Pettäjän tie. Tietäisinpä vastauksen, miksi niin tein....Kiva tajuta olevansa KU#IPÅÅ.
Sitä saa mitä tilaa.... Nyt itkettää :(
Anna minulle hetki aikaa,
Hetki aikaa miettiä uudellen,
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
Sanoa mitä todella tarvitsen,
Ei mitää liikaa, ei mitään turhaa,
Vain ne sanat jotka sielua ravistaa,
Anna minulle hetki aikaa,
Kuule minua, kuule minua
En riittävästi yrittänyt,
Sinut viereltäni olen häätänyt,
Ei kaipaus vähene vaikka tiedän etten sinua ansaitsekkaan
Olen silti jotain ymmärtänyt
Sitä saa mitä tilaa.... Nyt itkettää :(
Anna minulle hetki aikaa,
Hetki aikaa miettiä uudellen,
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
Sanoa mitä todella tarvitsen,
Ei mitää liikaa, ei mitään turhaa,
Vain ne sanat jotka sielua ravistaa,
Anna minulle hetki aikaa,
Kuule minua, kuule minua
En riittävästi yrittänyt,
Sinut viereltäni olen häätänyt,
Ei kaipaus vähene vaikka tiedän etten sinua ansaitsekkaan
Olen silti jotain ymmärtänyt
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kanttisko harkita psykologille menoa, jos olet noin sairas päästäsi??
Varmaan. Vaan kuinka se auttaisi hyvittämään tekoni Hänelle ? Korjaamaan Hänet? Minähän olen tuskani ansainnut teollani. Hänhän on uhri. Sehän tässä painaa mieltä pahiten Hän kärsii teostani. Rakastan yhä, satutanko siis lisää ? Kun en voi olla rakastamatta?
Jaa-a, kukahan niistä pettäjistä olet, kun niin moni on minua pettänyt.. Minkäs mies luonnolleen voi, pitäisi varmaan ottaa afrikkalainen moniavioisuus touhu tännekin, kun ei miehet osaa olla hässimättä niitä, jotka vain suostuu hässittäväksi.
Sori silti, peli on jo menetetty.
http://www.youtube.com/watch?v=pojL_35QlSI
Jep, noinhan se menee: sitä saa mitä tilaa.
Voisin kyllä joskus taas kuunnella sanoja, jotka sielua ravistaa.
Viime kerrasta on jo niin pitkä aika :)
pyysitkö anteeksi, sydämmestäsi? se auttaa jos toinen tarpeeksi välittää ja sen jälkeen alkaa luottamuksen rakentaminen, pitkä tuskainen tie, mutta palkitseva...
No kyllä pyysin sydämmestäni, sielustani. Vaan onkohan niitä? Itsekkin epäilen, kun tein noin. Voiko toinen enään ikinä luottaa vaikka tahtoisikin? Sen vaan sanon älkää tehkö samoin kun minä. Tehkää kaikkenne välttääksenne tämän kohtalon. Petetyn osa on varmasti tuskainen, ei pettäjän osakaan kyllä ole helppo. :(
on ne ja viestisi kertoo niiden olemassa olosta. Anteeksi anto riippuu paljolti elämän kolemiksesta. Oma miesystäväni jäi pettämisestä kiinni, rakennamme uutta pohjaa, mutta meillä on ikää yli 40 ja tiedämme aikaisemmista kokemuksista että kaikki ei ole musta valkoista...
pieniä kirjoitusvirheitä.. Mutta ymmärrettävissä, elämänkokemuksesta
Yli 40 ikää jo on. Kiinni en varsinaisesti jäänyt. Toki olisin varmaan jäänyt... Kerroin itse ensin, en kestänyt painetta mokastani. Homma oli samantien ohi, ajoin Hänet pois. Se tässä tosiaan kummastuttaa, en itsekkään tiedä syytä teolleni? Tyhmä, ilkeä... :(
ei ollut helppoa kuunnella, mutta pyysin miestä kertomaan mikä siinä toisessa viehätti, kysyin miksi ja mikä tilanne hänet siihen ajoi, pyysin kertomaan mikä "meissä mättäsi" että hän siihen lähti ja pyysin rehellisen totuuden, jotta saan tiedon jota tarvitsen päättäessäni jatkanko. jos juttu olisi ollut "kun nyt humalassa tuli tehtyä" juttu, en olisi voinut jatkaa, sillä tiesin että seuraava/t "poikien saunaillat" olisin miettinyt missä hän nyt menee ja jatkaa iltaa... sain "vanha suola janotti" selityksen... tiesin että aloitimme seurustelun pian hänen edellisen suhteen kariuduttua ja otin riskin, silmille sain, mutta uskone että se "suola" maistettiin ensinmäisen ja viimeisen kerran ja hän tietää että minut menettää jos vielä maistelee uutta tai vanhaa "suolaa"...
menikö pitkäkin yhdessä olo säpäleiksi? ikävää sanoa, mutta itse petin, tunnustin ja hajoitin meidät, puolen vuoden seurustelu takana, jälkeenpäin ajatellen ajattellen olin valmis päättämään suhteen ja nyt ottaa päähän enään tapa jolla tein sen, olisi voinut hoitaa ns. siistimminkin - turha odottaa hyvän joulun toivotuksia häneltä...
Useampi vuosi yhdessä oloa oli takana. Vähän juteltiin nyt myöhemmin. Eipä minulla ole toivoa Hänen takaisin saamiseen. Ei kuulemma ollut onnellinen kanssani ja ihmetteli, kuinka edes kesti niin kauan minua. Ehkä puhuu totta, ehkä ei. Ei sillä niin väliä ole. En minä pääse itse eroon häpeästä temppuani kohtaan oli niin tai näin. Rakastan vieläkin enkä käsitä miksi olin noin törkeä. Syy jää arvoitukseksi itselle myös. Toki toivoin uutta mahdollisuutta pelastaa suhteemme. Hän kyllä tuntuu voivan paremmin ilman minua. Se kyllä lohdutta, että Hänellä on kaikki hyvin. Rakkaus on vaan omalla kohdalla tällä hetkellä syvältä. Tuska ei hellitä. Hän on mielessä päivin öin. Nähdessäni valokuvan hänestä edelleen tulee itku. Musiikissa tietyt kappaleet aiheuttaa saman. Monet kaupat, ravintolat jne. Itku tulee, en pysty käymään. Tämä alkaa kääntymään siihen suuntaan että Hän selviää tästä kyllä. Se on tietysti Hyvä Asia . Nyt on vaan oma selviäminen heikoilla jäillä. Toisaalta näinhän sanotaan ” Paha saa palkkansa” Mielihyvin jäisin nyt ilman palkkaa. Kertokaapa joku viisaampi kuin minä? Miten voi lakata Rakastamasta? Sehän vaan satuttaa muita ja itseä. Ainakin minä olin sokea kaikelle mikä olisi ollut tärkeää kahden ihmisen välisessä Rakkaudessa. Ilmeisesti näin vaan elämän huonot asiat, joilla ei ole loppupeleissä mitään merkitystä. Minulla oli Hän, kaiken muun vaihtaisin nyt häneen, kun se ei enää tule toteutumaan. Jälkeenpäin hyvä näin sanoa, mutta totta se on. Ole yhtä itsekäs suhteessa kuin minä, kadut varmasti ja koet tämän saman.
Rakastan = Kärsin. Edelleen sitä saa mitä tilaa
Nyt tiedän mitä on Rakastaa.
En enää piirrä sydäntä sinun selkään suihkussa. Saunon yksin ja harvoin.
En ihaile sinun pohkeita, hymyä, arpea kädessä.
En kerää punaisia hiuksiasi vaatteistani.
En nuku laput silmillä, kun sinä luet koska et saa unta. Nukun yksin.
En syö bobia ja riisimössöä, montaa muuta hassunimistä ruokaa.
Käyn kaupassa yksin, ei ole listaa.
En katso kelloa ja ole huolissani, olet päässyt töistä jo tunti sitten etkä ole kotona. Et tule enää.
En voi valittaa, oli huono päivä tänään. Kukaan ei kuule.
Musiikki soi kovalla, ei innosta. Ei kukaan sano käytä kuulokkeita.
Urheilua tulisi, voisin katsoa, kukaan ei häiriinny. Samapa tuo näen tuloksen huomenna.
Hyvä yhtye esiintyy, ostan vain yhden lipun, kuka tarvitsisi toisen?
Televisiosta voin katsoa mitä haluan. Ei sieltä mitään tule.
Kerron huonon vitsin, nauran yksin.
Juon kaiken zeron ja syön sipsit. Ei voi jakaa yksin.
Wc-paperi on loppu. Kukaan ei pyytänyt ostamaan lisää.
Saisin ilmaisen alkoholi annoksen. En ota olen autolla yksin.
Ei elokuviin kehtaa mennä yksin. Sama koskee taidenäyttelyjä.
Boormanin dokumentit ovat hyviä. Koneella olisi monta. Ei innosta katsoa.
Imuroida pitäisi, lehdet viedä keräykseen. Pyh, huomenna.
Vapaapäivä saa valvoa. Miksi? Katson seinää pimeässä, kuuntelen patterin suhinaa?
Panettaa – Niin panettaa, mitä sitten? Taitaa olla sama homma huomennakin?
Lista jatkuu, jatkuu…
Pyysit ja opastit, joskus jopa käskit. Sehän se oli ISO R.
Sen hukkasin, pienihetki, yksi teko kaiken vei.
Tyhmä, Tyhmempi, TYHMIN = MINÄ