Mietiskelin tätä asiaa vain tässä, että millaisen kumppanin oikein haluaisitte? Unelmien puoliso ja millainen se on, jos sitä edes on olemassa, vai realististen odotusten kumppani?Ja mitkä ovat ne kriteerit sille, että millainen se sitten on? Mihin kompromissiin voisitte tyytyä?
Unelmien kumppani vai realististen odotusten mukainen kumppani?
mielinkielin mies
871590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Sellainen, joka hymyilee minulle.
Ei liene vaikeaa löytää ◒◡◓
En ymmärrä naisia, jotka kuolaavat jonkun kireän vatsalihasmiesmallin kuvia ja haaveilevat sitten sellaisen kanssa seurustelusta. Itse ollaan kuitenkin jotain perähikiän crocskansaa pahimmillaan.
Mun unelmieni mies on ihan realistinen ja sellaisia on todellakin paljon olemassa. Tiedän millainen se saisi olla ja mulla on siihen ihan hyvät mahdollisuudet. :)
En haaveile miesmalleista, sellaiset kauniit neitipojat ovat mielestäni luotaantyöntäviä. Miehen pitää olla miehekäs ja ulkonäöltään sekä persoonaltaan särmikäs. Ne neitimäiset Hunksit jätän muille naisille, rumat naisethan niistä yleisimmin haaveilee koska yrittävät kompensoida rumuuttaan haluamalla mahdollisimman komean miehen.
Miehillä ei voi olla juuri mitään odotuksia, ottaa vain ensimmäisen minkä vaan mitenkään sietää.
Kait realistiset mutta kuitenkin vaikeat täyttää, koska kerran jo sellaisen naisen sain.
En voisi ajatella _tyytyväni_ johonkin, kyllä sen pitää olla "unelmien puoliso". Se, millainen unelmien puoliso kenellekin on, on sitten ihan toista kuin tietyt ulkonäkö- yms vaatimukset. Ihminen, johon on rakastunut, on unelmien puoliso, ja jos ei ole rakastunut niin miksi ihmeessä sitoutua sellaiseen ihmiseen?
Itse en haaveile mallien ja tähtien perään, koska he näyttävät jotenkin keinotekoisilta. Pienet virheet eivät haittaa itseäni vaan ne oikeastaan vahvistavat tunteitani tyttöä kohtaan.
Asiat joissa en tekisi kompromissejä:
- Lihavuus
- Tupakointi
- Huumeiden käyttö / päihdeongelmat
- Ei pysty elättämään itseänsä
- Vakavat mielenterveysongelmat
- Rasistisuus
Onhan niitä varmaan muitakin, mutta tuo listaamni asiat ovat sellaisia täysiä turn offeja.
Tämä asia sivuaa oikeastaan omaa ongelmaani. Olen ollut vuosia suhteessa ja tyttöystäväni on mukava ja tulemme hyvin toimeen. Jos ottaa huomioon meidän arvomme ja yhteistyökykymme niin luultavasti toimisimme hyvin myös avioliitossa. Vaikka tykkään hänestä niin en tunne 'rakastavani' häntä. Tuntuu, että olen ollut rakastunut vain kerran elämäni aikana vuosia sitten, mutta ennen sitä tai sen jälkeen en ole tuntenut mitään samanlaista. En osaa tämän takia luontaisesti osoittaa välittäväni hänestä vaan se on hieman pakotetun tuntuista. Tämä sinänsä harmittaa minua, koska uskon että hän voisi löytää miehen joka oikeasti rakastaa häntä.
Kannattaako olla suhteessa joka toimii käytännön tasolla, mutta missä ei ole rakkautta? Vai kannattaisiko jättää tyttöystäväni jotta hän voisi löytää sen oikean?
Vaikea homma kyllä...
Itse kyllä lähtisin suhteesta, jossa ei olisi aitoa rakkautta.
Toki rakkauskin muuttuu suhteen muuttuessa, mutta jos sitä ei ole oikein koskaan ollutkaan, niin miksi tuhlata molempien aikaa.
Hyvä kumppanuus ja ystävyyskin ovat tärkeitä elementtejä suhteessa, mutta jos joutuu teeskentelemään rakkautta, niin eihän se ole kyllä reilua sille toisellekaan...
Mistä tunnistaa aidon rakkauden? Monet ihmiset menee naimisiin ja eroaa. Kumpaa päätöstä ennen aito rakkaus on tunnistettu?
Löytääkö aito rakkaus jotenkin paremmin sellaisten luo, jotka ei seurustele. Ja kenen kannalta on epäreilua tai ajan tuhlausta, jos kaksi ihmistä odottelee aitoa rakkautta kumppaneina? Ei kai ole mahdollista että parista vain toinen olisi voinut löytää aidon rakkauden ja toinen ei?
Eihän se naimisiin meno rakastamista edellytä. Nykyään ihmiset haluaa naimisiin vaan sen takia kun se on niin ihkua ja kivaa ja luullaan olevamme rakastuneita. Joillakin sitä rakkautta ei ollut alunperinkään ja joillakin se hiipuu pois. Molemmissa tapauksissa se ero on hyvä vaihtoehto.
En tiedä käsitinkö nyt ihan oikein, mutta mun mielestä on parempi odotella sitä oikeaa sinkkuna, kun kärvistellä rakkaudettomassa suhteessa sen odotusajan. Siinähän käy muuten väkisinkin niin, että sitten loukkaa sitä toista osapuolta, kun ilmoittaa sille, että "olenkin tässä muuten löytänyt uuden enkä ole koskaan rakastanut sinua" . Eli mielummin sitten ihan yksin.
Niin, sitä hain että ihminen hetkessä tuskin erottaa rakastumista ja rakastamista, luulemista ja tietämistä tai epäaitoa ja aitoa. Ehkä ei jälkeenpäinkään ja ehkä niillä ei eroa olekaan vaan kaikki on vaan samaa mössöä. Ja kuitenkin nykyään kynnys esim. naimisiinmenolle voisi olla korkeammalla kuin koskaan, koska siihen on vain vähän painetta. Sille ei pitäisi olla tarvetta heppoisin perustein joten voisi olettaa ihmisten olleen varmoja "tosirakkaudesta"
Kyllä sun pitäisi palstaa lukeneena tietää, että jos sinkkuna odottelee passiivisena, niin odotella saa vaikka kuinka kauan ja toisaalta se aktiivisempi odottelu tuppaa elämäntapana syömään niin miestä kuin näistäkin.
Jos parisuhteessa se "tosi rakkaus" tulee vastaan jossain muualla, niin vasta siinä vaiheessa on valinnan paikka ketä loukata eniten. Voihan sitä jatkaa entistä suhdetta tietoisena että "tosi rakkauskin" oli olemassa, mutta vain ikävästi myöhässä tai väärään aikaan ja väärässä paikassa.
"Niin, sitä hain että ihminen hetkessä tuskin erottaa rakastumista ja rakastamista, luulemista ja tietämistä tai epäaitoa ja aitoa"
Mitäs oikein mussutat? Oletkohan koskaan ollut rakastunut jollet erota sitä epäaidosta luulemisesta? Tottakai tietää millon on rakastunut ja rakastaa ja jollei tiedä niin sillon ei ole rakastunut.
Niin kyllä mäkin erotan rakkauden ja luulemisen...
Kaikki, jotka ovat rakkautta kokeneet, erottavat sen välittömästi siitä "ihan kivasta".
Muistatko hetken jolloin lakkasit olemasta rakastunut? Vai tapahtuiko se nukkuessa?
Te ette vaan tainneet tajuta scrg:n tekstiä alkuunkaan. Eihän hän puhunut "ihan kivasta" mitään.
Mitä tehdä tuollaisessa "väärä aika, väärä paikka" -tilanteessa?
Ei ole olemassa sellaista kuin "väärä aika, väärä paikka". On olemassa käännekohtia, missä on tehtävä valintoja(oikeastaan ainoastaan yksi valinta), mikä vaikuttaa ratkaisevasti elämän tuleviin tapahtumiin. Eikä niissä käännekohdissa tehdä ikinä vääriä valintoja, oli ne sitten mitä tahansa. Sekään ei ole mahdollista. Jos olisi, elämä ei tarjoaisi sellaista mahdollisuutta. Ne väärät valinnat tehdään aina sen käännekohdan jälkeen. Sen jälkeen väärien valintojen seurauksena elämä on täynnä niitä "vääriä aikoja ja vääriä paikkoja"...
https://www.youtube.com/watch?v=Yd60nI4sa9A&spfreload=10
Niin. Ainakin teoriassa se on just noin helppoa.
Käytäntö... nooh, fu#k.
Anteeksi :)
Itsekkyys(hyödyntavoittelu itselle) estää näkemästä ne oikeat valinnat käännekohdan jälkeen...
Ei se edelleenkään ole noin yksioikoista. Siinä käännekohdassa siis. Kaikki käännekohdan jälkeinen on selittelyä.
OIkeastaan on. Siis yksioikoinen. Selittelyt ei auta, ne ennemminkin hämmentää entisestään. Selittely on lopetettava ja nähtävä ilmiselvä. Ja se ilmiselvä on aina ilmiselvä. Sen näkemiseen vaan menee aina aikaa...
Niin niin, eli koska käännekohta on vaikea ja ilmiselvän näkeminen vie aikaa, niin suuria päätöksiä ei kannattaisi tehdä nopeasti, koska kaikkea ei näe siinä tilanteessa selkeästi... tilanteen näkee selkeästi jälkeenpäin... mutta kaikki jälkeenpäin tapahtuva on turhaa selittelyä ja oman päätöksen itselleen puolustelua (ketään muutahan ei kiinnosta).
Lue wikipediasta :rakastuminen kestää sen max 2 vuotta. Olettaen että henkilöt ovat yhdessä..ei siinä sekuntikelloa tarvita.
Jos haluat muuttaa nykyhetkeäsi ja tulevaisuuttasi, sinun on palattava takaisin siihen käännekohtaasi ja valittava siellä toisin(en kyllä tiedä, että onko se mnahdollista) tai sitten sun täytyy nähdä se seuraava käännekohtasi. Ne käännekohdat ei ikinä toistu samanlaisina...
Valinnat taas käännekohdissa... Niitä on lukemattomia. Teet aina sen yhden oikean, mikä antaa sinulle suunnan myöhemmille valinnoille ja niiden seurauksille. Mutta... Mutta siinä on aina juju, ja juju on siinä, että tiedätkö minkä valinnan oikeasti teit tai luuletko vaan tehneesi valinnan minkä teit? Tässä kohtaa se itämainen ajattelutapa voi olla avuksi... :)
Ok. Eli Tottakai erottaa kaksi asiaa kuin mustan valkoisesta ja kahdessa vuodessa valkoinen muuttuu mustaksi ilman että välissä olisi harmaan sävyjä. Ehkä minäkin vielä joskus ymmärrän tämän.
Eihän tietenkään niitä menneitä käännekohtia voi muuttaa, koska "virta, jossa seison, ei ole sama virta (kuin menneisyydessä) enkä minäkään, joka virrassa seison, ole sama..."
Mutta ne uudet/tulevat käännekohdat... onko se sitten juuri itämaista ajattelua (vai vaan itselleen selittelyä), kun sinäkin sanot, että kulloinkin tehty valinta on oikea juuri siinä hetkessä..
Sitähän minä tässä olen yrittänyt sanoa, että hankalinta kaikesta taitaa olla uskallus seisoa paljain varpain siellä hyytävässä virrassa ja uskoa mitä varpaasi sinulle sanovat? Ja kuinka jäätävässä vedessä haluaisi tehdä nopean ratkaisun, jopa virran myötävaikutuksesta, eikä jatkaa jäädyttävää virrassa seisoskelua kunnes oikeasti tuntisi varpaansa ja niiden viestin tunnottomuuden lävitsekin.
Mitä minä yritin kertoa on se, että onko se valinta minkä luulet tehneesi käännekohdassasi, se valinta minkä teit?
Otetaan nyt esimerkiksi kaikille tuttu juttu. Tapaat elämäsi käännekohdassa ihmisen, jonka kohdalla teet valinnan. Teet valinnan, että hänen kanssa tai ilman häntä ja luulet, että se oli se elämäsi käänneklohdan valinta. Mutta entä jos se elämäsi käännekohdan valinta onkin ollut ihan jotain muuta? Valitsit silloin ihan jotain muuta mitä luulit valinneesi ja myöhäisemmät tapahtumat on sen seurauksena juuri niitä "vääriä aikoja väärissä paikoissa".
Vaikka asiat onkin lopulta yksinkertaisia kun niiden syyt ja seuraukset ymmärtää, se ei silti tarkoita sitä, että ne olisi helppoja. Jos ne olisi helppoja, kaikkihan tietäisi sen ja toimisi niiden mukaan ja sellaista. Vähän niinku jos hyvän fyysisen kunnon voisi ostaa kaupasta, niin kaikkihan keskittyisi enemmän siihen rahan tienaamiseen sen sijaan, että treenais...
Ei elämä meitä niin helpolla päästä... :)
Tuohan kuulostaa siltä, että jos olet kerran "väärin" valinnut, niin olet tuomittu vääriin valintoihin siitä edeskin? Jos olet tuota mieltä, niin olen kyllä täysin eri mieltä, mutta ehkä ymmärsin väärin?
Ketään ei ole tuomittu, eikä ketään tulla ikinä tuomitsemaankaan. Paitsi ehkä korkeintaan se ihminen itse tuomitsee itsensä kun ei millään suostu kyseenalaistamaan omien valintojensa oikeellisuutta ja jatkaa vaan selittelyjen turvin sillä henkisen köyhyyden tiellä, mitä moraaliksi kutsuu...
Nojoo... Länsimainen, kaikesta rationaalista selitystä etsivä, mieli ei välttis tätä ymmärrä. Siksi itämainen. Se itämainen pyrkii keskelle, siinä missä länsimainen viihtyy jommassa kummassa ääripäässä.
Minä en osaa sanoa mitään sinun valinnoistasi sinun elämäsi käännekohdissasi. Minä en ole elänyt elämääsi. Ainoa mitä voin kertoa on se, että ikinä ei nähdä heti sitä ilmiselvää, mistä oli kyse. Jotkut(lue: suurin osa ihmisistä) eivät näe sitä ikinä. Sinulla on mahdollisuus, koska kaikesta huolimatta pohdit asioita, etkä ole ainakaan tässä selittelemässä itselleen oikeutuksia valinnoissasi. Jos olisit, tätä keskustelua ei nyt olisi käyty... :)
Ps. Se "väärin" valitseminenkin on vähän niin ja näin... Ei me valita väärin. Me ymmärretään usein valintamme ja niiden tarkoitukset väärin... :)
En minä tässä ole omista valinnoistani kirjoittanut, vaan ihan teoreettisella tasolla asioita pohdiskellut. Ja "väärin" valitseminenkin oli lainausmerkeissä juuri siitä syystä, etten oikein usko "vääriin" valintoihin.
Uskon että on "vain" valintoja. Ne totta kai vaikuttavat elämäämme, mutta meillä on joka päivä mahdollisuus tehdä uusia valintoja. Siksi jokin "väärä" valinta voi olla tarpeellinen harhapolku jota ilman emme oppisi jotain, löytäisi takaisin siihen "oikeaan" risteykseen tai täyttyisi ihmisinä. En usko myöskään valintojen syiden ja seurausten loppuun kaluamiseen (siis perinpohjaiseen analysointiin). Niistä on ehkä hyvä olla tietoinen, mutta enempään ei välttämättä ole tarvis. Tarvis on vain jatkaa matkaa ja elää valintojensa kanssa.
:)
Ja aina voi valita toisin. Ei sitä ole missään kielletty...
Mutta "väärin" valitaan silti aina siihen asti kunnes ymmärretään miksi ollaan valittu niin kuin ollaan valittu. Vasta sen jälkeen tehdään valintoja ja eletään sovussa niiden valintojemme kanssa.
Heh... Me ei valita "moraalia", "moraali" valitsee meidät. Miksi niin? No siksi, koska valintamme ei ole "moraali", vaan se "moraali" on valinta. Se on valinta, mikä ei ole meidän valinta, vaan pelkästään valinta. Valinta, mikä valitsee sen, kenet se ikinä syystä tai toisesta valitseekin valita. Ja sekään valinta ei ole ihan sellainen, mitä sen yleisesti luullaan olevan. Jos olisi, niin taas kerran lähes jokainen valitsisi sen empimättä. Jos sen voisi ostaa kaupasta, niin kai jokainen sen mieluummin ostaisi, se olisi helpompi niin... :)
Analysoiminen ei auta. Analysointi edellyttää sanoja, numeroita, kuviota whatever. Niillä kaikilla on raaminsa ja raamiensa ulkpuolella sitten...Nojoo... :)
Kiitos ja hyvää yötä...
Ps. Ja joka kerta kun mä luulen, ettei hyviä uusia tulokkaita löydy...
https://www.youtube.com/watch?v=hbT4ngWqmUY
Sähän taidat itse olla aikamoinen moralisti... ;)
Samoin, hyvää yötä.
Kysymys valitsemisesta kiteytyy seuraavaan kysymykseen:
Onko ihmisellä vapaata tahtoa?
Jos maailman kaikkeus on deterministinen, niin kaikki on määrittynyt etukäteen sillä hetkellä kun maailmankaikkeus on syntynyt. Ei siiis ole mitään vapaata tahtoa.
Jos uskomme kvanttilaiseen maailmankuvaan, niin silloin kaikki on tiettyjen tilastollisten lakien alaista sattumaa. Ei edelleenkään ole mitään vapaata tahtoa.
Mitä jää vaihtoehdoksi vapaalle tahdolle tai sille valinnalle?
Jokin ylifysikaalinen voima? Eh...
Maailmankaikkeus on nyt päättänyt, että menen nukkumaan.
Minkälainen naismaku sinulla on?
Ei kumpikaan. Utopistinen olis ehkä lähinnä...
Älykäs. Niin älykäs, että mensan testit menis tilttiin testatessaan hänben älykkyyttä.
Jotain liikuntaa olisi syytä harrastaa, muttei nyt kuitenkaan mitään himourheilua. Elämässä on muutakin kuin urheilu.
Kaunis ja seksikäs ilman muuta. No tosta seksikkyydestä voi tinkiä, jos nainen tyytyy vähemmän vilkkaaseen seksielämään. Mutta kauneudesta ei neuvotella.
Lukenut ja kiinnostunut muustakin kirjallisuudesta kuin Cosmopolitanista ja harlekiineista.
Paskaa musiikkimakua en pysty sulattaan. Mieluummin sitten niin, wettei musiikkimakua ollenkaan.
Poliittisesta suuntautumisesta niin paljon, että riittää kun näkee sen mädännäisyyden eikä kannata mitään ismiä tai jotain.
Musiikista vielä sen verran, että laulu- tai soittotaidolla saa lisäpisteitä. Jos kumpikin sujuu, pisteet tuplaantuu.
Luonteeltaan taas sellainen, ettei rakenna identiteettiään ja ei elää elämäänsä minun kautta, vaan selviää siitä kummastakin itse omin avuin.
Talous kohtalaisessa kondiksessa. Niin, että pärjää tarvittaessa ilman minuakin. Tilapäiset avuntarpeet mahdollisuuksien rajoissa puolin ja toisin on ok, kunhan siitä tilapäisestä avuntarpeesta ei tule pysyvää järjestelyä.
Rullaluistelutaidolla ja sillä et pysyy mun rennossa vauhdissa mukana irtoo myös muutama lisäpiste.
Erottaa mikä on suklaalla kuorrutettua paskaa ja mikä ei.
Pukeutumisessa tyylitajuttomuus on aika Iso Virhe, mitä minä en toisessa suostu korjaamaan. Siinä ei olisi mitään järkeä, koska ei osaisi kuitenkaan kantaa sitä ehdottamaani tyyliä. Eli jos sitä ei ole ollut alun alkaenkaan, ei sitä minunkaan avulla tule saamaan, vaan ehkä pitää katsoa omalle tyylille sopivampi mies.
Absolutisti ei saa olla. Koska absolutisti ja tupakoimaton ei todennäköisesti kestäisi minun elämäntapojani ja niistä oltaisi varmaan keskustelemassa aika usein suhteen tilan analysoinnin nimikkeellä.
Ei hamstraaja. En jaksaisi turhan krääsän kerääjää. En ainakaan saman katon alla.
Jos lemmikeistä puhutaan, mieluummin kissa- kuin koiraihminen. Oikeastaan ehdottomasti kissaihminen. Jos pärjää kattien kans, pärjää myös minun.
Viettelytaitoinenkin täytyy olla. Enkä tarkoita tällä viettelytaidolla nyt mitään typerää perseenheilutusta tai jotain...
Ei ikinä laita minua sellaisen valinnan eteen, että joko nainen tai jokin muu minulle tärkeä juttu, koska siinä vaiheessa valintani on hyvin helppo.
Onkohan tässä nyt kaikki...? Noh, kerron sit lisää kun tulee jotain mieleen...
Niinjoo...
Kokkaustaitoakin voisi jonkun verran löytyä, ettei se sapuskan vääntö olis aina meikän tehtävä. Eikä siihen kuulu sitten mikään paskantärkeily. Ruoan täytyy olla hyvää ja ravitsevaa. Eikä ruoalla leikitä.
Pystyy elämään mustasukkaisuutensa kanssa eikä tee siitä elämän ja kuoleman kysymystä.
Ei halua lapsia kanssani, koska minulle riittää yksi olemassaoleva. Ja se on jo muutenkin todettu, ettei minusta ole miksikään perheisäksi tai perhe-elämään.
Osaa nauttia elämästä, mutta pasmat ei mene sekaisin tiukemassakaan tilanteessa. Pärjää tarvittaessa myös hyvin vaatimattomalla elämäntavalla menettämättä elämäniloa tai nautintoa siinä.
Osaa pitää puolensa. Siis verbaalisesti niin ettei tarvitse tukeani erimielisyyksissä' muiden ihmisten kanssa.
Keksin kohta lisää... :D
Millainen itse olet?
Tyhmä mies.
Naisen ei saa olla kostonhimoinen. Tästä ei tingitä.
Hänen pitäisi ymmärtää, että suhteessa ei olla kilpailemassa paremmuudesta tai jotain...
Kärpäsistä ei tehdä härkäsiä eikä härkäsistä kärpäsiä. Elämä ja tapahtumat siinä otetaan sellaisina kuin elämä ne eteen heittää.
Pettämätön tilannetaju.
Kyky lukea ihmisiä ja erityisesti minua.
Ajattelutavaltaan enemmän itämaiseen kuin länsimaiseen ajattelutapaan taipuvainen.
Ei kiellä tosiasioita, vaan osaa ottaa opikseen niistä.
Huumorintaju. Jos sitä ei ole, ei tule mitään. Naisen ei tarvitse itse olla hauska, huumorintaju riittää.
Keskustelutaito yleisellä tasolla ottamatta asioita henkilökohtaisesti silloin kun ei keskustella toisesta henkilökohtaisesti suoraan.
Loistava arvostelu- ja arviointikyky.
Osaa mennä itseensä, jos tarvetta siihen ilmenee.
Jos ostaa mulle Gibson SJ200:sen, voin unohtaa hetkeksi aikaisemmat vaatimukseni... :D
Onko kukaan palauttanut sulta saamaansa sormusta..
Olen antanut sormuksen ainoastaan yhdelle. Ja olen myös ottanutkin sen...
Jos koskaan pääsisit puhe-etäisyydelle kuvauksesi ihmenaisen kanssa, se pudottaisi sut reaalitodellisuuteen muutamalla lauseella. Kuvittelet liikaa ittestäsi.
Heh... Uskotko sinä, että sellainen nainen on olemassa?
Ps. Minähän kerroin jo heti kättelyssä, että utopistinen...
Pps. Sinusta ei siihen ole(olettaen, että olet nainen). Tuskin edes puoleenväliin... :D
Mä olen mies. Jos haluat naisen, lopeta nillittäminen.
Mikä helvetin nillittäminen?
Mitä sä vedät? Mä haluun kans samaa stuffia... :D
-Mikä helvetin nillittäminen?
Kun toi selviää sulle, pääset eteenpäin. Käytä reilusti aikaa.
Keskustelu päättyy tähän.
:D
Minun osaltani keskustelu ei ollut edes alkanutkaan, mutta sinä valitsit toisin...
Kovat on vaatimukset, tulee olemaan yksin vielä hyvin pitkän aikaa sillä tuollaisia naisia on erittäin harvassa ja yleensä he ovat jo varattuja.
Heh...
On meillä siinä realistit... Uskooko joku tosissaan, että sellaisia naisia on edes olemassa...? :D
Eikä mun tarvi olla yksin, jos seuraa kaipaan. Ei seuran saanti minulle vaikeaa ole. Toisin se näyttäisi olevan monelle muulle täällä kirjoittavalle...
Heh, ja se varattuna oleminen mikään este ole. Harvemmin edes hidastekaan... :D
Tässä muutamia kriteerejä ihannemiehelle:
- ei tarvitse olla mr Finland, kunhan ei ole hirveän läski, peseytyy, kiinnittää huomiota pukeutumiseen ja käy riittävän usein parturissa.
- ei tarvitse olla rikas, kunhan itsensä elättää.
- ei ole juoppo/narkkari/rikollinen tai sosiaalipummi.
- ei ole sovinisti, vaan arvostaa naista.
- ottaa huomioon muut ihmiset, eikä kuvittele olevansa maailman napa.
- on luotettava, eikä valehtele.
- hoitaa asialliset hommat asiallisesti, mutta ei ole mikään tiukkapipo.
- on iloinen ja positiivinen. :)
Joku voi sanoa, että saahan sitä toivoa... ei ihmekään, että olen neiti-ihminen...
Noi piirteet on lähinnä oletusarvoja, joista suurin osa omaa.
Eihän tuossa ole siis mitään persoonallista ominaisuutta.
Siinä olikin listattuna ihan perusjuttuja.
Se persoonallisuus on sitten siinä ihmisessä.
Eivät listaamani ominaisuudet ole sellaisia,
jotka joka miehestä löytyvät, kuten varmaan tällä palstallakin olet saanut lukea...
Ei löydy joka miehestä eikä joka toisestakaan.
Unelmieni mies ihan perusvaatimuksien jälkeen olisi:
-soittaa kitaraa
-rauhallinen ja vähän hiljainen
-ei omaa isoa kaveriporukkaa
-viikingin näköinen(ei Obelix)
-kuuntele metallia
-osaa hieroa
-koiraihminen
-ei erolaps
On niitä vaikka mitä lisääkin mut jää silti todennäköisesti unelma mieheksi :)
on Genio.
-viina maistuu
-aina munaa vailla
-kuuntelee heviä
En huomannut eritellä, että kyse on siis naisesta. Miehiä en kelpuuta.
Onko toivomomukset muuten unelmaa vai realismia?
Haluaisin vielä rakastua.
Haluaisin kumppanin, jota rakastaisin ja joka rakastaisi minua.
Kumppani, joka tykkäisi minusta sellaisena kuin olen.
Hän tykkäisi lapsistani ja arvostaisi heitä, joskus myös heidän valintojansa.
Kumppani olisi hellä ja hyvä rakastaja kaikkina vuorokaudenaikoina.
Hän ei pahoinpitelisi minua.
Hän jakaisi mielikuvitukseni, vaikka olisi eri mieltä.
Hän sukeltaisi kanssani uusiin maailmoihin.
Hän rakastaisi sanojani.
Hän rakastaisi sitä miltä tuoksun.
Hän rakastaisi minua.
Hän ojentaisi minulle kätensä kun harhailen.
Hän kutittaisi sieluani ollessani sairas.
Hän ottaisi minut kokonaan.
Antaisi minun olla.
Antaisi minun olla osanen universumia.
Osanen hänen maailmaansa.
Voisin.
Rakastaa häntä.
Muuten hyvä lista, mutta itse ihmettelen tuota "ei pahoinpitelisi minua" -kohtaa. Eiköhän sen kuulu olla itsestäänselvyys, ettei pahoinpitele.
Palstan kiltit miehet urputtavat tähän kohta jännämiehistä ja heistä tykkäävistä naisista, mutta normaali nainen ei todellakaan jää aggressiivisen (tai passiivisaggressiivisen) miehen seuraan sen jälkeen, kun on ensimmäisenkin merkin siitä huomannut.
Näistä naisista ei tosin myöskään kirjoitella iltapäivälehdissä.
haista vittu
Heh, se taitaa olla jotain mitä sinä et ikinä pääse haisteleen... :D
painu vittuun
Ok. Saatanpa viikonloppuna painuakin sinne, mihin sinä et tule ikinä painumaan... :D
Kauniiisti sanottu. Kukapa tommosta ei haluaisi.
Etsin kaltaistani hyvin toimivaa yksikköä, joka omaa kanssani samankaltaisen arvomaailman.
Älykäs, seurallinen ja rehellinen.
Opiskellut (opiskelee) enemmän kuin elämänkoulua.
Lukee(kirjojakin), pelaa, ja liikkuu jonkin verran. Taiteellisuudesta innostuisin.
Minulla on lemmikkejä, ja tulee aina olemaan, eli ei allergiaa, kissavihaajaa tai käärme/hämähäkkifobiaa.
Sama musiikkimaku, johon ei kuulu räppi tai poppi.
Ilo silmälleni, osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla.
Jos on lapsia, niin vain yhden naisen kanssa. En halua mitään sarjasiittäjää.
Absolutismi saattaa tuottaa kanssani vaikeuksia.
Ei päihdeongelmaa
Ei ketjupolttaja
Pakko mennä röökille... :D
Asshole.
Everybody's got one...
Minusta kannattaa etsiä sitä unelmien puolisoa. Parisuhde vaatii paljon, mutta unelmien puolison kanssa se antaakin paljon.
Heh, ei kannata. Kannattaa nähdä ilmiselvä...
Tupakoin itse välistä. Lasi punaviiniä ja savuke, illanvietoissa, mutta helkutti jos ei kykene edes leffaa katsomaan ilman röökitaukoa! Hermo menee. :D
Niin ja vessapaperirulla menee niin, että paperi tulee päältä.
No höh... Kyllä nyt röökille on päästävä kun mieli tekee. Ja leffateatterissakin henkilökunnan on ymmärrettävä se mun pakottava röökin tarve ja keskeytettävä elokuvan esitys siksi ajaksi...
Muthei! Ei kai mulla nyt niiiiiiiiin mahdottomia kriteerejä unelmien naisesta ollut...? :(
Samapa se. Kunhan ei raavi liikoja persettä pyyhkiessään... :D
Ei tietenkään. Olet vain hyvin perusteellinen...
Täytän kriteeristöön.
Eri asia tietenkin se, olenko mielestäsi kaunis.
Entä jos ostan sulle ton Gibsonin? :D
Komppaan Salixia.
Ok... Sit pääset neuvottelupöytään ja hyvillä lähtökohdilla vielä... :D
Ei oo pahan hintainenkaan. Pitäis vaan sen jälkeen käyttää mikitettävänäkin...
http://www2.gibson.com/Products/Acoustic-Instruments/Super-Jumbo/Gibson-Acoustic/SJ-200-True-Vintage.aspx
Sijoituskohde.
Gibsoniin kannattaa sijoittaa, Genioon ei. :)
Paskasta täytyy todella tykätä, jos sitä aikoo pussata.
Todellisuudentaju on kova sana. Unelmissakin.
Turhan vatulointia, ottakaa hetkestä kiinni ja eläkää. Teillä kävelee unelmien kumppani ohi, ettekä edes huomaa mitään.
Turha vatvoa liikaa, toimikaa ihmiset!
-Liikunnallinen
-165/55
-Ei polta. Alkoholia voi ottaa joskus kohtuudella mun kanssa.
-Luotettava
-Perusnätti/hyvä rungoltaan
-Kokkaustaidot/hyvät jälkkärit
-Tuo hyvin harvoin ystäviään kotiini
-Mahdollisimman vähän kissanristiäisiä
-Sopuisa, mukava , ystävällinen, empaattinen luonne. Ei nalkuta ja omaa ymmärtävän ja joustavan luonteen.
-Puhelias, mutta antaa minun välillä olla rauhassa
-Omaa kolme kertaa viikkoon libidon.
-Ei puhu alistamisesta ja ala juntturaksi, jos vedän loppukiriä takaata, vaan on mukana hommassa ja on leikkimielinen, osaava, rietas ja rohkea sängyssä.
-Ei tuota minulle pettymystä kovin usein, jos minua panettaa, torjumalla minut vedoten pääkipuun, väsymykseen yms.
-Omaa aidon orgasmiherkkyyden.
-Jos laitan sohvalle maaten, ei tyrkytä minulle imuria eikä keksi muutakaan hommaa. Kun lepään, niin silloin lepään.
-Katsoo samoja elokuvia ja sarjoja kuin minäkin.
-Sama musamaku osimoilleen.
-Lähtee minun kanssa ulkomaan reissuun tulevaisuudessa. Haluan nähdä vielä mailmaa.
Pitkään olin siinä uskossa että haluan sen realististen odotusten mukaisen kumppanin ja minulla olikin muutama sellainen nainen elämässäni, suhteet eivät vain kestäneet ja tunsin olevani vain lähinnä kaverisuhteessa. Sitten kohtasin naisen joka oli lähes joka asian suhteen unelmakumppanini, oli hänellä toki niitä huonojakin puolia, mutta mikään niistä ei ollut sellainen ettenkö olisi voinut sitä katsoa läpi sormien, yksi oli satunnainen tupakointi ja yksi taas erän lievä mielenterveysongelma, mutta olisin voinut elää hänen kanssaan niistä ja parista muustakin asiasta huolimatta hyvin onnellisena. Harmi vain että hänen viettinsä ulkomaille vie hänet pois elämästäni. Hänen jälkeen en ole enää edes kuvitellut että voisin tyytyä vain siihen realistiseen kumppaniin, vaan haluan sen unelmieni naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua.
Realistiset. Ulkoisista ominaisuuksista lähinnä sairaalloinen ylipaino, vakavat iho-ongelmat ja huono hygienia ovat poissulkevia ominaisuuksia. Loput kriteerit ovat luonteeseen liittyviä.
Edes välillä olisi kiva päästä samalle aaltopituudelle ja olisi samaten kiva, jos nainen ei kokisi tarpeelliseksi vetää mitään teatteria muille ihmisille. Tupakkaa ja alkoholia vähän tai ei ollenkaan. Sisäsiisti. Kärsivällinen.