Mikä meillä Suomalaisilla mättää

Lainaus kirjasta The Society of Timid Souls/Polly Morland: "In the wealthy West, the pursuit of the individual goal has become like a religion, as projected identities and bucket lists of "dreams" replace soul and prayers".

Aikamme ihminen on narsismiin asti itsekeskeinen onnen tavoittelussaan. Muista viis, kunhan minä minä minä saan nautintoa, menestystä, kaikkea kivaa... ja seksi tietysti kuuluu perusoikeuksiin ja mahdollisimman monen kanssa.

Täällä kun lukee viestejä, parisuhteesta syntyy tosi lohduton kuva. Uskon kuitenkin, että Suomessa on paljon myös tosi onnellisia pariskuntia. Onnellinen, vastuullinen ihminen ei petä kumppaniaan. Ja sitten jos parisuhteen ongelmat kasvavat suuriksi, hän eroaa, eikä lähde pettämisen tielle. Pettäjät elävät jotenkin harhaisessa maailmassa, jossa pettäminen on okei-juttu. He luulevat, että kaikki niin tekevät. Se on kuitenkin väärä luulo. Pettäjät ovat jotenkin säälittäviä, usein myös laskelmoivia, arkoja kohtaamaan elämän vaikeuksia ja risteyksiä, joissa pitäisi valita monesta vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta.

"Minkälaisen käsityksen te toiset saatte lueskeltuanne täällä. "


Juuri tuon saman käsityksen, minkä avauksessasi kuvasit.

Onko tuo aloituksen kuvaama asia, hyvinvointivaltion kääntöpuoli? Keskitymmekö me muissakin asioissa ainoastaan oman itsemme hyvinvoinnin ja hetkittäisten mielitekojemme vietäviksi? Vastoinkäymisten ja hetkellistenkin epämukavuuksien sietokyky laskee? Saman aikaisesti, media tulvii kaikenlaisen mielihyvän palvomista ja sivuuttaa toisten huomioimisen tyystin, , , pitkäjänteisyydestä nyt puhumattakaan.

Tähän ,kuten moneen muuhunkin asiaan liittyy myös häpeämisen puute! Ei olla moksiskaan, vaikka erehdykseen saati tahalliseen loukkaukseen tai väärintekoon syyllistytään! Anteeksipyynnötkin ovat turhaa sanahelinää, vailla minkäänlaista halua tekojen sovitukseen tai erehdyksestä oppimiseen. Siihen on myös läheisesti kytköksissä muistamattomuus, tehdään samat virheet uudelleen ja uudelleen, (Kuten aloittajakin kuvaili).

Toisaalta voidaan kysyä, onko tärkeämpää että jotain tapahtuu, tai tehdään, kunhan vain jotain tapahtuu, kuin se, onko teko oikein, oikeutettu, tai hyvä?