Monisoluisen synty

Jos ajattelemme rehellisesti niin ei ensimmäinen kaksisoluinen voinut syntyä että kaksi sattumalta rinnakkain olevaa solua olisi jotenkin havainnut sellaista että voisi jotenkin olla hyödyllistä liittyä yhteen, sillä se olisi vaatinut ajattelua.

Niinpä on selvää että sattumalta aiheutunut ulkoinen paine, ehkäpä kivenmurikan vierähtäminen alkuliemilampeen litisti nuo kaksi solua yhteen yhdeksi mössöksi joka ei tässä kuitenkaan kuollut vaan alkoi elää kuin siamilaiset kaksoset.

Sitten kävi niin että toiselle solulle kuitenkin tässä rytäkässä jäi jäljelle suu ja toiselle flagelliperämoottori joten työnjako oli tällä määritelty.

Mutta sitten sattuikin suuri maanvyöry tuohon lampeen ja litistelikin sitten suuremmat määrät soluja yhteen ja tästä lähti liikkeelle mitä erilaisimpien monisoluisten joukko.

Ja nyt on fossiilitodisteiden perusteella aivan selvää että tuo alkuliemilammikko oli maanvyörymäalueeseen rajoittunut ja jatkuvien maanvyörymien seurauksena useat monisolukasaumat kokivat useita kolhuja ja monet kuolivat, mutta paksunahkaisimat jäivät eloon tässä valintapaineessa ja vähitellen niille kehittyi aina vain paksumpi suojakalvo niitä suojaamaan ja näin meille kehittyi kambrikauden eliöstö.

Mutta sitten sattuikin vähän liian suuri maanvyöry ja se hautasi alleen lähes koko kambrikauden eliökirjon muutamaa onnekasta lukuunottamatta ja tästä tapahtumasta on todisteena kambrikauden kerrostuma.