Harkinta-aika on käynnissä ja lasten asumiseen liittyvät asiat ovat akuuteimmillaan.
Yhteiselämämme aikana vastuu lapsiin liittyvistä asioista on ollut mieheni sanoin "ulkoistettuna" minulle. Samoin kodinhoitoon liittyvät asiat pääosin, vaikka jonkinlaista työjakoa näistä on aikoinaan yritettykin (tuloksetta) saada aikaiseksi. Mies on yrittäjä ja kotiutui usein vasta "Hyvän yön" sanomisen aikoihin. On monesti tuonut esille oman työnsä ylivertaisen tärkeyden minun työhöni verrattuna...
Eroprosessi on mieheni alullepanema. Itsekään en vastusta eroajatusta millään tavalla, sen verran tuskallisia ovat viimevuodet olleet. Pari ensimmäistä kuukautta erillään asumisessa menivät niin, että lapset (alaluokkalaisia) asuivat pääosin minun luonani. Mies vetosi työkiireisiinsä ja osallistui lasten hoitoon vain "pakon edessä". Nyt kun kesä on tullut, hänen kiireet ovat tilapäisesti helpottuneet ja lapsetkin ovat olleet hänen luonaan enemmän. Lomaansa hän ei kuitenkaan näytä haluavan viettää heidän kanssaan. Lisäksi on käynyt ilmi, että lasten hoitajana ja ruokkijana toimii isän sijasta hänen uusi tyttöystävänsä, jotta isä voi keskittyä töihinsä. Olen ilmoittanut vastustavani tätä järjestelyä, koska voin itsekin huolehtia lapsista. Tyttöystävä on yksinhuoltaja, jolla on pari omaa lasta huollettavanaan.
Lasten asuminen suhteen mies on nyt esittänyt vuoroviikkoasumista tai vaihtoehtoisesti lasten erottamista toisistaan. Itse en ole halukas suostumaan näihin ratkaisuihin mm. siitä syystä, että en usko isän kykenevän huolehtimaan lapsista kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Ei ole kyennyt ennenkään, joten tuskin se nytkään on muuksi muuttunut. Työ on aina mennyt kodin ja perheen edelle. Väittää itse kuitenkin pystyvänsä, mutta totuus lienee se, että tulisi "tuuppaamaan" vastuu lapsista tyttöystävälleen (ja tämän nykyisen suhteen karuiduttua uudelle tyttöystävälleen tai minulle).
Mainittakoon vielä lisäksi, että miehen ja hänen tyttöystävänsä suhteeseen liittyy salailua moneen eri suuntaan. Mies uskottelee minulle, että suhde on vakaalla pohjalla, mutta itse en sitä usko. Jos olisi niin mitä sitä salailemaan. Huomionarvoista on myös se, että elämme parhaillaan harkinta-aikaa ja avioliiton rauniot eivät savua vaan ne ovat vielä ilmiliekeissä. Käytännössä kaikki asiat ovat vielä selvittämättä.
Mutta se varsinainen asia, johon haluan kommentteja on, että millainen on se nainen, joka vapaaehtoisesti ottaa (miehen lisäksi) miehen lapset huolehtiakseen omiensa lisäksi, vaikka lapsilla on jo huolehtiva ja rakastava äiti olemassa? Ja toinen kysymykseni on se, että miksiköhän mies nyt eron hetkellä alkaa "kiinnostua" lapsista.
Yhteiselämämme aikana vastuu lapsiin liittyvistä asioista on ollut mieheni sanoin "ulkoistettuna" minulle. Samoin kodinhoitoon liittyvät asiat pääosin, vaikka jonkinlaista työjakoa näistä on aikoinaan yritettykin (tuloksetta) saada aikaiseksi. Mies on yrittäjä ja kotiutui usein vasta "Hyvän yön" sanomisen aikoihin. On monesti tuonut esille oman työnsä ylivertaisen tärkeyden minun työhöni verrattuna...
Eroprosessi on mieheni alullepanema. Itsekään en vastusta eroajatusta millään tavalla, sen verran tuskallisia ovat viimevuodet olleet. Pari ensimmäistä kuukautta erillään asumisessa menivät niin, että lapset (alaluokkalaisia) asuivat pääosin minun luonani. Mies vetosi työkiireisiinsä ja osallistui lasten hoitoon vain "pakon edessä". Nyt kun kesä on tullut, hänen kiireet ovat tilapäisesti helpottuneet ja lapsetkin ovat olleet hänen luonaan enemmän. Lomaansa hän ei kuitenkaan näytä haluavan viettää heidän kanssaan. Lisäksi on käynyt ilmi, että lasten hoitajana ja ruokkijana toimii isän sijasta hänen uusi tyttöystävänsä, jotta isä voi keskittyä töihinsä. Olen ilmoittanut vastustavani tätä järjestelyä, koska voin itsekin huolehtia lapsista. Tyttöystävä on yksinhuoltaja, jolla on pari omaa lasta huollettavanaan.
Lasten asuminen suhteen mies on nyt esittänyt vuoroviikkoasumista tai vaihtoehtoisesti lasten erottamista toisistaan. Itse en ole halukas suostumaan näihin ratkaisuihin mm. siitä syystä, että en usko isän kykenevän huolehtimaan lapsista kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Ei ole kyennyt ennenkään, joten tuskin se nytkään on muuksi muuttunut. Työ on aina mennyt kodin ja perheen edelle. Väittää itse kuitenkin pystyvänsä, mutta totuus lienee se, että tulisi "tuuppaamaan" vastuu lapsista tyttöystävälleen (ja tämän nykyisen suhteen karuiduttua uudelle tyttöystävälleen tai minulle).
Mainittakoon vielä lisäksi, että miehen ja hänen tyttöystävänsä suhteeseen liittyy salailua moneen eri suuntaan. Mies uskottelee minulle, että suhde on vakaalla pohjalla, mutta itse en sitä usko. Jos olisi niin mitä sitä salailemaan. Huomionarvoista on myös se, että elämme parhaillaan harkinta-aikaa ja avioliiton rauniot eivät savua vaan ne ovat vielä ilmiliekeissä. Käytännössä kaikki asiat ovat vielä selvittämättä.
Mutta se varsinainen asia, johon haluan kommentteja on, että millainen on se nainen, joka vapaaehtoisesti ottaa (miehen lisäksi) miehen lapset huolehtiakseen omiensa lisäksi, vaikka lapsilla on jo huolehtiva ja rakastava äiti olemassa? Ja toinen kysymykseni on se, että miksiköhän mies nyt eron hetkellä alkaa "kiinnostua" lapsista.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minäkin olen tässä lähiaikoina pohtinut samantyyppisiä asioita. Me tosin olemme asuneet erillämme jo helmikuun lopusta ja virallinen erokin on jo astunut voimaan. Meidän lapsemme ovat jo onnekseni yhtä vailla aikuisia. Yksi asuu omillaan. keskimmäinen isän kanssa, omasta tahdostaan ja ainoa alaikäinen minun luonani, omasta tahdostaan.
Olen omalta osaltani pohtinut kuitenkin sitä, minkälainen nainen " tulee avioliiton raunioille". Vaikka isän luona asuva poikani on jo täysi-ikäinen, en voi ymmärtää, että joku nainen jää heti ensimmäisellä vierailullaan yöksi viereiseen huoneeseen kuin tämä poikani. Joko hän on täydellisen läheisriippuvainen tai seksiaddikti tai sitten on jotain muuta ongelmaa.
Tässä sinun kertomassasi tapauksessa sinun lastesi lisäksi tämä miehen tyttöystävä altistaa vielä omatkin lapsensa ( taas ) uudelle parisuhteelle. Ei varmaan kyllä ole lasten kehitykselle hyväksi.
Kun menette lastenvalvojalle sopimaan asioista, kannattaa ottaa asia puheeksi. Siis se, että toivot lastesi isän olevan paikalla, kun teidän lapsenne ovat siellä. Isäänsähän he menevät tapaamaan.Ehkä miehesi kiinnostuu lapsista siksi, että hän selviäisi maksamatta lapsista. Kun ovat molempien luona yhtä paljon, miehesi ei tarvitse maksaa elatusmaksua. Minkä ikäisiä lapesi ovat? Ovatko he ilmaisseet ajatuksiaa asiasta?
Ei ihan noin mene tuo maksaminen. Lapsilla voi olla vain yksi virallinen koti huolimatta vaikkapa vuoroviikottelusta. Se vanhemmista, jonka luona lapset virallisesti asuu, on lähihuoltaja. Etähuoltaja on velvollinen lain mukaan maksamaan elatusmaksua lähihuoltajalle, joka saa myös lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen. Maksujen suuruutta määriteltäessä otetaan tietenkin huomioon etävanhemman tulot. Vaikka hän olisi pienempi tuloinen, on hän silti maksuvelvollinen.
Toki vanhemmat voivat sopia, ettei elatusmaksuja makseta, jos lapset ovat saman verran molemmilla vanhemmilla. Sekin on sovittavissa lastenvalvojan luona ja siitä tehdään virallinen paperi, joka vahvistetaan oikeudessa.
Elatusmaksut ovat tosiaan nousseet esille, kun lasten asumisesta ollaan "keskusteltu". Raha on hänelle todella tärkeää ja etenkin se, että saa käyttää tienestinsä kuten lystää. Ositustakin haluaa vaikeuttaa kaikin keinoin ja varmasti yrittää saada sinä aikaan jonkinlaisen "sovittelun". Aika lailla tyhjätaskuina ollaan kuitenkin molemmat tähän suhteeseen tulleet ja molemmat ovat omalta osaltaan mahdollistaneet varallisuuden kertymisen. Miehen "poissaolo" (mihin hän sen aikansa nyt sitten onkaan käyttänyt) on kuitenkin pääsyy liiton kariutumiseen.
Lapset ovat alle 10 v koululaisia. Toinen haluaa asua minulla ja toinen isällään. En kuitenkaan usko, että isä pystyy sitoutumaan lapsen hoitamiseen ja tyttöystävien huoleksi en halua sitä antaa. Lapset kaipaavat isäänsä ja minusta on ymmärrettävää, että nuorempi heistä haluaa asua isänsä luona siinä toivossa, että saisi viimeinkin isän huomiota osakseen. Vanhempi lapsista tuntuu käsittävän realiteetit ja tyytyvän tapaamisiin.
Miehen ja hänen tyttöystävänsä suhteeseen tosiaan liittyy paljon "salaisuuksia" ja siksi en usko tämän suhteen olevan kovin vakavaa laatua. Nuo salaisuudet paljastuessaan saavat aikaan pahimmillaan melkoisen mylläkän.
Lapset lienevät kaivanneet isäänsä koko pienen elämänsä ajan. Nuorempi ressu ei ymmärrä, ettei isästä ole vanhemmaksi eron jälkeenkään. Toiveajattelua.
"miehen tyttöystävä altistaa vielä omatkin lapsensa ( taas ) uudelle parisuhteelle"
No, parisuhde ei kylläkään ole mikään sairaus, jolle voidaan altistaa.... Ainakin omat teini-ikäiset viihtyvän minun ja uuden miesystäväni seurassa paljon paremmin kuin isänsä seurassa koskaan.
"Kun ovat molempien luona yhtä paljon, miehesi ei tarvitse maksaa elatusmaksua."
Elatusmaksuja ei makseta, jos vanhempien palkat ja molempien kohtuulliset asumiskulut ovat tismalleen samat. Täytyy myös muistaa, että VAIN lähihuoltajalla on mahdollisuus saada tarvittaessa asumiskuluihinsa asumistukea. Ja että lähivanhempi vastaa lapsista aina viimekädessä, jos etähuoltaja syystä tai toisesta ei haluakaan lasten asuvan luonaan 50% - tai lapset eivät halua asua etävanhempansa luona.
"Raha on hänelle todella tärkeää ja etenkin se, että saa käyttää tienestinsä kuten lystää"
Eli mies haluaa "hoitaa" lapsiaan, koska näin hän säästää, välttyy ainakin suuremmilta elatusmaksuilta. Sinun kannattaisi nyt olla keskustelematta lasten asioista, teette sen sitten yhdessä lastenvalvojan luona.
varmaan se uusi nainen on ihan samanlainen kun sinäkin... molemmat alistutte kotiorjan rooliin. saihan se sutkin puhuttua ja hoitamaan jaikki asiat, niin liks samaan lankaan ei tartu toinenkin rajastunut hömppä.
Tätä mahdollisutta olen itsekin miettinyt... Lasten puheiden mukaan hän on mukava ihminen ja hääräilee koko ajan mieheni kämpällä. Jos hän on samanlainen "hömppä" kuin minä aikoinani, niin sääliksi käy häntä ja eritoten hänen lapsiaan. Mieheni tosiaan osaa olla ihastuttava henkilö halutessaan, mutta arkitodellisuus on sitten huomattavasti karumpi. Vuosikaudet olen miettinyt, että miksi hän kohtelee meitä lähimpiään, eli omaa perhettään, niin välinpitämättömästi. Lunastamattomia lupauksia ja suoranaisia valheita on niin paljon, ettei sitä usko näin jälkikäteen ajateltuna edes todeksi.
Olen miettinyt, että yrittäisin sopia tapaamisen tuon uuden naisen kanssa. En nimittäin usko, että hän tietää näkemyksiäni lasteni hoitamiseen liittyvissä asioissa. Onko kukaan kokeillut ja mikä oli tulos?
Varaa tapaaminen mieluummin sinulle ja exälle lastenvalvojan luota. Näin pääsette asiassa eteenpäin.
Aika lastenvalvojalle on jo sovittuna. Koska en ole kovinkaan optimistinen itseäni tyydyttävän, ja ennen kaikkea lasten edun mukaisen, sopimuksen syntymisestä keskenämme siihen mennessä myös pyyntö käräjäoikeuden sovitteluun on vireillä.
Todennäköisesti uusi nainen on melko samanlainen kuin sinä. Miehen ehdoilla on mennyt eroonsa asti ex-liitossaan ja nyt uuden miehen kanssa eron jälkeen. Miksi ihmeessä keskityt miettimään exäsi uutta naista? Ei hänellä ole mitään tekemistä siinä, millaisen huoltajuussopimuksen teet.
Pidäpä nyt kerrankin oma pääsi, se on myös lasten kannalta parasta. Eli sinusta tulee molempien lasten lähihuoltaja ja isä tapaa lapsia normaalisti jokatoinen vkl. Ei välinpitämättömästä yrittäjäisästä ole edelleenkään lapsiaan, ei edes yhtä, huoltamaan.
"Miksi ihmeessä keskityt miettimään exäsi uutta naista? Ei hänellä ole mitään tekemistä siinä, millaisen huoltajuussopimuksen teet." Tämä on todella hyvä kysymys...
Ihan aluksi on pakko todeta, että en ole tippaakaan mustasukkainen. Kaikki rakkaudelliset tunteeni miestäni kohtaan ovat sammuneet jo aikapäiviä sitten. Minulle on ihan sama, mitä exäni puuhailee, kunhan ne jutut eivät koske lapsiani. Mutta kun ne nyt sattumalta koskevat lapsianikin siinä mielessä, että tämä nainen hoitaa lapsiani ja kokailee heille yms. Hänen olemassaolonsa on toisaalta ihan hyväkin asia, sillä hän näyttää ainakin toistaiseksi tasoittaneen "ailahtelevan" mieheni mieltä. En todellakaan tiedä, että onko hän enemmän hyvä vai huono asia, mutta häiritsevintä tässä on se, että mies yrittää saada lapsen/lapset hänen avullaan. Mitä tämä nainen asiasta ajattelee, siitä minulla ei ole tietoa. Ja tunnen myös sääliä hänen lapsiaan kohtaan, koska he ovat tilanteessa täysin syyttömiä kärsijöitä. Miehestä ei ole huolehtimaan toisten lapsista ja tuskin omistaankaan, vaikka itse haluaakin niin uskoa.
Mies on todella "jääräpäinen" ja jos hän ei koe oman tahtonsa toteutuvan huoltajuusasiassa, niin käräjillä tavataan. Itse olen sitä mieltä, että se on ehdottomasti se ikävin vaihtoehto. Pitäisi nyt vain keksiä joku kompromissi johon mieskin voisi tyytyä...
Tiedän, olen (ollut) ihan liian kiltti. Parina viimeisenä vuotena olen kuitenkin alkanut pitää puoliani ja siitä tämä alamäki sitten alkoikin. Onneksi tuli kuitenkin luvattua itselle, että en suostu tähän suhteeseen, jossa käytännössä kuolen pystyyn.Lapset eivät valitettavasti näe sitä itsekkyyttä minkä minä hänessä näen. Lasten kannalta ajateltuna haluan kuitenkin hänen pysyvän heidän elämässä, vaikka en häntä omaani kaipaakaan.
lauseen:
"Mutta kun ne nyt sattumalta koskevat lapsianikin siinä mielessä, että tämä nainen hoitaa lapsiani ja kokailee heille yms" ,
pitäisi kuulua:
Mutta kun ne nyt sattumalta koskevat lapsiammekin siinä mielessä, että tämä nainen hoitaa lapsiamme ja kokailee heille yms
Mistä ja mien tiedät "kiltin, hääräilevän hoitotädin" lasten kärsivän ?
"Mies on todella "jääräpäinen" ja jos hän ei koe oman tahtonsa toteutuvan huoltajuusasiassa, niin käräjillä tavataan. Itse olen sitä mieltä, että se on ehdottomasti se ikävin vaihtoehto."
Ennenkuin käräjille lähdetään, selvitetään vanhempien osallisuus lasten elämään. Miehesi on aina töissä eikä hän ole hoitanut lapsia kuin nimeksi. Tuossa ei mitään kompromisseja tarvita. Hyvä jos lasten isä kykenisi hoitamaan heitä edes sen tavallisen jokatoisen viikonlopun YKSIN. Varaapa aika lastenvalvojalle ja pian, muuten sopimuksesta ei ainakaan mitään tule. Lastenvalvojalle voit kertoa lasten isän "panostuksen" lastenhoidon alalla ja siitä, että isän tyttöystävä todellisuudessa hoitaa lapsia, jotta isä voisi tehdä töitä.
Vaikka haluat isän pysyvän lasten elämässä, niin et voi kuitenkaan pakottaa isää pysymään siinä tai/ja hoitamaan lapsia. Isä käy töissä juuri niin paljon kuin itse haluaa. On tapaamatta lapsiaan tai jättää ne muiden hoidettavaksi vuorollaan, juuri niin kuin haluaa. Vaikka joka kerta. Tähdellistä on myös ymmärtää, että sinä vastaat viimekädessä myös siitä, jos isä ei haluakaan lapsia luokseen (edes joaktoinen vkl), kun häntä ei vaan huvita/on töitä/eikä tyttöystävälläkään ole aikaa/halua tai tyttöystävää ei ole. Sinun pitäisi ajatella lasten parasta, eikä suostua alistumaan ex-miehen tahtoon.
Olipa lause kirjoitettu niin tai näin, sillä ei ole juurikaan merkitystä. Keskeistä on se, että lapset eivät ole ainakaan tuon naisen ja hän silti hoitaa niitä, koska mieheni ei pysty ja samalla minä itse lapsen äitinä olisin halukas ja kykeneväinen huolehtimaan heistä.
"Mistä ja mien tiedät "kiltin, hääräilevän hoitotädin" lasten kärsivän ?"
Eivät ehkä kärsi tällä hetkellä, mutta 13 vuoden avioliittovuoden kokemuksella pystyn näkemään tulevaisuuteen. Olen aiemmin kirjoittanut, että "Mieheni tosiaan osaa olla ihastuttava henkilö halutessaan, mutta arkitodellisuus on sitten huomattavasti karumpi". Tuolla karulla arkitodellisuudella tarkoitan henkistä ja fyysistä poissaoloa, vähättelyä ja vähintäänkin henkistä väkivaltaa (pahimmillaan myös fyysistä). Hänen tapansa viestiä on erittäin ristiriitainen; yhtenä päivänä hän lirkuttaa ja kehuu ja lupaa vaikka kuun taivaalta, mutta seuraavana päivänä samainen kuulija saakin kuulla olevansa typerä idiootti tai tyhmä pekikka, joka ei ansaitse mitään. Myös hänen tarjoamiinsa lahjoihin tms. liittyy aina odotus vastalahjasta tai ainakin pitkäaikainen kiitollisuudenvelka Hän on ihminen, joka on omasta mielestään oikeassa kaikissa asioissa ja hänen kanssaan eri mieltä olevat ihmiset ovat mitättömiä luureseita. Lisäksi hänellä on ilmiömäinen kyky kääntää toisen sanomat asiat niin, että ne ovat eduksi hänelle. Ja kun tähän lisää vielä sen, että em. ominaisuudet ovat vain pahentuneet vuosien saatossa, niin voinen perustellusti sanoa, että "hoitotädin" lapset ovat syyttömiä kärsijöitä? Ainahan asioilla voi jossitella, mutta en usko, että mies ominaisuuksineen muuttuu miksikään.
"Tuolla karulla arkitodellisuudella tarkoitan henkistä ja fyysistä poissaoloa, vähättelyä ja vähintäänkin henkistä väkivaltaa (pahimmillaan myös fyysistä)."
Kun asiat ovat tuollalailla, niin sen pohjalta sinun pitäisi tehdä ratkaisu, eikä mistään muusta syystä. Lasten isä ei ole lapsia hoitanut. Nyt hän haluaisi muka hoitaa heitä ja motiivina on mitä ilmeisemmin raha, eli elatusmaksuilta välttyminen, tai niiden pieneneminen. Tämä ei ole vastuullista toimintaa, vaan itsekästä keinottelua, jossa ei ajatella pätkääkään lasten parasta.
Tuossa jo kehotettiinkin, mutta kehotan silti uudelleen varaamaan aika lastenvalvojan luota, jos haluat oikeasti saada asiaa eteenpäin etkä vain jäädä miettimään asiaa omassa päässäsi. Miettimällä kun ei saa mitään aikaan. Lastenvalvojan luona ei tarvitse mielistellä lasten isää eikä olla kertomatta totuutta eli sitä, ettei isä hoida lapsiaan, vaan hoidattaa ne tyttöystävällään. Vuoroviikkoasumiselle teillä ei ole tarpeeksi samansuuntaisia näkemyksiä muutenkaan. Lisäksi lapsia ei eroteta toisistaan.
"Hän on ihminen, joka on omasta mielestään oikeassa kaikissa asioissa ja hänen kanssaan eri mieltä olevat ihmiset ovat mitättömiä luureseita. "
Lasten parhaaksi on, että ovat mahdollisimman vähän tekemisissä isänsä kanssa.
Kertokaapa kokemuksianne, että kuinka tavallista on se, että isä, joka ei ole osallistunut lastensa elämään kuin avustavassa roolissa, on eron yhteydessä halukas ottamaan aiempaa selvästi suuremman roolin lastensa elämässä. Ja kuinka kauan tämä into kesti ennen lopahtamistaan(, vai tapahtuiko kenties pysyvä muutos)? Ja tunnustiko mies itse tilanteen mahdottomuuden vai tarvittiinko siinä esim. sosiaalipuolen apua.
Itse näen tilanteemme niin, että jo se, että mies pitäisi lapset luonaan joka toinen vkl olisi suuri muutos aiempaan verrattuna (en ihan oikeasti muista, että milloin hän yhdessä asuessamme olisi esim. viikonloppuna herännyt yhtäaikaa lasten kanssa). Ja jos sen lisäksi tulisi esim. yksi arkipäivä viikossa, niin se olisi jo huippusaavutus (etenkin jos siihen vielä liittyisi esim. lasten harrastuksiin osallistumista). Mutta että esim. kokonainen viikko kerralla...
Minulla on sellainen kokemus, että lasten isä innostuu vain kiusaamaan lasten äitiä, tulevaa exäänsä juuri vetkuttamalla lasten sopimuksia aivan järjettömään suuntaan. Se on pelkkää kiusaa, tai myös rahanahneutta lasten kustannuksella. Näin oli myös meillä. Ex halusi ensin lapset kokonaan itselleen, sitten 50/50 huoltajuuden, vaikka ei koskaan ollut hoitanut lapsia. Lapset olivat kaikki jo isompia, nuorinkin yli 12v, joten he tulivat omasta pyynnöstään lastenvalvojan luokse kertomaan mielipiteensä (sen jälkeen kun ex oli sanonut, ettei heidän kuulemista tarvita. Jotta olisi mennyt taas yksi 2h lastenvalvojalla ilman sopimusta). Kävimme lastenvalvojalla 4 x 2h. Sen jälkeen jatkoimme oikeudessa elatusmaksuista. Kaiken tämän vääntämisen jälkeen päädyimme siihen mitä aluksi olin ehdottanut. Eli lapset asuvat luonani, käyvät isällään jokatoinen vkl. Tosin lapset sanoivat, etteivät vietä isällään jokatoista vkl, mutta se kirjattiin kuitenkin niin tapaamissopimukseen. Ex olisi myös halunnut, että tapaamissopimukseen olisi kirjattu erilaisia"jos"- tilanteita, joita ei ole ollut olemassa. Esim. minä maksan lasten tapaamiskäynneistä puolet JOS isä sattuisi muuttamaan vaikka Australiaan. Ex olisi halunnut myös ehdollisen sopimuksen lasten asumisesta luonani. Lapset asuisivat luonani, JOS pystyn järjestämään kaikille oman huoneen, eri laitteineen huonekaluineen (oli piirtänyt kartan). Mahtoi lastenvalvojalla olla pokassa pitelemistä. Näistä vaatimuksista huolimatta ei olisi tietysti itse halunnut maksaa senttiäkään elatusmaksuja, koska minä olen niin varakas. Palkkamme on lähes tismalleen samat.
Perehdyin myös alan kirjallisuuteen. Hyvinkin usein lasten persoonallisuushäiriöinen isä vaatii ties mitä - ja lasten yksinhuoltajuutta, vaikka ei olisi koskaan hoitanut lapsiaan. Etenkin Norjassa oli tutkittu asiaa paljon. Suomesta hyvänä esimerkkinä on iskelmälaulaja Tauski.
Normaalit isät ymmärtävät lapsen parhaan olevan, että äiti hoitaa lapsia eron jälkeenkin, jos on hoitanut heitä siihenkin asti. Isä, joka tuossa tilanteessa haluaa "ottaa vastuuta" ei halua kuin tuottaa hämmennystä, epävarmuutta ja käyttää valtaansa. Sanomattakin on selvää, ettei tällaisesta selviä ilman sosiaalipuolen kaikkea mahdollista apua.
huomiota aloitusotsikkoon.
Ketjun teksteistä päätellen eronneitten lapsia hoitelevat "tyttöystävät" eivät kirjoittele tällä saitilla tai sitten heillä on "ruokkimispuuhissa" sen verran duunia, etteivät ehdi tai jaksa kommentoida. :)
Kiitos tästä kommentista!
Olisi tosiaan mukava kuulla myös "vastapuolen" kommentteja... eli jos miesystävänsä lapsia hoitavia tyttöystäviä löytyy, niin ottakaapa osaa tähän keskusteluun. Ja tyttöystävällä tarkoitan nyt vain tyttöystäviä, en vakituisemmin eronneen miehen rinnalle jääneitä kumppaneita. Mitä teidän päässänne liikkuu, kun alatte hoitaa eroprosessin keskellä olevan miehen lapsia silloin, kun lapset ovat tapaamassa isäänsä? Ajatteletteko sen esim. jollain tavoin edistävän lasten ja isän suhdetta tai isän kykyä selviytyä ITSENÄISESTI lastensa kanssa? Tiedättekö/välitättekö mitä lasten äiti asiasta ajattelee, vai teettekö sen vain siksi, koska olette niin miehen lumoissa? Ja kuinka paljon ylipäänsä tiedätte tilanteen taustoista? Tuletteko ajatelleeksi lasten etua ja sitä, etä toimintanne kenties on lasten edun kannalta ajateltuna haitallista?
Ja tässä vaiheessa on syytä todeta, että uudet suhteet ovat mielestäni ihan ok, kunhan asiat hoidetaan oikeassa järjestyksessä (esim.ei esitellä uusia suhteita lapsille, kun lapsillakin on vielä eroprosessi pahasti kesken) ja rehellisesti (esim. tunnustetaan olemassa olevat resurssit lasten luonapidolle).
No, tässä on yksi sellainen tyttöystävä, paino sanalla entinen.
Mulla on kokemusta luonnehäiriöisen miehen huoltajuuskiistoista ja hänen lastensa hoidosta. Mun mielestä tämän ketjun aloittaja on oikeilla jäljillä siinä, että haluaa pitää lapsensa itsellään koska voi ne ihan yhtä lailla hoitaa itse kuin tuo vieras nainen. Nostan hattua tästä asialinjasta ja kylmäkiskoisesta tavasta pysytellä maanpinnalla. Vaatii meinaan paljon, koska näissä myllerryksissä ihmisillä kuohuvat tunteet - ja mitä omalla kohdallani huomasin, niin tunteet myllersivöt juuri miehen molemmin puolin, eksällä ja nykyisellä, mutta ei miehellä itsellään.
Mun päässäni ei ihmeemmin liikkunut mitään muuta kuin miehen herkulliset puheet kuinka ihana nainen olen. Hän oli kuulemma juuri eronnut ja päässyt siitä yli (ja paskat. Se kaikki oli aivan paskapuhetta. Mies ei ollut päässyt yli eksästään ja kävi hänen luonaan aina marmattamassa kun uusi tyttöystävä on surkea lehmä.) Mies hallitsi kaikkea heti alusta lähtien itsepäisesti eikä kuunnellut mitään. Sen vuoksi en pystynyt vaikuttamaan lasten tapaamisiin enkä muuhunkaan, vaan ne tulivat tämän kaupan mukana puoliväkisin.
En ajatellut hetkeäkään, että se miehen lasten hoito olisi edistänyt heidän keskinäistä suhdettaan, sillä minulle kerrottiin, että ne välit olivat kunnossa. Samaten uskoin, että mies osaa tulla toimeen lastensa kanssa keskenään, mutta alla oleva tarina kertonee varmasti muuta.
Ketjun aloittajan puheista käsittäisin nykyisen tyttöystävän aseman siten, että hän yrittää ostaa asemaansa miehen silmissä olemalla kiltti ja lapset kaitseva kotirouva. Itse kokemuksesta tiedän, että tuossa kohtaa palkka on aika laiha. Sen sijaan, että mies alkaisi arvostaa enemmän, hän alkaakin ottaa asiat itsestäänselvyytenä. Pidemmän päälle tuo ei voi tulla toimimaan. tai no riippuu, itsensä kieltäville ämmillehän se on ihan oikein?
Omalla kohdallani luonnehäiriöinen mies ja lapset oli pomminvarma yhdistelmä saada paljon draamaa aikaan. Miehelläni oli kaksi lasta aiemmasta avioliitosta. Lapset kävivät hänen luonaan hoidossa joka toinen viikonloppu ja pian joka ikinen viikonloppu siitäkin huolimatta, että hän ei hoitanut heitä. Usein lasten tapaamisissa ei kuunneltu minua, vaan mies otti lapset hoitoonsa koska vain. Tämä taas johtui puhtaasti rahasta. Mies suostutteli eksänsä allekirjottamaan jonkun paperin, jonka hän kiikutti sossuun tai kelaan ja sai sen turvin lastenhoitoon rahaa koska piti lapsiaan luonaan niin usein. Olipa mahtavaa, sillä rahat menivät joko juhlimiseen tai tietokoneisiin. Juhlimassa kun kävi, hän ei hankkinut lastenhoitajaa koska se maksoi liikaa ja kaksi niin pientä oli keskenään kotona iltakaudet.
Usein mä jouduin keittämään lapsille teet, puurot ja antamaan leivät. Kaverit oli passattu ensin piloille, ja kun iskä ei jaksanutkaan passata, hän kirota pärräsi kun kakarat ovat hemmoteltuja. Hän hoisi heitä silloin kun hän halusi, ei silloin kun lapset tarvitsivat.
Mikä pahinta, mies hoiti väritettyä yhteydenpitoa minun ja eksänsä välillä. Hän otti minulta vastaan kaikki negaatiot varsinkin lasten suhteen ja sitten taas vastaavasti hän otti vastaan kaikki negaatiot eksältään minusta. Sitten oman mielensä mukaan hän kertoili kuulemiaan puolin jos toisin, mutta ei missään tapauksessa pyrkinyt siihen, että saataisiin asiat sujumaan.
Kaikki lasten asiat hän piti itsellään ja kuulin yhteisten ystäviemme kautta mitä sillä rintamalla tapahtui. Asemani ei todellakaan ollut helppo: minun piti olla juhta, mutta mikään ei silti minulle kuulunut. Mies ei vaan voinut puhua minulle, ja vain luoja tietää, miksi ei. Ilmeisesti kai siksi, koska olin hänen mielestään lapsellinen ja tyhmä ja olin aina keksimässä meille ihan keksimällä kaikkia ongelmia. Juu-u.
Olin aivan poikki siitä, että lapset olivat hänen luonaan jatkuvasti, eikä hän edes ollut heidän kanssaan. Lapset heräsivät aamulla aikaisin, kun mies jatkoi nukkumista pitkälle päivään, kakarat mekastivat yövaatteissa iltaan asti. Mitään aamupalaa, lounasta, tai mitään sellaista tervettä ruokailu- tai ulkoilurytmiä heillä ei ollut sen enempää kuin mitään muitakaan sääntöjä koska "isin luona saa olla rennosti". Siitä ei edes keskusteltu, miten he ovat. Lopputulos oli vanhemman lapsen kohdalla loputon lintsaaminen koulusta, mikä on sinänsä harvinaista kolmasluokkalaiselta jolla yleensä on vielä jonkinlainen auktoriteettiusko. Nuorempi lopetti koulun kokonaan oppimisvaikeuksien takia ja siirtyi kotiopetukseen.
Syyllinenkin näihin ongelmiin löytyi yllättävän läheltä: isin uusi tyttöystävä. Jep.
Usein kaikki karkit ja limsat maksoin minä, sillä isä ei raatsinut osaa. Kerrankin äijä antoi lapsilleen kaikki ulkovaatteeni, koska he tarvitsivat niitä enemmän mutta ei ajatellut, että mulla oli työmatka kävelten pakkasessa sen puoli tuntia, lapsilla se viisi minsaa bussinvaihtojen yhteydessä. Lasten parasta pitää joo ajatella, mutta jokin järki tähänkin.
Olin todellakin vain tyttöystävä. Tajusin pian, että lasten parasta ajatteli vain äiti. Alkuun suhtauduin äitiin todella vahvasti, sillä ajattelin, että hän oli kaiken takana ja kaikkeen syyllinen. Lopulta eron häämöttäessä tajusin että se paskiainen onkin se mies itse, ja eksästä tuli paras ystäväni. Tajusin pitäväni tuosta naisesta ihan älyttömästi, ja meitähän yhdisti samanlainen menneisyys - hän vain siesi sitä kymmenen vuotta kauemmin, kun mä sain tarpeekseni jo alta vuodessa.
Mun mielestä suurin syyllinen oli mies, joka toi lapset liian nopeasti uusiin kuvioihinsa. Ja minut. Olisi selvittänyt oman päänsä ensin ja jättänyt tuon valehtelun väliin, koska kummankin kallisarvoista aikaa tuhraantui aivan hukkaan.
Tosiasiat:
-mies käyttäytyy järjettömän huonosti. Tahtonee "kunnostautua" ja pelastaa oman hyvän miehen maineensa ihmisten silmissä eron yhteydessä näyttelemällä nyt vihdoin hyvää isää. Tuskin kestää kauan, kuten kerrotkin, kun jättää lapset tyttöystänä hoitoon
-tyttöystävä on typerä ja ajattelematon kun ei ymmärrä, että näin aikaisessa vaiheessa erosta uudet tyttöystävät eivät vielä kuuluisi erolasten elämään. Lienee ollut jo avioliiton aikana, ehkä pitkään, mieheesi rakastunut salarakas, haaveilija joka on unelmoinut kauan upeasta rakastavasta isosta uusperheestä ex-miehesi kanssa ja toteuttaa nyt suurella innolla tuota haavettaan. Totuus miehestäsi paljastuu hänelle ennen pitkää.
-vaikka hyppisit päälläsi, mies ja tyttöystävä eivät muuta käytöstään, he ovat mitä ovat ja elävät seuraavat kuukaudet "uuden onnen itsepetoksessa". KKoeta näytellä, vaikka vaikeaa on, että olet onnellinen heidän puolestaan, jotta vältyt eroriidoilta miehen kanssa. Eron pitkittyminen ja oikeusriidat vaikeuttaisi sinun ja lasten elämää.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Joten näissä olosuhteissa, koeta toimia lastesi parhaaksi. Jos lapset viihtyvät tyttöystävän kanssa, se on onnettomuudessa pieni onni. Koeta antaa lapsille turvaa ja vakautta, sillä sitä he tulevat tarvitsemaan jos/kun tuo tyttöystävä jää kuvioista pois, Ennustan että hän jää pois kahden vuoden sisällä. Näillä miehillä tulee tyttöystävät ja vaimot vaihtumaan vielä moneen kertaan ennen kuin lapsesi ovat täysi-ikäisiä. Joten lapsesi tulevaat tarvitsemaan sinun suojasatamasi, ja paljon, kun joutuvat seuraamaan isän ailahtelevaa elämää seuraavat vuodet.
Jaksamisia, lapset ovat juuri nyt tärkein asia, mutta tulevaisuudessa, ero on onnesi, lopulta tajuat sen, kunhan saat nämä kauheat eronjälkeiset elämänvaiheet eteenpäin.
Tiedän jo nyt, että ero on onneni. Ulkoisesti tarkasteltuna mm. taloudellinen tilanteeni on kohentunut ja minulla on viimeinkin myös ns. omaa aikaa, kun lapset ovat välillä isällään. Myös ulkoasuni on kohentunut, kun minulla on viimeinkin aikaa pistäytyä silloin tällöin mm. vaateostoksilla itselleni. Henkisellä tasolla olen vapautunut huomattavasti ja löytämässä jälleen elämänilon. Tuota tyttöystävää taitaa olla kiittäminen siitä, että ero vihdoinkin toteutuu. Olen jo vuosia "haaveilut" erosta, mutta rohkeuden puute (pelko) on estänyt minua tekemästä aloitetta. Totta puhuen arvelen, että jos minä olisin ollut aloitteentekijä, niin asiat olisivat minun kannalta vielä huonommin.
Ex-miehesi uudella leidillä on todennäköisesti tällaiset vaikuttimet : oma entinen asunto on todennäköisesti kurjassa kunnossa oleva tusina vuokrakämppä,onkohan ex-miehellesi jäänyt ok-talonne, joka vetää tätä uutta leidiä, lisää asuintilaa omille penskoille ? Yh-äidit ovat monesti melko yksinöisiä, ja miehennälkäisinä ovat ikionnellisia ,jos läytävät uuden miehen, siinä ei haittaa ,vaikka avioliiton rauniot vielä savuavat ! He hakeutuvat helposti asumaan samaan asuntoon uuden miehen kanssa erittäin lyhyen tapailuajan jälkeen.
Ex-miehesi todennäköisesti tarvitsee itselleen nopeasti uuden ruoanlaittajan, siivoojan, kodinhengettären. Kyllä hänkin kärsii kodin tyhjyydestä ja o kova tarve pitää torpassa elämä yllä. Ja uskotella itselleen, että kyllä nyt menee hyvin, joopa joo....
En tunne tyttöystävän asuinoloja muutoin kuin lasteni puheiden kautta. He käyvät siellä mm. syömässä päivällisen, mikä on minusta kyllä hyvä osoitus mieheni röyhkeydestä; teettää ruuan tyttöystävällään ja korjauttaa päälle vielä jäljet ja tiskauttaa tiskit. Ruokaostoksiin on kuitenkin ilmeisesti osallistunut, mitä ei yhteiselomme aikana liiemmin tapahtunut.
Kuvaus naisen asunnosta vaikuttaa aika osuvalta. Mies ei asu omakotitalossamme, koska harkinta-aikana minä kieltäydyin lähtemästä tästä mihinkään. Ajattelin, että pysyn talossa huolehtimassa lapsista ja pihasta. Onneksi pidin pääni, sillä muutoin täällä pyörisi nyt tyttöystävä lapsineen ja heitä tuskin kiinnostaisi talon ja pihan pitäminen edustuskunnossa talon myyntiä varten. Mies asuu vuokralla julmetun kokoisessa ok:ssa ja nainen lapsineen tuntuu viettävän siellä paljon aikaa, eli tässäkin asiassa osuit oikeaan.
Tuosta kodin tyhjyydestä; aluksi se on tuntunut oikein mukavalta, kun aiemmin ei ollut omaa rauhaa juuri koskaan. Nyt kuitenkin alkaa jo olla aika yksinäinen olo, jos lapset ovat isällään pari päivää putkeen.
Ja tuosta miehennälästä; ainakin lasten puheiden perusteella lääppiminen ja pussailu on jatkuvaa ja etenkin tyttäreni tuntuu kokevan sen näkemisen vastenmielisenä. Hän toivoo kovasti, että isä viimeinkin keskittyisi lapsiinsa eikä tuohon uuteen suhteeseensa. Ja kyllä tässä minunkin mielestä miehellä jonkinlainen näytön paikka isyyden suhteen olisi, mutta näyttää jättävän tilaisuuden suhdesekoilunsa varjoon.
Toki voit varmasti olla yhteydessä lasten isän tyttöystävään, jos vain pystyt pitämään suusi ja kielenkantasi hallinnassa - ja mielenrauhan ja käytöstavat päällimmäisenä.
Rakastunut nainen ei suostu uskomaan mitään negatiivista miehestä, senhän me kaikki naiset olemme varmasti kokeneet. Siksi sinun on aivan turha kertoilla yhtään mitään totuuksia ja ennustuksia ja paljatuksia koskien miestä. Kaikki puheesi helposti tulkitaan mustasukkaisuudeksi, katkeruudeksi, kateudeksi ja ties miksikä. Pidä tämä mielessä, ja pysyttele keskustelussa vain lapsissa. Olet lasten äiti, joten tietenkin olet kiinnostunut heidän voinnistaan myös silloin kun he ovat poissa luotasi. Tämän perusteella voit hyvin toivoa (ystävällisesti) pientä juttutuokiota miehen tyttiksen kanssa, kyselisit vain miten lapset ovat voineet ja käyttäytyneet isänsä luona ollessaan, voit kysyä onko Iina muistanut ottaa astmalääkkeensä iltaisin vai onko pitänyt muistuttaa, ovatko sisarukset tapelleet, ja viikkaako Jasmine vaatteensa iltaisin vai jättääkö lattialle kasaan (edellä mainittujen kysymysten tilalle voit miettiä omasi, itsehän lapsesi tiedät). En neuvo utelemaan suhteen syvyydestä tai varsinkaan arvostelemaan toista naista äitinä. Suhtaudu häneen kuin siskoon joka on nyt rakastumis-psykoosissa, luulisin että sen ymmärrät kun olet sitä ollut joskus itsekin (vielä saman miehen kanssa!!!); se menee aikanaan tietysti ohi, mutta kukaan toinen ei asialle mitään voi. Aina keskustelun kuluessa saat kuitenkin tietoa miten asiat tuolla ovat. Lisäksi voit tietysti antaa luvan, että mikäli lasten kanssa mitään ihmeellistä tulee, sinuun voi ottaa yhteyttä, jos mies on esimerkiksi työssä eikä voi vastata...