Heinäluoma arvostelee uskontoneutraalisuutta

"Kun kristinuskon merkitys on vähentynyt, vanhemmat alkavat olla Heinäluoman mielestä hukassa kasvatuksen kanssa."

Minua lapsena kuritettiin kristinuskon oppien mukaan ja sellaista kohtelua en haluaisi edes perinteenä otettavan käyttöön. Uskovat puolustavat hulluja tapojaan perinteellä.

Heinäluoma kuuluu SDP:hen, jolla mm. on virallinen seurakuntavaaliohjelma. Heinäluoman kannanotot sopivat tähän puolueen linjaan.

Omituista on, että Vapaa-ajattelijain Liiton pj. Petri Karisma on tällaisia kantoja edustavassa puolueessa ehdokkaana.

Karisma on pettänyt kirkosta eronneet eikä VA-liitto ole ryhtynyt toimenpiteisiin tämän johdosta. Ainoa johtopäätös on: PAT.

Uskontojen opetus pitäisi poistaa kouluista ja opettaa lapsille elämänhallintaan liittyviä asioita. Ei se paljon elämässä auta, jos osaa jostain tarukirjasta luetella Jacobin poikien nimet.

"Puhemies ei lämpene "valtion ja kirkon erottamisajatukselle"."

Hyvä, että Heinäluoma tunnusti edes yhden tosiasian. Valtiota ja kirkkoa ei edelleekään ole erotettu toisistaan.

"Kun kristinuskon merkitys on vähentynyt, vanhemmat alkavat olla Heinäluoman mielestä hukassa kasvatuksen kanssa.
– Nyt näen yhä enemmän, miten vanhemmat todella ovat hukassa – mikä kasvatuksessa on oikein, mikä väärin, mihin saa puuttua, mitä saa sanoa lapselle. Nykyäänhän hyvin suositun ajattelumallin mukaan lapsen pitää saada tehdä omia valintoja ja lapsen valintoja pitää kunnioittaa."

Millä tavalla kristinusko muka vanhempia kasvatuksessa auttaa? Kenties ne kuuluisat "kristilliset arvot", joita ei koskaan yskilöidä sen tarkemmin?

Nassen kommentti asiaan:

On valitettavaa että yhteiskunnan johtopaikoilla on ihmisiä joiden korvien välissä elää mielikuvitusystävä ja joiden "moraali" perustuu muinaisiin kamelikuskien nuotiotarinoihin.

Ilmeisen väistämätöntä on että ilmiö katoaa vasta luontaisen poistuman kautta.

Heinäluoma on uskovainen oli ekana vastaanottamassa kullatuin kirjaimin nimikoidun raamatu kuijhn jo s..marin Gideon niitä jakeli. Oman uskonyhteisönsä perustettomia etuoikeuksia Heinäluomakin puolustaa.

Ensi keväänä on taas eduskuntavaalit, jolloin saadaan nuorennusleikkaus eduskuntaan, jolloin tervejärkisten ja harhaisten suhde paranee.

"Mutta saattaa olla, että valtion ja kirkon suhteessa on isomman keskustelun paikka".

Olen samaa mieltä. Iso keksustelu käyntiin vaan, niin siitä se muutos alkaa. Hyvä Heinäluoma.

1) Heinäluoma harhoineen ei ole eduskunta.
2) Kristinusko, kuten muutkin uskonnot, hidastavat lapsen älyllistä kehitystä ja uskovaiset on tutkitusti tyhmempiä kuin normaalit ihmiset. Uskonnosta luopuminen ei aiheuta haittoja vaan tuo hyötyä.
3) Kirkon ja valtion suhdetta ei tarvitse miettiä lainkaan, eikä sitä pitäisi ollakaan lainkaan. Kirkko saa olla oma järjestönsä ilman merkillisiä liitoksia valtioon ja kuntiin.

Maailma muuttuu ja niin muuttuvat ihmiset ja heidän ajatusmaailmansa. Se mikä Heinäluoman lapsuudessa/nuoruudessa oli sallittua tai suurimmin hyväksyttä ei ole sitä enää tänä päivänä esim. Tv:n ikärajat, lasten pelotellu Pirulla ja Saatanalla, lasten fyysinen kurittaminen jne. Lapsilta ei voi enää piilotella tietoja kuten aiemmin kun ei ollut kymeniä tv-kanavia ja nettejä. Lapset ovat fiksumpia ja tietoisia oikeuksistaan kuin saman ikäiset lapset pari vuosikymmentä sitten. Lainsäätäjät ovat tukeneet lasten hyvinvointi omilla laeillaan.

"1) Eduskunta ei halua pakkouskonnottomuutta, johon painostatte virkamiehiä."

Huomaa, että Heinaluoma ei ole eduskunta, vaan tuuliviirin johdonmukaisuudella valtiomiesurasta (jopa presidenttiydestä) haaveileva poliitikko.

"2) Kristinusko on yhteiskunnan menestyksen ja lasten sekä laajemmin ihmisten hyvinvoinnin tae."

Ja paskat. Suomen valtiokirkkoon kuuluvat kristityt ovat suojelleet jopa lastensa raiskaajia uskonsa puolustamiseksi. Siinä sinulle kristillistä arvopohjaa ja lasten hyvinvointia.

"3) Kirkon ja valtion suhteita pohdittava kiihkottomasti, ei niin kuin esim. Karisma, jonka mielipiteiden jyrkkyys on todettu HS:nkin sivuilla. Kiihkomielinen vapari on kuin kiihkomielinen fundis - tuhoa seuraa vaparikiihkoilusta."

Länsimainen demokratia määrittää aatteellisten ja maailmankatsomuksellisten yhteisöjen ja valtion suhteen sangen kiihkottomasti ja loogisesti. Pitäisi vain panna toimeksi.

Kirkon ja valtion erottamisen esteenä ovat kiihkoilu ja kirkon kahdenkymmenen tuhannen palkollisen taloudelliset edut.

"viranomaisten kohdalla on epätietoisuutta, missä määrin kristinusko voi näkyä onpa sitten kyseessä koulu tai Puolustusvoimat."


Muistettakoon ensin Heinäluoman puoluekanta (SDP) ja katsotaan sitten myös haastattelun tehnyt media (kristillinen Kotimaa-lehti).

Haastattelusta ilmenee Heinäluoman halu miellyttää haastattelijaa, ja toisaalta "kieli keskellä suuta" -asenne, jolla vältytään polttamasta siltoja äänestäjäkuntaan, jossa valtaosa kuitenkin on evankelis-luterilaisen valtiokirkon jäseniä. Näin siitä huolimatta, että historialtaan SDP tunnetaan puolueena, joka varhain ajoi kirkon erottamista valtiosta - sittemmin tinkien tavoitteestaan.

Vaikka Heinäluoman poliittinen diplomatia on ymmärrettävää, en silti voi olla ihmettelemättä hänen vähättelevää asennettaan puolustusvoimissa käytössä oleviin pakollisen uskonnonharjoittamisen ilmiöihin. Tästä onneksi ollaan tänä vuonna ottamassa edes vähän irtiottoa.

Puolustusvoimissa pakollinen uskonnonharjoitus ei ole vain "kiva pikku perinne", joka voisi "vähän näkyäkin".

Suomessa, jossa uskonnollinen yhtenäiskulttuuri on murtunut kauaa aikaa sitten, ja kaupunkiseuduilla jopa puolet ei kuulu kirkkoon ja suuri osa on muiden uskontokuntien edustajia, pakollinen rivissä käskystä rukoileminen on kertakaikkisen jälkeenjäänyttä käytäntöä.

Todellinen uskontoneutraalius on vielä kaukana. Uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ihminen joudu väkisin uskonnonharjoitukseen. Tähän voi kuitenkin jatkuvasti joutua.

Joulun alla soi kaikenlaisia Jeesus-lauluja siellä sun täällä ja ihminen altistuu uskonnolle. Katukuvaa hallitsevat kirkot risteineen, jotta ihminen ei pääsisi pakoon uskontoa. Kadulla tulee vastaan jos jonkinlaista uskonnollista julistajaa, jotka tyrkyttävät kirjoja tai lehtiä tai jopa laulavat uskonnollisia lauluja.

Tässä vain muutama esimerkki siitä, miten perustuslain uskonnonvapauspykälää rikotaan jatkuvasti. Uskonto on toki sallittu, mutta uskonnonharjoittajan on pidettävä huolta, ettei hän häiritse uskonnollaan muita, sillä sellainen rikkoo uskonnonvapautta. Selvintä olisi, jos uskonnolliset ihmiset harjoittaisivat uskontoaan hiljaa mielessään. Eikö hiljainenkin rukous ole uskovaistenkin mukaan pätevä. Kodissakin laulettu virsi tai äänekäs rukous voi nimittäin kantautua naapuriin.

Sanomattakin lienee selvää, että kirkot, kauppojen joululaulut tulee välittömästi poistaa uskonnonvapauslain vastaisina. Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, joten on ihmisoikeuksien mukaista rajoittaa uskonto niiden ihmisten hiljaiseksi vakaumukseksi, jotka haluavat sellaista pitää.