Heippa.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo 8 vuotta ja meillä on 4 vuotias tyttö.
Minua on aina ahdistanut miehen sukulaiset, mutta vasta nyt asiasta on muodostunut ongelma.
Olen luonteeltani sellainen ihminen, että minun on vaikeaa tuoda omia mielipiteitäni julki ja puollustaa itseäni. Tämä korostuu erityisesti miehen sukulaisten seurassa, erityisesti miehen äidin.
He tarttuvat mihin vain mitä sanon, ja "nollaavat" kaikki mielipiteeni ja sanomiseni.
Heillä on aina varma tieto kaikesta ja pätevät joka asiassa.
Tietävät myös aina paremmin myös meidän asiat kuin me itse.
Kertovat kännipäissään meidän elämästä ja asioista muille.
Minun on erittäin vaikeaa olla heidän kanssaan.
Jatkuvaa pätemistä ja piilovittuilua.
Nyt he ovat keksineet pyytää joka ikinen viikonloppu miestäni milloin mihinkin talkoisiin siis jokaviikonloppu.
Tyttömmekin jo ihmettelee miksi isi on aina viikonloput muualla.
Sitten kun soitan miehelle niin taustalta kuuluu sukulaisten kommentteja "taasko se soittaa" eikö se pärjää yksin" jne jne. Todella inhottavia kommentteja.
Inhottaa jo lapsenkin puolesta kun olisi kiva tehdä joskus vain perheen kesken jotain.
Miehen sukulaiset myös tunkevat kokoajan kylään ilmoittamatta, tuntuu ettei kotona saa olla kunnolla rauhassa kun voivat tulla milloin vain.
Olen kertonut miehelle useaan otteeseen, että hänen sukulaistensa käytös harmittaa ja ahdistaa minua.
Mies ei nää kuitenkaan tilannetta niinkuin se on.
Haluaisin välttää itseasiassa kokonaan näiden ihmisten seuraa koska siitä seuraa aina vain pahaa mieltä.
Mutta en vain keksi miten..
Muilla vastaavaa?
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo 8 vuotta ja meillä on 4 vuotias tyttö.
Minua on aina ahdistanut miehen sukulaiset, mutta vasta nyt asiasta on muodostunut ongelma.
Olen luonteeltani sellainen ihminen, että minun on vaikeaa tuoda omia mielipiteitäni julki ja puollustaa itseäni. Tämä korostuu erityisesti miehen sukulaisten seurassa, erityisesti miehen äidin.
He tarttuvat mihin vain mitä sanon, ja "nollaavat" kaikki mielipiteeni ja sanomiseni.
Heillä on aina varma tieto kaikesta ja pätevät joka asiassa.
Tietävät myös aina paremmin myös meidän asiat kuin me itse.
Kertovat kännipäissään meidän elämästä ja asioista muille.
Minun on erittäin vaikeaa olla heidän kanssaan.
Jatkuvaa pätemistä ja piilovittuilua.
Nyt he ovat keksineet pyytää joka ikinen viikonloppu miestäni milloin mihinkin talkoisiin siis jokaviikonloppu.
Tyttömmekin jo ihmettelee miksi isi on aina viikonloput muualla.
Sitten kun soitan miehelle niin taustalta kuuluu sukulaisten kommentteja "taasko se soittaa" eikö se pärjää yksin" jne jne. Todella inhottavia kommentteja.
Inhottaa jo lapsenkin puolesta kun olisi kiva tehdä joskus vain perheen kesken jotain.
Miehen sukulaiset myös tunkevat kokoajan kylään ilmoittamatta, tuntuu ettei kotona saa olla kunnolla rauhassa kun voivat tulla milloin vain.
Olen kertonut miehelle useaan otteeseen, että hänen sukulaistensa käytös harmittaa ja ahdistaa minua.
Mies ei nää kuitenkaan tilannetta niinkuin se on.
Haluaisin välttää itseasiassa kokonaan näiden ihmisten seuraa koska siitä seuraa aina vain pahaa mieltä.
Mutta en vain keksi miten..
Muilla vastaavaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuka sen kissan hännän nostaa, jos ei itse?
Kyllä sun pitää olla itsekkääpi ja topakampi.
Koita kuitenkin välttää riitelyä ja nalkutusta.
Koita saada muutos aikaan positiivisesti.
Kehu miestäsi, sano että kaipaat häntä ja yhteistä aikaa.
Keksi jotain kivaa yhteistä ohjelmaa oman perheen kesken.
Osta seksikkäitä alusvaatteita ja sano miehelles että haluat esitellään niitä hänelle lauantai saunan jälkeen.
Tähänkin ongelmaan auttaa keskustelu.
Monesti asioista sanotaan silloin kun ollaan jo suuttuneita ja homma menee riitelyksi.
Parempi olisi saada keskustella rakentavasti silloin kun ei ole "tilanne päällä" .
Itse ainakin syyllistyn tähän. En jaksa ja raaski puhua hankalista asioista miehelleni jos meillä lepposa ilta kahdenkesken. Välttelen riitelyä, monesti ihan turhaan. Sitten kun päreet menee, nalkutan kaikesta mikä jäänyt hampaankoloon.
Ei sitä aina osaa olla niin fiksu.
Toivottavasti sinä onnistut :)
Tuossa ei auta keskustelu. Varmasti jatkavat samaa. Ei kannata luottaa sellaisiin ihmisiin lainkaan. Kiusaamista se on. Mieskö siinä mukana.. ÄLÄ yritä miellyttää miestä, älä osta alusvaatteita. Toinen varmaan käyttää seksiin ja katoaa taas.
Rakentavasti?! Miksi aloittajan pitäisi olla rakentava, kun on kaikki vuodet ollut. Ja muut kaatavat * niskaan. Siihen mieheen ei voi luottaa varmaan? Toki totta ettei riita auta, mutta ei varmaan mikään muukaan auta. Toivoton suhde, siltä kuulostaa. Mies ei tee mitään sen eteen.
Älkää kertoko asioistanne miehen suvulle mitään. Vai juoruaako mies? Ilmeisesti? Sitten ei auta kuin miehen vaihto? Hän ei ymmärrä, puolusta sinua ja laita sukua ruotuun, äitiään. Se on epäkunnioittavaa käytöstä sinua kohtaan suvulta ja mies ei näytä arvostavan tarpeeksi(?). Kuvittelevatko he tosiaan, ettet huomaa dissausta. Älä tapaa enää miehen sukua ja äitiä tosiaan. Hän ei pidä sinusta varmaan, saati suku. Sinussa ei ole mitään vikaa. Kännipäissään? Eli ovat alkoholismiin taipuvaisia? Ei normaali ihminen tarvitse känniä yhtään mihinkään, vähempi riittää.
Jos joku käyttää henkistä väkivaltaa eli lyttää, nollaa jne. olisi välttämätöntä irtisanoutua niistä ihmissuhteista. Miehesi pitäisi ymmärtää asia, muttei ymmärtänyt, irrottaudu silti. Pätijäsuvun kanssa on rasittavaa olla. Piilovattuilu on törkeää, miksi olet katsonut sitä menoa noin pitkään?! Miehesi on siis poissa jatkuvasti, etääntynyt? Onko hänellä toinen vai haluaa erota? Suhde ei toimi? Ei sinun kannaltasi ainakaan nyt. Lapseenkin se jo vaikuttaa. Mies ei siis ole kanssasi vaan mieluummin äitinsä tai suvun kanssa? Miksi olet miehen kanssa? Onko se yksipuolista. Pariterapia? Toisaalta jos mies kertoo äidilleen kaiken, ei sinun kannata juuri puhua mistään? Vaan toimit kuten parhaaksi katsot. Mies ei kuuntele tai ota tosissaan.
Muuta erilleen omaan asuntoon!! Suku ei saa tulla asuntoosi ilman lupaasi KOSKAAN, eikä mies, lapsi saa päästää heitä sisään, vaihda lukot. Poliisi voi myös auttaa jos joku väkisin tunkee, vaikka on sanottu. Sulla on oikeus kaikkeen rauhaan. EI riitä että se on miehen koti, hän ei yksin määrää siellä. Uteliaanako tulevat sinne yhtäkkiä? Mies ei siis usko mitään mitä sanot, eroa sitten miehestä! Tai tuleeko pariterapiaan. Sinun pitää olla nyt päättäväinen ja ottaa riski, vaikka he loukkaantuvat. Itse en katsoisi hetkeäkään moisia temppuja muilta ihmisiltä. Sulla on oikeus määrätä itse asunnostasi, suhteestasi ja elämästäsi. Mitä tytärkin ajattelee /tuntee, kun joku vieras tunkee hänenkin kotiinsa alituiseen.
Jos koet olevasi jopa vaarassa noiden ihmisten kanssa, koska paljon epämääräistä touhua on - sanallista aggressiota... Kannattaisi ehkä suojata itsensä, hienovaraisesti etääntyä ja asua muualla. Riiteleminen ei auta tuossa tilanteessa, suku on itsepäinen. He eivät muutu. Ja jos mieskään ei muutu, joka on täysin mahdollista ettei. Vai tajuaako mies missä mennään. Juoruaako hän suhteenne äidilleen? Kuka ne tiedot saa ja miten?
Kiitokset vastauksista!
Inhottaa kun mies on siis muuten todella ihana ja hyvä isä.
Ainoa asia mistä riitoja edes tulee niin liittyy miehen sukuun, lähinnä anoppiini.
Meillä on muuten parisuhde kunnossa, miehen sukua lukuunottamatta.
Mies on aina läsnä perheessämme, mutta jos sukulaiset pyytävät niin aina on mentävä, koskaan ei kieltäydy.
Mitään toista naista siis kuvioon ei liity, vaan juuri tuo suku.
Mies tuntuu olevan "sokea" kaikelle tälle.
Miehen äiti myös pyytelee jatkuvasti rahaa lainaan milloin mihinkin "muka tärkeään", kuitenkin rahat saatuaan soittelee humalassa eli veikkaan rahojen menneen alkoholiin.
Käyttävät muutenkin miestäni hyväksi kaikessa mahdollisessa, mies ei vain nää asiaa.
Kun yritän asiallisesti keskustella niin mies suuttuu ja en muka ymmärrä hänen sukuaan. Se on kyllä totta koska en tosiaan ymmärrä.
Se miksi olen kestänyt hiljaa näin pitkään, johtuu ihan siitä etten saa vastalausetta yksinkertaisesti sanottua näiden ihmisten seurassa. Aina mielessäni päätän "että nyt jos tulee loukkaava kommentti niin pistän vastaan". Sitten kuitenkin jäädyn enkä pysty kuin myötäilemään.
Miehen äiti arvostelee ihan kaikkea.
Etenkin kotimme on saanut vaikka minkälaista arvostelua. Itse olen sitä mieltä ettei tarvitsisi tulla kylään jos ei miellytä!
Ostelee ilman lupia kaikkea kotiimme, ja jälkeenpäin on niin hiton omahyväinen "olen minäkin teitä niin paljon auttanut ja kaikkea ostanut" jne.
Mieheni on ihana ja hyvä isä. Kumpa vain sen saisi ilman noita "lisäihmisiä".
En haluaisi todellakaan erota.
Minun pitäisi vain oppia pitämään puoleni!
Sekin on omituista kun anoppi soittelee aina kännipäissään ja arvostelee, sitten kuitenkin viikon päästä soittaa miehelleni ja pyytää anteeksi.
Miksi ei minulle? Minullehan se puhelu ja loukkaukset olivat tarkoitettu.
Se harmittaa kun mies ei tajua lainkaan tilannetta.jos esim oma äitini käyttäytyisi miestäni kohtaan näin niin tekisin kyllä äidilleni selväksi ettei moinen sovi, ja jos tämä ei auttaisi niin pistäisin kyllä välit jäihin.
Tämä äiti ei vaan osaa "päästää irti" pojastaan.
Moittii jos ei joka päivä soita. No on meillä omakin elämä, lisäksi kiireinen sellainen.
Tottakai yhteyttä on hyvä pitää vanhempiin, mutta missä menee raja?
Ahhh olipa hyvä purkautua
Valitettavasti on niin, että suku ja äiti ovat ykkösiä, sinä ja oma perhe kakkonen. Kyllä kakkosellekin voi olla hyvä ja ihana, mutta kun ykkönen huutaa, niin silloin lähdetään.
Mielestäni oman perheen pitäisi olla ykkönen. Suostutko sinä tuohon? Ilmeisesti et, sitten sinun pitää toimia. Ensi alkuun voit näyttää koko tämän keskusteluketjun hänelle, kuten edellä ehdotettiin. Voi olla vaikeaa näyttää, mutta on myös vaikeaa hänet saada ymmärtämään. Jos ei hän ymmärrä ja muuta suhtautumistaan, on teidän parisuhteenne vaakalaudalla, ellet siis hyväksy kakkosena oloa.
Hyvä kun olet analysoinut noin pitkälle tilannetanne. Printtaa koko nivaska miehesi luettavaksi ja lopuksi kirjoita punaisella tussilla LUE TÄMÄ JA YMMÄRRÄ. ÄLÄ KYSY ÄIDILTÄSI NEUVOA!! AJATTELE KERRAN ITSE!
Suhtaudu asiaan niin, että anoppisi on sairas. Eli älä ota itseesi hänen toilauksiaan. Sensijaan voit ihan hyvin lyödä luurin korvaan heti kun soittaa humalassa tai puolellakin sanalla haukkuu sinua. Etkä vastaa samana päivänä uudestaan.
Käy juttelemassa tilanteestanne vaikkapa neuvolapsykologilla tai seurakunnan perhetyöntekijälle, tai pariterapeutille. Sinun täytyy joissakin pienissä mutta tärkeissä asioissa itse muuttaa reagointitapaasi (esim. lukemalla miten narsistin kanssa tulee toimia suojatakseen itsensä), älä odota kenenkään muun muuttuvan kuin sinä itse.