Olen toisessa avioliitossa elävä 50-vuotias nainen. Isälläni olen jo aiemmin huomannut narsistisia omahyväisiä piirteitä, jotka nyt eläkeikäisenä ovat pahentuneet siihen mittaan, että hän käyttää valehtelua ja manipulointia saadakseen sisareni, tyttäreni, kummitätini ja muut tätini uskomaan minusta pahaa.
Miksikö minua kohdellaan näin, samoin miestäni? Koska olemme arvostelleet ja vähätelleet hänen asioitaan, kun olisi pitänyt kehua hölmön tempauksiakin.
Äitini myötäilee, emme ole lähes vuoteen olleet tekemisissä. Täytin juuri vuosia, ei minkäänlaista lahjaa vanhemmiltani.
Olenko minä narsistin uhri, vaiko se joka narsistin valehteluja uskoo?
Miksikö minua kohdellaan näin, samoin miestäni? Koska olemme arvostelleet ja vähätelleet hänen asioitaan, kun olisi pitänyt kehua hölmön tempauksiakin.
Äitini myötäilee, emme ole lähes vuoteen olleet tekemisissä. Täytin juuri vuosia, ei minkäänlaista lahjaa vanhemmiltani.
Olenko minä narsistin uhri, vaiko se joka narsistin valehteluja uskoo?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos on aidosti narsusta kyse niin koko lähipiiri on uhreja. Muistan kun tätini itki edessäni ja pyyteli anteeksi vaan sanoi ettei voi hylätä sisartansa (äitiäni) vaikka hän olisi millainen. Täti uskoi kaiken mitä äitini suolti oli se kuinka pahaa tahansa muista. Lopulta tilanne meni siihen että minä olin kaikkien itkettäjä ja kaunan kantaja. Mitä varmasti narsistiselle/luonnevikaiselle ihmiselle voin uskoa olevanikin vaan olen onnellisempi ilman kaunoja tai alituisia riitoja. Sen verran luonnetta minusta löytyy etten ''sovussa ja hiljaa'' voi elää ;)
Kaikista kauheinta on se, että he yrittävät mustamaalata minua aikuistuvalle tyttärelle, joka tietenkään ei voi ajatella isovanhemmista pahaa.
Pelkään erkaantuvani hänestäkin, koska tyttö syyttää minua välirikosta, en kuulemma ole suostunut sovintoon.
Eli nöyrtymään narsistin edessä toisin sanoen.
Kaikki muut ihmissuhteet voivat mennäkin pilalle, jos kerran eivät halua nähdä totuutta vanhemmistani.