Nuoruuden Kesä 2013 - Blog

Ootko tosissas? Mitä muistelemista tässä tylsyydessä on. Jos haluaa muistella niin voi lukea viestejä aiemmilta kesiltä. Ihan samanlaista puuduttavaa paskaa se ATM-elämä on vuodesta toiseen.

Niskani on ollut kipeä monta päivää, enkä ole voinut käydä salilla. Sen lisäksi pyöräily on vaikeutunut, koska en ole voinut kurkistaa kunnolla olan yli tietä ylittäessä. Uskoisin kuitenkin vaivan hellittävän itsekseen, ehkä jo huomiseen mennessä.

Mulla on paikat kipeät koska olin eilen salilla. Innostuin vähän liikaa painojen kanssa, ja käyn ko. salilla vain lomalla täällä "toisessa kotikaupungissani". Sali on oikein perinteinen painonnostosali jossa saa ähkiä sekä haista hielle ja paskalle. Siellä oli siis ähkiviä paskoja. Sali, jossa käyn oikeassa kotikaupungiissani, on ihan toisentyyppinen vaikka "sekasali" onkin.

Tänään taidan mennä kirjastoon lukemaan lehtiä. Hurjaa menoa.

Panettaa helvetisti (as usual). Eilen pyöräilin kaupungilla ja näin pari muijaa jotka olivat niin seksikkäitä että meinas silmät tipahtaa päästä. Varmaan joku alphaurosapina panee niitä. Noh, jatketaan tumputtumista ATM-luolassa.

Minulle tuli taas vaihteeksi sellainen olo, että kaipaisin jo syksyä; nähdäkseni jaksanko syksyn haasteita ja toisaalta kaipaisin taas elämään jonkinlaista rytmiä. Yksinäinen kesä on rankkaa mielenterveydelle.

Niska ei ole vielä täysin parantunut. Hamsterin häkin päällä oli vihreä möykky (sen omaa ruokaa). Hamsteri tavoitteli sitä pinnojen välistä. Sitten kun poimin sen ja koetin syöttää sitä hamsterille, hamsteri työnsi sormeni sivuun käpälällään ja puri kokeilevasti sormeani. Olin vasta syönyt tortilloja, joten ehkä se ei tunnistanut kättäni.
Sen lisäksi laitoin hamsterille Eskimo-jäätelölaatikon häkkiin.

Kävin parilla pyöräreissulla. Ensimmäisellä kerralla säikähdin vähän, kun ajoin melkein jäniksen raadon yli. Kun kävin samassa suunnassa myöhään illalla, raato oli luonnollisesti edelleenkin siellä, ja toisella puolella tietä oli elävä jänis, ja osoitti raatoa päin. Mietin että tunsikohan se elävä jänis sen kuolleen jäniksen tai oliko muuten kiinnostunut siitä, vai oliko havainto pelkkää sattumaa.

"Olin vasta syönyt tortilloja, joten ehkä se ei tunnistanut kättäni. "

Minäkin söin tortilloja eilen.

Eilinen päivä oli ihan mukava muutenkin. Lähdin kaupungille päin hoitamaan erään työasian, ja sen jälkeen suuntasin taas uimaan maauimalaan. Kun olin uinut ja saunonut, kävelin Aurajoen rantaa pitkin kirjastoon lukemaan lehtiä. Aurajoen rannalla kävely on hieman ristiriitaista, sillä viimeisimmän tyttöystäväni kanssa istuimme monesti jokirannassa sillä hänen koulunsa oli siinä lähistöllä. Olen kuitenkin päässyt siitä yli melko hyvin, joten ajattelin eilen vain niitä hyviä hetkiä hänen kanssaan. Olihan se voittajafiilis istua jokirannan penkillä ja pussailla sylissä istuvan teininaisen kanssa. Ainakin siihen asti kunnes hän nauroi että 12-vuotiaskin osaa tehdä pareman fritsun kuin minä. No, en eilen ajatellut noin pitkälle.

Kävelin takaisin rannan toista puolta ja suuntasin takaisin maaseudulle päin. Kävin matkan varrella ostamassa tarvikkeita työpaikalle ja kävin myös ruokakaupan kautta. Kaupan parkkipaikalla luin ilmaisjakelulehteä, join limpparia ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Mitään palstastereotyyppiä en muistaakseni bongannut.

Iltapäivä ja ilta sujui mukavasti puuhastellessa töiden parissa. Välillä toki pidin taukoa ja kurkkasin palstalle. Lopetin hommat noin klo 20 ja istuin sen jälkeen melkein 3 tuntia koneella. Menin nukkumaan klo 23 aikoihin.

Aloitin tänään puhtaamman ruokavalion. Olen masennuksen takia ylensyönyt monta viikkoa ja paino on noussut hieman liian korkealle. Tosin olen silti urheillut vähintään tunnin päivässä.

Niska oli tänään siinä kunnossa, että pystyin jo nostelemaan painoja. Sen lisäksi ajoin pyörällä ihan kunnioitettavan lenkin, ja poikkesin metsään raivattua polkua pitkin kävelemään. Meinasin hypätä kaatuneen männyn yli, kun huomasin ison käärmeen. Aloin kaivaa kännykkää taskusta ottaakseni siitä kuvan, mutta käärme alkoi sihistä vihaisesti ja luikerteli tiehensä.

Pyöräilin eilen venesatamalle pitkän matkan ja koska siellä ei ollut liikennettä, kävelin rantakiville ja muistelin veljeyden kesää 2006, kun kävimme siellä YTM-serkkuni kanssa autolla. Vieressäni oli joku epämääräinen roskapussi ja siinä kohdassa sattui haisemaan pahalta, mutta sain kuitenkin fiilisteltyä vähän.

Pyöräilin eilen kolme kertaa, ja kävin kahdesti kaupassa (pyörällä). Hengailin serkkuni miehen kanssa, ja hän kyseli naisasioista melko kiinnostuneesti. Eipä niistä ollut paljon kerrottavaa.

Keskustelu vähän eksoottisemman ihmisen kanssa oli kyllä helpottavaa. Muistan kun joitakin vuosia sitten olin erittäin pitkällä junamatkalla sukulaisten luo, ja istuin saman miehen vieressä. Tampereella pysähtyessä käsittelin jotain vaikeaa asiaa, ja herkistyin jonkin verran mutta en varsinaisesti itkenyt. En enää muista mikä se asia on.

Olen kiitollinen eilisen hyvästä säästä.

Olin eilen illalla ajelemassa skootterillani ja pysähdyin tienvarressa olevaan pieneen leikkipuistoon. Puistossa ei ollut minun lisäkseni ketään muuta. Keinuin hetken aikaa ja muistelin kuinka noin parisen vuotta sitten vietimme silloisen tyttöystäväni kanssa aikaa hänen kotinsa lähellä olevassa leikkipuistossa. Kyseessä ei siis ollut sama paikka. Istuimme tuolloin puisen pöydän ääressä, kuuntelimme musiikkia ja juttelimme niitä näitä. Olimme todella ihastuneita toisiimme ja kaikki tuntui täydelliseltä. Mutta tyttöystäväni alkoi kyllä välttelemään minua, joten päätimme myöhemmin erota.

Ajattelin siinä keinuessani myös sitä, että kunpa olisin noin 4-6 vuotta nuorempi. Tai jos olisin 4-6 vuotta sitten ollut hieman erilainen, millaista elämäni olisi nyt. Kuinka jännää ja kivaa olisi ollut tavata kavereita juurikin jossain puistossa tai muualla julkisella paikalla ja ajella mopon kanssa illalla klo 22 aikoihin. Tuolloin teininä vietin käytännössä katsoen kaikki illat yksin kotona, kuten oikeastaan nykyäänkin. Tosin nykyään olen ehkä hiukan enemmän liikkeessä, mutta yksin silti.

Pitäisi kai jatkossakin ajella skootterin kanssa kyseiselle paikalle, sillä vieressä on myös pieni jalkapallo- ja lentopallokenttä, joten luulisi että siellä olisi edes joskus muitakin ihmisiä. Ehkäpä vielä joskus tapaan siellä elämäni teininaisen.

Sain tänään uuden pelin Saturnille. Eilen katsoin pitkästä aikaa välteltyjä pelivideoita.

Huomenna taidan taas hypätä junaan, jotta pääsisi nauttimaan maalaismaisemista ja liikuntamahdollisuuksista. Kivimaisemia on katseltu jo kolme päivää turhan tähden.

Kysyin tänään naapuria, että olisi lähtenyt kanssani uimaan, mutta ei hän voinut kun kädessä oli jotain tulehdusta.
kävin sitten ostamassa yhden kuiva omena siiderin ja tulin kotiin juomaan sitä.
Soitin mummolle, jolla onneksi oli aikaa jutella kanssani. Pääasiassa kuuntelin hänen tarinoitaan menneistä ajoista. Mielelläni niitä kuuntelenkin.
Tuntuu hirven yksinäiseltä. Että en ole kellekään tärkeä. Kukaan ei odota minua kotiin eikä soita missä viivyt ym. mukavaa.
Positiivinen asenne on auttanut mua jo monta vuotta, mutta nyt tuntuu, että en enää jaksa olla positiivinen.
Toivottavasti tää masennus menee ohi.
Ois vaan tärkeetä olla jollekin tärkee...

"Let all of us approach this year dedicated to youth by resolving to use our God-given talents and freedom to elevate our ideals, deepen our understanding, and strengthen our determination to make this world a better place for ourselves and for the generations of young people who will follow."

http://www.reagan.utexas.edu/archives/speeches/1985/20685d.htm

Kuulumisia?

Sain tänään tietää, että eräs teiniaikainen ihastukseni muuttaa miehensä kanssa meidän naapuriin. Hän on tähänkin asti asunut lähistöllä ja kuljimme kouluaikoina samalla bussilla, mutta nyt hän muuttaa ihan lähimpään naapuriin. Olin hänen kanssaan eniten tekemisissä vuosina 2008 ja 2009, jolloin olin itse 17-18 vuotias ja hän on minua 3 vuotta vanhempi. Juttelimme lähinnä bussissa silloin tällöin kuulumisia ja ihastuin häneen kovasti tuolloin. Puhuimme lähinnä koulusta, säästä yms. arkipäiväisistä asioista. En kuitenkaan saanut aikaiseksi kunnon aloitetta ja olin hänen silmissään varmasti sellainen mukava ja suloinen niceguy. Hän alkoi seurustella myöhemmin jonkun miehen kanssa, jota en ole tavannut koskaan.

En ole nähnyt häntä viime vuosina juurikaan, sillä hän on käsittääkseni viettänyt aikaansa paljon poikaystävänsä luona enkä minä ole käyttänyt bussia paljoakaan viime vuosina. Nyt kun hän miehineen ovat lähimmät naapurini, voi olla että törmään häneen useammin.

En halua olla hänen kanssaan paljoakaan tekemisissä, mutta jos kohtaamme ja hän alkaa jutella, ajattelin karistaa kaveripojan olemuksen harteiltani. Voisin kyseenalaistaa heidän talohankinnan ja pelotella esimerkiksi homevaurioista. Ajattelin myös naureskella että tuollaista mökkiä on helppo siivota, toisin kuin meidän taloa jossa on 10 huonetta ja 16 ikkunaa. En viitsi olla mitenkään äärimmäisen töykeä ja ilkeä, mutta en myöskään aio aisurimaisesti onnitella häntä ja olla myötäonnellinen. Myös se on aivan varmaa, että jos heiltä kuuluu yöllä melua tai musiikkia, ilmoitan asiasta poliisille.

Olin tänään taas Samppalinnan maauimalassa uimassa ja koin varsin erikoisen hetken. Olin 10 metrin hyppylavalla odottamassa hyppyvuoroani, ihailin maisemia ja kuulin kuinka radiosta soi kappale Can't Fight The Moonlight. http://www.youtube.com/watch?v=vjMGtb3MDWo

Huhtikuun 9. päivä 2012 olin ensitreffeillä viimeisimmän tyttöystäväni kanssa ja näiden treffien jälkeisellä kotimatkalla kyseinen kappale soi silloisen Evoni radiosta ja aina kun tämä biisi soi, mieleeni tulee tämä eksäni. Vietimme paljon aikaa kyseisen tytön kanssa Aurajoen rannalla ja Urheilupuistossa, sillä hänen koulunsa oli siinä lähellä. Eli juuri niillä alueilla, jotka näkyy parhaiten tuolta ylhäältä.

Minulle tuli hetkellisesti todella kova ikävä tätä suloista pientä enkeliä, kun katselin meidän hengailupaikkoja edellämainitun kappaleen säestämänä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että uimassa oli paljon hänen ikäisiä kauniita tyttöjä. Yritin parhaani mukaan sulkea asian pois mielestäni ja hyppäsin alas.

http://www.youtube.com/watch?v=cZe-7aNnNUg

Muistan Hoffnerin hitin hyvin, joskin vasta vuosia myöhemmin sen ilmestyttyä. Tuo oli sellainen raikas kesähitti.

Naisasoissa tulevaisuudessaan menestyvät pojat diggailivat Gun's 'n' Rosesia ja Nirvanaa. Techno teki tuloaan, suosittujen poikien isoveljet soittivat sitä autoissaan. Tyttöystävä kuulosti yhtä oudolta sanalta kuin yksisarvinen.

Toisaalla joku kysyi olenko huono itsetuntoinen hevari. En kumpikaan, joskus yli kymmennen vuotta sitten kuuntelin speed-ja heavy metal kokoonpanoja ja se aikakausi jäi taakseni vaikka noita bändejä joskus Youtubesta kuuntelen.