Hyvä pääkirjoitus

Paikkaansa pitämättömiksi tiedettyjä uskomuksia ei ole hyväksyttävää opettaa muka tosiasioina.

Ei uskonnoista opettaminen ole pahasta vaan hyväksi (tunnustukseton objektiivinen opetus, näin se on Suomessa vaikka vieläkin on parantamisen varaa). Mutta uskontoon varattu aivan liian monta oppituntia, jotka ovat poissa muista oppiaineista jotka ovat hyödyllisempiä kuten luonnontieteet ja matematiikka tai kielet.

Uskontoa riittäisi 1 vuosiviikkotunti 9lk (sama määrä on yhteiskuntaoppia)
Alakoulussa voisi uskonnoista opettaa samalla tavalla kuin nytkin opetetaan tapa- ja kulttuuritietioa.

Minulle ei ole koskaan pitkän elämäni aikana ollut mitään hyötyä siitä, että tiedän jonkun ammoin sitten eläneen kirkkoisän nimen. Ja aika vaikeaa nähdä että siitä muutenkaan koskaan olisi mitään hyötyä kenellekään muille kuin ehkä teologeille. Joista taas ei ole mitään hyötyä kenellekään, eikä varsinkaan yhteiskunnalle.

Ja se muka tunnustukseton uskonnonopetus Suomessa on lähinnä vitsi - eihän se ole mitään muuta kuin kristinuskon pakkosyöttöä. Paljon sen tunnustuksellisempaa se tuskin voisi mitenkään olla. Kristinuskoa ylistetään kritiikittömästi ja valehdellaan kirkkain silmin, että kaikki hyvä maailmassa ja yhteiskunnassamme perustuu vain ja ainoastaan kristinuskoon ja on pelkästään sen ansiota.

Kristinuskon verisestä historiasta ja verisestä pakkolevittämisestä ja muista ikävistä varjopuolista ei puhuta mitään, koska sellaisia ei kuulemma ole. Näin kertoi uskismaikkamme, joka totesi että kaikki ikävä mitä kristinuskosta kerrotaan on vain ateistien ja kirottujen vääräuskoisten levittämiä valheita.