ja jätetty. Tapahtumista on jo vuosia mutta en jaksa ymmärtää miksi minulle kävi näin? Miksi minulle rakkain ihminen petti, valehteli käytti luottamustani räikeästi hyväkseen ja kaiken saatuaan jätti. Antoi vielä petoskumppanilleen oikeuden kiusata minua. Miksi?
Olen fyysisesti sairas ja tässä rumbassa sairastunut henkisestikin.
Minun parjaaminen on jatkunut erosta lähtein. En aina enää tiedä uskonko itsekkään itseäni. Ovatko he oikeassa, olenko tosiaan niin surkea ja paha mitä minusta puhuvat?
MIten hän saattoi tehdä kaiken sen? Elämäni on ohi. En pysty enää mihinkään. en ole pystynyt töihin eron jälkeen.
OLen menettänyt ilon ja halun elää
Olen fyysisesti sairas ja tässä rumbassa sairastunut henkisestikin.
Minun parjaaminen on jatkunut erosta lähtein. En aina enää tiedä uskonko itsekkään itseäni. Ovatko he oikeassa, olenko tosiaan niin surkea ja paha mitä minusta puhuvat?
MIten hän saattoi tehdä kaiken sen? Elämäni on ohi. En pysty enää mihinkään. en ole pystynyt töihin eron jälkeen.
OLen menettänyt ilon ja halun elää
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko sinulla sydänystäviä keskusteluun?
Elämä on lahja sitä tulee vaalia. Miksi elää menneissä muisteloissa.
Kuka tietää tulee vielä uusi onni elämääsi.
olen kuin kuollut sielu elävässä ruumiissa. en usko uuteen onneen, en luota enkä edes halua. Voin huonosti ajatuksestakin.
Usko pois, ei kellään yllättäen jätetyllä, ennen sitä petetyllä, sinua parempi tilanne ole. Hyvin harva jätetty saa mitään selityksiä, jättäjät eivät edes pyydä koskaan anteeksi. He vain juoksevat uuden rakkauden perään. He luulevat, että kun eivät mitään puhu tai sano, loukkaisivat vähiten. Mutta lopputulos on päinvastainen, he loukkaavat paljon ja vastaamattomat kysymykset vaivaava vuosia.
Tutkittu, on "Kestää vuosia toipua puolison rinnakkaissuhteesta ja siitä aiheutuneesta äkillisestä erosta"
Ks:
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Kasvatustieteiden-tiedekunta/Tiedekunta/Ajankohtaista?showmodul=149&newsID=65448705-ce6b-488e-a7bd-9945e0b9dcc6
Tutkittiin 18 jätettyä ihmistä avioerossa, miten elämä jatkui.Vastaus: riitaisasti exän kanssa. Vain kaksi oli kuullut edes anteeksipyynnön jättäjä-exältä, toinen heistä vasta seitsemän vuotta avioeron jälkeen.
Tutkimus on mielenkiintoine, siellä on haastateltu jätettyjä, tunnistat varmasti omia ajatuksiasi muissa..
Tutkimuksen voi tilata täältä:
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=22980
Elämäsi ei ole ohi! Jokainen aamu on uusi aamu. Mene ulos kävelemään, luontoa tai ihmisiä katsomaan, aina kun fyysisesti voit. Vaikka torikahville, kerran päivässä, jos ei muuta. Voi sinua, halit täältä, ja jaksamista! Jos on yksinäkistä, osallistu eroseminaariin. Siellä on mukana myös ihmisiä, joiden erosta on jo vuosia aikaa.
"Hyvin harva jätetty saa mitään selityksiä, jättäjät eivät edes pyydä koskaan anteeksi. He vain juoksevat uuden rakkauden perään. He luulevat, että kun eivät mitään puhu tai sano, loukkaisivat vähiten. Mutta lopputulos on päinvastainen, he loukkaavat paljon ja vastaamattomat kysymykset vaivaava vuosia."
Juuri näin. :( Vastaukset on joutunut itse päättelemään aina. Kannattaa myös miettiä toisen arvoja ja luonnetta.
Kiitän tiedoista. Tämä selittää, miksi olen hädin tuskin ylittämästä shokkivaihetta, kun muut ihmettelevät miksi enää ajattelen entistä elämääni. Asiasta on yli kolme vuotta. Sain kärsiä kakkosen ja exäni panostuksen. Mitää niin kammottavaa et toivo kenellekkään. Toivottavasti me, jotka olemme vahingoittuneita vakavasti keksitään apua. Sitä on todella niukasti, eikä vahinkojen laakuutta edes ymmärretä. Olen ajatellut ja kertonut niin monta kertaa olevani eri ihminen kuin ennen eroa. Sydämmeni on kiveä, kun katson itseäni. Olen kuollut kuin kivi.Kuolleiksi muutumme kaikki, jotka täydellisen petoksen kohtaamme lähimmältämme.
kuollut kivi, kiitos. Tuolla alempana jotkut neuvoo tekemään niitä kivoja asioita joita ennen teimme. MInä teen joka päivä taistelen itseni ylös sängystä, teen aamutoimet, käyn lenkillä, kuljen kuntoutuksessa. Ennen tein sen ilolla nykyisin pakotan itseni siihen. Peilistä näen totiset ilman iloa olevat kasvot. Silmäni joita joskus kehuttiin kauniiksi niiden nauravien ilmeen takia ovat pohjattomat surun täyttämät kaivot.
En löydä kasvoistani enkä sielustani iloa.
Samoin minä. Teen päivästä toiseen samoja asioita kuin robotti. Vain läheisimmät tietää, mitä olen kokenut, mutten sanoisi, että he sen ymmärtävät. En keskustele, koska minulla ei ole mitään kerrottavaa. Kukaan ei myöskään lähesty. Kannan saisälläni sairautta ja kohtaloani. Mietin sitä, ettei kaikille käy hyvin. Minulle ei käynyt. En olidi koskaan voinut uskoa, että minulle läheisin ihminen hylkää ja jättää minut. Ei pelkästään hylkää, vaan riehuu raatoni päällä koska se uskalsi manta rumin sanoin nokijiaan.
Haluaisin saada sinuun yhteyden. Onko se mahdollista. En tiedä edes jaksanko aina edes vastata. Kaikki tämä on ollut niin rmpauttavaa. Tiedän että ymmärrät.
huomenta toinen elävänä kuollut. keskustelisin mielelläni kanssasi, mutta miten se olisi mahdollista?
Sinussa ei ole mitään vikaa! Selvästi niillä ihmisillä on pahoja ongelmia ja epäkypsyyttä. Ja kiusaamista tuo on ollut. Ethän enää ole yhteydessä ja kuuntele heidän sairaita juttujaan. Vaihda numerot salaiseksi ja heitä heidät ulos elämästäsi (ainakin fyysisesti ensimmäisenä). Sinä määrität itsesi, eikä joku ulkopuolinen. Yritit parhaasi kaikessa. Olen tuollaisia ihmisiä kohdannut useasti elämässä itsekin. Ja niiden vuoksi ei kannata lopullisesti heittää toivoa elämässä nurkkaan. Vaikka tunnen itsekin miten painostavaa se joskus voi olla. Mutta siitä pääsee joku kaunis päivä. Tulee uusia ajatuksia.
On mahdollista, että vaikka osa ihmisistä on ilkeitä ja teinimäisiä jne, että muualla on järjissään olevia. Itsekin joskus alkoi tuntumaan että eikö ole muita kuin itsekkäitä ja muita pahasti kohtelevia. Inhimillisyys on tärkeää. Jos joltain puuttuu se, puuttuu paljon. Ulkoinen on vain kuori.
Onko harrastuksia kotona tai muualla, käytkö kävelemässä ulkona? Keskustassa joskus? Tee aarrekarttoja ja miellekarttoja paperille, listoja - joskus. Hyvistä asioista mitä haluaisit vielä kokeilla, harrastuksia tai kivoja paikkoja ym. Näetkö muita ihmisiä mennessäsi ulos, kehen uskallat tutustua ja kehen et. Kotona yksin ajatukset menevät kehää. Kuin olisi "hypnoosissa".. Joku ulkopuolinen voi saada uusia ajatuksia myös jutellessa, terapeutti paras. Osa tavallisista ihmisistä ei osaa kuin pahentaa asiaa latteuksillaan ja kovistelullaan.. mikä on tyhmää. Henkiset ihmiset (ei-kiihkouskovat tai kirkon) osaavat katsoa pinnan alle joskus ja ymmärtää enemmän. Toivon voimia sinulle. Ja toivon että löydämme jotain parempia ihmisiä elämään todellakin. Kurjaa, että on kohdeltu väärin, se ei ole oikein. Väärinkäsittävät myös. Aurinko paistaa sanonnan mukaan risukasaan, ja vaikka tulisi takapakkeja, päästään joku päivä voitolle. Jollakin tavalla.
Muistathan myös että nyt on kaamosaika, mikä pahentaa ja tämä kylmyys. Että kannattaa keksiä kaikkea mikä parantaa oloa. Lepo, syödä, juoda riittävästi, piristää itseään lisäksi jotenkin. Ihmistuntemus ainakin kasvaa tässä, jos joku, ja näkee mitä muut ovat. Suuria pettymyksiä kyllä ilkeät ihmiset. Normaalilla ei ole tarvetta vainota muita ilkeästi, jättää, pettää ja huijata. Moni ihminen on eläimellinen, lapsellinen, itsekäs... kannattaa etsiä niitä jotka voivat hallita itseään ja heitä kiinnostaa olla hyvä muita kohtaan. Rakkaus on sokea tosin, että hyvä minun tässä puhua. No kuitenkin. -Aika ääripäästä varmaan ne jotka lyttäävät muita tai näyttävät että ovat muka itse parempia. Se ei ole totta, se on kulissi ja valhe. Näet sen läpi.
Eivät toisia heti huonoksi ajattelevat, haukkuvat ja lyttäävät vaikuta kovin älykkäiltä. Joten sellaisten hyväksyntää et juuri tarvitse. Joskus mieli haluaa ajatella niitä toisen hyviä puolia, se on ihan normaalia. Mutta kun miettii siitten taas myöhemmin huonoja puolia, muistaa miksi etsii jotain parempaa ja kauniimpaa/komeampaa muualta. Sitten kun pystyy. Yksinkin tuntuu paremmalta kuin pettävän, jättävän, suunsoittajan kanssa... Sellaista nalkutuksen määrää ei varmaan kuuntelisi. :)
Itsesäälissä elät. Jatkat ja jatkat tuota "miksi minulle tehtiin niin", itsesääliä, et halua ottaa vastuutta elämästäsi ja siitä mitä sinulle nyt tapahtuu tai ei tapahdu. Kaikka menee toisen syyksi...koskä "hän teki minulle väärin", ja taas ei tarvitse katsoa omia tekoja ja miettiä mitä itse voisit tehdä itsellesi.
Hän teki väärin. Sä tiedät sen ja todennäköisesti mieskin tietää, että teki väärin sinua kohtaan. Et ole ansainnut tuollaista, mutta noin kävi. Kukaan ei ole vakuutettu sen varalle että toinen pettää, tai muuttaa mieltään. Toista ihmistä et voi pakottaa rakastamaan ja välittämään. Hän teki väärin, HÄN TEKI VÄÄRIN, sinä et tehnyt mitään väärin, joten jatkaa elämäsi ja ole onnellinen ettet jatkanut elämäsi tuon petturin kanssa. Miksi suret että pettäjä mies lähti? Miksi säälit että sinua jätettiin?
Olisit onnellinen että pääset moisesta p*askasta eroon. Luultavasti rakastit miestä, mutta oliko mies edes rakkautesi arvoinen? EI. Mies teki väärin, mies valitsi jotain muuta, mies menetti sinun aidon rakkauden. Sinä et menettänyt mitään. Lopeta itsesääliä ja jatkaa elämäsi, vahvana naisena joka tietää mitä on rakastaa ja miltä tuntuu kun toinen pettää. Olet nyt vahvempi ja kokeneempi. Elää eteenpäin ja löydä se ihminen joka olisi oikeasti sinun aidon rakkauden arvoinen. Miksi itket ku*sipään perään.
onhan se noin ja noinhan se on
ylös itsesäälistä ja puistele pölyt hartioilta
Joillakin sydänsurut ja pettymys kestävät vuosia tai hyvin pitkään. Ihmisillä on oikeus olla myös pettyneitä, ahdistuneita ja masentuneita, jos toinen on ollut tosi tärkeä. Vaikkei se olisi kaksipuoleista loppupeleissä. En usko että kukaan haluaa pakottaa ketään rakastamaan, mutta ehkä joskus kannattaisi miettiä syvällisemmin, eikä pinnallisesti sen jättäjän ja miksi häipyy maisemista puhumatta. Saati että haukkuu jättämäänsä ihmistä suoraan ja ottaa toisen heti. Siinä on reiluus aika kaukana.
Kerro minulle missä on pointti pohtia miksi ja kuin se pettäjä teki, ja jätti ja satutti? Kaikilla on oikeus olla pettynyt, ahdistunut ja masentunut, mutta ei voi olla niin itsekäs että noilla sitten perustelee kaikki omat teot.
Minä kävin erittäin vaikean eron, ja oli lähellä pahemmat ratkaisut kuin täällä valittaminen. Kaivoin ja kaivoin ja kaivoin että minä tein väärin, että toinen ihminen teki minulle näin, miksi hän jätti minua vaikka olisin valmis antaa henkeni hänen puolestaan. Mietin ja kaivoin ja masennuin ja ei jaksanut elää, mutta en löytänyt mitään mitä tein väärin paitsi sen, että aidosti rakastin. Rakastin ja annoin hänelle paljon enemmn arvoa kuin mitä hä oikeasti ansaitsi. Pääsin miehestä yli, kun ymmärsin etten tehnyt mitään väärä, mutta hän ei ollut mun mies. Näin vaan piti käydä, vaikka edelleen tuntuu pahalta, ja erosta on jo 2 vuotta. Itken jos miehen nimeä mainitaan, koska hän satutti niin pahasti, etten koskaan voi antaa anteeksi.
Pääsin miehestä yli, ja vaikka tulisin nyt takaisin ja anelisi anteeksi, en halua häntä enää mun mieheksi. Koska hän ei ole rakkauteni arvoinen. Hän muutenkin sai liika minulta sellaista mitä ei ole ansainnut. Minä en menettänyt mitään kun hän lähti, koska en minulla koskaan mitään ollutkaan, hän ei rakastanut. Hän menetti.
"mutta ei voi olla niin itsekäs että noilla sitten perustelee kaikki omat teot."
Siis mitä aloittaja on mielestäsi tehnyt? Ei hän välttämättä ole tehnyt mitään väärin tai jos oliskin, eikö jättäjä voisi toimia toisin käytökseltään. Eihän me tiedetä mitä siellä on tapahtunut. Aivot on tehty ajattelemaan ja ajatusprosessi on joillekin välttämätön. Sulle toimii ehkä ei-koskaan-ajattelu ja muuhun keskittyminen tuossa kohden. Erilaisia ihmisiä. Tuskaa on vaikea poistaa oli sitten ajattelematta tai ajatellen. Tulevaisuuteen voi kehittaa muuta ja muita ihmisiä, mikäli kykenee ja haluaa. Muistot aina palaavat tai sitten niistä pääsee. En itse yritä olla mikään superihminen, koska se vasta viekin takaisin kuoppaan, parempi surra surut ja joskus pääsee paremmin eroon. No tapansa kullakin.
"Rakastin ja annoin hänelle paljon enemmn arvoa kuin mitä hä oikeasti ansaitsi. Pääsin miehestä yli, kun ymmärsin etten tehnyt mitään väärä, mutta hän ei ollut mun mies."
Niin, tuo vaihe voi tulla joku päivä, muttei kaikille heti. Ja mistä koskaan tietää muiden suhteista jos oliskin sopinut yhteen. Toki jättäjässä usein on puutteita.
"Näin vaan piti käydä, vaikka edelleen tuntuu pahalta, ja erosta on jo 2 vuotta. Itken jos miehen nimeä mainitaan, koska hän satutti niin pahasti, etten koskaan voi antaa anteeksi."
Niin. Kauheita pettymyksiä. Ikävää että jotkut tekevät noin. :(
Ei sun elämä ole ohi. Päinvastoin, kaikiesta vahvistuneena ne jotkut vain kokevat sinut liian vahvana, yrttävät , että lannistuisit. Sun elämä on vasta alussa, niin se on aina, kun pettäjästä ja epärehellisestä ihmisestä pääsee eroon. Anna menneiden olla, unohda ne. Anna niiden vain olla, sinä et voi niille mitään. Keskity sen sijaan siihen, että tästä eteenpäin oman elämäsi prioriteetit ovat vahvoilla. Ihmiset pettävät ja jättävät, mutta älä anna sen muuttaa sitä, mitä sinä itse olet, aidosti.
Pahaa oloa potevan on pakko pakottaa itsensä tekemään asioita, joista ennen tykkäsi. Vaikka ei tykkää enää, kerran päivässä on tehtävä jotain joka joskus oli kivaa. Kävely, siivous, puutarha, luonto, lapset, sukulaiset, ostarikahvit. Saa valita.
Yksi asia per pvä. Pakota itsesi, vaikka tunnet olosi huonoksi ja paha olo velloo. Yksi kerta per pvä, mininissä niin, että aikaa kuluu 15min.
Miksi? Kun tekee, joskus kokee pakolla mielihyvää, tekeminen tuon sitä joskus. Pieni lyhyt mielihyvän hetki. Kas - olet ottanut yhden askeleen eteenpäin. Seuraava aamu: tee taas, pakolla, yksi ennen kiva asia.
anna myös pahan olon tulla, mutta se menee ohi, kuin vuoristoradassa. Kriisin keskellä kaikki kokee näin ja muista et ole yksin, meitä on vaikka kuinka paljon..
Samaa mieltä kuin Pakota itsesi! Sinun pitää pakottaa itsesi myös olla vastaanottamatta mitään pa**aa. Haistata pitkät exälle ja ala elää.
apua tarvitaan mutta tämä väärä paikka