Oletetaan, että ei ole ongelmaa esim. alkoholin, tupakan ja rahojen kanssa. Eli keskity otsikkoon ja perustele vastauksesi.
Nainen, ottaisitko asperger-miehen?
yksi tapaus
532169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
"Asperger" on sosiaalinen leima, ja vaikka naiset voisivat viihtyäkkin asperger ukon seurassa, he saattavat kavahtaa tätä itse leimaa. Jos kerrot konkreettisesti minkälaisia ominaisuuksia tällaisella asperger henkilöllä on mainitsematta itse oireyhtymää, saattaa saada erilaisia vastauksia. :)
Minä ainakin voisin yrittää tutustua asperger naiseen, kunhan ei puukota saksilla jos kourin tissejä kesken tiskaamisen. (Tämä oli vitsi, jos olet asperger nainen)
Vakavasti ajatellen en tiedä mitä se käytännössä tarkottaisi, joten en osaa sitä arvioida. Mutta ainakin lähtökohtaisesti pyrin välttämään ihmisten hyljeksimistä tällaisten leimautumisten vuoksi, vaan yrittäisin päästä perille minkälainen ihminen on kyseessä ja niin pois päin.
Monilla on tapana toimia juuri päinvastoin, eli jos esimerkiksi mielenterveysongelmainen kertoo olevansa sellainen, ihmiset kavahtavat, mutta jos he vuorovaikuttavat hänen kanssaan ja huomaavat mitä se käytännössä kulloinkin tarkoittaa, syntyvä reaktio on kai erilainen.
En missään tapauksessa. Tämän vuoksi:
"Asperger-potilaalle on usein ominaista alttius jatkaa yksityiskohtaista, monotonista tai nopeaa puhumista huomaamatta lainkaan, että toinen ei kuuntele tai haluaisi vaihtaa aihetta. Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa ilmaisemaan iloa toisten ihmisten kanssa."
Tunnen kolme ihmistä, joihin tuo kuvaus sopii (kahdella on diagnoosi). Tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen, koska olen aikamoinen keskittyjä ja yksityiskohtiin tuijottelija itsekin, mutta heidän yksitotisuutensa on tuskastuttavaa. Olisin asperger-miehelle ihan liian leikkisää seuraa eli käytännössä kumpikaan ei valitsisi toistaan.
Sosiaaliset höpöttäjät ja tyhjänjauhajat pikemminkin puhuvat turhaan. Heidän juttujaan voi olla rasittava kuunnella, kun heillä ei ole mitään asiaa, kunhan puhuvat vain. Muut sitaattisi kohdat riippuvat uskoakseni siitä, että pitää saada riittävän läheinen ja luotettava suhde johonkin ihmiseen, ennen kuin 'vapautuu' hänen kanssaan vähemmän jäykäksi. Naisilla vain taitaa olla tapana jaella pakkeja, jos kemiat eivät kohtaa täysillä heti alkuun.
Kirjoituksestani jäi pois linkki, josta kävin tarkistamassa asioita ja kopioin sitaatin.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354
Tiedän tarkalleen sen, miten tärkeää huumorintaju - ainakin sen ymmärtäminen - minulle on, joten jos sillä saralla se "kemia" ei heti kohtaa, en kyllä ryhdy vääntämään suhdetta yhtään sen enempää. Kovin sosiaalinen en ole itsekään, joten en jää ns. normaalienkaan ihmisten kanssa seurustelemaan sukupuolesta riippumatta, jollei siltä tunnu. Jos tämä on miinustelemisen syy, miinustelkaa ihan rauhassa lisää.
Eli haluat jännän pelimiehen. Olisit sanonut suoraan.
Niin no, asperger voi ilmetä tuollakin tavoin, mutta on olemassa hyvin erilaisia tapauksia. Vaikka et kuvaamasi kaltaista miestä ottaisi, niin et sinä häntä kuitenkaan minkään asperger-otsikon vuoksi heittäisi syrjään päättelemällä, että "jaaha asperger > ei kelpaa", vaan siksi että noin epäsosiaalisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa yksinkertaisesti on vaikea saada mitään suhdetta kehittymään. Oli sitten asperger tai ei.
Ei tuolla ole mitään tekemistä minkään pelimiesjuttujen kanssa. Kyllä minäkin haluan että naisella on huumorintajua ja hän myös ymmärtää huumoria, eikä ole mikään seipään niellyt tosikko, jonka mielestä kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on jotenkin turhaa ajanhukkaa.
Tosikon tai jäykkiksen kanssa ei vain jaksa kovin pitkään, jos ei ole itse samanlainen.
Minä kyllä pidän rauhallisista ja leppoisista älyköistä, joilla on hiljaista huumorintajua, siis niistä, jotka eivät ensimmäisenä pistä silmään missään tilanteessa. Mutta turhapa tällä palstalla on yrittää kantaansa ilmaista hölmöläisten stereotypioiden seassa.
En ottaisi. Asperger on todella raskas taakka normaalille kumppanina. Asperger jää jumittamaan asioihin ja ajatuksiinsa eikä kykene muuttamaan käsityksiään ja käytöstään. Aspergerien kanssa joutuisi elämään myös jatkuvassa väkivallan pelossa, koska heillä ei ole samanlaista impulssikontrollia kuin normaaleilla. Yhteiselämä olisi jatkuvia vastoinkäymisiä täynnä. Asperger on rasittava kumppani, inttäjä jolle järkipuhe ei auta, koska vika on aivoissa. Normaalin ja aspergerin suhde ei olisi kahden tasavertaisen suhde.Aspergerit eivät myöskään osaa lukea toisten ilmeitä, eleitä eikä äänensävyjä ja tämä johtaa siihen, että hän ei kykene ottamaan muiden tunteita huomioon lainkaan. Asperger on yksi autismin muodoista ja en normaalina halua itselleni sisäänpäinkääntyyttä ja kontaktiin kykenemätöntä kumppania. Miinustakaa vain minuakin rehellisyydestä, jos haluatte. Toivon apergereille hyvää ja onnellista elämää, mutta en omalla kustannuksellani. Sama koskee muitakin kehitysvammoja. En myöskään ottaisi itselleni esim. downin syndroomasta tai muusta kärsivää. Myötätunto ei ole riittävä syy parisuhteeseen. Kaikkea hyvää heillekin, mutta olisi tekopyhää valehdella, että tuon kaltaiset vammat eivät haittaisi normaaleja. Miksei heille kelpaa kaltaisensa kumppani jota heidän vammansa ei haittaisi samanlailla. Tällä palstalla suurelle osalle ei kelpaisi edes eri painoluokassa oleva kumppani ja se tila on sentään muutettavissa. Tämän kaltaiset tilat taas eivät ole edes korjattavissa.
"Aspergerien kanssa joutuisi elämään myös jatkuvassa väkivallan pelossa, koska heillä ei ole samanlaista impulssikontrollia kuin normaaleilla. "
Ainakin sen materiaalin perusteella, jota olen pikaisesti Aspergerista lukenut, olen saanut käsityksen että Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt paljon harvemmin ovat väkivaltaisia kuin muut ihmiset. Mutta jos Aspergerit ovat vetäytyviä ja vähemmän sosiaalisia, niin ehkä silloin he ovat harvemmin muiden ihmisten läsnäollessa sellaisissa olosuhteissa, jotka johtavat väkivaltaan. Aspergeriin liitetään myös kyvyttömyys tulkita kasvojen ilmeitä, mikä on eräänlainen empatiakyvyttömyyden muoto. Empatiakyvyttömyys liitetään väkivaltaan. Vaikka voi myös väittää, että kyvyttömyys ymmärtää toisia ihmisiä tunnetasolla, voi vähentää tunnetasolla syntyvää kitkaa muiden ihmisten kanssa. Tilastolliset korrelaatiot ovat hankalia tulkittavia.
Oma käsitykseni kuitenkin on että aspergerit ovat harvemmin väkivaltaisia kuin muut ihmiset. Ja odotusarvojen (perheväkivaltatilastot yms) olisi paremmat perusteet jättäytyä pois suhteesta kenen tahansa kanssa pikemminkin kuin Aspergereiden.
Myötätunnosta ihmisten kanssa ei kannattakkaan parisuhteeseen ryhtyä, mutta sen verran myötätuntoa pitäisi mielestäni löytyä ettei tuomitsisi muita ihmisä tällaisten tekijöiden vuoksi ennakkoasenteellisesti, vaan yrittäisi suhtautua kaikkiin yksilöihin heidän erilaisuudestaan huolimatta ihmisinä, jotka ehkä saattaisivat ansaita paremman mahdollisuuden kuin heille muuten antaisi.
Hyvä kun mainitsit tuon empatiakyvyttömyyden, jonka unohdinkin mainita yhtenä syynä miksi aspergeria ei todellakaan kannata ottaa kumppaniksi. Sehän on melkein yhtä paha kuin ottaisi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän kumppanin. Sillä erotuksella, että asperger ei ole julma ja pahantahtoinen kuten narsisti eikä manipuloi ihmisiä. Narsisti, kun ei huomioi toisten tunteita, vaikka tunnistaisi ne sillä narsisti ei kykene rakastamaan ja narsistin pyrkimykset ovat vain muiden hyväksikäyttämisessä. Asperger ei tältä osin ole lainkaan samanlainen, mutta valitettavasti aspergeritkaan eivät kykene normaaliin vuorovaikutukseen, koska eivät tunnista muiden tunteita ja elävät enemmän tai vähemmän omassa maailmassaan.
Olet oikeassa asperger-henkilöiden väkivaltaisuudesta. Aspergeriin ei sinänsä liity lisääntynyttä väkivaltaisuutta. Jos joku ei sitä tämän viestin perusteella usko, voi esim. tarkistaa asian Liisa Laukkarisen omasta asperger-pojastaan kirjoittamasta kirjasta, jossa tuo väkivaltaisuusasia on selvitetty ihan tarkasti. http://salpakirja.net/48267/yhden-asian-mies-asperger-lapsen-kasvu-aikuiseksi/
Minusta on narsistista olla noin ehdoton toisten mielenterveyden ongelmia kohtaan.
Narsismiakin meissä on kaikissa, eikä raja siirryttäessä diagnosoituun sairauteen ole kuin veteenpiirretty viiva. Harva narsisti todellisuudessa lienee kuvailemasi tyyppinen 100% narsisti. Eikä heilläkään päämäärä ole muiden hyväksikäyttö, rääkkäämisestä nyt ppuhumattakaan. Muiden hyväksikäyttö on heille vain väline saavuttaa hyvää itselleen. Joskus muiden tunteista välittämättä. Toisaalta narsisti kaipaa myös ihailua ja yleensä tietää, ettei sitä julmuudella saa, joten ääri-itsekkyys edes täysnarsistilla on harvinaista.
Raja ei todellakaan ole kuin veteen piirretty viiva. Persoonallisuushäiriöiset ovat vain niin kieroja ja taitavia manipuloimaan, että onnistuvat vääristämään asioita sellaisiksi kuin haluavat myös ammattilaisten suhteen. Narsistit ovat häikäilemättömän pahoja. Sekin kertoo jo paljon, että kaikki sosiopaatit ja psykopaatit ovat narsisteja, vaikkakaan aivan kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja tai sosiopaatteja. Heihin ero narsistilla on vain veteen piirretty viiva, mutta normaalin tunnemaailman omaavaan ihmiseen narsistin ero on kuin yö ja päivä.
Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja Les32, minusta teidän jyrkkyyteenne aspergeria ja ongelmia kohtaan ja karkea mustavalkoinen ajattelunne omaa piirteitä, jotka muistuttavat juuri aspergeria ja näitä mainitsemianne ongelmia :D
Lapsellinen hyvä-paha-maailma taas valloillaan. Ja montakohan ihmistä sinäkin olet leimannut narsistiksi, kun eivät ole tulleet kanssasi toimeen?
Tietenkään raja ei voi olla selvä, kun meissä kaikissa kerran on narsismia. Liukuma on siis jostain omia oikeuksiaan puolustamattomasta nyhveröstä normaalin kautta tuohon sinun "pahaan" narsismiisi. Äärilaidoilla ihmisiä on vähiten, suurin osa siinä välillä, mutta eivät suinkaan juuri siinä "normaalipisteessä", vaan jos normaalina pidetään mediaania, niin 50% on normaalia narsistisempia.
Vain sinut lukuisine nimimerkkeinesi. Onneksi en ole ainoa, joka pelisi on tunistanut. Poliisikin on erittäin kiinnostunut tietyillä nimimerkeillä kirjoitteluistasi, joten jatka ihmeessä samaan malliin. :)
Sinä kun aihetta tunnet, niin mitenkäs narsismi, sosio- ja psykopatia liittyvätkään vainoharhaisuuteen?
Vihjaile vainoharhaiseksi niin paljon kuin jaksat. Kuten sanoin en ole enää anoa, joka on tunnistanut pelisi ja meitä "vainoharhaisia" on sinun jäljiltäsi useita. :) Typeryyttäsi olet kirjoittanut häiriintyneitä viestejäsi eri nimimerkeillä myös muualta kuin kotikoneeltasi. Et ole ollut niin ovela kuin luulet ja tekemiesi virheiden jäljitys ei ole ollut vaikeaa.
http://media.tumblr.com/tumblr_lbjpz2m0vt1qd6ian.png
Mitä sen on väliä miltä koneelta kirjoittaa?
Varmasti häiriintyneitä on enemmän kuin yksi. Teillä on varmaan tosi kiva salapollarileikki:)
Olipas taas keskustelu. Joku luulee jotakuta tai joitakuita joksikin samaksi eri nimimerkeillä häiriköijäksi. Minun nimimerkkejäni ja kirjoittamiani lauseita on lainattu jatkuvasti, onko nyt niin että jotkut luulevat muita minuksi koska osa jutuista on omalla nimellä blogeihin ja facebookiin kirjoitettuja, näkyy googlessa jos joku on tarpeeksi sekaisin niitä etsiäkseen.
Tuo koskee vain heitä jotka ovat joko nuoria tai muuten eivät ole työstäneet noita asioita eikä siltikään noista kaikkia ominaisuuksia ole kaikilla. Voimakkuuskin vaihtelee yksilöittäin.
Ketjussa puhutaan aika ääritapauksista. Paljon on myös lieviä aspeja, joilla ei yleensä diagnoosia, eikä edes itsellään aavistustakaan aspiudestaan. Tällainen mies voi hyvinkin naisen saada, eikä nainenkaan välttämättä aspiutta tajua. Ikävä vaan, että usein aspius taitaa pahentua vanhemmiten ja lopulta muuttua sietämättömämmäksi. Vai johtuneeko vanhempien ihmisten yksinäisyydestä tuo pahentuminen?
Saattaa olla niinkin että se lievittyy aikaa myöden, kun oppii sosiaalisia normeja ja toimintatapoja. Ne välttelee katsekontaktia, siksi että katse saa heidät rauhattomaksi kun se rauhoittaa muita ihmisiä. Kun ne oppii että muut vaivautuu kun ei ole katsekontaktia, ne alkaa ottamaan kontaktia vaikka se ei niille luontaista olekaan. Yleensä ne on älykkyydeltään normaaleita ja usein huippuälykkäitäkin että kyllä ne oppii asioita ja reagoivat palautteeseen.
Juuh.
Mua häiritsee ainoastaan häijyys ja kiukkuisuus.
Miksi kukaan ottaisi aspergerin? Siis jos olisi valinnanvaraa.
Olen kylläkin mies mutta en tajua miten tämä jakaa sukupuolittain paitsi että valtaosa aspergereista on tietystiä miehiä.
Kysyin rajatusti, koska olen itse mies.
Tein uuden ketjun, jossa on sama kysymys toisin päin. Luultavasti palstalla on paljon ätmejä, joille kelpaa nainen helpommin kuin naiselle mies.
Mies, ottaisitko asperger-naisen?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11740721
Miksei periaatteessa voisi ottaa. Näin äkkiseltään ainoa mieleen tuleva este on, että sellaisen henkilön tunne-elämä ei mahdollisesti olisi samanlaista kuin tavallisen ihmisen, ja ehkä parisuhteesta ei sen takia tulisi mitään. Esim. jos mies ei pystyisi tuntemaan romanttista rakkautta lainkaan, niin eihän sitten olisi mitään järkeä aloittaa suhdetta hänen kanssaan. Toki ymmärrän, että asperger-ihmisiä on erilaisia, eivätkä kaikki normaalitkaan miehet kykene suhteeseen.
ei muuten ole mikään kehitysvamma, toisin kuin joku ylempänä mainitsi. Päinvastoin, assit ovat yleensä normaaliälyisiä tai jollain alueella jopa poikkeuksellisen älykkäitä.
Aspergerin oireyhtymäähän on eri asteista, tai oikeammin autismin kirjoon kuuluvia poikkeavuuksia on eriasteisia, osa on esimerkiksi erittäin arkoja eivätkä puhu lainkaan muiden kuin perheenjäsentensä kanssa ja osa ei puhu ylipäänsä ollenkaan, ei edes perheelleen (jälkimmäisiä ymmärtääkseni tosin ei enää aspergereiksi lasketa, vaan ilmeisesti heitä kutsutaan vaikeasti autistisiksi). Toiset taas voivat olla varsinaisia höpöttäjiä, mutta vain sosiaalisesti tavattoman kömpelöitä ja täysin tahdittomia ja kyvyttömiä lukea muiden ihmisten non-verbaalista viestintää, ja siksi helposti väärinymmärretyksi tulevia.
Voisi tietty helposti kuvitella, että sellaisen ihmisen kanssa jolla aspergerin oireet ovat vähäisemmät seurustelu sujuisi siinä missä muidenkin ihmisten kanssa. Mutta kyllä tuo kyvyttömyys lukea ja ymmärtää ihmisiä aiheuttaa aika monelle lievemmällekin tapaukselle sen verran hankaluuksia jokapäiväisessä elämässä, että melko suurella todennäköisyydellä suhde ei-aspergerin ja aspergerin välillä ei toimi. Parisuhteessahan myös non-verbaalinen kommunikaatio on tärkeää, varsinkin siinä suhteessa että oppii vähän tulkitsemaan toisen mielialoja ja havaitsemaan kun toista jokin mahdollisesti suhteessa painaa/hiertää vaikkei tämä niitä ääneen vielä sanoisikaan.
En sano, että kahden aspergerin välinen suhdekaan välttämättä olisi automaattisesti "parempi", koska silloin kumpikaan ei ole auttamassa toista arkipäivän elämässä ja korjaamassa tämän mahdollisesti sosiaalisesti epäkorrektiakin käytöstä, mutta uskon että aidon suhteen muodostuminen kahden aspergerin välille on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää ja pariskunta tulee huomattavasti todennäköisemmin sekä ymmärtämään paremmin toisiaan että myös pysymään yhdessä pidempään.
Ja en sano, etteikö ei-asperger asperger -suhdekin voisi onnistua. Moni ei-asperger voi kuitenkin myös pelätä, mitä niistä ihmisten väärintulkitsimisista ja raivon hillinnän vaikeudesta voi pahimmillaan seurata. Varsinkin hiljaisemmat aspergerit saattavat liiankin usein padota kaiken vihan ja kiukun sisäänsä purkamatta sitä lainkaan puhumalla, jolloin se voi myöhemmin purkautua kerralla esimerkiksi suunnattomana fyysisenä väkivaltana. Nythän näitä tapauksia on jonkin verran noussut julkisuuteenkin, äskettäin tuo elokuvatyypin poika ja vuosi tai pari sitten se Lanza (tms.).
Ja kyllä, kiusaaminen siellä tietysti sinänsä on ollut ratkaisevana "laukaisijana" noille teoille eikä aspergerin oireyhtymä itsessään, mutta ero onkin siinä että ne joilla oireyhtymää ei ole kykenevät todennäköisemmin hillitsemään kiusaamisesta johtuvan raivonsa ja kostonhimonsa paremmin kuin usein erittäin herkät ja sisimmässään hyvinkin voimakkaasti tuntevat aspergerit (vaikka ulospäin usein kylmiltä vaikuttavatkin).
Ero jonkun aspergerin ja "normaalin" miehen välillä on se, että se normaali mies ei yleensä patoa sitä vihaa ja tunteita, vaan reagoi heti.
Ns. "normaali" mies:
- Osa reagoi heti vaan verbaalisesti korottamalla ääntä / huutamalla, yms.
- Osa (ongelmatapaukset) reagoi heti fyysisesti - eli kyseessä on ne vaimonhakkaajat
Asperger tyyppinen mies (huom. muutkin kuin AS miehet saattavat toimia näin):
- Osa ei reagoi heti, vaan patoaa sen tunteen, sitten kun sama "ärsyke" jatkuu useampaan kertaan, niin räjähtää sitten todella pitkään huutamalla ja raivoamalla verbaalisti.
- Ja osa ongelmatapauksista tekee muuten samoin, mutta reagoivat sitten myös konkreettisen fyysisesti, eli ottavat vaikka aseen ja alkavat ammuskelemaan kaikkia, jotka ovat niputtaneet samaan ryhmään.
Loppupeleissä ne normaalit miehet tekevät enemmän niitä väkivaltaisia tekoja. Ne vaan ovat yleensä niitä yksittäisiä vaimonhakkauksia (joista osa johtaa sitten kuolemaankin). Ne asperger tapaukset ovat paljon harvinaisempia (juuri sen takia että ennemmin patoavat ne tunteet eivätkä heti käy kimppuun), mutta sitten vaan tapahtuessaan lyövät enemmän yli ja ylittävät uutiskynnyksen.
Eli jos sata "normaalia" ongelmamiestä tappaa jokainen yhden vaimon, niin se on normaalia päivittäistä uutista. Mutta sitten kun yksi ongelmainen AS-mies tappakin useita naisia, niin sehän erottuu massasta. Silti kokonaissaldo on että ne normaalit kriminaalit aiheuttavat enemmän kuolemia, ripoteltuna vaan tasaisemmin.
Varmaan jos nyt ei puhuta noista ääritapauksista, vaan ihan normaalista parisuhteesta, niin oleellista AS-kumppanin kanssa on se, että se toinen ymmärtää miten se AS toimii. Ja tajuaa esim. suoraan kysyä mitä mieltä toinen jostain on, eikä yritä virheellisesti lukea sitä elekielestä. Henkilölle joka intuitiivisesti hakee kokoajan merkitystä kaikille eleille se voi tietysti olla vaikeaa. Unohtaa mitä intuitio sanoo ja uskoa siihen mitä verbaalisti suoraan sanottuna kuulee.
Aivan kuin se on vaikeaa AS henkilölle joka puolestaan ei onnistu lukemaan niitä intuitiivisia vihjeitä silloin kun asiaa ei suoraan sanota vaan oletetaan että se pitäisi onnistua tulkitsemaan eleistä.
Itselläni ei muuten ole aspergeria, mutta tunnistan luonteestani useita aspergereille tyypillisiä piirteitä. Huomattavasti lievempänä vain. Varmaan minut muuten melkein voisikin diagnosoida aspergeriksi, mutta merkittävänä erona on se, että minä olen varsin hyvä lukemaan muiden elekieltä ja ei-verbaalia kommunikaatiota. Oma elekieleni taas on usein hyvin hillittyä (jopa siinä määrin että siitä on minulle huomauteltu) mutta riittävää että kyllä sitä yleensä kaikki ovat silti onnistuneet oikein tulkitsemaan.
On melko helppo ymmärtää AS tyyppisiä ihmisiä kun on itsekin sillä samalla liukuvalla skaalalla siellä normaalin tyypin ääripäässä, vain pienen kivenheiton päässä aspergerista.
Ja tällä palstallakin on mielenkiintoista tarkkailla tiettyjen henkilöiden kirjoitustyyliä... Jopa niistä kirjoitustyyleistä nimittäin paistaa AS piirteitä. Aivan kuin tästä omastanikin - sellaiselle joka tietää mitä etsiä. ;)
on niin monenlaisia, että vaikea sanoa pelkän diagnoosin perusteella. Osa heistä on hyvinkin sulkeutuneita eivätkä juuri kerro omista asioistaan oma-aloitteisesti jos ollenkaan. Ns. normaali aiheesta toiseen hyppivä small talk -rupattelu on heille kyllä usein vaikeaa, he haluaisivat käsitellä asiat perusteellisesti ja syventävästi. Saattavat myös "luennoida" jatkuvasti erityiskiinnostuksenkohteistaan ilman että huomaavat muiden olevan pitkästyneitä.
Toisin: Minun Asperger-elämäni
Paula Tilli
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9517926022&gclid=CK6bpaCayL4CFUINcwod4D0A-Q
luin tämän kirjan se auttoi minua ymmärtämään paljon paremmin asperger ihmisiä.
http://xestia.net/testit/asperger.php
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482012703.html
Tuo varmaan selventää paljon ja tuo kysymykseen vastauksen..NOUP..ei koskaan.
en ottaisi, ikinä. tahdon ihmisen joka on rennon sosiaalinen, osaa lukea rivienvälejä, ei ylirasitu tavallisissa arjen tilanteissa, on aloitekyvyllinen ja spontaani hyvällä tavalla, sekä vuorovaikutuksellinen. siksi ei. ei, ei.
Jotenkin heille jää aika usein ns. "levy päälle", puhuvat vain omista kiinnostuksenkohteistaan, ns. normaali keskustelu on heille hyvin vaikeaa, joskus jopa lähes mahdotonta.
Eräs ongelma on, että yleensä asp-miehelle sopii asp-nainen, ja monet löytävätkin itselleen puolison työn kautta, useimmiten "nörtti"-työn. Ikävä kyllä kahden aspin lapsella on suurempi mahdollisuus syntyä autistina, mikä on jo paljon ikävämpi juttu. Joten asp-pariskuntien tulisi vakavasti miettiä, kannattaako hankkia omia lapsia. Toisaalta maailmassa on valtavasti erilaisia geenivirheitä, joiden kantajien pitää tehdä samat päätökset.
ADHD:n voisin ottaakin, he ovat sentään sosiaalisia ja eloisia - assit ovat hyvin usein aika jäykkiä ja tosikoita eivätkä ymmärrä tavallista huumoria.
Joo etkä varmasti väsyisi siihen jatkuvaan adhd:n "seinille hyppimiseen, eh? Normaaleilla ihmisillä kun on tapana joskus saada olla rauhassa ja sellanenhan ei adhd:n toimenkuvaan kuulu.
ADD sitten. Sehän on tavallaan vähän niin kuin Aspergerin ja ADHD:n välimuoto.
Olen itse aspergeri, psykologisissa testeissä todettu tavallista korkeampi ÄO, vihaan väkivaltaa yli kaiken ja ystävieni tarpeet menevät useimmiten omieni edelle, koska en ole onnellinen elleivät läheiseni ole, useat ovat sanoneet minun olevan ystävällisimpiä ja sympaattisimpia henkilöitä joita he tietävät, vaikka toimin eri ''taajuudella'' kuin muut, ymmärrän silti huumoria erittäin hyvin (jopa paremmin kuin moni muu tuntemistani ihmisistä), minulla on useita kavereita, osaan myös antaa periksi ja myöntää olevani väärässä. Listaa voisi jatkaa, mutta pointti on, että JOKAINEN ihminen on erilainen ja oma persoona. Toisten luokittelu ja lokerointi on yksi niistä asioista, joita sitä välillä pysähtyy miettimään, että miksi.
Asperger alkkis
Meitä nyt on joka junaan, ja osa jää jo laiturille seisomaan. Älykkyysasteetkin meillä on vaihtelevia, tiedoksenne vaan. Ihminen oppii ajan kanssa, vaikkapa suorastaan matkimalla toisten käytöstä. Mä itse en ole diplomaattinen, ja se on usein aiheuttanut hämmennystä... olen jopa maksanut suorasukaisuudestani.
Työntekijälle muutaman kuukauden palkan, päästäkseni eroon kyseisestä henkilöstä.
Siksi mulla esim. oli ns. henkilöstöpäällikkö, joka hoiti henkilöstöasiat, ilman kahnauksia. Mä kyllä tein työvuorolistat, hoitajien toiveiden mukaisesti; mikäli oli mahdollista. Toisinaan ei ollut mitään toiveita saada työvuorolistasta toimivaa versiota, vaikka sitä pyöritteli miten päin tahansa. Siinä kohtaa mä löin rukkaset naulaan ja henkilöstöpäällikkö sai probleeman ratkaistavakseen hoitajien kanssa yhdessä. Myin firmani ja nyt mulla on uusia suunnitelmia, saa nähdä toteutuvatko ne.
Yhden asian myönnän sovinnolla; Mä olen itsepäinen ja itsenäinen nainen, enkä mikään nyssykkä. Sanon yleensä asiat liiankin suoraan, niin mulle on kerrottu!
trollikka
Hiton ukkonen jyrisee kyllä, muttei sada!
En ottaisi. Huonoja kokemuksia.
Minä nimenomaan haluan aspergermiehen.
Miehellä josta välitän hyvin paljon on mahdollisesti ainakin oman arvionsa mukaan asperger. Itsellänikin on. Emme ole väkivaltaisia emmekä intä väkisin mistään aiheesta. Hyvin harmoninen ja positiivinen yhteys. Keskustelemme omalla tavallamme kiinnostavista asioista oikein sujuvasti ja innostuneina jopa pari tuntia putkeen. Meitä kiinnostaa samat asiat. Meillä on myös adhd joten näillä yhtälöillä on parempi että samat haasteet on molemmilla jotta ymmärrämme toisiamme.
Jos hän ei olisi elämässäni, haluaisin ehdottomasti löytää aspergermiehen mutta todella vaikea olisi löytää.
Helposti voisin.
Kyllä, toki sillä edellytyksellä, että elämäntavat sopivat yhteen. Aspergereilla ei yleensä mm. tuota kompromissikykyä hirveästi ole, joten pitäis olla jo alunperin suht yhteensopivaa.
Asperger-ihmisille ulkopuolinen maailma on usein kuin palapelin palat irrallisena, hahmotus asioiden suhteista toisiinsa ei helposti avaudu: ikään kuin aidan seipäät on tärkeitä, mutta itse aidan tarkoitus on hämärän tuolla puolen.
Myös suhteellisuuden taju on usein heikko. Silloin sosiaalinen kommunikaatio on jopa vaikea, koska vuorovaikutus jumittuu johonkin kaavaan tai sivuasiaan, mistä se ei etene, eikä yleiskäsitteellinen järkipuhe muutenkaan toimi. Ehkä ei aina myöskään vastuunkanto. Vain käsinkosketeltava konkretia (numeromittaaminen,tms?;) on mahdollista.
Jos em.kaltaiset piirteet on voimakkaita, se tekee tasavertaisen yhteiselon vaikeaksi, suhde olisi kuin hoivahenkilö ja hoitaja (ymmärtäjä), jonka tehtävä on laukaista ärsyyntymistilanteet ja tasoittaa mielentila, toistuvasti.
Huolella ohjeistettu kaavamainen työn teko on toki mahdollista vaikeammissakin tapauksissa, etenkin jos ei tule eteen mitään uudelleenarvioitavaa tai yllättävää.
Voi, olla että joskus kaksi samanlaista tulevatkin keskenään toimeen jotenkin, jos ei ole tarvis selvittää tai sanoittaa eri tunnejuttuja tai kovin käsitteellisiä asioita keskenään, ja jos vaikka sukulaisten tai vastaavien on mahdollista ns.päällekatsoa elämänmenoa vaikeimmissa asioissa.
Riippuu asteesta tai haasteista, että sujuisiko, mutta se ei ole suoriltaan mikään este.
Aspergeria lähellä on ajateltu olevan epävirallisesti ns.nörtti, silloin kun on haluttu ottaa vähättelevä asenne, mutta myös positiivinen ilmenemä asiassa on mahdollinen: älykäs, asiantunteva, vastuullinen ja arvostettu omalla alueellaan (kuin labradorin noutaja ;)
huolimatta että voi olla hieman sosiaalisesti hiljainen.
(Sikäli kuin olen selvillä palstakirjoittajista, mm.nimim.yxärillä on hyvä parisuhde tällaisen henkilön kanssa? )
Mutta, kuten sanottu, ihmisiä on kaikenlaisia, niin joskus "nörtti" ja as-piirteinen voivat olla lähellä toisiaan, ja silloin parisuhde on haasteita täynnä. Eikä tarvitse olla välttämättä edes kumpaakaan; esim.tässä viereiset useat keskustelulangat nimimerkillä TV. Ilman henkistä tasapainottumista ja menneisyyden traumoista pääsemistä parisuhteen saanti ja onnistuminen 'nykyeväillä' on hyvin epätodennäköinen.