Mitä avioerosta seuraa?

>> Nyt he ovat eronneet, koska mies erosi jehovantodistajista. Mikä on hänen kohtalonsa ja mikä yksin jääneen vaimon?

Melko epämääräinen tilannekuvaus, joka ei kerro onko kyse asumuserosta, virallisesta avioerosta, eikä myöskään kerro onko jompi kumpi tai molemmat tehneet ns. aviorikoksen.

Eiköhän todellisia syitä avioeroon ole muitakin kuin miehen todistajista eroaminen, vaikka todistajapuolisoista toisen todistajuudesta eroaminen tekeekin asiat haastaviksi, niin ei se automaattisesti johda avioeroon.

Todistajuuden jättänyt henkilö joutuu demonisoituna eliniäkseen kaikkien todistajien hylkäämäksi ja karttamaksi, myös rakkaiden läheistensä / perheenjäsenien.

Kertoma antaa ymmärtää, että tuo todistajuuteen kääntynyt nainen ilmeisestikin on sitä edelleen ja haluaa edelleenkin olla todistaja.

Vartiotorniseuran raamatullisen tulkinnan soveltamisen mukaan hänelle ainoa mahdollisuus avioitua uudestaan on toisen osapuolen tekemä ja tunnustama aviorikos.

Mikäli nainen itse koukkaa jonkun kanssa seksuaalisesti samaan sänkyyn, niin seurauksena riskeeraa olla erottaminen, ellei osoita vakuuttavaa katumusta ja lopeta suhdetta.

Ero on virallinen, mutta aviorikoksista en tiedä. Vaimo jatkaa todistajana.

Siis käytännössä yhteys puolisoiden välillä katkeaa.

Useinhan eronneet eivät juurikaan enää ole tekemisissä keskenään ellei heillä ole yhdessä huollettavia lapsia tai muita edelleen olevia yhteisiä sitoumuksia (vaikkapa yritystoiminta ja sen järjestely) ja tämä vakaumuksista riippumatta, eli myös todistajuuden ulkopuolella.

Edellä kommentoin todistajien Raamatun tulkinnallisiin avioeroperusteisiin ja uudelleen avioitumisen mahdollisuuteen, sekä entistisiin todistajiin kohdistuvaan vaadituun karttamiseen. Karta tai tulet itse erotetuksi ja kartetuksi.

Asiat eivät aina kuitenkaan etena selkeästi. On tapauksi ajoissa toinen puolisioista on muuttanut erilleen, eli ottanut yksipuolisesti asumuseron (tai jopa eronnut virallisesti), mutta ilman suhdetta johokun toiseen.

Jätetty todistjapuoliso ei ole vapaa avioitumaan uudestaan, vaikka piina kestäsi miten pitkään, ellei ole todistetta aviorkoksesta.

Joskus aviorikoksen tehnyt, poismuuttanut ja avioeroa hakeva lopettaa aviorikossuhteen, katuu ja saa jäädä srk:n ilman erottamista ja saattaa suunnitella avioituvansa uudestaan jonkun toisen kanssa.

Mutta jos petetty puoliso ilmaisee haluavansa antaa anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta, niin saatetaankin tulkita ettei hän ole vapaa udestaan avioitumaan, vaikka oliskin sanut maistraatissa virallisen eron. Katsotaan ettei hän raamatullisesti ajatellen ole vapaa avioituman jonkun toisen kanssa.

Joskus todistajien piirissä Raamatun tulkinnoista johtuen erotilanteet saattavat muodostua todellisiksi painajaisikisi, mutta onneksi sellaiset tapaukset ovat varsin harvinaisia.

Kiitos vastauksista.

Voin vain toivoa, että näidenkin ihmisten asiat menisivät parhain päin. Lapsia ei heillä ole.

Yep, avioerot ovat aina kummallekin osapuolelle koettelevia tilanteita ja ottaa aikansa rakentua uudestaan.

Sitten ne joilla on lapsia ovat vieläkin haastellisemmassa tilanteessa.

Ottamatta kantaa pariskuntien privaatteihin tapahtumiin, mutta tuolle miehelle tilanne on poikeusellisen haastava sillä hän menettää todistajuuden jättäessään samalla myös kaikki rakkaat läheisensäkin kerta laakista, jotka ovat todistajia, myös vanhempansa ja mahdolliset sisaruksensa, sillä karttaminen on ehdoton vaatimus.

https://www.youtube.com/watch?v=7yLdwe_6JsU

Vartiotorniseura käskee jopa kuolettamaan normaalit inhimilliset tunteet ja läheisenrakkauden.

Tämä ajatuksen- ja omantunnonrikoksen vuoksi, siksi, ett'ei enää tunnusta tuolle organisaatiolle ja sen hallintoelimelle sen väittämää exclusiivista roolia Jumalan totuuksien ainoana puhetorvena.

Vartiotorniseura toimii kuin valtio valtiossa ja langettaa entisille uskontovereilleen elinikäisen lähestymiskiellon ja jäsenilleen kiellon seurustella järjestöstä erotettujen tai itse eronneiden kanssa.

”On kuitenkin tilanteita, joissa Jehovan palvelija ei voi ilmaista sääliväisyyttä (vrt. 5 Mooseksen kirja 13:6-9). Se, että kristitty ‘lakkaa seurustelemasta’ läheisen ystävän tai sukulaisen kanssa, joka on erotettu, voi olla todellinen koetus. Sellaisessa tapauksessa on tärkeää, ettei anna myöten säälin tunteille.” (Vartiotorni 1.11.1994, s.21)

Ei voi muuta kuin nähdä positiivisena asiana sen, että jehovantodistajia on kuitenkin vähän. Vaikka lähiomaisten menettäminen on varmasti kamala paikka, niin työpaikalla ja muissa yhteyksissä on tukijoita. Eikä tuollaista päätöstä tehdä yhdessä yössä vaan sen täytyy kehittyä vähitellen. Helppoa ei varmasti ole.

Pitää paikkansa, että päätös vaatii useinkin paljon aikaa kypsyääkseen jo henkis- hengellisesti, elämänkatsomuksellisesti ja lisäksi tietäen menettävänsä iäksi myös rakkaat läheisensä.

Todistajien oma identiteettikin on tiiviisti sidoksissa tuohon uskonyhteisöön ja sen oppikokonaisuuteen.

Tuon itselleen henkisesti vaikean prosessin joutuu tekemään yksin ja salassa jopa läheisiltään koska epäilyksistään ei voi vapasti keskustella tulematta leimatuksi luopiohenkiseksi tai jopa luopioksi.

Läheisilläkin on ilmoitusvelvollisuus srk:n vanhimille kenen tahansa jäsenen järjestöön liittyvistä epäilyttävistä äänen laustuista ajatuksista (kuin ex-DDR:ssä ikään).

Jopa siis tuollaisen yksityisen keskustelun perusteella joutuu vanhimpien kuultavaksi ja riskeeraa saada luopio-opettajuudesta syytteen, joka on raskain mahdollinen ja johtaa halveksittuna erottamiseen ja karttamiseen.

Tämä johtaa siksi epäilijän hekiseen yksinäisyyteen ja siihen, että joutuu läpikäymään raskaan prosenssinsa yksin mielessään voimatta siitä keskustella edes läheisten kanssa.

Epäilijä ei siten tule edes kuulluksi, vaan tietoon tulleet epäilykset johtavat srk:n oikeuskomitean eteen kuulusteltavaksi mm. siitä tunnustaako edelleen halintoelimen roolin ja järjestön kaikki opit. Todellista dialogia ei edes ole.

Läheisten menettämiseen pakottaminen on henkisesti aivan poikkeusellisen epäihimillistä henkistä väkivaltaa ja ihmissuhteilla kiristämistä Vt-seuran toimeenpanemana. Ihmiset revitään irti tärkeiltä tunneperäisiltä ihmissuhde-juuriltaan.

Siihen liittyy myös systemaattinen poislähteneiden yleistävän julkinen häpäisevä demonisointi, niin seuran kirjallisuudessa kuin julkisissa puheissakin ja tämä täysin riippumatta siitä miten tervettä elämää he voisivat viettää tai edelleenkin uskoa Raamattuun ja lunnaisiin.

Henkilö on lisäksi koko todistajuutensa aikana opetettu ja ohjeistettu voimakkaan tunnelatauksellisestikin olla luomatta läheisiä ystävyyssuhteita "maailmallisiin" mentaliteetissä; me vs. kaikki muut (pian koittavassa Harmagedonissa tuhoutuvat osa S.aatanan maailmaa) ja siten kaikki läheistet suhteet ovat järjestön puiteissa.

Tuolta taustalta monille on psykologisestikin haastavaa poislähdettyään alkaa pikku hiljaa rakentaa tyhjältä pöydältä uusia ystävyyssuhteita "pahojen maailmallisten" kanssa. Mitä enempi vuosia järjestössä takana, niin sitä haasteellisempaa.

Vaikka järjestön ovi takana sulketuu, niin henkis-psykologisesti sivu ei kuitenkaan ole käännetty samassa tahdissa. Toki yksilöllisissä tapauksissa on eroja. Olen joskus verrannut asian psykologista puolta seksualisesti hyväksikäytettyihin lapsiin jotka hyväksikäyttäjän / -jien kynsistä poispäästyään eivät kuitenkaan ole silti menneisyyden vaikutuksista vapaita.

Jotkut tuo hylätyksi tulemisen tuska on ajanut suureen epätoivoon ja itsemurhaan.

Tilanne on haastava myös henkis-hengellisesti, sillä se murtaa useinkin elämänkatsomukselliset henkilön identiteettiinkin liittyvät aiemmat varmuudet, jotka ovat tuoneet toivoa ja vakautta elämään.

Osa myös kokee, että aikaisempi ikuisen elämän odote on muuttunut kuin kuolemantuomioksi, kuin lääkäri ilmoittaisi, että henkilö on sairastunut kuolettavaan tautiin ja päivät ovat aiempaa luetummat.

Elämäntilanteessa jossa juuri eniten tarvitsisi läheistensä tukea, henkilö joutuukin heidän hylkäämäksi ja karttamaksi. Vt-seura käyttää läheisiä aseina poislähtijää vastan.

Todistajia on nykyisin noin 8 miljoonaa ja heidän keskuudessaan kierto on melkoisen suuri, eli kansainvälisesti ajatellen tuon epäinhimillisen kohtelun saa osakseen hurjan suuri joukko entisiä todistajia.

Juuri ulkolaisen kanavan uutisissa kerrottiin miehestä jonka aikuinen tytär oli houkuteltu islamilaisen extreistiliikkeen riveihin lähi-itään. Tuo mies lähti hakemaan ja etsimään tytärtään ja tämän melko pientä lasta tuolle korkean riskin alueelle lähi-itään tietäen, että se voi maksaa hänelle itselleen oman henkensä.

Samaan aikaan tuo ainoiden oikeiden totuuksien "rakkaudellinen" organisaatio repii henkis-sadistisesti vuosittain suuret määrät perheitä ja kymmenienkin vuosien ystävyyssuhteita eliniäksi hajalle.

Alla oleva on helluntalaisuudessa kasvaneen ja sitä irtaantuneen kokemus (ja sittemmin psykoterapeutiksi lukeneen), mutta siihen sisältyy paljon samoja elementejä kuin on todistajuudesta irtautuessakin.

"Paha tyttö lankesi ajatteluun"

- http://www.esse.fi/551-paha-tytto-lankesi-ajatteluun