Papin uudenvuodenlupaus: elää vuoden ateistina!

Jos Ryan Bell ei aio lainkaan ajatella jumalaa, niin olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla hän käy keskusteluja ateistien kanssa ja miten hän ateistista kirjallisuutta pystyisi lukemaan:) Esimerkiksi Hitchensin Jumala ei ole suuri, Dawkinsin Jumalharha tai Harrisin Uskon loppu. Ole siinä sitten ajattelematta jumalaa...

Kokeile edes yhden päivän ajan kyseenalaistaa näkemyksiäsi. Itse en esimerkiksi ymmärrä, miten yksikään uskova voi pitää Yahwea

-hyvänä olentona (ongelmia mm. helvetti, kaikkien ihmisten ja eläinten hukuttaminen)
-kaikkitietävänä (monia virheitä, joita joutui jälkikäteen korjaamaan mm. ihmisten pahuus ja syntisyys)
-oikeudenmukaisena (tapattaa 42 lasta profeettansa vuoksi, muuttaa naisen suolapatsaaksi, kun tämä katsoi taaksensa...)

jne.

En myöskään pysty ymmärtämään miten yksikään uskova voi pitää Raamattua

-Jumalan sanana (Jumala oikeasti oli kontaktissa tiettyihin ihmisiin 2000 vuotta sitten? ja teki ihmetekoja mm. Jeesuksen muodossa ja Mooseksen välityksellä, mutta sitten katosi täysin)
-erehtymättömänä (täynnä ristiriitaisuuksia)
-faktuaalisesti oikeana (mm. maapallo on kuvattu väärin)

jne.

Aloita noista kohdista. Voit miettiä argumentteja vaikka Allahin ja Koraanin kautta. Sinähän et pidä niitä toteta vaan pelkkinä myytteinä, kuten muitakin uskontoja. Sinä ymmärrät mitä on olla ateisti kaikkien paitsi yhden uskon osalta.

Kristinusko on niin täynnä ongelmia, että nykyisellään olisi täysin mahdotonta edes yrittää elää kristittynä tai paremminkin sanottuna kristinuskoisena. Ulkoisesti voisin toki toteuttaa kristinuskolle tunnusomaisia käytöstapoja, mutta se olisi vain ulkokultaista käytöstä ei todellista uskoa.

Ymmärrän, että uskontoihin voi liittyä tiettyjä ns. henkisiä muuttujia, joiden vuoksi ihmiset niin mielellään haluavat uskoa. Ihminen saa tunteen, että elämä ei lopu, on isä joka valvoo ja opastaa ja suojelee. Voi olla tiivis ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne jne..

Ymmärrän, että tällaisten mukavuustekijöiden hylkääminen ei ole helppoa tai ei aina ehkä edes hyödyllistä tai järkevää, mutta itse en nykyiselläni pysty ohittamaan mieltäni ja järkeäni, joka ei anna minun uskoa vain mukavuuden vuoksi. Jos minä uskoisin minun pitäisi pystyä uskomaan järkisyistä ja se on paljon haastavampi tie, koska yksikään uskontoa ei tarjoa uskottavia todisteita uskontonsa puolesta.

Kalapagos (ei kirj.) kirjoitti:

Kokeile edes yhden päivän ajan kyseenalaistaa näkemyksiäsi. Itse en esimerkiksi ymmärrä, miten yksikään uskova voi pitää Yahwea

-hyvänä olentona (ongelmia mm. helvetti, kaikkien ihmisten ja eläinten hukuttaminen)
-kaikkitietävänä (monia virheitä, joita joutui jälkikäteen korjaamaan mm. ihmisten pahuus ja syntisyys)
-oikeudenmukaisena (tapattaa 42 lasta profeettansa vuoksi, muuttaa naisen suolapatsaaksi, kun tämä katsoi taaksensa...)

jne.

En myöskään pysty ymmärtämään miten yksikään uskova voi pitää Raamattua

-Jumalan sanana (Jumala oikeasti oli kontaktissa tiettyihin ihmisiin 2000 vuotta sitten? ja teki ihmetekoja mm. Jeesuksen muodossa ja Mooseksen välityksellä, mutta sitten katosi täysin)
-erehtymättömänä (täynnä ristiriitaisuuksia)
-faktuaalisesti oikeana (mm. maapallo on kuvattu väärin)

jne.

Aloita noista kohdista. Voit miettiä argumentteja vaikka Allahin ja Koraanin kautta. Sinähän et pidä niitä toteta vaan pelkkinä myytteinä, kuten muitakin uskontoja. Sinä ymmärrät mitä on olla ateisti kaikkien paitsi yhden uskon osalta.

Kristinusko on niin täynnä ongelmia, että nykyisellään olisi täysin mahdotonta edes yrittää elää kristittynä tai paremminkin sanottuna kristinuskoisena. Ulkoisesti voisin toki toteuttaa kristinuskolle tunnusomaisia käytöstapoja, mutta se olisi vain ulkokultaista käytöstä ei todellista uskoa.

Ymmärrän, että uskontoihin voi liittyä tiettyjä ns. henkisiä muuttujia, joiden vuoksi ihmiset niin mielellään haluavat uskoa. Ihminen saa tunteen, että elämä ei lopu, on isä joka valvoo ja opastaa ja suojelee. Voi olla tiivis ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne jne..

Ymmärrän, että tällaisten mukavuustekijöiden hylkääminen ei ole helppoa tai ei aina ehkä edes hyödyllistä tai järkevää, mutta itse en nykyiselläni pysty ohittamaan mieltäni ja järkeäni, joka ei anna minun uskoa vain mukavuuden vuoksi. Jos minä uskoisin minun pitäisi pystyä uskomaan järkisyistä ja se on paljon haastavampi tie, koska yksikään uskontoa ei tarjoa uskottavia todisteita uskontonsa puolesta.

Lue lisää

No kokeile itse yksi päivä olla 100 % uskovainen. Uskotella kyllä kaikkea voi, mutta jos on ihan oikeasti rehellinen ja aito?

ateismi = kirjoitti:

No kokeile itse yksi päivä olla 100 % uskovainen. Uskotella kyllä kaikkea voi, mutta jos on ihan oikeasti rehellinen ja aito?

No tässä on sitä kokeiltu jo aikanaan noin 16v tms. eli eiköhän siinä ole enemmän kuin yksi päivä. Sittemmin mieli on muuttunut.

Mutta kuten sanoin ole mies ja arvioi avoimella mielellä ja rehellisesti tekemiäni kysymyksiä. En oleta, että tekisit näin, koska se johtaisi väistämättä ateismiin osaltasi. Pelkäät kyseisen mahdollisuuden olemassaoloa, minkä vuoksi jätät asian sikseen. Tiedät tämän sisämmässäsi ja tiedät mielessäsi olevan kognitiivisen dissonanssin eli sisäisen ristiriidan sekä sen miten herkästi kuvitelmasi ja uskosi voisivat sortua, mikäli olisit päivänkin rehellinen asian suhteen.

Rehellisyys on mahdotonta, koska kun kerran ymmärtää tosiasiat niin tämän jälkeen niiden kieltäminen on mahdotonta. Kun olet kerran oppinut 1 1 = 2 niin tämän jälkeen on enään vaikea olla osaamatta kyseistä yhteenlaskua. Sama pätee Raamatun "totuuksiin". Kun ne kerran huomaa epätosiksi niin poisoppiminen on käytännössä lähdes mahdotonta.

>>>Varmasti ihan mielenkiintoinen kokeilu sen suhteen, miten ympäristö suhtautuu tuohon henkilöön>tuossa tulee mieleen sellainen ongelma, että usko olisi jotenkin tietoisesti valittavissa>Jotkut ilmeisesti ajattelvat niin ja tuo voi antaa vahvistusta sellaiselle harhaluulolle.

Minä olin kyllä aistivinani aitoa epäuskoa tuon papin ensimmäisessä blogissa. Minusta tuo epäily, ettei asiat olekaan kuin on kerrottu, oli aitoa ja sen oloista, että häneltä puuttuu enää vain tietoinen ymmärrys omasta uskonpuutteestaan.
Ainut asia tuossa on, että USA on superhaasteellinen ympäristö aloittaa epäilemy Jumalan olemassaolosta, koska siellä kristinuskokin on vedetty sellaiseksi Disney-meiningiksi ja väki ei tunnetusti ole kovin terävää näissä uskonkritisoinnin asioissa.

beenthere kirjoitti:

Minä olin kyllä aistivinani aitoa epäuskoa tuon papin ensimmäisessä blogissa. Minusta tuo epäily, ettei asiat olekaan kuin on kerrottu, oli aitoa ja sen oloista, että häneltä puuttuu enää vain tietoinen ymmärrys omasta uskonpuutteestaan.
Ainut asia tuossa on, että USA on superhaasteellinen ympäristö aloittaa epäilemy Jumalan olemassaolosta, koska siellä kristinuskokin on vedetty sellaiseksi Disney-meiningiksi ja väki ei tunnetusti ole kovin terävää näissä uskonkritisoinnin asioissa.

Lue lisää

Sama juttu. Pappi vaikutti selvästi jo luopuneen uskostaan monin tavoin ja tuntui enään hakevan lopullista vahvistusta näkemykselleen. Vaikka olisikin vielä uskova niin kovasti tuntui usko jo horjuneen ja horjuvan.

Kalapagos (ei kirj.) kirjoitti:

Sama juttu. Pappi vaikutti selvästi jo luopuneen uskostaan monin tavoin ja tuntui enään hakevan lopullista vahvistusta näkemykselleen. Vaikka olisikin vielä uskova niin kovasti tuntui usko jo horjuneen ja horjuvan.

Lue lisää

Itse tulkitsin niin, että tuo pappi oli pitänyt kirkkoa henkisenä kotinaan edes miettimättä tuon touhun totuusarvoa ja nyt se tarve siihen tuli.

Tuosta ei varmaankaan tule mitään kansanliikettä tipattoman tammikuun tapaan, mutta jospa tuosta joku saa syyn miettiä mihin itse oikeastaan uskoo tai ei usko.
Toisaalta Jumalaton Joulukuuhan voisi olla hyväkin idea?

Huolimatta siitä että kyseinen pappi varsin selkeästi ilmaisee sen ettei hän ole ateisti, niin olen samaa mieltä siitä että, tämä saattaa vahvistaa joidenkin näkemystä jossa vakaumus on jotakin minkä voi valita.

Minulla on kuitenkin vielä kyynisempi epäilys tämän asian suhteen.

Sanotaan vaikka näin että tämä pappis henkilö teeskennellessään vuoden olevansa ateisti, jonka aikana hän kohtaa ja saa osakseen negatiivista huomiota ja palautetta.
Varsinkin kun hän on ilmaissut aikeensa julkisesti.
Jolloin vuoden kuluttua tästä kun hän lopettaa ateistina olemisen teeskentelyn, hän kirjoittaa että: Vaikka hän ei itse koskaan ollutkaan ateisti niin jo se että hän irtautui uskonnollisesta hölynpölystä, noin päälisin puolin, teki hänen elämästään onnetonta ja ikävää.
Johtopäätös: Ateismi johtaa onnettomaan ja ikävään elämään.

Käytännössä tarkoittaen sitä että tämä uudenvuodenlupaus ei ole niinkään osoitus minkäänlaisesta avomielisestä suhteutumisesta uskonnollisiin kysymyksiin, vaan yksinkertaisesti stuntti jolla hän pyrkii saamaan omalle näkemykselleen uskottavuutta vaikuttamalla avoimemmalta mitä hän oikeasti on. Päämäärän ollessa näin ollen lähinnä oman uskonnon saarnaaminen ja julistus sen sijaan että kyseessä olisi rehellinen itsetutkiskelu.
Varsinkin kun hän mainitsee työstävänsä kirjaa joka perustuu tähän projektiin.

Edellisestä huolimatta toivon todella, että olen väärässä tämän asian suhteen. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti törmännyt niin moneen esitykseen, joka seuraa varsin tarkasti esittämääni linjaa, etten minä rehellisesti sanottuna osaa odottaa uskonnollisilta henkilöiltä mitään muuta.

Kalapagos (ei kirj.) kirjoitti:

Sama juttu. Pappi vaikutti selvästi jo luopuneen uskostaan monin tavoin ja tuntui enään hakevan lopullista vahvistusta näkemykselleen. Vaikka olisikin vielä uskova niin kovasti tuntui usko jo horjuneen ja horjuvan.

Lue lisää

Juuti tässä itse vastasit että tosissaan ei voi leikkiä 100 % uskovaista taikka ateistia ja kehotat minua moiseen. En todella voi olla edes tuntia reilu ateisti, kun Usko ja Jumala on minulle niin todellista.