Marx taas kurittaa Antipunikkia:

Niin, kerrohan lisää siitä, miten käsityksesi mukaan värttinän arvo vain kasvaa sitä käytettäessä ja miten kapitalisti tienaa suunnattomia summia myydessään loppuunkäytetyt värttinä niiden arvon noustua arvoon arvaamattomaan. Ostajina on vain marxinsa väärin ymmärtäneitä kommunisteja.

Hahhaa, taas palstalle on tullut yksi punikki, joka odottaa värttinän kulumista loppuun voidakseen ostaa sen kapitalistilta hintaan arvaamattomaan sillä uskoohan hän värttinän arvon lisääntyvän sitä käytettäessä.
Hän on samanlainen talousnero kuin palstalla törkeästi valehteleva punikki, jonka käsityksen mukaan tukkipuulla vielä kasvaessaan metsässä ei ole taloudellista arvoa.
Olisikohan meidän palstaänkyrällä muutamia tuhansia näitä taloudellisesti arvottomia tukkipuita metsäpalstallaan - Kalle voisi organisoida palsta siivouksen ja sen hän tekee aivan ilmaiseksi.

.............

Ele Aleniukselta kysyttiin 1960-luvulla syntyvyyden säännöstelystä sosialsitisessa Suomessa. Ja hän vastasi:
" Olemme sitä tutkineet politbyroossa, mutta ilmeisesti tuotantovälineet pysyvät yksityisessä omistuksessa."

Tuostakin Marx lainauksesta näkee jottei Parta-Kallella ollut kaikki inkkarit kanootissa. Niin kaukana se on normaalista elämästä ja tuotantotaloudesta.

ei perustellut taaskaan väitteitään eikä pystynyt kumoamaan Marxia. antipunikki on suossa kaulaansa myöten.

kannattaako tätä jatkaa, kun tampereen poika ei pysy perässä?

"Niin, kerrohan lisää siitä, miten käsityksesi mukaan värttinän arvo vain kasvaa sitä käytettäessä ..."

Fysiokraatti ei ymmärrä edes mitä on kumoamassa.
Pitkässä sepustuksessa hän selittää tuotantovälineen arvon kasvua tuotannossa kun Marx puhuu vain niiden korvaamisesta.
Tuotantoprosessissa työläiset korvaavat tuotantovälineiden arvon ts. työllään kustantavat kuluneet tuotantovälineet ts. kapitalisti ei maksa ostamiaan tuotantovälineitä ts. tuotantovälineiden arvo ei kasva lainkaan. Tuotantovälineiden arvo siirtyy tavaroihin sellaisenaan. Tämä kaikki tapahtuu välttämättömällä työajalla.

"Tuotantoprosessissa työläiset korvaavat tuotantovälineiden arvon ts. työllään kustantavat kuluneet tuotantovälineet"

Höpöjä, punikki, höpöjä.

Sinä et ymmärrä marxista enempää kuin sika helmistä.

Marx sanoo näin:
"Maksamalla kehrääjän työvoiman päivä- tai viikkoarvon kapitalisti hankkii oikeuden käyttää tätä työvoimaa koko päivän: tai koko viikon ajan. Niinpä siis hän panee kehrääjän tekemään työtä. sanokaamme, 12 tuntia päivässä. Niiden 6 tunnin lisäksi, jotka kehrääjän palkka eli hänen työvoimansa arvon korvaaminen vaatii, kehrääjän on siis työskenneltävä vielä 6 tuntia, joita minä nimitän lisät yön tunneiksi, ja tämä lisätyö olennoituu lisäarvossa ja lisä- tuotteessa."

Siinä ei marxin mukaan kehrääjän työpäivään sisälly sekuntiakaan värttinänm kulumsen korvaamista - ei sekuntiakaan. Valehteleeko marx vai valehteletko sinä, palstalla usein törkeästi valehteleva punikki?

Ja marx sanoo myös näin:
"vaikka työläisen päivittäisestä työstä maksetaan vain osa toisen osan jäädessä maksamatta ja vaikka juuri tämä maksamaton eli lisätyö muodostaa sen varannon, josta lisäarvo eli voitto syntyy, näyttää kuitenkin siltä kuin koko työ olisi maksettua työtä."

Niin, tässä jaetaan työpäivä maksettuun osaan ja maksamattomaan eli lisätyöhön.
Kumpasta osasta maksetaan työkalujen kuluminen - palkasta vai kapitalistin voitosta?

Annahan marx-lainaus, jossa marx sanoo työläisen omalla työllään korvaavan työkalujen kulumisen ja Kalle kertto sitten sinulle, että mitä olet tällä kertaa ymmärtänyt väärin.

.................

Tässä viestiketjussa fysiokraattipersu nolattiin täydellisesti. Siinä häntä ei auttanut housuun ulostamiset eikä Maamme-laulukaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12175831

Kerrataanpa vielä:

Karl Marx:
"Olemme tähän saakka käyttäneet tässä teoksessa sanoja "välttämätön työaika" työajasta, joka on yleensä yhteiskunnallisesti välttämätön tavaran tuottamiseen. Käytämme sitä tästedes myös työajasta, joka on välttämätön erikoistavaran, työvoiman tuottamiseen. Samojen teknisten oppisanojen käyttäminen eri merkityksessä on arveluttavaa, mutta sitä ei voida välttää missään tieteessä. Verrattakoon esim. korkeampaa ja alempaa matematiikkaa."
Pääoma, 1. kirja, s. 202. "Absoluuttisen lisäarvon tuotanto"

Fysiokraatin Marx-siteeraukset eivät ole vääriä. Hän kuitenkin käyttää niitä väärin luulleen saaneensa Marxin pussiin mutta fysiokraatille tulikin vetäjä.
Asia on selvä. Eka lause: Tavaran tuottamiseen välttämätön työaika on myös työvälineiden tuottamisen aika.
Loppuosa selventää, että jatkossa sitä käytetään myös pelkästään työvoiman uusintamiseen välttämättömästä työajasta.

Ja lisää.
Marx: "Näin ollen on selvää, ettei tuotantoväline koskaan luovuta enempää arvoa kuin se menettää työprosessissa oman käyttöarvonsa häviämisen kautta."
Pääoma 1. kirja. s. 191. "Absoluuttisen lisäarvon tuotanto"

Ei tarvinne selittää. Työläiset kuluttavat työllään tuotantovälineitä ja niiden arvo siirtyy uusiksi tuotantovälineiksi ts tuotantovälineet tulevat työprosessin aikana uusinnetuiksi ts. työläiset työllään maksavat tuotantovälineet.

Ehkä tämäkin.
Marx: "Samalla kun tuottava työ muuttaa tuotantovälineitä uuden tuotteen muodostamisalkeiksi, niiden arvoissa tapahtuu omalaatuinen sielunvalellus. Arvo siirtyy kulutetusta ruumiista uudestaan muodostuneeseen ruumiiseen. Mutta tämä sielunvaellus tapahtuu ikään kuin todellisen työn selän takana."
Pääoma 1. kirja, s. 193. "Absoluuttisen lisäarvon tuotanto"

Työ, siis työrosessi muuttaa tuotantovälineiden arvon..... . Tuotantovälineiden arvo ei vähene eikä lisäänny. Lisäarvo ei synny tuotantovälineistä. Se syntyy niiden käytön avulla ja käyttäjinä ovat työläiset.

Tässä taisi mennä nurin fysiokraatin "kuuluisat 6 kumoamisteesiä" ohessa.
Järjenvastaiset vastaväitteet ovat siitä hyviä että niiden avulla voimme esitellä oikeaa Marxin talousoppia.
Aina ei viitsisi juosta samojen tyhmien väitteiden perässä mutta tälleen kokoavasti niitä voi penkoa.

Marxin työnarvoteoria lepää kalliolla eikä murru rajumyrskyssäkään. Miksi? Se kuvaa todellista kapitalistista tavaratuotantoa, jossa teknologia ei muuta taloudellisia lakeja mm. riiston lähdettä.

Marx jakaa työpäivän kahteen osaan - välttämättömään työhön ja lisätyöhön.
Näin työläinen ei voi omalla työllään korvata tuotannossa kuluneita tuotantovälineitä.

Ja perusteluksi vielä marxin lausunta kehrääjän työpäivän jakautumisesta osiin kapitalistin palkatessa hänet työhön:
"Niinpä siis hän panee kehrääjän tekemään työtä. sanokaamme, 12 tuntia päivässä. Niiden 6 tunnin lisäksi, jotka kehrääjän palkka eli hänen työvoimansa arvon korvaaminen vaatii, kehrääjän on siis työskenneltävä vielä 6 tuntia, joita minä nimitän lisät yön tunneiksi, ja tämä lisätyö olennoituu lisäarvossa ja lisä- tuotteessa."

Kehrääjän 12 tunnin työpäivä muodostuu 6 tunnin välttämättömästä töystä ja 6 tunnin lisätyöstä. Siitä ei jäänyt yhtään sekuntia jäljelle kehruukoneen kulumisen korvaamiseksi.

Ja saman asian marx sanoo myös toisin:
"vaikka työläisen päivittäisestä työstä maksetaan vain osa toisen osan jäädessä maksamatta ja vaikka juuri tämä maksamaton eli lisätyö muodostaa sen varannon, josta lisäarvo eli voitto syntyy, näyttää kuitenkin siltä kuin koko työ olisi maksettua työtä."

Työläisen työpäivä jakautuu tässäkin kohtaan kahteen osaan - välttämättömään työhön ja lisätyöhön.

Joten on puhdasta marxin panettelua ja hänen oppiensa vääristelyä väittää työläisen omalla työllään korvaavan tuotantovälineiden kuluminen.

..................

s.partacuksen toimesta ja raakasti, hiukan säälittää, mutta sitä saa mitä tilaa hei!

vastaväittäjä:
"Tässä marx herkistyi kovin uskonnolliseen puhetapaan puhuen sielusta ja sielunvaelluksesta. Mutta hän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tuotannossa kuluvan työkalun arvo ei katoa vaan se siirtyy valmistuvaan tavaraan. "

Loistava kuvaus arvon siirymisestä sielunvaelluksen nimissä. Olen samaa mieltä.
Tuotantovälineiden arvo ei kohoa eikä laske. Arvo siirtyy työrosessin aikana tavaran arvoon ts. työläinen työllään korvaa tuotantovälineiden kulumisen. Kynttilänjalkojen tuotantoesimerkki oli hyvin kuvaava asiassa.
Välttämätön työ esiintyy Pääomassa kahdessa muodossa. Se kuvaa tavaraan liitettyä työtä ja arvoa tai arvotuotteeseen liittyvää välttämätöntä työtä ts työvoiman uusintamista ja lisätyötä.

Kynttilänjalkatuotanto kuvasi oikein tuotantoprosessia yksinkertaisen uusimisen kautta mutta johtopäätökset menivät metsään. Kynttilänjalkatuotantoesimerkki vahvistaa työn luovan kaikki arvot, tuotantovälineet, työvoiman arvon ja lisäarvon.

Kapitalistinen tuotantoprosessi on käsitelty jo n. 1.5 vuotta sitten. Silloinkin fysiokraattimme kielsi tuotantovälineiden olevan työn luomuksia ja työvoiman saavan palkkana täyden osan uudesta arvosta.
Kerrataan nyt sekin uudelleen.

Esitän kynttilänjalkatuotannon summat miljoonissa niin silloin esimerkki on selkeämmin tajuttavissa.
Tuotantoprosessin kaava on "C=c v m)"
C= 210 milj
c=60 milj
v=50 milj
m= 100 milj

1. kierros. Kapitalisti asettaa tuotantopanokset. Oletetaan, että hän lainaa pääoman 110 milj pankista rahana.
Tuotearvo, c v = 110 milj
Tuotannon arvo, C = 210 milj
Lisäarvo/voitto = 100 milj.

Kierroksen loputtua kapitalistin tilillä on 210 milj, josta lisäarvoa 100 milj. Kapitalisti teki sijoituspäätöksen. Työvoima suunnitteli ja rakensi tuotantovälineet ja loi työllään niiden avulla kokonaisarvon 210 milj.. Se jakautuu kolmeen osaan.
Jos kapitalisti lopettaa tuotannon siihen, hänelle jää käteen 40 milj. Mistä arvosta kapitalisti maksaa sijoituksensa? Se ei tule työpalkasta eikä tuotantovälineiden arvosta. Se tulee siitä arvosta, lisäarvosta, joka on maksamatonta työtä. Kapitalisti maksaa alkupääoman työläisen luoman lisäarvon osasta.
Tuotantovälineet eivät tule uusinnettua raamatullisen todellisen sielunvaelluksen lähteestä eli tyhjästä. Työvoima siirtää työllään tuotantovälineiden arvon tuotannon/tavaran arvoon.

Marxia mukaillen: Työläiset luovat tuotannon kaikki arvot; tuotantovälineet, itsensä uusintamisen työvoimana ja lisätuotteen. Koska sekä työläisten että kapitalistin omistamat tuotantovälineet on joka tapauksessa uusinnettava niin tärkein on lisätuotteen jakautumisessa. Lisäarvon suhteessa sen luojan, työvoiman, omaan arvoon nähden.

2. kierros.
Eka kierrokselta kapitalistille jäi kahisevaa 100 miljoonaa. Hän jatkaa tuotantoa uudelleen samalla panoksella (yksinkertainen uusintaminen). Kapitalisti siirtää pääomaksi 60 milj ja pistää omaan kulutukseen 40 miljoonaa.
Kierros tuottaa jälleen 100 miljoonaa ja kolmas kierros alkaa 60 milj sijoituksella ja käteen tuhlattavaksi jää 40 miljoonaa.
Mikäli kapitalisti jonkun kierroksen jälkeen lopettaa, hänelle jää käteen 100 miljoonaa, josta 60 milj on alkuaan lainaksi otettua. Työvoima saa joka kierroksella 50 miljoonaa palkkana, jolla on välttämättömien elämisentarvikkeiden arvo. Tässäkin ensin velaksi otettu jää lopettaessa käteen. Kapitalisti sai sijoituksensa takaisin ja vuotuiset voitot lisäksi.
Kapitalisti uusii tuotantovälineet työvoimalle maksamattoman arvonosan lisäarvon osasta.

Fysiokraatti kiistää tuotantovälineiden olevan työ tulos. Marx myöntää asian.
Fysiokraatin kynttilänjalkatuotantoesimerkki vahvistaa Marxin väitteen. Vahvistus varmistuu kun tarkastellaan tuotantoa jatkuvana prosessina.

ps. Laajennettu uusintaminen toimii taloudellisesti aivan samoin kuin yksinkertainenkin ehdolla, että kapitalisti laitttaa minkä summan tahansa lisäarvosta aikaisempaa enemmän uudelle kierrokselle.
Laajennettu uusintaminen on kehityksen laki kun yksinkertainen pitää tuotannon entisellään. Toisaalta jatkuva kasvu on mahdoton. Jossain tulee raja, jossa voisi tuotttaa paljon mutta ihmisen mahdollisuus ja tarve kuluttaa on rajallinen.

"Jos kapitalisti lopettaa tuotannon siihen, hänelle jää käteen 40 milj."

Kyse oli tilanteesta jossa kapitalisti kuluttaa tuotantovälineet ja raaka-aineet loppuun eikä satsaa niitä uudelle kierrokselle. 100 miljoonan voitosta menee 60 miljoonaa tuotantovälineiden korvaamiseen.
Jos kierroksia on useita, sanotaan vaikka viisi, kokonaisvoitto on 5 x 40 milj yhteensä 200 miljoonaa. Jokaisen kierroksen alussa ja aikana kapitalistin täytyy ostaa toiselta työn yhdistykseltä tuotantovälineet ja jotka luovuttavat arvonsa "sielunvaelluksen" avulla ostajakapitalistin tavaroihin.

Ongelmaksi jää, mistä alkuperäinen pääoma on syntynyt, joka kulkeutuu pankkeihin lainattavaksi. Ongelmaa siinä ei ole. Pääoma ykkösessä on havainnollinen luku alkuperäisestä kasaantumisesta, sivut 640 - 683. Ne perustuvat historiallisiin faktatietoihin.
Pitää mennä kauas taaksepäin jonnekin 1500 - 1600 luvuille. Ihminen saattoi säästää omasta kulutuksesta ja laajentaa omaa verstasta ottamalla työntekijöitä, tekemällä pieniä parannuksia työvälineisiin, ottamalla koskivoimaa käyttöön jne. ja jolloin syntyi riistosuhde. Työvoima sai edelleen vain omat uusintamiskustannukset ja lisätuote meni verstaan omistajalle ja josta sukeutui myöhemmin kapitalisti. Tämä kasaantumisen kauniista puolesta ja pienyrittäjien kohdalla se toteutuu edelleen - pantataan talo, auto, kesämökki ja säästöt alkupääomaksi. Alkuperäinen teollisuuskapitalisti ei toimeentulossa paljon eronnut työläisestä kuten ei myöskään nykyään vielä 2 - 3 työläisenkään pienyritys.
Kapitalismin todellinen ilmaantuminen on veren ja hien tahraama vuosisatojen kehityksen tulos. Työläisten oikeudet ja ihmisarvo on ollut paljon vähemmän aikaa kuin ne olivat poljettuina.

Toisaalta kynttiläjalkafirman esimerkki paljastaa kapitalistin saavan ilmaiseksi valtavat omaisuusmassat työläisten työn tuottamana. Vaikka kapitalisti ei tehtaita ja koneita voi syödä eikä asua niissä, omaisuuden mahti on valtaa yhteiskunnassa.
Se valta säätää yhteiskunnallisen käytännön kulttuurin sisältöä myöten. Omistuksen anastus legalisoidaan, ihmiset laitetaan vastakkain omaisuuksien arvon perusteella.

Vaikka kapitalismi vaatii valtioidensa kautta vapaakauppaa, se myös estää sitä. Estopuolta tuodaan vähemmän esille mediassa. Kehittyneenpi kapitalismi käyttää veto-oikeutta vapaakaupassa. Silloin kun se ei ole edullinen sille, vapaakauppa estetään.
Esimerkki. Afrikassa tuotettu vilja olisi paljon halvempaa kuin EU:ssa tai Pohjois-Amerikassa. EU estää afrikkalaisen viljan tuonnin, koska se tuhoaisi Unionimaiden viljantuotannon mutta vaatii afrikkalaisia ostamaan omia tuotteita, jopa viljaa vapaakauppaan vedoten. Mikäli afrikkalainen maa estää läntisen maiden tuotteiden tulon markkinoille, niille asetetaan sanktioita. Vahva lyö heikkoa. Afrikka ei teollistu tai teollistuu äärimmäisen hitaasti. Se voi maksaa ostot lännestä vain raaka-aineilla.

Välttämätön työ sisältää tuotantovälineiden uusimisen. Se on fakta ja aloitus on oikeassa. Aloituksen Marx-sitaatti jo kertoo asian oleva niin.

Kommunistinen "talousoppi" lähtee siitä, että mikä tahansa tavara voidaan myydä ihan älyttömällä hinnalla tähän tyyliin:
Raaka-aine maksaa 10€, työ maksaa 10€ Ja sitten ahne kapitalisti myy tuotteen 80€:lla ja erotus on puhdasta voittoa, eli 60€ jää ahneen kapitalistin taskuun. Kyllähän asiakkaat maksavat ihan mitä tahansa mitä vain pyydetään - eikös?
Ja tällä menetelmällä lähdetään "talousopissa" liikkeelle ja siihen perustetaan kaikki. Sen lisäksi luulotetaan, että 150v sitten kirjoitetut kirjat "Marxin taloustiede" on nykyään ihan relevantti ja käyttökelpoinen.
Ihmekös, että se kommunistien yritystoiminta teki takavuosian konkurssin ja siinä meni ihan kaikki Kulttuuritaloa myöten.

No, kunhan selittelette, eipä siitä mitään haittaakaan ole - jos nyt ei hyötyäkään.

"Välttämätön työ sisältää tuotantovälineiden uusimisen. Se on fakta ja aloitus on oikeassa. Aloituksen Marx-sitaatti jo kertoo asian oleva niin. "

Myönnän teknisen laskuvirheen kynttilänjalkakapitalistin tuloissa. Kun tuli esille "sielunvaellus", piru meni luultavasti aivoihin ja sekoitti pakan. Laskin kapitalistin tulot alakanttiin.
Kyse oli yksinkertaisesta uusintamisesta. Jokaisella kierroksella kapitalistille tulee voittoa 100 milj. Jokaisen kierroksen aikana tuotantovälineet ja työvoiman palkka sivukuluineen tulee kustannettua ja voitoksi jää 100 milj ja viiden vuoden aikana voitto on 500 milj.
Kierroksen lisäarvon suhdeluku on 200 % ja voiton suhdeluku 90.9 %. Kyse olisi hyvin tuottavasta yhtiöstä.

Kapitalistin puhdas voitto on 100 milj vuodessa. Oletetaan että palovakuutukset ja senkaltaiset kulut ovat mukana pääomakuluissa ja puhdas voitto on todella 100 milj.
Sadasta miljoonasta kapitalisti maksaa verot. Kapitalistinen valtio ottaa vieläkin jotain vaikka verohelpotukset korkeille tulo- ja osinkoveroille ovat olleet mittavia.
Oletetaan että vero yhteiskunnan tarpeisiin olisi 70 % (todellisuus paljon alhaisempi), 70 milj, niin kapitalistille jäisi vieläkin henkilökohtaiseen kulutukseen 30 milj. vuosittain. Sillä tulolla ei tarvitse kaupassa katsella alennustarvikkeita.

Laajennetussa uusintamisessa, joka on välttämätön yhteiskunnan kehittymiselle, kapitalisti laittaa likoon voitto-osuuttaan. Hän pienentää vuotuista yrittäjäntuloa laajentaakseen tuotantoa tähtäimenä suurempien voittojen kerääminen tulevaisuudessa. Uudet sijoitukset pienentävät voittoa ja niistä ei makseta veroa. Marxkaan ei sitä edellytä.
Toisaalta kilpailu pakottaa siihen. Toiset kehittävät teknolgiaa, tahkoavat samalla tavaran hinnalla suurempaa voittoa tai alentavat markkinahintaa ja saavat kehnoja kapitalisteja tuhoutumaan, tuotannon ja pääomat keskittymään ja pienen ökyrikkaan kapitalistiluokan syntymiseen.
Suuryhtiöiden syntyminen on fakta. Sen takana on miljoonien pienyritysten tuhoutuminen maailmanmitassa. Taloudellisesti koneellinen suurtuotanto on edistyksellistä pienverstastuotantoon nähden. Ellei näin olisi, suurtuotantoa ei olisi syntynyt.
Tavaroiden hinnat eivät synny mielivaltaisesti, kuten eräs vastaväittäjä esitti. Niissä on selvät lainalaisuudet.

Kapitalistinen tavaratuotanto on edistyksellinen feodaaliseen tuotantotapaan verrattuna. Jokainen taloudellinen tuotantojärjestelmä on paljon muutakin kuin pelkkä tavaratuotanto.

"Välttämätön työ sisältää tuotantovälineiden uusimisen. Se on fakta ja aloitus on oikeassa. Aloituksen Marx-sitaatti jo kertoo asian oleva niin. "

>> Kapitalistin puhdas voitto on 100 milj vuodessa.

Timolle Espoosta.

Etkö hyvä veli ymmärrä, että kyseessä oli teoreettinen esimerkki. Sen asetti kommunistien vastaväittäjä "antipunikki". Kynttilänjalkayhtiön toiminnan kautta tuli esille se, että tuotantovälineet tulevat kapitalistille ilmaiseksi tuotantoprosessin yhteydessä.

En minäkään usko, että keskimääräinen voitto olisi 90 %. Puhtaan voiton suhdeluku ennen veroja lienee 10 - 30 prosentin välillä. 90 prosentin suhdeluku lienee hyvin harvinainen. Jos onkin alussa jonkin uuden tuotteen kanssa, niin alalle tulee taatusti kilpailijoita ja voiton suhdeluku laskee ja alkaa pääomien keskittyminen.

Pienet pääomat tuottavat voittoa määrällisesti vähemmän kuin suuret pääomat.
100 miljoonan voitto suurteollisuudessa on taskurahaa. Suuyhtiöt takovat miljardien vuotuisia voittoja jopa kymmenien miljardien. Vaikka niillä olisi alhainen voiton suhdeluku, määrällistä voittoa tulisi rutkasti suurille osakkeenomistajille.

Teoreettisen esimerkin kautta tuli esille tuotannon kaikkien osien olevan työn tulosta
ja samassa yhteydessä tuli väistämättä esille voiton tekijäksi työvoima.