Kertokaa nyt paljonko miehenne juo viikossa?
Moniko nainen on suhteessa juopon kanssa?
nainen-
1182403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 118
Vanhimmat
itse ainakin vedän kännit kerran viikossa
Oikea ote, etenkin kun ei ala vittuilemaan ja kiukuttelemaan niin mikäs siinä. Jotenkin musta tuntuu että sä lifemocker oot tyyppiä joka vaan vetää kännit eikä ala kiukuttelemaan. Olenko oikeassa?
Tosin alat varmaan inttämään, oonko oikeassa siinäkin?
joo ei alkoholi muuta mua kun korkeintaan sosiaalisemmaksi
liikaa! hän on päihderiippuvainen, mutta yhä vain kieltää sen vaikka kaikki sen jo näkevät. ei näe omassa juomisessaan mitään ongelmaa. peittelee, salailee, valehtelee ja kaunistelee asioita.
kunnon känni 2 3 kertaa viikossa loput päivät "tissuttelua" sekä muunlaiset päihteet satunnaisesti siihen päälle .alkaa olemaan eron hetki käsillä ei tällaista vaan jaksa!! jonkinlainen itsekunnioitus minullakin sentään vielä jäljellä.
Meinasin just kysyy et miten sä jaksat kattoo miestä joka on 3 kertaa viikos kännissä ja muut päivät tissuttelee eli juo kuitenkin. Ei mielestäni ole häävi suhde teillä. Ota tuo kiltti mies joka ei häävisti juo.
en ole aikoihin jaksanutkaan mikä lie tottumusko ja loputon usko siihen että toinen vielä raitistuu pitänyt näinkin kauan yhdessä. mutta ei sellaista tapahdu, kunhan vain saisin lopullisesti päähäni taottua sen!
Tissuttelupäivinä hän omasta mielestään on selvä eli hänen laskujensa mukaan hän juo vain parina päivänä viikossa ja sen laskee normaaliksi (koska kaikkihan niin tekevät)
just, no minä en tissuttele. joskus otan saunakaljan yhden tai korkeintaan kaks perjantaisin siis kun on sauna. Tänään en ottanut kun en käynyt saunassa mut en joka kerta. no mut juoppo ei myönnä ikinä et tissuttelu olisi joku ongelma edes.
Ei päihderiippuvaisen kanssa voi elää. Huijaa itseänsä, jos luulee, että se toinen muuttuu. Päihteet vie aina sen ykkössijan käyttäjän elämässä. Samalla se kumppani jää vuosikausiksi toivomaan, että toinen muuttuu, mutta ei vain muutu koskaan. Enkä usko, että kukaan toista rakastava ihminen pystyy jäämään katsomaan kun toinen tuhoaa elämänsä päihteillä. Opin tämän kantapään kautta...
En jaksanut olla kuin 8kk saman katon alla alkoholin suurkuluttajan kanssa. Tuona aikana oli yhden kuukauden täysin raitis, kun käytti antabusta mutta lopulta vietiin ambulanssilla, kun alkoi juomaan vaikka antabukset käytössä.
Oli todella raskasta. No, opinpahan millaista on alkoholistin käytös, esim juuri valehtelu, salailu, turhat lupaukset. Viina vie miestä ja ryyppyporukka.
Mitta kun täyttyi niin koppasin vaan vaatteet mukaan ja häivyin.
Miehnä käytän alkoholia vaikka yksi olut joka päivä mutta harvoin otan kunnon lärvit koska ei se ole mukavaa. Sitten kun on joku kunnon illnavietto niin otetaan ja kosrjaillaan seuraavana päivänä ja vaikka juhannuksena on kivä ottaa ja grillailla naiseni kanssa eikä ole montaakaan kertaa 20v aikan huomautellut mutta en petä lupauksiani jos jotain päätän. En kuluta aikaa baareissa kun ne ovat niin kalliita ja reisussakin käydään. Minulla sellainen työpaikka missä ei saa ammulla viisari värähtää ja jos niin kävisi niin tulee 3-6 kuukautta palkatonta lomaa ja hoitoon ohjaus ja nämä asiat on kerrottu kun töihin tuli ja siinä ei selitykset auta. Se mikä on iso kulutus ja mikä ei on veteen piirretty viivä. Nämä taysraittiin ovat työpaikoillakin hermoheikkoja kun eivät rentoudu mitenkään ja sitten kaikista pikkuasioista tressaavat.
Missä kulkee huomauttelun raja?
Tapani nauttia lauantaisin saunan jälkeen kaksi olutta ja yhden snapsin, aiheutti vaimoni taholta huomautuksia. Juopoksi ei sentään väittänyt.
aika tiukkapiponen akka sulla... itse en moista mäkätystä alkaisi kuuntelemaan
Eli jos huomauttelee niin lähdet käveleen? Aikas herkkänahkainen kaveri sanoisin..
Mitä oikeasti tekisit muuten jos huomauttaisi? Ottaisit eron sen takia vai?
jos yrittää muuttaa toista niin sehän on selkeä merkki siitä ettei tästä pidä. tällöin henkilön tulee etsiä sellainen tyyppi kenestä pitää, ilman, että tätä pitää alkaa muuttamaan
Ei se mitään yrittänyt muuttaa vaan huomautti ujosti, ettei känninen ukko enää puolen yön tietämissä ole henkevä keskustelukumppani selvälle.
Kaksi olutta = 2 x litra juhlaoluen vahvuiseksi tekemääni uuteolutta. Joskus enemmänkin.
Snapsi = 3dl keittämään pontikkaa jonka työpaikkani labra testasi +-75%:ksi.
Aloitin vajuuttamaan raakana huuhdellen oluella ja kun isoon lasiin tuli tilaa niin löräytin vettä joukkoon.
meillä juodaan kännit jos juodaan. tissuttelussa ei ole paljoakaan mieltä
Kyllä tuo määrä, tapioksi muutettuna 6dl väkevää ja tavallisia oluita n. 10 pulloa, minuun jo tehosi riittävästi.
Parisuhteissa kumpikin muokkaa toinen toistansa haluaa sitä tehdä tai vastaanottaa tai ei halua. Kai nyt saakeli kumppani saa huomauttaa toiselle jos toinen tekee jotain mikä ei miellytä ? Sinähän sitten todellakin päätät itse välitätkö siitä että miellytätkö sitä siippaasi. Aika moni välittää ja muokkaa ihan itse itseään mutta moni kyllä sanoo että voi vee toi yrittää muuttaa mua toisenlaiseksi. Jo se että sä kasvat ja muutut ikäsikin myötä ihan koko ajan muokkaa sua ihan ilman toistakin ja se on elämässä yksi tarkoituskin. Esim tässä 40 korvilla ei ole enään sama tyyppi kuin 10 vuotta sitten eikä samat asiat edes nappaa enään enkä edes ole päissäni enään niin hauska kun olen joskus luullut olevani. Mun puoliso saa huomauttaa ja sen pitääkin huomauttaa jos sitä häiritsee joku mun juttuni vaikka se ennen ei olisi häirinnytkään.
tuokun on vaan lähes poikkeuksetta sitä, että miehen PITÄISI alistua naisen tahdon alle
kirkas viina toimii ihan erilailla kuin esim olut/viini
Kumpi tilanne on pahempi? Olen elänyt läpi molemmat.
Mies joi itsensä kerran viikossa, lauantaina humalatilaan jossa useana lauantaina ei ollut enää järkevää keskusteluseuraa klo22:n jälkeen.
Tätä kesti vuosia.
Vai se, että kesälomien pari ensimmäistä viikkoa meni tokkurassa alkaen jo puolilta päivin. Aloin tuntemaan oloni varsin yksinäiseksi.
Pahimmillaan tilanne oli niinä vuosina kun nuo em. tyylit vallitsivat saman aikaisesti.
Varsinaista osoitettavaa haittaa ei juomisesta ollut.
Reippaammassa humalatilassa miehestäni tuli flegmaattinen, hyväntuulinen hörisijä josta ei juuri ollut seuraksi.
Jäädessään eläkkeelle mieheni huolestui itse, kuten hän itse ilmaisi, ilottomasta, harmaasta elämästään ja muutti tyylinsä.
Olen varma, että heikkenevään terveyteen liittyvä huoli mieskunnosta oli vaikuttavin syy muutokseen.
Ei hän ole vieläkään täysin raitis mutta kaikki on kohentunut.
Kuivien kuukausien väleissä on viikon tai muutaman kestoisia, harmittomia, kosteahkoja kausia.
Hankaliksi kokeminani vuosina toin muutaman kerran mielipiteeni ja tuntemukseni julki mutta en ryhtynyt kärjistämään asioita koska en uskonut, että siitä olisi ollut mitään hyötyä.
Krooniseen sairauteeni liittyvistä syistä lopetin oman vähäisenkin alkoholin käytön yli kymmenen vuotta sitten.
Kylläpä tuli vaikeaselkoinen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen!
Minä en halua odottaa eläkepäiviin asti, että saan suhkoht raittiin miehen. Siihen on matkaa parikymmentä vuotta. Parissakymmenessä vuodessa ehtii jo tuhota itsensä. Tuntuu toivottomalta odottaa, että toinen muuttuisi. Enkä usko, että muutosta koskaan tulee.
Mielestäni raittius ei ole sinänsä itseisarvo.
Alkoholin käytön haittavaikutusten kohdistuminen käyttäjään itseensä ja ympäristön subjektiiviset tuntemukset siihen, ratkaissevat?
Omasta suhteestani sanoisin, että miksi kaiken olisi täytynyt tapahtua vain minun ehdoillani?
40 annosta perjantain ja lauantain aikana yhteensä. Omasta mielestään ei ole alkkis.
Vinaa juova mies on suosittu mies naisten keskuudessa
Ei todellakaan ole! Kukaan jaksa viinankatkuista miestä haistella kauaa.
kaikki naiset eivät ole alkoholivammaisia ;)
En minä alkoholivammainen ole! :D Mutta jos miehen ominaistuoksu muuttuu kaljantuoksuiseksi, niin epäilen että kovin moni nainen pitää sitä miellyttävänä.
tarkoitin vain, että ainakin meillä jos otetaan niin otetaan yhdessä ihan samallalailla, joten kun molempien suhde alkoholiin on samanlainen niin mitään ongelmia kummallakaan ei ole ;)
Minut kerran törkeästi hylätty.
30-vuotta sitten heräsin yksin aviovuoteessamme. Vaimo oli yöllä vaihtanut olohuoneen sohvalle.
Minä melkein hyväksyin ja jopa ymmärsin perustelun.
Olin illalla juonut juhlaoluen vahvuuteen tekemääni uuteolutta, juonut keittämääni pontikkaa ja niiden kanssa hellinyt makuaistiani popsimalla raakoja valkosipulin kynsiä.
Vaimoni väitti makuuhuoneen ilman aiheuttaneen hänelle silmien kirvelyä!
Mitäpä mies ei olisi valmis tekemään auvoisen parisuhteen eteen?
Minäkin uhrauduin ja jätin herkutteluhetkistä pois valkosipulin!
Minäkin kannatan tasajakoa! Ryypätessämme lauantaisin yhdessä vaimoni kanssa minä avasin hänelle marketin siideripullon.
Hän joi siitä 3/4 ja minä loput omieni lisäksi.
Vaimon osalta tämä rällääminen loppui yli 10-vuotta sitten.
Alkuun minä yritin sitkeästi sinnitellä yksin mutta en jaksanut pitkään.
Vaikka vaimoni on käytännön syistä täysraitis niin minä kyllä aika ajoin ryhdistäydyn ja paneudun uhrautuvasti aiheeseen.
2-4 kertaa viikossa känni. Muina päivinä pientä tissuttelua. Yrittää saada minutkin juomaan. Minulla aamutyö, joten pitkät illat eivät onnistu enkä halua. Viikonloppuna, kun olisi sitä mieltä että voisi itse ottaa pari, mies juo siinä määrin, että itsellä menee maku koko juttuun. Tätä samaa ollut 5 vuotta. Hiljalleen alkoi. Nyt alkaa olemaan usko toisen raitistumisesta heikko. Pitää alkaa tekemään päätöksiä oman (paremman) elämän suhteen.
Jättäkää holistit suosiolla, ette ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Ei siitä mitään tule jos toinen on yhä imeväisikäisen tasolla. Päiviä on liian vähän törpöttelyyn ja krapulaan ja niiden katseluun tuhlattavaksi, ei ainakaan kovin montaa vuodessa. Yhdessä on ihan kiva ottaa keventävät silloin tällöin.
Miehen näkökulma.
Tuttavapiirissämme on muutama rouva jotka paheksuvat miestensä satunnaista naukkailua aivan ilmeisesti sen vuoksi, ettei rouvilla ole siinä tilanteessa kontrollia miehiinsä vaan ne kelvottomat toimivat itsenäisesti.
Nalkutusta!
He saattavat luokitella miehensä juopoiksi koska juovat ilman rouvien lupaa!
Sitten on rouvia joiden miesten alkoholin käyttö täyttäisi kaikki juoppouden tunnusmerkit mutta koska ko. tavasta ei ole haittaa eikä häiriötä perheelle, ei riitoja, ei meteliä, ei näkyvää haittaa työssä, ei mitään niin rouvat eivät mitenkään paheksu (ainakaan näkyvästi) tapaa.
Kolmas ryhmä panee, harvoinkin ryypätessään, ranttaliksi ja jossakin vaiheessa kamat menevät jakoon.
Tuttavapiirissämme on ollut yksi ainoa alkoholisti avopari. Elivät elämisen tyyliin soveltuvassa kommuunissa. Juopottelivat yhdessä eläen avustuksilla tai mitä ne nyt ovatkaan.
Kun herra kuoli 4-kymppisenä niin nainen raitistui ja alkoi käymään töissäkin.
Miten sen juopon kukin määrittää?
Kyllä mielestäni kerran viikossakin juominen on esim 30-vuotiaalle tai sen yli miehelle liikaa.
Oman miehen kanssa railakas nuoruus vietetty jolloin kerran viikossa oli ihan normi. Mies alkoholisoitui sitten, ja itsekään en enää pitänyt tunteesta aamulla herätä puolikrapulassa.
ennen join mitä halusin, yhtäkkiä vuosien kerryttyä joutuikin miettiä "mitä ja montako voin juoda hallitakseni aamulla tulevaa oloa mahdollisimman hyväksi"..
lisäksi kaupassa mies katsoi alkoholijuomien hintoja ja kävi virossa reissuja, eli juonti oli kasvanut siinämäärin että rupesi huonokin olut maistumaan alhaisen hinnan takia..
Jos olutta menisi vähemmän kurkusta alas, ei lienisi väliä sillä maksaako olut tölkki 2 euroa vai 1 euroa?
Sitten laitoin juomiselle pisteen, kun tuntui että vaikka perjantaina juo, niin keskiviikkona jo odottaa seuraavaa perjantaita..
Totesin että paras kun ei juo ollenkaan niin ei tule valheellisia tunteita kokoajan ajan kulumisen suhteen.
Sitten kun lopetin juomisen, aloin huomata miten se kuvottaa kun toinen juo perjantaina lavan kaljaa, herää lauantai aamuna ällöön krapulaseisokkiin ja yrittää turvonneella naamalla lähentyä..
Pieru haisee asunnossa, tunnoton krapulaseisokki miehen haarojen välissä,
tölkit rämisevät jokaisella askeleella ja kahvipöydältä putoilee puolenlitran tölkkejä kun yritän lautasia korjata tiskiin..
sitten täytyy valtavat pullopussit ja pitää aamusella viedä kauppaan, näyttäen ja haisten juopolta tai se juoppo mies vieressä..
Pian mies alkoi juoda lauantainkin, onhan sauna hyvä tekosyy..
näin toipuminen kestää puoleen viikkoon yli kolmikymppisellä, joten seksittömyys alkoi vaivata suhdetta. Krapulaparru ei ole varsinaisesti romanttisen hekuman huipentuma..
Kyllä oman juomisen loputtua valkeni missä itsekieltäymyksessä ja sokeudessa on tullut muutaman vuoden vaellettua.
Nuorena se oli eri asia, ei tuntunut muutama olut missään ja se toi lähinnä onnea ja auvoa
Niinpä tein ratkaisun että kun en enää edes tarvitse alkoholia, olen jo oppinut olemaan sosiaalinen ilmankin, humalassa olo ei enää ollut hauskaa,
lopetin ko. touhun ja sanoin miehelle että joko jatkaa juomista tai sitten lähtee mäkeen.
Hän teki valinnan että lopettaa juomisen, ja teki sen valinnan ihan itse.
Olisin hyväksynyt sen että tiedän kuitenkin miten ihanaa on istua pöhnässä internetissä ja jutella "chattailla" , tai liikkua kavereidenkanssa, niin en aikuiselta mieheltä ala kieltämään mitään.
Juttu on niin että näin käy monille muillekin tässä iässä, ja ne jotka jatkavat juomista entiseen tapaan kuten nuorena, alkoholisoituvat valitettavasti , tuttavapiirissä moisia tapauksia paljastunut muutama.
Ja myöskin lopettaminen ei ole niin yksinkertaista! alkuun tarvitsi mies naapurin äijän hylkäämät antabukset, ettei perjantaina sorru.
Minä jouduin juomaan batterya ja muita "aikuisten juomia muistuttavia " juomia ja alkoi hammasterveys jo kärsiä.
Tupakkaa meni kaksinkäsin mieheltä, ja saatananmoisia riitoja kun viinapiru kuikkii ja käskee tapella jotta saisi vitutukseen kaataa sitten.
Mutta sepä paljastaa että alkoholiin todella kerääntyy riippuvuus, paras keino todeta riippuvuus on kokeilla lopettaa: Onko se helppoa vai ei. Monet jopa laittavat puolison syyksi, että mieluummin jopa jättävät parisuhteen jos siellä ei saa juoda rauhassa. Jonkin riidan varjolla toki, suoraanhan ei sanota että alkoholi on syy.
Ei viinalta haisevan kumppanin kanssa vaan voi AINA harrastaa seksiä. Siihen kun lisää vielä tupakanhajun, voi kuvitella miltä se toinen tuoksuu silloin... En ole absolutisti ja poltan, mutta näin päälle kolmikymppisenä kyllä on oppinut arvostamaan muita asioita kuin päihteitä. Ja miksi kenenkään tarvisi harrastaakaan seksiä humalassa olevan ihmisen kanssa? Luulisi vehkeen kelpaavan selvinpäin?
Olen sitä mieltä, että kyllä se on itsessä ihmisenä jokin vika tai huono parisuhde, jos pitää olla tillintallin päivästä toiseen. Säälittää sellaiset ihmiset, jotka jää katselemaan tuollaista puolisoa.
aivan ihana ja raitis mies. En ole koskaan joutunut kärsimään alkoholista, mutta jostain syystä minua etoo kaljan ja alkoholin haju.
Kaikki ex-seurustelukummppanini ovat olleet raittiita sekä tosiaan aviomieheni. Arvostan sitä todella, koska varsinkin miehillä on tapana naljailla "vaimon tossun alla olemisesta" yms ja siinä vaaditaan rohkeutta kieltäytyä viinasta. Mieheni itsetunto kyllä kestää ja onkin itse sitä mieltä, että useimmat kaveritkin olisivat juomatta jos vaan pystyisivät.
Itsekin olen absolutisti.
Nimenomaan, tuntuu että kaikkein vaikeinta nimenomaan miehen juomisen lopettamisessa on se, että se on vaimon syy. Vaimon pitää hirmutarkkana olla, ettei saa miehelleen tunnetta että hänen juomista tarkkaillaan tai että vaimo on ujuttamassa miestä raittiiksi.
Mutta miehet joskus tarviikin että on vaimon syy. Olen jopa antanut miehen käyttää minua syynä, hän sanoo kavereilleen että vaimo kieltää lähemästä. Tällä tavoin minä saan pirttihirmun maineen, mutta mitäpä se haittaa en minä miehen kavereiden kanssa seurustelkaan, enkä tule heidän kanssa olemaan tekemisissä niin että asia paljastuisi.
Monesti miehet laittavat vaimon syyksi juomisen jarruttelun ihan vaan siksi että se tuntuu olevan kaveriporukassa ainoa hyväksytty selitys, joka ei vaadi sen pitempiä puheita enää. Mutta menepä selittämään että "en juo koska en vaan halua tulla juopoksi/olen niin juoppo ettei mun kannata juoda" jne.
Parempi miehellekin kun sanoo että joo eukko soitti perunat on kiehumassa, täytyy mennä kotiin ettei tule sanomista.
Joskus tekee hyvää ottaa tölkki oikein pahanhajuista olutta, vaikka Fostersia, avata se illalla pöydälle ja aamulla haistella keittiötä... silloin tietää kuinka vastenmieliseltä selvästä puolisosta tuntuu kun toinen juo kaljaa. Vessanpönttökin alkaa haisemaan pahalta kun juo.
Juominen on siis ihan hemmetin typerää.
Irtipääsemiseksi on muutettava elämäänsä ihan kunnolla, sillä yksinkertaiset "nyt lopetan" päätökset ilman että muuttaa juomiseen johtavia asioita, on kyllä aika hataralla pohjalla.
Tämän jutun tekee todella vaikeaksi se, että juojan on todella vaikea käsittää kaikkien ongelmiensa keskelle sitä, kuinka jumalattoman loukkaavaa ja baskamaista hänen juomisensa on puolisoa kohtaan. Se muuten ei vain tule mieleen sen kaiken keskellä, ei tule vaikka yrittäisit. Minä yritin, mutta tajusin kaiken täysin vasta kun olin ponnistanut kokonaan irti ongelmistani.
Samalla kun se oli ihanaa... niin ne menetetyt hetket, ne menneet kusipäiset ajat tuntui ihan kamalilta.
Alkoholia paljon juova mies on naisten mieleen ja naiset ottaa sellasen miehen mielellään kumppaniksi. Jos taas juot kerran kuussa ja maltillisesti niin olet nössö ja tylsä etkä kelpaa parisuhteeseen. Naiset ei sellasesta kiinnostu joka ei juo usein. Tää on niin monta kertaa nähty ja koettu.
johtuiskohan siitä, että sulla on tietynlainen alkoholiongelma ja naisella ei niin ettehän te tällöin sovi yhteen ;)
Jos laitettais yhdeksän komeaa miestä jotka juovat joka viikko kännit ja yks ruma mies joka juo kerran kuussa tai harvemmin laitettais riviin ja yhdeksän naista sais valita niistä miehen itteleen niin kyllä se ruma jäis sinkuksi oitis.
tottakai: rumalla on alkoholiongelma ja muilla ei
ottaisin sen raittiin. Eikä tarvisi edes miettiä.
Joka viikko kännäävää ukkoa en suostuisi katselemaan, yöks!
Mieheni juo noin 2 juomaa kuukaudessa. Suurin määrä, minkä olen nähnyt hänen juovan kerralla taisi olla 4 juomaa ja sekin on tapahtunut vain kerran näiden kahden vuoden aikana kun olen hänet tuntenut.
Olen tähän tilanteeseen erittäin tyytyväinen sikäli, että molemmat vanhempani juovat päivittäin, joten tiedän mitä on elää alkoholistien kanssa enkä halua sitä samaa omille lapsilleni enkä vapaaehtoisesti laittaisi itseänikään enää siihen tilanteeseen.
no sitte sulla on hyvä mies. Pidä siitä kiinni kynsin hampain.
hyvän miehen kriteeri/ominaisuus EI OLE juomattomuus
Ei olekaan, sitä sanon miehellekin aina että lopeta juominen hyvä mies. Mies on hyvä, juominen ei.
On tärkeää erottaa henkilö hänen sairastamastaan valitettavasta riippuvuus oireyhtymästä.
kerran viikossa kännit ei vaan ole "juomista". se on rentoutumista
Itselleni känni ei ole rentoutumista. Oko ne ensimmäiset pari olutta voi ollakin rentoutumista, mutten käsitä mitä rentoa on krapulassa,tai juomisen jälkeisessä väsyneisyydessä, pinnan kiristymisessä yleensäottaen.
lisää rentoutumistarvetta. Humalassa olo on raskasta.
itse olen kokeillut molemmat vaihtoehdot, känni kerran viikossa,
sekä ei känniä ollenkaan useisiin viikkoihin.
Jälkimmäinen vaihtoehto on : Elämä ei ole sen parempaa tai huonompaa kun riippuvuudesta sanoutuu irti, ongelmat ei katoa, elämä ei muutu sen helpommaksi mutta yhtäkkiä ei enää tarvitsekaan juoda:
Kun tiedossa on juomingit, tuntuu etten jaksa juoda, alan miettiä miten välttäisin ko. kekkerit ettei tarvitsisi juoda, kun silti olen sellainen että jos muut juo niin herkästi tekee mieli itselläkin juoda.
Nykyään tosin kokoajan vähemmän. Eli vaikka muut kuinka houkuttelevat, ei tee mieli juoda niin paljon että alkaisin sen takia juomaan että muut yllyttävät.
Joskus juon, tänä kesänä juonut yhden kerran muutaman oluen verran, mutten enää huomaa että juomisella olisi muuta rentouttavaa vaikutusta kuin se pari tuntia /muutama olut,..seuraavana päivänä ei vähäisestä määrästä krapulaa ole, mutta eron huomaa melkein viikon ajan on paljon rasittavampaa elämä, kuin niinä viikkoina kun ei juo ollenkaan.
Tämän pystyin kokeilemaan vain vertaamalla, eipähän tule muut väittämään etten olisi kokenut mitä juominen on parhaimmillaan. 10 vuoden ajan vedin varmasti sen kännit per viikko. Ja en kiistä ollenkaan miten hienoa se oli.
Jossain vaiheessa vain huomasin että kännäys ei antanut enää mitään uutta. Tuttavapiirissä jotkut alkoholisoituivat, huomasin että entiset kaverit tappelevat viinapäissään vaikka ennen olleet rauhallisia.
Huomasin että itse olen samanlainen kuin ennenkin, mutta en vain jaksa enää kuunnella niitä tyhmiä samoja juttuja joita humalassa olevat puhuu..
Sitä vain istui ja mietti, että taas olen kännissä enkä voi edes ajaakaan täältä autolla pois. Uni ei tullut.
MIeluumin join sitten kotona.
Yhtäkkiä siinäkään ei enää ollut mieltä.
Lopettaminen ei ollut helppoa, mutta nyt kun sen on melkein jo tehnyt ei tee mieli enää koskaan palata känni per viikko tapoihin, väsyttää jo pelkkä ajatuskin.
Mutta toki joillekin sopii.
"Jossain vaiheessa vain huomasin että kännäys ei antanut enää mitään uutta"
ei sen tarkoitus olekkaan tuoda mitään uutta. se on ajankulua ja rentoutumista
"Tuttavapiirissä jotkut alkoholisoituivat, huomasin että entiset kaverit tappelevat viinapäissään vaikka ennen olleet rauhallisia."
mä en tunne ainuttakaan ihmistä jotka muuttuisivat humalassa
Yleisemmin elämäntavoista.
Minusta sisällä tupakointi oli säännöllistä mutta harvahkoa juomista ikävämpi piirre.
Varsinkin vieraiden jälkeen. Avoimet tuhkakupit haisivat karmeasti ja vaikka hajuaisti turtuu niin tuohon katkuun en tottunut.
Mieheni tupakoinnin lopetuksen jälkeen täytyi asuntomme kaikki pinnat käsitellä ja ikkunat pestä kahdesti.
Tekstiilit, varsinkin verhot, olivat oma lukunsa.
Mieheni "mierolaisvuosien" alkoholin käyttö oli säännöllistä.
Jokainen perjantai, viikon poissaolon jälkeen hän joi oluen tai kaksi ja myöhemmin illalla kaatoi itselleen muutaman drinkin.
Myös lauantain saunaoluet kuuluivat asiaan.
Eipä noista ollut mitään haittaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Uskon siihen, ettei hän viikolla juonut mitään.
Siirtyminen rajattomaan vapaa-aikaan merkitsi uhkaavaa jaksoa juomistottumuksiin mutta siinäkin hänelle tuli oma päättely kuvaan.
Täysin raittiit jaksot ovat viime vuosina kestäneet pari, kolme kuukautta ja niiden väleissäkin ovat juomien laadut miedontuneet ja määrät vähentyneet.
Jos en näkisi lasia hänen edessään niin en olisi edes tietoinen maistelusta.
Tätä niukkuuden aikaa on kestänyt jo useita vuosia eikä ole syytä olettaa minkään sortin retkahduksen uhkaa.
Tuossa aikaisemmin oli "kiikun-kaakun" vaihe jolloin asia olisi saattanut kääntyä toiseenkin suuntaan.
Määristä en ole ollut selvillä koskaan. Hyväntuulinen hörinä ja sittemmin saman toistaminen kertoi, että ainakin tarpeeksi on mennyt juomaa.
Minun mieheni 60v juo päivittäin ja sitä on jatkunut jo monia vuosia, käy kyllä töissä mutta sielläkin juo. Mies juo lähinnä olutta ja sitä tulee juotua ehkä n 15 tölkkiä, en aina tiedä kun juo salaakin. Oluen lisäksi viikolla ja vkloppuisin terästää leijonalla.
Sitä ole ihmetellyt että miten mieheni kestää tuota runsasta juomista? Aamuisin aloittaa heti oluella kun ei pysty olemaan enää ilman alkoholia ja huomaan hänestä kun kädet oikein täriseen niin ei ole hetkeen ottanut huikkaa, siis tunteihin ja huikan kun vetää ja siinä sivussa monta tölkkiä niin kädet ei enää paljon tärise.
Mieheni haisee aina viinalta tai oluelta ja työpaikkakin sattuu olemaan sellainen että siellä mahdollisuus juoda haittaamatta työntekoa ja niin ettei muut välttämättä saa asiaa tietoon, noh hajusta on joutunut puhutteluun.
Kestääkö pitkään... miehesi on hengiltä 10 vuodessa.
Avomies aloittaa viikon päästä opiskelut ja päätti, että ei ota tippaakaan syys- ja kevätlukukauden aikana. Viimeinen juoma taisi maistua reilu pari viikkoa sitten.
Mulla on niinpäin että nainen juo. Ja paljon. Menee koko iso pullo Leijonaa, tai Tapiota kerralla. Oheen vielä usein pullo viiniä sekaan.
Olen pikkuhiljaa alkanut itsekin juomaan useimmiten koko viinipullollisen kerralla silloin kun on ruokaa ja viiniä. Meillä pitää olla aina omat pullot koska naiselle ei missään tapauksessa riitä jos olisi vain yksi viinipullo josta molemmat ottaisivat.
Kolme snapsia Limocelloa, ja yksi Tapio. Kaksi lasia punaviiniä ruuan kanssa. Kyllä sitä vain on kohta itsekin naisen kanssa samassa veneessä. Uskomatonta että kovasti juova kumppani vetää ihmeesti mukaansa. Ehkä kun nainen on se joka ensin juo, on todennäköisempää että saa miehen mukaansa.
Jos mies joisi ei kait olisi niin todennäköistä että nainen alkaisi samaan.
No.... pystyn vielä toisaiseksi hallita oman juomisen, eikä ole tullut "pakkoa" saada paukkuja.
Oikeasti lopetan nyt tuon juomisen komppaamisen ottamalla itse osaa siihen.
Kyllä nainen voi helposti saada miehen liittymään seuraan silloin kun dokaamisesta on kyse.
Tosin meillä on aika harvoin ruokaa, ja silloin kun on, on se aina sen verran juhlistamisen arvoista, että alle seitsemän euron viinipullo on mukana per lärvi.
Mitä jos laitetaan kymmene riviin ja ja yhdeksän juo ja rellestää rahat, ja se kymmenes elää terveellisesti on komea ja raha asiat kunnossa on itsetunto kohdillaan ja harrastaa 5-7 kertaa viikossa urheilua, juo korkeintaa kerran vuodessa "kännit" ja silloin tällöin mökillä sauna kaljat. hmm... vaikea valinta.
sitä kun voi elää terveellisesti ja urheilla vaikka kerran viikossa kännit vetäisikin ;)
Misä välissä se yks ehtii seurustella jos käy töissä ja treenaa joka päivä. Ja nukkuakkin tarvii että jaksaa taas seuraavana päivänä treenata ja käydä töissä?
Ei siitä tulis mitään kun naiselle ei jää yhtään aikaa joten suhteesi olisi aika tylsä.
Jospa se yksi ei käy töissä? Silloin tuo onnistuu.
Rikas, työtön, eläkeläinen tai vaimon siivellä eläjä? Siinähän ne vaihtoehdot ovat.
meillä mies otii neljän viikon aikana niin et oli vain yhden päivän selvin päin, kehui vielä ettei pistää överiksi loman aikana mutta niin vaan meni.. nooh nyt ollu pari viikkoo töissä ja tahti vähentynyt yli puolen. ;)
Villien nuoruusvuosien jälkeen päätimme silloisen mieheni kans, että lapsemme eivät näe meidän juovan. Raittius kesti 20v. Avioliitto kariutui miehen pettämiseen.
Siinä ei ollut alkoholilla osuutta joten sitä ei voinut syyttää.
Erottuamme ja päästyäni uuden elämän alkuun opettelin alkoholin käyttöä koska kaikki työtoverini käyttivät työmatkoilla. Ei minusta ollut siihenkään en osannut maistella ja häpesin työkavereitakin heidön juomisen vuoksi.
Sitten tapasin uuden miehen ja hänen kanssaan tuli alkoholin nauttimiseta hauskaa. Alkoholi kevensi tunnelmaa ja teki meistä kummastakin riehakkaita, iloisia. Työviikon jälkeen perjantaisin oli kiva rentoutua. Siloin en kokenut alkoholia pahana. Mutta niinvain mies alkoi naukkailemaan arkiiltoinakin josta en pitänyt. Piilottelin häne konjakkipulloaan jotta ei joisi ja siitähän hän vain yltyi.
Oman sairasteluni vuoksi jäi alko minulta pois lähes kokonaan.
Mies meni yksin reissuilleen ja niinhän sieltä löytyi samanoloinen ihminen hänen rinnalleen.
Se liitto kesti 10 v. Eron jälkeen päätin että ei enää koskaan yhtään miestä.
Aloin valtavan kuntoutksen, elämäni muutui täysin. Alkoholi jäi pois kokonaan. Olin vuosia ilman yhtäkään siideriä tai muuta päihdettä.
Sitten elämääni ilmestyi kolmas mies. Hauska, kiltti, auttavainen. Paras mitä minulla on ollut.
Mutta voi sitä siinan käyttöä, se on aivan valtavaa. Hänellä ei satanen viinan viikossa merkkaa mitään.Muuten kyllä pihistelee.
Kaikkein pahinta tässä on se että hän yrittää saada minutkin naukkailemaan. Olen suostunut saunasiidereihin. Joskus jopa enämpikin.
Olen myös kuten moni tossa edellä kertoo yrittänyt puhua hänelle järkeä mutta turhaan. toisinaan hän myöntää ongelmansa mutta enimmäkseen kieltää sen.
Olen pariin kertaan yrittänyt eroamalla saada häne käsittämään mikä mättää, mutta ei siitä mitään hyötyä.
Hän kunnostautuu hetkeksi ja sitten taas alkaa päivittäinen naukkailu.
Näiden kuluneiden neljän vuoden aikana ovat ysäväni varottaneet minua monet kerrat miehen vallasta minuun. Heidän mielestä en itse näe kuinka mies yittää tehdä minusta samanlaista juoppoa mitä itse on. Samalla mies haluaa kontrolloida minua. Puolustan aina että hän on muuten niin kiltti ja auttavainen. Eräs ystäväni sanoikin, että mies tekee minut riippuvaiseksi itsestään.
En siis enää ymmärrä itseäni miten minä joka häpesin työtovereiden juopottelua, ja piilottelin edellisen miehen konjakkipulloja on tullut näin lepsu että, annan miehen tehdä mitä lystää kodissani.
Emme asu yhdesä. Olen halunnutkin pitää sen tien auki että mies menee takasin omaan asuntoonsa kun minua alkaa pänniä tarpeeksi hänen juomisensa.Se onkin näinä vuosina ollut helpotus kun hän innostuu juomaan useamman päivän peräkkäin niin komennan hänet omaan asuntoonsa. Sieltä hän sitten tulee vähän kuin, koira, häntä jalkojen välissä häveten, kunnes tekee saman taas uudestaan.
Mieheni joi alussa perjantaisin, joskus lauantaisin sekä kerran arkipäivänä. Se ei haitannut, koska mies kävi juomassa vain baarissa eikä kotona juonut edes yhtä olutta. Seurustelun alkuvaiheessa minulla oli hevosharrastus, joka vei monta viikonloppua, joten en ollut näkemässä, kun mies joi.
Kun hevosharrastukseni päättyi, niin tajusin vasta silloin, että miten paljon mies juo ja että miten esimerkiksi viikonloppuna hän on baarissa aina valomerkkiin asti. Kun huomautin asiasta, hän vähensi juomista pariksi viikoksi, mutta sitten se lipsui samalle tasolle.
Mies perusteli juomista työstressillä ja sillä, että hän tapaa kavereitaan baarissa. Mies ei halunnut mennä minun sukulaisten luokse tai tehdä mitään viikonloppuisin, mikä olisi estänyt hänen ryyppäämistä.
Kun minä aloin olla tosi turhautunut tilanteeseen, niin se vain lisäsi miehen juomista. Loppuvaiheessa mies oli baarissa joka toinen päivä. Rahaa ei riittänyt enää mihinkään ylimääräiseen, vaan esim. yhdessä sovittu ruokalaskun puoliksi maksaminenkin kaatui minun hoidettavaksi. Seksielämää ei enää ollut, koska en nähnyt miestä kuin kännissä tai krapulassa.
Tätä kaikkea kesti pari vuotta. Eräänä päivänä heräsin arkiaamuna klo 6 aikoihin normaaliin tapaan mennäkseni töihin, kun löysin miehen keittiöstä. Keittiön pöytä lainehti kaatuneesta maitopurkista, jääkaapin ovi oli auki ja lattialla oli oksennusta. Se oli viimeinen pisara. Heitin miehen pihalle enkä ole sen jälkeen häntä enää nähnyt kuin kerran, jolloin hän haki tavaransa pois.
Uutta miestä en ole löytänyt. En halua enää sitä, että mies käyttää alkoholia tai että baariin pitää mennä edes kerran viikossa. Minä haluaisin, että parisuhteessa yhdessä mentäisi vaikka mökille, käydään risteilyllä, harrastetaan liikuntaa, tehdään yhdessä ruokaa tms. Jos mies menisi esim. joka perjantai baariin ja on siellä valomerkkiin saakka, niin seuraava päivä menee sitten nukkumiseen. Sunnuntaina on sitten unirytmi sekaisin ja arki koittaa samantien.
Olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa, jonka elämään alkoholi kuuluu viikoittain. Minä itse en ole absolutisti, mutta voin ihan hyvin olla kuukausia ottamatta yhtään. Oma alkoholinkäyttöni on lähinnä juhlissa kuohuviinilasillinen tai ravintolassa lasi punaviiniä.
Mies oli varmana komea joten aloit seurustelee sen takia sen kanssa?
Ei ollut, vaan ihan tavallisen näköinen. Ei komea eikä ruma, vaan kaikin tavoin normaalin suomalaisen miehen näköinen. Oli kuitenkin älykäs ja meillä oli alussa hyviä keskusteluita ja väittelyitä. Mies oli myös lempeä, hellä ja välittävä. Mies myös kohteli kauniisti, piti ovea auki, kysyi mielipidettäni ja alussa huomioi oikeastaan vähän liikaakin, koska en kaivannut mitään jalustalle nostamista.
Kuitenkin vaikka joisi "vain " kerran viikossa,
niin päälle kolmekymppinen ei palaudu viinan tai kaljan ottamisesta enää niin nopeasti kuin ennen.
Hän vain tottuu jatkuvaan krapulaan,tai sen kaltaiseen olotilaan. Otetaan päivä lähiössä:
1. päivällää on iloinen mieli, illalla pääsee juomaan.
2. Juominen sitten koittaa, ja on ah ihanaa. Puhutaan henkeviä miehen kanssa ja kuunnellaan musiikkia, näytellään toisilleen youtubesta hauskoja videoita.
3. Jompi kumpi vetää överikännit, toinen menee ehkä aiemmin nukkumaan.
4.poltellaan tupakkaakin sisällä
5. Koittaa seuraava päivä, olut herättää turhan aikaisin eikä enää saa unta. kellon on vasta 8.00, asunto täynnä tupakansavua, musiikki jäänyt pauhaamaan, tölkit kolisevat lattioilla
6. Koska tuli herättyä liian aikaisin, on otettava päiväunet siivouksen jälkeen. siinä menee 2-3 tuntia, kiva elokuva vuokrataan. sitten on kova nälkä ja vähän energiaa, päätetään hakea pizza. Mässäillään ja taas alkaa kieppuminen koko päivä mennyt mitähän sitä tekisi. No R-kioskihan on vielä auki, haetaan muutama sidukka ja keppana. Sinne siis.
Huomaatteko näin on mennyt seuraavaki päivä.
Sitten koittaa ilta, siideri ei enää niin nouse päähän mutta mukava ilta tulee siitäkin. mies juo itsensä sammuksiin oluella ja viinapullonpohjilla.
Tai sitten käydään korttelin räkälässä, koska alkaakin maistua ja tuli ostettua vain muutama olut ja sidukka. Ollaan baarissa siis, ja koska siellä tavataan jännittävä ihminen jonka kanssa on kiva väitellä jne, menee sielläkin tappiin asti aamuyöllä.
seuraava päivä alkaa alusta. kohdasta 5.
Näin on koko viikonloppu mennyt, ja on maanantai. Väsyttää, kiukuttaa, mikään ei oikein luonnistu. Univaikeuksia. Joko väsyttää liikaa, tai heräilee yöllä omituisiin aikoihin juomaan mehua janoissaan.
Työviikko alkaa päin helvettiä, on vaikeaa ja haikeaa, vasta keskiviikkoon mennessä on elimistö palautunut normaaliksi mutta sittenhän on taas aika juoda lisää.
Jos juo kerran viikossa,ei ole pelkkä juomispäivä 1kpl, vaan vähintään 2-3 toipumispäivää jolloin elimistö on kaaostilassa. Pitää syödä ja juoda kokoajan, tai krapulaisella ei pysy sisällä mikään. Alkkiksillahan ei varsinaista krapulaa aina tule. Mitä paremmin tähän kaaostilaan on tottunut, sitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota. Sen huomaa todellisuudessa vasta kun on viettänyt esim tipattoman tammikuun,
ja sitten aloittaa juomaan niin huomaa eron. Toki jos on täysin alkoholin marinoima, niin pitkäaikaiset vaikutukset eivät lähde edes neljän viikon aikana vielä minnekään, ja tulee esimerkiksi univaikeuksia jotka ihminen tulkitsee "saan helpommin unen kun juon olutta" "olen sellainen ihminen että minun on parempi juoda kuin olla juomatta"
Minua kauhistuttaa keksi-ikästen parien alkoholin käyttö. Olen nähnyt kuinka monet parit viettävät viikonloppunsa baareissa kun ei ole muita harraustuksia. Lapset ovat jo omillaan eikä heitä tarvi passata niin perjantaina aloitetaan, karaoke baarikieerokset joita lauantaina jatketaan.Vaikka harrastushan se on karaokekin vaikkakin sitäkin voi harrastaa muuallakin.
"Minua kauhistuttaa keksi-ikästen parien alkoholin käyttö. Olen nähnyt kuinka monet parit viettävät viikonloppunsa baareissa kun ei ole muita harraustuksia. "
naiset ei halua miestä jolla on muita harrastuksia kuin juopottelu ja naisestakin voi tulla juoppo kun haluaa viettää miehen kanssa joten menee baariin sen kanssa. Siinä sitten juovat yhdessä vaikka elämässä on muutakin. Itse käyn mielummin salilla ja baareissa en ole käynyt yli 3 vuoteen mut ei tällänen urheilua harrastava mies kelpaa.
Mun mielestä salillakäynti on aivottomien mikkihiirien touhuja, otan mieluummin tosimiehen joka ei ryyppää muttei myöskään harrasta salilla homoilua ja itsensä katsomista peilistä ja puheenaiheena on muukin kuin raejuuston kilohinta, leuhkii miten monta kananmunaa vetää kuorineen paketteineen päivineen aamiaiseksi, ja energialisät jada jada. Sitäpaitsi rankasti urheileva kuihtuu aiemmin kuin normaali mies, sekä ruskettuu ällön ruskeaksi. Kaikki nää on järjenpuutoksesta kertovia merkkejä.
"rankasti urheileva kuihtuu aiemmin kuin normaali mies" Mielenkiintoinen väittämä!
Mahtaakohan tuon takana olla kovinkin laaja otanta?
Entä verrokkiryhmä?
Minä voisin esittää toisen suuntaisia esimerkkejä ja perusteitakin!
Se täytyy tunnustaa, että suunnitellessani ja valmistaessani pereheemme ( 2h ) ateriat niin toimin tiettyjen reunaehtojen puitteissa.
Vaimon K-vitamiini ja rautarajoitukset ja oma hivenaine, vitamiini ja proteiinitarpeeni ovat pohjana.
Saa nähdä milloin alan kuihtumaan. Kävin tänään ajokortin 70-vuotistarkastuksessa. No, muotoseikkahan se on.
Sali ei rusketa mutta ehkä 10h/viikko on liian vähän?
Luomien lisääntyminenkin johtuu vain ikääntymisestä.
kuihtuu sikäli etä tulee luihut piirteet ja hapettuu sellaseksi limakimpuksi että näkee että on urheiltu liikaa,. sopiva urheilu on hyväksi, mutta jos joku kuvittelee että salilla käynti pelkästään tuo naisia petiin, niin väärä luulo se on.
Kyllä salilla käyvän miehen persoonallisuudessa pitää olla jotain muutakin kuin rasvattoman maitorahkan sullominen jääkaappiin ja perseen muotoilun paljastavien reeni housujen käyttö. voi kuvitella kuinka siellä munat on hautuneet housuissa..mieluummin keskiverto ei-viinaltahaiseva muttei myöskään himourheileva sähköjänis.
Mutta jos 70 vuotias urheilee nin sille nostan hattua, tuo kiltti-mies-nimimerkki vain ottaa pattiin kun hän luulee joka ketjussa että naiset haluaa vain toisia miehiä kuin hän itse, koska ne ovat renttuja..ihme logiikka kilttimiehellä että kaikki naiset on valinneet miehensä vain ajatellen että "enpä ota kilttiä miestä"..Pointti oli että AUTOMAATTISESTI ewi ole parempi mies se joka käy salilla.
ihan sairas ajatus että jokainen parisuhteessa oleva nainen voisi olla hänen, jos ei olisi ottanut renttua puolisoksi..tai että se että jollain rentulla on nainen, on tältä kiltimieheltä pois koska se nainen olisi kuulunut kiltille-miehelle joka käy salilla.
Ja näitähän riittää muitakin samoin ajattelevia
Mielipiteesi ei ole aivan täysin tuulesta temmattu mutta minun salikavereiteni parissa ei kovin yleinen.
Muutama heppu piikittää ja yksi kertoo avoimesti tavoitteensa joka myötäilee sinun käsitystäsi.
Tulokset ovat näkyvissä.
Suurimmalla osalla on esteettisiä tavoitteita mutta en tiedä heidän perimmäisiä tarkoitusperiään.
Hieman tehotonta on poikien touhu mutta usko siihen, että baarissa naisten housut kastuvat saatuaa näkökenttäänsä heidän hauiksensa, on vahva!
Kaverit, suurin osa, ovat hitaita, jäykkiä ja tehoa on vähemmän kuin voisi odottaa.
Oma pääasiallinen tavoitteeni on terveys ja siihen liittyen elämän laatu kaikilta osin.
Minulle tämä on vaihtoehtoinen elämänmuoto siihen toiseen, kokeiltuun, verrattuna.
Lääkkeetöntä terveyttä, tehoa ja suorituskykyä suhteutettuna tietenkin ikään.
Olen ihmetellyt sitä sitkeyttä jolla jengi jaksaa peilailla!
Minua peilit häiritsevät. Todellakin.
Nostolavalla teen aina maasta- ja rinnallevedot, pystysuuntaiset nostot sekä kyykyt, selkä pelien suunnassa.
Miksikö?
1. Tottumus nuoruudesta.
2. Varsinkin maastavedoissa ja kyykyissä on tärkeää saada katseelle kiintopiste vastapäisestä seinästä yläviistosta ja tuon mahdollisuuden peili estää täysin.
Siinä olisi sekava näkymä jossa kurttunaamainen ukko liikkuu ylös, alas.
Kotona olen "salimiehenä" parempi kuin olin ennen aloitustani kokeiltuani "vaihtoehtoista" eläntapaa.
Eniten minua sivullisena harmittaa kavereiden yksipuolinen treenaus josta valtaosalta puuttuu ajatus tehosta ja suorituskyvystä!
Omatpahan ovat asiansa mutta vanhempana se kostautuu.
Haba, sixbäkki ja rintalihakset ovat myöhempinää vuosina arvottomia.
Selkä-vatsa pari sekä jalat, niiden varassa liikkuu hyvinvointi!
Jukopliuta! Taidan olla jonkin sortin fanaatikko mutta otan haukut vastaan tyynesti, mieltäni pahoittamatta!
No mut ei naiset ole kovin halukkaita eroamaan alkoholi miehistään joten ei se kiltti tai vähän juova mieskään kelpaa. Eihän naiset tiedä suhteen alussa että mies on juoppo mutta kun saavat tietää niin eivät kuitenkaan eroa ja sitten valittavat vuosi kausia et mies vaan juo ja juo ja odottavat että koska se lopettaa. Turha tulla sitten palstoille kirjoittaa että miehenne juo kun ette edes halua erota siitä.
Juu ne ovat vinksahtaineita ne tyypit..näyttää että he ei nosta puntteja, he yrittää nostaa omaa itsetuntoaan.
Tottakai pumppaavat lihaksensa aamullakin ennen naisten näkemistä, irrottavat paidoistaan hihat kun lihakset ei mahdu..
tuloksena pelottava näky, mies jolla nörtin naama sekä ilme, mutta supermiehen lihakset..jaiks!
Ja se ilme, se on paha. Se on tuijottava, ja mies kun on tullut siihen tulokseen että kaikkien naisten pitäisi kiinnostua hänestä. Ilmeestä näkee että tyyppi on napsahtamaisillaan jostain sisällään kiehuvasta asiasta..
Katsoo naisia julmalla puolipaheksuvalla ilmeellä, ja haluaa kysyvällä katselllaan syyllistäen porautua tietämään "oletko sinäkin niitä naisia jotka seurustelee vain renttujen ja juoppojenkanssa vaikka tarjolla olisi tällainen mielisairauteen asti katkera pumpattu kiiltävä action hero nukke"..
On sulla "ulkoiset merkit" outo käsitys tai pikemminkin mielipide kuntosalilla käynnistä. Se voisi yhtä hyvin olla jumppaa, circuit trainingia, mäkikävelyä, uintia, soutua, kivien nostelua tai vaikka sulkapalloilua.
Jokaisella noista lajeista saadaan samat vaikutukset kuin tietyntyyppisellä salilla käynnillä. Itse olen juossut 3200m cooperissa pelkällä salitreenillä eli on tehty muuta kuin penkkipunnerrusta. 3600m juoksemiseen oli jo käytävä lenkilläkin.
Olen käynyt 25 vuotta salilla, harrastanut pikajuoksua, pyöräilyä aikanaan jopa 7000 km vuodessa, hiihtoa, purjehdusta kisoissakin, leijalautailua ja tanssin balettiakin vuosia.
Olisitko siis kuntosalin ovella osoittamassa minua, 45 vuotiasta, 183 cm 78kg akateemikkoa sormella ja huutamassa minua macho-idiootiksi?? Huutaisitko "miksi sinä olet heittämällä paremmassa kunnossa kuin 3-kymppiset kaverini ja näytätkin aivan 32 vuotiaalta... minuahan harmittaa niin hemmetisti??" Ei hyvää päivää sun kanssasi...
Innokkaampi kestävyysurheilu muuten kuivattaa miestä ja tekee helposti ikää naamaan. Valitettavasti ihmiset harrastaa (siis ne harvat jotka harrastaa) liikuntaa, monesti tarpeeseen nähden väärinpäin. Alle 12 vuotiaana kehittyy koordinaatio yms taidot parhaiten. Hiussuonisto ja hyvän verenkierron perusta luodaan myös ennen aikuisikää. Kun mennään yli 40 ikävuoden, alkaa lihasten kehittämisen tarve tulemaan entistä tärkeämmäksi, sillä luontainen lihaskato alkaa 35-40v välillä.
Silti käy liki aina niin, että hormonien kyllästämät teinit käy salilla ja vanhat sitkeät jäärät (yli 35v) harrastavat kestävyyslajeja.
Kannattaa hyökätä "kiltin miehen" lapsellista itsesäälin kyllästämään menttaalia vastaan oikein sanoin eikä upottaa itseään johonkin typerään yleistämiseen jonka keulille nostat mielikuvasi jostain hormoneja käyttävästä friikistä.
"Kiltin miehen" tajuntaan ei vielä hiipinyt käsitys terveiden elämäntapojen seuramiehestä, joka on itsevarma, kokenut kaikkea kiinnostavaa, osaa seurustella olematta itse kaiken keskipisteenä ja omaa sitä "jotain" mikä luo vetovoimaa. Sillä, että onko ravintolassa selvinpäin vai ottaako jotain, ei ole mitään vetovoiman ja näiden muiden positiivisten miehisten asioiden kanssa tekemistä. Ei omasta henkisestä puhtaudesta vinkuminen ja ravintolan takapöydässä kolalasin ääressä nyhjöttäminen tee kenestäkään vetovoimaista persoonaa... grow up, pliz.
Ja kyllä, suomessa aivan liian moni nainen on suhteessa juopon kanssa. Aivan kuten aivan liian moni mies on suhteessa juopon naisen kanssa. Suomessa on aivan liikaa juoppoja eikä sitä paranneta alkoholipolitiikalla vaan ehkä pikemminkin mielenterveystyöllä ja kulttuuriin vaikuttamalla.
Eroaminen ei ole ratkaisu ongelmaan miksi nainen ei kunnioita itseensä ja miksi mies on juoppo. Voihan sitä erota toki mutta voi tehdä muutakin ensin ja vähän miettiä mitä tekee. sulla on melko naiivin yksinkertaiset käsitykset ihmissuhteista, että niin vaan erotaan ja otetaan toinen mies.
Millainen olisit itse suhteessa, kun ajattelet noin että tuosta noin vaan otetaan ja jätetään.
veikkaan että jos saisit yhdenkään naisen pysymään hetkenkään ajan itselläsi, katsoisit läpi sormien mitä vaan käytöstä.
taikka hyvällä mäihällä et edes huomaisi koska näet vain oman napasi.
Pysy sää erossa naisten asioista ja ajatuksista kunnes olet kypsynyt. Juoppo voi olla juoppo mutta riippuvuus ei määrittele koko persoonaa ainakaan alkuvaiheessa. moni juoppo voi olla parempi mies kuin sinä, koska kyse on siitä kuka sopii kenellekin. Turha kuvitella että vaikka kaikki naiset jättäisivät oman juopponsa tähän paikkaan, niistä yksikään tulisi sun luo matelemaan luoksepääsyä.
määritelkää ensin "juoppo" ennenkuin jauhatte... teistä saa sen käsityksen, että kuka tahansa kuka juo itsensä KOSKAAN känniin on tämä "juoppo". eikä asia ole niin
salilla kun voi käydä ja kuntoilla ILMAN että se vaikuttaa sinun ruokailutottumuksiisi ;)
mutta huomaa kyllä ettet ymmärrä tuon taivaallista itsensä kunnossa pitämisestä joten aika turha kenenkään on kanssasi keskustella
No voi se olla niinkin, ja mitä vikaa siinä toisaalta on.
Olen siis juonut 10 vuoden ajan kännit, kirjoitin siitä tuolla vastauksena aikaisempiin.
Noh, ihan kyllä voin kertoa että olen siinämielessä juoppo. Jos juo kerran viikossa on tietyntasoinen juoppo. Lisäksi jos alkaisin nyt juomaan entiseen tapaan, minusta tulisi juoppo. Jos juominen muuttuisi pakonomaiseksi (joka perjantai) olisin varmaan tapajuoppo. Tai tietyissä tilanteissa alkoholi kuuluu asiaan= tapajuoppo. Toisia en hauku juopoksi jos he itse pitävät sitä haukkumasanana. Mutta mitä tekee juoppo. Juo. Mitä tekee silloin kun ei juo. Ei ole juoppo. Minä ihmettelen, että henkilöt jotka juovat paljon, pitävät tärkeänä sitä että runsaasta juomisesta huolimatta he eivät olisi juoppoja. Jos ei halua olla juoppo, niin ei sitten juo. Alkoholin juominen on ihan eri asia kuin syöminen: Ihminen ei tarvitse alkoholia elääkseen. siksi paljon useammat juovat henkilöt ovat juoppoja, kuin mitä määritelmätkään antavat ymmärtää, eli pitäisi syödä liikaa ollakseen syöppö. Juoppous määritellään joskus samalla rimalla kuin syöppöyskin, eli "en mäsyö liikaa, joten en ole syöppö" Silti kaikki jotka syövät ruokaa, eivät ole syöppöjä, ja tulee tarve määritellä huvisyömisen ja ylensyömisen, sekä nälkäänsä syömisen erot.
Mutta humalahakuinen juominen on aina alkoholin käyttöä, ja alkoholia elimistö ei elääkseen tarvitse. Siksi mielestäni juoppo-sanaa voisi käyttää enemmänkin, kuin mitä sitä nyt uskalletaan käyttää. Henkilö joka tuntee viehtymystä ainetta kohtaan, sekä kehuu sitä, niin miksei samalla ole juoppokin? Hän tykkää juoda.
en käsitä että ihminen joka juo ihan helvetisti, tai edes niinsanotusti kohtuudella käyden töissä ja salilla väliaikoina, miksi se sitten juo ollenkaan jos ei pidä alkoholin vaikutuksista itseensä ja jos ei ole juoppo?
Jos 2 kertaa kuussa juo känniin niin lasken juopoksi.
Tämä siis MINUN henkilökohtainen mielipiteeni.
Eräs lääkäri sanoi tv:ssa, että jos juominen on säännöllistä niin se on alkoholisoituneen merkki. Itse en tuota allekirjoita, koska mieheni juo firman JOKA pikkujouluissa enkä miellä hänen 1krt/vuosi kännäämistään (vaikka onkin säännöllistä) kovin suureksi ongelmaksi itselleni, perheellemme tai miehelleni.
Itse asiassa olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseemme.
jos henkilö ei ole juoppo hän ei juo, toisaalta jos juo jonkunverran niin tuskin miettii koko asiaa..
Toisaalta alkoholiongelma on taas eri asia. Jos henkilö vain juo, mutta hänen kroppa ei siitä kärsi, hänen läheisilläkään ei ole huomauttamista, rahatkin riittävät, eikä henkilö koe että hänellä on ongelmaa alkoholin kanssa, nin mikäpä kukaan on hänelle sanomaan että onko hänen lopetettava juominen vai ei. Hänen pitää itse se asia tietää.
Alkoholisoituminen on vain siitä salakavalaa, että alkoholisoitunut ei yleensä myönnä että hänellä on ongelma, vaan sanoo samanlailla kuin henkilö joka ei juo ollenkaan..Eli henkilön sanomisista ei voi yksiselitteisesti päätellä,
Kuten ei voi tuomitakaan.
Eli sama vastaus tulee, oli henkilö juoppo, alkoholi ongelmainen tai kokonaan juomaton: kaikki vastaavat kuorossa, "ei minulla ole ongelmaa"
jos kaikki ihmiset juomismäärään ja kertoihin katsomatta älyäisivät lopettaa juomisen siinä vaiheessa kun ensimmäiset hallinan menetys oireet tulevat, ei olisi koko alkoholismia olemassa. Mutta kummasti vain niitä aina on, vaikka kukaan ei silti myönnä olevansa itse sellainen.
Itseasiassa minua ei haittaa kenenkään juominen tai juomattomuus suuntaan eikä toiseen itseäni. Mielestäni ihmisessä ei ole mitään vikaa sen perusteella juoko hän vai ei. Eikä ihmisessä ole silloinkaan vikaa vaikka hän olisi juoppo, alkoholiongelmainen tai mikä tahansa.
Silloin tulee vasta ongelma, kun se alkaa näkyä minun elämässäni, esimerkiksi jatkuvana hajuhaittana tai suunnitelmien perumisena jotka on sovittu. Tai puolimielisenä höpöttäjänä ilmaantuminen paikalle vaikka sinänsä asiansa hoitaakin. Mutta silloinkaan en sanoisi että se ihminen tekee väärin ja juo liikaa, vaan minä olen silloin väärässä jos olen seurassa joka minua ei miellytä. Jos minua haittaa miehen juominen, olen silloin itse väärässä paikassa, eikä välttämättä vika ole siinä henkilössä joka juo. Jokaisen on käsiteltävä oma alkoholiongelma, ja alkoholiongelmana voi pitää sitäkin että saa näppylöitä toisten juomisesta: Silloin minualla on se ongelma, eikä sillä joka juo-
" Jos 2 kertaa kuussa juo känniin niin lasken juopoksi."
ja minä lasken sinut typeräksi suvaitsemattomaksi ihmiseksi
te haluatte vaan nostaa itseänne muita ylemmäs haukkumalla muitten elämiä. asiassa ei ole mitään muuta kuin teidän oma tekopyhyytenne
muitten "kerran viikossa" alkoholinkäyttö ei tee kenestäkään alkoholiongelmaista. taidatte omata itse jonkun asteisen alkoholiongelman kun olette nokkaanne muitten asioihin työntämässä...
Korostin tekstissäni sitä, että tämä on minun mielipiteeni.
Ajattelin, että jos joku sisälukutaidoton lukee kirjoitustani, niin hän kuitenkin huomaisi tekstini VAIN minun näkemyksekseni.
Itse pyysit määrittelemään sanan "juoppo". En voi tehdä sitä sinun puolestasi, enkä muidenkaan. Vain itseni.
Ikävää, ettet kuitenkaan halua kuulla määritelmiä, jotka eroavat omistasi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vain sinä olisit oikeassa ja muiden täytyisi sinun määritelmiäsi noudattaa, jotta olisi "normaali".
Ikääsi en tiedä, mutta käytöksesi on niin teinimäistä, että suosittelen lämpimästi että luet toisten kommentit pariin kertaan ja vasta sitten raapustat vastauksesi.
Teinimäisyyteen viittaan sillä, että haukut muita. En minäkään nimittele sinua, vaikkei elämänarvomme kohtaa pätkääkään.
Eikö kuitenkin ole pääasia, että jokainen on tyytyväinen omassa liitossaan?
Minä pidän mieheni alkon käytöstä ja hän minun.
P.S. Typeräksi ja suvaitsemattomaksi minua ei vielä kukaan ole sanonutkaan aiemmin. Mieheni nauroi vedet silmissä kommentillesi!
Se ei kuitenkaan tarkoita, että vain sinä olisit oikeassa ja muiden täytyisi sinun määritelmiäsi noudattaa, jotta olisi "normaali".
Oletko mokker vähän tyhmä, kun et näe ihmisen korostetusti kirjoittavan lausuman olevan hänen henkilökohtainen mielipide eikä muuta... ja sitten jauhat tota jyrkkää teinifilosofiaasi aina vaan uudelleen ja uudelleen?
Yhtä loogista kuin vastaisi tähän kommettiini "kukaan ei ole oikeassa ja kaikki voi olla väärässä" Oh, ei baskaa serlokki?
kuvaa hyvin minkälainen tyypin asenne on asiaa kohtaan: "kaikki ovat juoppoja paitsi minä"
Rautalankaa:
"Korostin tekstissäni sitä, että tämä on minun mielipiteeni.
Ajattelin, että jos joku sisälukutaidoton lukee kirjoitustani, niin hän kuitenkin huomaisi tekstini VAIN minun näkemyksekseni."
Tottakai olen oikeassa, koska tiedän mitä arvostan OMASSA elämässäni.
Tämä koskee siis MINUN elämääni ja arvomaailmaani ja se on MINULLE normaalia.
Siihen en puutu, että mikä muille on normaalia. Missään en ole sanonut muille, että heidän pitäisi olla samaa mieltä kanssani.
en näe asiaa milläänlailla "arvomaailma"-kysymyksenä
SINÄSINÄSINÄ et näe. Aika moni muu täällä varmasti näkee. Ihme inkuttaja olet vai etkö vain pysty myötämääm olevasi väärässä?
SINÄSINÄSINÄ et näe. Aika moni muu täällä varmasti näkee. Ihme inkuttaja olet vai etkö vain pysty myötämääm olevasi väärässä?
Minulle se on, eikä minulle tee kesää eikä talvea, vaikkei sinulle olisikaan.
Et voi kuitenkaan olettaa, että minä arvottaisin elämäni toisin vain sen takia, ettet juuri sinä arvosta raittiutta.
Onneksi oma tuttavapiirini on samanhenkinen meidän perheemme kanssa, joten mitään "paineita" sieltäkään suunnalta ei ole luvassa.
No, ensi yönä lähdetään reissuun niillä säästetyillä ryyppyrahoilla!
Et voi kuitenkaan olettaa, että minä arvottaisin elämäni toisin vain sen takia, ettet juuri sinä arvosta alkoholia.
Onneksi oma tuttavapiirini on samanhenkinen meidän kanssamme, joten mitään "paineita" sieltäkään suunnalta ei ole luvassa.
ja tuo on paskapuhetta, että ryyppäämiseen rahaa menisi: 0,85e/viinipullo ;) mekin käytiin kk sitten sloveniassa "niillä säästetyillä ryyppyrahoilla".
tosi hyvää viiniä, jota saa alta euron pullo...
jos makuaisti on vielä tallella niin vertaa joskus etikkaan, että huomaako eroa...
Miksi -nainen- sitä kyselet?
Onko perheessäsi ongelmaa alkon suhteen?
Mies juo nykyään melkein 24/7. Alkoholi ei kuulemma ole ongelma, pystyisi kuulemma lopettamaan milloin vaan. Tänä vuonna taitaa olla ennätys viikko selvinpäin (sekin meni vierotusoireita katsellessa). Apua ei suostu ottamaan vastaan, kaikki muut on hulluja/sekaisin paitsi se itse. Huomaa jo selvästi miten alko vaikuttanut ajatteluun. Ei ole enää sama ihminen johon rakastuin, välillä tulee pilkahduksia siitä vanhasta joka varmaan osasyy siihen miksi en ole lähtenyt.
Tiedäthän, että kun sallit miehesi juomisen hyväksymällä sen? Ehkä sinun nimenomaan pitäisi lähteä, että miehesi ymmärtäisi ongelman?
Miksi one day olet sen miehen kanssa vielä. Ja en kyllä ymmärrä et miten pystyy juomaan joka viikko alkoholia tai monesti viikossa. Kai siihenkin sitten tottuu, ja olen mä nähnyt kun lapsena kun äiti joi monesti viikossa monia vuosia. itse päätin silloin nuorena jo että musta ei tule mitään pulsua.
"Ja en kyllä ymmärrä et miten pystyy juomaan joka viikko alkoholia"
nimenomaan kun sä et YMMÄRRÄ
Täytyy vaihtaa aina paikkaa sieltä missä on paha olla, jonnekin missä on hyvä olla. Jos paha olo seuraa perässä uuteenkin paikkaan, täytyy alkaa toipua.
Mielestäni eroaminen on yliarvostettua parisuhteissa joissa viina vie toisen.
Mikäli alkoholismi ottaa vallan, niin parisuhde lakkaa pikkuhiljaa olemasta, huolimatta siitä eroaako siitä vai ei. Eroaminen on turha ponnistus, ja ihminen jää herkästi miettimään "eroanko vai ei" vaikka itseasiassa se päätös on jo tehty.
Eroaminen, tai se mitä eroamiseksi sanotaan, on lähinnä metelin nostamista parisuhteen päättymisen johdosta, sekä eroaminen on myöskin yritystä määritellä itse parisuhteen päättymispäivämäärä, ikäänkuin kieltäymyksen takia ei siis huomioi sitä, että en voi itse enää vaikuttaa myöskään myönteisesti tähän parisuhteeseen, voin ainoastaan sanoa ääneen että se on päättynyt
alkoholisuhteissa vaan monesti jää huomaamatta se, että en voi itse oikeastaan päättää milloin parisuhde lakkasi olemasta, ja milloin tilalle tuli alkoholisuhde. Siksi eroamista tärkeämpänä pitäisin tilanteen toteamista ja sen tosiasian hyväksymistä, että minulla ei enää ole parisuhdetta, halusin minä sitä parisuhdetta itselleni tai en. Päätös ei ole enää minun.
Näin lähtee paine eroamis-puuhilta, ja voi keskittyä täysipainoisesti tekemään oman olonsa mukavaksi esim muuttamalla omaan asuntoon, soittamalla terapeutille, ostamalla itselleen kimppu kukkia torilta, juomalla hyvät kahvit voisilmä pullan kanssa.
Eikä enää tehdä oloaan pahemmaksi, kuvittelemalla fantasioita että minulla on a) suhde b) minun pitää erota c) minulla on mies jota minun tulee ikävä sitten kun olen eronnut. d) minulla on mies jonka kanssa seurustelen mutta joka ei huomioi minua
koska se kuvitelma ei vastaa todellisuutta, eli sinä olet sinkku jo, sinun ei tarvitse erota henkilöstä vaan hänen ongelmasta, c) sinulla ei ole miestä, vain ikävä d) sinulla ei ole miestä vaan sinä et huomioi itseäsi tarpeeksi.
Tuo on kyllä totta, että parisuhde lakkaa olemasta.
Tiedän, että olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten. Mies on sairastuttanut minutkin masennukseen, olen menettänyt sen vähänkin itsetunnon ja uskon siihen, että ansaitsen parempaa. Itse juon todella harvoin, ei paljon kiinnosta läträtä alkoholin kanssa, kun näkee mitä toinen tekee sillä itselleen. Tämä on sairasta elämää, tahtoisin olla vain yksin rauhassa, mutta jostain olisi saatava voimaa jaksaa muuttaa elämä. En halua, että minusta tulee katkera vanha akka, joka syyttää muita oman elämänsä pilaamisesta.
Ainakin sulla on motiivi. Toimi nainen!
Joo motiivi on ja erittäin hyvä. Tuo toimeen ryhtyminen vaan tuottaa vaikeuksia.. vielä.
Hyvä nimimerkki Lifemocker:
Luulen, ettet ole koskaan joutunut kohtaamaan todellista alkoholiongelmaista lähipiirissäsi, kun pahastut noin siitä, mikä jonkun toisen mielestä on liiallista juomista. Mitä sinä siitä välität, jos elämäsi on hallinnassa?
Taidat olla vielä melko nuori, ja IMHO kerran viikossa kännääminen, jos lapsiakaan ei vielä ole, ei ole mitenkään kummallista sun ikäisenä. Jos se ei haittaa duuneja eikä ihmissuhteita, niin oma asiasihan se vain on!
Moni täällä kertoo kokemuksiaan siitä, kun itse tai joku läheinen on hallinnan menettänyt. Minun mielestäni juoppo on se, joka ei kykene olemaan ilman alkoholia ahdistumatta. Ei se oikeastaan silloin edellytä mitään tiettyä määrää viikossa, vaan ongelma on se riippuvuus. Se, että täytyy juoda.
Mun isä oli juoppo ja kuoli nuorena viinaan, mutta niinpä mäkin olen kerran erehtynyt alkoholiongelmaisen kanssa parisuhteeseen, vaikka kuvittelin sellaisen tunnistavani heti alussa.
Muut miessuhteeni ovat olleet alkoholinkäytössään aivan normaaleita, joku tykännyt ottaa kaljan joka ilta, toinen tykännyt käydä baarissa kerran kuussa, joku sekä että, jne. jne. Mutta tämä yksi oli aivan hirveä kokemus.
Olimme olleet yhdessä kolmisen kuukautta, kun aloin huomata sen: hirveän poltteen juomiseen. Siihen asti hän oli esittänyt muunlaista. Se polte on kamala, sen näkee silmistä, ihan kroppa jännittyy ja aivot hyytyvät kun pitää päästä baariin ja saada kaljaa. Sitä ei tavallisessa ihmisessä näe. Ja niinhän se oli, muutaman kuukauden päästä tämä jo karkaili kapakkaan, ryyppäsi missä sattuu ja hävitti kamojaan, eikä keksinyt mitään muuta tekemistä vapaa-ajalleen kuin kapakkaan menemisen. Millä syyllä tahansa, vaikka kuinka oltaisiin oltu jotain muuta tekemässä, sinne piti päästä ja päästä känniin saakka. Siviilissä mies oli älykös, musikaalinen, viehättävä, tohtoriksi väitellyt.
Mä yritin jeesata, pakotin antabukselle pariin kertaan, mutta mikään ei auttanut. Lopulta heitin ulos, kun oli toista kertaa seuraavaan päivään saakka teillä tietymättömillä ja alkoi "lainailla" multa rahaa milloin milläkin verukkeella viinaan. Nykyään tämä tyyppi on jo ryypännyt työnsäkin ja istuu aivan käsittämättömässä rupusakissa illat pitkät.
Eli - se ei ole juodun viinan määrä, mikä ratkaisee, vaan se hirveä polte, viinanhimo, ahdistus, joka tekee ihmisestä alkoholistin.
Juopon miehen vaimon oikea asenne!
Huomenna alkaa muutaman viikon hillitty juopottelu jolloin huomavaisuuden osoitukset vaimolle ovat harvemmassa.
Arvosta vaimoni osoittamaa ymmärrystä sen vuoksi, että ennakoiden tulevaa, hän on tällä viikolla pitänyt tavanomaista useammat "tyhjennysharjoitukset"!
Vahalla miehellä viina ei tuo edes haluja, kalusta puhumattakaan.
Kyllä juopon vaimonakin pärjää kun osaa ottaa asian oikein!
ei juo ollenkaan enkä mäkään, urheillaan yhessä ja on terveelliset elämäntavat.
rentoudutaan ihan muilla konsteilla. ikinä en enää ottas juovaa miestä...
se on koettu! ei mitään järkeä.
Life.. "Jossain vaiheessa vain huomasin että kännäys ei antanut enää mitään uutta"
ei sen tarkoitus olekkaan tuoda mitään uutta. se on ajankulua ja rentoutumista
"Tuttavapiirissä jotkut alkoholisoituivat, huomasin että entiset kaverit tappelevat viinapäissään vaikka ennen olleet rauhallisia."
mä en tunne ainuttakaan ihmistä jotka muuttuisivat humalassa "" Sanoi laifmokkeri
Ihme sulla on monesti tosi järkeviä kommenteja, mutta yhtäkkiä näyttää ettet edes lue mitä sulle on kirjoitettu,. Ihan kuin viina-asiassa sulla menee heti kuppi nurin..?
ei kannata minua alkaa valistaa siitä, mitä juominen on ja mitä se ei ole,
kuten sanoin niin olen harrastanut tuota jaloa harrastusta riittämiin, ja ihan samaa tahtia kännit per viikko, useiden vuosien ajan kuin mitä itsekin mainostat tekeväsi.
Eli tiedän kyllä miten perustelin itsekin aikoinaan toimintaani, ihan nuo samat asiat on käytynä läpi..
Nyt vain kun sen lopetti, huomaa miten turhaa se sittenkin oli. Siihen tottuu, ja pian alkaa luulemaan että se on ainoa tapa olla. Pian hankkii kaveritkin sen mukaan ketkä juovat ja ketkä ei.
Toisaalta juovien seurassa ei pian selväpäiset viihdy, toisaalta itse ei viihdy selväpäisten kanssa jos ei ole mitään yhteistä.
Ihan jo viikoittaisen kännäyksen loputtua huomaa että kun pullot ottaa pois pöydästä, ketä siinä enää istuu ympärillä.
Se että juo kerran viikossa on mielestäni liikaa, varsinkin kokemuksen syvällä rintaäänellä että kokeiltu on ! :) Enkä päivääkään kadu, mutta kyllä jumalankiitos lopetin sen juomisen ajoissa.
Älä ainakaan ihmisten ilmoilla liikaa mainosta tuota viinaa, se voi jossain vaiheessa kaduttaa, jos asialla menee omalla pärställään kehuskelemaan. Se kun ei lopulta olekaan niin kehumisen arvoinen asia.
Toisaalta ne jotka juovat kovasti, eivät arvosta sellaista joka ei juo.
Onneksi on tullut kokeiltua molemmat tavat, mutta näköjään sekään ei mene perille vaan "absolutistit on nirppiksiä" teittien mielestä?
Kylläpäs tämä alkoholi keskusteluttaa. Se, onko juoppo vai ei, ei ole niinkään tärkeää. Mielestäni silloin on jotain mätää, jos ympäristö alkaa kärsimään toisen juomisesta ja sieltä alkaa tulla palautetta. Ennen parisuhteen alkamista on tärkeää yhdessä selvittää millainen toinen on ja sopia jo etukäteen, miten edetä eri elämänalueilla, kun suhde etenee. Ns. nuoripari tutustuu toisiinsa ja siinä voi olla alko mukana, mutta suhteen edetessä mukaan voi tulla muitakin elementtejä, kuten lapsi, niin kyllä siinä pitää ottaa huomioon muutakin, kuin että on mukava rentoutua olusten kanssa. Parisuhteen tarkoitus ei ole loukata toista, silloin ollaan hakoteillä. Ihmisen elämään kun kuuluu erilaisia vaiheita, jotka pitää vaan elää.
Asia on vähän sillä tavalla, että eihän kukaan juoppona synny.
Jos parikymppisinä tapaa, ja ottaminen on molemmin puolista,
vasta kolmikymppisenä suunnilleen alkaa nähdä,että mihin suuntaan ihminen on kääntymässä alkoholinkäytön suhteen, runsailla ottajilla myös persoonallisuuteen vaikuttaa vasta taudin edetessä..Eli ennen olleet leppoisia ja mukavia, ja vasta vanhemmiten tulee vihaiseksi ..
Jotkut ihmettelee että "Miten joku nainen voi seurustella juopon kanssa"..
tai luulee että "Eikö nuo asiat pitäisi sopia suhteen alussa"..Mutta jos joku on juoppo tai oikeastaan alkoholisti, niin ei hän todellakaan juo sentakia että ei "osaa" juoda..hän ei tajua ja viina vaikuttaa hänen aivoihin, vaikka ihminen olisi toista mieltä.
Mutta silloin kun vasta ensimerkit on ilmassa, varsinkin koska suomessa on "normaalia juoda" niin mistäpä keskiverto nainen erottaa olevansa juopon kanssa tekemisissä, varsinkin kun alkoholismi puhkeaa joillakin sairaudeksi vasta jopa 40 vuotiaana eikä hän koko ikäänsä ryyppää ja rellestä..Jokainen on omasta mielestään kohtuukäyttäjä.
Osalla alkoholisteista on useita lapsia, omakotitalo rakennettuna, hyvä työpaikka, ja sitten se alkoholi vaan alkaa ottaa valtaa.
Jos alkaisin nyt oletetaan parisuhteeseen 25-vuotiaan kanssa, niin en todellakaan olettaisi saavani kysymällä vastausta siihen, että tuleeko hänestä vanhemmalla iällä juoppo. Tai onko hän jo kenties. Hän ei tiedä sitä välttämättä itsekään , niin hyvin että ymmärtäisi edes valehdella.
Siitä puhutaan koska juoppoja on joka paikassa ja monet naiset seurustelee juoppojen kanssa. Raitis mies on tylsää seuraa joten ymmärrän että sellane ei kelpaa naisille.
Minusta on todella säälittävää että juomalla jotkut yrittävät rentoutua tai miten juominen on joidenkin käsitys hauskasta ajasta.
Tulen perheestä jossa juominen ei ollut vieras käsite ja sain kokea sen helvetin mitä liika juominen aiheuttaa ja näin miten se vaikuttaa myös juojaan. Isä perustelee juomistaan usein sillä että se on tapa rentoutua, mutta mielestäni ei ole normaalia että joka viikonloppu alkaen perjantaista vedetään perseet olalle ja ollaan kaksi päivää umpitunnelissa (tai melkein jopa viikko pahimmassa tapauksessa jos töistä sattuu olemaan lomaa). Isä on aluksi puhelias, mutta muuttuu usein todella masentuneeksi juotuaan enemmän. Ensin puhutaan suuna päänä ja sitten loppu ilta itketään mitä kaikkea vääryyttä on elämässä kokenut. Mieleeni on jäänyt eniten se kerta kun isä tupakkaa poltaessaan itki että häntä hävettää että minä näen hänet kännissä, mutta hän haluaa vain rentoutua. Kyllä näyttikin todella rennolta kun toinen itkee kuin pieni lapsi jota minun pitää sitten selkään taputella ja yrittää saada nukkumaan. Isä ei koe että hänellä on mitään ongelmaa, koska on voinut aina työnsäkin hoitaa, mutta silti mielestäni on liikaa että joka viikonloppu juodaan niin paljon.
Jos juominen pysyy hallinnassa, eikä ihminen siitä paljoa muutu niin mikäs siinä, mutta kyllä joka viikonloppuinen juominen on mielestäni jo liikaa ja surullista, vaikka osaisikin käyttäytyä. Pitäisi ihmisellä nyt olla joku parempi tapa päästää patoutumiaan ulos ja rentoutua kuin se että nollaa kovalevynsä päkillä kaljaa. Viikonloppuna olisi nimen omaan aikaa tehdä ja harrastaa niin miksi se pitää pilata juomisella että ei mihinkään pääse, eikä mitään voi tehdä.
Sitten on nämä ihmiset jotka selittävät juomistaan sillä että no kun seurassa vain tulee otettua. Kannattaisi ehkä vaihtaa kaveripiiriä jos ainoa asia mitä kavereiden kanssa voi harrastaa on juominen. Tulee niin mieleen nämä ala- ja ylä-aste ajat kun juominen oli niin coolia ja niin helvetin aikuismaista ja aina kysyttiin kavereilta "Lähetkö perjantaina juomaan? Minne meette juomaan?" Sitten maanantaina koulussa puhuttiin että "Sä olit niin kännissä! Sä oksensit sinne ja tuonne ja sä sammuit autoon!" Samanlaisia juttuja kuulee yhä "aikuistenkin" ihmisten suista. Meidänkin luokalla oli helvetti neljä ihmistä joiden juominen oli siinä ja siinä rajalla että onko heillä alkoholiongelma. Kaikki teimme joskus yhdeksännellä luokalla terveydenhoitajan kyselyn ja nämä "potentiaaliset juopot" ihmettelivät että miten voi olla mahdollista koska he juovat vain perjantaisin tai max 2 päivää viikonloppuna. Todella hienoa että jo 16vuotiaana on kuin ammattijuoppo.
Halusin aina saada raittiin miehen, mikä on todella vaikeaa täällä Suomessa. Yllättävän moni kuitenkin nuoresta sukupolvesta ja omasta sukupolvestani ei koske viinaan, myöskin pojat. Kai hekin ovat sitten nähneet omin silmin millaista se viinan kanssa läträäminen on ja päättäneet että eivät ala riehumaan samalla tavalla kuin vanhempansa humalapäissään tai halua kysellä kavereiltaan että mitä viikonloppuna oikein tapahtui.
Olen todella kiitollinen siitä että oma mieheni ei juo.