Uskoontulo-kertomukset skeptisen ateistin silmin

Individualistisen uskoontulon vaiheet:

1. Henkilölle on esitelty hengentuote. Se on irrationaalinen, ja se käyttää hyväkseen käyttäjänsä tunteita. Kirja on tyylitään sellainen että reaalimaailman päälle luodaan illuusio jossa mukana on sepite-entiteettejä sekä maailman ilmiöitä linkitetään näiden aikaan saannoksiksi. Henkilö on siis tietoinen että on olemassa uskomus. (Henkilö tietää että on olemassa tälläinen päihde)

2. Henkilö ei ole osannut eläytyä tuohon kertomukseen ja on tarkastellut sitä kriittisesti tai vaihtoehtoisesti ei ole pohtinut asioita kiireiltään. (Päihteeseen aiemmin muodostunut negatiivinen / välinpitämätön asenne)

3. Henkilö herkistyy elämäntilanteensa takia ja on altis etsimään lohtua päihdyttävistä asioista. Uskovaiset tarjoavat tässä tarinassa omaa päihdettään. Uskovaiset nimittävät tätä kohtaa prosessissa etsikkoaikana. Näitä ovat erilaiset arkiset kriisit, loputon uteliaisuus mutta samanaikainen kärsimättömyys, omantunnon ongelmat , elämän hallinnan pettäminen, tekemisen puute, syyllisyys tms. (Eskapisti siis etsii itselleen päihdettä, syy käytön aloitukseen)

4. Henkilö alkaa herkistyneessä tilassa eläytymään kertomuksiin, sillä huomaa tarkoitushakuisesti kirjoitetussa kirjassa olevia huokuttimia jotka osuvat yhteen oman kriisin kanssa. Tarinoihin syntyy tätä kautta tunnesiteitä ja oma elämä aletaan nähdä kertomuksiin samaistuvana, kertomuksiin jossa on mielikuvitusolentoja. (Alkaa kokeiluvaihe)

5. Henkilö on omaksunut ne tarinat jotka koskettavat tavalla tai toisella omaa elämäntilannetta ja kritiikki on väistynyt. (Ei enää satunnaisia kokeiluja vaan jatkuva, vakiintunut käyttö)

6. Henkilö on alkanut pitää em tarinoita totena jolloin hän alkaa ajatella että kaikkien muidenkin tarinoiden täytyy olla silloin totta. Enää ei riitä pienet määrät vaan halutaan enemmän. Tällöin henkilö altistuu poistamaan kriittisyyttä ja alkaa hahmottamaan irrallisia kertomuksia kokonaisuutena ja hän eläytyy persoonallisena esiteltyyn satuolentoon. Uskovaiset nimittävät tätä vaihetta kirjan lukemiseksi pyhän hengen vaikutuksen alla (= kansan oopiumissa). (Portti-ilmiö)

7. Henkilön mieleen muodostuu individualistinen käsitys jumal-hahmosta ja entistä kriisiä edeltänyttä elämää alkaa leimata pahuus ja turmeltuneisuus. (Oireet alkavat)

8. Hyvät asiat pannaan mielessä jumalan piikkiin ja ikävät asiat paholaisen piikkiin, näin elämä näyttää hallittavalle. Myös sattumat aletaan käsittää persoonallisen jumal-hahmon tekosina ja motiivia ei enää mietitä vaan luotetaan siihen että mieleen muodostunutta hahmoa ei tarvitse yrittää ymmärtää liian rationaalisesti, sillä se kriittisyys tuo vieroitusoireita. Vieroitusoireiden lieventämiseen käytetään mantrojen hokemista ja tosiasioiden kieltämistä jolloin kuva muodostuneesta hahmosta säilyisi eheänä. (Oireet jatkuvat)

9. Riittävän prosessoinnin jälkeen muodostuu teistille tyypillinen mustavalkoinen maailmankuva, jossa ei ole kun hyvää ja pahaa, sekä kaikki sattumat ovatkin suunniteltuja ja elämänkokemus muuttuu niin että elämä ei ole enää omissa käsissä vaan se on kokonaan satuolennon hallinnassa. (Usko-narkki)

Tämän tyypin uskovaisella ei ole niin suurta kiihkoasennetta ja välttämättä muita uskovaisia ympärillään, vaan hän on enemmän yksin ja passiivinen uskonsa kanssa, vaikka saattaa kehoittaa muita kokeilemaan. Toki jotkut innostuvat "oopiumistaan" niin paljon että alkavat markkinoida sitä muillekin.

Kertomukset toistavat pitkälti samaa kaavaa. Kaavamaisuus riittää vakuuttamaan uskovaiset siitä että raamatulla on maagisia ominaisuuksia, vaikka kyseessä on psykologinen ilmiö jossa järki on likaa ja usko saippuaa.

Osa kertomuksista ja kokemuksista on totuuden mukaisia (prosessin suhteen) mutta saarnaajien keskuudessa voi liikkua standardimallina aina pohjakertomus jossa muuttujina on ihmisen nimi, ikä, elämäntilanne, sukupuoli jne.

Kuulostaako tutulle?