikeudeksesi tuomita kaikki lyhyet ihmiset? Mahtavaa.
"Tätä varmaan esiintyy myös normaalimittaisilla miehillä". No totta h*****ssa esiintyy. Samat "diagnoosithan" voisi tällä perusteella laskea koskemaan nyös lyhyviä naisia. Missä kuplassa sinä oikein elät, kun tällaisia keksit???
"Jokaisella on oikeus hyvään elämään ja unelmien tavoitteluun", mutta tarkoitat siis vain että vain "kaltaistensa joukossa". Sanomisissasi on aikamoinen ristiriia.
"Se on mielestäni surullista, jos joku ei ole normaalimittainen ja omaa keskiverto ulkonäköä ja että ihminen joutuu sen vuoksi kärsimään". Kukaan ei joutuisi kärsimään, jos kaltaisiasi luokittelijoita ei olisi. Suurin osa ihmisistä, ainakin viimeistään kypsyessään näkee jokaisen ihmisen kauneuden.
"Ylipainoa ei tarvitse kenenkään hyväksyä, sille asialle voi ja pitääkin tehdä jotain (ns.terveyskysymys). " No johan on näkökulma, ehkä sinun pitäisi itseesi opetella hyväksymään jokainen sellaisena kuin on olematta surullinen jos toisella nyt onkin pari kiloa ylimääräistä. Hän voi olla erittäin onnellinen sellaisenaan, ja/tai kärsiä kenties pahemmistakin asioista kuin lihavuudesta. Loukkaantuisin itse jos joku olisi surullinen parin liikakiloni takia, pahempaakin kun voi sattua ja olla.
Jos joku on tässä aggressiivinen, niin viestiketjun aloittaja, kun niin jääräpäisesti puolustaa pähkähulluja, keskivertoa lyhyempiä ja rumempia ylenkatsovia näkemyksiään.Olet myös hyvin suulas kirjoitusesti perusteella, kilpailuhenkinen etkä hyväksy jos toiset ovat erimieltä, tai kuten tässä, suurin osa on eri mieltä. Ja juoruiluakinhan tämä taitaa olla. Jos parn lyhyen kanssa ei kemiat kohtaa, niin miksi ihmeessä laittaa kaikki lyhyemmät kärsimään???
Olen pahoillani, jos tekstini on aiheuttanut mielipahaa. Sen tarkoitus oli herättää keskustelua pienen miehen syndroomasta, miten se näkyy ja millaisilla miehillä sitä esiintyy.
Koko kirjoitukseni koskee lähinnä juuri näitä iso egoisia pikkumiehiä. Tällaisille miehille pieni koko varmasti on suuri kolaus suurelle egolle, mikä saa heidät heidät kilpailemaan, kompensoimaan ja pätemään vielä entistä enemmän.
Olen sitä mieltä, että kaikilla on sama ihmisarvo mutta yksilöt ovat kuitenkin eriarvoisia parisuhdemarkkinoilla; toiset ovat suositumpia ja tavoitelluimpia kuin toiset. Niin ikään ulkonäkö vaikuttaa parinvalintaan ja naiset usein suosivat normaalipituisia tai pitkiä miehiä. Ei tämä mikään uusi tieto ole, tämän todistavat kaikki tutkimuksetkin. Poikkeuksia tietysti aina löytyy, senkin olen sanonut edellä. Ulkonäkö ja pituus ovat vain yksi osa-alue parinvalintakriteereissä, joita ihmiset sitten mieltymystensä mukaan eri tavalla painottavat.
Toki jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Parinvalinnassa on kuitenkin kysymys erilaisesta hyväksymisestä; kenet kelpuuttaa siihen kumppanin rooliin. Voit hyväksyä jonkun esim. kaveriksesi mutta et kumppaniksesi. Rakkaudessa ja parisuhteessa on mielestäni kysymys molemminpuolisesta kokonaisvaltaisesta toinen toisensa hyväksymisestä, joka kattaa sekä sisäisen että ulkoisen olemuksen vikoineen.
Kiitos palautteestasi. Jälkeenpäin kyllä tajusin, että kirjoitukseni oli liian yleistävä ja ehkä kärkäskin. Koko kirjoitukseni koskee lähinnä juuri näitä iso egoisia pikkumiehiä. Ehkäpä otsikon olisi pitänyt olla "Pikkumiehen syndrooma suuri egoisilla miehillä". Toki jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ja puolustaa sitä, niin sinulla kuin minullakin.
Olen sitä mieltä, että kaikilla on sama ihmisarvo mutta yksilöt ovat kuitenkin eriarvoisia parisuhdemarkkinoilla; toiset ovat suositumpia ja tavoitelluimpia kuin toiset. Olen myös sitä mieltä, että parisuhdemarkkinoilla aina taktikoidaan ja luokitellaan. Usein tiettyjen minimivaatimusten tai reunaehtojen tulee täyttyä, jotta rakkaudelle edes annetaan mahdollisuus. Toki jotkut tekevät niiden suhteen myös kompromisseja. Sen pohjalta, mitä olen keskustellut lyhyiden miesten kanssa, keskustellut naisten kanssa heidän vaatimuksistaan ja toiveistaan, lukenut aiheesta ja katsonut dokumentteja, olen vakuuttunut siitä, että miehen pituudella ja ulkonäöllä on merkitystä, vaikkei se tärkein kriteeri olekaan.
Mm. paljon kritisoitu Henry Laasanen kirjoittaa aiheesta:
http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/lyhyt-mies-ei-kelpaa-vaikka-naiset-toisin-vaittavat
Tässä on hänen pariutumista koskevia kirjoituksiaan:
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47575-keskeisia-kirjoituksia
En allekirjoita kaikkea Laasaselta mutta hän kyllä puhuu usein ihan asiaa.
Olen ihastunut mieheen joka on ehkä samaa pituutta kuin itsekin (160 cm). Aavistan että tunteeni on havaittu ja mahdollisesti jotakin vastakaikuakin on. Mutta olemme samalla työpaikalla ja molemmilla takana elettyä elämää. Tuskin tästä koskaan mitään tulee. En tiedä edes onko hän varattu vai ei. Mistähän sen saisi tietää kun ei millään kehtaa kysyä? :(
suoraan kysyä. pikkumiehet kohtaavat paljon tylyjä naisia. jotkut tuntemattomat naiset saattavat sanoa että mee vittuun siitä vitun kääpiö. näitä kun vuosia kuuntelee niin kyllä sitä sit aattelee että ei kukaan voi muhun ihastunut tosissaan olla.
Kiitos ei. Jos ei sen miehen taholta tule aloitetta niin tämä juttu saa minun puolestani jäädä. Voin elää yksin aivan hyvin ja luultavasti se on paras vaihtoehto. Kokemuksia en kaipaa lisää. Naisena voin sanoa, että kyllä niitä tylyjä miehiä ja typeriä kommentteja on saanut jo ihan tarpeeksi kun on osoittanut rakkautensa ja halunnut olla toiselle hyvä. Ei kiitos enää.
"Suurin osa tuntemistani lyhyistä miehistä on mukavia mutta joukkoon mahtuu myös pari todella rasittavaa tapausta, jotka kirvoittivat kirjoittamaan tämän tekstin"
Mistä tiedät, että näiden parin tapauksen rasittavuus johtuu siitä, että he ovat lyhyitä? Oletko ihan varma että he olisivat mukavampia jos he olisivat pidempiä?
Btw, itselläni ei olisi pokkaa laittaa parin tapauksen perusteella kaikki lyhyet miehet samaan muottiin.
Hyvä huomio. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että luonne ja fyysinen olemus ovat irrallaan toisista.
Samalla tavalla käyttäytyvä pitkä mies on aloittajan silmissä alfa-uros, joka ei suinkaan kompensoi vaan on luonnollinen voittaja ja niiiiiiin ihana.
Kyllä nuo aikaisemmin mainitsemani piirteet ovat vastenmielisiä ihan kaikenlaisissa miehissä ja naisissa. Ihmisen, jolla on hyvä itsetunto ja on sinut itsensä kanssa ei tarvitse yrittää päteä, kompensoida ja tuoda itseään ja osaamistaan jatkuvasti esille. Hän osaa olla hiljaa, kuunnella (ja keskustellakin), myöntää tietämättömyytensä ja osaamattomuutensa tarvittaessa, olla sivussa ja ottaa rennosti eikä hänellä ole mitään syytä pingottaa. :)
Minkäs mä sille voin että olen lyhyt 166cm. ylipainoa ei ole kuin 8 kg.Naiset ei ikinä kiinnostu tälläsestä lyhyestä
Älä ole niin varma. Katsopas tuota rumaa pikkumiestä:
http://www.como.fi/uutiset/nyt-selvisi-yllattava-syy-danny-deviton-67-eroon/