Homona heterosuhteessa

Uupunut mies

Tiedän saavani niskaani ryöpytyksen mutta jospa saisin fiksujakin näkökantoja ja ehkä näkemyksiä muilta vastaavassa tilanteessa olevilta/olleilta.

Olen siis mies, naimisissa naisen kanssa, perheellinen, kouluikäiset lapset. Olen ollut varmaan aina homo mutta kiellot päällä päätynyt heterosuhteeseen mutta nyt viime vuodet tilanne on käynyt itselleni tukalaksi henkisesti. En ole pettänyt naisen enkä miehen kanssa. Mutta tosiasia on että miehet kiinnostaa kumppanina ja seksuaalisesti, naiset ovat enemmän kavereita, ja vaimokin on ehkä tullut sellaiseksi minulle. Välitän hänestä, perheestä ja lapsista, enkä haluaisi hajottaa tätä kaikkea mutta minun on päivä päivältä vaikeampi olla. Toisaalta ehkä sidon vaimoani rakkaudettomaan liittoon vaikkakin varsin mukavasti meillä menee. Miten tästä selvitä, en haluaisi uhrata perhettä mutten itseänikään. Keskustelua aiheesta...

96

2509

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • totuus valoon

      Olisi varmaan sopivaa kertoa vaimollesi tilanteesta. Sitten katsot miten asiat etenevät.

      Jos haluat ennemmin olla miehen kuin naisen kanssa, niin sitten sinun on vain erottava.

      • Jutustelua

        Juuri näin. Ihan turha kikkailla mitään super kuvioita. Rehellistä suoraa puhetta vaimolle. Miettikää sitten vaikka yhdessä miten homma etenee. Mistäs tiedät vaikka vaimosi haluaisi olla naisen kanssa eikä sun kanssa, no tuskin, mutta kaikki on mahdollista.


    • 9 + 10

      Tilanteesi on täsmälleen sama kuin kymmenillätuhansilla heteroilla tässä maassa. Seksi puolison kanssa tyrehtyy, ahdistus vuotaa yli, ja pettäminen alkaa houkuttaa.

      Lapset ratkaisevat. Sinun mieliteoillasi ei sen rinnalla ole merkitystä. Kun lapset muuttavat kotoa, voit aloittaa elämäsi uudelleen.

      Ei rakkaus liity seksiin. Vaimosi ja lapsesi ovat perheenjäseniäsi ja toivottavasti myös rakkaita. Kohtele heitä kaikkia reilusti jaksamisesi mukaan.

      Voit kertoa tuntemuksistasi vaimollesi, jos uskot siitä olevan perheelle hyötyä. Minä olen vastaavansuuntaisissa tilanteissa päättänyt pitää asioita vaimolta piilossa, jotta en aiheuttaisi turhaa pahaa mieltä.

      Jos ahdistuksesi kasvaa hallitsemattomasti ja sinusta tulee haittatekijä perheelle, ero voi olla kaikkien edun mukaista. Älä kuitenkaan luovuta automaattisesti, koska satut olemaan homo.

      • ?????????????

        "Älä kuitenkaan luovuta automaattisesti, koska satut olemaan homo." Siis herra Jumala mies on homo! Ihan käsittämätöntä mitä soopaa ihmisten suusta oikein tulee. Ei siihen avioliittoon jäädä roikkumaan lasten takia tai siksi että ei vaan halua erota. Jos homma ei toimi niin se ei toimi. Ei siitä mitään palkintoa jaeta että on jaksanut olla rakkaudettomassa avioliitossa.

        Kyllä minä ottaisin eron jos kävisi ilmi että mies on homo.

        Aloittajan vaimo ansaitsee miehen, joka tuntee myös seksuaalista vetoa häneen.


      • aha

        "Älä kuitenkaan luovuta automaattisesti, koska satut olemaan homo. "

        Siis kaveri tykkää miehistä ja naimisissa naisen kanssa joten elää valheellista elämää itselleen.Ja sinä vain kehotat pysymään liitossa!
        Juttu kun on tasan niin että, ihmisen pitää voida elää rehellisesti itselleen, jos niin haluaa.Se on mielestäni oikeastaan ainoa oikea tapa olla aidosti onnellinen.


      • 2 + 16
        aha kirjoitti:

        "Älä kuitenkaan luovuta automaattisesti, koska satut olemaan homo. "

        Siis kaveri tykkää miehistä ja naimisissa naisen kanssa joten elää valheellista elämää itselleen.Ja sinä vain kehotat pysymään liitossa!
        Juttu kun on tasan niin että, ihmisen pitää voida elää rehellisesti itselleen, jos niin haluaa.Se on mielestäni oikeastaan ainoa oikea tapa olla aidosti onnellinen.

        "ihmisen pitää voida elää rehellisesti itselleen, jos niin haluaa.Se on mielestäni oikeastaan ainoa oikea tapa olla aidosti onnellinen."

        Totta kai! Se on se hedonistinen periaate: minun onneni ajaa kaiken muun yli, esim. lasten hyvinvoinnin.

        Katsos, joskus joutuu valitsemaan, pelastaako lapsensa vai itsensä. Minä olen sitä mieltä, että lapset ensin pelastusveneeseen, vaikka viimeisiä paikkoja vietäisiin.

        Ei kenenkään ole pakko seksiä harrastaa eikä siten teeskennellä heteroa. Mutta koti-idylliä pitää rakentaa. Lasten luokse pitää tulla joka päivä, vaihtaa vaipat, leikkiä, tentata läksyt, neuvoa imurointi. Vaimoa ei tarvitse himoita mutta hänen kanssaan voi ystävänä pitää perhettä pystyssä ja sopia kauppavuorot. Kukkien tuominenkaan ei ole kielletty.

        Himot pitää tarvittaessa panna syrjään, kunnes vastuuvapaus on myönnetty. Näin tekevät sadattuhannet suomalaiset tälläkin hetkellä, niin homot kuin heterotkin.

        Monet lapset kestävät avioeron ilman suurempia vammoja, mutta monet lapset haavoittuvat syvästikin. Ks esim. http://www.positiivarit.fi/miten_lapsi_kokee_avioeron

        Sitä riskiä pitää harkita tarkkaan.


      • aha
        2 + 16 kirjoitti:

        "ihmisen pitää voida elää rehellisesti itselleen, jos niin haluaa.Se on mielestäni oikeastaan ainoa oikea tapa olla aidosti onnellinen."

        Totta kai! Se on se hedonistinen periaate: minun onneni ajaa kaiken muun yli, esim. lasten hyvinvoinnin.

        Katsos, joskus joutuu valitsemaan, pelastaako lapsensa vai itsensä. Minä olen sitä mieltä, että lapset ensin pelastusveneeseen, vaikka viimeisiä paikkoja vietäisiin.

        Ei kenenkään ole pakko seksiä harrastaa eikä siten teeskennellä heteroa. Mutta koti-idylliä pitää rakentaa. Lasten luokse pitää tulla joka päivä, vaihtaa vaipat, leikkiä, tentata läksyt, neuvoa imurointi. Vaimoa ei tarvitse himoita mutta hänen kanssaan voi ystävänä pitää perhettä pystyssä ja sopia kauppavuorot. Kukkien tuominenkaan ei ole kielletty.

        Himot pitää tarvittaessa panna syrjään, kunnes vastuuvapaus on myönnetty. Näin tekevät sadattuhannet suomalaiset tälläkin hetkellä, niin homot kuin heterotkin.

        Monet lapset kestävät avioeron ilman suurempia vammoja, mutta monet lapset haavoittuvat syvästikin. Ks esim. http://www.positiivarit.fi/miten_lapsi_kokee_avioeron

        Sitä riskiä pitää harkita tarkkaan.

        Voi hyvä Jumala että tääällä seilaa monennäköistä taliaivoa! Kuule, se ei ole mitään hedonismiä jos ihminen haluaa oma itsensä!!! Itsensä kieltäminen tuolla tasolla on varmasti todella raskasta eikä meistä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta.


        Ja mitä tulee tuohon lapsiin, niin aikuiset voivat erota siten, että ei riidellä ja huudeta kaiken aikaa.Tai taistella milloin lapsi on missäkin,käytetä lasta aseena toista vastaan tai viedä viestiä suuntaan jos toiseen lapsen kautta.Totta hemmetissä lapsi ahdistuu tuosta, jos aikuiset on ihan pentumaisia nulikoita!


      • betty41
        ????????????? kirjoitti:

        "Älä kuitenkaan luovuta automaattisesti, koska satut olemaan homo." Siis herra Jumala mies on homo! Ihan käsittämätöntä mitä soopaa ihmisten suusta oikein tulee. Ei siihen avioliittoon jäädä roikkumaan lasten takia tai siksi että ei vaan halua erota. Jos homma ei toimi niin se ei toimi. Ei siitä mitään palkintoa jaeta että on jaksanut olla rakkaudettomassa avioliitossa.

        Kyllä minä ottaisin eron jos kävisi ilmi että mies on homo.

        Aloittajan vaimo ansaitsee miehen, joka tuntee myös seksuaalista vetoa häneen.

        ???? kysymysmerkille joka sanoo: "Jos homma ei toimi niin ei toimi. Tämä ko. Mies kuitenkin sanoo; heillä menee vaimon kanssa kuitenkin hyvin, miksi siis pitää hajoittaa avioliitto. Lapset ovat siinä erossa kärsijöitä. Kyllä elämässä ja avioliitossa on monilla paljonkin ermielisyyksiä ja ongelmia, ei heti tarvii kantapäitä vastakkain laittaa. Ja todellakin niinkuin joku kommentissaan sanoi; Ei rakkaus liity seksiin. ja se pitää paikkansa !


      • betty41
        2 + 16 kirjoitti:

        "ihmisen pitää voida elää rehellisesti itselleen, jos niin haluaa.Se on mielestäni oikeastaan ainoa oikea tapa olla aidosti onnellinen."

        Totta kai! Se on se hedonistinen periaate: minun onneni ajaa kaiken muun yli, esim. lasten hyvinvoinnin.

        Katsos, joskus joutuu valitsemaan, pelastaako lapsensa vai itsensä. Minä olen sitä mieltä, että lapset ensin pelastusveneeseen, vaikka viimeisiä paikkoja vietäisiin.

        Ei kenenkään ole pakko seksiä harrastaa eikä siten teeskennellä heteroa. Mutta koti-idylliä pitää rakentaa. Lasten luokse pitää tulla joka päivä, vaihtaa vaipat, leikkiä, tentata läksyt, neuvoa imurointi. Vaimoa ei tarvitse himoita mutta hänen kanssaan voi ystävänä pitää perhettä pystyssä ja sopia kauppavuorot. Kukkien tuominenkaan ei ole kielletty.

        Himot pitää tarvittaessa panna syrjään, kunnes vastuuvapaus on myönnetty. Näin tekevät sadattuhannet suomalaiset tälläkin hetkellä, niin homot kuin heterotkin.

        Monet lapset kestävät avioeron ilman suurempia vammoja, mutta monet lapset haavoittuvat syvästikin. Ks esim. http://www.positiivarit.fi/miten_lapsi_kokee_avioeron

        Sitä riskiä pitää harkita tarkkaan.

        Hyvä kommentti ! Olen samaa mieltä asiasta kanssasi


      • betty41
        aha kirjoitti:

        Voi hyvä Jumala että tääällä seilaa monennäköistä taliaivoa! Kuule, se ei ole mitään hedonismiä jos ihminen haluaa oma itsensä!!! Itsensä kieltäminen tuolla tasolla on varmasti todella raskasta eikä meistä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta.


        Ja mitä tulee tuohon lapsiin, niin aikuiset voivat erota siten, että ei riidellä ja huudeta kaiken aikaa.Tai taistella milloin lapsi on missäkin,käytetä lasta aseena toista vastaan tai viedä viestiä suuntaan jos toiseen lapsen kautta.Totta hemmetissä lapsi ahdistuu tuosta, jos aikuiset on ihan pentumaisia nulikoita!

        lueppa kaverin kerronta tarkemmin. HE EIVÄT RIITELE, VAAN HEILLÄ MENEE IHAN HYVIN. AINOA JUTTU ON, ETTÄ MIES LUULEE OLEVANSA HOMO !!!
        Miksi siis pitäisi erota, kun on lapset vielä pieniä??


    • Uupunut mies

      Kiitos ajatuksiaherättäneistä vastineista, kommentoin muutamaa:

      En ole ollut luovuttamassakaan, olen jo vuosia yrittänyt kaikin keinoin elää sovussa itseni kanssa ratkaisua etsien mutta kohta vyöryy padon yli. Suurin tuska liittyy lapsiin, mitä heille seuraisi perheen hajotessa (tiedän että sitähän tapahtuu mutta ei se silti hyvä asia ole). Kuitenkin peruselämä kotona menee hyvin ja lapsilla hyvä ja turvallinen olla ja välitän aidosti niin lapsista kuin vaimosta, mutta sitä läheisyyttä ja puolisorakkautta minun on vaikea aidosti antaa ja ahdistukseni on tehnyt minut etäiseksi ja sulkeutuneeksi. Siinä mielessä mietinkin, kuten viimeisin kirjoittaja oli kommentoinut että vaimollani olisi oikeus tuntea olevansa haluttu ja rakastettu puolisona/naisena ja kohtelen siinä mielessä häntä huonosti ja epäreilusti. Toki viisainta olisi vaimon kanssa keskustella mutta se voi johtaa johonkin hyvin hallitsemattomaan...ette usko miten vaikeassa tilanteessa olen henkisesti yrittäen tehdä oikein muita mutta myös itseäni kohtaan.

      • totuus valoon

        Mitä hallitsematonta tarkoitat tapahtuvan kertoessasi vaimollesi?

        Valheessa eläminen on tehnyt jo nyt paljon tuhoa suhteellenne. Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus.

        Jos et uskalla sanoa vaimollesi totuutta, niin joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne.


      • 4 + 1
        totuus valoon kirjoitti:

        Mitä hallitsematonta tarkoitat tapahtuvan kertoessasi vaimollesi?

        Valheessa eläminen on tehnyt jo nyt paljon tuhoa suhteellenne. Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus.

        Jos et uskalla sanoa vaimollesi totuutta, niin joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne.

        "Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus."

        Voin pitkästä kokemuksesta sanoa, että tuo ei pidä paikkaansa. Lapsemme ovat jo teinejä mutta tuskin päätään vaivaavat vanhempiensa seksielämällä.

        "joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne"

        Taaskin kokemukseni todistaa päinvastaista. Eroa ei tule, kun kukaan sitä ei hae. Asiat hoituvat ammattimaisesti ja sulassa sovussa.


      • Uuupunut mies
        4 + 1 kirjoitti:

        "Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus."

        Voin pitkästä kokemuksesta sanoa, että tuo ei pidä paikkaansa. Lapsemme ovat jo teinejä mutta tuskin päätään vaivaavat vanhempiensa seksielämällä.

        "joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne"

        Taaskin kokemukseni todistaa päinvastaista. Eroa ei tule, kun kukaan sitä ei hae. Asiat hoituvat ammattimaisesti ja sulassa sovussa.

        Miten saisin suhun 4 1 yhteyden, olisi mukava vaihtaa ajatuksia privaattina.


      • totuus valoon
        4 + 1 kirjoitti:

        "Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus."

        Voin pitkästä kokemuksesta sanoa, että tuo ei pidä paikkaansa. Lapsemme ovat jo teinejä mutta tuskin päätään vaivaavat vanhempiensa seksielämällä.

        "joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne"

        Taaskin kokemukseni todistaa päinvastaista. Eroa ei tule, kun kukaan sitä ei hae. Asiat hoituvat ammattimaisesti ja sulassa sovussa.

        Seksielämästä ei olekaan kyse, vaan ap:n kertomasta etäisestä suhteesta lasten äitiin, joka ei jää huomaamatta. Sillä on vaikutusta lasten hyvin- tai pahoinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Pitkästä elämänkokemuksesta tämän kerron, minun lapseni ovat jo aikuisia.

        Kulissiliittoja toki on, mutta nykyään ei onneksi tarvitse elää sellaisessa. Ihmiset ymmärtävät rakkauden ja läheisyyden merkityksen, joka on äärimmäisen tärkeä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, sekä asianosaisille itselleen että lähiympäristön ihmisille. Täytyy olla tunne-elämältään tasapainoton, jos jää rakkaudettoman suhteeseen virumaan.


      • hallinta ongelma vai

        Tarviiko kaikkea hallitakaan. Ei oo sun tehtävä ajatella asioita toisten puolesta.
        Sä otat toisilta vastuun pois ja kannat yksin salaisuutta, ei sekään ole oikein,ja pian kaaos käy sisälläsi hallitsemattomaksi.


      • miehen mielipide

        "ette usko miten vaikeassa tilanteessa olen henkisesti yrittäen tehdä oikein muita mutta myös itseäni kohtaan. "

        Uskon ja jos ihmisenä on vielä muita ajatteleva, ei tilanne ole varmasti helppo.
        Mutta, joskus elämässä tulee tilanteita, milloin on vain pakko ajatella itsensä parasta eikä se tarkoita että muita tarvitsisi loukata tarkoutuksellisesti.
        Mutta, sinulla on myös oikeus olla oma itsesi ja mahdollisesti löytää vielä elämänkumppani miehestä.
        Vaimosi tokenee varmasti aikanaan ja löytää vielä uuden miehen.
        Sinun suhdelapsiin, on taas sinusta kiinni.Se mitenkä käytät yhteisajan ja kuinka olet kiinnostunut heidän elämästään, on merkityksellistä.Itse en usko että, isä joka kiinnostunut lastensa asioista vaikkakin harvemmin näkemisellä ja puhelinsoittoijen avulla, on varmasti yhtä arvokas kuin kotonakin asuva.

        Joten, sinuna rohkaistuisin kertomaan totuuden.Se on varmasti vapauttavaa eikä kenenkään tänäpäivänä tarvitse mielestäni elää tuollaisessa ahdituksessa.


      • Mieti nyt vähän
        4 + 1 kirjoitti:

        "Lapset ovat herkkiä vaistoamaan jännittyneen ilmapiirin, ja sillä on heihin aina negatiivinen vaikutus."

        Voin pitkästä kokemuksesta sanoa, että tuo ei pidä paikkaansa. Lapsemme ovat jo teinejä mutta tuskin päätään vaivaavat vanhempiensa seksielämällä.

        "joka tapauksessa ero teille tulee ennen pitkää, kun etäännytte koko ajan toisistanne"

        Taaskin kokemukseni todistaa päinvastaista. Eroa ei tule, kun kukaan sitä ei hae. Asiat hoituvat ammattimaisesti ja sulassa sovussa.

        Ne teini-ikäiset tulevat taatusti vaivaamaan päätään vanhempiensa (tai vanhemman) seksielämällä, kun heille ja heidän kavereilleen paljastuu, että iskä onkin homo.


      • 11 + 2
        Mieti nyt vähän kirjoitti:

        Ne teini-ikäiset tulevat taatusti vaivaamaan päätään vanhempiensa (tai vanhemman) seksielämällä, kun heille ja heidän kavereilleen paljastuu, että iskä onkin homo.

        He ovat toivottavasti siinä vaiheessa jo 20-vuotiaita opiskelijoita ja kestävät paremmin elämän kolhuja.

        Siinä vaiheessa saattaa myös tulla syvällisiä keskusteluja vanhemman ja lapsen välille siitä, menettelikö vanhempi oikein. Ainakin pitäisi tulla selväksi, että vanhempi yritti kykyjensä mukaan arvioida lapsensa parhaan. 20-vuotiaan lapsen on myös paras ruveta ajattelemaan, mitä itse tulee tekemään, koska intohimo ei kestä juuri kenelläkään loputtomiin, oli sitten hetero tai homo.


    • justiinjuu

      Et sä mikään homo voi olla jos sulla on vaimo ja lapset.

      Nuo homo-ajatukset on sun oman mielen patologiaa. Ja ensimmäinen sääntö jo kyökkipsykologille pitäsi olla selvä. Oman mielen patologiaa, jonka jo etukäteen tietää olevan vahingollista, ei saa KOSKAAN mennä paljastamaan ja puhumaan sellaisenaan läheisille.

      Suosittelen siis ottamaan yhteyttä johonkin tahoon, ammattilaiseen, joka tietää ihan oikeasti miten pitää edetä, noin "suurten" elämän-kysymysten edessä.

      • Uupunut mies

        Niin tuotakin olen miettinyt. Mistä löytyy faktatietoa että se olisi mielen patologiaa. Kuitenkin minulla on ollut homoseksuaalisia ajatuksia ja tunteita nuoruudesta lähtien mutta ympäristöstä johtuen uskottelin itselleni muuta. Nyt vain en voi asiaa enää väistellä, enkä haluaisikaan. Kyseessä ei ole hetken päähänpisto vaan tosiasiallinen persoonani ominaisuus enkä oikein usko eheytymisterapioihin homoudesta, enkä oikein haluakaan "eheytyä" vaan olla se mikä olen, toisia loukkaamatta.


      • justiinjuu
        Uupunut mies kirjoitti:

        Niin tuotakin olen miettinyt. Mistä löytyy faktatietoa että se olisi mielen patologiaa. Kuitenkin minulla on ollut homoseksuaalisia ajatuksia ja tunteita nuoruudesta lähtien mutta ympäristöstä johtuen uskottelin itselleni muuta. Nyt vain en voi asiaa enää väistellä, enkä haluaisikaan. Kyseessä ei ole hetken päähänpisto vaan tosiasiallinen persoonani ominaisuus enkä oikein usko eheytymisterapioihin homoudesta, enkä oikein haluakaan "eheytyä" vaan olla se mikä olen, toisia loukkaamatta.

        Ei faktatietoa omasta tilanteestasi löydy, eikä voikaan löytyä muualta kuin, sinusta. Mutta usko pois, ulkopuolinen ammatti-ihminen tietää ja näkee usein itseäsi paremmin kokonaisuuden, ja tuntee mielen mekanismit. Emme me niin ainutlaatusia ja persoonallisia ole, kuin usein luulemme ulkopuolisen silmissä.

        Etpä voi oikeastaan etukäteen tietää mikä on persoonasi tosiasiallista ominaisuutta ja mikä fantasia-osuutta, joka vetää vahvasti puoleensa. Joka tapauksessa, jos sinulla on vaimo ja lapsia, tuskin mikään "umpihomo" kuitenkaan olet. Ja kaikesta huolimatta vastuusi perheestä ei mihinkään häviä, joten ei kannata ainakaan suinpäin rynnätä ns. "toteuttamaan itseään" jos ja kun ei edes tiedä mikä on sitä itseään ja mikä ei.


      • Ota yhteyttä Setaan
        justiinjuu kirjoitti:

        Ei faktatietoa omasta tilanteestasi löydy, eikä voikaan löytyä muualta kuin, sinusta. Mutta usko pois, ulkopuolinen ammatti-ihminen tietää ja näkee usein itseäsi paremmin kokonaisuuden, ja tuntee mielen mekanismit. Emme me niin ainutlaatusia ja persoonallisia ole, kuin usein luulemme ulkopuolisen silmissä.

        Etpä voi oikeastaan etukäteen tietää mikä on persoonasi tosiasiallista ominaisuutta ja mikä fantasia-osuutta, joka vetää vahvasti puoleensa. Joka tapauksessa, jos sinulla on vaimo ja lapsia, tuskin mikään "umpihomo" kuitenkaan olet. Ja kaikesta huolimatta vastuusi perheestä ei mihinkään häviä, joten ei kannata ainakaan suinpäin rynnätä ns. "toteuttamaan itseään" jos ja kun ei edes tiedä mikä on sitä itseään ja mikä ei.

        Aika puupää tämä edellinen kirjoittaja. Lesbo pystyy harrastamaan seksiä miehen kanssa ja homo naisen kanssa. Se on sitten eri asia, miltä se tuntuu. Todennäköisesti tuntuu pahalta tai ei miltään, ei kuitenkaan samalta kuin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, jota kohtaan voi kehittää jotain tunteitakin.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle neuvo: ota yhteys Setaan. Seta tarjoaa puhelinneuvontaa heterosuhteessa eläville homoille/lesboille. Et ole todellakaan ainoa, joka on tuollaisessa tilanteessa. Luulen, että keskustelu ammattiauttajan kanssa antaisi perspektiiviä tilanteeseesi. Saisit myös tukea päätöksellesi, mikä se sitten onkin. Setan kautta voisit niin ikään tutustua samassa tilanteessa oleviin/olleisiin ihmisiin, joilta saisit vertaistukea.


      • Uupunut mies
        Ota yhteyttä Setaan kirjoitti:

        Aika puupää tämä edellinen kirjoittaja. Lesbo pystyy harrastamaan seksiä miehen kanssa ja homo naisen kanssa. Se on sitten eri asia, miltä se tuntuu. Todennäköisesti tuntuu pahalta tai ei miltään, ei kuitenkaan samalta kuin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, jota kohtaan voi kehittää jotain tunteitakin.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle neuvo: ota yhteys Setaan. Seta tarjoaa puhelinneuvontaa heterosuhteessa eläville homoille/lesboille. Et ole todellakaan ainoa, joka on tuollaisessa tilanteessa. Luulen, että keskustelu ammattiauttajan kanssa antaisi perspektiiviä tilanteeseesi. Saisit myös tukea päätöksellesi, mikä se sitten onkin. Setan kautta voisit niin ikään tutustua samassa tilanteessa oleviin/olleisiin ihmisiin, joilta saisit vertaistukea.

        Kiitos, tuota en tiennyt ja osannut ajatella. Teenpä niin.


      • justiinjuu puupää
        Ota yhteyttä Setaan kirjoitti:

        Aika puupää tämä edellinen kirjoittaja. Lesbo pystyy harrastamaan seksiä miehen kanssa ja homo naisen kanssa. Se on sitten eri asia, miltä se tuntuu. Todennäköisesti tuntuu pahalta tai ei miltään, ei kuitenkaan samalta kuin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, jota kohtaan voi kehittää jotain tunteitakin.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle neuvo: ota yhteys Setaan. Seta tarjoaa puhelinneuvontaa heterosuhteessa eläville homoille/lesboille. Et ole todellakaan ainoa, joka on tuollaisessa tilanteessa. Luulen, että keskustelu ammattiauttajan kanssa antaisi perspektiiviä tilanteeseesi. Saisit myös tukea päätöksellesi, mikä se sitten onkin. Setan kautta voisit niin ikään tutustua samassa tilanteessa oleviin/olleisiin ihmisiin, joilta saisit vertaistukea.

        Siis Setaanko on kertynyt se valtakunnan "virallinen ja oikeanlainen" homoviisaastelu? Kuulostaa samalta kun aikanaan kommunistit, jotka omivat ainoan "oikean" tiedon työväen oloista. Ehkä niillä Setan "asiantuntijoilla" ei kuitenkaan ole hallussaan mitään sen suurempaa viisautta, kuin muillakaan tällaisissa asioissa.

        Setalle järjestönä tietysti ensiarvoisen tärkeää on, et mahdollisimman moni homoksi muuttuu, ja homona pysyy, sillä siitä he elantonsa saavat.


      • miesvm_1967
        justiinjuu puupää kirjoitti:

        Siis Setaanko on kertynyt se valtakunnan "virallinen ja oikeanlainen" homoviisaastelu? Kuulostaa samalta kun aikanaan kommunistit, jotka omivat ainoan "oikean" tiedon työväen oloista. Ehkä niillä Setan "asiantuntijoilla" ei kuitenkaan ole hallussaan mitään sen suurempaa viisautta, kuin muillakaan tällaisissa asioissa.

        Setalle järjestönä tietysti ensiarvoisen tärkeää on, et mahdollisimman moni homoksi muuttuu, ja homona pysyy, sillä siitä he elantonsa saavat.

        Paljastuit juuri homokammoiseksi puupääksi :D Ilmankos tyrkytät mielen patologioita ja terapioita kun et ymmärrä alkuunkaan mistä ap puhuu.


      • jsutiinjuu kammoine
        miesvm_1967 kirjoitti:

        Paljastuit juuri homokammoiseksi puupääksi :D Ilmankos tyrkytät mielen patologioita ja terapioita kun et ymmärrä alkuunkaan mistä ap puhuu.

        "miesvm_1967 kirjoittaa: Paljastuit juuri homokammoiseksi puupääksi "

        Hmm.. Mielenkiintoista? Aika selkeästi menee raja, jossa ns.homohenkiset ihmiset (en siis sano homoseksuaalit) siirtyvät hyvin nopeasti henkillön menevään alatyyliseen-arvosteluun ja nimittelyyn.

        Ilmeisesti on melko selkeä kohta olemassa jossain osaa aivoissa ns.reaktio-ihmisillä, jonka jälkeen he reagoivat pääosin tunnetasolla lukemaansa. Tällöin he menettävät tavallaan "malttinsa" siirtyen tunne-ilmaisuun, eli henkilöön menevään solvailuun ja nimittelyyn?

        Tästä tavasta miten ihmiset reagoivat ja vastaavat lukemaansa, kannattaa itsekunkin tehdä päätelmiä, reaktionsa mukaan, suuntaan tai toiseen.


      • betty41
        Ota yhteyttä Setaan kirjoitti:

        Aika puupää tämä edellinen kirjoittaja. Lesbo pystyy harrastamaan seksiä miehen kanssa ja homo naisen kanssa. Se on sitten eri asia, miltä se tuntuu. Todennäköisesti tuntuu pahalta tai ei miltään, ei kuitenkaan samalta kuin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, jota kohtaan voi kehittää jotain tunteitakin.

        Alkuperäiselle kirjoittajalle neuvo: ota yhteys Setaan. Seta tarjoaa puhelinneuvontaa heterosuhteessa eläville homoille/lesboille. Et ole todellakaan ainoa, joka on tuollaisessa tilanteessa. Luulen, että keskustelu ammattiauttajan kanssa antaisi perspektiiviä tilanteeseesi. Saisit myös tukea päätöksellesi, mikä se sitten onkin. Setan kautta voisit niin ikään tutustua samassa tilanteessa oleviin/olleisiin ihmisiin, joilta saisit vertaistukea.

        mielestäni SETA on aikas puolueelllinen ottamaan kantaa asiaan .


    • dds

      Mielestäni ap ja hänen vaimonsa ansaitsevat uudet elämät suhteessa, joka aidosti tarjoaa heille molemmille jotain mitä haluavat ja ansaitsevat.

      Ja uskoisin, että rehellisyyden kautta teillä on mahdollisuus erota sovussa. Siinä voittaa lapset hirvittävän paljon.

    • Homomies 24 vuotta

      Moi

      Hienoa, että kirjoitit. Koskettavaa luettavaa. Näkisin itse että ainoa ratkaisu on ero. Homous on asia, jota et voi muuttaa, eikä sitä todellakaan pidä muuttaakkaan. Olet suvaitsemattoman yhteiskunnan ja kanssaihmisten uhri. Yhteisön normit ja asenteet saavat monet miehet valehtelemaan itselleen. Itseään ei voi kuitenkaan loputtomiin huijata. Itse tajusin ja hyväksyin itseni vasta 20 vuotiaana, vaikka olen ollut homo koko elämäni. Onneksi yhteiskunta muuttuu, ja yhä harvemman täytyy käydä läpi samaa mitä sun vielä täytyy.

      Lapsista sen verran, että en ymmärrä miten ero voisi olla haitallista tai ikävää lapsille. Lapset eivät menetä rakkaita vanhempiaan. Se mikä lapsille on monissa eroissa vaikeaa on vanhempien riidat ja tappelu. Teillä ei tarvitse olla niin, jolloin lapset eivät kärsi yhtään. Ihminen on hyvin sopeutuvainen eläin, varsinkin lapsena. Lapsilla ei ole vielä juurtuneita käsityksiä siitä miten isän ja äidin pitää elää. Lapset eivät välitä moisista. Tärkeintä on rakastavat vanhemmat ja ne ovat ja pysyvät kävi liitollesi vaimosi kanssa mitä hyvänsä.

      Joku totesi kommentissa, että älä eroa hedonisten halujesi vuoksi, pelkän seksin. Kun aattelee liittonne tulevaisuutta, on se pelkkää alamäkeä. lapsien ei ole hyvä olla jos ei vanhempien ole. Teidän hyvinvointinne heijastuu lapsiin. olen varma, että ero olisi myös lapsille parhaaksi. Ja niin...homoseksuaalisuuteen liittyy romanttisten tunteiden kohdistuminen miehiin. Itsellä on aina sekä romanttiset että seksuaaliset tunteet kohdistuneet miehiin. Mulle itelle romantiikka ja kumppanuus toisen miehen kanssa on tärkeintä.. seksi tulee itselleni vasta jälkimmäisenä, joten: On äärimmäisen vaikeaa ja henkisesti uuvuttavaa sekä raskasta olla kulissiliitossa homomiehenä naisen kanssa.

      • Uupunut mies

        Kiitos uskomattoman hienoista kommenteista, mielipiteistä ja keskustelusta, olen saanut niistä paljon pohdittavaa, toki kaikkea en allekirjoita mutta pohtimisen arvoisia ajatuksia, ja ennenkaikkea aikuisella tasolla pysytty.

        Tarkennan itsekin vielä että kyse on nimeenomaan homoseksuaalisuudessa minulle yhteenkuuluvuudesta/kumppanuudesta, romanttisista tunteista miehiä kohtaan ja seksi tulee siinä mukana muttei ole se pointti. Naisia kohtaan en näitä tunteita tunne samalla tasolla, toki välitän paljon lasteni äidistä. Jos lapsia ei olisi (en tarkoita että heitä kadun), päätös olisi helppo mutta asian koskiessa niin monen elämää muuttuu asia myös moninkerroin vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi. Tiedän että teen väärin itseäni ja vaimoani kohtaan mutta onko ero vielä enemmän väärin lapsia kohtaan...toki lapset selviää mutta onko se silti heille hyväksi...mutta toisaalta saavatko he hyvän mallin parisuhteesta näinkään...vaikea ja moniulotteinen asia.

        Mutta kiitos tähänastisesta...jatketaan


      • ....................
        Uupunut mies kirjoitti:

        Kiitos uskomattoman hienoista kommenteista, mielipiteistä ja keskustelusta, olen saanut niistä paljon pohdittavaa, toki kaikkea en allekirjoita mutta pohtimisen arvoisia ajatuksia, ja ennenkaikkea aikuisella tasolla pysytty.

        Tarkennan itsekin vielä että kyse on nimeenomaan homoseksuaalisuudessa minulle yhteenkuuluvuudesta/kumppanuudesta, romanttisista tunteista miehiä kohtaan ja seksi tulee siinä mukana muttei ole se pointti. Naisia kohtaan en näitä tunteita tunne samalla tasolla, toki välitän paljon lasteni äidistä. Jos lapsia ei olisi (en tarkoita että heitä kadun), päätös olisi helppo mutta asian koskiessa niin monen elämää muuttuu asia myös moninkerroin vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi. Tiedän että teen väärin itseäni ja vaimoani kohtaan mutta onko ero vielä enemmän väärin lapsia kohtaan...toki lapset selviää mutta onko se silti heille hyväksi...mutta toisaalta saavatko he hyvän mallin parisuhteesta näinkään...vaikea ja moniulotteinen asia.

        Mutta kiitos tähänastisesta...jatketaan

        Haluaisin vain sanoa tähän väliin, että olen eri mieltä kuin "Homomies 24 vuotta" yhdestä asiasta. Vaikka vanhemmat eivät olisi koskaan riidelleet, ero voi olla silti lapsille järkyttävää ja surullista, ja sitäkin yllättävämpää. Vanhempani erosivat kun olin 14-vuotias, ja on se vielä kymmenen vuoden jälkeenkin hieman kipeä asia minulle, vaikka vanhempani ovatkin hyvissä väleissä keskenään. Vaikka riitoja ei ollutkaan, olin herkkä lapsi ja olin huolissani molemmista vanhemmistani ja siitä, olivatko he yksinäisiä tai surullisia. Ja onhan se aina surullista, kun sitä tuttua perhettä ei enää olekaan. Kai siinä jokin turvallisuuden tunne järkkyy.

        En osaa tähän asiaan mitään neuvoja antaa, mutta mitä sitten päätätkin, niin on tärkeää että lapsilla on turvallinen olo ja he tietävät, että vanhemmat ovat onnellisia. Vaikka vanhemmat eivät olisikaan yhdessä. Luulen, että teillä tulee joka tapauksessa menemään ihan hyvin, koska olet selvästi pohtinut asioita, ja olet huolissasi vaimostasi ja lapsistasi ja välität heistä.


      • betty41
        Uupunut mies kirjoitti:

        Kiitos uskomattoman hienoista kommenteista, mielipiteistä ja keskustelusta, olen saanut niistä paljon pohdittavaa, toki kaikkea en allekirjoita mutta pohtimisen arvoisia ajatuksia, ja ennenkaikkea aikuisella tasolla pysytty.

        Tarkennan itsekin vielä että kyse on nimeenomaan homoseksuaalisuudessa minulle yhteenkuuluvuudesta/kumppanuudesta, romanttisista tunteista miehiä kohtaan ja seksi tulee siinä mukana muttei ole se pointti. Naisia kohtaan en näitä tunteita tunne samalla tasolla, toki välitän paljon lasteni äidistä. Jos lapsia ei olisi (en tarkoita että heitä kadun), päätös olisi helppo mutta asian koskiessa niin monen elämää muuttuu asia myös moninkerroin vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi. Tiedän että teen väärin itseäni ja vaimoani kohtaan mutta onko ero vielä enemmän väärin lapsia kohtaan...toki lapset selviää mutta onko se silti heille hyväksi...mutta toisaalta saavatko he hyvän mallin parisuhteesta näinkään...vaikea ja moniulotteinen asia.

        Mutta kiitos tähänastisesta...jatketaan

        Ei se arki ole heterosuhteessakaan koko ajan halimista, pusuttelua ja sen sellaista. Kun on ollut naimisissa pidempään, niin sellaiset asiat harvenee väkisinkin. Sitä, mitä tehdään ensimmäisen vuoden aikana, on seuraavien seitsemän vuoden sisällä yhteensä samanverran, ja niin eteenpäin. Silti ollaan ihan sovussa ja tykätään ja arvostetaan toisisaan, ei se sen kummempaa ole.....Se on se AvioLIITTO sellanen, yhteistyö ja avunantosopimus, romantisoimatta.


    • 1+1

      Valheessa ei kannata elää.
      Kerro vaimollesi. Rakastathan kai häntä ystävänä?

      Monta muuta kaltaistanne liittoa on loppunut ja jäljelle on jäänyt suuri ystävyys. Kumpikin ovat voineet vielä löytää sen aidon rakkauden oli se sitten homo- tai heterosuhteessa.

      Onnea teille!

      • Uupunut mies

        Kiitos, rakastan ja välitän hänestä ystävänä, lasteni äitinä ja kunnioitan häntä suuresti, hän on yksi hienoimpia tuntemiani ihmisiä. Myös siksi tämä on vaikeaa - loukkaan asialla jolle en voi mitään ja johon oikeasti olen ajautunut omilla ymmärtämättömillä ja hämmentyneissä oloissa tehdyillä valinnoilla aikanaan uskoen kaiken onnistuvan/järjestyvän.


      • Älä ole itsekäs!
        Uupunut mies kirjoitti:

        Kiitos, rakastan ja välitän hänestä ystävänä, lasteni äitinä ja kunnioitan häntä suuresti, hän on yksi hienoimpia tuntemiani ihmisiä. Myös siksi tämä on vaikeaa - loukkaan asialla jolle en voi mitään ja johon oikeasti olen ajautunut omilla ymmärtämättömillä ja hämmentyneissä oloissa tehdyillä valinnoilla aikanaan uskoen kaiken onnistuvan/järjestyvän.

        Jos rakastat vaimoasi, otat hänestä eron ja annat hänelle mahdollisuuden seksuaalisesti parempaan parisuhteeseen. Lapsesi olet jo parisuhdekuviollasi pilannut. Olisit rehellinen!


    • ....................

      Ainoa oikea asia minkä voit tehdä, on kertoa vaimollesi, ja lähteä hänen ja lapsien elämästä lopullisesti. Sinulla ei todellakaan ole oikeutta lapsiisi, jotka olet valheen siivin siittänyt. Sinä olet arvoton ihminen tekojesi vuoksi, ja ansaitset kärsiä siitä, sillä mitään pahempaa ei ole kuin kaltaisesi ihmiset, jotka tuovat tähän maailmaan kärsimystä.

      Se ei ole kärsimystä sinulle tarpeeksi, että olet homona elänyt heterosuhteessa. Se on ollut oma valintasi. Sinun vaimosi sen sijaan ei valinnut homoa. Ymmärrätk; että olet tuhonnut monta elämää. Olet todella paha ihminen. Moni vaimo sinun vaimosi tilanteessa valitsisi kuoleman kuin tuollaisen kamalan totuuden elämänkumppanistaan.

      Vahinko kuitenkin on tapahtunut, mutta sinun pitää kerrankin tehdä edes jotain oikein ja antaa vaimosi elää loppuelämää jonka hän ansaitsee, ja hän jos kuka ansaitsee tuollaisen kärsimyksen jälkeen . Sinä taas et ansaitsisi mitään. Luulen, että et tule homorakkauttakaan koskaan kokemaan, sillä eiköhän hekin ole tarpeeksi fiksuja erottamaan että et ole hyvä ihminen. Olet kaikin tavoin epäkelpo oikeaan rakkaussuhteeseen, sillä sinuun ei ole luottamista, olet petollinen luonteeltasi. Jos et olisi, et olisi koskaan päätynyt suhteeseen naisen kanssa. Tiesitkö, että moni kaappihomo elää elämänsä ihan yksin? Ei ota mitään kulissivaimoja ja perusta perheitä..He ovat fiksuja ja arvostettavia ihmisiä siinä mielessä, että vaikka heillä on ongelmia itsensä hyväksymisen kanssa, he eivät tuhoa muiden elämää vetämällä valheellista perheenisäroolia.

      Oikeastaan olisi yksi asia minkä voisit tehdä ja jonka ansaitsisit. Mieti sitä.

      • Uupunut mies

        No niin nyt päästiin siihen ryöpytykseen...Sinulla on toki oikeus mielipiteisiisi, vaikken olekaan samaa mieltä. Silti se satutti, niinkuin ilm. halusitkin - voit siis olla tyytyväinen.


      • .,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
        Uupunut mies kirjoitti:

        No niin nyt päästiin siihen ryöpytykseen...Sinulla on toki oikeus mielipiteisiisi, vaikken olekaan samaa mieltä. Silti se satutti, niinkuin ilm. halusitkin - voit siis olla tyytyväinen.

        Huomaa, että kaltaisesi ihmiset ovat tuhonneet tämän maailman. Jos sinulla on erit mielipiteet kuin minulla, niin sallit siis tuon harjoittamasi petollisuuden ihmisten välisissä suhteissa. Ei ihme että maailma on paha paikka kun toisia ihmisiä ei arvosteta paskan vertaa!


      • Emiliaaaaaaaaa
        .,,,,,,,,,,,,,,,,,,, kirjoitti:

        Huomaa, että kaltaisesi ihmiset ovat tuhonneet tämän maailman. Jos sinulla on erit mielipiteet kuin minulla, niin sallit siis tuon harjoittamasi petollisuuden ihmisten välisissä suhteissa. Ei ihme että maailma on paha paikka kun toisia ihmisiä ei arvosteta paskan vertaa!

        Tuo nyt ei ihan noin yksioikoista ole. Jos syyllisiä haetaan, pitää syyttää myös koko yhteiskuntaa, joka koostuu ihmisistä. Me emme kollektiivisesti ole hyväksyneet muita seksualisuuden muotoja kuin heterouden, ja siksi nuorella homolla voi olla valtava paine kieltää se, mikä oikeasti on. Mikäli ihmiset ja yhteiskunta ympärillä hyväksyisi yksilöiden samanlaisuuden, ei nuoren tarvitsisi manipuloida ja uskotella olevansa jotakin muuta kuin on.


      • Emiliaaaaaaaaa
        Emiliaaaaaaaaa kirjoitti:

        Tuo nyt ei ihan noin yksioikoista ole. Jos syyllisiä haetaan, pitää syyttää myös koko yhteiskuntaa, joka koostuu ihmisistä. Me emme kollektiivisesti ole hyväksyneet muita seksualisuuden muotoja kuin heterouden, ja siksi nuorella homolla voi olla valtava paine kieltää se, mikä oikeasti on. Mikäli ihmiset ja yhteiskunta ympärillä hyväksyisi yksilöiden samanlaisuuden, ei nuoren tarvitsisi manipuloida ja uskotella olevansa jotakin muuta kuin on.

        Tähän korjaus... siis piti kirjoittaa, että mikäli ihmiset ja yhteiskunta ympärillä hyväksyisi yksilöiden erilaisuuden, ei nuoren tarvitsisi manipuloida ja uskotella olevansa jotakin muuta kuin on.


      • yhteiskunta joo se
        Emiliaaaaaaaaa kirjoitti:

        Tähän korjaus... siis piti kirjoittaa, että mikäli ihmiset ja yhteiskunta ympärillä hyväksyisi yksilöiden erilaisuuden, ei nuoren tarvitsisi manipuloida ja uskotella olevansa jotakin muuta kuin on.

        Mikä yhteiskunta? Ei meillä suomessa ole vuosikymmeniin ollut lakia, joka kieltäisi olemasta seksuaaliselta suuntaukseltaan sitä tai tätä. Ennemmin kokoajan tiukentuva lainsäädäntö on kieltämässä edes ajattelemasta kuin yhdellä tavalla, sillä jonka ns.suvaisevaisto suvaitsee suvaita ja Seta hyväksyy -:)

        Ei meidänkään lapset kovin innokkaasti kouluun mene, mieluummin näpräävät facebookia ja juutuubia, väittäen että se on heille oikeaa elämää. Vaan aion kyllä kaikella tavalla manipuloida heille lukutaitoa ja vieraiden kielten opiskelua yms. uskottelua, ja odotan myös yhteiskunnan tekevän niin. Teenkö siis väärin heitä kohtaan?


      • 19+5
        Emiliaaaaaaaaa kirjoitti:

        Tähän korjaus... siis piti kirjoittaa, että mikäli ihmiset ja yhteiskunta ympärillä hyväksyisi yksilöiden erilaisuuden, ei nuoren tarvitsisi manipuloida ja uskotella olevansa jotakin muuta kuin on.

        Joo, ja minä sanoisin että kukaan ei ole täydellinen, ei myöskään tuo pauhaaja. Jokainen tekee virheitä, vaikka yrittäisi aina tehdä asiat oikein. Sellaista on ihmiselämä.

        Ja luulen että hän on joku teinipoikatrolli, joka nyt naureskelee omille jutuilleen. Kaikenlaisia urpoja sitä vaan onkin...


      • emiliaaaaaaaaa
        yhteiskunta joo se kirjoitti:

        Mikä yhteiskunta? Ei meillä suomessa ole vuosikymmeniin ollut lakia, joka kieltäisi olemasta seksuaaliselta suuntaukseltaan sitä tai tätä. Ennemmin kokoajan tiukentuva lainsäädäntö on kieltämässä edes ajattelemasta kuin yhdellä tavalla, sillä jonka ns.suvaisevaisto suvaitsee suvaita ja Seta hyväksyy -:)

        Ei meidänkään lapset kovin innokkaasti kouluun mene, mieluummin näpräävät facebookia ja juutuubia, väittäen että se on heille oikeaa elämää. Vaan aion kyllä kaikella tavalla manipuloida heille lukutaitoa ja vieraiden kielten opiskelua yms. uskottelua, ja odotan myös yhteiskunnan tekevän niin. Teenkö siis väärin heitä kohtaan?

        Lainsäädäntö ei ole yhteiskunta, eikä se määrittele kaikkia normeja. Uskoisin, että voidaan olla aika samaa mieltä siitä, että homoutta pidetään aika yleisesti häpeällisenä, vaikka ei laittomana. Ei ole helppoa nuoren homon olla se mikä on. Elämän yhdessä herkimmistä vaiheista joutua taistelemaan tuon asian kanssa.


      • Hetero ja äiti
        .,,,,,,,,,,,,,,,,,,, kirjoitti:

        Huomaa, että kaltaisesi ihmiset ovat tuhonneet tämän maailman. Jos sinulla on erit mielipiteet kuin minulla, niin sallit siis tuon harjoittamasi petollisuuden ihmisten välisissä suhteissa. Ei ihme että maailma on paha paikka kun toisia ihmisiä ei arvosteta paskan vertaa!

        Olet aivan hirveä ihminen ja juuri SINUN kaltaisesi ihmiset tuhoavat tämän maailman. SINÄ et arvosta toisia ihmisiä paskan vertaa.


      • Uupunut mies
        Hetero ja äiti kirjoitti:

        Olet aivan hirveä ihminen ja juuri SINUN kaltaisesi ihmiset tuhoavat tämän maailman. SINÄ et arvosta toisia ihmisiä paskan vertaa.

        Helppo sanoa kun et tunne minua etkä ole elänyt kokemaani elämää...saatan olla vaikka sun poika, veli tai kuka tahansa...


      • Saman kokenut nainen
        Hetero ja äiti kirjoitti:

        Olet aivan hirveä ihminen ja juuri SINUN kaltaisesi ihmiset tuhoavat tämän maailman. SINÄ et arvosta toisia ihmisiä paskan vertaa.

        Helppo sitä on tuomita kun ei ymmärrä asiasta mitään. Sinä et mahda sille tunteelle itse yhtään mitään kun se iskee, se tunne voi myös olla tyttärelläsi tsi pojallasi etkä mahda sillekään mitään. Tiedän mistä puhun. Itse heteroavioliitossa eläneenä, lasten äitinä jouduin tämän tosiasian kanssa tekemisiin aikoinani. Ilman mitään ennakkovarotusta huomasin olevani silmittömän rakastunut samaa sukupuolta olevaan. Eli on se helppo tuomita kun ei ole itse joutunut nöyrtymään elämän yllätyksellisyyden edessä tällätavoin. No minä opin ainakin nöyryyttä ja muiden ihmisten ja heidän valintojen kunnioitusta.

        Ap:lle sanoisin, että kuuntele sisintäsi niin tiedät kuinka sinun pitää toimia. Kokemuksesta sanon että lapset selviävät tästäkin, ennakkoluulothan tulevat aikuisilta. Minä elän tällä hetkellä parisuhteessa naisen kanssa lasteni kera ja kunhan suku, ex ja tuttavat alkuhämmennyksestä toipuivat, kaikki on mennyt hyvin. Puhun nyt lähes 10v kokemuksella. Älä siis välitä tuomitsevista ihmisistä tai ennakkoluuloista, sinä itse tiedät mikä on sinulle hyväksi. Et voi hyvin jos joudut elämään vastoin sinulle tarkoitettua elämää. Lasten ei tarvitse jäädä ilman isää vaikka eroaisitkin vaimostasi. Lapset kyllä selviävät myös erosta kun aikuiset hoitavat sen viisaasti. Toivon sinulle rohkeutta elää sen päätöksen kanssa mitä tulet elämältä itsellesi suomaan.


      • 18 + 5
        Saman kokenut nainen kirjoitti:

        Helppo sitä on tuomita kun ei ymmärrä asiasta mitään. Sinä et mahda sille tunteelle itse yhtään mitään kun se iskee, se tunne voi myös olla tyttärelläsi tsi pojallasi etkä mahda sillekään mitään. Tiedän mistä puhun. Itse heteroavioliitossa eläneenä, lasten äitinä jouduin tämän tosiasian kanssa tekemisiin aikoinani. Ilman mitään ennakkovarotusta huomasin olevani silmittömän rakastunut samaa sukupuolta olevaan. Eli on se helppo tuomita kun ei ole itse joutunut nöyrtymään elämän yllätyksellisyyden edessä tällätavoin. No minä opin ainakin nöyryyttä ja muiden ihmisten ja heidän valintojen kunnioitusta.

        Ap:lle sanoisin, että kuuntele sisintäsi niin tiedät kuinka sinun pitää toimia. Kokemuksesta sanon että lapset selviävät tästäkin, ennakkoluulothan tulevat aikuisilta. Minä elän tällä hetkellä parisuhteessa naisen kanssa lasteni kera ja kunhan suku, ex ja tuttavat alkuhämmennyksestä toipuivat, kaikki on mennyt hyvin. Puhun nyt lähes 10v kokemuksella. Älä siis välitä tuomitsevista ihmisistä tai ennakkoluuloista, sinä itse tiedät mikä on sinulle hyväksi. Et voi hyvin jos joudut elämään vastoin sinulle tarkoitettua elämää. Lasten ei tarvitse jäädä ilman isää vaikka eroaisitkin vaimostasi. Lapset kyllä selviävät myös erosta kun aikuiset hoitavat sen viisaasti. Toivon sinulle rohkeutta elää sen päätöksen kanssa mitä tulet elämältä itsellesi suomaan.

        "Sinä et mahda sille tunteelle itse yhtään mitään kun se iskee, se tunne voi myös olla tyttärelläsi tsi pojallasi etkä mahda sillekään mitään. Tiedän mistä puhun. Itse heteroavioliitossa eläneenä, lasten äitinä jouduin tämän tosiasian kanssa tekemisiin aikoinani. Ilman mitään ennakkovarotusta huomasin olevani silmittömän rakastunut samaa sukupuolta olevaan."

        Useampikin tietää, mistä on puhe. Nimittäin kyse ei ole homoudesta eikä heteroudesta vaan omasta kumppanista.

        Rakastanko kumppaniani. Himoitsenko kumppaniani. Olenko rakastunut johonkuhun muuhun? Himoitsenko muita kuin kumppaniani?

        Himo haihtuu kumppanien väliltä (myös homopareilla) muutamassa vuodessa, kauan ennen kuin lapset ovat aikuisia. Onko perhe tuhoon tuomittu ajatus? Onko se edes ihanne? Onko mikään uhrautumisen arvoista?

        Biseksuaalit ja homot saavat perheen hajottamiselle helpon tekosyyn. Oikeasti heterot kamppailevat ihan saman asian kanssa. Toiset valitsevat itsensä (ja selittelevät asian parhain päin), toiset valitsevat lapsensa (ja katkeroituvat puolisolleen).


      • Edellinen kirjoittaja
        18 + 5 kirjoitti:

        "Sinä et mahda sille tunteelle itse yhtään mitään kun se iskee, se tunne voi myös olla tyttärelläsi tsi pojallasi etkä mahda sillekään mitään. Tiedän mistä puhun. Itse heteroavioliitossa eläneenä, lasten äitinä jouduin tämän tosiasian kanssa tekemisiin aikoinani. Ilman mitään ennakkovarotusta huomasin olevani silmittömän rakastunut samaa sukupuolta olevaan."

        Useampikin tietää, mistä on puhe. Nimittäin kyse ei ole homoudesta eikä heteroudesta vaan omasta kumppanista.

        Rakastanko kumppaniani. Himoitsenko kumppaniani. Olenko rakastunut johonkuhun muuhun? Himoitsenko muita kuin kumppaniani?

        Himo haihtuu kumppanien väliltä (myös homopareilla) muutamassa vuodessa, kauan ennen kuin lapset ovat aikuisia. Onko perhe tuhoon tuomittu ajatus? Onko se edes ihanne? Onko mikään uhrautumisen arvoista?

        Biseksuaalit ja homot saavat perheen hajottamiselle helpon tekosyyn. Oikeasti heterot kamppailevat ihan saman asian kanssa. Toiset valitsevat itsensä (ja selittelevät asian parhain päin), toiset valitsevat lapsensa (ja katkeroituvat puolisolleen).

        Se, että kuvaat ratkaisua helpoksi kertoo sen ettei tuota tilannetta voi edes kuvitella ennenkuin se osuu kohdalle. Ylipäätään ajattelen niin että jokaisen elämä on arvokas ja jokaisen tulee elää, nyt kun se on mahdollista. Ei se ratkaisun tekeminen ole helpompaa sen 10 vuoden uhrauksen ja elämättömän elämän jälkeen. Minä en ollut valmis uhraamaan itseäni edes lasteni vuoksi. Meillä kaikilla on oikeus rakentaa oman näköinen elämä. Ja kuten ylempänä on sanottu, kaikilla on oikeus rakastavaan puolisoon, kulissi ei palvele ketään, lapsetkaan eivät ole tyhmiä. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä ja kaikilla päätöksillä on hintansa, jokainen miettiköön kohdallaan minkä päätöksen kanssa voi elää.


      • 10 + 4
        Edellinen kirjoittaja kirjoitti:

        Se, että kuvaat ratkaisua helpoksi kertoo sen ettei tuota tilannetta voi edes kuvitella ennenkuin se osuu kohdalle. Ylipäätään ajattelen niin että jokaisen elämä on arvokas ja jokaisen tulee elää, nyt kun se on mahdollista. Ei se ratkaisun tekeminen ole helpompaa sen 10 vuoden uhrauksen ja elämättömän elämän jälkeen. Minä en ollut valmis uhraamaan itseäni edes lasteni vuoksi. Meillä kaikilla on oikeus rakentaa oman näköinen elämä. Ja kuten ylempänä on sanottu, kaikilla on oikeus rakastavaan puolisoon, kulissi ei palvele ketään, lapsetkaan eivät ole tyhmiä. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä ja kaikilla päätöksillä on hintansa, jokainen miettiköön kohdallaan minkä päätöksen kanssa voi elää.

        "kuvaat ratkaisua helpoksi"

        Kuka sitä helpoksi on kuvannut?

        "ei tuota tilannetta voi edes kuvitella ennenkuin se osuu kohdalle"

        Sitä tilannettahan suuri (ellei suurin) osa lapsiperheistä elää: puoliso ei jaksa enää kiinnostaa, ja arki on ilotonta.

        "Minä en ollut valmis uhraamaan itseäni edes lasteni vuoksi."

        Rehellistä puhetta ja oikeaan osuvaa. Useimmiten pitää uhrata itsensä tai lapsensa. Omatunto ja onni eivät kulje yhdessä.

        "kulissi ei palvele ketään"

        Tuo ei hokemalla muutu todeksi. Jos voimat ja asenne kestävät, ehjä perhe on lapsille taivaan lahja.


      • Edellinen kirjoittaja
        10 + 4 kirjoitti:

        "kuvaat ratkaisua helpoksi"

        Kuka sitä helpoksi on kuvannut?

        "ei tuota tilannetta voi edes kuvitella ennenkuin se osuu kohdalle"

        Sitä tilannettahan suuri (ellei suurin) osa lapsiperheistä elää: puoliso ei jaksa enää kiinnostaa, ja arki on ilotonta.

        "Minä en ollut valmis uhraamaan itseäni edes lasteni vuoksi."

        Rehellistä puhetta ja oikeaan osuvaa. Useimmiten pitää uhrata itsensä tai lapsensa. Omatunto ja onni eivät kulje yhdessä.

        "kulissi ei palvele ketään"

        Tuo ei hokemalla muutu todeksi. Jos voimat ja asenne kestävät, ehjä perhe on lapsille taivaan lahja.

        Tai sitten tasapainoiset ja onnelliset vanhemmat ovat lapsille taivaan lahja. En oikein usko siihen lahjaan jonka hinta on ehkä katkerat ja elämäänsä tyytymättömät vanhemmat.se väistämättä näkyy kodin ilmapiirissä ja vaikuttaa lapsiin. Näitä kulissiliiton lahjoja tosiaan näkyy paljon myös heterosuhteissa.


      • betty41

        eipä kannata tuomita noin rankasti ja heittää ensimmäistä kiveä!!


      • Uupunut mies
        Saman kokenut nainen kirjoitti:

        Helppo sitä on tuomita kun ei ymmärrä asiasta mitään. Sinä et mahda sille tunteelle itse yhtään mitään kun se iskee, se tunne voi myös olla tyttärelläsi tsi pojallasi etkä mahda sillekään mitään. Tiedän mistä puhun. Itse heteroavioliitossa eläneenä, lasten äitinä jouduin tämän tosiasian kanssa tekemisiin aikoinani. Ilman mitään ennakkovarotusta huomasin olevani silmittömän rakastunut samaa sukupuolta olevaan. Eli on se helppo tuomita kun ei ole itse joutunut nöyrtymään elämän yllätyksellisyyden edessä tällätavoin. No minä opin ainakin nöyryyttä ja muiden ihmisten ja heidän valintojen kunnioitusta.

        Ap:lle sanoisin, että kuuntele sisintäsi niin tiedät kuinka sinun pitää toimia. Kokemuksesta sanon että lapset selviävät tästäkin, ennakkoluulothan tulevat aikuisilta. Minä elän tällä hetkellä parisuhteessa naisen kanssa lasteni kera ja kunhan suku, ex ja tuttavat alkuhämmennyksestä toipuivat, kaikki on mennyt hyvin. Puhun nyt lähes 10v kokemuksella. Älä siis välitä tuomitsevista ihmisistä tai ennakkoluuloista, sinä itse tiedät mikä on sinulle hyväksi. Et voi hyvin jos joudut elämään vastoin sinulle tarkoitettua elämää. Lasten ei tarvitse jäädä ilman isää vaikka eroaisitkin vaimostasi. Lapset kyllä selviävät myös erosta kun aikuiset hoitavat sen viisaasti. Toivon sinulle rohkeutta elää sen päätöksen kanssa mitä tulet elämältä itsellesi suomaan.

        Tästä kirjoituksestasi sain aikanaan voimaa ja saan edelleen, kiitos sinulle Saman kokenut nainen. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.


    • totuus valoon

      Piilottelemalla homouttasi, ja myöhemmin sen kumminkin paljastuttua, olet opettanut lapsillesi, että valehteleminen on oikein ja homous on häpeällistä.

      Jos haluat toimia oikeamielisesti kaikkia kohtaan, kerrot vaimollesi totuuden, ja päästät hänet löytämään elämäänsä hellyyttä ja rakkautta hänelle kuuluvan miehen kanssa. Sitten näytät lapsillesi esimerkkiä, että elämässä pitää olla rehellinen, ja homous ei ole ollenkaan salattavissa ja hävettävissä oleva asia.

    • minun mielestä

      Vaikee tilanne!!! Vaimosi varmasti suuttuu että miks et ole aikasemmin kertonut. ja varmaan menee sekaisin että onko hänessä jotain vikaa. . Mutta älä ny hemmetti mene pettämään vaimoos vaikka kui tekis mieli! Vaimosi järkyttyy mutta älä jätä häntä yksin! Kerro hänelle hienovaraisesti, anna hänelle aikaa. älä heti puhu erosta. nuku hänen vieressään. Kun nainen tietää, voit alkaa pikkuhiljaa antaa hänelle merkkejä homoudestasi. Homous ei kuitenkaan ole oma valinta, et ole tehnyt mitään väärää, vaimosi varmasti ymmärtää! Ei varmaan ole siitä kyse ettetkö voisi asua hänen kanssaan/ halua heti muuttaa pois kun asia on kerrottu. Vaikee tilanne, tosi vaikee. mut mun neuvo on et älä jätä sitä yksin, sitä varmasti tulee pelottaa kun on lapsetki, miten pärjää miten tästä eteenpäin. heitä läppää "lähetää ettii miehii" vaimosi luottaa sinuun olet hänelle se jolle kertoa kaikki.

    • Uupunut mies

      Olen kertonut vaimolleni homoseksuaalisuudestani, alkuun se oli kriisi ja järkytys suuri ja myös oma ahdistukseni, syyllisyyteni tapahtuneesta vaikea käsitellä. Olemme kuitenkin asiasta jollakin tasolla pystyneet keskustelemaan ja käymme pariterapiassa pohtien mitä tuleman pitää. Pienin askelin eteenpäin, en tiedä vielä mikä lopputulos on mutta toiveeni on että voisimme jokainen meidän perheestä olla onnellinen yhdessä tai erikseen.

      • onnea matkaan

        Hienoa! Olet ollut rohkea!

        Suosittelen, että käytte parisuhdeterapiassa riippumatta siitä, että päätyykö suhteenne eroon vai ei. Terapia auttaa teitä ymmärtämään toisianne. Vaikka suhde päätyisi eroon, niin saatte kumpikin sanottua mieltä painavat asiat ja terapeutti estää teitä riitelemästä huutamalla ja syyttelemällä.

        On myös mahdollista, että avioliittonne säilyy, jos suhteenne on muuten hyvä. Ehkä kumpikin voisi hakea seksuaalisen tyydytyksen muualta? Ehkä sitä kautta parisuhteeseenne tulisi takaisin lämpöä, läheisyyttä ja hellyyttä, vaikkei seksiä välillänne olisikaan. Todennäköisesti suhteenne päätyy eroon, mutta niin käy monilla pariskunnilla valitettavasti. Voit kuitenkin etsiä asunnon läheltä lapsia ja olla heidän kanssaan tekemisissä viikoittain varsinkin, jos lapset ovat niin isoja, että voivat kävellen tai pyörällä liikkua itse kahden kodin väliä.


    • --------

      Et sinä nyt mikään 100% homo ole kun olet mennyt naisen kanssa naimisiin ja tehnyt tämän kansa vielä lapsetkin. Jollet tiedä niin hyvin harva homo haluaa tulla isäksi. Sanoit vielä että vaimosta on tullut sulle enemmän kaveri niin toisin sanoen rakastit häntä kun menitte naimisiin. Kysy joskus joltain umpihomolta onkä tällä ollut koskaan mitään tunteita naisia kohtaan saati että olisi mennyt naimisiin naisen kanssa? Ei sinua oteta avosylin vastaan homo piireissä vaan halveksitaan ja bisset eivät todellakaan ole homojen suosiossa kun kumppania valitaan. Minä uskon että olet vain itsesi kanssa kipuileva bisse.

      • Uupunut mies

        Nyt et kyllä tiedä, mistä kirjoitat. Seksuaalisuus on minulle moniulotteinen asia, ei vaan pelkkä seksi, joka oikeastaan on minulle aivan toisarvoinen asia (olipa sitten homo tai hetero) ja seksuaalisuus on ollut myös jollakin tapaa henkisen kasvun myötä muuttuva asia. Elämäni nuorena on ollut vaikea ja varmasti vaikuttanut nykyiseen tilanteeseeni. Ja kyllä, tiedän lukuisia umpihomoja, jotka ovat olleet naimissa ja heillä on lapsia. Ja itse olen tullut siihen tulokseen, että biseksuaaleja on loppujen lopuksi vähän, suurin osa heistä on "hukassa" olevia homoja, toki ei kaikki.


    • Uupunut mies

      Erosimme ja asun nyt omassa asunnossa, suunta toivottavasti parempaan ja itseään etsimässä. Rohkaisen muita samanlaisessa tilanteessa olevia.

      • oletrohkea

        Hieno kuulla ,että olet päässyt jo omaan asuntoon asumaan. Perheesi kyllä ajan mittaan ymmärtävät ,sillä ei ole,sinun vika kumpi sukupuoli kiinnostaa et mahda sille mitään!

        mieleeni muistui eräs tapaus kun oma ala-aste opettaja (myös perheellinen) paljasti homoutensa ,muutti toiselle paikkakunnalle ja mitä olen facebookista seurannut on edelleen lapsiensa kanssa hyvissä väleissä ,lapsenlapsikin on siunaantunut!!

        toivon sinulle kaikkea hyvää!


      • Tuon saman kokenut

        Elämä on helpomaa kun ei tarvitse elää valheessa. Ja myös reulumpaa ex-puolisoa kohtaan.Kaikkea hyvää sinulle, kyllä elämä kantaa!


      • Saman kokenut
        Tuon saman kokenut kirjoitti:

        Elämä on helpomaa kun ei tarvitse elää valheessa. Ja myös reulumpaa ex-puolisoa kohtaan.Kaikkea hyvää sinulle, kyllä elämä kantaa!

        Niin juuri!


    • onnittelut

      Luin ketjun vasta nyt, mutta tahdon onnitella - teit oikein itseäsi, puolisoasi ja lapsiasi kohtaan. Ole itsellesi armollinen, elämäsi on varmasti ollut vaikea eikä ole ollut helppoa löytää omaa todellista itseään. Tunnen yhden homon, joka pohti vakavasti kulissiavioliittoa ympäristön paineiden vuoksi (tiesi kyllä itse olevansa homo), mutta löysi onnekseen rinnalleen miehen ja uskalsi tulla kaapista ulos.

      Välisi lapsiisi pysyvät varmasti hyvinä (tarvitsevat toki ensin aikaa kaiken sulattamiseen), kun vain olet heille rehellinen eron syystä ja muistutat rakastavasi heitä ja olet heidän elämässään henkisesti läsnä. Olet varmasti loistoisä. Kaikkea hyvää.

    • kriisissä

      Luuletteko te kaapissa olevat homot, että haluttomuutenne ja outo seksuaalisuutenne on jotenkin salaisuus vaimolle?
      Te pohditte hiljaa mitä teette kiellot päällä, vaimo pohtii mikä seksissä on tökkinyt aina... ei se jää pimentoon, vai jääkö?
      Avasin aiheesta keskustelun bi-sivulla.
      Voin kertoa oman tarinani myöhemmin.
      Kuinka paljon hilajsiuutta ja puhumattomuutta mutta molemminpuolista luulo että toinen ei tiedä (JA KUMPIKIN TIETÄÄ TÄSMÄLLEEN) asiaan liittyy?

      Ja vielä: voiko joku kaappihomo oikeesti kohdistaa seksuaalisen halun miehiin, mutta rakastiua vain naisiin/naiseen?
      Tällaista tarinaa olen omakohtaisesti saanut kuulla?
      Mikä on silloin "rakkaus" kun toisen osapuolen fyysinen olemus ei iske?

    • EiKertaHomoksiTee

      Tulikohan noin vuosi sitten telkusta dokkareita homoudesta ja lesboudesta. Minulle jäi mieleeni eräs nainen, joka oli pitkään ollut liitossa miehensä kanssa. Olikohan heillä myös lapsiakin. Parisuhde oli mennyt alamäkeä ja päättivät viimein mennä ammattiauttajan juttusille. Aikansa juttelivat ja kun naisen piti kuvailla tarkemmin tuskaansa sekä tunteitansa mistä vanne kiristää... niin hän vain jotenkin tuskissaan vahingossa möläytti "Kai se on vain niin että mä pidän naisista!". Ammattiauttajalla ja hänen miehellään loksahti suu auki, jolloin aika pian mies poistui vain pois paikalta rauhallisesti sanomatta mitään.

    • Veggsu

      Elämme vain yhden elämän. Sinä ja vaimosi ansaitsette mahdollisuuden onneen. Se ei tarkoita, että menneet vuodet olisivat tyhjiä. Läheisyys, kumppanuus ja perhe antavat paljon. Koita saavuttaa molemmat. Muutos vaimollesi on myös hyppy turvallisesta elämästä kohti tuntematonta. Kiukkua voi olla mahdotonta välttää, mutta ole rehellinen ja tukena.

      Tietenkin joudut käymään nyt aikuisena teinivuosien kohellukset ja sydänsurut läpi, mutta sitä elämä on. Elämä opettaa asettamaan omat rajansa ja toivottavasti hyvä kumppanikin löytyy. Homona voin sanoa, että elämä on mukavaa.

    • vilmaliini

      Kokemuksia kaappihomon vaimoilta?
      tai kaapista tulleilta. Oliko ylläri vai näkyikö seksipuuhissa miehen homosuuntaus?

    • kts edellistä viesti

      up

    • uupunut mies

      Ketjun aloituksestani on kohta kulunut vuosi...paljon on tapahtunut - elämäni raskain vuosi. Kerroin siis vaimolleni sen, minkä olen koko tähänastisen elämäni yrittänyt kieltää ja tukahduttaa itseltänikin eli homoseksuaalisuuteni. Asiat lähtivät sen jälkeen vyörymään hyvin hallitsemattomasti ja tuhoavasti molempien osalta, molemmat tekivät paljon tyhmää ja peruuttamatonta toisilleen. Lopulta sairastuin psykoottiseen masennukseen ja yritin päästä täältä itsekkäästi pois pahassa tuskassani todellisuuden tajuni kadottaen - suunnaton syyllisyys ja häpeä harteillani sillä hetkellä. Mutta onneksi en onnistunut, sain apua, selvisin. Avioliitto ei ollut enää korjattavissa, vaikken avioeroa itse ajatellut asiasta kertoessani puolisolleni. Asiat menivät hallitsemattomasti, muutin erilleen, erosimme. Ei asiat hyvin olleet senkään jälkeen, mutta sain sisäisen rauhan ja mahdollisuuden elää juuri sellaisena kuin olen. Lapset asuvat puolet ajasta luonani ja molemmat vanhemmat rakastaa ja huolehtivat heistä ja minusta he jopa voivat nyt paremmin tilanteen tasaannuttua. Vanhempina yhteistyömme toimii aikuismaisesti edelleen lasten parhaaksi. Itse olen oppinut paljon itsestäni, en vain seksuaalisuudesta vaan paljon niistä käyttäytymismalleista ja tunteista, jotka minulla oli käytössäni itseäni paetessa. Nyt kuitenkin onrauha sisällä tietynlaisen kiireen ja suorittamisen tarpeen kadottua. Häpeä ja syyllisyys edelleen nostaa välillä päätään ja sen kanssa työtä teen mutta suunta parempaan. Olen voinut palata työelämään, tutustua uusiin ihmisiin ja lähentynyt läheisteni kanssa kerrottuani elämän tarinaani ja itsestäni - itse asiassa se on hämmästyttänyt miten se on lähentänyt, en ole jäänyt yksin, mikä oli suurin pelkoni. Kaiken taustalla on ollut koulukiusaamista, miellyttämistä, hylätyksi tulemisen pelkoa, uskon käsityksiä, yhteiskunnan normeja jne. Niitä olen myös työstänyt ja paljon apua ja tukea saanut niin ammattilaisilta kirkon ja psykiatrian puolelta kuin läheisiltä ihmisiltä, siitä olen kiitollinen. Elämäni on kuitenkin mullistunut kokonaan, koti, monet ystävät, työpaikka vaihtuneet. Välillä epätodellinen tunne valtaa, kenen elämään minut on siirretty, vasta eilen kaikki oli toisin - mutta tämä on nyt minun elämä ja parempi päivä päivältä. Nyt kaikkea tänä vuonna tapahtunutta ajatellen olen tyytyväinen, vaikka rankasti kaikki meni - viisaamminkin olisi voinut toimia, muttemme kyenneet ja osanneet, sitä on turha murehtia enää. Loppujen lopuksi tämä on meille kaikille uusi alku ja mahdollisuus ja kaikesta voi selvitä ja että mikään ei ole mustaa ja valkoista, vaan siinä välissä on paljon eri harmaan sävyjä ja ne kaikki ovat yhtä hyviä ja hyväksyttäviä. Toivon voimia ja rohkeutta kaikille vastaavaa kokeneille, kokeville ja asiaa miettiville. Ja sen olen todennut, että heitä on yllättävän paljon, emme ole yksin. Jokainen tekee oman ratkaisun ja se ratkaisu on sinun ja hyvä sellaisena, kun sen teet. Yksin älä jää, teetpä mitä tahansa, apua ja tukea löytyy, kun jaksaa ja haluaa sen vastaanottaa. Suosittelen myös kirjaa: Taru Väyrynen, Miehen malli. Voin myös tukena ja kuuntelijana olla halutessasi, vertaistuki ja saman kokeneen tuki on ehkä ollut se kaikkein terapeuttisin. Meitä on monenlaisia, teemme ratkaisuja erilaisista syistä elämämme varrella tiedostaen tai tiedostamattamme, mutta se mitä olemme nyt, on tulosta menneestä elämästä ja kokemuksista ja niitä on turha katua tai kokea syyllisyyttä - puukon iskijöitä selkään aina on mutta he eivät tiedä mistä puhuvat, he satuttavat mutta toisaalta myös kasvattavat kohtaamaan asioita itsessään ja lopulta tuovat varmuutta niin ettei heistä kannata välittää. Itsellämme on onnen avaimet, muut eivät sitä tuo - ja olemalla rehellinen itsellesi, olet viime kädessä rehellinen myös muille, vaikka se rehellisyys satuttaa alkuun kaikkia. Ja rehellisyys lopulta on palkitsevaa johtipa se sitten mihin ratkaisuun tahansa. Minulla se johti tähän ja näin on hyvä.

    • dloonnö

      Ymmärrän sinua. Itse olin myös avioliitossa miehen kanssa, jota en koskaan rakastanut, pidin kyllä ja hyvä kaveri hän oli. Alunperinkään en rakastanut, ihastuin kyllä kovin tavatessamme ja olin sitä jonkun aikaa. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni ihastuivat vielä enemmän ja kehoittivat minua ottamaan hänet miehekseni. Nuori hölmö kun olin uskoin toisia enkä sydäntäni. Podin aivan samoja ajatuksia kuin sinäkin, lopulta päätin ottaa avioeron miehen. Lapset saivat valita kummanko kanssa asuvat ja molemmilla on hyvin läheinen suhde lapsiin.

      Älä tuhlaa omaasi ja vaimosi elämää enempää. Kerro hänelle rehellisesti tunteistasi. Alku on rankkaa ja itku monena iltana, pitkin päivääkin, mutta kunhan totutte, niin huomaatte varmasti molemmat, että löydätte itsellenne omanlaisen oikeasti samanlaisen rakkaan ihmisen rinnallenne. Erosta toipuminen voi kestää vuosia, mutta sen on loppuelämän arvoista.

      Lapset kyllä ovat onnellisempia, kun elävät vanhempien kanssa, jotka ovat onnellisia erikseen toisten ihmisten rinnalla, kuin onnettomassa perheessä elävät lapset. Jäämällä avioliittoosi lapsesi tulevat samalla tavoin tyytymään huonoon parisuhteeseen ja sortuvat aikanaan helpommin pettämisiin sun muuhun. Kun he kasvavat jäseninä onnellisissa äidin ja isän omissa perheissä, he oppivat arvostamaan onnellista parisuhdetta ja saavat hyvän parisuhdemallin. Omat lapseni, jotka ovat jo kasvaneet aikuisiksi ovat sanoneet myös, että ensin oli vähän hankalaa, kun ei olleet molemmat vanhemmat aina kotona, mutta sitten siihen tottui ja kiva on ollut molempien kanssa.

      Se täytyy vaan muistaa, että ei koskaa ikinä pidä puhua äidistä tai isästä pahaa lapsille. He ovat lastensa parhaat äiti ja isä, olivatpa millaisia hyväänsä. Pettämiset ja päihteet ja monet muut asiat kun ovat oikeasti oireita sen ihmisen omasta huonosta olosta (usein parisuhteessaan).

      Voimia sinulle.

      • uupunut mies

        Hei, dloonnö. Kiitos kommentistasi ja kokemuksistasi. Et ehkä lukenut viestisi edeltä ketjun lopusta vuotta myöhemmin päivittämääni tilannetta - asiat menneet aika siten kuin viestissäsi kuvailit. Kaikilla parempi olla.


      • miesvm_1967x
        uupunut mies kirjoitti:

        Hei, dloonnö. Kiitos kommentistasi ja kokemuksistasi. Et ehkä lukenut viestisi edeltä ketjun lopusta vuotta myöhemmin päivittämääni tilannetta - asiat menneet aika siten kuin viestissäsi kuvailit. Kaikilla parempi olla.

        Luin tuon edellisen tarinasi. Hienoa että asiat on sulla nyt paremmin. Hyvää joulua. Itse tosin olen puhtaasti hetero mutta mitä väliä sillä on? Ihmisiä tässä kaikki ollaan :)


    • Sussel

      Hei, elin itse tällaisessa suhteessa yli 7 vuotta. Olisin päässyt helpommalla, jos poikaystäväni olisi aikoinaan kertonut olevansa bi ja kaipaavansa miessuhteita silloin tällöin elämäänsä. Tunsin itseni petetyksi, koska mies oli tullut elämääni tietäen tilanteensa eikä kertonut siitä kuitenkaan sanaa halaistua. Se aiheutti turhaa kärsimystä ja katson, että nuo vuodet olivat kuin hukkaan heitettyjä. Omat unelmani viettää loppuelämäni rakastamani miehen kanssa kariutuivat. En ymmärtänyt, kuinka kaksinaamainen hän oli voinut olla minua kohtaan.

    • miettikää oikeesti

      oon aina ihmetelly miten heteroisistä tulee homoja. olen olettanut että sinä mennään pisimmälle hekumassa (miehet haluaa aina, tekevät mitä haluavat mysö suuhun) mutta että kun tunnetaso itsellä pitää olla mukana kans. en siis voi kuvitellakaan naimassa toista äijää perseesee tai toisinpän tai maiskuttelemassa. tuttuja on hyviä kavereita mutta en siis saa päähäni että mikä se on mikä saa kokeilemaan tommosta? onko näillä muuten suhde ok? eli ? kuitenkin on menty naisen kanssa eli enempi on vetoa sinne? onko sama sukupuoli vain niiden himojen tyydyttämiseksi mitä ei avioliitosta saa . jotenki näin se täytyy olla. sillä tämmönen touhu on lisääntynyt hirveesti kun ihmisellä on netti ja liikaa vapaa-aikaa

      • Mietipä ihan itse

        Oletko tyhmä? Luulet että heteromiehistä tulee noin vain homoja kun vähän nettiä selaa tai on ilman seksiä naisen kanssa?

        Kyllä siihen pitää olla taipumusta.


      • fdssfdfds
        Mietipä ihan itse kirjoitti:

        Oletko tyhmä? Luulet että heteromiehistä tulee noin vain homoja kun vähän nettiä selaa tai on ilman seksiä naisen kanssa?

        Kyllä siihen pitää olla taipumusta.

        Ei välttämättä. Ympäristö/kulttuuri vaikuttaa paljon asiaan. Esim. itse olen katsonut paljon nettipornoa, niin ihan selvästi se on muuttanut minua. Ennen minua yökötti naisen anus, mutta nykyisin katson vain anaalipornopätkiä. Ja eikös esim. pedofiilien uhreista tule tod.näk. pedofiilejä kuin muista, ainakin tällaisesta olen kuullut. Kyllä ympäristö muuttaa ihmistä.


      • NäinMeillä
        fdssfdfds kirjoitti:

        Ei välttämättä. Ympäristö/kulttuuri vaikuttaa paljon asiaan. Esim. itse olen katsonut paljon nettipornoa, niin ihan selvästi se on muuttanut minua. Ennen minua yökötti naisen anus, mutta nykyisin katson vain anaalipornopätkiä. Ja eikös esim. pedofiilien uhreista tule tod.näk. pedofiilejä kuin muista, ainakin tällaisesta olen kuullut. Kyllä ympäristö muuttaa ihmistä.

        On ihan turha syyttä nettilä. Homoja on ollut aina, jopa yllättävän sama määrä suhteessa väestöön. Mm. ensimmäisissä modernaissa seksitutkimuksissa joita tehtiin 50-luvun USA:ssa, saatiin ihan nykyiseen verrattavia homojen osuudesta koko väestöön. Silti 50-luvun Amerikka oli niin heteronormatiivinen kuin vain saattoi, homous oli tabu ja homopornoa ei taatusti ollut tavallisen ihmisen ulottuvilla.
        Eikä homous todellakaan ole vain seksiä vaan ihan samalla tavalla emotionaalinen asia kuin heterouskin. Homo myös ihastuu ja rakastuu samaa sukupuolta olevaan ihan kuten hetero sitä toista sukupuolta olevaan. Ja tämä tapahtuu jo ennen kuin on mitään seksiä tai tietoa siitä millaista se on. Kyllä homous ja heterous ovat todella syvällä ihmisessä olevia ominaisuuksia, eivät vain jonkun ärsykkeen tai yhden kokemuksen tulos.


    • uupunut mies

      Jotkut ei sitten osaa lukea tai eivät ymmärrä lukemaansa. Ihmisen mieli on hyvin monimutkainen ja hauras, toisilla enemmä ja toisilla vähemmän. Myös se ympäristö missä kasvaa, asenteet, kiusaaminen yms. vaikuttaa. Ei se tarkoita, että olisin "muuttunut" päätöksellä tai nettipornoa katsoen. Tosiasia on että olen ihan sieltä nuoresta aikuisesta asti ollut kiinnostunut miehistä ja vain miehistä - nyt sen voin myöntää. Mutta silloin sen kielsin niin totaalisesti että itsekin uskoin että voin olla yhteiskunnan silmissä "normaali" eli hetero, kun vain päätän. Ja siihen uskoin, uskoin todella, sitä päätöstä kannoin ja vaalin. Mutta samalla minun piti paeta koko ajan itseäni, koko ajan pitää elämä niin täynnä kaikkea etten ehtisi enkä jaksaisi totuutta tai mitään muutakaan aitoa kohdata. Lomat ja ym. oli ahdistavia kun oman identiteetin pohdinta ajoin väkisin päälle ajoittain koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta aloin ymmärtää elämääni, ratkaisujani ja niiden takana olleita asioita. En päivääkään kadu mennyttä elämääni, se on ollut hienoa mutta minullakin on oikeus olla omaitseni nyt kun asian oikeasti tiedostan ja tunnustan. Suren todella etten sitä osannut tai voinut olla aikoinaan ja loukkasin minulle tärkeää ihmistä. Mutta se on minun elämänkulku ollut ja sen tarkoitus oli se että minulla on nyt kaksi ihanaa lasta.

      • Nainen 38v

        Olin yhdessä ns.kaappihomon/bi miehen kanssa noin 10 vuotta. Seksissä oli koko ajan ns. ongelmaa - ainakin minun näkökulmastani. Ensin mieheni halusi odottaa, kun joskus suutelimme kiihkeästi tai minä suutelin - hänellä ei koskaan seissyt, akti kun lopulta onnistui, niin pari työntöä ja hän jo tuli. Ajattelin asian korjaantuvan, sillä hän oli kokematon 29-v mies. Meillä ei ollut kiihkeää vaihetta ollenkaan. Olin kuitenkin rakastunut. Muutimme yhteen hyvin nopeasti. Jos kävin kuumana, tein aloitteen spontaanisti, annoin suuseksiä - hänellä ei seissyt tai lerpahti. Hänellä onnistui silloin, jos makasin kuin lahna tai takaapäin. Menimme naimisiin, ajattelin näiden seksiasioiden korjaantuvan, hän on vain arka mies... Mainittakoon vielä, että aikaisemmissa seurustelusuhteissa en ollut törmännyt koskaan tällaisiin jatkuviin seksiongelmiin.
        Hänellä onnistui akti humalassa. Keskusteluissa hän kertoi jostain syystä haluavansa seksiä kanssani vain humalassa. Minusta rakastelu on ennenkaikkea ihanaa selvinpäin.
        Ajatuksiini tuli usein ajatus onko hän homo? ja onpa hänellä pieni. Kumpaakaan asiaa en hänelle pystynyt kertoa, olen kiltti.
        Seksielämä loppui - en voinut olla aloitteellinen, koska silloin hänellä ei seissyt. Hän halusi joskus humalassa, sanoin että selvinpäin sitten vaikka monta kertaa. Hän ei koskaan lähestynyt minua selvinpäin.
        Nyt olen eronnut. Kaksi lasta - jälkimmäinen tehty minunkin ollessa humalassa. Muuten ei oikeastaan seksielämää ollenkaan enää siinä vaiheessa.
        Kipeetä ottaa se, että elin noin 10 vuotta ilman, että koin miehen haluavan minua. Elin ns. henkisesti ja fyysisesti yksin monia vuosia - ilman läheisyyttä, ilman suudelmia, ilman seksiä. Alkuvuosina läheisyyttä ja suukkoja oli - ei kuitenkaan intohimoisia suudelmia silloinkaan, hän jotenkin vältteli sitä.
        Halusin tavallisen miehen ja tavallisen perheen ja tavallisen elämän.
        Olen hyvin seksuaalinen nainen, jouduin siis tukahduttamaan halujani vuosia, tottakai masturboin.
        Lopulta kuitenkin haluni mieheen - oikeaan mieheen, mieheen joka haluaa minuakin - heräsivät ja erosin. Seuraavat vuodet - tai vuosikymmenen - aion keskittyä seksiin ! Vakituinen kumppani tietenkin - en harrasta yhden yön juttuja. Voi olla, että tämä seksitön avioliitto traumoitti niin, etten enää kykene normaaliin parisuhteeseen: Seurustelu, tunteet, tulevaisuuden suunnittelu, yhteen muutto... En halua sellaista, pelkään, pelkään myös sitä että jos jatkossa joudun taas tilanteeseen, että pitää lähteä hakemaan seksiä muualta.
        Lisäyksenä vielä, että olen normaalipainoinen ja ravintoloissa nykyään liikkuessani miehet tulevat aktiivisesti juttelemaan ja lähestyvät.
        Olen jotensakin katkera siitä, että tämä kaappihomo/bi vei seksuaalisesta elämästäni 10 vuotta - jouduin myös eroamaan (tämä status ei tietenkään kiva vanhemmilleni - itse en niin välitä) ja rikkomaan pieniltä lapsiltani perheen. Olemme kuitenkin ns. hyvissä väleissä ja hoidamme lapset yhdessä, päivittäin.
        Itse en olisi voinut elää niin, että jatkaisin siinä kulississa ja hakisin seksin muualta - voin niin huonosti ja yritän itse aina elää rehellisesti.
        Tämä siis selviytyneen naisen tarina - aina kun ajattelen tuota yksinäisyyttä, niin se on ihan kamalaa. Onneksi minulla on aina ollut hyvä itsetunto sekä aikaisempia tavallisia parisuhteita, niin pääsin tästä nousemaan.
        Jokaisella meistä on oma tarinansa ja oma elämänsä.


      • uupunut mies
        Nainen 38v kirjoitti:

        Olin yhdessä ns.kaappihomon/bi miehen kanssa noin 10 vuotta. Seksissä oli koko ajan ns. ongelmaa - ainakin minun näkökulmastani. Ensin mieheni halusi odottaa, kun joskus suutelimme kiihkeästi tai minä suutelin - hänellä ei koskaan seissyt, akti kun lopulta onnistui, niin pari työntöä ja hän jo tuli. Ajattelin asian korjaantuvan, sillä hän oli kokematon 29-v mies. Meillä ei ollut kiihkeää vaihetta ollenkaan. Olin kuitenkin rakastunut. Muutimme yhteen hyvin nopeasti. Jos kävin kuumana, tein aloitteen spontaanisti, annoin suuseksiä - hänellä ei seissyt tai lerpahti. Hänellä onnistui silloin, jos makasin kuin lahna tai takaapäin. Menimme naimisiin, ajattelin näiden seksiasioiden korjaantuvan, hän on vain arka mies... Mainittakoon vielä, että aikaisemmissa seurustelusuhteissa en ollut törmännyt koskaan tällaisiin jatkuviin seksiongelmiin.
        Hänellä onnistui akti humalassa. Keskusteluissa hän kertoi jostain syystä haluavansa seksiä kanssani vain humalassa. Minusta rakastelu on ennenkaikkea ihanaa selvinpäin.
        Ajatuksiini tuli usein ajatus onko hän homo? ja onpa hänellä pieni. Kumpaakaan asiaa en hänelle pystynyt kertoa, olen kiltti.
        Seksielämä loppui - en voinut olla aloitteellinen, koska silloin hänellä ei seissyt. Hän halusi joskus humalassa, sanoin että selvinpäin sitten vaikka monta kertaa. Hän ei koskaan lähestynyt minua selvinpäin.
        Nyt olen eronnut. Kaksi lasta - jälkimmäinen tehty minunkin ollessa humalassa. Muuten ei oikeastaan seksielämää ollenkaan enää siinä vaiheessa.
        Kipeetä ottaa se, että elin noin 10 vuotta ilman, että koin miehen haluavan minua. Elin ns. henkisesti ja fyysisesti yksin monia vuosia - ilman läheisyyttä, ilman suudelmia, ilman seksiä. Alkuvuosina läheisyyttä ja suukkoja oli - ei kuitenkaan intohimoisia suudelmia silloinkaan, hän jotenkin vältteli sitä.
        Halusin tavallisen miehen ja tavallisen perheen ja tavallisen elämän.
        Olen hyvin seksuaalinen nainen, jouduin siis tukahduttamaan halujani vuosia, tottakai masturboin.
        Lopulta kuitenkin haluni mieheen - oikeaan mieheen, mieheen joka haluaa minuakin - heräsivät ja erosin. Seuraavat vuodet - tai vuosikymmenen - aion keskittyä seksiin ! Vakituinen kumppani tietenkin - en harrasta yhden yön juttuja. Voi olla, että tämä seksitön avioliitto traumoitti niin, etten enää kykene normaaliin parisuhteeseen: Seurustelu, tunteet, tulevaisuuden suunnittelu, yhteen muutto... En halua sellaista, pelkään, pelkään myös sitä että jos jatkossa joudun taas tilanteeseen, että pitää lähteä hakemaan seksiä muualta.
        Lisäyksenä vielä, että olen normaalipainoinen ja ravintoloissa nykyään liikkuessani miehet tulevat aktiivisesti juttelemaan ja lähestyvät.
        Olen jotensakin katkera siitä, että tämä kaappihomo/bi vei seksuaalisesta elämästäni 10 vuotta - jouduin myös eroamaan (tämä status ei tietenkään kiva vanhemmilleni - itse en niin välitä) ja rikkomaan pieniltä lapsiltani perheen. Olemme kuitenkin ns. hyvissä väleissä ja hoidamme lapset yhdessä, päivittäin.
        Itse en olisi voinut elää niin, että jatkaisin siinä kulississa ja hakisin seksin muualta - voin niin huonosti ja yritän itse aina elää rehellisesti.
        Tämä siis selviytyneen naisen tarina - aina kun ajattelen tuota yksinäisyyttä, niin se on ihan kamalaa. Onneksi minulla on aina ollut hyvä itsetunto sekä aikaisempia tavallisia parisuhteita, niin pääsin tästä nousemaan.
        Jokaisella meistä on oma tarinansa ja oma elämänsä.

        Mitä miehesi sanoi, kun kerroit haluavasi eron? Kerroitko syyn? Oliko hänen homoutensa sinun oletusta vai onko hän sinulle sen tunnustanut? Elääkö hän nyt homoseksuaalina?

        Se on totta, että meillä jokaisella on omat kipumme, omat tarinamme ja elämämme. Itse koin kahtalaista tunnetta...sitä ahdistusta, etten anna itseni olla tai voi olla sitä mitä olen. Toisaalta ahdistusta siitä etten anna puolisolleni mahdollisuutta lähteä ja etsiä haluamansa, kun itse asian lopulta tiedostin. Lopulta noiden kahden asian lopputuloksena kerroin totuuden, erosimme ja parannamme haavojamme mutta uskon tästä lopulta tulevan jotain hyvää. Lapset hoidamme sovussa ja yhteisymmärryksessä tasapuolisesti.


      • pfhdgh

        "itsekin uskoin että voin olla yhteiskunnan silmissä "normaali" eli hetero, kun vain päätän. "
        Näinhän tuo usein menee, vaikkei pitäisi. Oikeasti on täysin yhtä normaalia olla homo kuin hetero.


    • Gayfather

      Meitä on paljon.

      • uupunutmies

        Olen huomannut. Laita jokin yhteystieto, niin otan yhteyttä. Olis mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.


    • mävaanmoi

      mä jätin naiseni miehen vuoksi (olen siis itsekin nainen) joka oli ihan ok. en ollut palavasti rakastunut mut kaiketi ihan onnellinen. pari mukavaa vuotta takana ja asuttiin yhessä. seksielämässä ei valittamista. oli lemmikkejä ja kaikki oli ok. kun tää mies ilmesty elämääni olin vaa et vau mikä selkä sil on! hmm... en tykkää siitä että ihmisen seksuaalisuus pitää määritellä. ihminen elää vaan kerran. ihminen saa olla itsekäs ja pitääkin olla kunhan ei satuta ketään. tärkeetä on tuntea että saa olla oma ittensä ja on oikeus olla onnellinen

    • Voit_vapautua
      • Uunotonttu

        Just joo.... Ihan tuon tv7-kanavan linkin laitoit. Lähdekritiikki puuttuu.


    • uupunutmies

      Jos tätä lukee joku muu "gayfather" niin olisi mukava tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Laita s-posti osoitteesi tms. niin otan yhteyttä.

      • miesvm_1967x

        Nini en jaksanut heterona lukea koko ketjua mutta kait nyt sentään olet jostain gay-puolelta tätä jo kysellyt?Uskoakseni, ja kokemuksiini perustuen, gay-miehiäkin on monenlaisia kunhan löytää oikeille saiteille?


    • niixu

      Jotain perin itsekästä näissä homoissa on kyllä. Ollaan valmiita varastamaan toisen ihmisen onni ja elämä kokonaan, kun pysytään itse siellä kaapissa, ettei vaan itseen satu. Että itsellä vaan kulissit säilyy ja mahdollisuus lapsiin. Teeskennellään rakkaus, parisuhde, perhe ja seksi. Omat kokemukseni on tästä myös, mitään väliä ei tunnu olevan sillä että pettää toisen pohjamutia myöden kunhan vaan omaa nahkaa tulee suojeltua. Onko raaempaa rikosta kun varastaa toisen elämä? Minäminäminä Toivottavasti kukaan helvetin kaappihomo ei enää vie naista vihille, koskaan.

      • pfhdgh

        "Onko raaempaa rikosta kun varastaa toisen elämä?"
        Hullusti sanottu. Toisten elämää ei voi mitenkään varastaa. Raain rikos tuhota toisen elämä on murha/tappo.


      • Uupunutmies

        Puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin. Onko vaikea ymmärtää, että seksuaalisuutensa sisäistäminen voi jollakin viedä aikaa - miksi heti ollaan lynkkaamassa kun jonkun ihmisen elämä poikkeaa omasta tai ns. normielämästä. Syy seksuaalisuutensa sisäistämisen vaikeudessa voi olla persoonaan, yhteiskuntaan, lähipiiriin liittyvissä asioissa. Käsite "kaappihomo" tarkoittaa minusta sitä, että tiedostaa olevansa homo muttei voi tai uskalla elää syystä tai toisesta homoseksuaalina. Epäilenpä että harva tällainen "kaappihomo" vie naista vihille. En ainakaan itse olisi vienyt jos olisin ollut "kaappihomo". En tiennyt mikä olin, tai luulin tietäväni mikä olin - se miksi näin oli, on monitahoinen vyyhti. Asiat tuskaisella tavalla avautui vasta paljon myöhemmin.


      • Uupunutmies

        Ja tuskin kukaan haluaa tai jaksaa pitää kulissia yllä tietäen olevansa homo. Se on nimittäin raskasta ja se kulissi kaatuu ennemmin tai myöhemmin. Ja teeskentely siitä on kaukana. Se on tuskaa molemmille. Tuskin kukaan homoutensa tiedostanut/sisäistänyt (tapahtuipa se sitten missä iässä tahansa) haluaa siinä vaiheessa teeskennellä yhtään mitään. "niixu" ei ehkä nyt osaa ajatella asiaa syvemmin tai laaja-alaisemmin eikä ymmärtää elämää tai erilaisuutta. Elämä ei vaan aina mene käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka siihen olisi uskonut ja sitä halunnut.


    • pfhdgh

      Hyvin yleistähän tuo on. Jo pelkästään sen vuoksi, ettei homoilla ole mahdollisuutta saada lapsia kuin kaikenlaisilla kepulikonsteilla. Monet ajattelevat ihan tietoisesti solmivansa liiton, koska se on ainoa mahdollinen tapa saada jälkikasvua, perhe. Kenties vielä omien vanhempien, suvun hyväksyntä. Avioitunut mies on hyvin usein vanhempien mielestä "yhteiskuntakelpoisempi" kuin sinkku.

      Itseasiassa varmaan suurin osa homoista kokee toimivansa oikein (=pyrkivät unohtamaan omat tarpeensa), kun eivät tule kaapista ulos. Homoudestaan kertominen olisi vähintään kiusallista läheisille. Joskus jopa julistus sodasta, jossa on pakko valita puolensa. Eipä uskoisi, että elämme vuotta 2015!

      Minusta sinun kannattaisi alkaa elää oman näköistä elämää. Lapsesikin ovat jo kouluikäisiä. Mutta ennen kuin tunnustat vaimollesi homoutesi mieti miten itse haluaisit edetä. Yritä miettiä vaimon suhtautumista, ja keksiä erilaisia ratkaisuja miten toimisit missäkin tilanteessa. Voihan olla, että vaimosi on saanut vainun homoudestasi jo ajat sitten? Odottaa vain tosiasioiden sanomista? Näin oli omallakin kohdalla, mutta äitinä. Lapseni on transsukupuolinen ja sitä myöten myös homo.

    • Jaccce

      Hmmm....mielenkiintoista on ihmisen elämä ja sen monimuotoisuus.

    • oiuoug

      Ap:n kirjoituksesta on reilu kolme vuotta. Sen verran on tapahtunut, ettei onneksi enää ole mitään kummallista tulla kaapista ulos perheellisenäkään. Oli lapset pieniä tai aikuisia. Täyspäiset ihmiset ymmärtävät, ettei kukaan sellaista huvikseen tee, vaan perusteellisesta syystä. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on.

      Nykyisin myös perheelliset keski-ikäiset transihmiset ovat astuneet kaapista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1224
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1056
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      1005
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      997
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      900
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      754
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      690
    Aihe