Huomasin jo lapsena, että minulla on kyky ohjailla muita ihmisiä. Opetin alle kouluikäisenä kaverini ajamaan pyörällä, vaikka en itse osannut ajaa.
Muistan myös, kuinka toin erään pojan kotiini koulun jälkeen leikkimään. Sain hänet käskettyä poistumaan talostamme ja tulemaan takaisin 16 kertaa.
Manipulointitaitoni hämmästytti aluksi itseänikin, mutta sen avulla sain varmistettua, että minusta pidetään.
Minulla oli hyvät verbaaliset lahjat ja taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla. Koulussani olinkin ykköstyyppi, ja kaikki halusivat olla kavereitani.
Vietin kuitenkin paljon aikaa yksin. Luin filosofiaa ja aloin tuntea sympatiaa suuria ajattelijoita kuten Nietzscheä kohtaan. Teoksesta Näin puhui Zarathustra tuli minulle hyvin tärkeä sen moraalipohdintojen takia.
Tavalliset ihmiset alkoivat tuntua mitättömiltä ja tyhmiltä, ja minun oli vaikeaa arvostaa ketään. En voinut kunnioittaa sätkynukkeja.
Murrosikäisenä aloin saada vaikeita paniikkikohtauksia ja tuntea kuolemankaipuuta. Aloin tavoitella nopeasti saatavaa mielihyvää. 14-vuotiaana ryhdyin käyttämään alkoholia, ja vähän myöhemmin kuvaan astuivat vaihtuvat sänkykumppanit.
Naisia tuli ja meni, mutta olin täysin välinpitämätön heidän tarpeistaan. Silti moni heistä tarrautui minuun. Mitä etäisempi olin, sitä enemmän he minua halusivat.
Moni baarituttavuuksistani oli naimisissa, ja tajusin, kuinka petollinen ihminen on. Opin myös, että kaikkia ihmisten tekoja ohjaavat heidän tarpeensa. Kun niistä pääsee perille, pystyy yleensä vaikuttamaan myös heidän toimintaansa. Aika monelle naiselle riitti, kun kerroin rakastavani häntä.
Todellisuudessa en voi sanoa olleeni koskaan rakastunut. En tiedä, mitä rakkaus on. Ainakaan en ole pystynyt antamaan kenellekään turvallista olkapäätä ja mukavaa arkea, jossa katsellaan televisiota ja piereskellään sohvalla.
En tarvitse läheisiä rinnalleni ja unohdan ihmiset helposti. Vaikka olisin jonkun kanssa tekemisissä vuosia, voin jättää hänet taakseni hetkessä.
Viimeisin parisuhteeni kesti kolmisen vuotta. Elin pitkälti tyttöystäväni rahoilla, ja hän syyttikin minua siitä erottuamme. Mutta minä vain tartuin hänen tarjoamaansa mahdollisuuteen: hänhän ne ulkomaanmatkat ja korut minulle osti ja vuokrat maksoi. Sitä paitsi saihan hänkin minulta jotain, mitä tarvitsi.
Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat viime kädessä vaihtokauppoja. Kaikkien tuntemieni avioparien yhteiselo perustuu pohjimmiltaan yksinäisyyden pelkoon sekä tavaroihin, joita he ovat keränneet ympärilleen.
Nyt olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa tunnen jonkinlaista kiintymystä. Olen tutustunut internetin kautta Melissaan, kanadalaisnaiseen, joka on myös narsisti. Suunnittelemme muuttoa yhteen, sillä ymmärrämme toisiamme. Useimmiten keskustelumme eivät kestäisi päivänvaloa.
Uskon täyttäväni narsistin kriteerit, mutta diagnoosi myös naurattaa minua. Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on narsistisia piirteitä. Siksi minun on välillä vaikea uskoa koko häiriöön.
Usein narsistien ajatellaan olevan absoluuttisen pahoja. Itse en usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan. Pystyn liikkumaan hämärällä alueella siinä välissä.
Voin esimerkiksi käyttää muita ihmisiä hyväkseni parantaakseni omaa elämänlaatuani. Mielestäni se ei ole väärin. Jos joku elää liian nöyrästi ja jää elämässään altavastaajaksi, se on hänen valintansa.
Entinen tyttöystäväni kuuluu joukkoon, joka huutaa internetissä, kuinka hirveitä narsistit ovat. Itse en ole ikinä tuntenut empatiaa narsistien uhreja kohtaan. Miten joku voi edes sanoa itseään uhriksi? En osaa sääliä henkilöä, joka ottaa muilta turpaansa.
Itsekään en kaipaa sääliä keneltäkään. En myöskään halua ihmisten puuttuvan tekemisiini tai neuvovan, miten asiat pitäisi hoitaa. Siksi minun on vaikea kunnioittaa viranomaisia. Nuorempana kävin jopa vittuilemassa poliiseille.
En tajua miksi minun pitäisi noudattaa sääntöjä, joita en ole ollut itse päättämässä. Ymmärrän toki, että jotkut sosiaaliset koodit pitävät yhteiskuntaa kasassa. Esimerkiksi "älä tapa" on varmasti ihan perusteltu sääntö.
Mutta on myös hyvin paljon sääntöjä, joiden noudattaminen ei kiinnosta minua, sillä ne loukkaavat yksityisyyttäni. Minua ärsyttää esimerkiksi suunnattomasti, että Kelan holhousviranomaiset lähettelevät minulle jotain kyselylappuja.
Olen myös helvetin kostonhimoinen. En ihan heti unohda, jos minulle tehdään vääryyttä. Sokea raivo nousee silloin nopeasti, eivätkä moraaliset pidäkkeet tai pelko virkavaltaa ja sääntöjä kohtaan estä minua hakemasta itselleni oikeutta. Se tekee minusta aika vittumaisen vastustajan.
Taannoin olin tekemisissä internetissä erään perheellisen ruotsalaisnaisen kanssa. Hän jutteli minulle härskejä ja lähetti alastonkuvia itsestään. Sitten meille tuli pahoja erimielisyyksiä, ja hän sanoi minulle inhottavasti.
Päätin kostaa. Lähetin kuvat hänen aviomiehelleen.
Muistan myös, kuinka toin erään pojan kotiini koulun jälkeen leikkimään. Sain hänet käskettyä poistumaan talostamme ja tulemaan takaisin 16 kertaa.
Manipulointitaitoni hämmästytti aluksi itseänikin, mutta sen avulla sain varmistettua, että minusta pidetään.
Minulla oli hyvät verbaaliset lahjat ja taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla. Koulussani olinkin ykköstyyppi, ja kaikki halusivat olla kavereitani.
Vietin kuitenkin paljon aikaa yksin. Luin filosofiaa ja aloin tuntea sympatiaa suuria ajattelijoita kuten Nietzscheä kohtaan. Teoksesta Näin puhui Zarathustra tuli minulle hyvin tärkeä sen moraalipohdintojen takia.
Tavalliset ihmiset alkoivat tuntua mitättömiltä ja tyhmiltä, ja minun oli vaikeaa arvostaa ketään. En voinut kunnioittaa sätkynukkeja.
Murrosikäisenä aloin saada vaikeita paniikkikohtauksia ja tuntea kuolemankaipuuta. Aloin tavoitella nopeasti saatavaa mielihyvää. 14-vuotiaana ryhdyin käyttämään alkoholia, ja vähän myöhemmin kuvaan astuivat vaihtuvat sänkykumppanit.
Naisia tuli ja meni, mutta olin täysin välinpitämätön heidän tarpeistaan. Silti moni heistä tarrautui minuun. Mitä etäisempi olin, sitä enemmän he minua halusivat.
Moni baarituttavuuksistani oli naimisissa, ja tajusin, kuinka petollinen ihminen on. Opin myös, että kaikkia ihmisten tekoja ohjaavat heidän tarpeensa. Kun niistä pääsee perille, pystyy yleensä vaikuttamaan myös heidän toimintaansa. Aika monelle naiselle riitti, kun kerroin rakastavani häntä.
Todellisuudessa en voi sanoa olleeni koskaan rakastunut. En tiedä, mitä rakkaus on. Ainakaan en ole pystynyt antamaan kenellekään turvallista olkapäätä ja mukavaa arkea, jossa katsellaan televisiota ja piereskellään sohvalla.
En tarvitse läheisiä rinnalleni ja unohdan ihmiset helposti. Vaikka olisin jonkun kanssa tekemisissä vuosia, voin jättää hänet taakseni hetkessä.
Viimeisin parisuhteeni kesti kolmisen vuotta. Elin pitkälti tyttöystäväni rahoilla, ja hän syyttikin minua siitä erottuamme. Mutta minä vain tartuin hänen tarjoamaansa mahdollisuuteen: hänhän ne ulkomaanmatkat ja korut minulle osti ja vuokrat maksoi. Sitä paitsi saihan hänkin minulta jotain, mitä tarvitsi.
Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat viime kädessä vaihtokauppoja. Kaikkien tuntemieni avioparien yhteiselo perustuu pohjimmiltaan yksinäisyyden pelkoon sekä tavaroihin, joita he ovat keränneet ympärilleen.
Nyt olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa tunnen jonkinlaista kiintymystä. Olen tutustunut internetin kautta Melissaan, kanadalaisnaiseen, joka on myös narsisti. Suunnittelemme muuttoa yhteen, sillä ymmärrämme toisiamme. Useimmiten keskustelumme eivät kestäisi päivänvaloa.
Uskon täyttäväni narsistin kriteerit, mutta diagnoosi myös naurattaa minua. Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on narsistisia piirteitä. Siksi minun on välillä vaikea uskoa koko häiriöön.
Usein narsistien ajatellaan olevan absoluuttisen pahoja. Itse en usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan. Pystyn liikkumaan hämärällä alueella siinä välissä.
Voin esimerkiksi käyttää muita ihmisiä hyväkseni parantaakseni omaa elämänlaatuani. Mielestäni se ei ole väärin. Jos joku elää liian nöyrästi ja jää elämässään altavastaajaksi, se on hänen valintansa.
Entinen tyttöystäväni kuuluu joukkoon, joka huutaa internetissä, kuinka hirveitä narsistit ovat. Itse en ole ikinä tuntenut empatiaa narsistien uhreja kohtaan. Miten joku voi edes sanoa itseään uhriksi? En osaa sääliä henkilöä, joka ottaa muilta turpaansa.
Itsekään en kaipaa sääliä keneltäkään. En myöskään halua ihmisten puuttuvan tekemisiini tai neuvovan, miten asiat pitäisi hoitaa. Siksi minun on vaikea kunnioittaa viranomaisia. Nuorempana kävin jopa vittuilemassa poliiseille.
En tajua miksi minun pitäisi noudattaa sääntöjä, joita en ole ollut itse päättämässä. Ymmärrän toki, että jotkut sosiaaliset koodit pitävät yhteiskuntaa kasassa. Esimerkiksi "älä tapa" on varmasti ihan perusteltu sääntö.
Mutta on myös hyvin paljon sääntöjä, joiden noudattaminen ei kiinnosta minua, sillä ne loukkaavat yksityisyyttäni. Minua ärsyttää esimerkiksi suunnattomasti, että Kelan holhousviranomaiset lähettelevät minulle jotain kyselylappuja.
Olen myös helvetin kostonhimoinen. En ihan heti unohda, jos minulle tehdään vääryyttä. Sokea raivo nousee silloin nopeasti, eivätkä moraaliset pidäkkeet tai pelko virkavaltaa ja sääntöjä kohtaan estä minua hakemasta itselleni oikeutta. Se tekee minusta aika vittumaisen vastustajan.
Taannoin olin tekemisissä internetissä erään perheellisen ruotsalaisnaisen kanssa. Hän jutteli minulle härskejä ja lähetti alastonkuvia itsestään. Sitten meille tuli pahoja erimielisyyksiä, ja hän sanoi minulle inhottavasti.
Päätin kostaa. Lähetin kuvat hänen aviomiehelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.