Olen seurustellut reilun vuoden aivan mahtavan miehen kanssa ja olemme alkaneet harkita yhteenmuuttoa. Ongelma on kuitenkin se, että kumppanini ei voi SIETÄÄ lemmikkejäni!
Minulla on kaksi kissaa ja yksi koira. Olen lapsesta asti ollut todella eläinrakas ja tälläkin hetkellä lemmikkini merkitsevät minulle todella paljon. Olen myös vakavasti harkinnut ammattia eläintenhoidon parissa.
Mieheni hyvin suora ja ehdoton viesti on kuitenkin, että koira saa jäädä mutta kissoista pitää päästä eroon, muuten ei voida asua yhdessä (ei voi kuulemma sietää kissankarvoja, ihan niin kuin koirasta ei lähtisi karvaa!!).
Haluaisin kuulla jos jollakin on ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja mitä olette tilanteelle tehneet? Tai ihan vain pelkkiä mielipiteitä, onko oikein ottaa lemmikkieläin ja luopua siitä kumppanin takia? Vai onko oikein ylipäätänsä vaatia kyseistä asiaa?
Auttakaa kiitos!
Minulla on kaksi kissaa ja yksi koira. Olen lapsesta asti ollut todella eläinrakas ja tälläkin hetkellä lemmikkini merkitsevät minulle todella paljon. Olen myös vakavasti harkinnut ammattia eläintenhoidon parissa.
Mieheni hyvin suora ja ehdoton viesti on kuitenkin, että koira saa jäädä mutta kissoista pitää päästä eroon, muuten ei voida asua yhdessä (ei voi kuulemma sietää kissankarvoja, ihan niin kuin koirasta ei lähtisi karvaa!!).
Haluaisin kuulla jos jollakin on ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja mitä olette tilanteelle tehneet? Tai ihan vain pelkkiä mielipiteitä, onko oikein ottaa lemmikkieläin ja luopua siitä kumppanin takia? Vai onko oikein ylipäätänsä vaatia kyseistä asiaa?
Auttakaa kiitos!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Itse en pystyisi luopumaan ikinä kissoistani. Aika julmaa mieheltäsi. Mielestäni ei ole oikein vaatia sinua luopumaan eläimistäsi, jos ne todella ovat rakkaita sinulle ja tykkäät paljon eläimistä. Saa luvan miehesi totutella asiaan.
Ikinä en luopuisi! Jos mies todella sinua rakastaa niin oppii välittämään eläimistäsikin! Älä anna ukkelille periksi, eläimet ovat kuitenkin eläinrakkaalle osa identiteettiä! Tsemppiä
miettimässä lemmikkien hylkäämistä jonkun miehen vuoksi!!! Sano sille miehelle, et pakettiin kuuluu myös kissat ja koira ja jos ei kelpaa niin heippa vaan.
Herätys pahvi!
Varmaan jo seurustelemaan alkaessaan sinun lemmikeistäsi,että mieti mistä joudut sitten seuraavaksi luopumaan hänen takiaan.
Ehkä parempi kuitenkin metsästää sellainen mies joka tykkää jo valmiiksi ajatuksesta elää elämänsä eläintarhassa.
Itse en voi sietää olioita joilla on enemmän kuin kolme jalkaa, ja olen sen kriteerin pitänyt mielessä myös miestä valitessa. Yhdistää kummasti kun saa lenkkeillessä äristä yhdessä koirankusettajille ;)
Tämä henkilö ilmeisesti kuvittelee että ihmiset yksin omistavat maailman kun on niin hyh, phyi asenne eläimiä kohtaan..
Sehän on periaatteessa aivan sama mitä minä kuvittelen maailmanjärjestyksestä, mutta tosiasia on että eläimistä en pidä. Ei se tarkoita että niitä potkisin tai muuten kiusaisin, vaan yksinkertaisesti en pidä niistä enkä koskaan hankkisi niitä itselleni. Taitaa olla enemmän itselläsi ongelma erilaisten mielipiteiden kunnioittamisessa.
Ei ole vaan siinä tavassa miten ne tuodaan julki..Yleensäkin jos halveksii viattomia elollisia olentoja täytyy jostain syy löytyä. Sen ymmärrän jos ei vaan pidä eikä toki itsellään tarvitse olla, mutta että puhutaan kuin rutosta on jo toinen asia.
Minua huvittaa myös suunnattomasti (maanisen eläinvihan ohella, luonnollisesti) ärsyttää mielipiteilläni ihmisiä, jotka hakevat hyväksyntää elukoilta joilla puolestaan ei ole keinoa sanoa koskaan omistajilleen vastaväitettä. Nämä ihmisethän eivät yleensä tule toimeen oman rotunsa kanssa, vaan purkavat yksinkertaisuutensa puhekyvyttömille, aina pakon sanelemana vastaanottavaksi osapuoleksi joutuneelle karvaturrille. Eläinparat!
Kjäh kjäh ;)
Se nyt on sinun mielipiteesi, eläinrakkaat ihmiset tosin ovat yleensä tunnerikkaampia ja sosiaalisempia koska pystyvät osoittamaan tunteita muillekin kuin oman rotunsa edustajille. Ja sitähän et voi tietää miten eläimet ihmisiä ohjailevat omalla tavallaan eikä vain ota kaikkea vastaan kun et kerran eläinten kanssa vuorovaikutuksessa elä.Eläimenkin kanssa eläminen vaatii taitoja joita kaikilta ei löydy.Näin se menee.
Tämä nyt menee kyllä aiheen vierestä, mutta tällainen teksti kyllä ihmetyttää hieman tätä miestä.On se ikävää jos eläimet tuollatavalla kauhistuttavat.Eihän niitä kenenkään itselleen pidä ottaa, kuitenkin hyvin hyökkäävä asenne sinulla N24.Tämä on varmasti jo vanhemmilta opittua toimintaa. Ja Jaana älä luovu lemmikeistäsi jos et halua pikkuhiljaa luopua muustakin, vaikuttaa mies manipuloivalta.Ei millään pahalla
Parempi ehkä kuitenkin lopettaa jauhaminen ja elää omaa elämäänsä joko eläimillä tai ilman. Lopetan tämän näin koska en täällä ehdi tänään kirjoittamaan enempää. Jokainen jatkakoon valitsemallaan tyylillä.
Tää on selkee provo!
Mikäs tuossa viestissä nyt oli niin kauheaa? Kukin elää tavallaan, eikä siitä tarvii alkaa muiden ärisemään. Ei se teiltä pois ole jos joku ei tykkää eläimistä? Minäkään en pidä eläimistä (etenkään koirista) enkä myöskään lapsista paitsi jos ne ovat jonkun muun... Ihan kiva on jos joku ystävistä tuo vaikka koiransa hoitoon, pidän siitä kyllä hyvää huolta mutta itselleni en haluaisi
Kiitos :)
Ukko pihalle jos koko perhe ei kelpaa!
En ikinä luopuisi kissoistani, jos joku miehentekele sitä vaatisi.
Nämä kissat ovat minun ensimmäiset lemmikkini ja ne ovat olleet minulle reilun vuoden ajan. Olen aikuinen nainen enkä koskaan en olisi voinut kuvitellakaan, miten rakkaiksi lemmikit voivat tulla.
Päinvastoin tuollaiset vaatimukset tekisivät itselleni helpommaksi luopua tuollaisesta kaverista. Onneksi nämä kissat on otettu mieheni kanssa yhteisellä päätöksellä :)
Kissani kuuluvat perheeseni enkä haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei meitä hyväksy sellaisina kuin olemme. Olisin mieluummin kolmestaan kissojen kanssa, kunnes löytyisi parempi kaveri.
Minkälainen luonne miehesi on kun "ei siedä kissoja" ja haluaa sinun luopuvan niistä. Hän ei ilmeisesti ymmärrä laisinkaan lemmikkieläinten arvoa.
Itseltäni meni aikoinaan fiilikset heti mieheen joka piti kissoja ällöttävinä. Ja löysin hyvän miehen joka pitää lemmikeistä.
Ja ajattelepa jos nyt luovut lemmikeistäsi ja sitten miehesi, kun luonne muutenkin kuullostaa vähän miltä kuulostaa, löytääkin vaikka toisen naisen tms menee sukset ristiin.. ottaisitko sitten sinkkuna uusia lemmikkejä ja luopuisit niistä taas tarvittaessa? Ja lemmikit hankkiessasi olet sitoutunut niistä huolehtimaan niitten loppuelämän ajan, jostain kissavihaajasta huolimatta.
En ikinä luopuisi kissoistani.
En koskaan. Teidän kannattaa keskustella asiasta pitkään ja hartaasti - siis yhteen muuttamisen suhteen - mikä miehen saa vieroksumaan kissoja niin syvästi. Jos ei kantansa muutu, niin on syytä miettiä yhteenmuuttamista oikein pohjamutia myöden - kannattaako tosiaan??
eläimistä.Se nyt vaan on niin.
Mutta mun mielestä ei kyllä kukaan voi vaatia ketään luopumaan lemmikeistään.Itse eläinrakkaana ihmisenä ja tällä hetkellä koiran omistajana tiedän,miten tärkeitä lemmikit omistajilleen on.Sama ku vaadittais luopumaan lapsesta!
Mies on tiennyt koko ajan sun kissoistasi.Käsittämätön vaatimus.Älä edes harkitse tuollaista ehdotusta.Seuraavaksi menee koira.
Elä nyt helvetissä luovu lemmikeistäsi..
Miten mies voi muuten edesolla "aivan mahtava" jos ei voi sietää kissoja..
Ainakin omallakohdallani on selviö, että kierrän eläinten vihaajat kaukaa.
Pistä kiertoon, koska parempia löytyy joka kulman takaa!!!
Ei ole tosiaankaan helppo vastata tuohon kysymykseen.
Minulla ei ole tällä hetkellä omaa leimmikkieläintä mutta on ollut. Allergian takia olen niistä luopunut. Siis luopumisesta on jo kokemusta.
Eläimet ovat tärkeitä elämän ilostuttajia. Ne ovat uskollisia ja luotettavia mitä taas ihmiset usein eivät ole.
Haluanko suhteen ihmiseen vai suhteen eläimeen? Sitä kannattaa miettiä.
Eläimet ovat tietenkin vain eläimiä. Usein niille annetaan ihmisen sija elämässä ikään kuin korvaamaan oikeaa suhdetta toiseen ihmiseen. Todellisuuden taju on monilta kadonnut. Eläimiä inhimillistetään.
Toisaalta voisin löytää jonkun joka myös pitää eläimistä. Se olisi onnellisin vaihtoehto. Mutta onko aikaa etsiä sellaista miestä. Hyvän suhteen rakentamiseen menee kuitenkin vähintäänkin pari kolme vuotta. Uusia ehdokkaita ei eteen tule joka päivä.
Eikö ole niin, että eläimet on luotu eläimiä varten ja ihmiset ihmisiä varten.
Tässä perusteita sille miksi luulisin luopuvani lemmikistäni, jos rakastamani mies niin vaatii.
Kova paikka se silti olisi.
Muutettiin miehen kanssa yhteen koska tulin raskaaksi ja sillä hetkellä muutto tuntui oikealta. Mukana muutossa tuli sitten myös koirani (kääpiökoira).
Tästäpä ongelmat alkoivat pikkuhiljaa...
Koira on aina ollut kova haukkuja (haukkuu ovikelloa, Paukauksia, uusia ihmisiä kotona ja silloin jos jää yksin).
Saimme ensimmäisen varoituksen koiran takia.. Koira jätettiin kotiin sitruunapanta kaulassa mutta pannasta oli loppunut sitruuna-aine, joten koira haukkui noin pari tuntia illalla. Tästä lähin jätimme koiran sitten aina miehen kotia hänen vanhemmille ja siskoille (omakotitalo).
Koiran he laittavat kylpyhuoneeseen jos itse lähtevät jonnekkin. Tästä seuraa se että koira haukkuu siellä ja saattaa tehdä tarpeita kylpyhuoneen lattialle.
Koira on myös kotonamme tehnyt tarpeita lattialle (vanha koira 13v).
Kaikkea on sattunut ja tapahtunut ja tilanne nyt raskauden jälkeen.
Koira ei saa olla enää missään muualla kuin vessassa. Pienimmästäkin haukahduksesta tai murahduksesta mies rankaisee koiraa rajusti (kerran löi niin ettei koiran jalat kantaneet)Mies uhannut tappaa ja taittaa niskat koiralta jos haukahtaa..
Miehen kotona koira saa olla vain yhdessä huoneessa kokoajan. Jos koira "itkee" perään niin koiran he laittavat ulos pensaikkoon kiinni oli asteet mitkä tahansa (koiralla erittäin ohut turkki ei pohjavillaa).
Käytimme koiraa eläinlääkärissä ja koira pitäisi leikata mutta rahaa ei ole ja eikä kuulemma edes leikkattaisi vaikka olisikin.
Tarinassa vielä paljon muutakin... :'-(
Tilanne se että jään yleensä kotiin koiran kanssa, koska koiraa ei voi jättää enää hoitoon miehen vanhempien luokse eikä yksin kotiin. Mies kulkee lapsen kanssa kylillä yms. Muutenkin suhde mennyt päin H*******ä.
Ei hyvänen aika.. Kuinka kestät ja hyväksyt että koiraa kohdellaan noin?! Lyömistä koira ei ymmärrä, vaan voi vain itseään syyttää jos koiraa ei ole tavoille saanut opetettua järkevästi. Ja käsitätkö että jos koiraa kohtelee noin saattaa hyvin kohdella lastakin kun tarpeeksi hermostuu. Koira on vanhus ja vaatii rauhallista elämää ehtoopuolella. Toivottavasti saat tolkkua tilanteeseen, älä anna miehelle tuota vaihtoehtoa, vaikuttaa täysin pelottavalta toiminnalta.
Miten ihmeessä annat koiraasi kohdella noin? Kyllä pistää vihaksi. Jätä noin sadistinen luonne. Koirahan on täysin ihmisten armoilla ja on todella julmaa ja raukkamaista kohdella sitä kuvailemallasi tavalla.
Ei koira hakkaamalla opi. Eikös joku koirien kouluttaja voisi neuvoa noissa haukkumis-ongelmissa?
Taisin menettää yöunet koirasi takia....
En siis ole luopumassa kissoistani missään tapauksessa. Eläimet tulevat aina kuulumaan minun elämääni ja tulevaisuudessa (jos joskus sen oikean löydän) myös perheeni elämään.
Minä en tiennyt mieheni ajatuksista viikkoa sitten vielä yhtään mitään. Hän on hyvin taitavasti osannut esittää pitävänsä eläimistäni, sillä olen selittänyt miten rakkaita ne minulle ovat.
Tämä ehto tipahti tosiaan aivan tyhjästä! Olen miettinyt pääni puhki josko asian takana voisi olla jotain muuta, mutta hän vakuuttaa rakastavansa ja haluaa viettää koko loppuelämäsä kanssani. Tiedän mitä sitoutuminen hänelle merkitsee, joten uskon hänen olevan tosissaan.
Nyt tuntuu kuitenkin siltä etten ole tuntenut koko miestä lainkaan!! En edes tiedä mitä ajatella...shokki ja suru :(
Niin sitä pitää ;)
Niinpä. Jotenkin aina arvostan oman mieheni kertomaa, kun hän tapaa työssään ihmisiä, joilla on "paljon" kotieläimiä. Mieheni mielestä, jos kotona on enemmän kuin kaksi kotieläintä silloin on jotain pielessä. Jossain vaiheessa se ihminen ei enää jaksa pitää huolta siisteydestä tai siitä, ettei ne eläimet saa valtaa.
Mutta nyt oli kysymys sinun elämästäsi. Sinä päätät, mikä on sinulle tärkeintä elämässä. Se toinen ihminen vai ne kotieläimet. Jos valitset ne eläimet niin ei siihen sitten sovi se toinen ihminen. Jos taas pystyt luopumaan (luopuminen voi olla tosi vaikeaa) ja valitset sen miehen, mieti mitä hän tuo sinun elämääsi sellaista, mitä ne eläimet eivät voi tuoda.
Nyt ne eläimet ovat riippuvaisia sinusta, onko se mies riippuvainen sinusta jne.
Kumpi on sinulle tärkeää??
älä missään nimessä alistu siihen... Jos olet aina ollut eläinrakas, niin siitä ei kannata luopua tuollaisen miehen takia. Itsellänikin todennäköisesti tulee eteen se tilanne että täytyy valita hevosten ja miehen väliltä. Hevoset ovat olleet haaveeni nappulasta lähtien ja en hyväksy sitä, ettei kumppanini sietäisi niitä.
Mun hyvällä ystävälläni oli kissa ja 4 pentua. Vuoden hän oli seurustellu tyypin kans, kun muuttivat yhteen ja frendini piti luopua jokaisesta kissasta sen takia, että miehellä oli astma. Ystäväni on todella paljon katunut tuota, koska heidän suhde ei loppujen lopuksi sitten kestänytkään.
Voin taata sinulle, että jos luovut lemmikeistäsi miesystäväsi takia, niin olet TODELLA väärillä jäljillä, ja aivan 100%:lla varmuudella tulet ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan tämän tosiasian itsekin, jos et nyt sitä kykene ymmärtämään.
Lemmikit eivät ole todellinen asian ydin, vaan se on jossain muualla. Jos luovut lemmikeistäsi, niin tulet varmasti huomaamaan, että tämä ei ollut ratkaisu ongelmaan. Se tulee suhteessanne toistamiseen esille.
Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa takuu varmana vastauskena, että sano ei. Jos sinua rkastava ihminen asettaa ehdoksi sen, että sinä luopuisit omista rakkaista lemmikeistäsi hänen takiaan, niin voit olla varma, että suhde ei ole sillä tasolla, että vielä teillä on edellytyksiä ONNISTUNEESEN yhteiseloon. Rehellinen vastaukseni, kokemuksen pohjalta on, että ODOTA´. Sano, että et luovu lemmikeistäsi. Odota yhteenmuuton kanssa. Voin luvata, että esille tulee asioita, jotka paljastavat sinulle kuinka oikean ratkaisun teit, kun et tehnyt VÄÄRÄÄ ratkaisua luopuessasi sinulle rakkaista lemmikestäsi.
Itse asuin yhdessä miehen kanssa, joka halusi eroon lemmikeistäni. Lemmikkini ovat minulle kaikki kaikessa. Olin niin "rakastuneen" humassa, että aloin ihan tosissani harkita, että mihin laittaisin lemmikkini. Hetken jopa mietin niiden lopettamista, mitä ei kukaan, joka minut tuntee, voisi uskoa todeksi. NIIN olin epätoivoinen SAADAKSENI miehen, joka asetti ehtoja yhteiselle asumiselle, yhdessä olemiselle ja pysymiselle. Halusin hänet millä hinnalla hyvänsä.-- No onneksi en kuitenkaan toiminut vasten sydäntäni, ja JÄRKEÄNI. Tajusin, että se tulisi aina olemaan välillämme, jos hänen takiaan luopuisin olennoista, joita todella rakastan ja jotka luottavat minuun kuin elämään. Olen lemmikkieni äiti.
Aikaa myöten (suht nopeasti)tuli esille, että vaikka olisi luopunut oikeasta kädestäni miehen takia, niin se ei olisi riittänyt pitämään meitä yhdessä. Mies asetti aina erilaisia ehtoja ja "syitä".
Voin luvata sinulle, että koirat eivät ole ongelma. Jos hän haluaa mennä yhteen SINUN (ei omien ehtojensa) kanssasi ja ennen kaikkea, JOS teillä on todellisia edellytyksiä yhteiseloon, niin se onnistuu ilman että täytyy esittää toiselle täsyin epäeettisiä ehtoja.
Sydänsuruistani selvittyäni (mies jätti minut, onneksi en hankkiutunut koiristani eroon, en olisi ikinä kyennyt elämään asian kanssa) kohtasin miehen, joka rakastaa minua. Ja koiriani.
Ymmärrän miten vaikeaa on kohdata näitä asioita, joita sinulle kirjoitan. Olen itse ollut siinä. Lupaan sinulle, että väärät päätökset eivät johda hyviin asioihin.
Itselläni on ollut koira ja nyt on kissa. Missään nimessä en lemmikeistäni luopuisi. Ne ovat kuitenkin minulle todella tärkeitä ja vähän niin kuin omia "lapsia". Varmasti sinullekin. Mielestäni miehelläsi ei ole oikeutta esittää tuollaista vaatimusta. Lemmikkisi ovat kuitenkin osa sinua ja elämääsi (varsinkin kun kerran harkitset tuollaista ammattia). Ehkä hän on mustasukkainen, koska huomioit niitäkin miehesi lisäksi. Vaikka kuulostaa varmaan tyhmältä niin se voi olla totta. Itse olen törmännyt tällaiseenkin mustasukkaisuuteen.
Ei ketään voi pakottaa pitämään eläimistä, tai edes sietämään niitä. Sinun siis pitää valita, haluatko elää tämän miehen vai kissojen kanssa. Sillä, miten joku muu toimisi, kuten kysymyksessäsi haluat tietää, ei ole mitään väliä. Kysehän on sinun parisuhteestasi ja eläimistäsi.
Mies on sietänyt jo reilun vuoden elukoitasi,nyt mies testaa tärkeysjärjestystä.
Olet kuin oletkin valinnan edessä,joko tai.
Nykyään on niin,että eläin vie voiton ja miehet saa mennä.
Eläintarhat rules.
Miehiä riittää,myös niitä eläinrakkaita,joten anna mennä jos on mennäkseen,löydät ehkä miehen ,joka tykkää elukoistasi.
Sillä miehelä voi olla lapsi/lapsetkin suunnitelmissa,eikä hän halua lapsen syntyvän eläintarhaan.
Toivottavasti tästä on apua päätökseen.
Et ole kiitollisessa tilanteessa...
Mulle oli sinkkuaikoina helppo valita: jos mies ei pidä tai hyväksy lemmikkiäni, mies lähtee.
Allergia on sitten eri asia. Mies voi olla vaikka kuinka eläinrakas muttei voi elää niiden kanssa. Exäni valitsi allergialääkityksen, ja jatkoi samalla linjalla uuden siippansa kanssa. Exälle eläimet ovat ilmeisesti omaa terveyttä tärkeämpiä. Omalla kohdallani en tiedä mitä tekisin...
En varmaan itse tulisi kovin pitkälle toimeen miehen kanssa joka ei pidä koirista ja eläimistä yleensäkään. Kyllä parisuhteessa tietyillä elämänarvoilla on merkitystä. Etenkin niillä, jotka toiselle ovat tärkeitä asioita. Intohimoa voi riittää vuoden pari, mutta pitkässä juoksussa ongelmia varmasti kerääntyy.
Itse en kyllä IKINÄ luopuisi yhdestäkään lemmikistä miehen takia, mutta uuden ottamista voisi sitten harkita tarkemmin. Siinä vaiheessa suhde mieheen onkin yleensä jo loppunut..
jos se siusta oikeesti välittää nii se ei jätä vaikka pidät kissasi. Kert syy ei ole allergia. En ymmärrä mikä miehiä vaivaa. Olen jättäny miehen kerran koiran ottamisen takia.. Mut lopulta koira ei haitannu. Sit tuli ero kuitenkin myöhemmin. Nyt tilanne taas sama. Nykyinen mies suvaitsee koirat mutta ei kania. Edelline kani nyt vast kuoli ja otan uuden tilalle. Niin eihän se käy. Nyt hän on eroomassa ku en tee niinkuin hän haluaa. Mies on kyllä narsisti. Eli normaalia käytöstä. Ite en aijo antaa periksi. Ooon jo luopunu nii monesta asiasta hänen takiaan et lähteköö sit lätkimään. Ei nuo miehet lopu.