O:M:lle

mutta minusta tämä asia on juuri niitä joissa tietynlainen tekopyhyys rullaa huimaa vauhtia. Tartuin keskusteluun kanssasi, koska huomasin alussa sen piirteen myös sinussa, ja toisekseen siksi, että ajattelin sinun osaavan keskustella. Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, niin täsmensit kyllä käsityksiäsi, ja jos olisin tiennyt kaikki mielipiteesi, en olisi ehkä aloittanut keskustelua kanssasi ollenkaan, koska olemme pitkälle samoilla linjoilla.

Tästä ongelmasta, mistä olen puhunut, ei kuitenkaan pääse mihinkään. Kaksinaismoralismi jyllää vauhdilla ihmisten mielissä. Usein olen kuullut esim. epäeettisen keinohedelmöityksen tekijän ankarasti arvostelen abortin tekijää, mikä minusta ei ole oikein, vaikka se näin äkkiseltään saattaakin tuntua ihan oikeutetulta, mutta kun asiaa tarkastellaan syvemmin, niin huomataan näiden kahden asian samankaltaisuus. Eikä asiaa voi perustella keinohedelmöityksen ottajan ja abortin hankkijan erilaisilla syilläkään, sillä silloin joudutaan siihen tilanteeseen, että aina esim. yksittäisen abortin moraalinen oikeellisuus täytyisi arvioida tapauskohtaisesti, eikä voitaisi koskaan sanoa, että murha, mitkä syyt taustalla tahansa ovatkin, on väärin.

****Mitä pitemmällä raskaus on ja mitä enemmän lapsi on muodoltaan ja ulkonäöltään vauvan kaltainen, sitä enemmän abortti kauhistuttaa minua.

Tässä asia on kiteytettynä oikein hyvin. Näinhän varmasti suuri osa ihmisistä ajattelee! Tämän seikan takia, aikuisen ihmisen tai jo syntyneen lapsen murhaa pidetään pahempana kuin abortoimista, vaikka todellisuudessa asia ei olisikaan näin. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että elämä alkaa jo hedelmöittymisestä, niin mielestäni silloin ei voi tehdä uusia lisämääreitä, kuten, että abortti on sallitumpaa kuin jo syntyneen elämän murha, tai, että epäeettinen keinohedelmöitys on sallitumpaa kuin abortti. Silloin törmätään siihen ongelmaan, että kuka tahansa voi määritellä omien tuntemusten kautta, milloin elämä voi alkaa ja milloin ei. Toinen voi sanoa, että minulle elämä alkaa siitä, kun lapsi on lapsen näköinen, ja toinen voi sanoa, että siitä kun lapsi osaa puhua.

Pyydän anteeksi, että olen tehnyt sellaisia oletuksia, joita ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Mutta olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että siinä viestissä, jossa puhut keinohedelmöityksestä, olet heitä kohtaan ymmärtäväisempi kuin abortin tekijöitä, joten katson pienoisen kritiikin olleen oikeutettu. Ja omasta mielestäni olen suhteellisen tarkka lukija. Jotkut väittävät, ettei rivien välistä voi lukea mitään, koska vaarana on epäonnistuminen. Lisäksi ongelma on se, että jos ihminen ei ole varsinaisesti sanoilla osoittanut mitään erityisen paljastaa, mutta kirjoituksen yleisestä sävystä voi päätellä muuta, niin miten todistat oman käsitykseni? Kirjoittaja, jota syytetään jostain mielipiteistä voi sanoa, että en ole koskaan tuollaista tarkoittanut, vaikka todellisuudessa olisikin. Hänen puolellaan on tietenkin sanat, joista ei käy ilmi mikään. Kirjoituksen sävystä voi kuitenkin päätellä paljon, mutta vastapuoli ei voi pelkän tuntemuksen varassa mitään todistaakaan. Kaikki ovat varmasti joskus huomanneet tämän keskustellessaan ihmisten kanssa: sanat eivät paljasta esim. vihaa, mutta sävy kylläkin.

Olkoon tuo vaikka näin yleisenä huomiona, että joskus väittelyt saattavat päättyä umpikujaan tuollaisten seikkojen takia.

Hyvä kuitenkin, kun sinun käsityksesi tulivat selviksi. Muutkin voivat miettiä ehkä keskustelumme pohjalta omia moraalikäsityksiä ja onko niillä mitään pohjaa vai ei, ja ohjaako moraaliasi yleinen mielipide vai omakohtainen pohdiskelu.
________
Jätät myös toistuvasti huomiotta huomautukseni, jonka mukaan Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä.
________

Tuo on oikein hyvä pointti, mutta se tuntuu unohtuvan ihmisiltä aivan liian usein.

yli-innokkuuttani, kirjoitti:

mutta minusta tämä asia on juuri niitä joissa tietynlainen tekopyhyys rullaa huimaa vauhtia. Tartuin keskusteluun kanssasi, koska huomasin alussa sen piirteen myös sinussa, ja toisekseen siksi, että ajattelin sinun osaavan keskustella. Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, niin täsmensit kyllä käsityksiäsi, ja jos olisin tiennyt kaikki mielipiteesi, en olisi ehkä aloittanut keskustelua kanssasi ollenkaan, koska olemme pitkälle samoilla linjoilla.

Tästä ongelmasta, mistä olen puhunut, ei kuitenkaan pääse mihinkään. Kaksinaismoralismi jyllää vauhdilla ihmisten mielissä. Usein olen kuullut esim. epäeettisen keinohedelmöityksen tekijän ankarasti arvostelen abortin tekijää, mikä minusta ei ole oikein, vaikka se näin äkkiseltään saattaakin tuntua ihan oikeutetulta, mutta kun asiaa tarkastellaan syvemmin, niin huomataan näiden kahden asian samankaltaisuus. Eikä asiaa voi perustella keinohedelmöityksen ottajan ja abortin hankkijan erilaisilla syilläkään, sillä silloin joudutaan siihen tilanteeseen, että aina esim. yksittäisen abortin moraalinen oikeellisuus täytyisi arvioida tapauskohtaisesti, eikä voitaisi koskaan sanoa, että murha, mitkä syyt taustalla tahansa ovatkin, on väärin.

****Mitä pitemmällä raskaus on ja mitä enemmän lapsi on muodoltaan ja ulkonäöltään vauvan kaltainen, sitä enemmän abortti kauhistuttaa minua.

Tässä asia on kiteytettynä oikein hyvin. Näinhän varmasti suuri osa ihmisistä ajattelee! Tämän seikan takia, aikuisen ihmisen tai jo syntyneen lapsen murhaa pidetään pahempana kuin abortoimista, vaikka todellisuudessa asia ei olisikaan näin. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että elämä alkaa jo hedelmöittymisestä, niin mielestäni silloin ei voi tehdä uusia lisämääreitä, kuten, että abortti on sallitumpaa kuin jo syntyneen elämän murha, tai, että epäeettinen keinohedelmöitys on sallitumpaa kuin abortti. Silloin törmätään siihen ongelmaan, että kuka tahansa voi määritellä omien tuntemusten kautta, milloin elämä voi alkaa ja milloin ei. Toinen voi sanoa, että minulle elämä alkaa siitä, kun lapsi on lapsen näköinen, ja toinen voi sanoa, että siitä kun lapsi osaa puhua.

Pyydän anteeksi, että olen tehnyt sellaisia oletuksia, joita ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Mutta olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että siinä viestissä, jossa puhut keinohedelmöityksestä, olet heitä kohtaan ymmärtäväisempi kuin abortin tekijöitä, joten katson pienoisen kritiikin olleen oikeutettu. Ja omasta mielestäni olen suhteellisen tarkka lukija. Jotkut väittävät, ettei rivien välistä voi lukea mitään, koska vaarana on epäonnistuminen. Lisäksi ongelma on se, että jos ihminen ei ole varsinaisesti sanoilla osoittanut mitään erityisen paljastaa, mutta kirjoituksen yleisestä sävystä voi päätellä muuta, niin miten todistat oman käsitykseni? Kirjoittaja, jota syytetään jostain mielipiteistä voi sanoa, että en ole koskaan tuollaista tarkoittanut, vaikka todellisuudessa olisikin. Hänen puolellaan on tietenkin sanat, joista ei käy ilmi mikään. Kirjoituksen sävystä voi kuitenkin päätellä paljon, mutta vastapuoli ei voi pelkän tuntemuksen varassa mitään todistaakaan. Kaikki ovat varmasti joskus huomanneet tämän keskustellessaan ihmisten kanssa: sanat eivät paljasta esim. vihaa, mutta sävy kylläkin.

Olkoon tuo vaikka näin yleisenä huomiona, että joskus väittelyt saattavat päättyä umpikujaan tuollaisten seikkojen takia.

Hyvä kuitenkin, kun sinun käsityksesi tulivat selviksi. Muutkin voivat miettiä ehkä keskustelumme pohjalta omia moraalikäsityksiä ja onko niillä mitään pohjaa vai ei, ja ohjaako moraaliasi yleinen mielipide vai omakohtainen pohdiskelu.
________
Jätät myös toistuvasti huomiotta huomautukseni, jonka mukaan Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä.
________

Tuo on oikein hyvä pointti, mutta se tuntuu unohtuvan ihmisiltä aivan liian usein.

Lue lisää

Jäi mainitsematta myös sellainen näkökulma, että jollain tapaa kaikkein pienempien murha tuntuu pahimmalta. Heitä pidetään vähiten ihmisinä, koska heillä ei ole suojakilpenään edes tunteisiin vetoavaa vauvamaista ulkonäköä ja heidät voi siksi tappaa kepeimmin perustein - "solumöykkyinä"! :-( Näkökulma "enemmän vauvan näköinen - enemmän vauva" ei kerro kaikkia tuntemuksiani asiaan.

"Usein olen kuullut esim. epäeettisen keinohedelmöityksen tekijän ankarasti arvostelen abortin tekijää, mikä minusta ei ole oikein,"

Tällainen ihminen voi kuitenkin olla johdonmukainen, jos hän pitää ihmiselämän alkuajankohtana munasolun kiinnittymistä kohdun seinämään. Kyse on tietysti "juuri tähän" -perusteesta, koska minkäänlaista tieteellistä perustetta moiselle syntyajankohdan veivaamiselle tarkoitusperiensä mukaan ei ole.

"Eikä asiaa voi perustella keinohedelmöityksen ottajan ja abortin hankkijan erilaisilla syilläkään,"

"olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että siinä viestissä, jossa puhut keinohedelmöityksestä, olet heitä kohtaan ymmärtäväisempi kuin abortin tekijöitä, joten katson pienoisen kritiikin olleen oikeutettu."

Minun kristillisessä moraalikoodistossani murha on absoluuttisesti väärin. Ihmisiin on kuitenkin sisäänrakentunut sellainen ominaisuus, että tuohtumus jotain asiaa kohtaan lievenee, jos henkilö onnistuu vakuuttamaan muut tarkoitusperiensä hyvyydestä. Myös laissa tämä seikka huomioidaan rangaistuksia lieventävästi. Minun ja Sinun lähestymistavoissa taitaa olla kohdan "henkilön olisi pitänyt tietää" kohdalla jotain eroa.

Olen itse kasvanut ja elänyt vl-ilmapiirissä, jossa lapsella on täydellinen ihmisarvo jo äitinsä kohdussa. Toisenlaisessa arvomaailmassa kasvaneelle tämä asia ei ole yhtä selvä, ja yritän nähdä tämän lieventävänä asianhaarana joidenkin kohdalla, vaikka helppoa se ei minulle ole. Syntymättömien lasten teurastamista ihailevat toimittajat sen sijaan eivät saa minulta ainuttakaan sympatiapistettä.

Epäeettisesti toteutettu hedelmöityshoito on asia, johon en ole perehtynyt yhtä tarkkaan kuin aborttiin. Olen käynyt läpi kaikki argumentit abortin puolesta ja todennut niiden soveltumattomuuden rinnakkaistapauksiin eli todennut niiden olevan ad hoceja. Haluttomuuteni keskustella hedelmöityshoidosta johtuu osin myös vähäisemmästä perehtyneisyydestä asiaan. Kiitos Sinulle siitä, että jaksat pitää tätä tärkeää asiaa esillä.

Länsimaissa ajatellaan nykyään niin, että ihmisellä ei ole oikeutta vaatia toiselta oman moraalikoodistonsa mukaista käytöstä, esim. uskovainen ei voi vaatia epäuskoiselta uskovaisen ihmisen käytöstä. Sen sijaan katsotaan, että ihminen voi vaatia toista olemaan loukkaamatta toisen oikeuksia. Abortti loukkaa jo tosiasiallisesti olemassaolevan lapsen oikeutta elämään! Abortti on siis myös länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan ehdottomasti väärin. Esim. itsemurha ei tätä ole, koska ko. periaatteen mukaan kuka tahansa voi päättää omasta elämästään, mutta ei toisen elämästä.

Suomen lehdistö pitää monesti amerikkalaisia kaksinaismoralistisina siksi, että heillä on suurimmassa osassa maata käytössä kuolemanrangaistus, mutta abortti ei ole sallittua sosiaalisin perustein. En aivan ymmärrä rinnastusta. Vastustan kuolemanrangaistusta, koska käsky sanoo "älä tapa" ja yhteiskunnan tulisi noudattaa korkeampaa moraalia kuin sen yksittäisten jäsenten. Mutta jos minun on valittava, tapetaanko viaton lapsi vai massamurhaaja, valitsen massamurhaajan. Amerikkalaisten sotainto ja "liipasinherkkyys" tekevät ennemmin heidän toiminnastaan "kaksinaismoralistista" kuin kuolemanrangaistus. Suomalaisessa kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa otsaa kiillotetaan vankien hyvällä kohtelulla, kun samaan aikaan syntymättömien lasten tappamisen vapautta ihaillaan. (Ehkä tämän jälkeen joku antaa tiettäväksi, millaisia me vl:t olemme. Palstan juttujen perusteella olemme aivan hirveitä ihmisiä.)

"Jätät myös toistuvasti huomiotta huomautukseni, jonka mukaan Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä."

Lukeeko Raamatussa jotakin, josta voisi päätellä, että kaikki synnit ovat saman arvoisia.
Minäkin olen kyllä monta kertaa kuullut tuollaisen väittämän, mutta en ole löytänyt sille vahvistusta Raamatusta.

Minä olen kyllä havainnut, että Raamatussa lukee mm. näin:
Ilmestyskirja:
"22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan."

Minä olenkin ollut aina henk. koht. sitä mieltä tästä asiasta, että kaikki synnit ovat kyllä saman arvoisia Jeesuksen sovitusveren edessä siten, että Jeesuksen kärsimys ja kuolema on ne kaikki täydellisesti sovittanut jos vaan ihmiselle annetaan se sovitus parannuksen armossa omistettavaksi.

Mutta sillä tavoin ymmärtääkseni synnit ovat eriarvoisia, että ne synnit joita ihmisen velkakirjasta ei olla Jeesuksen verellä pyyhitty pois(jos ei kaikkia ole pyyhitty, niin ei sitten mitään), tuomitaan kukin pahuutensa mukaan.

Lisäksi tuomion suuruuteen vaikuttaa se, että kuinka lähellä Jumalan huonetta ja Jumalan salaisuuksien tietämystä/ymmärtämystä(ja mahdollisuudet niihin) se henkilö on ollut, jonka syntejä ei olla pyyhitty pois.

O.M kirjoitti:

Jäi mainitsematta myös sellainen näkökulma, että jollain tapaa kaikkein pienempien murha tuntuu pahimmalta. Heitä pidetään vähiten ihmisinä, koska heillä ei ole suojakilpenään edes tunteisiin vetoavaa vauvamaista ulkonäköä ja heidät voi siksi tappaa kepeimmin perustein - "solumöykkyinä"! :-( Näkökulma "enemmän vauvan näköinen - enemmän vauva" ei kerro kaikkia tuntemuksiani asiaan.

"Usein olen kuullut esim. epäeettisen keinohedelmöityksen tekijän ankarasti arvostelen abortin tekijää, mikä minusta ei ole oikein,"

Tällainen ihminen voi kuitenkin olla johdonmukainen, jos hän pitää ihmiselämän alkuajankohtana munasolun kiinnittymistä kohdun seinämään. Kyse on tietysti "juuri tähän" -perusteesta, koska minkäänlaista tieteellistä perustetta moiselle syntyajankohdan veivaamiselle tarkoitusperiensä mukaan ei ole.

"Eikä asiaa voi perustella keinohedelmöityksen ottajan ja abortin hankkijan erilaisilla syilläkään,"

"olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että siinä viestissä, jossa puhut keinohedelmöityksestä, olet heitä kohtaan ymmärtäväisempi kuin abortin tekijöitä, joten katson pienoisen kritiikin olleen oikeutettu."

Minun kristillisessä moraalikoodistossani murha on absoluuttisesti väärin. Ihmisiin on kuitenkin sisäänrakentunut sellainen ominaisuus, että tuohtumus jotain asiaa kohtaan lievenee, jos henkilö onnistuu vakuuttamaan muut tarkoitusperiensä hyvyydestä. Myös laissa tämä seikka huomioidaan rangaistuksia lieventävästi. Minun ja Sinun lähestymistavoissa taitaa olla kohdan "henkilön olisi pitänyt tietää" kohdalla jotain eroa.

Olen itse kasvanut ja elänyt vl-ilmapiirissä, jossa lapsella on täydellinen ihmisarvo jo äitinsä kohdussa. Toisenlaisessa arvomaailmassa kasvaneelle tämä asia ei ole yhtä selvä, ja yritän nähdä tämän lieventävänä asianhaarana joidenkin kohdalla, vaikka helppoa se ei minulle ole. Syntymättömien lasten teurastamista ihailevat toimittajat sen sijaan eivät saa minulta ainuttakaan sympatiapistettä.

Epäeettisesti toteutettu hedelmöityshoito on asia, johon en ole perehtynyt yhtä tarkkaan kuin aborttiin. Olen käynyt läpi kaikki argumentit abortin puolesta ja todennut niiden soveltumattomuuden rinnakkaistapauksiin eli todennut niiden olevan ad hoceja. Haluttomuuteni keskustella hedelmöityshoidosta johtuu osin myös vähäisemmästä perehtyneisyydestä asiaan. Kiitos Sinulle siitä, että jaksat pitää tätä tärkeää asiaa esillä.

Länsimaissa ajatellaan nykyään niin, että ihmisellä ei ole oikeutta vaatia toiselta oman moraalikoodistonsa mukaista käytöstä, esim. uskovainen ei voi vaatia epäuskoiselta uskovaisen ihmisen käytöstä. Sen sijaan katsotaan, että ihminen voi vaatia toista olemaan loukkaamatta toisen oikeuksia. Abortti loukkaa jo tosiasiallisesti olemassaolevan lapsen oikeutta elämään! Abortti on siis myös länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan ehdottomasti väärin. Esim. itsemurha ei tätä ole, koska ko. periaatteen mukaan kuka tahansa voi päättää omasta elämästään, mutta ei toisen elämästä.

Suomen lehdistö pitää monesti amerikkalaisia kaksinaismoralistisina siksi, että heillä on suurimmassa osassa maata käytössä kuolemanrangaistus, mutta abortti ei ole sallittua sosiaalisin perustein. En aivan ymmärrä rinnastusta. Vastustan kuolemanrangaistusta, koska käsky sanoo "älä tapa" ja yhteiskunnan tulisi noudattaa korkeampaa moraalia kuin sen yksittäisten jäsenten. Mutta jos minun on valittava, tapetaanko viaton lapsi vai massamurhaaja, valitsen massamurhaajan. Amerikkalaisten sotainto ja "liipasinherkkyys" tekevät ennemmin heidän toiminnastaan "kaksinaismoralistista" kuin kuolemanrangaistus. Suomalaisessa kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa otsaa kiillotetaan vankien hyvällä kohtelulla, kun samaan aikaan syntymättömien lasten tappamisen vapautta ihaillaan. (Ehkä tämän jälkeen joku antaa tiettäväksi, millaisia me vl:t olemme. Palstan juttujen perusteella olemme aivan hirveitä ihmisiä.)

Lue lisää

"jollain tapaa kaikkein pienempien murha tuntuu pahimmalta. Heitä pidetään vähiten ihmisinä, koska heillä ei ole suojakilpenään edes tunteisiin vetoavaa vauvamaista ulkonäköä ja heidät voi siksi tappaa kepeimmin perustein - "solumöykkyinä"! :-( Näkökulma "enemmän vauvan näköinen - enemmän vauva" ei kerro kaikkia tuntemuksiani asiaan."

Ihmisen tappamisen oikeutus siis voidaan perustella ulkonäöllä. Eikö se ole jotain fasismia tai jotain semmosta.

Minulla on myös selvä kanta näissä asioissa, että sellaisia toimenpiteitä ei ikinä pidä hyväksyä, joissa tuotetaan ylimääräisiä "alkioita"(siis oikeammin ihmisiä). Ja muutenkin keinohedelmöityksessä pitää hedelmöittyneet munasolut ymmärtää ihmisinä täydessä ihmisarvossaan ja siten myös taata heille ihmisarvolle kuuluva turvallisuus keinohedelmöityshoidon eri vaiheissa. Jos tällaista turvallisuutta ei pystytä takaamaan, niin ei keinohedelmöitys voi olla koskaan hyväksyttävää.

Jos emme pidä hedelmöittyneitä munasoluja täysin samanarvoisina kuin kaikkia ihmisiä, niin me olemme Jumalan vihollisia. Sillä silloin me annamme ihmiselle arvon joko iän, ulkonäön, yhteiskunnallisen hyödyllisyyden, älykkyyden tai muun väärän ominaisuuden perustein.
Ainoa oikea ihmisarvon arviointiin käyvä kriteeri on se, onko olio ihminen(so. Jumalan kuva) vai ei.
Ja näissä asioissa me emme saa toimia tunteiden mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan, sillä Jumala on meidät kaikki ihmiset luonut. Jumala on luonut meidät omiksi kuvikseen.

käppäilijä kirjoitti:

"Jätät myös toistuvasti huomiotta huomautukseni, jonka mukaan Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä."

Lukeeko Raamatussa jotakin, josta voisi päätellä, että kaikki synnit ovat saman arvoisia.
Minäkin olen kyllä monta kertaa kuullut tuollaisen väittämän, mutta en ole löytänyt sille vahvistusta Raamatusta.

Minä olen kyllä havainnut, että Raamatussa lukee mm. näin:
Ilmestyskirja:
"22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan."

Minä olenkin ollut aina henk. koht. sitä mieltä tästä asiasta, että kaikki synnit ovat kyllä saman arvoisia Jeesuksen sovitusveren edessä siten, että Jeesuksen kärsimys ja kuolema on ne kaikki täydellisesti sovittanut jos vaan ihmiselle annetaan se sovitus parannuksen armossa omistettavaksi.

Mutta sillä tavoin ymmärtääkseni synnit ovat eriarvoisia, että ne synnit joita ihmisen velkakirjasta ei olla Jeesuksen verellä pyyhitty pois(jos ei kaikkia ole pyyhitty, niin ei sitten mitään), tuomitaan kukin pahuutensa mukaan.

Lisäksi tuomion suuruuteen vaikuttaa se, että kuinka lähellä Jumalan huonetta ja Jumalan salaisuuksien tietämystä/ymmärtämystä(ja mahdollisuudet niihin) se henkilö on ollut, jonka syntejä ei olla pyyhitty pois.

Lue lisää

1.Joh.4:

"20. Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
21. Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman."

Olen ymmärtänyt asian niin, että synti on aina pohjimmiltaan vihaa Jumalaa vastaan. Ihminen osoittaa ajatuksin, sanoin ja teoin tämän vihansa eikä sitä ole eriasteista. Jos ihminen kykenisi täyttämään ensimmäisen käskyn, eli rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja olemaan palvomatta muita jumalia (mm. omaa lihaansa, jonka himoon, haluun ja pyyntöön viha Jumalaa kohtaan vastaa), hän automaattisesti täyttäisi myös muut käskyt.

O.M kirjoitti:

1.Joh.4:

"20. Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
21. Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman."

Olen ymmärtänyt asian niin, että synti on aina pohjimmiltaan vihaa Jumalaa vastaan. Ihminen osoittaa ajatuksin, sanoin ja teoin tämän vihansa eikä sitä ole eriasteista. Jos ihminen kykenisi täyttämään ensimmäisen käskyn, eli rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja olemaan palvomatta muita jumalia (mm. omaa lihaansa, jonka himoon, haluun ja pyyntöön viha Jumalaa kohtaan vastaa), hän automaattisesti täyttäisi myös muut käskyt.

Lue lisää

Minulle on turvallista että näen jotkut synnit isompina enkä voi siksi tehdä omantunnon tähden niitä. Niin rekisteriraamatustakohan olen pienenä lukenut että huoruus pahimpia syntejä. Eikai ne merkinnät sitte ole harhaoppia.
Siksi olen varonut. Olisin varmaan huoripukki jos tuntuisi ajatukset ja teot olevan samanarvoisia. Niitä ajatuksia kun en voi estää.

Näyttää jotkut menny vähän hölläläisiksi kun sanovat sama mitä syntiä tekee. ja muita puolusteluja. -kun sinä teet sitä minä teen tätä. -se on minun heikkouteni, sulla on oma. -ihan sama tyydyttääkö itseään vai harrastaako irtosuhteita. -olen heikko kun juopottelen mutta onhan sullakin heikkouksia. -jos tekee syntiä niin kannattaa tehä mikä on hauskaa. -se on sama mihin sitä lankeaa.

Mun mielestä on siks vaarallista sanoa että kaikki synti on saman arvosta, kun huomaan sillä puolustettavan pahoja tekoja.

Minä en tiedä mistä sellainen tasateoria on. Voi jossain suhteessa olla oikeasssa mutta käytännössä näen sellaisen opetuksen enemmän vahingolliseksi.

Hynde kirjoitti:

Minulle on turvallista että näen jotkut synnit isompina enkä voi siksi tehdä omantunnon tähden niitä. Niin rekisteriraamatustakohan olen pienenä lukenut että huoruus pahimpia syntejä. Eikai ne merkinnät sitte ole harhaoppia.
Siksi olen varonut. Olisin varmaan huoripukki jos tuntuisi ajatukset ja teot olevan samanarvoisia. Niitä ajatuksia kun en voi estää.

Näyttää jotkut menny vähän hölläläisiksi kun sanovat sama mitä syntiä tekee. ja muita puolusteluja. -kun sinä teet sitä minä teen tätä. -se on minun heikkouteni, sulla on oma. -ihan sama tyydyttääkö itseään vai harrastaako irtosuhteita. -olen heikko kun juopottelen mutta onhan sullakin heikkouksia. -jos tekee syntiä niin kannattaa tehä mikä on hauskaa. -se on sama mihin sitä lankeaa.

Mun mielestä on siks vaarallista sanoa että kaikki synti on saman arvosta, kun huomaan sillä puolustettavan pahoja tekoja.

Minä en tiedä mistä sellainen tasateoria on. Voi jossain suhteessa olla oikeasssa mutta käytännössä näen sellaisen opetuksen enemmän vahingolliseksi.

Lue lisää

Tarkoittanette molemmat, että jos synnit mielletään kaikki yhtä pahoiksi, ihmisen kynnys tehdä luokittelussaan pahempia syntejä alenee. Ehkä inhimillisesti asia onkin juuri noin. Kuitenkin ihminen, joka tekee pahimmaksi mieltämiään syntejä laskelmoiden jo etukäteen pyytävänsä ne myöhemmin anteeksi "samanlaisina synteinä kuin muutkin", erottaa itsensä Jumalasta. Isän rakkaus ei ole tällaisessa ihmisessä. En tiedä, osaanko selittää asiaa yhtään paremmin. En tiedä sitäkään, olenko oikeassa. Näin kuitenkin olen ymmärtänyt.

O.M kirjoitti:

Tarkoittanette molemmat, että jos synnit mielletään kaikki yhtä pahoiksi, ihmisen kynnys tehdä luokittelussaan pahempia syntejä alenee. Ehkä inhimillisesti asia onkin juuri noin. Kuitenkin ihminen, joka tekee pahimmaksi mieltämiään syntejä laskelmoiden jo etukäteen pyytävänsä ne myöhemmin anteeksi "samanlaisina synteinä kuin muutkin", erottaa itsensä Jumalasta. Isän rakkaus ei ole tällaisessa ihmisessä. En tiedä, osaanko selittää asiaa yhtään paremmin. En tiedä sitäkään, olenko oikeassa. Näin kuitenkin olen ymmärtänyt.

Lue lisää

Nimittäin sellaista sanontaa monesti kristillisyydessämme käytetään kuin:
"pienikin synti voi jättää välille, mutta iso synti kadottaa varmasti"

Tämä on tosiaan ihan yleisesti käytössä oleva ja yleisesti hyväksi nähty kristillisyydessämme. Siksi koen sen melko luotettavana.
Siinä mainitaan ainakin aivan selvästi, että on isompia syntejä ja pienempiä syntejä.

Minä olen käsittämässä, ettei tämä sanonta tarkoita sitä etteikö isojakin syntejä voida heittää armon pohjattomaan mereen Jeesuksen veren voimalla. Mutta tässä sanonnassa kohta "kadottaa varmasti", tarkoittaa että iso synti(so. kuolemansynti) saattaa hengellisen kuoleman ihmisessä varmasti. Hengellisen kuoleman saanut ihminen ei enää tule puhtaaksi pelkällä "vaelluksen jalkojen" pesulla, vaan hänen on kokonaan synnyttävä uudestaan katoamattomasta Jumalan sanan siemenestä tullakseen puhtaaksi.

Pienikin synti voi jättää välille, jos me emme juokse jokapäiväisessä kilvoituksessa Jeesuksen verisillä jalanjäljillä. Uskon menettääkseen ei siis aina tarvitse olla "ryöppäsynnin" tekijä.

käppäilijä kirjoitti:

Nimittäin sellaista sanontaa monesti kristillisyydessämme käytetään kuin:
"pienikin synti voi jättää välille, mutta iso synti kadottaa varmasti"

Tämä on tosiaan ihan yleisesti käytössä oleva ja yleisesti hyväksi nähty kristillisyydessämme. Siksi koen sen melko luotettavana.
Siinä mainitaan ainakin aivan selvästi, että on isompia syntejä ja pienempiä syntejä.

Minä olen käsittämässä, ettei tämä sanonta tarkoita sitä etteikö isojakin syntejä voida heittää armon pohjattomaan mereen Jeesuksen veren voimalla. Mutta tässä sanonnassa kohta "kadottaa varmasti", tarkoittaa että iso synti(so. kuolemansynti) saattaa hengellisen kuoleman ihmisessä varmasti. Hengellisen kuoleman saanut ihminen ei enää tule puhtaaksi pelkällä "vaelluksen jalkojen" pesulla, vaan hänen on kokonaan synnyttävä uudestaan katoamattomasta Jumalan sanan siemenestä tullakseen puhtaaksi.

Pienikin synti voi jättää välille, jos me emme juokse jokapäiväisessä kilvoituksessa Jeesuksen verisillä jalanjäljillä. Uskon menettääkseen ei siis aina tarvitse olla "ryöppäsynnin" tekijä.

Lue lisää

En kyllä muista tuollaista sanontaa. Sellaisen sanonnan kyllä olen joskus kuullut, että "ei ole niin pientä syntiä ettei se kadottaisi, eikä niin suurta ettei sitä saisi uskoa anteeksi".

Tuntuu jotenkin tarpeettomalta alkaa luokitella syntejä eri kokoisiksi, kun niiden kaikkien palkka kuitenkin on kuolema ellei omista anteeksiantamusta, ja kun Lutherkin selittää katekismuksessaan mitä kaikkea vaikkapa huorin tekeminen on. Voisiko olla, että autuutta ei kuitenkaan ansaittaisi teoilla?

Minun täytyy tässä mainita, että en ole tarkkaan perillä siitä, mitä luterilaisuudessa ajatellaan "kuolemansynneistä". Käsittääkseni niitä ei sillä tavalla noteerata kuin katolisuudessa. (Muuten niitä varmaan olisi seuroissa selitetty). Toisaalta Raamatusa muistuu mieleen jae, jossa todetaan jotenkin siihen tapaan, ettei iankaikkinen elämä pysy murhamiehessä(?). Joku Raamattua tuntevampi voisi muistaa, missä yhteydessä tuo sanotaan. Voisiko siitä johtaa syntien luokittelemista suuremmiksi ja pienemmiksi?

Nopeasti ajateltuna tuntuisi, että syntien luokittelulla päästään kahteen toisistaan poikkeavaan äärireunaan: yhtäältä synnin luvallisuuteen ("sehän on vain pieni synti") tai sitten siihen, ettei rohjeta evankeliumia uskoa ("kun olen näin suuren synnin tehnyt"). Näistähän seurapuheissakin silloin tölläin mainitaan.

Tietenkin silti murha tuntuu pahemmalta teolta kuin pop-musiikin kuuntelu. On myöskin huomattava, että yleisten moraalikäsitysten mukaan on pienempiä ja suurempia pahoja. Kyllähän puhujakin laitetaan pois puhujavirasta sitä nopeammin, mitä suurempia syntejä tulee seurakunnan tietoon. Ennen vanhaan puhuttiin käsittääkseni ryöttäsynneistä.

käppäilijä kirjoitti:

"Jätät myös toistuvasti huomiotta huomautukseni, jonka mukaan Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä."

Lukeeko Raamatussa jotakin, josta voisi päätellä, että kaikki synnit ovat saman arvoisia.
Minäkin olen kyllä monta kertaa kuullut tuollaisen väittämän, mutta en ole löytänyt sille vahvistusta Raamatusta.

Minä olen kyllä havainnut, että Raamatussa lukee mm. näin:
Ilmestyskirja:
"22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan."

Minä olenkin ollut aina henk. koht. sitä mieltä tästä asiasta, että kaikki synnit ovat kyllä saman arvoisia Jeesuksen sovitusveren edessä siten, että Jeesuksen kärsimys ja kuolema on ne kaikki täydellisesti sovittanut jos vaan ihmiselle annetaan se sovitus parannuksen armossa omistettavaksi.

Mutta sillä tavoin ymmärtääkseni synnit ovat eriarvoisia, että ne synnit joita ihmisen velkakirjasta ei olla Jeesuksen verellä pyyhitty pois(jos ei kaikkia ole pyyhitty, niin ei sitten mitään), tuomitaan kukin pahuutensa mukaan.

Lisäksi tuomion suuruuteen vaikuttaa se, että kuinka lähellä Jumalan huonetta ja Jumalan salaisuuksien tietämystä/ymmärtämystä(ja mahdollisuudet niihin) se henkilö on ollut, jonka syntejä ei olla pyyhitty pois.

Lue lisää

Olisiko tuossa peruste sille, miksi yksikään synti ei ole toista suurempi tai pienempi? Samallahan se on peruste sille, miksei kenelläkään ole lupaa pitää itseään toista parempana. Kukaan meistähän ei synnittömänä kulje. Jotenkin toisten syntien lukeminen joitakin muita syntejä suuremmiksi tuntuu omahyväiseltä.

Hynde kirjoitti:

Minulle on turvallista että näen jotkut synnit isompina enkä voi siksi tehdä omantunnon tähden niitä. Niin rekisteriraamatustakohan olen pienenä lukenut että huoruus pahimpia syntejä. Eikai ne merkinnät sitte ole harhaoppia.
Siksi olen varonut. Olisin varmaan huoripukki jos tuntuisi ajatukset ja teot olevan samanarvoisia. Niitä ajatuksia kun en voi estää.

Näyttää jotkut menny vähän hölläläisiksi kun sanovat sama mitä syntiä tekee. ja muita puolusteluja. -kun sinä teet sitä minä teen tätä. -se on minun heikkouteni, sulla on oma. -ihan sama tyydyttääkö itseään vai harrastaako irtosuhteita. -olen heikko kun juopottelen mutta onhan sullakin heikkouksia. -jos tekee syntiä niin kannattaa tehä mikä on hauskaa. -se on sama mihin sitä lankeaa.

Mun mielestä on siks vaarallista sanoa että kaikki synti on saman arvosta, kun huomaan sillä puolustettavan pahoja tekoja.

Minä en tiedä mistä sellainen tasateoria on. Voi jossain suhteessa olla oikeasssa mutta käytännössä näen sellaisen opetuksen enemmän vahingolliseksi.

Lue lisää

Vahingollinen ajatus, jos sillä puolustetaan suurempia syntejä. Tosin voidaanhan tässä mennä toisinkin päin. Nähdään jonkun olevan "suuressa" synnissä ja päätetään otta itsellekin "pieniä" vapauksia;-).

Sellainenkin perinteellinen kristillisyyden opetus tulee mieleen, että et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli mutta voit estää niitä tekemästä päähäsi pesää.

käppäilijä kirjoitti:

Nimittäin sellaista sanontaa monesti kristillisyydessämme käytetään kuin:
"pienikin synti voi jättää välille, mutta iso synti kadottaa varmasti"

Tämä on tosiaan ihan yleisesti käytössä oleva ja yleisesti hyväksi nähty kristillisyydessämme. Siksi koen sen melko luotettavana.
Siinä mainitaan ainakin aivan selvästi, että on isompia syntejä ja pienempiä syntejä.

Minä olen käsittämässä, ettei tämä sanonta tarkoita sitä etteikö isojakin syntejä voida heittää armon pohjattomaan mereen Jeesuksen veren voimalla. Mutta tässä sanonnassa kohta "kadottaa varmasti", tarkoittaa että iso synti(so. kuolemansynti) saattaa hengellisen kuoleman ihmisessä varmasti. Hengellisen kuoleman saanut ihminen ei enää tule puhtaaksi pelkällä "vaelluksen jalkojen" pesulla, vaan hänen on kokonaan synnyttävä uudestaan katoamattomasta Jumalan sanan siemenestä tullakseen puhtaaksi.

Pienikin synti voi jättää välille, jos me emme juokse jokapäiväisessä kilvoituksessa Jeesuksen verisillä jalanjäljillä. Uskon menettääkseen ei siis aina tarvitse olla "ryöppäsynnin" tekijä.

Lue lisää

...erottavat meidät Jumalasta.

Nähdäkseni epäuskosta on sama rangaistus kaikille, riippumatta hänen syntilistastaan. Minulle on vieras ajatus, että ihminen saisi "pohjapalkaksi" ikuisen rangaistuksen Jumalan vastustajana olemisesta ja lisäksi "provision" tekemistään synneistä, niiden määrästä ja pahuudesta riippuen. Vaikka syntejä olisikin suuria ja pieniä, rangaistus pienistäkin synneistä on niin paha, että niitä todella kannattaa välttää. Jos ei vältä, rakastaa syntiä enemmän kuin Jumalaa, ja kukaanhan ei voi palvella kahta herraa. Kun kumartaa synnille, pyllistää Jumalalle.

Jos kaikkien syntien katsotaan olevan samansuuruisia, voi ihminen helposti hyväksyttää itselleen "suuret" synnit sillä perusteella, että heikkona ihmisenä kuitenkin syntiä tekee eikä ole merkitystä synnin pahuudella. Jos syntien taas katsotaan olevan erisuuruisia, voi ihminen helposti hyväksyttää itselleen "pienet" synnit, koska nehän eivät ole niin pahoja... Synti on AINA eroa Jumalasta, ja ihminen voi olla vain joko Jumalan lapsi tai Jumalan vastustaja. Uskovainen ihminen vierastaa hengen puolesta syntiä aina. Lihan puolesta ihminen voi sielunvihollisen, sen tuhanten juonten konstimestarin valheiden vuoksi pitää jotain syntiä toista syntiä vähäisempänä. Tästä seuraa helposti ylpistyminen ja siitä on varoitettu joskus, että joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankeais.

Yleisneuvona sanoisin vain, ettei ole väärin pitää jotain syntiä suurena, koska kaikki synnit ovat suuria syntejä erottaessaan ihmistä Jumalasta. Mutta mielestäni on ehdottoman väärin pitää jotain syntiä pienenä, koska tällöin ihminen tunteen tasolla hyväksyttää itselleen synnin jollain tavalla. Lihallisen vapauden tielle lähteminen joka tapauksessa johtaa ihmisen pitkän päälle niihin "suuriinkin" synteihin.

Synnit voidaan katsoa pieniksi ja suuriksi siinä mielessä, että "suurien" syntien anteeksiuskominen on ihmiselle vaikeaa. Jumala on valmis antamaan kaikki synnit anteeksi ehdoitta, mutta jos ihminen ei niitä kykene uskomaan anteeksi, hukkaan valuu Jumalan tarjoama armo. Voin vain kuvitella, että murhaajan voi olla vaikeaa ottaa Jumalan armo vastaan.

Omaa otsaansa ei pidä kiillottaa ajatellen, että "olenpa minä hyvä ihminen, kun en ole tehnyt tuota ja tuota suurta syntiä, olen tehnyt vain noita ja noita "pieniä" syntejä." Jumala on ylpeitä vastaan!

O.M kirjoitti:

...erottavat meidät Jumalasta.

Nähdäkseni epäuskosta on sama rangaistus kaikille, riippumatta hänen syntilistastaan. Minulle on vieras ajatus, että ihminen saisi "pohjapalkaksi" ikuisen rangaistuksen Jumalan vastustajana olemisesta ja lisäksi "provision" tekemistään synneistä, niiden määrästä ja pahuudesta riippuen. Vaikka syntejä olisikin suuria ja pieniä, rangaistus pienistäkin synneistä on niin paha, että niitä todella kannattaa välttää. Jos ei vältä, rakastaa syntiä enemmän kuin Jumalaa, ja kukaanhan ei voi palvella kahta herraa. Kun kumartaa synnille, pyllistää Jumalalle.

Jos kaikkien syntien katsotaan olevan samansuuruisia, voi ihminen helposti hyväksyttää itselleen "suuret" synnit sillä perusteella, että heikkona ihmisenä kuitenkin syntiä tekee eikä ole merkitystä synnin pahuudella. Jos syntien taas katsotaan olevan erisuuruisia, voi ihminen helposti hyväksyttää itselleen "pienet" synnit, koska nehän eivät ole niin pahoja... Synti on AINA eroa Jumalasta, ja ihminen voi olla vain joko Jumalan lapsi tai Jumalan vastustaja. Uskovainen ihminen vierastaa hengen puolesta syntiä aina. Lihan puolesta ihminen voi sielunvihollisen, sen tuhanten juonten konstimestarin valheiden vuoksi pitää jotain syntiä toista syntiä vähäisempänä. Tästä seuraa helposti ylpistyminen ja siitä on varoitettu joskus, että joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankeais.

Yleisneuvona sanoisin vain, ettei ole väärin pitää jotain syntiä suurena, koska kaikki synnit ovat suuria syntejä erottaessaan ihmistä Jumalasta. Mutta mielestäni on ehdottoman väärin pitää jotain syntiä pienenä, koska tällöin ihminen tunteen tasolla hyväksyttää itselleen synnin jollain tavalla. Lihallisen vapauden tielle lähteminen joka tapauksessa johtaa ihmisen pitkän päälle niihin "suuriinkin" synteihin.

Synnit voidaan katsoa pieniksi ja suuriksi siinä mielessä, että "suurien" syntien anteeksiuskominen on ihmiselle vaikeaa. Jumala on valmis antamaan kaikki synnit anteeksi ehdoitta, mutta jos ihminen ei niitä kykene uskomaan anteeksi, hukkaan valuu Jumalan tarjoama armo. Voin vain kuvitella, että murhaajan voi olla vaikeaa ottaa Jumalan armo vastaan.

Omaa otsaansa ei pidä kiillottaa ajatellen, että "olenpa minä hyvä ihminen, kun en ole tehnyt tuota ja tuota suurta syntiä, olen tehnyt vain noita ja noita "pieniä" syntejä." Jumala on ylpeitä vastaan!

Lue lisää

Raamatun mukaaan jokainen tuomitaan tekojensa jälkeen. Jokaisesta väärästä teosta joutuu vastaamaan. mm. Herra ei jätä rankaisematta joka hänen nimeänsä turhaan lausuu.

Raamatussa on mielestäni selkeästi että kukin palkitaan sen mukaan miten eli.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

Ei voi jäädä uskottomat tuudittautuu että heille on sama rangaistus kuin naapurille niin ettei haittaa tai kannattaa tehdä syntiä niinkauan kun on aikaa. Vaan aina on vastuussa siitä suuresta armon velasta. Kuka tuhannen kuka kymmenen tuhannen leivistkän verran. Heidän omatuntonsa ei syytä heitä vain epäuskosta vaan kaikesta sen hedelmistä.

Uskovaisille on sama palkka. -Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja toisinpäin.

Uskottomat tuomitaan syntiensä mukaan.
On kertynyt velkaa kymmenen tuhannen leiviskän ja niin edelleen. Pahiten näyttää saavan ne jotka luopuivat uskosta

2. Piet. 2:21
Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli

tai eivät uskoneet vaikka näkivät. Ei muuten turhaan Jeesus sano että tälle paikalle, galileassa, on kovempi tuomio kuin sodomalle. Tämä epäuskon synti opetettiin jo pyhäkoulussa.


Matteus 11
22 Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.

24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä

Siitä voi päätellä että sodoman synneille on kyllä paha palkka kun niihin verrataan. Tuomio ei näytä olevan kaikille sama, vrt. Galilea.
Jumala on oikeudenmukainen. Jokainen vastaa jokaisesta teostaan.

19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

5 Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
6 Joka antaa itsekullekin hänen töittensä jälkeen,



Mutta vanhurskaille ei lueta heidän syntejään.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Suurista synneistä on suuri vahinko. Mielestäni raamattu ei turhaan varoita niin monesti joistain synneistä erikseen.

18 Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.

Suuri vahinko sattuu monissa jo ajallisesti. Lihan työt ovat ilmeiset.

Eiköhän uskovainen tiedä käytännössä synnin vahingosta sillä mitä enemmän tekee omatuntoaan vastaan sitä enemmän sattuu vahinkoa.
Haureuden ajatuksia ei voi välttää, mutta haureuden teon voi estää.

Synnin estäminen kuitenkin niin että sen on lähdettävä ajatuksista (myös Luther). Jaakobin kirje kuvaa näin.

14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!


Johanneksen kirje näyttää eroitavan uskovaisten tekemät synnit isoihin ja pieniin, kuolemaan ja ei kuoleman.
1. Joh. 5:16. Enkä tajua sitä täysin itsekään niin jääkön sen piteimmittä.

Kukako on kirjoittanut rekisteriraamattuun ne rekisterimerkinnät. Siellä luki muistaakseni, että huoruus on pahempi kuin varkaus. Olen luullut että Luther, ja pitänyt näitä oikeina kun ei niitä merkintöjä harhaoppisiksi ole siionissa sanottu, mutta ihme juttu, siksi kummastelen. Kun on tätä toistakin käsitystä. Laitoin mitä raamatusta mieleen tulee. En varmaan ole vastaamassa, mutta tarkastelkaa etten höpöjä puhu.

Hynde kirjoitti:

Raamatun mukaaan jokainen tuomitaan tekojensa jälkeen. Jokaisesta väärästä teosta joutuu vastaamaan. mm. Herra ei jätä rankaisematta joka hänen nimeänsä turhaan lausuu.

Raamatussa on mielestäni selkeästi että kukin palkitaan sen mukaan miten eli.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

Ei voi jäädä uskottomat tuudittautuu että heille on sama rangaistus kuin naapurille niin ettei haittaa tai kannattaa tehdä syntiä niinkauan kun on aikaa. Vaan aina on vastuussa siitä suuresta armon velasta. Kuka tuhannen kuka kymmenen tuhannen leivistkän verran. Heidän omatuntonsa ei syytä heitä vain epäuskosta vaan kaikesta sen hedelmistä.

Uskovaisille on sama palkka. -Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja toisinpäin.

Uskottomat tuomitaan syntiensä mukaan.
On kertynyt velkaa kymmenen tuhannen leiviskän ja niin edelleen. Pahiten näyttää saavan ne jotka luopuivat uskosta

2. Piet. 2:21
Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli

tai eivät uskoneet vaikka näkivät. Ei muuten turhaan Jeesus sano että tälle paikalle, galileassa, on kovempi tuomio kuin sodomalle. Tämä epäuskon synti opetettiin jo pyhäkoulussa.


Matteus 11
22 Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.

24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä

Siitä voi päätellä että sodoman synneille on kyllä paha palkka kun niihin verrataan. Tuomio ei näytä olevan kaikille sama, vrt. Galilea.
Jumala on oikeudenmukainen. Jokainen vastaa jokaisesta teostaan.

19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

5 Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
6 Joka antaa itsekullekin hänen töittensä jälkeen,



Mutta vanhurskaille ei lueta heidän syntejään.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Suurista synneistä on suuri vahinko. Mielestäni raamattu ei turhaan varoita niin monesti joistain synneistä erikseen.

18 Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.

Suuri vahinko sattuu monissa jo ajallisesti. Lihan työt ovat ilmeiset.

Eiköhän uskovainen tiedä käytännössä synnin vahingosta sillä mitä enemmän tekee omatuntoaan vastaan sitä enemmän sattuu vahinkoa.
Haureuden ajatuksia ei voi välttää, mutta haureuden teon voi estää.

Synnin estäminen kuitenkin niin että sen on lähdettävä ajatuksista (myös Luther). Jaakobin kirje kuvaa näin.

14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!


Johanneksen kirje näyttää eroitavan uskovaisten tekemät synnit isoihin ja pieniin, kuolemaan ja ei kuoleman.
1. Joh. 5:16. Enkä tajua sitä täysin itsekään niin jääkön sen piteimmittä.

Kukako on kirjoittanut rekisteriraamattuun ne rekisterimerkinnät. Siellä luki muistaakseni, että huoruus on pahempi kuin varkaus. Olen luullut että Luther, ja pitänyt näitä oikeina kun ei niitä merkintöjä harhaoppisiksi ole siionissa sanottu, mutta ihme juttu, siksi kummastelen. Kun on tätä toistakin käsitystä. Laitoin mitä raamatusta mieleen tulee. En varmaan ole vastaamassa, mutta tarkastelkaa etten höpöjä puhu.

Lue lisää

Mielenkiintoista. En taida silti innostua keskustelemaan aiheesta tämän enempää, kun koen, että ymmärrystä puuttuu.

Oleellista on myöskin muistaa, että armahdettuina syntisinä emme elä lain alla.

Hynde kirjoitti:

Raamatun mukaaan jokainen tuomitaan tekojensa jälkeen. Jokaisesta väärästä teosta joutuu vastaamaan. mm. Herra ei jätä rankaisematta joka hänen nimeänsä turhaan lausuu.

Raamatussa on mielestäni selkeästi että kukin palkitaan sen mukaan miten eli.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

Ei voi jäädä uskottomat tuudittautuu että heille on sama rangaistus kuin naapurille niin ettei haittaa tai kannattaa tehdä syntiä niinkauan kun on aikaa. Vaan aina on vastuussa siitä suuresta armon velasta. Kuka tuhannen kuka kymmenen tuhannen leivistkän verran. Heidän omatuntonsa ei syytä heitä vain epäuskosta vaan kaikesta sen hedelmistä.

Uskovaisille on sama palkka. -Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja toisinpäin.

Uskottomat tuomitaan syntiensä mukaan.
On kertynyt velkaa kymmenen tuhannen leiviskän ja niin edelleen. Pahiten näyttää saavan ne jotka luopuivat uskosta

2. Piet. 2:21
Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli

tai eivät uskoneet vaikka näkivät. Ei muuten turhaan Jeesus sano että tälle paikalle, galileassa, on kovempi tuomio kuin sodomalle. Tämä epäuskon synti opetettiin jo pyhäkoulussa.


Matteus 11
22 Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.

24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä

Siitä voi päätellä että sodoman synneille on kyllä paha palkka kun niihin verrataan. Tuomio ei näytä olevan kaikille sama, vrt. Galilea.
Jumala on oikeudenmukainen. Jokainen vastaa jokaisesta teostaan.

19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

5 Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
6 Joka antaa itsekullekin hänen töittensä jälkeen,



Mutta vanhurskaille ei lueta heidän syntejään.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Suurista synneistä on suuri vahinko. Mielestäni raamattu ei turhaan varoita niin monesti joistain synneistä erikseen.

18 Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.

Suuri vahinko sattuu monissa jo ajallisesti. Lihan työt ovat ilmeiset.

Eiköhän uskovainen tiedä käytännössä synnin vahingosta sillä mitä enemmän tekee omatuntoaan vastaan sitä enemmän sattuu vahinkoa.
Haureuden ajatuksia ei voi välttää, mutta haureuden teon voi estää.

Synnin estäminen kuitenkin niin että sen on lähdettävä ajatuksista (myös Luther). Jaakobin kirje kuvaa näin.

14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!


Johanneksen kirje näyttää eroitavan uskovaisten tekemät synnit isoihin ja pieniin, kuolemaan ja ei kuoleman.
1. Joh. 5:16. Enkä tajua sitä täysin itsekään niin jääkön sen piteimmittä.

Kukako on kirjoittanut rekisteriraamattuun ne rekisterimerkinnät. Siellä luki muistaakseni, että huoruus on pahempi kuin varkaus. Olen luullut että Luther, ja pitänyt näitä oikeina kun ei niitä merkintöjä harhaoppisiksi ole siionissa sanottu, mutta ihme juttu, siksi kummastelen. Kun on tätä toistakin käsitystä. Laitoin mitä raamatusta mieleen tulee. En varmaan ole vastaamassa, mutta tarkastelkaa etten höpöjä puhu.

Lue lisää

Kyllä noista lainaamistasi raamatunkohdista voisi päätellä, että rangaistuksia olisi eritasoisia ja helvetissä olisi useita "karsinoita". Toisaalta ajattelutapaan liittyy ongelmia. Sen mukaan ihminen voisi teoillaan ja tekemättä jättämisillään lieventää rangaistustaan, joskaan ei kokonaan välttää sitä. Puhtaaseen armoon uskovalle se kuulostaa omituiselta. Toinen ongelma on mielestäni synnin määritelmä: Synti on eroa Jumalasta, synti on Jumalan tahdon vastaisesti elämistä, synti on vihaa Jumalaa vastaan jne. Jos kaikki synnit eivät erotakaan Jumalasta (=kadota), niin mitä synti silloin on?

Ajatusten synnit olen itsekin ymmärtänyt aina perisynnistä johtuviksi. Eiväthän ne kadota, jos niitä jatkuvasti laitetaan armon alle ja heittäydytään Jumalan armon alle. Siksi kristillisyydessämme nähdään hyväksi pyytää myös epäilyksiä ja kiusauksia anteeksi. Uskovainen ihminen pelastuu syntisenä, mutta vanhurskaana, pahana, mutta pyhänä. Mutta samahan pätee myös tekosyntien kohdalla: Ne eivät kadota, jos niitä jatkuvasti laitetaan armon alle. Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän... Minun ymmärrykseni mukaan tekosyntien anteeksi uskomisessa tulee ongelmaksi nimenomaan ihminen.

Perisynnin turmelema ihminen ei voi välttää ajatusta, mutta synnin tekeminen vaatii aina päätöksen. Tekosynnin voi siis ainakin periaatteessa välttää. Ehkä ero on siinä, että tekosynnissä on itse asiassa tapahduttava useaan kertaan sydämen luopumus Jumalasta.

Ihmisen paluun Jumalan luo tulisi olla luopumusta synnistä. Kun ihminen uskoo evankeliumin, hänen tulisi ajatella ettei enää niin syntiä tee. Mutta vain Jumala näkee ihmisen sydämeen, ja ihmisen liha on heikko. Tuskin kukaan voi kerskata sillä, että olisi AINA parannusta tehdessään täydellisesti luopunut edes niistä pienistä helmasynneistään. Ei löydy ensimmäisen kiven heittäjää.

Saattaa olla, että käsitykseni syntien yhtäsuuruudesta Jumalan edessä johtuisi niiden armokohtelusta. Toisaalta sekä syntien yhtäsuuruuteen että erisuuruuteen liittyy ongelmia. Raamatun pitää luonnollisesti olla ylin auktoriteetti uskovaisille tässäkin asiassa. Jollain tavalla synnit näyttävät todella olevan erisuuruisia. Ihmisten mielissä ne varmasti ovat aina sitä. Toisaalta pidän syntien luokittelua tarpeettomana. Omatuntoni joka tapauksessa useimmiten kertoo (jollei ole synnin tähden tullut sokeaksi), mitä ei kannata tehdä. Katuvalle taas saarnataan aina anteeksi, kuten Paavali toteaa: "Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:" (Room.5:20)

Hynde kirjoitti:

Raamatun mukaaan jokainen tuomitaan tekojensa jälkeen. Jokaisesta väärästä teosta joutuu vastaamaan. mm. Herra ei jätä rankaisematta joka hänen nimeänsä turhaan lausuu.

Raamatussa on mielestäni selkeästi että kukin palkitaan sen mukaan miten eli.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

Ei voi jäädä uskottomat tuudittautuu että heille on sama rangaistus kuin naapurille niin ettei haittaa tai kannattaa tehdä syntiä niinkauan kun on aikaa. Vaan aina on vastuussa siitä suuresta armon velasta. Kuka tuhannen kuka kymmenen tuhannen leivistkän verran. Heidän omatuntonsa ei syytä heitä vain epäuskosta vaan kaikesta sen hedelmistä.

Uskovaisille on sama palkka. -Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja toisinpäin.

Uskottomat tuomitaan syntiensä mukaan.
On kertynyt velkaa kymmenen tuhannen leiviskän ja niin edelleen. Pahiten näyttää saavan ne jotka luopuivat uskosta

2. Piet. 2:21
Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli

tai eivät uskoneet vaikka näkivät. Ei muuten turhaan Jeesus sano että tälle paikalle, galileassa, on kovempi tuomio kuin sodomalle. Tämä epäuskon synti opetettiin jo pyhäkoulussa.


Matteus 11
22 Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.

24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä

Siitä voi päätellä että sodoman synneille on kyllä paha palkka kun niihin verrataan. Tuomio ei näytä olevan kaikille sama, vrt. Galilea.
Jumala on oikeudenmukainen. Jokainen vastaa jokaisesta teostaan.

19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

5 Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
6 Joka antaa itsekullekin hänen töittensä jälkeen,



Mutta vanhurskaille ei lueta heidän syntejään.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Suurista synneistä on suuri vahinko. Mielestäni raamattu ei turhaan varoita niin monesti joistain synneistä erikseen.

18 Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.

Suuri vahinko sattuu monissa jo ajallisesti. Lihan työt ovat ilmeiset.

Eiköhän uskovainen tiedä käytännössä synnin vahingosta sillä mitä enemmän tekee omatuntoaan vastaan sitä enemmän sattuu vahinkoa.
Haureuden ajatuksia ei voi välttää, mutta haureuden teon voi estää.

Synnin estäminen kuitenkin niin että sen on lähdettävä ajatuksista (myös Luther). Jaakobin kirje kuvaa näin.

14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!


Johanneksen kirje näyttää eroitavan uskovaisten tekemät synnit isoihin ja pieniin, kuolemaan ja ei kuoleman.
1. Joh. 5:16. Enkä tajua sitä täysin itsekään niin jääkön sen piteimmittä.

Kukako on kirjoittanut rekisteriraamattuun ne rekisterimerkinnät. Siellä luki muistaakseni, että huoruus on pahempi kuin varkaus. Olen luullut että Luther, ja pitänyt näitä oikeina kun ei niitä merkintöjä harhaoppisiksi ole siionissa sanottu, mutta ihme juttu, siksi kummastelen. Kun on tätä toistakin käsitystä. Laitoin mitä raamatusta mieleen tulee. En varmaan ole vastaamassa, mutta tarkastelkaa etten höpöjä puhu.

Lue lisää

Tästä on viittaus mm. Heprealaiskirjeeseen, huomasitkin varmaan sen:

"Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat." (Hebr.10:26-27)

Samantyyppisiä asioita on muissakin viittauksissa.

Hyvin kirjoitit vl-mummo;
¤Osittain tuon harhaopin ja väärän hengen hedelmää ovat vanhoillislestadiolaisten keskuudessa tehdyt pedofiliarikokset ja niiden vähättely ja laajamittainen salaaminen, sekä laajamittainen pedofilian uhrien kiusaaminen mm hoitokokouksissa, sekä heidän katkeraksi pilkkaaminen. ¤

On selvää, että paholaisen tekoja tekee liike jonka ylpistynyt johto on sen vallassa.

onnekis rivi-vl:issä on vielä Pyhän Hengen voimassa matkaa tekeviä.