miten ottaa ero puheeksi?

Kaksi sanaa: Ikäkriisi ja pariterapia.

Ensimmäinen kannattaa myöntää ja jälkimmäistä kokeilla.

Onneton, todella. On onnetonta, jos ei uskalla puhua noista tunteistasi ja ajatuksistasi, joita täällä latelet, suoraan miehen kanssa. Sen sijaan meinaat hypätä parikeskustelun yli ja siirtyä suoraan erokeskusteluun,

Kuinkakohan monta vastaavaa aloitusta tästäkin on tehty ja on kopio niistä ja ne on aina naisten tekemiä.
Periaatteessa kaikki on hyvin mutta nainen menee kuin tuuliviiri omien tunteidensa mukaan kun vain tuntee elämänsä ikäväksi ja harmaaksi.
Kyllä täällä on muutamia katuviakin kirjoituksia kun melkein hetken mielijohteesta eroa haettu ja kun ne eroprosessin rattaat lähtee pyörimään niin sitä on vaikea enää pysäyttää ja eteen tulee vielä lasten huoltajuuskiistat yms. että vaikea se on enää palata siihen vanhaan.
Ei se ruoho ole sen vihreämpää eronkin tultua siellä aidan toisella puolella.
Tämän on moni nainen myöntänyt niin täällä kuin live-elämässäkin minulle.

Itsekkin koin eron 11v suhteen jälkeen ja melkein vastaavasta syystä jätettynä ja monta probleemaa käytyämme ja silloinkin turhaan pariterapiaa turhaan ehdotellen mutta aika on korjannut monta asiaa mutta paluuta menneeseen ei ole vaikka kuinka tiedän ex:n omalla tavallaan haikailevan....

Miettikää naiset/äidit ennekuin teette sen ratkaisevan päätöksen.

Jos olisi lapsia, neuvoisin tietysti yrittämään. Mutta sinun tapauksessasi ottaisin heti eron puheeksi. Teillä molemmilla olisi vielä hyvin aikaa löytää uudet puolisot ja ehkä jopa perustaa perhe. Väärinhän se on miestäkin kohtaan jatkaa, kun tunteesi ovat mitä ovat.

Minä olen ainakin paljon mielummin naimisissa "parhaan kaverini" kuin "parhaan rakastajani" kanssa. Harva voi saada molempia yhtä aikaa. Ja se rakastaja muuttuu parhaimmillaan ajan kanssa juuri parhaaksi kaveriksi, huonoimmillaan kaameaksi ex-pulisoksi.

Aviopuolison kanssa pitäisi puhua ja mennä avioliittoleirille hakemaan uutta virtaa suhteeseen.

Teidän pitää tehdä avioliitostanne ihana seikkailu, jossa on elämyksiä, jotka rikastuttavat teidän suhdettanne.

Ero ei ratkaise mitään - selvittämättömät asiat viet vain mukanasi uuteen suhteeseen.

Ei parisuhde ole ainoa asia, mitä nainen tarvitsee. UUdet haasteet työssä, ammatinvaihto. Jos eroat ja asattelet, että uusi rakastuminen ja uusi kumppani toisi vastauksia, erehdyt pahasti. Jos haluat, että elämäsi muuttuu, muutu itse. Mieti työtäsi, mieti mitä hyvää voit toisille tehdä. Itsekäs hyvinvointi johtaa pahoinvointiin.

Elämäsi on yksinkertaisesti tylsää ja etsit siihen nyt vaihtelua menettämättä mitään, mutta keinosi ovat kyseenalaiset ja toista loukkaavia. Et voi kulkea kahta reittiä. Joko keksit elämääsi muuta sisältöä tai lähdet ja aloitat uuden elämän. Ainakin itse harkitsisin monta kertaa, ennen kuin lähtisin polttamaan siltoja takanani, takaisin ei ole paluutta, eikä ne mitkään tauot ole hyviä ratkaisuja.

Kerro hänelle.Mikä tässä on mennyt vikaan,Kun olen niin yksinäinen.Mutta miten toimii vielä sänky hommat.Jos ei toimi.Saa sanoa hyvästi.Parempi erota!!

Naisilla on outo tapa mietiskellä itsekseen näitä asioita. Kärvistellään ja vellotaan näissä huonoissa fiiliksissä, eikä tehdä mitään mikä parantaisi tilannetta. Onko se pelkästään miehen tehtävä pitää parisuhde virkeänä ja hyvänä? Tehkää yhdessä jotain, hullutelkaa... Lenkit, raflat, pidennetyt viikonloput ja se yhdessä tekeminen saa suhteen taas kukoistamaan. Laiskat tyttöystävät ja vaimot suurin syy tämmöiseen..

Voithan ehdottaa mietintätaukoa. Jos kerran itsekin mietit vielä asiaa, niin ethän räjäytä eropommia, vaan annat molemmille mahdollisuuden harkita asiaa. Voihan miehesikin olla jollakin tasolla tyytymätön. Pelko on tällaisessa tilanteessa normaalia. Suhteen loppuminen on aina kriisi, mutta kannattaa miettiä myös, toimiiko suhde niin hyvin, että kannattaa jatkaa. Entä mitä eron jälkeen? Välit mieheen kannattaa säilyttää. Jos olette toistenne parhaat kaverit, ja jos se on totta, ei kaveruuden tarvitse eroon kaatua. Me emme voi tehdä ratkaisua puolestasi. Ratkaisun teet sinä itse. Tutkiskele itseäsi, ja tee itse oma ratkaisusi.

moi! olet nuori. oletko koskaan kuullut sellaisesta että seitsemäs vuos liitossa on käännerkohta . et ehkä usko siihen , mutta voin sanoa kokemuksesta että kannattaa uskoa.itse olen kokenut monta kertaa ja aina on pitänyt paikkansa.olen kolmatta kertaa naimisissa , ja edelleen pitää paikkansa. just täytin kuus ja nolla .että tiedän jotain tästä elämästäkin, ehkä .

Eihän tuossa mikään muu auta kuin ero. Usein niin käykin, kun on menty hyvin nuorena yhteen, kuten te olette. Ehdotan, että avaat keskustelun liittonne tilasta. Kysyt mitä mieltä miehesi on. Kerrot oman kantasi. Et turhaan tunne olevasi parisuhteessa yksin. Jotain siellä taustalla on miksi ette mielestäsi ole kovin läheisiä (sitä kuvaa jo se, että kyselet täällä miten ottaa ero puheeksi). Mielestäni paras ystäväkin on yleensä läheinen. Mistä yleensä keskustelette? Puhutteko tunteista?

meillä ei ole peitto heilunut sitten viimeisen lapsen syntymän jälkeen eli 4 vuotta on mennyt selibaatissa en ole miettinyt eroa mutta tapasin yllättäen minua 10v vanhemman miehen ja yllätyin siitä tunteesta jonka hän minuun latasi. en muistanutkaan että sarjaorgasmeja voi tulla niinkin paljon yhdessä yössä.
ei en aio erota muuttaa muualle lapsineni vaan jatkan tapailua silloin tällöin kun painetta ilmenee ja saan ne laukaistua pois. voin elää omaa perhe elämääni rauhassa ilman huolia ja murhetta

Eikun nosta kissa pöydälle ja nauti kyydistä! Ehkäpä miehes on miettiny samaa?
Saatpahan selvyyden asioille, ehkäpä pystytte muuttamaan suhdettanne parempaan.
Lykkyä pyttyyn!

Varaa ihmeessä perheasian neuvottelukeskukseen aika teille tai vain itsellesi. käykää aviopari leirillä. tai ihan mitä vain, pelkkä kyllästyminen ts mikään ei tunnu miltään ei ole eron peruste. eroja on monia. Itse olen jäänyt leskeksi kaksi kertaa, toisesta jäi myös lapsi. Ja viimeinen liittoni oli henkistä väkivaltaa. ei ollut paljoa yhteistä vaikka saman katon alla arkea kyllä. Käytä kaikki kortit ennen kun päätät mitään, niin ei tarvii katua jos narsisti osuu kohdalle. Rakkaus on Tahdon asia ja vaatii työtä . Paljon pieniä asioita. harvemmin huumaavaa juhlaa. Ja kun muutat omaa käytöstäsi toinen tulee mukaan. Älä odota toisen muuttuvan hetkessä.
Rakkautta elämääsi ja uusia virvoittavia tuulia. Matkat, yhteinen uusi harrastus,
tai kenties lomaa erillään ja etäisyyttä. Jos siltä tuntuu. Myös eri seurakunnista löytyy parisuhde risteilyjä joissa matala kynnys ja hyvät luennot.

Menkää parisuhdeterapeutille. Jokin avioliittoviikonloppu voisi piristää. Jos rahasta ei ole tiukkaa, harrastakaa yhdessä uusia juttuja.
Harvoin taitaa nuo uudet laastarisuhteet auttaa. Sama laulu on askelten...

Keitä pottuja.

Samoissa tunnelmissa samoilla lähtökohdilla ja saman ikänen, paitsi että olen mies. En tiedä voisitko olla peräti vaimoni. Minulla on kyllä muutakin kriisiä menossa tällä hetkellä mutta avioliiton jatkamista olen miettinyt jo vuoden.

bailaa pariksi päiväksi . Takaan että mieli muuttuu ja palaat takaisin ukkosi luokse etkä häivy enää ikinä,et edes ajattele sellaista.
http://images.iimg.in/c/5243e418e4eed47ca10000d9-4-500-375-1380181033/funniest-drunken-people-around-the-world-5243e4182abac.img

Koskaan tule olemaan tyytyväisiä.
Tukahdutettu lisääntymisvietti tuhoaa kaiken.

Tai sitten älä hae täältä vastausta. Tiedän miltä sinusta tuntuu ja takaan, ettei tällä palstalla sinua juuri auteta.
Mitä haluat vaatii rohkeutta, mutta on sen arvoista. Lopulta kyse on siitä mitä sinä haluat ja tunnet.
On selvää, että eroaminen on kipeää jo siksi, että haluat luopua paljosta sellaisesta, joka on tuttua ja "helppoa". Mutta: elämme vain kerran ja olet sen arvoinen, että elät elämäsi niin kuin sinä haluat. Ei niin kuin moralisoijat täällä haluaisivat.
Olet jo selvästi päätöksesi tehnyt. Nyt enää keräät rohkeitta myöntää asia ja toimia.
Rohkeutta.

Lue tuo juttu ja sitten mieti tarkkaan kannattaako:

http://www.mesta.net/tv-kaunottaren-raju-alamaki-omaisuus-meni-huumeisiin-asuu-palveluasunnossa/

Täytyy todeta, että jos oikeasti haluaa erota, sen tietää. Mutta nyt taitaa aloittajalla olla vain tylsää ja vaihtelun halua pitkässä liitossa, jossa on kaikki hyvin, osaisipa olla kiitollinen siitä. On niin paljon huonoja avioliittoja, alkoholismia, vakavaa sairautta ja lapsettomuutta, joka ei ole vapaaehtoista. Itselläni on kaksi lasta ja kaksi koiraa, hyvä mies ja hyvät olot ja tekemistä riittää, ettei ehdi jonninjoutavuuksia miettiä.

Jos maku on mennyt, niin se on sitten mennyt. Ei niitä tunteita saa enää ikinä takaisin. Tylsää tulee olemaan, sitä yhtä ja samaa. Elät vain kerran, kannattaako heittää elämä hukkaan? Ennen pitkään tulee kuitenkin pettämistä. Itse todellakin kadun sitä että jäin siihen tuttuun ja turvalliseen suhteeseen. Olis pitänyt uskaltaa lähteä ja elää. Koko 40 vuoden avioliiton aikana en oo ollut onnellinen, en edes tyytyväinen ja nyt elämä on eletty.

Vaihtamalla ei juuri koskaan parane.
Minkä jättää taakseen sen löytää edestään.

Läpikäy kriisi miehesi kanssa.Meillä on ollut tänä vuonna kriisejä ja suhteen arvottamista.Viimeisin riita johti syvälliseen keskusteluun ja huomasimme kuitenkin olevamme toisillemme tärkeitä. Yhdessä 17 vuotta, joista 12 naimisissa.Lapsia, taloushuolia ja työttömyyttä. Siinä kriisejä, mutta nyös isoja syitä jatkaa samaan suuntaan.Eroistamme huolimatta myös yhtäläisyyksiä löytyy ja kun läpikäy pelon aiheet yhdessä jo se helpottaa.Kaikkea hyvää elämääsi, olipa elämänpolkusi sitten yksin tai yhdessä.

Kerron oman mielipiteeni sinulle nyt lukematta muiden jo kommentoineiden sanoja. Sinun pitää ehdottomasti puhua miehellesi, koska olette vähintään parhaat ystävät. Siihen kuuluu mielestäni avoin kommunikointi. Koska asiaan ei liity kolmatta osapuolta niin sanoisin, että suunta on keskenänne nykyisestä vain ylöspäin. Tietä rakentavampaan parisuhteeseen tulisi hakea, mutta vasta sitten, jos sitä ei löydy niin voisi harkita koe-eroa. Suoraan eroaminen edes jollakin tasolla toimivasta parisuhteesta on kova shokki enkä suosittele. Silloin kun elämää on noin paljon yhdessä takana, tulee huomaamaan sen, ettei samaa löydä ehkä ikinä --- tai ainakaan samassa ajassa.

Aika usein parisuhteessa kyllästyminen johtuu siitä, että on ITSE kyllästynyt omaan itseensä ja omaan elämäänsä. On väärin sysätä vastuu intohimosta elämää kohtaan puolisolle. Itse asiassa tekee todella ison virheen, jos eroaa, koska se elämä ei siitä sen paremmaksi muutu.

On mahdollista löytää uusi kumppani, jonka kanssa on aluksi intohimoista. Arki tulee kuitenkin jokaiseen suhteeseen ja suhteessa huomaakin, että tässä uudessakin puolisossa on virheitä. Itse asiassa uudessa puolisossa voikin olla sellaisia isoja vikoja, jotka oli vanhan miehen kanssa ihan OK, mutta niitä ei osannut arvostaa, vaan niitä piti itsestäänselvyytenä.

Olen keski-ikäinen nainen ja erosin monen vuoden miettimisen jälkeen ihan ookoo suhteesta. En ole löytänyt niin hyvää suhdetta sen jälkeen. Parisuhteita on ollut, mutta olen ottanut kaikista niistä eron. Jäljellä on tosiaan enää vain alkoholisteja, pettäjiä, sitoutumiskammoisia jne. Todella hyvät miehet saavat kumppaniksi myös nuorempia, nätimpiä jne naisia, joilla ei ole parisuhdetaakkaa kuten minulla (alkavaa katkeruutta miehiä ja kyynistä suhtautumista elämää kohtaan).

Mitäpä jos tekisit toisin kuin mitä minä tein? Ota rohkeasti puheeksi miehesi kanssa se, että olet ollut jo pitkään tyytymätön parisuhteeseen ja olet kyllästynyt etkä näe oikein tulevaisuutta yhdessä, jos mikään ei suhteessa muutu. Kysy, mitä mies on mieltä ja mitä hän haluaa suhteelta. Jos suhde on hyvä, niin siihen voi löytää vielä kipinän, mutta se voi vaatia parisuhdeterapiaa ja panostamista suhteeseen.

Jos yrittämisen jälkeenkin ero tulee, niin olet ainakin ollut rehellinen miehelle ja kumpikin teistä on tajunnut, että kovasta yrittämisestä huolimatta tuli ainakin tehtyä kaikkensa, että suhteen olisi saanut toimimaan. Silloin ei tarvitse jossitella, vaan voi jatkaa elämää siitä eteenpäin.

Olet siinä tilanteessa, että olet erittäin altis ihastumaan toiseen mieheen. Sinun tilanteessa moni suhde päätyy eroon ihastumisen takia, vaikka oikeasti olisi pitänyt vain löytää se intohimo oman puolison kanssa. Puolison kanssa voi vaikka harjoitella tantraseksiä, harrastaa parinvaihtoa, keksiä roolileikkejä, käydä seksiterapeutin luona jne.

Älä mieti asiaa vain omassa päässäsi, vaan ota asia puheeksi miehen kanssa. Jos pelkäät miehen reaktiota, kirjoita hänelle tuntemuksiasi ja anna kirje hänelle.

Ja höphöpö. Itse olen ollut naimisissa 36 vuotta. Välillä ottanut päähän tosi paljon, mutta siitä huolimatta jatkettu. Älä odota, että joku toinen tekisi sinut onnelliseksi. Kaikki lähtee aina itsestä.

Eikös se ole avioliiton tarkoituskin, että ollaan toisilleen parhaat kaverukset. Se, mitä ei sitten kumppanilta saa, saadaan ystäviltä ja omista harrastuksista? En itse ole naimisissa, mutta tällainen käsitys minulla on avioliitosta. Kun siihen on kerran mennyt, niin siinä on lupaudutta pysyäkkin eikä kovin hatarin perustein sellaista itse lähtisi romuttamaan jonkun päänsisäisen kriiseilyn takia, jos parisuhde kuitenkin on hyvä ja toimiva. Intohimo ja kiima häviää väistämättä joka suhteesta jossakin vaihteessa, ei välttämättä kuole kokonaan mutta näivettyy väistämättä, kun jännittävyys häviää ja toisen lärvi ja kainalo on tuttu joka millimetriltä...

Hätiköiden ei kannata mitään alkaa tekemään, eikä varsinkaan kannata miehelle kertoa rakkauden kuolemisesta yms. koska se olisi peruuttamatonta ja särkisi hänen sydämensä varmasti... rakkautta on monenlaista... ei rakkaus ole vain sitä että kiihkeästi haluaa kiehnätä toista vasten joka minuutti, vaan se muuttaa muotoaan suhteessa ajan myötä...

Omasta mielestäni tuossa olisi keskustelun paikka, miten voisitte piristää suhdettanne harmaan arjen keskellä. Selvästi kaipaat irtiottoa. Ehkä pariterapia auttaa, jos muut konstit on jo käytetty? Ei se suhde voi tuosta miksikään muuttuakaan, jos et avaa suutasi vaan nyyhkytät yksin ovien takana ja suret "kurjaa" kohtaloasi...vaikka mistäpä minä mitään tiedän kaksivitonen naisen alku...

Ei se sen kummemmaksi muutu,vaikka siinä olisi Brad Pitt. Arki tulee maanantaina. Ja kaikkien on vain hyväksyttävä se.

Sininen enkeli kirjoitti tosi painavaa asiaa. Itse jäin leskeksi suhteellisen nuorena ja suurimman surun jälkeen oli aika mukavaa olla sinkkuna kun tuntui, että maailma on avoin. Tapailin miehiä, mutta niin monessa vapaana olevassa miehessä oli tosi paljon puutteita perisuhdetta ajatellen.

Silloin tajusin, että miten vaikeaa on löytää aikuinen mies, johon voi luottaa tai jolla on arjen asiat kunnossa. Yleensä kaikki sellaiset miehet ovat jo varattuja. Sinkkuina pyörivä porukka ei ole kasvanut aikuiseksi, juopottelee, ei ole luottotiedot kunnossa tai pyörittävät monta naista samaan aikaan jne jne. Tapailin varmaan kymmentä miestä vuosien varrella ja en voinut kuvitellakaan heitä parisuhteeseen kanssani kun vähän paremmin tutustuin.

No viimein sitten onnistui ja nyt elän hyvässä suhteessa, jossa tietysti aina välillä joku asia harmittaa kun arkea eletään. Tiedän kuitenkin etten kovin hevillä lähde suunnittelemaan vaihtoa jos en aio lopun elämääni yksin elellä.

Mieti siis, että voitko tehdä jotain tylsyydellesi, ilman, että eroa harkitset. Takaisin on vaikea peruuttaa.

Miksi pitäisi takertua toiseen ihmiseen ja johonkin liittoon? onko se joku elämän tarkoitus elää parisuhteessa ja puntaroida että uskaltaako lähteä ja löytyykö parempi vai huonompi kumppani?
Kaikella on aikansa ja paikkansa, mittansa ja määränsä, niin parisuhteellakin.

Miksi sen pitäisi olla ikuista, kun mikään ei ole?

Samma här. En uskalla lähteä pois, koska olen työtön ja rahaa ei ole.

voin lohduttaa että ero teille kuitenkin tulee joskus, jos ei huomenna niin 50-vuoden päästä tuskin enää yhdessä olette. think about it....

Mä voin antaa apua ja lohtua eron hetkelläsi

jos rakkaus on kuollut ja et rakasta häntä enään niin mitä vaikeaa siinä on sinun täytyy sanoa että rakkaus on loppunut ja haluat erota ei muuta kuin kamat kassiin ja vuokralle johonkin ja avioero ja baariin löydät uuden rakkauden ole onnellinen nyt et ole sano se hänelle tänään aamusti etsit heti kämppää itsellesi ihan mikä kämppä vaan ja heti muutto kuin mahdollista niin pääset uuteen alkuun muuten et pääse ja olet ikuisesti onneton ja kun kikkeliä tekee mieli niin baarista sitä löytyy voi kokeilla eri miehiä se piristää

Sänö miehelle tötyys: Hälyät isöä mystää mynää sisään eikä miehestäsi öle kyin kätsömään vieressä kyin hyvän käverin kyylyykin. Kyllä vöi hälytä kynnön kyytiä.

"tunnen itseni yksinäiseksi" ja " että haluan olla yksin" what ? sulla on asiat saatanan hyvin nyt ja tulet varmasti katumaan eroa ja aiheuttamaasi tuskaa jos lähdet itsekkäästi hakemaan jotain vaihtelua. Et edes tajua mistä puhut sulla on 30 kriisi se menee ohi kun odotat. Tuossa vaiheessa pitää yrittää rakentaa olemassa olevaa suhdetta. Muuten olet kohta samassa jamassa uudestaan jonkun muun kanssa. MUtta se siitä, jotkut haluavat maljansa täytenä. good luck

Jos päätät erota niin on hyvin tärkeää, että osaat perustella asian paitsi itsellesi myös miehellesi. Muuten siinä käy niin, että tämä vaikuttaa koko loppuelämän miehesi naissuhteisiin. Kaikkein pahinta on, että ero tulee hänelle yllättäen eikä sitä perustella riittävästi. Ja varsinkaan, jos teillä ei ole ollut riitelyä tai mitään näkyvää ihan konkreettista syytä avioeroon.

Olen nyt 60 vanha nainen ja mieheni teki minulle juuri noin. Ero tuli yllättäen ilman edeltäviä riitoja eikä eron syytä selvitetty minulle riittävästi. Mieheni ei myöskään suostunut lähtemään kanssani asiantuntijalle apua saamaan. Hän oli vain päättänyt erota ja sillä selvä.

Minä puolestani ajattelin, että sellaisia asioita ei avioliitossa ole olemassakaan, joista ei voi keskustella ja joiden yli ei voi päästä.

Mieheni oli siis itse mielessään valmistellut eroa jo kauan, mutta minulle se tuli yllättäen. Erosta on kulunut aikaa jo noin kolmekymmentä vuotta, mutta en ole toipunut siitä kunnolla vieläkään, vaikka olen työstänyt sitä.

Nyt ymmärrän kyllä jo eroon johtaneet syyt, mutta siihen kului ainakin kymmenen vuotta. Tänä päivänä minulla on sellainen tunne, että en halua enkä oikeastaan pystykään elämään parisuhteessa. On pelko, että kuka tahansa ja milloin tahansa voi lopettaa avioliiton ilman mitään syytä ja sellaista en halua. Se olisi pahempi kuin kuolema. Olen elänyt täysin ilman miestä sinkkuna eroni jälkeen ja yritän löytää ilon ja sisällön elämääni harrastuksista ja ystävistä.

Mieti tarkkaan ennen kuin eroat. Usein on niin, että seuraavassa suhteessa tapaat samantyyppisen miehen ja tunnet taas samoin häntä kohtaan.Tutki myös itseäsi, millainen todella olet ja mitä haluat elämältä. Kannattaa mielestäni työstää asiaa ja keskustella perusteellisesti miehesi kanssa yhteisistä tavoitteista ja tunteista yleensäkin.

reilu vuosi sitten tultiin samaan tilanteeseen pitkässä parisuhteessa. oltiin oltu 16 vuotiaista asti yhes ja kun vaimo täytti 30 alkoi tapahtua. meillä oli kans kaikki hyvin, itse rakennettu talo, 3 ihanaa lasta, kummallakin mieluisa työ ja terveet elämäntavat. yhtäkkiä vaan saan kuulla olevani pelkkä kaveri vaikka mielestäni rakastimme enemmän kuin koskaan. sitten alkoi viihteellä kulkeminen ja painostaminen avoimeen suhteeseen johon en suostunut. no erohan siinä tuli ja vaimo vei lapset ja mulle jäi talo velkoineen lisävelat millä ostin vaimon osuuden itselle. samassa meni hyvin orastanut yritykseni nurin kun ei vaan jaksanut siihen paneutua siinä tilanteessa ja kaikki kaatu päälle mut ompahan täs vaan kitkutettu ja ja rupeaa tuntuun että minun mielipaha siirtyy päivä päivältä omasta mielestä järkevän ja pakollisen ratkaisun tehneeseen ex vaimoon. näitä juttuja kannattas miettiä kerran jos toisenkin koska entiseen ei ole paluuta tällaisen jälkeen.

Kyllä! Suomi24.fi on paras paikka hakea neuvoja. Kannattaa perustaa elämänsä siihen mitä viisaat täällä sanovat!

Mun exä kävi täällä hakemassa neuvoa meidän parisuhde asioihin ja näytti niitä mulle totuuksina. huom. Ex!

Avaat suun vaikka kahvilassa ja puhutte rauhassa. Jos mies ei ole mikään kuumakalle joka käy päälle. Ei ole mitään keinoa välttää sitä, että toinen järkyttyy ja suree. Kuin voit vastata vaan kysymyksiin. Et voi elää valheellisessa suhteessa, että toinen luulee että kaikki on hyvin. Kämppissuhde ei muuksi ehkä muutu, olette olleet teini-ikäisestä saakka ilmeisesti yhdessä. Muutto erilleen sitten, ei muu auta.

Noin siinä käy kun ei kasveta aikuisiksi. Käykö vanhemmat ajamassa nurtsia ja pesemässä ikkunat?

Meillä on vain yksi elämä ja sekin kovin rajalinen kestoltaan. Ne talot, autot ja tavarat ei tee onnelliseksi jos jotain tärkeämpää puuttuu elämästä. Jos homma ei toimi niin se ei vaan toimi. Silloin on parempi erota ja aloittaa uusi oman näköinen elämä toteuttaen omia unelmiaan. Ei siinä mitkään pariterapiat enää auta kun ajatukset ovat jo kuten aloittajalla. Korkeintaan tulee vähän jatkoaikaa ja sitten muutaman vuoden päästä suuri katkeruus kun tuhlasi arvokasta aikaansa eikä heti uskaltanut tehdä mitä oma sydän tiesi oikeaksi. Kannattaa muistaa ettei ihminen kuolinvuoteellaan kadu sitä mitä elämässän teki vaan sitä minkä jätti tekemättä ja toteuttamatta.


http://www.studio55.fi/terveys/article/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-eniten-kuolinvuoteellaan/125716

Ihan tyypillinen tilanne. Mennään kakarana yksiin. Nuoruus jäänyt kokematta, johon kuuluu niitä poika- ja tyttöystäviä ennen kun se oikea löytyy..

99%:a teini-iässä seurustelunsa aloittaneista eroaa, joten tunteesi on ihan normaali. Ei muuta kun ala keskustella miehesi kanssa, koville varmasti ottaa miehellä.

Kannattaisiko joskus ajatella siinä rakkaudenhuumassaan sitä elämää eteenpäin vai onko se taito nuorilta kadonnut kokonaan? Onneksi ei ole kakaroita

Nou hätä. Kerrot tästä viikon päästä kylmästi, et nyt tää misu ottaa ja lähtee. Tänään käyt kunnan/kaupungin vuokra-asuntovälityksessä kertomassa, että tarvitset asunnon. Muista kertoa kyynelehtien, kuinka sinua on jo vuosia pitänyt erota ja väkivaltaakin on esiintynyt.
Tädit järjestää sinulle oikein mukavan pikkuasunnon vaatimaltasi paikalta. Tarkistathan ensin, että ravintolat eivät ole kaukana. Joulun vietät vanhempiesi luona ja uudeksi vuodeksi lähdet tarkistamaan tarjonnan paikallisiin soittoruokaloihin. Sieltä löytyy varmasti seuraa. Älä ota ensimmäistä. Valkkaa ja kokeile. Viiniä kannattaa juoda jo kotona sillä sehän maksaa ravinteleissa, eikä aina kaikkia saa maksatettua toisilla (älä välitä sen opit myöhemmin). Toisaalta viiniähän kannattaa juoda aina, sillä se on muotia. Naaman pöhötyksen voi aina peittää pakkelilla. Tehtyäsi kokeiluja erilaisten uroiden välillä tulet huomaamaan, että mitä rentumpi jannu on, sitä mielenkiintoisempi on sinun arkesi. Lopulta renttu saa sinut tiineeksi ja te muutatte toiseen hieman suurempaan vuokrakasrmiin. Voi sitä onnea. Menette käsikkäin ja vaunuja työntäen paikalliseen markettiin hakemaan vaippoja ja keskiolutta. Renttu ryyppää rahasi ja vetää turpaan kun huvittaa, mutta mitä sen on väliä sillä sehän tarkoittaa vaan hyvää. Renttu käy panemassa kaikkia kaksijalkaisia. Sinulle se selviää vasta sukupuolitaudin puhjettua.
Sinä muutat beibin kanssa toiseen asuntoon. Alakerran alkoholisoitunut mummeli hoitaa beibiä sinun käydessä "rentoutumassa" marketin vieressä olevassa bubissa. Siellä sinulla on ikiystäviä niin kauan kuin rahasi ja toosasi kestävät.
MUTTÄ TÄMÄ ON ELÄMÄÄÄÄÄ.
Myöhemmin tapaat kouluaikaisen kaverisi, joka kertoo menneensä ex:säsi kanssa naimisiin ja he ovat muuttaneet merenrannalle vakoiseen huvilaan ja käyvät Mauritiuksella muutaman kerra vuodessa.
Erottuasi kauluaikaisesta (nyt ex) kaverista ajattelet kuinka pinnallisia he ovatkaan. Menet markettiin haet lootan kaljaa ja kolme röökiaskia. Alakerran mummon kanssa on mukava otta hieman ennen kuin

Saattohoitokodissa kuolevien parissa työskennellyt hoitaja kokosi listan asioista, joita hänen potilaansa kertoivat katuvansa eniten kuolinvuoteellaan. Näistä neuvoista jokainen voi ottaa oppia.


1. "Kunpa olisin uskaltanut elää sellaisen elämän, jonka halusin."

- Tämä oli kaikista yleisin asia, mitä ihmiset katuivat. Kun kuolema on lähellä, alkaa ihminen muistelemaan kokemuksiaan. Moni toivoi, että olisi toteuttanut enemmän unelmiaan. Terveys tuo vapautta, ja vasta sairasvuoteellaan ihmiset ymmärtävät tämän.


2. "Kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä."

Hoitajan mukaan tämä katumus tuli jokaisen miehen suusta.


3. "Kunpa olisin ilmaissut tunteitani enemmän."

- Moni tukahdutti tunteensa vain pitääkseen rauhan maassa läheisten kanssa. He eivät pystyneet olemaan aidosti omana itsenään.

Lopulta pinnan alla muhineet tunteet paisuvat katkeruudeksi ja kaunaksi.


4. "Kunpa olisin pitänyt enemmän yhteyttä ystäviini."

Usein kuolinvuoteella potilaat halusivat jäljittää vanhat ystävänsä ja puhua heidän kanssaan vielä viimeisen kerran. Toisinaan yhteydet olivat katkenneet liian kauan sitten, eikä henkilöä tavoitettu.

- Moni katui sitä, ettei pitänyt yhteyttä tai viettänyt tarpeeksi aikaa ystäviensä kanssa. Juuri kuolinvuoteella ystävän tukea kaivataan eniten.


5. "Kunpa olisin antanut itseni olla onnellisempi."

Moni ei ymmärrä, että onnellisuus on valinta. Liian moni kangistuu kaavoihinsa ja jää tuttuun ja turvalliseen elämään ja pelkää muutosta. Riskejäkään ei uskalleta ottaa.

mies vaihtoon ja heti! sen vikahan KAIKKI on selvästi. itke sitten täällä ku seuraava mies hakkaa, toinen loisii, kolmas pettää, neljäs on peliriippuvainen jne...no eipä ollut sit tylsää...

Aloitusviestissä toit esille, että teillä on omakotitalo, autot ja muut ulkoiset puitteet kunnossa. Et kuitenkaan kertonut, millaisilla autoilla ajatte. Jos joudut kärsimään työmatkoistasi jonkun tusinaskodan ratin takana, ei ihmekään että mieleen alkaa hiipiä ajatus irtiotosta. Liian moni perhe valitsee grafiitinharmaan farmari-Octavian vain siksi kuin kaikki muutkin niin tekevät ja sekös on omiaan luomaan negatiivisuutta yhdessä suomalaisen melankolisen luonteenlaadun kanssa. Et luultavasti kykene tunnistamaan, mikä osa-alue elämässäsi on tylsää ja polkee paikallaan. Kun työpäivän jälkeen ajat kotiin, saatat ajatella että "huoh, että pitääkin taas nähdä se oma mies" vaikka todellisuudessa vihasi kohdistuu autoon jonka ratin takana istut.

Siksi teidän kriisiinne on vain yksi ratkaisu; ostakaa talouteenne Mersu.

Tuonne kun menee lähimpään turvakotiin, päihdekuntoutujien asuntolaan tms vapaaehtoiseksi, niin sen jälkeen voi olla asiat taas oikeassa tärkeysjärjestyksessä.

Aihe on hankala, omakohtaisia kokemuksia on tämänvuoden heinäkuulta kun pistettiin 9 vuotinen suhde poikki.
Meillä ei kyllä oltu viimevuosina parhaita kavereita vaan pikemminkin kämppiksiä jonka kanssa pitää jakaa sama asunto. Jatkuvaa naljailua ja jotenkin arjen kanssa toimeentulemista kunnes räjähti tunteet pintaan ja kun kerrankin saatiin asia suhteestamme puheeksi, ero oli vartissa selvä. Siinä ei ollut enään vaihtoehtoja.

Kysy mieheltäsi tänään että onko hän onnellinen. Kysy samaa huomenna. Kerro sitten että olet pohtinut asiaa ja itse et ole onnellinen ja keskustelkaa mitä vois tehdä. Ehkä kannattaisi lähteä lomalle yhdessä ja katsoa onko liitossa jotain mitä kannattaa jatkaa.

Sano miehellesi että tunnet kuin olisi kaveruussuhde kyseessä ja haluaisit vähän muutakin. Näinhän on useissa parisuhteissa. Voit myös ehdottaa "aikalisää". Hommaat vain itsellesi asunnon, johon muutat. Se on yksinkertaista. Ellet osaa tehdä päätöstä, ei ole vielä sen aika.

Itse pohdin eroa useamman vuoden ja jälkeenpäin harmittelin kun en ollut tehnyt sitä aiemmin. Mutta en ollut aiemmin kypsä eroamiseen. Asia valkeni minulle kuin olisi lamppu syttynyt pään päälle. Muuta en olisi voinut tehdäkään. En koskaan sanonut exälleni etten enää välittänyt hänestä millään tavalla. En halunnut loukata. Sanoin vain että olen yksinasuja ja tämä ei ole sitä mitä haluan asumisesta ja elämiseltä. Olin tosi yksinäinen siinä liitossa.

Joskus luulee, että on helpompi elää yhdessä kuin erota. Eroamiseen kun liittyy niin paljon juridiikkaa ja muutakin huolta ja työtä. Pitää jakaa omaisuutta, tehdä ositusta, huolehtia lasten hyvinvoinnista, kumman luo jäävät asumaan, mistä asunto jne. Asiat hoituvat kun niitä hoitaa.

Tsemppiä päätökseen, oli se mitä tahansa.

Ap on perinteinen amispissis. Päässä ei ole muuta kuin, minä minä minä...
Miksi nämä latvalahot useasti vielä avioituu? Sitä ihmettelen. Suosittelisin jonkinlaista älykkyystestiä avioon aikovilla. Pappi sitten alttarilla ilmoittaisi että "ei onnistu, olet liian tyhmä". Minusta tämä olisi paras konsti avioerotilastojen kaunistamiseen.
Ap oli hauska kun oli jo tyrkkäämässä miestään kaverin nurkkiin asumaan. Hänellä tuntui tärkeältä jäädä asumaan entiseen asuntoon. Mitähän ukko tuosta mahtaa tuumata. Ellei sitten ole samanlainen tyhjäpää kuin ap.

Eihän tuossa ole järkeä.

Onko naisissa erogeeni joka käskee eroamaan eroamisen vuoksi?

Sinun pitää ymmärtää, että ei se rakastumisen tunne yleensä jatku koko elämää.
Sinun sisin maailmasi kaipaa vain yhteyttä luojaasi.
Sukulaistyttöttöni erosi miehestään ilmeisesti samojen tuntemuksien vuoksi ja totesi myöhemmin x-miehensä äidille, että se oli tarpeetonta, mutta silloin oli jo tapahtunut peruuttamaton. Tyttö tapasi uusia miehiä ja eräs heistä oli mm. väkivaltainen uhaten ajaa naisen yli autolla. EX-mieskin avioitui uudelleen eroten noin 10-vuoden kuluttua.
Äärettömän harvat ihmiset säilyttävät sen ensirakkauden puolisoonsa, niin arvelen. On turha etsiä toisesta ihmisestä sitä henkisen tyhjyyden täyttäjää elämäänsä. Aviopuoliso täyttää pääsääntöisesti seksuaaliset tarpeet, mikäli täyttää.

Se kumpi haluaa eroa, muuttaa pois, ellei toinen halua toisin. Yksinkertaista.
Nykyään kun mikään ei riitä (varsinkaan naisille) tulee näitä eroja ja lapset kärsivät enenemässä määrin.
Ihmisluonne tuntuu vääristyvän päivä päivältä pahempaan suuntaan. Opetelkaa tervettä nöyryyttä ja nauttimaan pienistä asioista. Ei elämä ole jatkuvaa huviaa ja saippuaoopperaa.
Voi lapsi raukkoja, jotka näiden ääliöiden itsekeskeisistä sekoiluista kärsivät eniten ...

Miksi parisuhteesta tulee sisällöltään tyhjä, ja ennen kaikkea, miten tehdään parisuhde joka on sitä mitä halusimme? Sain selkeyttä tuohon asiaan sellaisen kuin Alkuajatuksen avulla, ja se helpotti elämääni oikeastaan käsittämättömän paljon muutenkin. Alkuajatus on uusi ja uniikki näkökulma elämän ja sisäisen maailman tarkasteluun, eli hyvin erikoinen, mielenkiintoinen ja toimiva väline elämänlaadun parantamiseen, ja voin todella suositella jokaista tutustumaan siihen.

Maailma on täynnä yksinäisiä miehiä ja naisia. Toinen toistaan parempia ja houkuttelevampia. Miksi ihmeessä pysyä sen yhden kanssa jos se elämän harmaus on alkanut tympiä ja suhteesta on kaikki kipinä kadonnut jo aikaa sitten. Vaihtoon vaan se tylsä vanha ja innolla kohti uusia seikkailuita ja uutta raikasta elämän maistelua. Kyllä elämä kantaa ja antaa.

Ehdotan teille avioliittoleiriä. Vertaistukiryhmät, ammattitaitoinen vetäjä ja vaitiolovelvollisuus. Sen parempaa ei olekaan. Ja vaikka tämän jälkeen päätyisittekin eroon olette molemmat saaneet hyvät eväät uuteen suhteeseen.

Vaikuttaa siltä, että naisen ja miehen rooli on teillä vähän hukassa. Sinä pelkäät, etkä tiedä mitä tehdä, lapsiakaan ette halua. Tilanne on hyvin paikallaanpysyvä teillä. Oletko saanut äidiltäsi riittävästi eväitä naisena olemiseen? Entä miehesi, onko hän saanut eväitä miehenä olemiseen?

On olemassa paljon hyviä kirjoja, joista voi olla apua. Ehdotan sinua lukemaan kirjan: Joyce Meyer: Nainen Elä rohkeasti ja pelkäämättä. Aloita tänään! Julkaisija Kuva ja sana. Kirjaa saa joistakin kirjastoista, mutta koska kirja on uusi se on yleensä hyvin varattu.Itse tilasin kirjan netistä ja se maksaa noin 25euroa.

Kirjastossa on myös yhdysvaltalaisen Dr. Philin kirjoja, hänen joka pitää TV:ssä talk showta. Luin kirjan, jossa hän kertoo erilaisista avioliitoista.

John Gray: Mars ja Venus Seurustelun taito WSOY antaa myös paljon hyviä ohjeita parisuhteeseen ja kertoo miehen ja naisen välisistä eroista.

Tärkeintä on että opit tuntemaan itsesi ja rakastamaan itseäsi. Toista ei voi rakastaa ellei ensin rakasta itseään.

Luin kerran kirjan Miehet jotka vihaavat naisia ja naiset jotka rakastavat heitä. On olemassa naisia, jotka eivät rakasta itseään tietysti myös miehiä. He tyytyvät huonoon kohteluun ja pitävät sitä normaalina, koska eivät paremmasta tiedä. Moni nainen avioituu uudelleen alkoholistin kanssa päästyään juuri sellaisesta eroon jne.

Monet miehet, miksei myös naiset varmistavat seksisuhteensa menemällä naimisiin. On myös avioliittoja, joissa tämä onkin tullut pääasiaksi ja suhteesta ollaan valmiita luopumaan heti, jos seksi ei toimi.

Biologinen kello tikittää kohdallasi. Mieti tätä: Jos sinulla olisi toisenlainen mies haluaisitko silloin esim. lapsia? Ehkä tarvitset henkilökohtaista kasvua ja varmuutta naisena olemiseen. Samoin miehesi saattaa tarvita tukea miehenä olemiseen.
Toivon kaikkea hyvää elämäänne!

Kaukaisuuden ääni kertoo kauan jalkasi sinua kannattelisivat kunhan kokeilet ensin tuntea minut sen ymmärtämistä vaaditaan tekonne olkoon hyväksi särkynne on lämpöä tulvillaan katselette minua kuin olisin teidän kaltainen, itse olen enkelinä sinulle. Olettehan nuoria ja lapsetkin jo varhaisessa vaiheessa ymmärtävät rajoitetun toiminnan aiheuttavan kiukkua. eli toteuta tämä kohdallasi, aloita alusta ajatuksiasi tarkkaile kanssani kulje ja hämmästy näet pilkahduksen olemme auttaneet sinua.

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Jos olet miettinyt vasta asiaa "muutamia kuukausia" , niin enpä hätiköisi.
Hienoa kun olette olleet yhdessä nuoresta asti!
Puhukaa. Kirjeestäsi tulee olo että älä eroa.

Viestistäsi välittyy selvästi yksi asia: et tiedä, mitä haluat. Tämä onkin ongelmasi. Mitä elämältäsi ylipäänsä haluat? Tee tämä asia itsellesi ensin selväksi, yritä vastata tähän kysymykseen. Ja jos et yksin onnistu, hae keskusteluapua pariterapiasta.

EN IKINÄ EROAISI MUTTA NAITATTAA JA RYHTYISIN INNOKKASTI LUKEMAAN LEHDESTÄ, RUNKKAAMISESTA, TAI OIKEAMMIN VALTAISASSA MAILMAN IMPERIUMISSA ITSETYYDYTYKSESTÄ, MINÄKIN TOSIN OLEN NYT JOUTUNUT NAIMATTOMANA, EIKÄ AIHETTA EROT, MUTTA SIETÄÄ VIETTÄÄ AJATUKSEN PARISSA NÄMÄ VUODET, JOTTEI EROA SITTENKÄÄN, JOS HALUAA, NIIN, SOISIN PUOLESTANI NAISTEN ISKEVÄN ARKAAN KOHTAAN KOSTEUSVIEMÄRIN HOMEHAMEENSA ALUSHAMEEN STRINGIT ..

Tuo juuri on nykyajan ongelma. Luullaan, että parisuhde on rakastumisen huumaa hamaan tulevaisuuteen. Kun jokaiseen suhteeseen tulee se tavallinen arki, sitä ei kestetäkään. Toinen ihminen ei teekään meistä onnellista. Luullaan, että rakkaus on yhtä kuin rakastumisen huuma, vaikka todellinen rakkaus on sitä, että pystyy rakastamaan toista silloinkin, kun hän sitä vähiten ansaitsee. Vihkikaavassakin kysytään tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymissä? Usein rakkaus ja rakastaminen on pitkässä suhteessa tahdonkin asia. On myös muistettava, että parisuhde ja sen laatu rakennetaan yhdessä. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Kyllästyminen arkeen, elämän kulkiessa liian tutuilla poluilla tuntuu kieltämättä aika ajoin tuhlaamiselta .Tosin tyhjyyden tunne palaa aina kolkuttelemaan mielen ovelle omalla ajallaan riippumatta kuka vierellä kulkee.Tasaisuus ihmis suhteessa on kuitenkin enemmin positiivinen tapahtuma kuin negatiivinen ja käsiittäkseni antaa mahdollisuuden etsiä laajemmin sitä kokemusta/kokemuksia joka tuo mielihyvää ja antaa merkityksen itselle olla olemassa.Parisuhde on kuitenkin vain yksi osa kauneuden kokemisessa ,eikä se pelkästään pysty koskaan elämän janoa sammuttamaan. Maailma on avoin hyvässä ja pahassa......itse olemme laivamme kapteeni ja mielihyvän kokeminen useasta asiasta pitää tuoreena tällä monisyisellä planeetalla. Eikä kummankaa tarvitse puristaa toisesta jotain suurta, vaan se voisi olla enneminkin kokemuksen jakamista......arkisien asioiden jakamista....turvallisuutta....avoimuutta....ja kainaloa johon on kiva väsyneenä nukahtaa ja heräämistä nuuhkuttamaan uuden päivän tuulia, lähteäkseen syvemmälle ja syvemmälle aistimisen viidakkoon ihmiselle luontaisella uteliaisuudella..........

Käykää yhdessä ulkomailla.

Se on kuule viisainta vaan suoraan sanoa että Tjänare tuppikulli, se on lähtö ny! Haluan välillä leikkiä vieraalla kullilla ja sun lärviäsi ei jaksa nyt katella. Tai sit jos haluat vaan olla itseksesi niin sit vaan sanot että se on ukko nyt semmonen homma että minä jatkan tästä itekseni, se o moro nääs!

Aloittaja haluaa sekä voit, että kermat....kaikkea ei voi saada. Tauot on näköjään sellainen uusi nimitys luvalliselle pettämiselle. Haluaa käydä vieraissa ja sitten palata takaisin, aika ilkeää ja lapsellista ja toista kohtaan erittäin loukkaavaa toimintaa. Mieluummin sitten ero, eikä sellaista...että palaan takaisin, jos ei olekaan "kivaa"...ja kuinkas pitkä se tauko sitten edes olisi. Käyttäkää järkeänne ja erotkaa jos huvittaa, mutta älkää keksikö mitään ihmekonsteja päästäksenne välillä vieraisiin.

Itse ehdottaisin miettimistä jospa kyse siitä ettei teillä lapsia, tuo saattaa aiheuttaa monelle ihmiselle tyhjyyden tunnetta vaikkei itse sitä myönnäkään. Jos tuo syynä niin tuskin muuttuu vaihtamalla ellei hankkimiselle ole just este se nykyinen puoliso.

Ihan seikkauilun ja jännityksen takia ei kannata erota, koeta saada miehes mukaan miettinään yhdessä jotakin piristävää suhteelle

ei ottamalla ollenkaan puheeksi kuten aina käy ja paskaa niskaan raketilla että V soi.

PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ

Sitten kun oot eronneena nähnyt kehnon sinkkumiestarjonnan, alkaa entinen mies tuntuakin ylen hyvältä. Tauko...sen aikana tapahtuneet asiat jää hiertämään. Älä tyydy tyytymättömyyteen, vaan toimi! kehitä itse suhdettanne siihen suuntaan, mikä sinua houkuttaa... katso vähän pitemmälle!

noniin talo,auto ym herkut onkin saatu jo joten ei muutakuin ero, ukko ulos ja omaisuuden pois, nämä hiton naiset en muuta sano.

Sinulla on kolmenkympin kriisi ja lastenhankinta-aika käsillä. Jos ei nykyinen mies lapsia halua ja sinä pohjimmiltasi haluat, sun pitää vaan etsiä toinen mies. Kolmekymppinen lapseton nainen on vielä priimaa tavaraa ja miestarjontaa kyllä löytyy, louskuttakaa te katkerat eroisät ja -miehet siellä mitä haluatte ;). Totuus on, että naiset päättävät parisuhteista, lastenhankinnasta ja eroista.

Kerrot asiasta miehellesi saman tien ja alat etsiä uutta kämppää.
Et todellakaan koita tulla itkien takasin parin kuukauden päästä että haluatkin hänet takaisin. Ei todellakaan ole reilua miehellesi tämmönen meininki.
Sinun päätös erota ja sinä muutat pois.

Varmaan ihan mukava scenaario olis miehellesi että haluatkin ottaa eron, vaikka hän luulee että kaikki on hyvin. Samana päivänä manipuloit hänet muuttamaan pois omasta kodistaan, koska "hei sul on se kaveri jonka vuokse voit mennä ja mul ei oikeen oo paikkaa ;("
Ja miehes siell pullon pohjalla miettii kuinka paneskelet jotain uutta jätkää sen sängyssä päivät pitkät. (todellakin tulee miettimään että sulla on joku toinen, vaikka näin ei olisikaan asia.)

mutta joops ei voi mitään että kävi näin ja kerro ihmeessä niin äkkiä kun mahdollista tämmönen tilanne ettei teidän aikaa tuhlaannu enempää.

Olis kiva kuulla aloittajan ajatuksia runsaaseen palautteeseen. Vai oliko s24n keksimä avaus?

Ehdotan teille ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, vaikkapa 12 kertaa. Pyydä miehesi mukaan ja menkää yhdessä. Parasta ottaa terapia psykiatrilta niin saa Kelakorvauksen. Olet epävarma niin monesta asiasta, että tuossa tilassa ei kannata suin päin erota ja samalla myös miehesi saisi aikaa sulatella tilannetta.

Moni asia selviäisi uskoisin niin lyhytterapiassa. Ammattiauttajat näkevät asiat paremmin kuin te. Tosin he eivät anna valmiita vastauksia vaan auttavat teitä itse päättämään asioista.

Nopea tapa saada mies vihaiseksi ja eromyönteiseksi on teeskennellä uskotonta, vaikka ei olisikaan uskoton. Pudottaa vaikka kondomin, jos ette yleensä niitä käytä tai jotain muuta vastaavaa. Silloin miehen on helpompi toipua erosta uskoisin. Tosin hän tulee ensin hyvin vihaiseksi, mutta hän saa siitä myös voimia ja sisua. Ajattelee kenties että hyvä kun pääsi eroon uskottomasta naisesta. Tosin en itse lähtisi kokeilemaan tätä, mutta sitä tapaa jotkut käyttävät.

Meillä ei puhuttu halaistua sanaakaan koskaan erosta,mutta sitten yhtenä tammikuun alun lauantaiaamuna exäni oli miettinyt asiaa varmaankin edellisen yön ja rohkeni sanomaan minulle, että milloin sinä olet aikonut muuttaa juurillesi synnyinpaikkakunnalle. Asia tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle. Näin yksinkertaista se on miehelle aloittaa erokeskustelu

Kolmetoista vuotta oli saman katon alla asustettu, koskaan ei ollut ns. riitoja. Minulla vielä työvuosia jäljellä, että en ollut missään vaiheessa vielä lähtemässä minnekään. Asiasta oli keskusteltu, että jos hän kuolee ennen minua ,niin minä muutan pois paikkakunnalta eläkkeelle jäätyäni.

Näin äkkiä kaikki voi tapahtua, aavistamatta mitään. Muutto alkoi heti samana päivänä.

Ehdota koeaikaa... sen ajan aikana selviää mitä haluat ja toinenkin joutuu miettimään asioita.

G

Tälläistä hössötyystä naiset harrastaa vaikka nillä olisi mies kuin taiaan jumala siilti niillä omasta mielestään täytyisi erota.Juuri tästä johtuu suuret avioero luvut,juuri tämän vuoksi on pajon yksinäisi ja onnettomia avioero lapsia.Puhun omasta kokemuksesta,Olemme olleet naimisissa 50v ja vaimoni usein kapinoi,kun sanon että eikö meillä ole mennyt hyvin jakysyn mikä on hullusti hän etteii hän tietä mikä?

Seurustelua ei kannata aloittaa alle 30 vuotiaana.

Ei ole mikään ihme, ettei sen teinivuosien ensimmäisen poikaystävän kanssa välttämättä enää sovi yhteen, kun ikää tulee 30 vuotta. Ihmisen kehitys omaksi itsekseen kestää aikansa, kukaan ei liene täysin samanlainen aikuisena kuin vaikkapa 16-vuotiaana. Siinä mielessä noissa teiniromansseissa ostetaan aina sika säkissä. Niin arvot kuin elämäntilanteetkin ehtivät muuttua moneen kertaan, eikä se ensimmäinen suhde välttämättä pysy kehityksen perässä. En sittten tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta näin se elämä näyttää helposti menevän. Vain ap itse tietää, kannattaako liitto laittaa telakalle. Jos kyse on vain tilapäisestä kriiseilystä, ehkä ei. Jos taas ei oikeasti näe itseään jatkamassa nuoruuden liittoa, voi olla että uusi yritys kannattaisikin. Jos suhde on oikeasti huono, ei kyllä kannata jäädä sen paremmin kolmikymppisenä kuin muulloinkaan tilanteeseen kitumaan.

Mitä onni sinulle sitten merkitsee?

Ihmiset, jotka ajattelevat vain itseään ovat harvoin onnellisia ja itse asiassa etsivät sitä koko elämänsä.

Sen sijaan, että satsaat ajatuksesi eroamiseen, sen tuomaan turhautumiseen ja ongelmiin yms, voisit satsata energiasi teidän parisuhteen hyvinvointiin, omalta osaltasi.

Et halua satuttaa miestäsi ja olet huolissasi hänen reaktiostaan; välität hänestä - eikö tuo ole rakkautta?

Sama tilanne oli mulla en rakastanu miestäni ehkä koskaan.20v.naimisissa.kolme lasta.nyt erossa neljä vuotta oon ollu ja en kadu koskaan sitä minkä tein.oon löytäny miehen jota rakastan yli kaiken.elämä oli ahistavaa ennen kun piti miettiä mitä sanoo ja mitä tekkee oikein tuntu ettei uskalla hengittää ennää.väkivaltaa oli myös.jos siltä tuntuu lähe oot vielä nuori.ite 50v.

Meillä sama tilanne sillä erolla että olemme asiasta puhuneet. Puhuminen ei tosin auta, kun tunteet on mennyt.

Tiedän hyvin nuo tunteesi, koska olen peilannut itse samoja jo pitkään. Me olemme olleet yhdessä 13 vuotta. Mutta sinun pelkojesi lisäksi, minulla on pelko miten tulemme taloudellisesti toimeen. Tai itse tulen, mutta mieheni talous romahtaa täysin jos lähden.

Nuorempana sitä aina ihmetteli miten ihmset pysyy yhdessä, eivätkä älyä lähteä. Nyt tietää miksi.

Kannattaa puhua. Sokkin teettäminen toiselle on todella ikävää. Siitä selvityminen vie todella pitkän ajan. Minut jätettiin tosta noin pitkän suhteen päätteeksi. Kun kuulemma mies ei enään rakastanut ja kuulemma oma terveys ja pää oli hajoamassa. Siinä sitten sokissa tehtiin ositukset jne.. No sen puoleen ne meni hyvin. Jäin lapseni kanssa kotiin lunastin miehen ulos. Koti ja perhe varmaan pelasti mut. Ukko oli pitkään miettinyt eroa ja ollut puhumatta vaikka olin asian vaistonnut ja yrittänyt kysyä että onko kaikki ok haluatko eron aina oli sama vastaus kaikki hyvin rakastan sinua. Sitten tulikin pommi. Voin sanoa että ainut asia mistä olen katkera ettei toinen ottanut asiaa ajoisssa puheeksi vaan päätti että näin asiat selvii helpommin. Kannusta terapiaan menoa ja puhumista kumppanin kanssa. ERO EI OLE AINUT VAIHTOEHTO. Rokeutta kehiin. Ei ole syytä satuttaa sitä toista omilla päähänpistoilla. Vastuu on kannettava itsestään mutta myös toisesta. Itse menin Äitinä toiminta kyvyttömäksi 1kk mikä meinasi päättyä aika ikävästi. Toivon että puhut. teette yhdessä tuollaisen ison päätöksen miten jatkaa että kummallakin on hyvä olla.

Qn oikein tehty että kerrot miehellesi tuntemuksesi. Älä pelkää tulevaa pärjäät varmasti. Ehkä miehesikin on humannut että jotain on vialla mutta hänkään ei ehkä uskalla ottaa asiaa puheeksi. Itselläni on ollut samanlainen juttu lasettomina parina hyvin toimeentulevina päältäpäin kaikki hyvin, Mutta sisältä tyhjää rakkaus jos sitä koskaan olikaan oli loppu.Lähdin pois hankin vuokraasunnon olin työttömyyskovauksilla rahaa oli vähänMUTTA se VAPAUS se on KULLAN arvoista.Usko pois.Rohkeutta sinulle!

Olet ilmeisesti sortunut paholaisen juoneen ,pitää olla hauskaa.Tiedätkö minkä tien olet valitsemassa ja mihin se johtaa.Sinun elämässä ei mikään voisi olla paremmin kuin nyt on .Elettyä elämää ei kannata heittää menemään ,vaan rakasta puolisoasi täysin sydämin kuin kukaan ei voisi parempaa antaa se on varma.Homot ja muut perversiot puhuu nautinnoistaan aina pedofiiliaan asti ,mutta se on hölynpölyä ,jotta menettäisit elämäsi pirulle.

Ap annat vaan monoa, simple as that

Kuulostaa siltä, että sulle olisi tässä vaiheessa enemmänkin tarpeellista tutustua itseesi kuin lähteä litomaan. Ne on niitä vaiheita elämässä, kun pitää kyseenalaistaa kaikki tuttu ja turvallinenkin, jotta tietää kuka on ja mitä oikeasti haluaa. Ne on myös niitä vaiheita, joissa ei kannata tehdä kovin suuria muutoksia, kun kaikki, mitä näet ja koet elämässäsi värjäytyy niiden omien juttujesi kautta. Ero ei ehkä todellakaan ole se, mitä viime kädessä tarvitset vaan jotain ihan muuta.

Myötä ja vastamäessä. Arveletko Vihreäksi ruohon toisaalla. Haluatko elää parittomana. Minä haluan.. luut hakattuna, luottotiedot vietynä. Aivan eri asia.
ÄLÄ OLE TYHMÄ.

"Meillä on kaikki tosi hyvin, mutta haluan silti erota"

Just tälläisen loogisen päättelyn takia ihmiskunta varmaan tuhoutuu ydinsodassa. :D

Ero aina satuttaa toista.

Kyse voi olla arkipäiväistynyt ja rutinoitunut parisuhde ja haluat elämääsi muutosta.
Samat rutiinit arkisin ja vapaina toiset rutiinit.

Toinen mahdollisuus on, että alat ajattelemaan itsenäisesti ja altistamaan kumppanisi mielipiteet ja näkemykset.

Miehen ikää en tiedä, onko paljonkin sinua vanhempi. Monesti vanhempi kumppani johdattelee toista taitavasti. Milloin päätitte, ettette halua lapsia?

Itse ero ei pelota, enemmän pelottaa mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan. Vuokra-asuntoa ei ole vaikea hankkia, mikäli on varaa maksaa vuokra. Riippuu tietysti missä asuu ja miten kova kilpailu on asunnoista.

Ero myös tuo toisesta esiin sen toisen puolen, alkaako kiukuttelemaan, manipuloimaan, uhkailemaan tai muuta

Eduskunta pohtii vaan seksuaalisia propleemia ja perverssioista tehdään laillista kamaa.
Elämässään pelkkää kärsimystä saaneet ovat kylväneet omanlaistaan rikkasiementä.
Tämmöinen normaali suomalainen ei millään ymmärrä ,että tarvitaan muutakin kuin työntekeminen ,jotta ilo ja nautinto tulisi rintaan.Lapsien salliminen yksipuolisiin suhteisiin on aika kovaa riskinottoa ,mikä voi kovinkin pahasti kostautua tulevaisuuden
pienille ihmisille,koska homosuhteissa pedofiiliat kukoistaa.En todellakaan ymmärrä raamatunvastaista toimintaa ja isoa eduskuntaryhmää joka on ruvennut puolustamaan
erikoisia häpeällisiä nautintoja homosuhteisiin.Hävetkää päätöksenne ei kestä päivänvaloa.

ERO ON AINA HYVÄ VAIHTOEHTO JA JOSKUS AINOA SELLAINEN. EROTKAA SAATANA

Tässä Ap:lle, ja myös muille, pohtimisen aihetta.

https://www.facebook.com/Alkuajatus/photos/a.371455979552845.92695.270968062934971/874396195925485/?type=1&theater

Otat asian reippaasti puheeksi. Liian monet pelkäävät eroamista mainitsemistasikin syistä. Ei tätä elämää pidä kuluttaa onnettomassa suhteessa :)

Näihin liittyy aina seksuaalisen tyydytyksen puute. Ei osata käyttää mielikuvitustaan eikä kertoa kumppanille ajatuksistaan seksiin liittyen.

Seksi on kommunikaatiota. Helpompi aloittaa se elämänilon ja nautinnon saaminen ja antaminen siitä saman katon alla asuvan henkilön kanssa, jonka tuntee kuin alkaa niinkin alusta kuin tuntemattomaan tutustuminen.

Entä kun "kaikki" on jo koettu sen kumppanin kanssa? Ei se siitä miksikään muutu, jos ja KUN homma on jo kulahtanut ja koettu, se on kulahtanut ja koettu.

Kissa pöydälle ja muita kliseitä. Vajaa 20 vuotta naimisissa ikää alle 40. Jo pitkään, useamman vuoden eletty "kämppiksinä". Alkukesästä alkoivat palikat pään sisällä loksahdella oikeisiin koloihin. Ja asia alkoi selkiytymään. Ei siihen mitään kaunista tapaa ole, se vaan on otettava puheeksi.
On vain tämä yksi elämä elettäväksi ja miksi se pitäisi elää jonkun muun elämänä. Tällä hetkellä tilanne on se, että olemme edelleen kämppiksiä, vielä enemmänkin kämppiksiä. Arki pyörii kuten ennenkin ja olen luvannut vielä pohtia asiaa. Eipä siinä pohdittavaa ole, olen suoraan kertonut etten rakasta häntä enää. Olen myös sanonut etten usko, että sammunut liekki uudelleen syttyy. Mutta olemme keskenään sopineet, että katsomme mihin tiemme johtaa. Parisuhteessamme ei ole koskaan juurikaan riidelty, niinkuin ei nytkään. Liian vähän on puhuttu vuosien aikana, tai puhuttu on mutta ilmeisesti vääristä asioista.
Hankala antaa neuvoja kun toisen osapuolen henkistä tilaa ei tiedä, tuloshan voi olla joko helpotus molemmille tai sitten uutinen iltapäivälehdessä. Omasta kokemuksestani suosittelen erittäin lämpimästi asian puheeksi ottamista, juuri sellaisena kuin se on. Niin itse sitten vihdoin ja viimein tein ja voin myöntää sen olleen itselleni helpotus. Asiat esille niiden oikeilla nimillä ja rauhassa. Riidellen hommasta ei tule mitään.
Ihan varma en ole onko vaimoni, tai siis tuleva ex-vaimoni ihan täysin hyväksynyt, tai halunnut hyväksyä tilanteen. Mutta niin rehellinen kuin mahdollista olen hänelle ollut. Parisuhteen loppumiseen ei liity kolmansia osapuolia. Tilanne on siis kokolailla "puhdas", jos näin voi sanoa.
En voi muuta kuin toivottaa voimia vaikean tilanteen edessä.

Aika ikäviä viestejä olet saanut. Kun jokainen täällä kuvittelee yhdestä viestistä olevansa jo asiantuntija. Itse erosin n. 4 vuotta sitten ja olen tyytyväinen päätökseen. Olemme exäni kanssa edelleen hyviä ystäviä. Hän on kunnon mies, mutta kaipasin omaa tilaa ja rauhaa. Enkä enää halua seurustella kenenkään kanssa. Totesin, että rakkaus on muutakin kuin parisuhdetta. Rakkauden etsiminen on välillä epätoivoista, ettei saa haluaamaansa. Rakkaus on mielestäni paljon enemmän kuin parisuhde. Se on rakkautta luontoon, eläimiin ym.rakkauden antamiseen ja saamiseen. Tämä ei ole mikään vinkki sinulle, että jos minä olen valinnut näin. Ehdotan, että kerrot rehellisesti miehellesi, miltä sinusta tuntuu. En itsekkään halunnut satuttaa miestäni. Mutta kun vaakakupissa on oma onnellisuus tai olla suhteessa. Ketään ei tarvitse miellyttää tai olla mieliksi. Ymmärrän hyvin, ettet halua pahaa miehellesi. Mutta niinkuin sanoit, ettet enää rakasta. Se vahingoittaa myös toista. Se on toiselle se hetken kipu. Täytyy kuunnella aina omaa sieluaan ja sydäntään.