Voiko keskivertomies tuntea itsensä rakastetuksi?

Emme voi.

Suurimmassa osassa suhteita asia juurikin on näin, eli tunnetaan molemminpuolista kiintymystä, ihastumista, riippuvuutta ja psykologista tarvitsevuutta, mutta ei rakkautta. Siksi koetaan niin paljon vastoinkäymisiäkin. Aidolle rakkaudelle ei sen sijaan ole olemassa mitään vastakohtaa. Jos osapuolet olisivat valaistuneita, niin silloin he voisivat todellisesti rakastaa toisiaan. Tosin en tiedä, voisiko kaksi valaistunutta ihmistä koskaan olla suhteessa, vai olisiko se täysin utopistinen ajatus.

aparaatti kirjoitti:

Suurimmassa osassa suhteita asia juurikin on näin, eli tunnetaan molemminpuolista kiintymystä, ihastumista, riippuvuutta ja psykologista tarvitsevuutta, mutta ei rakkautta. Siksi koetaan niin paljon vastoinkäymisiäkin. Aidolle rakkaudelle ei sen sijaan ole olemassa mitään vastakohtaa. Jos osapuolet olisivat valaistuneita, niin silloin he voisivat todellisesti rakastaa toisiaan. Tosin en tiedä, voisiko kaksi valaistunutta ihmistä koskaan olla suhteessa, vai olisiko se täysin utopistinen ajatus.

Lue lisää

Mitä tämä sisältä päin tuleva rakkaus tarkoittaa? Miten se näkyy käytännössä?

Kysyjva kirjoitti:

Mitä tämä sisältä päin tuleva rakkaus tarkoittaa? Miten se näkyy käytännössä?

Sisäinen rakkaus on vastakohta maallisen, ulkoisen täyttymyksen etsimiselle. Joka kokee sisäistä rakkautta, tajuaa, ettei tarvitse rakkautta keneltäkään ulkoiselta henkilöltä tai asialta, vaan se on jo sinussa, joten siksi sen siis täytyy tulla sisältä päin. Eräässä iltalehden artikkelissakin oli kerran juttu siitä, että avain kestävään parisuhteeseen on sen tajuaminen, että sinusta itsestäsi jo virtaa rakkaus. Tuo sinun puolisosi itsessään ei voi täyttää sinussa olevaa vajetta antamallaan rakkaudella, koska silloin se olisi haurasta eikä kovin pysyvää. Sinussa on se jo, ja tämä tulisi oivaltaa. Silloin kumppaninkin kanssa on helpompi elää eikä häneltä tarvitse vaatia rakkautta täyttämään päässäsi olevaa mielen kehittämää tyhjiötä, koska löydät sen omasta sisimmästäsi.

aparaatti kirjoitti:

Sisäinen rakkaus on vastakohta maallisen, ulkoisen täyttymyksen etsimiselle. Joka kokee sisäistä rakkautta, tajuaa, ettei tarvitse rakkautta keneltäkään ulkoiselta henkilöltä tai asialta, vaan se on jo sinussa, joten siksi sen siis täytyy tulla sisältä päin. Eräässä iltalehden artikkelissakin oli kerran juttu siitä, että avain kestävään parisuhteeseen on sen tajuaminen, että sinusta itsestäsi jo virtaa rakkaus. Tuo sinun puolisosi itsessään ei voi täyttää sinussa olevaa vajetta antamallaan rakkaudella, koska silloin se olisi haurasta eikä kovin pysyvää. Sinussa on se jo, ja tämä tulisi oivaltaa. Silloin kumppaninkin kanssa on helpompi elää eikä häneltä tarvitse vaatia rakkautta täyttämään päässäsi olevaa mielen kehittämää tyhjiötä, koska löydät sen omasta sisimmästäsi.

Lue lisää

Miten tämä, anteeksi kielenkäyttöni, diibadaaba, näkyy ihan konkreettisissa asioissa? Siinä, miten ihminen toimii arjessaan? Siinä mitä ihminen tekee tai miten tekee asioita? Näkeekkö sitä lainkaan sellaisissa, vai onko se jotain täysin abstraktia, joka on vain mielikuva ihmisen pään sisällä?

Konkreettinen kirjoitti:

Miten tämä, anteeksi kielenkäyttöni, diibadaaba, näkyy ihan konkreettisissa asioissa? Siinä, miten ihminen toimii arjessaan? Siinä mitä ihminen tekee tai miten tekee asioita? Näkeekkö sitä lainkaan sellaisissa, vai onko se jotain täysin abstraktia, joka on vain mielikuva ihmisen pään sisällä?

Lue lisää

No, jos haluat aivan jotakin konkreettisia esimerkkejä, niin saamasi pitää. Jos on arjessa tottunut aiemmin vaikkapa stressaamaan tai hermoilemaan ja tuonut sen välillä jopa näkyvästi esille, kuten riitelemisenä tai huutamisena, niin jatkossa mitään tuollaista ei ilmene. Kaikki toiminta tapahtuu tyynestä olotilasta käsin, tuosta mystisestä rakkaudesta. Ja tämä rakkaus, tai tyyni olotila, josta puhun, ei ole mikään mielikuvaan liittyvä asia, vaan vapaa kaikista sellaisista. Se ei myöskään ole itsekäs, vaan itseetön tila.

aparaatti kirjoitti:

No, jos haluat aivan jotakin konkreettisia esimerkkejä, niin saamasi pitää. Jos on arjessa tottunut aiemmin vaikkapa stressaamaan tai hermoilemaan ja tuonut sen välillä jopa näkyvästi esille, kuten riitelemisenä tai huutamisena, niin jatkossa mitään tuollaista ei ilmene. Kaikki toiminta tapahtuu tyynestä olotilasta käsin, tuosta mystisestä rakkaudesta. Ja tämä rakkaus, tai tyyni olotila, josta puhun, ei ole mikään mielikuvaan liittyvä asia, vaan vapaa kaikista sellaisista. Se ei myöskään ole itsekäs, vaan itseetön tila.

Lue lisää

Rakkaus on itseetön olotila? aparaatti on tätä mieltä.
No osaistiko sitä epäselvemmin ilmaista.

Eihän rakkkaus voi olla mitenkään itseetöntä. Eikä myöskään mystistä, tai tyyntä olotilaa. Se on sitten jotain ihan muuta kuin rakkautta.

Rrrakkaus. kirjoitti:

Rakkaus on itseetön olotila? aparaatti on tätä mieltä.
No osaistiko sitä epäselvemmin ilmaista.

Eihän rakkkaus voi olla mitenkään itseetöntä. Eikä myöskään mystistä, tai tyyntä olotilaa. Se on sitten jotain ihan muuta kuin rakkautta.

Lue lisää

Tämä on juuri sitä aitoa ja oikeaa rakkautta, joka kumpuaa nimenomaan ihmisen sisämmästä ja tekee elämästä vuoristoradan sijasta tyyntä ja rauhallista sekä poistaa mieleen samaistumisen ja itsekkyyden ja tuntuu olevan monille tämän päivän ihmisille aikamoinen mysteeri.

aparaatti kirjoitti:

Tämä on juuri sitä aitoa ja oikeaa rakkautta, joka kumpuaa nimenomaan ihmisen sisämmästä ja tekee elämästä vuoristoradan sijasta tyyntä ja rauhallista sekä poistaa mieleen samaistumisen ja itsekkyyden ja tuntuu olevan monille tämän päivän ihmisille aikamoinen mysteeri.

Lue lisää

Vuoristorata on suosikkini Lintsillä. Valitsen sen myös elämänsuunnaksi mieluummin kuin tasapaksun harmauden.

Mies32 kirjoitti:

Vuoristorata on suosikkini Lintsillä. Valitsen sen myös elämänsuunnaksi mieluummin kuin tasapaksun harmauden.

Niin,.oman itsesi kyydissä ja itse ohjaamana se voisikin olla kivaa, mutta entäs kun joku muu ohjaa ja sinä vaan istut matkustajana ilman, että voit vaikuttaa siihen milloin olet ylhäällä milloin alhaalla, milloin tulee jyrkkä kaarre tai pimeä tunneli jne...

Aparaatti tosin ei tiedä ja tajuam että Jumallinen rakkaus ei parisuhteessa toimi, siihen tarvitaan parisuhderakkautta, joka taas kumpuaa ihan siitä toiseen osapuoleen rakastumisesta, joka taas on miehen ja naisen välistä kemiaa, jossa vahvasti mukana on seksuaalinen viehätys ja vetovoima.

Aparaatti ei ymmärrä myöskään sitä, että tuo harmoninen olotila ei ole mikään pysyvä parisuhde olotila vaan se liittyy ihmisen omaan sisäiseen Jumalkuvaan, jonka kanssa ihmisen mieli haluaa saada pysyvän rauhan ja yhteyden Jumalan kanssa.

Miehen ja naisen väliseen rakkauteen tuolla Jumalallisen rakkauden kanssa ei ole mitään tekemistä.

Minä en vuoristorataan enää lähde, en Lintsille enkä elämänvuoristorataan..miellummin se tasapaksu mielenrauha...

lottamari<3 kirjoitti:

Niin,.oman itsesi kyydissä ja itse ohjaamana se voisikin olla kivaa, mutta entäs kun joku muu ohjaa ja sinä vaan istut matkustajana ilman, että voit vaikuttaa siihen milloin olet ylhäällä milloin alhaalla, milloin tulee jyrkkä kaarre tai pimeä tunneli jne...

Aparaatti tosin ei tiedä ja tajuam että Jumallinen rakkaus ei parisuhteessa toimi, siihen tarvitaan parisuhderakkautta, joka taas kumpuaa ihan siitä toiseen osapuoleen rakastumisesta, joka taas on miehen ja naisen välistä kemiaa, jossa vahvasti mukana on seksuaalinen viehätys ja vetovoima.

Aparaatti ei ymmärrä myöskään sitä, että tuo harmoninen olotila ei ole mikään pysyvä parisuhde olotila vaan se liittyy ihmisen omaan sisäiseen Jumalkuvaan, jonka kanssa ihmisen mieli haluaa saada pysyvän rauhan ja yhteyden Jumalan kanssa.

Miehen ja naisen väliseen rakkauteen tuolla Jumalallisen rakkauden kanssa ei ole mitään tekemistä.

Minä en vuoristorataan enää lähde, en Lintsille enkä elämänvuoristorataan..miellummin se tasapaksu mielenrauha...

Lue lisää

Eihän Lintsilläkään ole itse puikoissa.
Minä luulen, että sinunkin kyytisi olisi aika rallia.

Mies32 kirjoitti:

Eihän Lintsilläkään ole itse puikoissa.
Minä luulen, että sinunkin kyytisi olisi aika rallia.

Siksi se Lintsi onkin parisuhdevuoristoradan vertauskuva, mutta sillä erotuksella, että se matka on huviajelua, jota haluaa aina lisää, parisuhde vuoristorataa en koe huvina. Miten minun kyytini aika rallia olisi, perustele?

lottamari<3 kirjoitti:

Siksi se Lintsi onkin parisuhdevuoristoradan vertauskuva, mutta sillä erotuksella, että se matka on huviajelua, jota haluaa aina lisää, parisuhde vuoristorataa en koe huvina. Miten minun kyytini aika rallia olisi, perustele?

Lue lisää

Olet aika topakan pirskahteleva. Kyllä siinä kyyti voi olla vauhdikasta.
Ehkä itse parisuhteen ei tarvitse olla vuoristorataa, mutta kyllä elämässä saa olla nousuja ja yllätyksiäkin. Niiden hintana sitten joskus laskujakin.

Mies32 kirjoitti:

Olet aika topakan pirskahteleva. Kyllä siinä kyyti voi olla vauhdikasta.
Ehkä itse parisuhteen ei tarvitse olla vuoristorataa, mutta kyllä elämässä saa olla nousuja ja yllätyksiäkin. Niiden hintana sitten joskus laskujakin.

Lue lisää

Pirskahteluni kuuluu vaan palstarooliini. Todellinen minäni on kiltti ja ujo..täällä saan toimia vuoristoradan ajo-ohjaajana. Oikeassa elämässä en ole pirskahteleva, enkä näin ilkeä ja tuhma.

Muuten kyllä pidän vauhdin hurmasta :)

lottamari<3 kirjoitti:

Pirskahteluni kuuluu vaan palstarooliini. Todellinen minäni on kiltti ja ujo..täällä saan toimia vuoristoradan ajo-ohjaajana. Oikeassa elämässä en ole pirskahteleva, enkä näin ilkeä ja tuhma.

Muuten kyllä pidän vauhdin hurmasta :)

Lue lisää

Koska parisuhteet tuntuvat olevan ihmisillä tätä nykyä jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, niin sen takia erotaankin aina niin helposti ja syyllistytään perheväkivaltaan. Joten päättäkää itse, haluatteko riidellä parisuhteessa astioita heitellen vai keskustella asiat sivistyneesti ja säilyttää kaikissa tilanteissa saman mielenrauhan, joka teillä oli jo ennen parisuhdetta. Parisuhde voi olla joillekin ihmisille tätän pysyvämpää ja se voi olla jollekulle elämässä Sādhanā, hengellinen harjoitus.

lottamari<3 kirjoitti:

Pirskahteluni kuuluu vaan palstarooliini. Todellinen minäni on kiltti ja ujo..täällä saan toimia vuoristoradan ajo-ohjaajana. Oikeassa elämässä en ole pirskahteleva, enkä näin ilkeä ja tuhma.

Muuten kyllä pidän vauhdin hurmasta :)

Lue lisää

Turvallisessa suhteessa tuhmuutesi varmaan kuoriutuisi esiin oikeassakin elämässä. Siinäpä vasta palkinto kiltille ja luotettavalle miehelle:(

Mies32 kirjoitti:

Turvallisessa suhteessa tuhmuutesi varmaan kuoriutuisi esiin oikeassakin elämässä. Siinäpä vasta palkinto kiltille ja luotettavalle miehelle:(

Jos tuhmuudella tarkoitetaan pikkutuhmaa hyvää seksiä, niin sitä ei tarvitse enää minusta kuoria :D

lottamari<3 kirjoitti:

Jos tuhmuudella tarkoitetaan pikkutuhmaa hyvää seksiä, niin sitä ei tarvitse enää minusta kuoria :D

Annan sinulle vaikka aparaatin yhteystiedot joskus, käy ottamassa selvää osaavatko kaikki pohjanmaan pojat painia ;)

-I-Ching

Enemmän itsetuntoa hivelisi olla ihastuksen kohteena, eli juuri sellaisena kiiltokuvapoikana.

Viisi pistettä kirjoitti:

Enemmän itsetuntoa hivelisi olla ihastuksen kohteena, eli juuri sellaisena kiiltokuvapoikana.

Miksi haluaisit olla kiiltokuvapoika? Millä tavalla se hivelisi itsetuntoa?!
Oikeesti en ymmärrä yhtään.

Viisi pistettä kirjoitti:

Enemmän itsetuntoa hivelisi olla ihastuksen kohteena, eli juuri sellaisena kiiltokuvapoikana.

Ahaa, sinä (Viis pistettä) et siis rakkautta edes halua!
Aloittaja on varmaankin sinun kanssasi samoilla linjoilla. Hänkin varmaan haluaa tuntea itsensä vain imarrelluksi, ei rakastetuksi.

kiiltokuva. kirjoitti:

Miksi haluaisit olla kiiltokuvapoika? Millä tavalla se hivelisi itsetuntoa?!
Oikeesti en ymmärrä yhtään.

Haluaisi vaan katsella itseään peilistä

............... kirjoitti:

Ahaa, sinä (Viis pistettä) et siis rakkautta edes halua!
Aloittaja on varmaankin sinun kanssasi samoilla linjoilla. Hänkin varmaan haluaa tuntea itsensä vain imarrelluksi, ei rakastetuksi.

Lue lisää

Olen tähän astisen elämäni ollut siinä tilanteessa että ei minuun ole sen enempää rakastuttu kuin ihastuttukaan, minkä seurauksena itsetuntoni on romuna. Tätä taustaa vasten ajatus siitä, että olisi naisten suosiossa pelkän olemuksensa takia edes yrittämättä, tuntuu sellaiselta ambrosialta itsetunnolle että sitä on vaikea ylittää. Haaveilevathan melkein kaikki lottovoitostakin, vaikka kymmenesosakin siitä yleensä riittäisi parantamaan useimman elämänlaatua huomattavasti.

Ja puhuinhan vain itsetunnosta, en kokonaisuudesta, joten kiiruhdit johtopäätöksiin aivan liian nopeasti.

Viisi pistettä kirjoitti:

Olen tähän astisen elämäni ollut siinä tilanteessa että ei minuun ole sen enempää rakastuttu kuin ihastuttukaan, minkä seurauksena itsetuntoni on romuna. Tätä taustaa vasten ajatus siitä, että olisi naisten suosiossa pelkän olemuksensa takia edes yrittämättä, tuntuu sellaiselta ambrosialta itsetunnolle että sitä on vaikea ylittää. Haaveilevathan melkein kaikki lottovoitostakin, vaikka kymmenesosakin siitä yleensä riittäisi parantamaan useimman elämänlaatua huomattavasti.

Ja puhuinhan vain itsetunnosta, en kokonaisuudesta, joten kiiruhdit johtopäätöksiin aivan liian nopeasti.

Lue lisää

Miksi kiiruhdit "puhumaan vain itsetunnosta", kun ketju käsittelee rakastetuksi kokemisen tunnetta? Tuo sinun kiirehtimisesi antoi kyllä ymmärtää, että otat mielummin vastaan sen itsetunnonhivelyn, kuin rakkauden, jos valitsemaan pääset.

Jos et sitä tarkoittanut, sinun todellakin kannattaisi paremmin perehtyä viestintääsi, että kykenisit ilmaisemaan itseäsi oikein, eikä muille syntyisi väärinkäsityksiä.

Naiset ovat harjoitelleet niitä ihmissuhteita jo ala-asteiästä lähtien tiiviinä bestissuhteina, siksi osaavat monta juttua jo "luonnostaan".

Muuten, suhde on aina kahden tai useamman kauppa. Myös miehissä on kestämistä ja naisilla on siinä työosansa, joka voi jäädä mieheltä huomaamatta, jos pidetään itsestäänselvänä.

Terapeutti_N kirjoitti:

Naiset ovat harjoitelleet niitä ihmissuhteita jo ala-asteiästä lähtien tiiviinä bestissuhteina, siksi osaavat monta juttua jo "luonnostaan".

Muuten, suhde on aina kahden tai useamman kauppa. Myös miehissä on kestämistä ja naisilla on siinä työosansa, joka voi jäädä mieheltä huomaamatta, jos pidetään itsestäänselvänä.

Lue lisää

Olen nainen minäkin, ja puhe naisten keskinäisistä hyvistä ystävyyssuhteista on bullshittiä! Tyttöjen ihmissuhdepelit ovat raakoja kiusaamisen sävyttämiä pelejä, joissa parhaat kaverukset ovat tosi parhaita, ja sitten vaihtuvat yhtäkkiä. Ja olleellista on, että yksi jätetään aina ulkopuolelle. Kaikki naiset tietävät tämän. Ehkä aika kultaa muistot?

Oli pakko kommentoida. En ymmärrä miksi naiset markkinoivat tällaista potaskaa.

Tosi Ystävä. kirjoitti:

Olen nainen minäkin, ja puhe naisten keskinäisistä hyvistä ystävyyssuhteista on bullshittiä! Tyttöjen ihmissuhdepelit ovat raakoja kiusaamisen sävyttämiä pelejä, joissa parhaat kaverukset ovat tosi parhaita, ja sitten vaihtuvat yhtäkkiä. Ja olleellista on, että yksi jätetään aina ulkopuolelle. Kaikki naiset tietävät tämän. Ehkä aika kultaa muistot?

Oli pakko kommentoida. En ymmärrä miksi naiset markkinoivat tällaista potaskaa.

Lue lisää

... omat parhaat ystäväni ovat lapsuudesta lähtien olleet poikia. Tästäkin johtuen ja tähän liittyen on myös aiheutunut selkään puukotuksia tyttöjen taholta, Mustamaalaus käy naisilta tosiaan ihan luonnostaan, siinä olen samaa mieltä.

Tosi Ystävä. kirjoitti:

Olen nainen minäkin, ja puhe naisten keskinäisistä hyvistä ystävyyssuhteista on bullshittiä! Tyttöjen ihmissuhdepelit ovat raakoja kiusaamisen sävyttämiä pelejä, joissa parhaat kaverukset ovat tosi parhaita, ja sitten vaihtuvat yhtäkkiä. Ja olleellista on, että yksi jätetään aina ulkopuolelle. Kaikki naiset tietävät tämän. Ehkä aika kultaa muistot?

Oli pakko kommentoida. En ymmärrä miksi naiset markkinoivat tällaista potaskaa.

Lue lisää

Ja samat raa'at kiusaamispelit jatkuu sitten miesten kanssa myöhemmin.

Tosi Ystävä kirjoitti:

... omat parhaat ystäväni ovat lapsuudesta lähtien olleet poikia. Tästäkin johtuen ja tähän liittyen on myös aiheutunut selkään puukotuksia tyttöjen taholta, Mustamaalaus käy naisilta tosiaan ihan luonnostaan, siinä olen samaa mieltä.

Lue lisää

Minusta sinulla on ollut kummallinen ystäväpiiri.
Eivät minun ystävyyssuhteeni olleet tuollaisia, enkä huomannut muidenkaan tyttöjen ystävyyssuhteissa kuvailemaasi ilkeyttä.

johanon! kirjoitti:

Minusta sinulla on ollut kummallinen ystäväpiiri.
Eivät minun ystävyyssuhteeni olleet tuollaisia, enkä huomannut muidenkaan tyttöjen ystävyyssuhteissa kuvailemaasi ilkeyttä.

Lue lisää

Jos "ystävät" puukottavat selkään ja ovat pahantahtoisia muutenkin, onko silloin mielestäsi kyse ystäväpiiristä? Ystävyyteen ei kuulu pahantahtoisuus. Me varmaankin liikumme erilaisissa piireissä, tai sitten Johanon! kuulut itse niihin selkäänpuukottaviin "ystäviin" omassa yhteisössäsi.

Naisten selkäänpuukottaminen ja se, että nainen on naiselle susi, on valitettavan tuttua monille. On tietenkin niitä, jotka syystä tai toisesta haluavat ummistaa silmänsä tältä. Sen vuoksihan kiusaajat saavat jatkaa. Naisvaltaiset työpaikat esimerkiksi ovat tunnetusti niitä pahimpia.

En tarkoita, että kaikki naiset olisivat selkäänpuukottajia. Aggressiivisilla naisilla aggressio ilmenee piilotetusti, kierolla tavalla. Suora aggressio on kielletty, kuten myös avoin negatiivisista asioista puhuminen. Terveet, hyvällä itsetunnolla varustetut naiset kykenevät kanavoimaan turhautumisensa prososiaalisemmin. Joillakin paha olo kanavoituu epäsosiaalisemmin. Tuntemani piiloaggressiiviset naiset ovat hyvin ylpeitä ilkeydestään, ja pitävät sitä osoituksena älykkyydestään eivätkä näe, että toiseen naiseen kohdistettu vääryys olisi väärin. Mieheen kohdistettuna se olisi. Ehkä jonkinlaista kieroa naisvihaa esiintyy myös naisissa, ja erityisesti naisissa.
Suomalaisethan ovat hyvin väkivaltainen ja naisvihamielinen kansa.

Minä en ainakaan kelvannut miehelleni, joka saattaa näillä kriteereillä arvioituna olevan keskivertotyyppi. Vähän aikaa kelpasin, sitten ihan suorasanaisesti ilmaisi, että olin vain kelvannut, koska ajatteli eittei sen näköisenä ja pituisena paremmankaan näköistä saisi ja että voisimme erota, kun hän ei enää koe itseään yksinäiseksi.

Tosin omasta mielestään hän ehkä sijoittaa itsensä sinne yläkolmannekselle.

Tämä on miesten tapa ajatella tätä parisuhteen muodostusta. Olin aika rikki tämän "kunnollisen" suomalaisen "keskivertomiehen" jälkeen. Toivottavasti vielä tämän elämän aikana toivun.

Miehillä taitaa olla menossa jonkinlainen missikisa koko ajan omassa päässä? Oma keskivertomieheni kommentoi mm.
- et ole kymmenen kauneimman joukossa
- no ethän sinä mitään missityyppiä ole
mutta että enhän minä parempaakaan voi saada ...
Suorasanainen suomalainen mies. On se kumma ettei hän saa rakkautta. Suuri vääryys!

suora puhe. kirjoitti:

Minä en ainakaan kelvannut miehelleni, joka saattaa näillä kriteereillä arvioituna olevan keskivertotyyppi. Vähän aikaa kelpasin, sitten ihan suorasanaisesti ilmaisi, että olin vain kelvannut, koska ajatteli eittei sen näköisenä ja pituisena paremmankaan näköistä saisi ja että voisimme erota, kun hän ei enää koe itseään yksinäiseksi.

Tosin omasta mielestään hän ehkä sijoittaa itsensä sinne yläkolmannekselle.

Tämä on miesten tapa ajatella tätä parisuhteen muodostusta. Olin aika rikki tämän "kunnollisen" suomalaisen "keskivertomiehen" jälkeen. Toivottavasti vielä tämän elämän aikana toivun.

Miehillä taitaa olla menossa jonkinlainen missikisa koko ajan omassa päässä? Oma keskivertomieheni kommentoi mm.
- et ole kymmenen kauneimman joukossa
- no ethän sinä mitään missityyppiä ole
mutta että enhän minä parempaakaan voi saada ...
Suorasanainen suomalainen mies. On se kumma ettei hän saa rakkautta. Suuri vääryys!

Lue lisää

Aika tyly mies sulla oli. En tiedä mitä itse olet mieltä. Eihän hän sinua arvosta ja rakasta jos noin sinusta ajattelee ja sinua vertailee muihin. Kyllä se oma kulta on se paras mahdollinen, vaikka ei olisi maailman komein ja edes niin komea tai kaunis kun naapuri tai niin äveriäs kuin joku muu. Hän on kuitenkin se joka sinulle merkkaa enemmän kuin muut. Yleensä se vielä menee niin että molemmille se oma kulta on se tärkein ihminen.

Eikä ne paremman näköiset ja jossain paremmat sitä horjuttele.

.... kirjoitti:

Aika tyly mies sulla oli. En tiedä mitä itse olet mieltä. Eihän hän sinua arvosta ja rakasta jos noin sinusta ajattelee ja sinua vertailee muihin. Kyllä se oma kulta on se paras mahdollinen, vaikka ei olisi maailman komein ja edes niin komea tai kaunis kun naapuri tai niin äveriäs kuin joku muu. Hän on kuitenkin se joka sinulle merkkaa enemmän kuin muut. Yleensä se vielä menee niin että molemmille se oma kulta on se tärkein ihminen.

Eikä ne paremman näköiset ja jossain paremmat sitä horjuttele.

Lue lisää

Niimpä. Tuon "suora puhe."-nikin mieskin kyllä sai rakkautta. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan "tuntenut itseään rakastetuksi", koska ei saanut sitä rakkautta missiltä.

Kaipa tuo aloittajakin sitä tarkoittaa, ettei "keskivertomies" voi tuntea itseään rakastetuksi, jos sitä rakkautta ei hänelle osoita nimenomaan missi. Kaikkien muiden naisten rakkaus on hänelle täysi yhdentekevää.

............. kirjoitti:

Niimpä. Tuon "suora puhe."-nikin mieskin kyllä sai rakkautta. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan "tuntenut itseään rakastetuksi", koska ei saanut sitä rakkautta missiltä.

Kaipa tuo aloittajakin sitä tarkoittaa, ettei "keskivertomies" voi tuntea itseään rakastetuksi, jos sitä rakkautta ei hänelle osoita nimenomaan missi. Kaikkien muiden naisten rakkaus on hänelle täysi yhdentekevää.

Lue lisää

Niin mitä sillä rakkaudella sitten tarkoitetaan? Mitä rakkautta aloittaja on jäänyt naiselta tai naisilta vaille? Keskivertomiehenä? Mitä hän olisi saanut, jos olisi ollut ns. "ylivertomies", tai millä termillä voisi kuvata ylimmällä kolmanneksella sijaitsevaa mieshenkilöä?

Kyllä se kauneus taitaa olla katsojan silmässä. Jos todella rakastaa ja arvostaa toista, on hän katsojan silmissä kaunis. Haluan ajatella näin vanhanaikaisesti. Arvostan keskinäistä kunnioitusta, luottamusta, huolenpitoa yms. vanhanaikaisia asioita muissakin ihmissuhteissa.

Suora puhe on hyvä asia, jos siihen sisältyy rakkautta.

............. kirjoitti:

Niimpä. Tuon "suora puhe."-nikin mieskin kyllä sai rakkautta. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan "tuntenut itseään rakastetuksi", koska ei saanut sitä rakkautta missiltä.

Kaipa tuo aloittajakin sitä tarkoittaa, ettei "keskivertomies" voi tuntea itseään rakastetuksi, jos sitä rakkautta ei hänelle osoita nimenomaan missi. Kaikkien muiden naisten rakkaus on hänelle täysi yhdentekevää.

Lue lisää

Se oli minusta sen miehen tappio ehdottomasti. Naiselle kovin ikävää haaskata rakkauttaan niinkin vastarakkaudettomaan mieheen. Aikamoinen illuusio muutenkin joillain miehillä naisen kauneuden tekevän naisesta siedettävemmän elää sen kanssa. Niin myös naisilla ihan samaa illuusiota havaittavissa. Mutta pitäköön illuusionsa ne jotka eivät uskalla kohdata aitoja ihmisiä ilman maailmanlaajuista hyväksyntää.

Toisin sanoen ihmisiä ilman jotain "tämä on muodikasta ja suvaittavaa olla tämmöinen ollaksesi jotenkin tärkeä ihminen ja muuta sellaista hömppää."

Suora puhe suhtautuu minusta rakkauteen ja arvostamiseen siten kun itsekin koen hyväksi suhtautua. Ei noin ajattelevaa ihmistä ainakaan tulisi mieleeni vähätellä tai hänen kykyään rakastamaan aidosti epäillä.

suora puhe. kirjoitti:

Minä en ainakaan kelvannut miehelleni, joka saattaa näillä kriteereillä arvioituna olevan keskivertotyyppi. Vähän aikaa kelpasin, sitten ihan suorasanaisesti ilmaisi, että olin vain kelvannut, koska ajatteli eittei sen näköisenä ja pituisena paremmankaan näköistä saisi ja että voisimme erota, kun hän ei enää koe itseään yksinäiseksi.

Tosin omasta mielestään hän ehkä sijoittaa itsensä sinne yläkolmannekselle.

Tämä on miesten tapa ajatella tätä parisuhteen muodostusta. Olin aika rikki tämän "kunnollisen" suomalaisen "keskivertomiehen" jälkeen. Toivottavasti vielä tämän elämän aikana toivun.

Miehillä taitaa olla menossa jonkinlainen missikisa koko ajan omassa päässä? Oma keskivertomieheni kommentoi mm.
- et ole kymmenen kauneimman joukossa
- no ethän sinä mitään missityyppiä ole
mutta että enhän minä parempaakaan voi saada ...
Suorasanainen suomalainen mies. On se kumma ettei hän saa rakkautta. Suuri vääryys!

Lue lisää

Tuollaista suhtautumistahan palstan naiset monesti oikein vaativat miehiltä. Että pitää tajuta oma tasonsa ja tyytyä. No tuossa sitten lopputulos.

Mutta ikävältä kuulostaa, toivottavasti löydät vielä jonkun, jolle olet ykkönen.

Mies32 kirjoitti:

Tuollaista suhtautumistahan palstan naiset monesti oikein vaativat miehiltä. Että pitää tajuta oma tasonsa ja tyytyä. No tuossa sitten lopputulos.

Mutta ikävältä kuulostaa, toivottavasti löydät vielä jonkun, jolle olet ykkönen.

Lue lisää

Miehet taas näyttävät vaativan naisilta, että heidän olisi tyydyttävä "omaa tasoaan" alempaan. Keskivertomiehenkin pitäisi saada rakkautta vain missiltä, muu ei hänelle näytä kelpaavan.

............. kirjoitti:

Miehet taas näyttävät vaativan naisilta, että heidän olisi tyydyttävä "omaa tasoaan" alempaan. Keskivertomiehenkin pitäisi saada rakkautta vain missiltä, muu ei hänelle näytä kelpaavan.

Lue lisää

Minä rakastin ihmistä, en miestä verrattuna muihin miehiin.

suora puhe kirjoitti:

Minä rakastin ihmistä, en miestä verrattuna muihin miehiin.

En minä ymmärrä mitä tarkoitetaan tasolla ihmissuhteissa.

Ei mitään edellytyksiä. Todelliselle rakkaudelle ei voi olla olemassa mitään tiettyjä ehtoja, koska se jo on. Jokainen voi löytää omasta sisimmästään virtaavan rakkauden ja olla täten rakastettu, vaikka kukaan muu ei rakastaisi. Tällä tavoin haihtuu pois rakkauden puute.

aparaatti kirjoitti:

Ei mitään edellytyksiä. Todelliselle rakkaudelle ei voi olla olemassa mitään tiettyjä ehtoja, koska se jo on. Jokainen voi löytää omasta sisimmästään virtaavan rakkauden ja olla täten rakastettu, vaikka kukaan muu ei rakastaisi. Tällä tavoin haihtuu pois rakkauden puute.

Lue lisää

Itseään pystyy rakastamaan vain, jos on saanut vanhemmiltaan kokea mitä rakkaus on. Rakkautta ei voi oppia tuntemaan, ellei sitä ole ensin saanut oikeasti kokea.
Mutta nainen ei voi tuntea miehen rakkautta itseään rakastamalla, nainen tarvitsee siihen miehen ja päinvastoin. Intiimi rakkaussuhde on eri kuin Jumalinen rakkaus. Jumalinen rakkaus on rakkautta kaikkia kohtaan.

lottamari<3 kirjoitti:

Itseään pystyy rakastamaan vain, jos on saanut vanhemmiltaan kokea mitä rakkaus on. Rakkautta ei voi oppia tuntemaan, ellei sitä ole ensin saanut oikeasti kokea.
Mutta nainen ei voi tuntea miehen rakkautta itseään rakastamalla, nainen tarvitsee siihen miehen ja päinvastoin. Intiimi rakkaussuhde on eri kuin Jumalinen rakkaus. Jumalinen rakkaus on rakkautta kaikkia kohtaan.

Lue lisää

Sori nyt vaan, sweetheart, mutta tässä tarkoittamaani rakkautta ei opita omilta vanhemmiltaan, vaan se vain tulee oivalluksen myötä omasta sisimmästään. So simple as... No kyllä sinä varmasti jonakin päivänä vielä ymmärrät.

aparaatti kirjoitti:

Sori nyt vaan, sweetheart, mutta tässä tarkoittamaani rakkautta ei opita omilta vanhemmiltaan, vaan se vain tulee oivalluksen myötä omasta sisimmästään. So simple as... No kyllä sinä varmasti jonakin päivänä vielä ymmärrät.

Lue lisää

Tarkoitatko tässä siis, että rakastetuksi itsensä kokeminen on jotenkin sama kuin hyväksytyksi ja arvokkaaksi itsensä kokemista. Vai miten on?

aparaatti kirjoitti:

Sori nyt vaan, sweetheart, mutta tässä tarkoittamaani rakkautta ei opita omilta vanhemmiltaan, vaan se vain tulee oivalluksen myötä omasta sisimmästään. So simple as... No kyllä sinä varmasti jonakin päivänä vielä ymmärrät.

Lue lisää

Hassu olet., ei lapsi opi rakkautta muulla tavoin kuin saamalla sitä ulkoapäin. Vasta sen jälkeen tuo oivallus rakkaudesta itseä ja muita kohtaan voi tapahtua. Kyllä sinäkin sen pikku neiti vielä jonakin päivänä oivallat, kun rakastut korviasi myöten, että tarvitset juuri tuota ihanan poitsun rakkautta,..ilman sitä et voi elää.

Rakkaus. kirjoitti:

Tarkoitatko tässä siis, että rakastetuksi itsensä kokeminen on jotenkin sama kuin hyväksytyksi ja arvokkaaksi itsensä kokemista. Vai miten on?

Ei sisäinen rakkaus ole sama kuin arvokkuuden kokeminen. Arvokkuus on ainoastaan mielen kehittämä mielikuva omassa päässä. Emme me ole arvokkaita. Emme liioin ole kauniita tai ainutlaatuisia lumihiutaleita. Olemme samaa eloperäistä ainetta kuin kaikki muutkin. Olemme osana suurta kompostia. We are all-singing and all-dancing crap of the world.

Sisäinen rakkaus on jotakin, joka havaitaan, kun saavutetaan ymmärrys eli lakataan samaistumasta mieleen ja huomataan, että tämä hetki on ainoa, jolla on väliä.

lottamari<3 kirjoitti:

Hassu olet., ei lapsi opi rakkautta muulla tavoin kuin saamalla sitä ulkoapäin. Vasta sen jälkeen tuo oivallus rakkaudesta itseä ja muita kohtaan voi tapahtua. Kyllä sinäkin sen pikku neiti vielä jonakin päivänä oivallat, kun rakastut korviasi myöten, että tarvitset juuri tuota ihanan poitsun rakkautta,..ilman sitä et voi elää.

Lue lisää

Entäpä heitteille jätetyt lapset, jotka kasvavat kaduilla? Hekö muka eivät voisi oivaltaa sisäistä rakkautta? Kyllä se vain niin on, että sisäisen rakkauden oivaltaminen on ihan jokaisen oikeus, halusitpa tai et. Ja sisäistä rakkautta ei voida havaita, jollei oivallus mieleen samaistumattomuudesta ole ensin tapahtunut.

Poitsun rakkautta? Sori nyt vaan, mutta en satu olemaan homo, vaikka kuinka salaa toivoisinkin.

aparaatti kirjoitti:

Entäpä heitteille jätetyt lapset, jotka kasvavat kaduilla? Hekö muka eivät voisi oivaltaa sisäistä rakkautta? Kyllä se vain niin on, että sisäisen rakkauden oivaltaminen on ihan jokaisen oikeus, halusitpa tai et. Ja sisäistä rakkautta ei voida havaita, jollei oivallus mieleen samaistumattomuudesta ole ensin tapahtunut.

Poitsun rakkautta? Sori nyt vaan, mutta en satu olemaan homo, vaikka kuinka salaa toivoisinkin.

Lue lisää

Onko sisäisen rakkauden käsite ja siihen ilmeisesti liittyvä samastuminen tai -mattomuus osa jotakin itse kehittämääsi teoriaa maailmankaikkeudesta? Tai jotain sen suuntaista?

Rakkaus kirjoitti:

Onko sisäisen rakkauden käsite ja siihen ilmeisesti liittyvä samastuminen tai -mattomuus osa jotakin itse kehittämääsi teoriaa maailmankaikkeudesta? Tai jotain sen suuntaista?

Lue lisää

Onko tyhmien kysymysten kerho kokoontunut taas, vai onko se vain häivähdys päässäni olevasta mielikuvasta, joka ei maailmankaikkeuden materiaa ole nähnytkään?

aparaatti kirjoitti:

Entäpä heitteille jätetyt lapset, jotka kasvavat kaduilla? Hekö muka eivät voisi oivaltaa sisäistä rakkautta? Kyllä se vain niin on, että sisäisen rakkauden oivaltaminen on ihan jokaisen oikeus, halusitpa tai et. Ja sisäistä rakkautta ei voida havaita, jollei oivallus mieleen samaistumattomuudesta ole ensin tapahtunut.

Poitsun rakkautta? Sori nyt vaan, mutta en satu olemaan homo, vaikka kuinka salaa toivoisinkin.

Lue lisää

Rakkautta vaille jääneistä lapsista kasvaa yleensä häiriintyneitä. Katso vaikka millaisia nuoria ja aikuisiakin istuu vankiloissa. Millainen perhetausta näillä yleensä on,,..niin...rakkaudeton. Ei tuo sinun sisäinen rakkautesi nyt kyllä ole sama asia tässä kuin vanhempien hoitava rakkaus lasta kohtaan, josta lapsi oppii luottamaan ja kasvamaan itsekin rakastavaksi aikuiseksi.

Se mitä sisällään oivaltaa on aina seurausta siitä mistä on tullut tietoiseksi. Se tieto voi olla kirjoista ja kansista opittua tai sitten luonnollisesti oman kokemuksen kautta. Rakkaudesta voidaan lukea tai sitä voidaan käytännössä itse olla koettu. Kumman luulet olevan pätevämpi tapa sisäistää mitä rakkaus todella on. Näin voidaan käytännössä oppia kaikkia asioita, joko kirjoista tai oman kokemisen kautta. Näiden kahden ero sisäisessä oivaltamisessa on vaan siinä, että toisessa me voimme vain kuvitella miltä rakkaus tuntuu, mutta toisen me olemme oikeasti kokeneet.

Sinun kokemasi sisäinen rauha voi olla lopputulosta tutkimusmatkasta itseesi, psykologiasta, eri uskontoihin tutustumisesta, oman elämän kertaamisesta ja sen asioiden oivaltamisesta. Olet tuossa itsesi tutkimusmatkassa tullut oivaltamaan itseäsi ja elämää koskevia tärkeitä asioita. Olet päässyt sopuun itsesi kanssa, etkä enää pyristele vastaan tai etsi vastauksia, koska ainut olotila rauhan saavuttamiseksi on hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin on. Se on sisäistä oivallusta kaiken suvaitsevasta rakkaudesta.

lottamari<3 kirjoitti:

Rakkautta vaille jääneistä lapsista kasvaa yleensä häiriintyneitä. Katso vaikka millaisia nuoria ja aikuisiakin istuu vankiloissa. Millainen perhetausta näillä yleensä on,,..niin...rakkaudeton. Ei tuo sinun sisäinen rakkautesi nyt kyllä ole sama asia tässä kuin vanhempien hoitava rakkaus lasta kohtaan, josta lapsi oppii luottamaan ja kasvamaan itsekin rakastavaksi aikuiseksi.

Se mitä sisällään oivaltaa on aina seurausta siitä mistä on tullut tietoiseksi. Se tieto voi olla kirjoista ja kansista opittua tai sitten luonnollisesti oman kokemuksen kautta. Rakkaudesta voidaan lukea tai sitä voidaan käytännössä itse olla koettu. Kumman luulet olevan pätevämpi tapa sisäistää mitä rakkaus todella on. Näin voidaan käytännössä oppia kaikkia asioita, joko kirjoista tai oman kokemisen kautta. Näiden kahden ero sisäisessä oivaltamisessa on vaan siinä, että toisessa me voimme vain kuvitella miltä rakkaus tuntuu, mutta toisen me olemme oikeasti kokeneet.

Sinun kokemasi sisäinen rauha voi olla lopputulosta tutkimusmatkasta itseesi, psykologiasta, eri uskontoihin tutustumisesta, oman elämän kertaamisesta ja sen asioiden oivaltamisesta. Olet tuossa itsesi tutkimusmatkassa tullut oivaltamaan itseäsi ja elämää koskevia tärkeitä asioita. Olet päässyt sopuun itsesi kanssa, etkä enää pyristele vastaan tai etsi vastauksia, koska ainut olotila rauhan saavuttamiseksi on hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin on. Se on sisäistä oivallusta kaiken suvaitsevasta rakkaudesta.

Lue lisää

Neuvotko pysymään erossa rakkaudettomien perheiden lapsista? Pitäisikö heidät laittaa vankilaan?

Mies32 kirjoitti:

Neuvotko pysymään erossa rakkaudettomien perheiden lapsista? Pitäisikö heidät laittaa vankilaan?

Missä niin sanoin että rakkaudettomien perheiden lapsista pitäisi pysyä erossa?

Vankila ei ole kenellekään se oikea paikka oppia ainakaan rakkautta, se on yhteiskunnan tapa rangaista ihmistä ottamalla häneltä vapaus pois, jotta hän tajuaisi miten tärkeä on noudattaa oikeutta ja lakia ja suoda kaikille vapaus kulkea ja olla vapaana pelkäämättä rikollisia.

Vankilassa opitaan kurinalaisuuteen. Siellä asetetaan rajat, jotka näiltä rakkaudettomilta vangeilta yleensä puuttuu. Kun vangille asetetaan rajat, niin hän kokee, että hänestä välitetään. Monilla rikollisilla on ollut rikkinäinen koti ja heiltä on puuttunut rajat ja rakkaus, ovat piittaamattomia siksi, kun eivät välitä, kun kukaan ei ole heistäkään välittänyt.

Rakkaudella ja rakkaudettomuudella on selvä syy-seurauslakinsa,. josta raamattukin puhuu esi-esien pahoista teoista, jotka siirtyvät sukupolvelta sukupolvelle...

Vankilan tilalle mielestäni pitäisi keksiä joku muu ratkaisu. Vanki ja vankeinhoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi, eikä se ole edes kovin toimiva tapa. Ehkä toimivampi tapa olisi saattaa rikollinen vanki Aparaatin oppiin, jossa hän voisi kokea valaistumisen ja oppia mielenhallintaa...en tiedä.

lottamari<3 kirjoitti:

Rakkautta vaille jääneistä lapsista kasvaa yleensä häiriintyneitä. Katso vaikka millaisia nuoria ja aikuisiakin istuu vankiloissa. Millainen perhetausta näillä yleensä on,,..niin...rakkaudeton. Ei tuo sinun sisäinen rakkautesi nyt kyllä ole sama asia tässä kuin vanhempien hoitava rakkaus lasta kohtaan, josta lapsi oppii luottamaan ja kasvamaan itsekin rakastavaksi aikuiseksi.

Se mitä sisällään oivaltaa on aina seurausta siitä mistä on tullut tietoiseksi. Se tieto voi olla kirjoista ja kansista opittua tai sitten luonnollisesti oman kokemuksen kautta. Rakkaudesta voidaan lukea tai sitä voidaan käytännössä itse olla koettu. Kumman luulet olevan pätevämpi tapa sisäistää mitä rakkaus todella on. Näin voidaan käytännössä oppia kaikkia asioita, joko kirjoista tai oman kokemisen kautta. Näiden kahden ero sisäisessä oivaltamisessa on vaan siinä, että toisessa me voimme vain kuvitella miltä rakkaus tuntuu, mutta toisen me olemme oikeasti kokeneet.

Sinun kokemasi sisäinen rauha voi olla lopputulosta tutkimusmatkasta itseesi, psykologiasta, eri uskontoihin tutustumisesta, oman elämän kertaamisesta ja sen asioiden oivaltamisesta. Olet tuossa itsesi tutkimusmatkassa tullut oivaltamaan itseäsi ja elämää koskevia tärkeitä asioita. Olet päässyt sopuun itsesi kanssa, etkä enää pyristele vastaan tai etsi vastauksia, koska ainut olotila rauhan saavuttamiseksi on hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin on. Se on sisäistä oivallusta kaiken suvaitsevasta rakkaudesta.

Lue lisää

Kyllä ne nuoret ja aikuiset miehetkin, jotka istuvat vankiloissa, olisivat tänä päivänä erilaisia, jos he olisivat oivaltaneet. Siitä tässä on kysymys. Älä yritä sysätä syytä mihinkään muuhun kuin oivalluksen puutteeseen. Tietoisuutta eli mielen todellista rauhoittamista ei opeteta yhteiskunnassa tarpeeksi ja se johtaa joskus tuollaisiin tragedioihin.

Me emme tarvitse kokemuksia sisäisen rakkauden löytämiseen, koska useissa tapauksissa tämä ei edes toimi. Monet kuolevat oivaltamatta koskaan, ja joillakin saattaa mennä hyvinkin vanhaksi saakka, kunnes he oivaltavat. Siksi kirjat ovat tässä nyt kantava voima. Oivallus ei ole mikään sellainen, että sen tarvitsisi pohjautua rankkoihin kokemuksiin. Monet ovat oivaltaneet ilman sen suurempaa tragediaa, ja tuo oivallus on ollut yhtä tehokas. Ja sisäistä rakkautta ei tarvitse kuvitella, koska kirja yksinkertaisesti johdattaa sinut oivaltamaan se, ei kuvittelemaan.

Minun kokemani sisäinen rauha on oivalluksen tulosta. Ei siihen tarvita tutkimusmatkoja uskontoihin tai psykologioihin. Ainoastaan pari kirjaa olen lukenut, mutta eivät ne kirjat itsessään tuoneet sitä sisäistä rauhaa, vaan oivallus tästä kaikesta, jota olen kertonut.

lottamari<3 kirjoitti:

Missä niin sanoin että rakkaudettomien perheiden lapsista pitäisi pysyä erossa?

Vankila ei ole kenellekään se oikea paikka oppia ainakaan rakkautta, se on yhteiskunnan tapa rangaista ihmistä ottamalla häneltä vapaus pois, jotta hän tajuaisi miten tärkeä on noudattaa oikeutta ja lakia ja suoda kaikille vapaus kulkea ja olla vapaana pelkäämättä rikollisia.

Vankilassa opitaan kurinalaisuuteen. Siellä asetetaan rajat, jotka näiltä rakkaudettomilta vangeilta yleensä puuttuu. Kun vangille asetetaan rajat, niin hän kokee, että hänestä välitetään. Monilla rikollisilla on ollut rikkinäinen koti ja heiltä on puuttunut rajat ja rakkaus, ovat piittaamattomia siksi, kun eivät välitä, kun kukaan ei ole heistäkään välittänyt.

Rakkaudella ja rakkaudettomuudella on selvä syy-seurauslakinsa,. josta raamattukin puhuu esi-esien pahoista teoista, jotka siirtyvät sukupolvelta sukupolvelle...

Vankilan tilalle mielestäni pitäisi keksiä joku muu ratkaisu. Vanki ja vankeinhoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi, eikä se ole edes kovin toimiva tapa. Ehkä toimivampi tapa olisi saattaa rikollinen vanki Aparaatin oppiin, jossa hän voisi kokea valaistumisen ja oppia mielenhallintaa...en tiedä.

Lue lisää

"Ehkä toimivampi tapa olisi saattaa rikollinen vanki Aparaatin oppiin, jossa hän voisi kokea valaistumisen ja oppia mielenhallintaa."

Niin, siis tietoisuustaitoja voisi olla hyvä opettaa vankiloissa, jos halutaan, että vanki ei todella syyllisty enää jatkossa rikoksiin.

aparaatti kirjoitti:

Kyllä ne nuoret ja aikuiset miehetkin, jotka istuvat vankiloissa, olisivat tänä päivänä erilaisia, jos he olisivat oivaltaneet. Siitä tässä on kysymys. Älä yritä sysätä syytä mihinkään muuhun kuin oivalluksen puutteeseen. Tietoisuutta eli mielen todellista rauhoittamista ei opeteta yhteiskunnassa tarpeeksi ja se johtaa joskus tuollaisiin tragedioihin.

Me emme tarvitse kokemuksia sisäisen rakkauden löytämiseen, koska useissa tapauksissa tämä ei edes toimi. Monet kuolevat oivaltamatta koskaan, ja joillakin saattaa mennä hyvinkin vanhaksi saakka, kunnes he oivaltavat. Siksi kirjat ovat tässä nyt kantava voima. Oivallus ei ole mikään sellainen, että sen tarvitsisi pohjautua rankkoihin kokemuksiin. Monet ovat oivaltaneet ilman sen suurempaa tragediaa, ja tuo oivallus on ollut yhtä tehokas. Ja sisäistä rakkautta ei tarvitse kuvitella, koska kirja yksinkertaisesti johdattaa sinut oivaltamaan se, ei kuvittelemaan.

Minun kokemani sisäinen rauha on oivalluksen tulosta. Ei siihen tarvita tutkimusmatkoja uskontoihin tai psykologioihin. Ainoastaan pari kirjaa olen lukenut, mutta eivät ne kirjat itsessään tuoneet sitä sisäistä rauhaa, vaan oivallus tästä kaikesta, jota olen kertonut.

Lue lisää

Niin,. "jolla on korva se kuulkoon ja silmät se nähköön..mutta olette kuuroiksi ja sokeiksi tulleet"...

onko tuo Jeesuksen lausahdus sinusta juuri sitä asian oivaltamista mistä hän kansaa moittii tai heitä neuvoo? Minusta se on juuri sitä.

Oivaltamiseen tarvitaan tietysti aina jokin tekijä, se voi tosiaan olla joku hyvä asiaa valaiseva kirja tai jonkun "viisaan" ihmisen kohtaaminen ja hänen puheensa. Jostain tuo oivallus meihin tulee, se ei tule tyhjästä.

Minusta oivalluksen kokeminen vaatii tietynlaista vastaanottavuutta asialle. Jos olemme kovin vastahankaan koko jutulle, niin estämme oivalluksen syntymisen helposti. Joillekin asiat eivät ole yhtä helppoja oivaltaa ja käsittää siksi niiden esittämiseen tarvitaan teorian lisäksi konkreettista näyttöä. Tiede nojautuu juuri tälläiseen tapaan tuoda esille uusia asioita, koska pelkkä teoria ei vielä vakuuta ketään uskomaan tai toteamaan asian olevan niin tai näin.

Jeesus käytti sanojensa painona myöskin konkreettisia keinoja näyttää ihmisille rakkauden voiman. Hän paransi sairaita ja herätti kuolleista vain sen vuoksi, jotta hänen sanoillaan olisi joku näyttö mihin ne perustaa.

Miten rauhoitat rauhoittumattoman mielen, joka kärsii siitä tunteesta että kukaan ei hänestä välitä tai kukaan ei häntä rakasta. Kun ihminen saa kokea toisen ihmisen läheisyyden, välittämisen ja rakkauden hän oivaltaa myöskin rakkauden tärkeyden ja sen miten mieli siitä rauhoittuu ja millaisen rauhan tuo rakkaan ihmisen ja rakkauden tuntu meissä saa aikaan.

Sinunkaan oivalluksesi ei ole tullut tyhjästä, sinun on tarvinnut sen oivaltamisesi eteen tehdä jotain, saada jostain tietoa, kuulla, nähdä tai kokea jotain, joka tuon muutoksen sinussa on saanut aikaan.

Kokemusten ei tarvitsekaan olla rankkoja, kiinnostus ja vastauksien etsiminen ja uteliaisuus tässä oivaltamis kysymyksessä ovatkin ne tärkeimmät.

lottamari<3 kirjoitti:

Niin,. "jolla on korva se kuulkoon ja silmät se nähköön..mutta olette kuuroiksi ja sokeiksi tulleet"...

onko tuo Jeesuksen lausahdus sinusta juuri sitä asian oivaltamista mistä hän kansaa moittii tai heitä neuvoo? Minusta se on juuri sitä.

Oivaltamiseen tarvitaan tietysti aina jokin tekijä, se voi tosiaan olla joku hyvä asiaa valaiseva kirja tai jonkun "viisaan" ihmisen kohtaaminen ja hänen puheensa. Jostain tuo oivallus meihin tulee, se ei tule tyhjästä.

Minusta oivalluksen kokeminen vaatii tietynlaista vastaanottavuutta asialle. Jos olemme kovin vastahankaan koko jutulle, niin estämme oivalluksen syntymisen helposti. Joillekin asiat eivät ole yhtä helppoja oivaltaa ja käsittää siksi niiden esittämiseen tarvitaan teorian lisäksi konkreettista näyttöä. Tiede nojautuu juuri tälläiseen tapaan tuoda esille uusia asioita, koska pelkkä teoria ei vielä vakuuta ketään uskomaan tai toteamaan asian olevan niin tai näin.

Jeesus käytti sanojensa painona myöskin konkreettisia keinoja näyttää ihmisille rakkauden voiman. Hän paransi sairaita ja herätti kuolleista vain sen vuoksi, jotta hänen sanoillaan olisi joku näyttö mihin ne perustaa.

Miten rauhoitat rauhoittumattoman mielen, joka kärsii siitä tunteesta että kukaan ei hänestä välitä tai kukaan ei häntä rakasta. Kun ihminen saa kokea toisen ihmisen läheisyyden, välittämisen ja rakkauden hän oivaltaa myöskin rakkauden tärkeyden ja sen miten mieli siitä rauhoittuu ja millaisen rauhan tuo rakkaan ihmisen ja rakkauden tuntu meissä saa aikaan.

Sinunkaan oivalluksesi ei ole tullut tyhjästä, sinun on tarvinnut sen oivaltamisesi eteen tehdä jotain, saada jostain tietoa, kuulla, nähdä tai kokea jotain, joka tuon muutoksen sinussa on saanut aikaan.

Kokemusten ei tarvitsekaan olla rankkoja, kiinnostus ja vastauksien etsiminen ja uteliaisuus tässä oivaltamis kysymyksessä ovatkin ne tärkeimmät.

Lue lisää

Olet muuten kyllä aivan oikeassa, että oivaltamista edeltää jokin tapahtuma. Olen joskus aiemmin sanonut, että joissakin hyvin harvoissa tapauksissa pelkkä kohtalokas kokemus voi sen laukaista. Vielä useammin kylläkin tuon kaltaisten kirjojen lukeminen, joista olen puhunut.

"Miten rauhoitat rauhoittumattoman mielen, joka kärsii siitä tunteesta että kukaan ei hänestä välitä tai kukaan ei häntä rakasta. Kun ihminen saa kokea toisen ihmisen läheisyyden, välittämisen ja rakkauden hän oivaltaa myöskin rakkauden tärkeyden ja sen miten mieli siitä rauhoittuu ja millaisen rauhan tuo rakkaan ihmisen ja rakkauden tuntu meissä saa aikaan."

Tuota väitettä en allekirjoita. Toisen ihmisen läheisyys tuo vain ulkoista, hetkellistä täyttymyksen tunnetta, siihen saakka kunnes tuo toinen on taas poissa, mutta se ei tuo sisäistä ja pysyvää täyttymystä. Mieli rauhoittuu pysyvästi vasta silloin, kun oivalletaan. Ja tämä oivallus voi tosiaankin tapahtua missä vain, vaikka peräkammarissa tai vankilassa, jossa ollaan eristäytyneitä muista ihmisistä, ja kuten sanoin, virikkeenä voi olla hengellisen heräämisen kirja tai harvoissa tapauksissa rankka kokemus.

aparaatti kirjoitti:

Olet muuten kyllä aivan oikeassa, että oivaltamista edeltää jokin tapahtuma. Olen joskus aiemmin sanonut, että joissakin hyvin harvoissa tapauksissa pelkkä kohtalokas kokemus voi sen laukaista. Vielä useammin kylläkin tuon kaltaisten kirjojen lukeminen, joista olen puhunut.

"Miten rauhoitat rauhoittumattoman mielen, joka kärsii siitä tunteesta että kukaan ei hänestä välitä tai kukaan ei häntä rakasta. Kun ihminen saa kokea toisen ihmisen läheisyyden, välittämisen ja rakkauden hän oivaltaa myöskin rakkauden tärkeyden ja sen miten mieli siitä rauhoittuu ja millaisen rauhan tuo rakkaan ihmisen ja rakkauden tuntu meissä saa aikaan."

Tuota väitettä en allekirjoita. Toisen ihmisen läheisyys tuo vain ulkoista, hetkellistä täyttymyksen tunnetta, siihen saakka kunnes tuo toinen on taas poissa, mutta se ei tuo sisäistä ja pysyvää täyttymystä. Mieli rauhoittuu pysyvästi vasta silloin, kun oivalletaan. Ja tämä oivallus voi tosiaankin tapahtua missä vain, vaikka peräkammarissa tai vankilassa, jossa ollaan eristäytyneitä muista ihmisistä, ja kuten sanoin, virikkeenä voi olla hengellisen heräämisen kirja tai harvoissa tapauksissa rankka kokemus.

Lue lisää

"Toisen ihmisen läheisyys tuo vain ulkoista, hetkellistä täyttymyksen tunnetta, siihen saakka kunnes tuo toinen on taas poissa, mutta se ei tuo sisäistä ja pysyvää täyttymystä"

No,..olen eri mieltä tuosta lausumastasi. Toisen ihmisen läheisyys ei tuo vain ulkoista hetkellistä tunnetta vaan antaa juuri sitä sisäistä onnellisuuden ja rauhan ja tasapainon tunnetta, jota tuon toisen ihmisen läheisyydessä koetaan vaikka hän ei aina olisi läsnäkään.

Mieli rauhoittuu vasta kun se kokee olevansa rakastettu, hyväksytty ja ihmisellä on turvallinen rakastava suhde.

Miksi miljoonat ihmiset etsisivät seuranhakupalstoilta itselleen seuraa, jos eivät kaipaisi oikeaa rakkautta ja toisen ihmisen antamaa läheisyyttä. Jos joidenkin mieli rauhoittuu sillä, että ovat oivaltaneet, että rakkaus ja parisuhde eivät ole heitä varten, että yksin on parempi olla, niin silloin se on ok. Mikään valaistuminen ei kuitenkaan poista miehen ja naisen tarvetta kokea huumaava rakastuminen kaikkine intohimoineen. Sitä tunnetta ei korvaa mikään sisäinen mielenrauha vaan ihmisen mieli kaipaa ja haluaa luonnostaan aina kokea toisen sukupuolen fyysisen ja psyykkisen läsnäolon.

lottamari<3 kirjoitti:

"Toisen ihmisen läheisyys tuo vain ulkoista, hetkellistä täyttymyksen tunnetta, siihen saakka kunnes tuo toinen on taas poissa, mutta se ei tuo sisäistä ja pysyvää täyttymystä"

No,..olen eri mieltä tuosta lausumastasi. Toisen ihmisen läheisyys ei tuo vain ulkoista hetkellistä tunnetta vaan antaa juuri sitä sisäistä onnellisuuden ja rauhan ja tasapainon tunnetta, jota tuon toisen ihmisen läheisyydessä koetaan vaikka hän ei aina olisi läsnäkään.

Mieli rauhoittuu vasta kun se kokee olevansa rakastettu, hyväksytty ja ihmisellä on turvallinen rakastava suhde.

Miksi miljoonat ihmiset etsisivät seuranhakupalstoilta itselleen seuraa, jos eivät kaipaisi oikeaa rakkautta ja toisen ihmisen antamaa läheisyyttä. Jos joidenkin mieli rauhoittuu sillä, että ovat oivaltaneet, että rakkaus ja parisuhde eivät ole heitä varten, että yksin on parempi olla, niin silloin se on ok. Mikään valaistuminen ei kuitenkaan poista miehen ja naisen tarvetta kokea huumaava rakastuminen kaikkine intohimoineen. Sitä tunnetta ei korvaa mikään sisäinen mielenrauha vaan ihmisen mieli kaipaa ja haluaa luonnostaan aina kokea toisen sukupuolen fyysisen ja psyykkisen läsnäolon.

Lue lisää

Naiselle rakkaus yleensä tosiaan tuo myös sisäistä hyvää, heteromiehelle ei.

Mies32 kirjoitti:

Naiselle rakkaus yleensä tosiaan tuo myös sisäistä hyvää, heteromiehelle ei.

Ilman rakkauttakin se tietääkseni toimii. Rakastuminen tekee siitä vaan monin verroin parempaa.

lottamari<3 kirjoitti:

"Toisen ihmisen läheisyys tuo vain ulkoista, hetkellistä täyttymyksen tunnetta, siihen saakka kunnes tuo toinen on taas poissa, mutta se ei tuo sisäistä ja pysyvää täyttymystä"

No,..olen eri mieltä tuosta lausumastasi. Toisen ihmisen läheisyys ei tuo vain ulkoista hetkellistä tunnetta vaan antaa juuri sitä sisäistä onnellisuuden ja rauhan ja tasapainon tunnetta, jota tuon toisen ihmisen läheisyydessä koetaan vaikka hän ei aina olisi läsnäkään.

Mieli rauhoittuu vasta kun se kokee olevansa rakastettu, hyväksytty ja ihmisellä on turvallinen rakastava suhde.

Miksi miljoonat ihmiset etsisivät seuranhakupalstoilta itselleen seuraa, jos eivät kaipaisi oikeaa rakkautta ja toisen ihmisen antamaa läheisyyttä. Jos joidenkin mieli rauhoittuu sillä, että ovat oivaltaneet, että rakkaus ja parisuhde eivät ole heitä varten, että yksin on parempi olla, niin silloin se on ok. Mikään valaistuminen ei kuitenkaan poista miehen ja naisen tarvetta kokea huumaava rakastuminen kaikkine intohimoineen. Sitä tunnetta ei korvaa mikään sisäinen mielenrauha vaan ihmisen mieli kaipaa ja haluaa luonnostaan aina kokea toisen sukupuolen fyysisen ja psyykkisen läsnäolon.

Lue lisää

Mutta jos tuo toinen ihminen ottaa sinusta eron, niin sittenkö et voi säilyttää sisäistä rauhaa?

En valitettavasti voi sanoa sinun olevan täysin tietoinen, jos et pysty käsittämään, että mikään ulkoinen asia tai henkilö ei tee pysyvää täyttymystä, vaan sen täyttymyksen pystyy löytämään oivalluksen kautta omasta sisimmästään. Minä olen tämän havainnon tehnyt ja siihen ei tarvittu suhdetta kehenkään ulkoiseen ihmiseen.

Miljoonat ihmiset hakevat seuranhakupalstoilta seuraa epätoivoisina, vai voitko väittää muuta? Heillä se toisen ihmisen vieressä oleminen ei ikävä kyllä ole pelkkää halua, vaan heidän mielensä saa heidät kuvittelemaan, että kyseessä olisi tarve, vaikka tarpeen kanssa tässä ei nyt ole mitään tekemistä.

Toisen ihmisen haluaminen on tervettä, ei tarvitseminen. Ja kun sanon haluaminen, niin siihen myös sisältyy ajatus siitä, että voin olla onnellinen, vaikka en saisi haluamaani asiaa. Haluamani asian puute ei vie sitä tyyneyttä ja rauhaa pois minusta, koska se pysyvä täyttymys tulee omasta sisimmästä.

aparaatti kirjoitti:

Mutta jos tuo toinen ihminen ottaa sinusta eron, niin sittenkö et voi säilyttää sisäistä rauhaa?

En valitettavasti voi sanoa sinun olevan täysin tietoinen, jos et pysty käsittämään, että mikään ulkoinen asia tai henkilö ei tee pysyvää täyttymystä, vaan sen täyttymyksen pystyy löytämään oivalluksen kautta omasta sisimmästään. Minä olen tämän havainnon tehnyt ja siihen ei tarvittu suhdetta kehenkään ulkoiseen ihmiseen.

Miljoonat ihmiset hakevat seuranhakupalstoilta seuraa epätoivoisina, vai voitko väittää muuta? Heillä se toisen ihmisen vieressä oleminen ei ikävä kyllä ole pelkkää halua, vaan heidän mielensä saa heidät kuvittelemaan, että kyseessä olisi tarve, vaikka tarpeen kanssa tässä ei nyt ole mitään tekemistä.

Toisen ihmisen haluaminen on tervettä, ei tarvitseminen. Ja kun sanon haluaminen, niin siihen myös sisältyy ajatus siitä, että voin olla onnellinen, vaikka en saisi haluamaani asiaa. Haluamani asian puute ei vie sitä tyyneyttä ja rauhaa pois minusta, koska se pysyvä täyttymys tulee omasta sisimmästä.

Lue lisää

Olisin täysin kylmä, tunteeton ja paatunut ihminen, ellen tuntisi mitään, jos minut jätettäisiin. Sinä et ilmeisesti ymmärrä tunteiden päälle mitään se on minun oivallukseni. Et voi tosissasi väittää, että hylätyksi/jätetyksi tuleminen ei koskisi silloin, kun on luottanut ja rakastanut toista ja toinen pettääkin sinut. Mikään rauha ei ole niin rikkoutumaton, että se kestäisi tyynenä tuollaisen myrskyn.

Ihminen joka ei saa riittävästi ravintoa siis ruokaa elimistönsä kunnossa pitoon laihtuu, riutuu ja sairastuu. Anorektikko voi elää kituuttaa niukalla ravinnolla pitkäänkin, mutta lopulta tuo nälkiintyminen tappaa hänet. Samoin on rakkauden puutteen laita, se on tarve, jota on jatkuvasti saatava ainakin pieninä annoksina, jotta ihminen henkisesti voi hyvin.

Avioero tai suhteen päättyminen on monelle niin vakava kriisin paikka, eivät pysty syömään, nukkumaan tai rauhoittumaan. Henkinen ahdistu syö sekä ruumista että mieltä niin, että ihminen saattaa vakavastikin sairastua.

Sinä rakas Aparaatti puhut puuta heinää tajuamatta elämästä ja ihmisistä mitään. Et ilmeisestikään ole kokenut kovia tai sitten olet kokenut ja sen takia olet paaduttanut sydämesi kivikovaksi tuolla omavoimaisella rakkaudella.

Onnellisuus ei ole niin yksiselitteinen asia kuin sinä sen uskot olevan. Onnellisuutta ei voida mitata ja antaa kaikille saman mittamukin mukaan. Ihminen voi kyllä oppia elämään niin, että hänen sisimmässään on perus tyyni rauha, joka perustuu hänen elämänkatsomukseensa, hän on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, hän ei huolehdi turhista, mutta ei myöskään jätä asioita hoitamatta kohtalonsa varaan. Ihmisen vastuu itsestään on taata itselleen tasapainoinen tyydyttävä elämä, tehdä tarpeidensa tyydyttämisen eteen se, että voisi kokea olevansa ainakin jotenkin onnellinen.

Aina tuo onnellisuus ei ole mahdollista saavuttaa ja ihmiselle ainoaksi vaihtoehdoksi jää tyytyminen vallitsevaan olotilaan ja hyväksyminen siihen mitä on.

En usko, että mikään valaistuminen tai oivaltaminen tuo lopullista tyyntä rauhaa ihmiselle. Ihminen on pohjimmiltaan aina hieman rauhaton vaikka sanoisi muuta. Ihmisen pahin pelko on pelko. Pelon takana on tuntemattomuus. Oivalluksesi perusperiaate sisältyy tähän pelon voittamiseen..kun ei ole pelkoa, niin on rauha olla. Sinä et pelkää nyt, koska elämässäsi on kaikki hyvin ja kaikki rullaa samaa rataa, on helppoa silloin sanoa olevansa onnellinen, tyyni ja rauha sisimmässä.

Meidän on niin helppo puhua, kun olemme kriiseistä vapaita, emme tunne tarvitsevamme silloin ketään. Mutta kun kriisi tulee omalle kohdalle, niin jo on hätä kädessä ja puhelimet soivat, kun oma apu ja rauha eivät enää riitäkään turvaamaan sitä sisäistä rauhaa vaan kuvaan astuu mukaan pelko. Silloin toisen ihmisen apu ja läheisyys ja vertaistuki ovat äärettömän tärkeitä asioita.

lottamari<3 kirjoitti:

Olisin täysin kylmä, tunteeton ja paatunut ihminen, ellen tuntisi mitään, jos minut jätettäisiin. Sinä et ilmeisesti ymmärrä tunteiden päälle mitään se on minun oivallukseni. Et voi tosissasi väittää, että hylätyksi/jätetyksi tuleminen ei koskisi silloin, kun on luottanut ja rakastanut toista ja toinen pettääkin sinut. Mikään rauha ei ole niin rikkoutumaton, että se kestäisi tyynenä tuollaisen myrskyn.

Ihminen joka ei saa riittävästi ravintoa siis ruokaa elimistönsä kunnossa pitoon laihtuu, riutuu ja sairastuu. Anorektikko voi elää kituuttaa niukalla ravinnolla pitkäänkin, mutta lopulta tuo nälkiintyminen tappaa hänet. Samoin on rakkauden puutteen laita, se on tarve, jota on jatkuvasti saatava ainakin pieninä annoksina, jotta ihminen henkisesti voi hyvin.

Avioero tai suhteen päättyminen on monelle niin vakava kriisin paikka, eivät pysty syömään, nukkumaan tai rauhoittumaan. Henkinen ahdistu syö sekä ruumista että mieltä niin, että ihminen saattaa vakavastikin sairastua.

Sinä rakas Aparaatti puhut puuta heinää tajuamatta elämästä ja ihmisistä mitään. Et ilmeisestikään ole kokenut kovia tai sitten olet kokenut ja sen takia olet paaduttanut sydämesi kivikovaksi tuolla omavoimaisella rakkaudella.

Onnellisuus ei ole niin yksiselitteinen asia kuin sinä sen uskot olevan. Onnellisuutta ei voida mitata ja antaa kaikille saman mittamukin mukaan. Ihminen voi kyllä oppia elämään niin, että hänen sisimmässään on perus tyyni rauha, joka perustuu hänen elämänkatsomukseensa, hän on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, hän ei huolehdi turhista, mutta ei myöskään jätä asioita hoitamatta kohtalonsa varaan. Ihmisen vastuu itsestään on taata itselleen tasapainoinen tyydyttävä elämä, tehdä tarpeidensa tyydyttämisen eteen se, että voisi kokea olevansa ainakin jotenkin onnellinen.

Aina tuo onnellisuus ei ole mahdollista saavuttaa ja ihmiselle ainoaksi vaihtoehdoksi jää tyytyminen vallitsevaan olotilaan ja hyväksyminen siihen mitä on.

En usko, että mikään valaistuminen tai oivaltaminen tuo lopullista tyyntä rauhaa ihmiselle. Ihminen on pohjimmiltaan aina hieman rauhaton vaikka sanoisi muuta. Ihmisen pahin pelko on pelko. Pelon takana on tuntemattomuus. Oivalluksesi perusperiaate sisältyy tähän pelon voittamiseen..kun ei ole pelkoa, niin on rauha olla. Sinä et pelkää nyt, koska elämässäsi on kaikki hyvin ja kaikki rullaa samaa rataa, on helppoa silloin sanoa olevansa onnellinen, tyyni ja rauha sisimmässä.

Meidän on niin helppo puhua, kun olemme kriiseistä vapaita, emme tunne tarvitsevamme silloin ketään. Mutta kun kriisi tulee omalle kohdalle, niin jo on hätä kädessä ja puhelimet soivat, kun oma apu ja rauha eivät enää riitäkään turvaamaan sitä sisäistä rauhaa vaan kuvaan astuu mukaan pelko. Silloin toisen ihmisen apu ja läheisyys ja vertaistuki ovat äärettömän tärkeitä asioita.

Lue lisää

Ei ole kylmyyttä tai paatuneisuutta, jos en reagoi mitenkään voimakkaasti siihen, jos minut jätettäisiin. Minun ei vain tarvitse välittää siitä erosta juurikaan, koska minulla on rikkoutumaton mielenrauha, johon pääsee aina, koska mieleen ei tarvitse samaistua. Siten en tarvitse mitään vuosien toipumisaikaa, vaan pystyn hyväksymään kaiken sellaisenaan juuri läsnäolevassa hetkessä. Minä hyväksyn ja jatkan eteenpäin. Ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan.

En minä, kuten muutkaan oivaltaneet, kärsi rakkauden puutteesta. Todellinen ja pysyvä rakkaus tulee omasta sisimmästä, joten ei vain voi olla puutetta mistään. Ulkopuolelta tulevaa rakkautta ei siis voi verrata sen takia mihinkään ruokaan tai juomaan, joiden puutteeseen kuolee. Aina on oivallettavissa juuri se kestävä, sisimmästä tuleva rakkaus, joka ei ulkoisten olosuhteiden, kuten eron, muututtuakaan lopu.

Se, että avioero on jollekulle toiselle vakava paikka, johtuu siitä, että he ovat samaistuneita mieleensä, joka kuvittelee, että kyseessä olisi kriisi. Mieleen samaistumattomuus taas antaa aina mahdollisuuden jatkaa elämää eteenpäin surkuttelematta turhia, koska elämä kantaa.

Ihminen voi saada tasapainoisen ja tyytyväisen, siis onnellisen elämän siten, että hän oivaltaa. Kaikki on hyvin nyt. Ei ole pakko, ei siis tarvitse ponnistella, jos ei halua, joidenkin asioiden, kuten kumppanin löytämisen eteen. Jos elossa haluaa pysyä, niin sitä varten hengitetään, syödään, juodaan, nukutaan, ulostetaan ja virtsataan. Muuta ei elämiseen tarvita. Se on siinä jo, tasapainoisuus ja onnellisuus. Toki jos haluat, niin voit ponnistella ja tavoitella enemmän, mutta se on vain pelkkää plussaa eikä vaikuta sinun onnellisuuteesi enää sinänsä. Jos jokin tarpeelle perustuva asia viedään pois elämästä, ihminen kuolee, mutta jos viedään pelkälle halulle perustuva asia pois elämästä, niin ei kuole ja mielenrauha säilyttää voimansa samanlaisena tyynenä olotilana, niin kuin se oli aiemminkin. Onnellisuus on jo; sitä ei tarvitse enää erikseen saavuttaa. Tätä on oivaltaminen.

Valaistuminen eli oivaltaminen nimenomaan tuo sen pysyvän tyyneyden ja rauhan elämälle. Ei ole mitään niin vapauttavaa asiaa kuin tietoisuus. Jos kriisejä tulee elämässä vastaan, niin niiden hoitamista ei helpota ainakaan yhtään se, että samaistuu mieleen ja tuntee sen takia ylimääräistä kärsimystä. Mieleen samaistuminen ja siitä johtuva rauhattomuus on kuin heittäisi lisää vettä tulvaan. Ei tulvaa niin taltuteta. Mielenrauha on ainoa tie selvitä kaikesta helpoimmalla, ja kun toiminta tapahtuu tuosta mielenrauhasta käsin, se on paljon tehokkaampaa kuin jos reagoisi kuin sätkynukke hätääntyneenä.

Hei Ching Jing-Yi! Olen pienessä pinteessä. Lottamari luulee edelleen, että olen nainen. Mikä neuvoksi? Bileet pystyyn?

aparaatti kirjoitti:

Hei Ching Jing-Yi! Olen pienessä pinteessä. Lottamari luulee edelleen, että olen nainen. Mikä neuvoksi? Bileet pystyyn?

No, huomenna avaan sokat ja heitän kranaatit tanssilattialle :D Verbaalista ilotulitustako odotat? Voin koettaa keksiä tänään jotain hauskaa vielä.

-I-Ching

Yijing kirjoitti:

No, huomenna avaan sokat ja heitän kranaatit tanssilattialle :D Verbaalista ilotulitustako odotat? Voin koettaa keksiä tänään jotain hauskaa vielä.

-I-Ching

Annahan tulla jotakin nokkelaa, jos keksit. Ihan mihin tahansa kohtaan kommenttiviidakkoa, jossa unenpäästä kiinni yrittävää kansalaista näin keskiyön aikana häiritään. :D

aparaatti kirjoitti:

Annahan tulla jotakin nokkelaa, jos keksit. Ihan mihin tahansa kohtaan kommenttiviidakkoa, jossa unenpäästä kiinni yrittävää kansalaista näin keskiyön aikana häiritään. :D

Lue lisää

Ks. ylempänä :D

-I-Ching

aparaatti kirjoitti:

Hei Ching Jing-Yi! Olen pienessä pinteessä. Lottamari luulee edelleen, että olen nainen. Mikä neuvoksi? Bileet pystyyn?

Huorittele sitä pikkulutkaa, niin tajuaa sinun olevan vallassa.

Mies32 kirjoitti:

Huorittele sitä pikkulutkaa, niin tajuaa sinun olevan vallassa.

En taida pystyä. Olen kai liian poisoppinut, siis poissa tolaltani, tekemään mitään sellaista.

Mies32 kirjoitti:

Huorittele sitä pikkulutkaa, niin tajuaa sinun olevan vallassa.

Tarkoitatko että jos asuu susien kanssa niin täytyy ulvoa kuin susi? Minä en ainakaan halua alentua näiden tasolle. Keskikasvuiset opettavat elämään.

No voisinhan minäkin olla sanovani ainutlaatuisen epäkiinnostava kumppani. Ei varmaan olisi vaikeaa löytää naisia jotka ovat samaa mieltä, mutta en minä silti usko että se saisi heitä minusta kiinnostumaan. Ei ainutlaatuisuus läheskään aina ole mikään positiivinen asia.

Viisi pistettä kirjoitti:

No voisinhan minäkin olla sanovani ainutlaatuisen epäkiinnostava kumppani. Ei varmaan olisi vaikeaa löytää naisia jotka ovat samaa mieltä, mutta en minä silti usko että se saisi heitä minusta kiinnostumaan. Ei ainutlaatuisuus läheskään aina ole mikään positiivinen asia.

Lue lisää

Rakastan tavismiestäni. Teen aloitteet pitkälti itse suhteessamme. Hän on kiltti ja välittävä, ei komea mutta erinomaisen älykäs. Siinä minulle palvonnan kohdetta jo riittää. Älykäs keskustelu on parasta antia suhteessamme.

ylpeä miehestään, kirjoitti:

Rakastan tavismiestäni. Teen aloitteet pitkälti itse suhteessamme. Hän on kiltti ja välittävä, ei komea mutta erinomaisen älykäs. Siinä minulle palvonnan kohdetta jo riittää. Älykäs keskustelu on parasta antia suhteessamme.

Lue lisää

Ristiriita löytynee siitä mikä on miehen käsitys keskivertomiehestä ja mikä naisen.

Keskivertoa kehnommat miehet pitävät itseään keskivertomiehenä, ja keskivertoa paremman miehen kanssa seurustelevat naiset pitävät miestään keskivertomiehenä.