Luetko paljon? Millaista kirjallisuutta luet?
Mulla on kesken Johanna Sinisalon Auringon ydin. Luen aika vähän, mutta yleensä scifiä/spefiä.
Mulla on kesken Johanna Sinisalon Auringon ydin. Luen aika vähän, mutta yleensä scifiä/spefiä.
Minkä kirjan luit viimeksi tai mitä luet nyt?
Nainen-35
99546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Tällä hetkellä kesken Ojanen: "Koiran filosofia". Seuraavana lukulistalla Jännämieheni eilen tuoma Hämäläinen - Jones - Saarinen: "Being better better - Living with Systems Intelligence".
Pään nollaukseen käytän dekkareita, suosikkeja pohjoismaiset.
Viimeisin minkä luin oli Neil Gaimanin American Gods. Seuraavana vuorossa Necronomicon: The Best Weird Tales of H. P. Lovecraft. Saatan lukea useampaakin kirjaa samanaikaisesti, yleensä alkuperäiskielellä. Tuntuu, että käännöksessä jää helposti jotain ajatuksia matkan varrelle.
Pidän kauhusta, fantasiasta, scifistä, mutta myös elämänkerroista. Toisaalta tylsistyksissäni luen mitä tahansa.
Mulla on menossa Umberto Econ Foucaultin heiluri, kun sitä suositeltiin täällä.
Juuri nyt Irwingin Vapauttakaa karhut, kesken Mustikaisen Kielletty kansa, Westön Missä kuljimme kerran (tylsä!!), Kurjensaaren Loistava Olavi Paavolainen (henkilöpalvontaa) sekä Beevorin Toinen maailmansota (erinomainen, muttei kerta-ahmaisukirja).
Minullakin on Westö kesken ja taitaa ikuisesti jäädäkin kesken.
Westöt eivät nappaa, ihmettelen niiden suurta suosiota. Missä kuljimme kerran tv-sarjasta pidin kovasti.
Mä kyllä tykkään Westöstä
Juuri sain päätökseen Knausgårdin Taisteluni II:n. Se kyllä vaatii tiettyä asennetta :-)
Seuraavaksi uusin Remes
Mullakin on jäänyt lahja-Westö kesken. Miksi suomalainen kirjallisuus on niin heikkoa? Vai onko se? Vai eikö sitä vaan saa sanoa?
En sanoisi, että koko suomalainen kirjallisuus on heikkoa. Luin tuossa jossain vaiheessa paljon viime vuosien Finlandia-palkittuja ja -ehdokkaita (paitsi Hyryn Uunia, jota en ole edes yrittänyt), ja kyllähän siellä oli tasokkaita teoksia. Esimerkiksi Ollikaisen Nälkävuosi ja Nummen (?) Karkkipäivä osuivat ja upposivat. Ja Liksomin Hytti nro 6, joka tosin jakaa mielipiteitä.
Olen kuullut monen kehuvan Nälkävuotta, mutta kun sitä vuosi sitten kirjakaupassa selasin, niin ulkoasu näytti harrastelijamaiselta. Teos ei ole siis saanut ansaitsemaansa ulkoasua.
Mitäs sitä sanotaan siihen pelkkään pintaan katsomisesta?
Kirja on esine. Elokuva voi olla bitteja ja pikseleitä, mutta kirjan pitää miellyttää myös esineenä.
Se tv-sarja oli täynnä ärsyttäviä ja naurettavia virheitä puvustuksessa ja meikissä.
Lisäksi castingissä olisi ollut toivomisen varaa, naispääosan esittäjällä on kasvot, joissa on aina sama tyytymätön ilme (synnynnäinen ominaisuus toki, ei hän sille itse varmaan mitään voi), joten sekin oli kiusallista katsottavaa ja häiritsi tarinaan eläytymistä.
Myötähäpeäni oli melkoinen, varsinkin kun tiesin, että sarjaa kaupitellaan muihin Pohjoismaihin suurella hypellä.
Koskee myös naisia.
Oletko asperger?
Ja miehiä.
En, vaan toivoisin että kun tehdään ns. ison satsauksen tv-sarjaa, se tehtäisiin yksityiskohtiaan myöten täydellisyyteen pyrkien.
Tämä seikka on esimerkiksi BBC:n menestyneimpien sarjojen menestyksen salaisuus.
Niin Westöhän sai juuri pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon ja Finlandiapalkinnonkin on saanut, että heikkotasoistahan tuo
Heikkotasoisena pitäisin jotain Juha Vuorista ja vaikkapa Vares kirjoja. Viihdyttäviä kuitenkin ja sopivat tälle nopeaa nautintoa hakevalle kansalle oikein hyvin.
Suomalainen kirjallisuus ei ole heikkoa, oiskohan niin että sulta on jäänyt muutama kirja lukematta :)
Pieni kansa ei välttämättä tuota jatkuvalla syötöllä mestariteoksia aikana, jolloin mikään ei vielä (enää) pakota muutokseen ja elämään ristipaineessa. Ajan kanssa niitä kumminkin syntyy. Hyvä kirjallisuus ei minusta tarkoita vain mestariteoksia, nappiosumia vaan monipuolista, näkökulmia avaavaa kerrontaa mitään aihetta kaihtamatta. Propagandistista, jäykkää ja sensuroitua se ei ainakaan ole :)
Varmasti on jäänyt minulta kirjoja lukematta, esimerkiksi tuo Nälkävuosi. Mutta otetaan nyt vaikka Puhdistus. Se on ihan ok, mutta ei taiturimainen mestariteos. Taituruutta vähän odottelen.
Ja sitten toinen ilmiö suomalaisen kirjallisuuden kentältä. On ammattikirjailijoita, joilla ei ole yhtään teosta, jota voisi rehellisesti suositella kenellekään.
BBC:n budjetit on isompia. Ei sarjan hyvyyttä ratkaise kuitenkaan puvustus, vaan ennenkaikkea käsikirjoitus.
Luen parhaillaan Mels van Dreilin kirjaa Kädellä - Itsetyydytyksen historia
Tuota en olekaan lukenut, mutta Philippe Brenot'n Masturboinnin ylistys on luettu.
Madeline Miller: Akhilleen laulu
Ihana kirja.
http://nenakirjassa.blogspot.fi/2013/08/akhilleen-laulu-madeline-miller.html?m=1
Oli homokirja. Luulin, että on sotakirja.
Kesken Tommy Hellstenin Ajan takaa. Yritin lukea Åsne Seierstadin kirjaa Yksi meistä, mutta jätin kesken kuvotuksen vuoksi.
Jarkko Martikaisen Pitkät piikit ja muita kertomuksia, luin viimeksi.
Viimeksi luin Tommi Melenderin Kylmä sota - romaani rakkaudesta. Suosittelen.
Tykkään kovasti Melenderistä ja luen säännöllisesti hänen blogiaan "Antiaikalainen". Hieno mies!
Kirjat. Ne on homoille.
Viimeksi luin, T. Nygård: Erilaisten historiaa. Ihan ok opus.
Aloitin Nassim Talebin Mustaa Joutsenta. Ihmettelen tavattomasti kirjan aiheuttamaa kohua ja kehua. Kirjan pömpöösiys väsyttää, provokaatiot haukotuttavat, filosofian, historian, tilastotieteen, mallinnuksen ja ennustamisen tuntemuksen aukot hämmästyttävät.
Ajatus siitä, että ennustamattomaan ja suurivaikutuksisiin ilmiöihin tulee ja voi varautua on oikea. Mutta mitenkähän on, olisiko tämä ajatus kirjailtu ylös jo joskus 1700-luvun lopulla?
Vaihdoin hauskempaan lukemiseen: Muumipapan urotyöt...
Luin Matthew Hopkinsin Noitain paljastamisesta- teoksen. Luin sen siksi, koska suosikkieffoihini kuuluva Michael Reevesin "Witchfinder General" kertoo Hopkinsista
Vincent Price on loistava Matthew Hopkinsina
Ai helkkari! Kiitoksia kirjavinkistä, olen ollut hyvin kiinnostunut Noitavasarasta jo pitkään, ja en edes tiennyt tuosta Matthewn klassiko-opuksesta, joka on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. ;)
Pikkusen vain hintavalta vaikuttaa reilun 30 sivun opukseksi, saitko kirjastosta?
kirjastosta löytyi uutuushyllystä
Naisasialooseria kiinnosta kaikki keskiaikaiset kidutusmenetelmät ja muut jutut joissa lutkia kidutetaan.
Menossa Ursula Le Guinin " Neljä anteeksiantoa". Huippuscifia!
Luin viimeksi Kalle Päätalon teoksen isäni Hermanni. Luin tuon koska Hermanni Päätalo on ollut mielestäni aina kiinnostava persoona. Yleensäkin olen kiinnostunut Päätalon tuotannosta ja lukenut useimmat Iijoki sarjan kirjat.
Tällä hetkellä on luvussa Lars Keplerin hypnotisoija.
Riitu on kiinnostavampi.
Tavattoman herkkä ihminen Riitu ainakin oli ja monessa asiassa Hermannin täysi vastakohta. Mikä lie saanut nuo kaksi solmimaan avioliiton.
Nykymaailmassa he olisivat vuorenvarmasti eronneet.
No kyllä Kalle kuvaa sitäkin miten Hermannin kuoren alta löytyi sitä herkkyyttä se lienee ollut Hermannille itselleen hiukan kiusallista.
Uskonto taustalla siinä eroamattomuudessa, ja lasten määrässä.
Riitulla kuohahti, kun kunnanisä tahallaan nöyryytti häntä, kun hän joutui anelemaan jauhoja perheelle. Suusta pääsi jo, mitä ajatteli koko paskasta yleensä ja herrasväestä erityisesti. Sillä hetkellä Kalle häpesi äitiään. Riitu oli jo suksimassa tiehensä, mutta muisti kotona odottavat nälkäiset lapset ja joutui palaamaan takaisin ja pyytämään anteeksi, vaikka totuudessa ei ollut mitään anteeksi pyydettävää. Ja anomaan samoja jauhoja uudestaan.
Luen parhaillaan Bernard Cornwellin Uthred-sarjaa. Tosi koukuttava sarja. Menee kirja illassa vauhtia. Eilen luin neljänen osan "Miekkojen laulu" ja tänään on vuorossa viides osa " Poltettu maa". Pidän historiasta ja erityisesti keskiajan historiasta, joten tuollaiset kirjat ovat herkkua.
ilmais lehtiä ja mainos lehtiä viimeeksi luin fingepor kirjaa nauratti kyllä hyviä oli
Yksi kirja tulee luettua vuodessa ja tämän vuoden kirja oli Gonzo-Hunter S. Thompsonin elämä. Maaliskuussa aloitin lukemisen ja lokakuussa oli luettu.
En ole mitään toista kirjaa muistellut yhtä paljon kuin tätä:
Namu- tyttö äitien maasta
http://www.maailmankuvalehti.fi/node/1954
http://liskonkolo.vuodatus.net/lue/2007/07/namu-tytto-aitien-maasta
Tässä kansikuva: http://m.huuto.net/kohteet/yang-erche-namu-tytto-aitien-maasta/331289584
Asiasta tuli dokumentti jokin aika sitten.
Tuo kirja on sepitettä ja valhetta. Paikalliset naiset oikaisivat kirjan tuomia käsityksiä. Eikä ollut mikään helppo tehtävä näille naisille, nimittäin heidän kulttuurissaan seksistä puhuminen on tabu.
Heitä myös loukkaa suuresti ulkomaailman vääristyneet käsitykset, ja turistit jotka tulevat parveilemaan seudulle väärin odotuksin.
Pitää mennä etsimään, en ole kuullut tuosta.
Hirveän harva kirja on kiinnostava joten siksi ei tule luettua juuri koskaan.
Viimeksi luin sen Schwarzeneggerin elämänkerta-kirjan total recall nimisen ja se oli erittäin kiinnostavaa luettavaa.
Miten voit tietää että hirveän harva kirja on kiinnostava, jos et lue juuri koskaan?
Kyllähän sen tietää jo kirjojen aiheista että mitä niissä tulee olemaan ja voisiko kiinnostaa vai ei, onhan sitä joskus tullut yritettyä lukea jotain kirjaa mikä ei niin kiinnosta mutta ei siitä tule mitään, mielummin katson leffan kun luen. Ellei ole joku juuri tietyn aihepiirin kirja joka kiinnostaisi paljon kuten esim tuo Schwarzeneggerin elämänkerta.
Kuitenkin suuri osa elokuvista, etenkin useimmat parhaat elokuvat perustuvat johonkin kirjaan. Ja kirjasta tehty elokuva on lähes poikkeuksetta se huonompi versio aiheesta, koska tarinasta joudutaan karsimaan kaikki mehukkaat sivujuonet pois tai siistimään kohtauksia, jotta elokuvan ikärajaa ei tartte nostaa liian suureksi.
Totta. Esim. tuo Total Recall leffa josta Arskan elämäkerta ottanut nimensä perustuu Philip K. Dickin kirjaan vai olikohan novelliin.
ja novellin ja elokuvan yhteys on varsin vähäinen
Tieto-Finlandialla eilen palkittua Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijonaa. Varmaan hyvä. Olen lukenut kaikki muutkin Lappalaisen kirjat ja pitänyt. Varsinkin Susimessu oli tosi hyvä kuvus 1500-1600-lukujen vaihteessa Ruotsissa (ja Suomessa) käydystä sisällisodasta
Mikä on kirja?
Meneillään on lahjaksi saamani "Kuningaskotka". Kertoo mäkihyppääjä Janne Ahosesta.
Pitkä aika siitä, kun olen viimeksi jonkin romaanin lukenut. Taisi olla Perez-Reverten Flaamilainen taulu. Sittemmin tankannut erinäisiä tietokirjoja.
Aloitin toiseen kertaan lukemaan Diana Gabaldonin sarjaa, eka kirja siis Muukalainen. Gabaldonin kirjoissa on sopivasti historiaa, hömppää ja koukuttavaa tarinaa. Odotan kovasti, että kirjojen pohjalta tehty Outlander-sarja tulis Suomeenkin.
Samalla on mennyt "pikku välipaloina" Charlaine Harrisin vampyyrikirjoja.
Luen yleensä historian kirjoja ja "salaliittoja" käsitteleviä kirjoja.
Tällä hetkellä luennassa kaksi kirjaa. Douglas Reedin The Controversy of Zion ja Pentti Virrankosken Suomen historia - maa ja kansa kautta aikojen.
Luen nykyään tosi vähän. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta oikein enää mikään.
Aloin eilen lukemaan mustan jännämiehen seikkailuista etelä-afirkassa, vaikuttaa ihan hyvältä:
http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512094196/metsastajan-sydan/
Edellinen lukemani kertoi pirtutrokaroinnilla rikastumisensa aloittaneen teollisuuspohatan nosusuvuosista, sekin oli yllättävän viihdyttävä.
Hanna Nikkasen kirjaa " Verkko ja vapaus"
Raamattua luen joka ilta
joskus jotain muutakin
1000 ja 1 yötä, ihan vaan kertauksen vuoksi, taisi olla neljäs kerta.
Mä en lue romaaneja, lueskelen tossa muutamaa kirjaa, lähinnä designia koskevia.
Desing. Se on homoille.
Luen juuri Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet-kirjaa. Tänään luin Latvala ja Silventoisen toimittamasta Käyttäytymisgenetiikka-teoksesta, ja sen voisin ottaa lyös luentaan. Luen usein kahta kirjaa päällekkäin, faktaa ja fiktiota.
Ylempänä ihmeteltiin suomalaisen kaunokirjallisuuden tasoa. Jokin aika sitten siitä taisi olla laajempaakin keskustelua. Yksi syy kehnoon tasoon on ilmeisesti koko maan olematon kirjallisuuskritiikki. Voisiko edes kuvitella esim. YLE:lle kunnon debattia ajankohtaisesta kirjallisuudesta vaikkapa sen lässyttävän Aamun kirjan tilalle, jossa vain nuoleskellaan haastateltavia kirjailijoita?
Luen erittäin harvoin mitään suomalaista. Haluan välttää sen ärsytyksen, joka tulee tunteesta, että taas lukijoita aliarvioidaan.
Ei kriitikot niitä kirjoja kirjoita, joten heitä tuskin on syyttäminen.
Luen tällä hetkellä norjankielen oppikirjaa
Olisi tarkoitus oppia norjaa ja kenties hakeutua sinne töihin.
lukeminen ei nappaa ei kiinnosta
Lukeminen kehittää kirjoitustaitoa/kirjallista ilmaisua..
Lukemalla oppii mm. välimerkien käytön.
Nyt mennyt pari viimeistä vuotta jossain ihme "koomassa" ja vaikka aiemmin luin lähes joka viikko jonkin kirjan, niin tänä vuonna olen saanut luettua vain 3. Ollut niin paljon muutakin tekemistä, työt, naiset, harrastukset ja kotona tullut iltaisin katseltua tv-sarjoja ja netissä roikuttua niin se lukeminen on sitten ihmeellisesti vain jäänyt pois. Ehkä tämä tästä kohta helpottaa kun saan nuo pari isoa tv-sarjaa loppuun katsottua mitkä muutama kuukausi sitten aloitin ja talvella varmaan vähemmän tulee ulkonakin oltua, niin eiköhän tämä lukeminen tästä taas lähde käyntiin.
Viimeksi sain luettua Sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa nimisen kirjan ja senkin lähinnä työmatkojen aikana junassa.
Mä olen lukenut paljon lapsesta asti johonkin kolmekymppiseksi, mutta noin viimeisen 10 vuoden aikana minusta on tullut niin tylsämielinen, että en jaksa juurikaan kirjoja lukea. Mulla on kirjahyllyssäni lukemattomia lukemattomia kirjoja, heh. No, luin mä kesällä viimeiseksi jääneen Matti Yrjänä Joensuun "Harjunpää ja rautahuone". Pidän Joensuun kirjoista vaikka ovat etovan realistisia.
Harjunpää aloitti hyvin. 70-luvun poliisiarjesta kertovat teokset vielä onkin realistisia. Viimeisimmissä teoksissaan Joensuu ei enää luottanut tyyliinsä, vaan lähti hakemaan vauhtia sellaisista kuluneista aiheista kuin seksuaaliset poikkeavuudet ja joukkotuhonta-aikeet: ne Harjunpäät on vastenmielisiä. Yhdessäkin kuvataan tarkkaan uhrin tapaa ajella häpykarvansa kokonaan pois syystä, että karvat olivat vaaleat ja millaisilta ne olisivat muuten näyttäneet pikkareiden läpi. WTF?
En tiedä, huomaavatko ikääntyvät miesdekkaristit koskaan itse miten ällöttäviä ovat. Toinen, paljon huonompi kirjoittaja vielä on Seppo Jokinen, jonka naiskuva (ja siinä sivussa myös mieskuva) on rasittavan kehittymätön, suorastaan lapsellinen.
Koska aina pitäisi sanoa jotain hyvääkin, niin Komisario Palmut on ok.
Juu, en kyllä pitänyt tuossa viimeisessä Harjunpäässä siitä, miten kuvasi naisia. Ja lihavuus-asia oli jotenkin otettu esille niin että kirjailija taisi itse inhota lihavia ihmisiä. Mutta hänhän käsittääkseni erakoitui erottuaan vaimostaan ja jäätyään eläkkeelle rikospoliisista. (Multa tulee nyt vähän sekavaa tekstiä kun kirjoitan kännykän netillä enkä jaksa muotoilla lauseita...enkä ajatuksiakaan)
Ahaa, en tiennyt että Joensuu erosi vaimostaan (tai vaimo hänestä). Selittää ehkä sen, että teos alkoi askaroida turhankin tarkasti alapään asioissa - siis jos seksin puutetta on ollut, mutta ei mitään, mihin sen olisi kanavoinut. Itsestä varmaan tuntui, että hyvinkin jännittävää teosta on kirjoittamassa.
Mm. anaaliseksi alkoi kovasti askarruttaa jommassa kummassa näistä viimeisistä, ja Harjunpään uskovainen vaimo Elisa jäi taka-alalle. Varhemmissa kirjoissa perheen ja nimenomaan puolison rooli oli suurempi Harjunpään jaksamisessa ja nuorenparin rakkauden kuvaus oli jopa hellyttävää.
Niin siis jompikumpi erosi toisesta..Siitä on aikaa kun luin edellisen Harjunpään mutta olen lukenut ne kaikki. Niiden vanhimpien innoittamana muistan halunneeni itsekin rikospoliisiksi..tai yleensäkin poliisiksi. Ei tullut poliisia minusta, ja varsinkaan rikospuolelle en edes pystyisi menemään kun minusta on tullut herkempi kuin nuoremmpana. Siinä hommassa pitäisi olla siviilielämä kunnossa, juuri niinkuin tosiaan Harjunpään perhettä kuvattiin niissä vanhemmissa kirjoissa.
Luen montaa kirjaa par aikaa:
Viimeksi valmiiksi tuli:Papillon
työn alla:
-Aurinkoisia ajatuksia
-Panssari kiila
-Bancho
-Sosiaalipsygologia
-Yksilö työyhteisössä
Rose Treman.n The road home: hienosti kerrottua tarinaa kolmannen maailman siirtolasen kokemuksesta Lontoossa.
Tätä ennen Night of Many Dreams ( Gail Tsukiyama) kuvaa kahden sisaruksen vaiheita toisen maailmansodan jälkeisessä HongKong.ssa
Kummastakin voisi tehdä mahtavan elokuvan!
Nyt luettavana Antony Beevorin Berliini 1945
Lue Carlo Panella Islamin mustaa kirjaa.
Reijo Mäki - Mustasiipi
Loistavaa tavaraa
David Pawsonin Rukouksen periaatteita käytäntöön luen nyt.
Waltarin Valtakunnan lainasin, kosa se on kuulemma hyvä, mutta aina tulee muuta tekemistä, kun voisin lukea sitä.
Hirsi rankentamisen ABC.
hirsimökin rakentamista?
Sain tuossa noin viikko sitten loppuun Aldous Huxleyn klassikon Uusi uljas maailma joka on jostain syystä ollut kesken jo useamman kuukauden vaikka ei kovin paksu kirja olekaan. Mielenkiintoinen dystopiakuvaus, mutta ei ehkä niin hyvä mitä odotin. Nyt on menossa Hannes Steinin satiirinen Vihdoinkin eroon ajattelusta - Käsikirja ylirasittuneille älyköille ja neljä muuta kirjaa odottaa vuoroaan sen jälkeen.
Opus Pistoriumia luen ja ainä välillä runkkaan. On muuten paljon kovempaa kamaa kuin muut Millerin kirjat.
Siellähän on kääpiönaisennussintaa ja paljon muuta......
Uljas uusi maailma (Brave New World).
Aapo Roseliuksen Isänmaallinen kevät. Tietokirja joka kertoo sisällissodan jälkiselvittelyistä v 1918. Suomen historia kiinnostaa ja luen paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Muutenkin luen enemmän tieotokirjoja kuin romaaneja.
Olen melko uusi kirjojen lukia joten en ole paljoa lueskellut, mutta viimeksi luin Erin hunterin selviytyjät-yllättävä vihollinen ja tein samalla uuden lukuennätyksen lukiessani sen päivässä.
Tähänasti olen lukenut yhden seikkailu/tieteisfiktio, fantasia ja nuortenkirjallisuutta
se on naisten ja homojen hommaa!
Cooking for Geeks olisi tarkoitus kahlata läpi. Kaunoa ei nykyisin tule luettua jotain lyriikkaa lukuunottamatta. Paavo Haavikon kootut on aikomus "skannata" pilveen, jotta niitä voi lueskella kun on oikea hetki.
Kiva ketju!
itse luen lähinnä fantasiaa. Nyt luettavana J. Meresmaan Mifolkin perintö
kirjoja kun on netti sieltä löytyy kaikki tieto
paskaa & propagandaa