Hyvä parisuhde on mielestäni parhaimillaan keksinäistä aitoa hyvääoloa jossa, tuntee olevansa ns. kotona joka päivä. Kaiken pohjana on rentouden, luottamuksen, toisen kunnioittamisen ja ymmärtämisen ilmapiiri jossa, toinen merkitsee aidosti elämänkumppania jonka, kanssa halutaan jakaa koko elämä; Niin ilot, surut, naurut, onnistumisen kuin epäonnistumiset.Molemmat tietävät tietävät että, sattui mitä tahansa, toinen ymmärtää niin ajatuksellisella kuin tunnetasollakin. Toiselta tietää saavansa aidon, välittävän ja tukevan reaktion. Molemmat kuulevat toisiaan aidosti ja osaavat tarvittaessa laittaa itsenä syrjään.
Molemmat uskaltavat ja voivat olla erimieltä asioista.Kumpikaan ei yritä sanella tai jyrätä toisen yli mököttämällä tai huutamalla, vaan molemmat kunnioittavat toisen näkemystä ja pyrkivät mielummin keskustelemaan asian yhteiseen sopimukseen ja kompromissiin joka, tyydyttää molempia siten, että asiaa ei tarvitse enään muistella, puida tai tuntea että, olisi joutunut antamaan ylitsepääsemättömän paljon periksi.
Elämässä on yhteiset päämäärät joiden, saavuttamiseen uskotaan yhdessä. Molemmat ovat valmiita itsestään tinkimättä tekemään töitä asioiden eteen. Molemmat kunnioittavat ja näkevät toisen tekemän työn niin tavoitteissa kuin arjessakin. Kummallakaan ei ole siis tarvetta tuoda itseään erityisesti aina esiin vaan ymmärtää että, toinen tekee jotain toista ja toinen toista juttua. Lyhennettynä, molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen.
Mielipiteitä, puolesta / vastaan ??
Molemmat uskaltavat ja voivat olla erimieltä asioista.Kumpikaan ei yritä sanella tai jyrätä toisen yli mököttämällä tai huutamalla, vaan molemmat kunnioittavat toisen näkemystä ja pyrkivät mielummin keskustelemaan asian yhteiseen sopimukseen ja kompromissiin joka, tyydyttää molempia siten, että asiaa ei tarvitse enään muistella, puida tai tuntea että, olisi joutunut antamaan ylitsepääsemättömän paljon periksi.
Elämässä on yhteiset päämäärät joiden, saavuttamiseen uskotaan yhdessä. Molemmat ovat valmiita itsestään tinkimättä tekemään töitä asioiden eteen. Molemmat kunnioittavat ja näkevät toisen tekemän työn niin tavoitteissa kuin arjessakin. Kummallakaan ei ole siis tarvetta tuoda itseään erityisesti aina esiin vaan ymmärtää että, toinen tekee jotain toista ja toinen toista juttua. Lyhennettynä, molemmat puhaltavat yhteiseen hiileen.
Mielipiteitä, puolesta / vastaan ??
Vastaukset 25
Vanhimmat
Näin kun aina olisi, niin eroja olisi huomattavasti vähemmän =) hieno ajatusmaailma, pidä siitä kiinni!
Kliseinen kirjoitelma mutta täyttä asiaa!
Kuulostaa hyvältä ja kauniilta..
Ehkä liian täydelliseltä......liikaa odotuksia..
Tärkein on kuitenkin se että on hyvä olla yhdessä ja juuri tuo et tuntee olevansa kotona.
Parisuhteita voi olla mutta todellinen Rakkaus on tavoittelemisen arvoinen asia.
Kyllä sen tietää kun kohdalle osuu..
Niin, itselleni parisuhde sisältää aina rakkauden. lainaampa tähän väliin itseäni ;
"Kaiken pohjana on rentouden, luottamuksen, toisen kunnioittamisen ja ymmärtämisen ilmapiiri"
Itselleni nuo edellä asiat ovat myös yhtä kuin rakkauden osoittamista toiselle;
Luottamusta,toisen kunnioittamista ja ymmärtämistä. Ja kyllä, tärkeintähän on hyvä yhdessä olo mutta voiko sitä saavuttaa jos joku noista puuttuu...mielestäni ei.Ovat sen verran isoja asioista.
Ja ovathan nuo kovia odotuksia mutta, jos nuo pystyy löytämään jonkun ihmisen kanssa, tulee parisuhteesta todennäköisesti hyvä,lämmin ja rakastava.Sellainen, joka oikeasti voi kestääkin.Mielestäni siis tavoittelemisen arvoinen.
"todellinen Rakkaus on tavoittelemisen arvoinen asia"
Kunhan muistaa, että rakkaus ei tee onnelliseksi, päin vastoin.
Niin, saanko kysyä miksi toisen ihmisen rakkaus ei tee onnelliseksi?
Se kun juuri tekee onnelliseksi; kokea toisen aito,välittävä ja lämmin rakkaus.Toinen haluaa pitää sinua hyvin ja elää kanssasi yhteistä elämää.Mikään ei ole oikeastaan kauniimpaa kuin aito rakkaus.
Rakastanhan minäkin vaimoani ja lapsiani, mutta minulle siitä henkilökohtaisesti seuraa vain vaivaa ja huolta. Ja minä olen sentään onnekas: rakkaani ovat terveitä ja menestyvät elämässä, ainakin toistaiseksi.
Toiset rakastavat ilman vastarakkautta. Toisten rakas loukkaantuu, masentuu, sairastuu, kuolee. Ahdistus on rajaton, kun rakas kärsii eikä häntä pysty auttamaan.
Rakkaus myös teettää paljon töitä ja saa ihmisen uhrautumaan ja luopumaan omastaan.
Mitä iloa ja hyötyä rakkaudesta rakastavalle sitten on? Sitä en vielä ole keksinyt.
Minä puhun nyt sitten parisuhde rakkaudesta, sitäkin kun on niin monenlaista.Parisuhde rakkauden on tarkoitus tuottaa ilon ja onnentunnetta.Itse rakkauden tunne toista ihmistä kohtaan syttyy kun näet toisessa ihmisessä jotain ihanaa,hyvää ja kaunista.Voit nautit yhteisistä asioista,hetkistä ja saavutuksista.
Tietysti, jos toisella menee huonosti on luonnolista kokea itse myös ahdistusta asiasta.
Ja tietysti, se on surullista että jotkun rakastavat toista ilman vasta rakkautta mutta, se on toisaalta elämää.Siitäkin voi oppia jotain.Toisinaan jos rakkaus häviää toiselta puolelta ja toiselle jää, on myös rakkauden teko laskea toinen pois luotansa.
Elämä tekee joskus kipeetä mutta, se tekee meistä ihmisiä.Se tekee myös toisaalta rakkaudesta hienon asian.
Samaa mieltä. Periaatteessa. Kunnioitus, arvostus ja luottamus ovat isoja asioita.
"Molemmat tietävät tietävät että, sattui mitä tahansa, toinen ymmärtää niin ajatuksellisella kuin tunnetasollakin."
Ymmärtäminen...helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Silloin tarvitaan luottamusta: että vaikkemme toisiamme juuri nyt ymmärtäisikään, olemme valinneet toisemme ja pysymme valinnassamme. Että on olemassa jotain meitä isompaa, jotain arvokasta, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa.
Oma kokemukseni on osoittanut, että kun elämässä tulee vastaan ikäviä juttuja, haluaisi olla vahva ja ymmärtäväinen, mutta toimiikin joskus täysin päinvastoin kuin mitä haluaisi. Vaikeudet voivat paljastaa niin itsestä kuin puolisostakin kovin kurjia piirteitä ja se voi olla iso pettymys. Helpottaa, jos oppii hyväksymään puolisonsa ja itsensä epätäydellisyyden.
Niin,toi ymmärtäminen on enemmänkin sanatonta toisen ymmärtämistä.Sitä että tuntee toisen ja sen ajatukset niin hyvin että tietää mihin se pohjaa ajatuksensa.
Tässä on varmasti osana myös se paljon puhutut kemiat, toisen vain jotenkin tuntee jollain tavoin.
Pystyykö toista tuntemaan niin hyvin, aina ja iankaikkisesti? Onko se välttämätöntä? Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Eikö ole suorastaan odotettavissa, että kaksi erillistä, erilaista ihmistä ei aina pysty ymmärtämään toisiaan? Siinä kestävyys ja tahto vasta punnitaan.
Voiko olla asioita, joista ei päästä sopimukseen tai kompromissiin? Voisko joidenkin asioiden vain antaa olla?
"Pystyykö toista tuntemaan niin hyvin, aina ja iankaikkisesti? Onko se välttämätöntä? Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Eikö ole suorastaan odotettavissa, että kaksi erillistä, erilaista ihmistä ei aina pysty ymmärtämään toisiaan? Siinä kestävyys ja tahto vasta punnitaan. "
Niin, se mistä puhun ja kyse on henkinen läheisyys ja tunteminen.Se mitenkä ihmiset aistivat toisiaan ja kuinka nämä kertovat toisilleen asioita.Ehdoton 110% avoimuus ja rehellisyys tarvitaan.Siinä vaiheessa, kun toinen alkaa ottamaan henkisesti etäisyyttä ja panttaamaan asioita, toinen aistii tämän kyllä ja samalla tapahtuu pikku hiljaa yhteyden katoaminen.
Ja onko tämä välttämätöntä, niin mielestäni on.Parisuhde jotta se pysyisi hyvänä, pitää pysyä läheisenä.Läheisenä pysyminen ei kuitenkaan tarkoita joka iltaisia syviä keskusteluja vaan tietoa siitä että, toinen kuuntelee ja kuulee jos itsellään tulee tunne että pitäisi puhua.Toinen ihminen on oikeasti toista varten siinä vierellä.
Ja se on totta, että ihmiset ja tilanteet muuttuvat mutta hyvässä parisuhteessa muututaan yhdessä, toinen toistaan ymmärtäen ja tukien.Jos ihmiset lähtevät muuttumaan yksin, tapahtuu helposti erilleen kasvaminen.
"Voiko olla asioita, joista ei päästä sopimukseen tai kompromissiin? Voisko joidenkin asioiden vain antaa olla? "
Periaattessa kyllä mutta, itse en halua lähteä siitä ajatuksesta että, kahdella aikuisella ajattelevalla ja tuntevalla ihmisellä, ei olisi niin paljon älyä ja tunneälyä etteivätkö ne pääsisi likipitäen kaikessa kompromissiin.Se kertoo myös jonkilaisesta keskenkasvuisuudesta jos tähän ei kykene.
Itse ajattelen että asiat pitää ratkaista jollain tavoin.Se että molemmat "antaa asian olla" ei ole varsinaisesti mikään ratkaisu.Se on enemmänkin kivikengässä.Näitä kiviä kun kerrytää tarpeeksi paljon niin kyllä alkaa olemaan jossain vaiheessa vaikea kävellä.Noilla kivillä on toisin sanoen myös jossain vaiheessa erottava vaikutus.
No, meillä on asioita, joista emme viitsi enää riidellä, koska emme pääse yksimielisyyteen. Olemme tyytyneet ratkaisemattomaan: kompromissi kai sekin? Ne asiat eivät kuitenkaan koske pohjimmaisia arvojamme. Jos se sitten on keskenkasvuisuutta, olkoon. Yli 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, eikä eroajatuksia ole ollut.
Läheisyys on aivan olennaista: se, että haluaa olla kärryillä puolisonsa elämästä ja unelmista ja on avoin myös omista asioistaan. Mutta koetinkiviä ovatkin ne hetket, kun huomaa, ettei aina olekaan niin helppoa, syystä tai toisesta. Toinen ei ymmärrä tai itse ei ymmärrä. Tai ei vain jaksa. Kun toinen ei olekaan siinä vierellä tai itse ei pysty olemaan. Näkeekö silloinkin eteenpäin, vaikeuksien yli - vai luovuttaako?
Niin, tietysti nyt parisuhteessa on varmasti aina melko pieniä ja mitättömiä asioita jotka toisessa ns.ärsyttävät tai niitä ei vain tajua miksi toinen ajattelee niin.Sen kyllä ymmärrän ja hyväksyn.Kyse oli tuossa omassa tekstissä, keskisuurista tai isommista asioista.Niistä, kertyy mielestäni niitä kiviä sinne kenkään.
Itse kannatan suurissa asioissa ajan kanssa katsomista.Se että, näkeekö yli vaikeuksien niin ei välttämättä - mutta, en kannattaisi kuitenkaan tuota luovuttamistakaan ihan pienestä.Asioiden yli kun lähtökohtaisesti päästään edes jollain tasolla.Luovuttamista kannatan vasta siinä vaiheessa kun asioista on päästy yli ja silti tuntuu että tämä ei vain yksinkertaisesti toimi ja se on ollut tunnelmana jo pitemmän aikaa.Taikka, tilanteessa jossa toinen tuotttaa oikeasti, kaiken aikaa pahaa mieltä ja ongelmia.Silloin voisi olla hyvä miettiä, onko tämä, tämän arvoista.
Itse haluan siis puollustaa yhdessä olemista enkä luovuta pienestä mutta, rajansa kaikella.Siinä vaiheessa kun suhde on enään vain muisto siitä mikä se on joskus ollut, on ehkä syytä miettiä yksin ja yhdessä, onko tässä enään mitään järkeä.
Parisuhde on välivaihe, jonka tarkoitus on johtaa perheen muodostumiseen.
Elämänmuotona parisuhde on paljon lähempänä sinkkuutta kuin perhe-elämää. Mielenmullistus onkin suuri, kun pienokaiset syntyvät. Suurin osa suhteista luhistuu äkillisen aikuistumisen painon alle. Puolet eroavat, puolet jatkavat muuttuneina ihmisinä. Osa, niin kuin te ja minä, yrittävät täällä ymmärtää, mitä oikein tapahtui ja viisastuvat liian myöhään.
Niin, eli tunteilla ei ole mitään osaa eikä arpaa parisuhteeseen?Onko parisuhde mielestäsi pelkästään perheen perustamista varten ?
Jos näin niin erittäin surullista osaltasi.Parisuhde kun voi olla mitä hienoin asia elämässä.Se voi täydentää elämää kokonaisella elämällä ja perheen kautta useammalla.
Ja totta että monen ihmisen kohdalla parisuhde luhistuu kun tulee lapsia.Mutta, sitä varten tulisi ensinnäkin miettiä, mikä on hyvä parisuhde ja onko sellainen jo olemassa.Jos on, niin sen jälkeen pitäisi miettiä, mitä lapset tuovat yhteiseen elämään,mitenkä se muuttuu.Nämä asiat kun on hyväksytty, vasta sitten alkaa toteuttamaan perheen perustamista.
Ihmisten tulisi siis miettiä asioita, yksinään ja yhdessä, ennenkuin toimivat elämässään.
"Onko parisuhde mielestäsi pelkästään perheen perustamista varten ?"
Elämän kannalta on. Itse asiassa se on ihmisen olemassaolon syy.
Eihän kukaan asianosainen sitä niin pohdi vaan joutuu noudattamaan viettejään: kaipuuta, ihastusta, rakkautta, seksihimoa, lapsihimoa, suojeluvaistoa, vauvan itkuun heräämistä.
"Ja totta että monen ihmisen kohdalla parisuhde luhistuu kun tulee lapsia.Mutta, sitä varten tulisi ensinnäkin miettiä, mikä on hyvä parisuhde ja onko sellainen jo olemassa.Jos on, niin sen jälkeen pitäisi miettiä, mitä lapset tuovat yhteiseen elämään,mitenkä se muuttuu.Nämä asiat kun on hyväksytty, vasta sitten alkaa toteuttamaan perheen perustamista."
Kokeile, niin tajuat, mistä puhun. Et pysty etukäteisvalmisteluin torjumaan elämän peruskuvioita.
Voit yrittää olla ovela ja jättää lapset tekemättä. Sekin turhauttaa useimmat parisuhteet.
"Elämän kannalta on. Itse asiassa se on ihmisen olemassaolon syy.
Eihän kukaan asianosainen sitä niin pohdi vaan joutuu noudattamaan viettejään: kaipuuta, ihastusta, rakkautta, seksihimoa, lapsihimoa, suojeluvaistoa, vauvan itkuun heräämistä."
Niin, ihmisen ja eläimen erottaa tunteet.Ihmisellä kun on kykytuntea syviäkin tuntea joita se pystyy käsittelemään.Eläimet taas toimivat noin kuten kuvasit,ne eivät kontrolloi itseään tai elä sellaisessa tunnemaailmassa missä ihminen elää.
Toisin sanoen, koska ihminen pystyy hallitsemaan itseään ja valintoja, voi parisuhteenkin valita miltä pohjalta sen haluaa toteuttaa.Monelle se on tunnepitoinen asia jossa toisesta välitetään aidosti.Tietysti on monia muitakin valinta kriteerejä mutta be point; Se ei ole lähtökohtaisesti mikään eläimellinen kiimaan perustuva valinta jossa on tarkoitus vain lisääntyä koska, luonto äiti niin haluaa.
"Kokeile, niin tajuat, mistä puhun. Et pysty etukäteisvalmisteluin torjumaan elämän peruskuvioita.
Voit yrittää olla ovela ja jättää lapset tekemättä. Sekin turhauttaa useimmat parisuhteet. "
En olekkaan sanonut että kaikkia näkökulmia tai elämän tuomia yllätyksiä, kukaan pystyy miettimään 110% ja olemaan valmiina niihin.Tarkoitukseni oli sanoa että pitää miettiä asioita niin paljon kuin sillä hetkellä ja siitä näkökulmasta niitä voi miettiä, ennen kuin lähtee toteutamaan.Itse en ymmärrä ihmisiä jotka, mennä höseltää eteenpäin, sen enempää miettimättä.Sellaisiahan nämä "lapsi olikin iso juttu" yllätykset ovat.Ei kelata asioita lainkaan vaan päätetään hankkia..ohan ne kuitenkin söpöjä..perustelu tietysti sekin.
Ja edelleen, lapset eivät rikkoa parisuhdetta.Se on aikuiset itse jotka sen tuhoavat keskenkasvuisuudellaan,joustamattomuudellaan ja ajattelemattomuudellaan.
Mies28 puhuu asiaa. Kunpa joskus tielleni osuisi tuollainen mies, jonka kanssa kemiat osuisivat yhteen eikä miehestä paljastuisi ikävänpuoleisia yllätyksiä, kuten sairaalloista mustasukkaisuutta tai väkivaltaisuutta. Haluaisin jo kovasti päästä "kotiin", sellaiseen parisuhteeseen, jossa kumpikin osapuoli saisi kokea rakkautta ja arvostusta, josta huumori ei loppuisi, vaikka välillä räiskyisi tai niskaan sataisi ukkoja ja akkoja kintut levällään ja tikarit kädessä.
Mutta sikäli kun olen jotain tässä 30 vuoden aikana oppinut siitä, miten todennäköistä on saada hyvä ja antoisa parisuhde, siteeraan häikäilemättä Toni Wirtasta: "Koskaan ei ole liian aikaista luovuttaa."
"Mutta sikäli kun olen jotain tässä 30 vuoden aikana oppinut siitä, miten todennäköistä on saada hyvä ja antoisa parisuhde, siteeraan häikäilemättä Toni Wirtasta: "Koskaan ei ole liian aikaista luovuttaa." "
Niin, onhan tässä nykykultuurissa haastellista löytää järkevästi ajattelevia ihmisiä.Siihen jos lisää vielä ajatuksen että, toiseen pitäisi vielä rakastuakkin, niin, onhan se vaikea tilanne.Mutta, toisaalta, mitä meille jää jos luovuttaa? Ei mitään.Jää vain tyhjyys. Mitä meille jää jos ei luovuta? Toivo siitä että ehkä jossain vielä, olisi toinen samanlainen kuin itse on.Se joku joka etsii omaa puoliskoaan samalla tavalla kuin sinä häntä.Toivossa on siis valoa.
Itse en ole löytänyt omaa puoliskoa ja se välistä surettaa kovastikkin.Mutta, siitä huolimatta vaikka välistä tuntuu että"ei sitä ikinä löydy", sisäisyydessä jaksan jostain syystä uskoa siihen että joskus vielä löydän sen.
Lisää ajatuksia ??
Mistäs naistenlehdestä kopioit tuon?
:D Kuule, ihan itse kirjoitttelin omat ajatukseni kasaan josta laitoin tänne..vaikka, niihän se on että jos lusikalla on annettu niin ei kauhalla voi ottaa ;))
No vähän meni jutulta pohja, Mies 28v, kun kerroit että et ole itse löytänyt kuvailemasi kaltaista täydellistä suhdetta..
Hmmm, ei mielestäni. Ja täydellistä parisuhdetta ei ole olemassakaan mutta, on olemassa todella hyviä parisuhteita.Tietysti molemmissa on omat puutteensa kuten on suhteessakin mutta, noilla asioilla voidaan yhdessä voittaa nämä esteet.