missä vaiheessa pidit puolisosi = teidän suhteenne ykkösenä ja sitten lapset vai oletko pitänyt koskaan. eli tietysti nukutus vaipat jne syötöt menee miehen edelle mut noin muuten.
naiset kysymys puolisosta ja lapsista tavallaan
tässä monen. käytänt
13225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsi tulee aina edelle,ihan kaiken edelle.
Toki jos olen miehen kanssa keskustelemassa ja lapsi tulee väliin,niin kerron lapselle rauhallisesti että ensin äiti ja isi juttelee,sitten on hänen vuoronsa.
Tarpeineen lapsi menee edelle. Hän tarvitsee vielä aikuisia. Aikuinen puoliso kyllä selviää hetken yksinkin.
Oletko mies jonka puoliso ei anna nyt tarpeeksi huomiota kun on lapsi tullut?
Näin se menee. teidän on vaan löydettävä yhteinen sävel siitä,missä ja koska on se huomion aika.
Käsitän tämän asian eri tasolla kuin edellinen kirjoittaja. Toki lapsi tulee tarpeineen ensimmäisenä, mutta jos puolisoiden välinen suhde ei ole ykkösenä, lapsillakaan ei ole kovin hyvä olla siinä perheessä. Mieheni on minulle ollut aina rakaus numero 1 ja nyt kun rakkaat lapsemme ovat muuttamassa yksi toisensa jälkeen pois kotoa, suhteemme vain vahvistuu. Sääli, että monella ei enää tässä vaiheessa ole mitään suhdetta lapsiensa toiseen vanhempaan.
Puolison ja lapsien välinen rakkaus on erilaista. Ei niitä voi edes verrata toisiinsa.
"Puolisoiden välinen suhde ei ole ykkösenä"
No mikäs sitten? Olipa oudosti kommentoitu vastaus.
Jos kaksi toista rakastavaa on suhteessa niin mikä siinä ei ole ykkösenä?
Ap varmaankin tarkoitti sitä että missä vaiheessa on liikaa että lapsi menee puolison edelle.
Vanhempani olivat naimisissa yli puolivuosisataa, itse olen vasta puolessa välissä tuota. Pitkissä parisuhteissa ei tarvitse miettiä konkreettisia esimerkkejä: "missä vaiheessa on liikaa..." Elämän kestävässä suhteessa toiselta saatua laatuaikaa jaksaa odottaa vaikka vuoden tai pari. :)
Samaa mieltä, ei niitä voi verrata toisiinsa. Olen todella rakastunut lapseeni, mutta en samalla tavalla kuin mieheeni! Tietty jos alkaa kovasti laiminlyömään parisuhteen hoitoa ja "unohtaa" kokonaan puolison niin varmaan silloin mies jää "kakkoseksi".
En usko, että voin rakastaa ketään niin paljon, kuin lapsiani. Lapsiin kohdistuva rakkaus on tietenkin erillaista kuin puolisoon. Siitä puuttuu se romanttinen ja seksuaalinen aspekti. Tunne lapsia kohtaan on sellainen tasaisen tyytyväinen olotila. Sellainen, että on koko ajan onnellinen olo, että saa olla juuri heidän äiti.
Puolisoa kohtaa tuntema rakkaus taas unohtuu, jos puoliso on hankala (kyllä se taas muistuu kun on sovittu). Lapset myös tarvitsevat pärjätäkseen vanhempaansa puoliso ei tarvitse minua mihinkään, vaan pärjäisi ihan hyvin yksinkin. Voisin lasteni puolesta tehdä lähes mitä vaan, jopa jotain laitonta, jos ei olisi vaihtoehtoa. Mieheni töppäyksiä en peittelisi.
Joten sanon, että lapsemme ovat meille molemmille tärkeämpiä, kuin toisemme. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen, että rakastan kaikista miehistä juuri miestäni, enkä ketään muuta.
Minä taas vierastan ajatusta että puolison ja lapsien rakkaudet laitetaan jotenkin vastakkain. Minusta ne molemmat ovat jatkuvasti muuttuvia ja tilanteen mukaan ykköseksi laitettavia. Jos huomaan että puolisoni kaipaa juuri nyt sitä aikaa ja läheisyyttä minun kanssani, yritän järjestää aikaa sille mahdollisimman pian. Jos taas lapsi näyttää olevan se minua eniten juuri minua tarvitseva, hän menee edelle.
Eli pointti on se, etten mitenkään etukäteen päätä kuka on ykkönen vaan eletään vain tilanteen mukaan ilman sen suurempia arvottamisia.
Puit hienosti sanoiksi myös minun ajatukseni.
Jos joutuisi tilanteeseen, jossa pitäisi valita kenet pelastaa. esim tulipalo, niin kyllä pelastaisin tyttäreni enkä miestäni, jos olisi aikaa vain yhteen.
En näkisi, että rakkaus olisi sellainen asia joita on vain yksi joten se annetaan vuorotellen jollekkin. Rakastan miestäni ja rakastan lapsiani. Mutta kyllä se rakkaus on vahvempaa lastani kohtaan.
Jotenkin minun on helppo analysoida tunteitani. Miksi rakastan miestäni ja miksi lastani. Miestäni rakastan, koska hän on kiltti minulle ja hyvä isä lapsille. Lastani rakastan taas ilman, että hän on tehnyt mitään muuta erityistä, kuin syntynyt. Rakastan lastani silloinkin kun he ovat olleet tuhmia ja kiukkuisia. Uskon, että rakkaus lastani kohtaan kestää lähes minkalaisia iskuja hyvänsä. Sen sijaan jos mieheni olisi väkivaltainen tai pettäisi minua rakkaus loppuisi ja muuttuisi vihaksi ja pettymykseksi. Loppujen lopuksi antaisin anteeksi, muttei mikään olisi ennallaan, eikä liitto jatkuisi
En siis näe, että mies ja lapset olisivat vastakkain tässä. Molempia pystyy rakastamaan samalla. Kyse minulle on lähinnä tunteen syvyydestä.
Minä pelastaisin tulipalosta sen, joka ei selviäisi omin avuin ulos. Onneksi tuollaisen valinnan eteen ei oikeassa elämässä tarvitse joutua, raahaisin sitten vaikka kaksi yhtä aikaa ulos tai jäisimme kaikki samaan loukkuun.
Minun mieheni ei pääsisi ilman apua ulos. Joten tuollaisessa tilanteessa minä joutuisin valitsemaan.
Karsea tilanne olisi, mutta kai yrittäisi pelastaa sen jonka luokse vielä pääsee. Tai en tiedä pieni lapsi nyt on varmaan avuttomampi yleensä eikä pääse samalla tavalla pois, kun on lapsi. Varmaan ensimmäisenä tuli mieleen pelastaa lapsi.
Millä tavalla se ilmenee, että pitää puolisoa tai lapsia ykkösenä? En ymmärrä kysymystä.