Vikoilla-sanasta?

Hellareille (tai siis tietyille uskovaisille suuntauksille) on kehittynyt ihan oma sanastonsa. Vikoilla tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin kytätä ja etsiä toisten virheitä ja tehdän niistä suuri numero ikäänkuin olisi itse puhtoinen pulmunen, jossa ei vikoja olekaan. Vähän sama juttu kuin "kivien heitteleminen".

Niil on muitakin sanoja joista heidät tunnistaa. He esim. tervehtivät toisiaan sanomalla "rauhaa" eikä "moi".

Ja esim. "huora"- sanan sijasta he käyttävät sanaa "portto".

Jne...

Vikoilla on frekventatiiviverbi, josta teonnimi vikoilu. Viimeeksi mainittu varsinkin hengellisessä mielessä merkinnee "epäillä jkn uskonnollisuutta, siveellisyyttä tms., pitää jkta syntisenä, etsiä jkta vikoja".

Vikoulua lähellä oleva harvinainen sana on VIKOA. Se merkitsee verbinä vioittamista ja adjektiivina = epäillä,uumoilla/korskeutta, kademieltä, laiskuutta.

Yleisimmin vikoilla-sanalla tarkoitetaan sitä,
että joku etsii jostakusta vikoja ja puutteita negatiivisessa mielessä, tarkoituksenaan syyllistää ja tuomita. Vikoilu johtaa usein panetteluun.

Körtit, kuten minä, käyttävät - tai ainakin minä - "vikoilu" -sanaa. Savossa se on tunnettu.
Aioin juuri käyttää sitä Körttifoorumin keskustelussa. Siksi googlasin ensin tarkistaakseni sen merkityksen, ja se se oli mitä arvelin. En ennen ole sitä käyttänyt. Nyt olisi lähinnä ollut sen paikka, mutta en kuitenkaan aio, etten syyllistyisi itse vikoiluun. Olisi ollut kyse nimittäin henkilökohtaisesta syytöksestä. Sehän ei tietenkään ole kai koskaan oikea tapa keskustella.

Erikoista, miten helluntailaiset vihaavat toisiaan! Teillä ei kyllä keskinäinen rakkaus toimi, ja siitähän kyllä erottaa aidon kristityn valekristitystä!