Haastellinen KirjoitusKisa

Haastaan Jokisen pariskunnan kirjoittamaan aiheesta:
Kuukauden selibaatti

Aihe kirjoitettuna näytelmänä.

Haastan Jermun kirjoittamaan aiheesta:

Henkinen herääminen

Aihe kirjoitettuna runona.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Haastan Jermun kirjoittamaan aiheesta:

Henkinen herääminen

Aihe kirjoitettuna runona.

kuis paljon mulla on sitä armotonta aikaa?
Ei tällainen viisu kuule äkkiä synny, vaan siihen voi mennä peräti puolisen tuntia, kun se inspiraato iskee.
Sitäpaitsi siitä ei varmasti tule kivaa runoa, koska on sotatila.

Haastan Angiinan kirjoittamaan aiheesta: Kuuma Rakkaus. Runomuodossa.

Haastan Maxellen kirjoittamaan sadun aiheesta : Kuinka ämpäripää kesytetään.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Haastaan Jokisen pariskunnan kirjoittamaan aiheesta:
Kuukauden selibaatti

Aihe kirjoitettuna näytelmänä.

Tuo on paha. Mielikuvitus natisee äärirajoillaan. Eiköhän me jotenkin tuosta selvitä. Kirjoittamisesta siis. CU.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Haastaan Jokisen pariskunnan kirjoittamaan aiheesta:
Kuukauden selibaatti

Aihe kirjoitettuna näytelmänä.

Näytelmässä on kolme näytöstä...
ja kirjoitamme sen osa kerrallaan...

Tervetuloa seuraamaan näytelmää:

Sadan vuoden yksinäisyys l. 30 päivää selibaatissa.

t. Jokiset ;)

Jermu kirjoitti:

kuis paljon mulla on sitä armotonta aikaa?
Ei tällainen viisu kuule äkkiä synny, vaan siihen voi mennä peräti puolisen tuntia, kun se inspiraato iskee.
Sitäpaitsi siitä ei varmasti tule kivaa runoa, koska on sotatila.

Lue lisää

Aloituksessa oli tuo kisan lopetus mainittuna, eli pe klo 12 mennessä.
Toteasin sinun ottaneen haasteen vastaan!

Kirjoituksen aiheena:

Elämäni naisena.

Muoto pakinana.Tarkoituksena kirjoittaa ,niin kuin olisit nainen.

Väliotsikoin jäsennelty tarina aiheesta:

Miten paljon parempi maailma on ilman silkkiä ja samettia.

Aihe: Kun menetin kykyni kirjoittaa ja puhua.

Vallan kahvassa, kynsin hampain.

Päivä jolloin en löytänyt yhtään ainutta linkkiä.

JokisenEväs kirjoitti:

Väliotsikoin jäsennelty tarina aiheesta:

Miten paljon parempi maailma on ilman silkkiä ja samettia.

..nauraa katketakseen)))että onkin keksitty. *silittelee silkkilakanaansa kaihoisasti:)))

Menetin kykyni organisoida yhtään mitään.

Kahdessa kilpailussa jäin jumboksi.

Hippalitta kirjoitti:

Aihe: Kun menetin kykyni kirjoittaa ja puhua.

...tätäkään ei kyllä voi ohittaa, ei sit millään:-))
otan vastaan haasteen

esitystapa, mutta toivon että asiantuntijat ehdottavat ko. henkilöille epäominaisinta tyyliä. Jookos??????

Tässä aihe:

Kun minusta tuli nunna.

Lajina esitelmä, tarkoituksena saada naisia käännytetyksi "synnittömään" elämään. Esitelmä tapahtuu ilotalossa, tai jossain rähjäisessä satamakapakassa.

Aiheenasi on:

Kielellinen esileikki.

Kirjoituksen tarkoituksena on saada aikaan mahdollisimman selkosanainen draama kielellisen ilmaisun mahdollisuuksista ja väärinymmärryksen kivualiaasta kokemuksesta.Kuvittele itsesi kirjailijana , joka on saanut pakerretuksi esikoisteoksensa painokuntoon ja markkinoitavaksi Joulumyyntiin.

Taikis kirjoitti:

Haastan Angiinan kirjoittamaan aiheesta: Kuuma Rakkaus. Runomuodossa.

Olen eksynyt
Mieleni on rauhaton
Olisitpa täällä nyt

On työlästä olla aina henkevä
En löydä sanoja
Kanssasi saisin olla verevä

Sinä osaat kuunnella
Pitää sylissä
Ja sielun haavat ommella

Sinulla on pehmeät huulet
Tulisit jo
Vai, puupökkelöksikö sinä minua luulet?

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Kirjoituksen aiheena:

Elämäni naisena.

Muoto pakinana.Tarkoituksena kirjoittaa ,niin kuin olisit nainen.

Jos ehdin, niin naputtelen, vaan voipi olla, että en ehdi. Tuliko tarpeeksi epäselväksi?=)

Kuinka käännän väärintekijälle toisenkin poskeni?

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

max-life kirjoitti:

Jos ehdin, niin naputtelen, vaan voipi olla, että en ehdi. Tuliko tarpeeksi epäselväksi?=)

Todettakoon, että olet ottanut haasteen vastaan.
Jos kiire yllättää, niin voit kaupata haasteen sit jollekin muulle.Mutta uskoisin sulkakynästäsi nyt perjantaihin menessä pakinan irtoavan vaikka lainatulla ajalla:-) Kyllä se sulta syntyy, joten odotellaan.(hih* etkait vain suunnitellut synyttää*

Taikis kirjoitti:

Haastan Maxellen kirjoittamaan sadun aiheesta : Kuinka ämpäripää kesytetään.

Erittäin hyvä aihe sadulle, otan haasteen vastaan ja kehittelen juonta hiljaisuudessa...

Maxelle kirjoitti:

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

Lue lisää

..nyt menee harkintaan myynkö tämän.

Maxelle kirjoitti:

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

Lue lisää

Eli tän aiheen :

Brutaali kielenkäyttö.

Pieni ohjekirjanen.

Otatko vastaan, vai pannaanko myyntiin?

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Eli tän aiheen :

Brutaali kielenkäyttö.

Pieni ohjekirjanen.

Otatko vastaan, vai pannaanko myyntiin?

....no johan haaste kolahti! No elämässä pitää olla haasteita- siis otan vastaan. Mutta tämä riittää sitten minulle, muita haasteita en sitten hyväksy!

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Aiheenasi on:

Kielellinen esileikki.

Kirjoituksen tarkoituksena on saada aikaan mahdollisimman selkosanainen draama kielellisen ilmaisun mahdollisuuksista ja väärinymmärryksen kivualiaasta kokemuksesta.Kuvittele itsesi kirjailijana , joka on saanut pakerretuksi esikoisteoksensa painokuntoon ja markkinoitavaksi Joulumyyntiin.

Lue lisää

on tietysti alaani, kuinkas muuten. vaan vaan tällaisen oraalisen kontaktin konkreettinen, pikkutarkka kuvionti saattaisi hermostuttaa pikkusieluiset saamattomat ja controlin.

vaan paan kompiasen huuleeni ja pesen käsieni orvaskeden, jonka jälkeen mahdollisesti harkitsen teenkö sen vai enkäkö.

Maxelle kirjoitti:

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

Lue lisää

"smack"

tukkusutija kirjoitti:

"smack"

liian pieni
-smack-

aloittelija tarvitsee seikkaperäisen selostuksen!

tukkusutija kirjoitti:

on tietysti alaani, kuinkas muuten. vaan vaan tällaisen oraalisen kontaktin konkreettinen, pikkutarkka kuvionti saattaisi hermostuttaa pikkusieluiset saamattomat ja controlin.

vaan paan kompiasen huuleeni ja pesen käsieni orvaskeden, jonka jälkeen mahdollisesti harkitsen teenkö sen vai enkäkö.

Lue lisää

..peruuttavasi haastettasi. Sen verran ollaan tässä kielesi kiusittavinas jo totuteltu olemaan, että ei enää vähästä sielua ainaskaan pienennetä. Controlille voidaan anoa ansaittua sairaslomaa , jos ei muu auta. Joten paas vaan kieles kirjailemaan.*sano kieli keskellä suutaan somasti*

Haastan Massesedän kirjoittamaan vapaamuotoisen hakemuksen suosituksineen Rovaniemen raittiuslautakunnan palkatuksi puheenjohtajaksi.

Taikis kirjoitti:

Haastan Massesedän kirjoittamaan vapaamuotoisen hakemuksen suosituksineen Rovaniemen raittiuslautakunnan palkatuksi puheenjohtajaksi.

Tätähän voi sitten hyödyntää myöhemmin, vaikkei sinne Rovaniemelle pääsisikään. Ja mikseipä pääsisi...
Pitää mennä vaan ensin keräilemään noita suosituksia. Jos kävisi hakemassa mäyrikset ensin mukaan. Hop hop.

Hippalitta kirjoitti:

Kahdessa kilpailussa jäin jumboksi.

joskus on hyvä kulkea ennen kokemattomia polkuja..

kommu kirjoitti:

joskus on hyvä kulkea ennen kokemattomia polkuja..

ei kestä pää, tuikkaan tämän tuonne jonnekin muualle

Kirjoita mahdollisimman synkkä kuvaus syksystä ja vesisateesta!

Hurlumi ei ole ilmoittanut ottavansa haastetta, JOTEN HAASTE NYT sinulle:

kirjoita aiheesta, Kun minusta tuli nunna.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Tässä aihe:

Kun minusta tuli nunna.

Lajina esitelmä, tarkoituksena saada naisia käännytetyksi "synnittömään" elämään. Esitelmä tapahtuu ilotalossa, tai jossain rähjäisessä satamakapakassa.

Lue lisää

...siis iloluontoisille ilottomasta elämästä ja sen eduista? Mihin aikaan pe:na pitää olla valmis, hiukka kiirettä pukkaa muissa asioissa ja haluan perehtyä peusteellisesti?

-NK- kirjoitti:

Hurlumi ei ole ilmoittanut ottavansa haastetta, JOTEN HAASTE NYT sinulle:

kirjoita aiheesta, Kun minusta tuli nunna.

Nyt vasta ehdin lukemaan kaffepalstan ja sitten jo heti perutaan...

Manipulaatiota suomalaisuudesta - miksi kannattaa olla suomalainen?

Joulun kokemuksia - miksi mikään jouluruoka ei maistu?

Kielellisen viestinnän haittatekijöitä - omakohtaiset kokemukseni.

Vihamielisyyteni - ja miten hoidan sitä.

Naisen tuoksu - yksinäinen kulkuri muistelee.

hurlumi, ejk kirjoitti:

Nyt vasta ehdin lukemaan kaffepalstan ja sitten jo heti perutaan...

Okoo ...tää haaste oli sulle alunperin, joten jos Pirre ei nyt suutu , niin mun puolesta voitte kirjoittaa tästä kumpikin.

Rakentavampi ehdotukseni olisi, että sinä heittäisit oman haasteen Pirrelle. Nääs kun mun kiintiö haasteiden heittoon on täyttynyt.

--toivon että päästään yhteisymmärrykseen----

-NK- kirjoitti:

Okoo ...tää haaste oli sulle alunperin, joten jos Pirre ei nyt suutu , niin mun puolesta voitte kirjoittaa tästä kumpikin.

Rakentavampi ehdotukseni olisi, että sinä heittäisit oman haasteen Pirrelle. Nääs kun mun kiintiö haasteiden heittoon on täyttynyt.

--toivon että päästään yhteisymmärrykseen----

Lue lisää

...vaikkas mä olen jo 5 haastetta heittänyt, niin saan sitten heittää vielä kuudennen ja ja...

Kiva kisa!

norMix evk kirjoitti:

Kuinka käännän väärintekijälle toisenkin poskeni?

Luultavasti kirjoitan tarinan Stonesta...Huahahahahahahaaaa!

Maxelle kirjoitti:

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

Lue lisää

Yritän pahaisesti.

hurlumi, ejk kirjoitti:

Joulun kokemuksia - miksi mikään jouluruoka ei maistu?

no okei kirjoitan kunhan selviän ekaksi mukavimmasta päivästä...:D

Perskules...pahan panit poloiselle:D

hurlumi, ejk kirjoitti:

Manipulaatiota suomalaisuudesta - miksi kannattaa olla suomalainen?

Yrittäneelle ei laiteta paperipussia päähän. (suomalainen sananlasku)

hurlumi, ejk kirjoitti:

Naisen tuoksu - yksinäinen kulkuri muistelee.

Sää luat mulle paineita! Mut vaikka kauhee kiirus niin koitan äkkiä jotain vuakses..

hurlumi, ejk kirjoitti:

Kielellisen viestinnän haittatekijöitä - omakohtaiset kokemukseni.

..mutta myy tän , jos ei ehdi kirjoittaan.

Aihe: Kävin tanssiravintelissa käsillä kävellen.

Vinyylinhoito-ohjeet. Tyyli "niksi-pirkka", vähintään 3 niksiä

Hippa ja muut kansanleikit. Tyylinä opettajaseminaarin oppikirja.

Kiitokseksi haasteesta.
Aiheena olisi: Kermavaahdon käyttö arkisella ruokapöydällä. Saapi olla runo tai sitten ei.

Tieteelinen julkaisu:
Sidontatekniikan käsikirja

aiheena: kiireetön elämäni, runomuodossa.

aiheena: Silloin meni jauhot suuhun. Pakinan muodossa.

aiheena: Hurmaavat karkeat sanat makuuhuoneessa. Muoto vapaa.

Taikis kirjoitti:

aiheena: Hurmaavat karkeat sanat makuuhuoneessa. Muoto vapaa.

Sinä senkin taikkuliini, taisit arvata ettei mulla taivu nuo karkeat sanat makuukammarissakaan. Muuten erittäin hyvä ja mainio aihe. Sori taikkis, en taida pystyä tuohon. Tulee kauheeta änkytystä jos sitä alan väkertää. Olen nyt töissä ja koko loppuviikko menee myöhään, en ehdi millään kirjoittamaan. Siirrän tämän haasteen Mäksille. Sulla ei varmaan ole mitään sitä vastaan.

Aiheestakirjoitus: uskovaisen päiväkirja; -lukuisat katumusharjoitukseni

Siirtäisin sulle tämän Taikiksen mainion aiheen:
Hurmaavat karkeat sanat makuuhuoneessa. Muoto vapaa.
Otatko haasteen vastaan?

Taikis kirjoitti:

aiheena: kiireetön elämäni, runomuodossa.

Ohhoh...;)

Kuinkas tuollaisen haasteen mulle tyrkkäilit,
minulle onnettomalle pakertajalle lykkäilit...?
Vai kiireettömyydestäni kuulla haluaisit,
leppoisasta elämästäni kertoilevan halajaisit...
Nyt menen minä tirppa saunahan,
itseni koppiin pakotan kuumahan.
Puhtoiseksi itseni suihkussa peseksin,
joka paikan hinkkaan, pienet aivonystyränikin...

No ookoo. Yritän. Kiirehän sillä runolla sentään ei ole...?;)

kommu kirjoitti:

Aiheestakirjoitus: uskovaisen päiväkirja; -lukuisat katumusharjoitukseni

...että joku käyttää kanssani samaa nikkiä samassa ketjussa.

Tällainen feikkaus on perseestä joten fuck you idiot!

Tukkis tietty voi haasteeseen vastata, siitä ei ongelmaa, mut multa se ei ole lähtöisin.

kommu kirjoitti:

...että joku käyttää kanssani samaa nikkiä samassa ketjussa.

Tällainen feikkaus on perseestä joten fuck you idiot!

Tukkis tietty voi haasteeseen vastata, siitä ei ongelmaa, mut multa se ei ole lähtöisin.

Lue lisää

yksi nikki per lärvi, joujou

Viiltävä kipu vavahdutti ruumista, pieni äännähdys karkasi vaivihkaa.
Kivun ja avuttomuuden kyyneleet huuhtoivat poskiani.

"Joko rouva on valmis ottamaan kivunlievitystä?"..viileä välinpitämätön ääni kysyi melkein vaatien.

Käänsin sumean katseeni huolestuneisiin silmiisi ja pudistin heikosti päätäni.
Miten avuttomalta näytitkään.
Sinä, joka olit niin aina niin vahva.Sinä, jonka sylissä olin leiskuva tuli, kuumana kiehuva laava, raueten pieniksi laineiksi viilenevään rantahietikkoon.Sinä, joka kannattelit käsivarsillasi minua, meidän maailmaamme ja vakuuttelit ettei mikään, ei koskaan voi satuttaa.

Seuraava polttava kipuaalto salpasi hengityksen, paperille piirtyi tuskaisen teräviä huippuja yläreunaa hipoen ja pahoinvointi kiehui kurkussa etsien ulospääsyä.

"Kuulkaahan nyt pikkurouva, ei tästä nyt oikein tule mitään.Menen hakemaan lääkärin paikalle", sama viileä ääni oktaavia korkeampana, loittoni ja luojan kiitos paukatti oven perässään kiinni.

Mielessä velloi pelkkää mustaa pahaa tekevää kipua.Kumarruit puoleeni ja tuuditit sylissäsi kuin pientä lasta.
Hiljaa kuiskasit korvaani"Sinä vahva pieni naiseni, kuinka sinua rakastankaan", noilla taianomaisilla sanoilla sait minut uskomaan itseeni, meihin ja sait minut taistelemaan.

Yönhiljaisuuteen ilman ääntäkään syntyi pieni, niin tuuhea ja mustatukkainen tyttölapsi.Syvänsinisissä silmissään viisaus ja ihmetys.

Hämyinen sairaalahuone.Sängyllä posket palaen pieni pörröhiuksinen nainen, huulillaan haltioitunut hymy.Hikiset suortuvat liimantuneena poskiin, vieressä mies, ylpeä ilme väsyneillä kasvoilla kädet suojelavasti naisen ja pienen kapaloihin käärityn ihmeen ympärillä.

Pieni kapaloon kääritty lapsi silmät kiinni, tuhisten tuskin kuultavasti, huulia mutristellen.
Pientä vartaloa vavahduttaa röyhtäisy ja ohut maitovana valuu kutitellen pientä pulleaa poskea.

miksi mikään jouluruoka ei maistu.

Leipo merli nisua ja piparia,
välissä heilutteli luutaa ja imuria.
Askarteli, koristeli pirttiä omaa,
Joulun tullessa kaikki on somaa.

Osteli limppuja, juustoja, laatikoita.
Kinkunkin onneton sekä silliä ja omenoita.
Kertyi kaupunkireissuja monia,
paukutteli merli ahkeraan marketin ovia.

Jouluaattona kihisi uunissa kinkku,
hetken merli haaveili olevansa sinkku.
Saisi yksin ahtaa napansa eineen,
vähemmän jää kun jakaa kanssa perheen.

Aaattoiltana pöytä ruuasta notkui,
syöpöttely aamupuolelle jatkui.
Loistivat silmät, valittivat massut,
koirakin huokasi..ihmiset hassut.

Pirtin nurkassa lymysi vieras tuttu,
vieraista kurjin, se oksennusjuttu.
Aamulla pöydällä lojui herkut illan,
kalpeaa väkeä, alla vällyvillan.

Ei maistu tippakaan jouluruuat nyt ei,
naapurin kissa viimeisen lanttulootan vei.
Jos vuodessa unohtuu kokemus kurja,
ehkä ensi Jouluna jatkunee syöpöttely hurja:)

Mariet kirjoitti:

Siirtäisin sulle tämän Taikiksen mainion aiheen:
Hurmaavat karkeat sanat makuuhuoneessa. Muoto vapaa.
Otatko haasteen vastaan?

..vaikkakin kiirettä pitää. =)

max-life kirjoitti:

..vaikkakin kiirettä pitää. =)

Kiitos Maxi. Jäämme odottelemaan :).

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Aloituksessa oli tuo kisan lopetus mainittuna, eli pe klo 12 mennessä.
Toteasin sinun ottaneen haasteen vastaan!

Tyhjän päivän millä täyttäisin edes vajaaseen mittaan asti, senkö tilan ostan tavaroilla tukkoon.
Työpäivän täyden millä tyhjentäisin edes vajaaseen mittaan asti, senkö kiirehtimällä eteenpäin tyhjennän sopivaksi.
Lumi sataa hiljaa ulkona, mietin sitä, merkitystä onko sillä, onko millään.
Ajatuksia tulee uusia paljon, se täyttää päivän tyhjän, se tyhjentää työpäivän täyden...Se olet sinä.

Jermu kirjoitti:

Tyhjän päivän millä täyttäisin edes vajaaseen mittaan asti, senkö tilan ostan tavaroilla tukkoon.
Työpäivän täyden millä tyhjentäisin edes vajaaseen mittaan asti, senkö kiirehtimällä eteenpäin tyhjennän sopivaksi.
Lumi sataa hiljaa ulkona, mietin sitä, merkitystä onko sillä, onko millään.
Ajatuksia tulee uusia paljon, se täyttää päivän tyhjän, se tyhjentää työpäivän täyden...Se olet sinä.

Lue lisää

Tosin sinun olisi syytä laittaa tämä teksti tuonne kirjoituksien alle----------mutta toivon mukaan se täältäkin huomastaan. Osallistuu jokatapauksessa kisaan.

norMix evk kirjoitti:

Kuinka käännän väärintekijälle toisenkin poskeni?

Tasapainoinen ihminen pystyy aina asettautumaan toisen asemaan ja vaikeassakin kriisitilanteessa hän on valmis antamaan periksi.
Palstoilla on monta monituista kertaa tuotu esille, että kiusanhengille ei saa jankuttaa takaisin, vaan heitä on ymmärrettävä ja heille on annettava oma tilansa tässä monikulttuurisessa nettiympäristössä.
Tottahan se vaikeuksia tuo tullessaan, mutta tasapainoinen ihminen pystyy hyväksymään toisen hahmon erilaisuuden ja toisen heikkoudetkin.
Joskus, (hyvin harvoin kylläkin, koska olemme niin rauhallisia hahmoja täällä netissä) keskustelijat ajautuvat törmäyskurssille ja tulee riita ja tappelustilanne. Silloin viisaampi ja tasapainoisempi ihminen väistää ja ns. uskaltaa kääntää toisenkin posken tuollaista pers..... hank..siis tasapainottomampaa hahmoa kohden.
Tällöin viisampi ja tasapainoisempi hahmo osoittaa henkisen kypsyytensä ja saa itselleen hyvän mielen tästä tosiasiasta, että hän onkin selviytynyt voittajana tuosta konfliktista.
(paaaaskat siinä noin käy, mutta jatketaan)
Kun toinen tasapainoisempi hahmo riittävän monta kertaa kääntää toisenkin posken (200-300 kertaa), niin tuo jankuttaja varmasti (just joo, taitaa muuten oppia) oppii, että on muunkinlaista elämää, kuin jankuttaminen ja riitely. Tuon tiedon iskostuminen tuon hahmon sisälle tekee valtaisan muutoksen myös ajatusmaailmoihin (No huh huh!) ja hänkin alkaa toteuttaa tuota peräänantamisen iteolokiaa (Tsiisus mitä sheissea...)
Tiedän, että se posken kääntäminen on vaikeaa ja tekisi mieli heti tirvaista takaisin, mutta opettelemalla tasapainoiseksi hahmoksi näillä palstoilla, voit sinäkin tottua tähän uuteen hahmoosi ja elää todella täydellistä palstaelämää.

Ja sitten on myyntipuheet lopussa, uuteen hahmoon tasapainoja saatavilla 5,55 kpl. Jos ostat kolmen nipuissa, niin saat yhden kaupantekijäisiksi.
Varaposket ihan kohtuuttoman halvalla: 5 varaposkea vain tuo tuttu 5,55 lecua...Montakos laitetaan pakettiin... ja seuraava!

Maxelle kirjoitti:

Taikis, aihe:
Puskakirjoitus kaikilla herkuilla

Nainenkirjoittaa, aihe:
Brutaali kielenkäyttö, pieni ohjekirjanen

Tukkusutija, aihe:
Pieni suuteluopas aloittelijoille

Jermu, aihe:
Rauhanomaiset ajatelmani

sokerina pohjalla Tähtitoimittaja, aihe:
Palstapoistojen filosofia

Lue lisää

Kovan palstapainostuksen jälkeen, päätän toteuttaa ajatuksen rauhallisesta päivästä, jotta voisin opetella rauhanomaisia ajatuksia, mutta miten sen toteuttaisin?
Olisiko apua, jos liittyisin vaikkapa johonkin rauhanyhdistykseen tms. Noo, kokeillaan.
Ensin pitää suunnitella ulkoasua hieman, koska luultavasti katu-uskottavuus karisee, jos painelen maastopuvussa ja maihinnoususaappaissani sisälle rauhanyhdistyksen toimistoon ilmoittautumaan jäseneksi. Siispä kirpparille...
Hetken tonkimisen jälkeen löydänkin sopivan nuhruisen villapaidan, repun ja pyöreät silmälasit (vaikken niitä ole koskaan tarvinnutkaan). Seuraavaksi suunnistan nuorison krääsäkauppaan ja ostan vinon pinon pinssejä. Niissä julistetaan tietysti "rauhaa, ei ytinvoimaa kiitos, ei juurolle ja valaanpyynti on murhaa"
Kaupasta saan tietysti pijotynaamista soijaa, riisiä ja telfiiniystävällistä tonnikalaa (????), joka tietty on myös pijotynaamisesti kasvatettua (????????) Tsiisus sentään, tämä ei olekkaan niin helppoa, kuin luulin, eikä varsinkaan halpaa. Mutta ei auta, ei auta, pakko on vaan sopeutua...
Lataan MP3 soittimeeni ultraraata, joka lauleskelee edes jonkilaista kapinaa ulkomaalaisia tomaatteja vastaan sarkasmia viljellen. Nyt katsoisin, että olen valmis taisteluun rauhan puolesta...
Toimiston ovella vilkaisen peilikuvaani oven lasista ja olen ikäänkuin tyytyväinen. Olisiko silti pitänyt hieman sotkea naamaa vaikka tuhkalla tms., että olisin todellisen rauhanaktivistin näköinen...No saapi välttää.
Astun sisälle toimistoon ja aulassa on hiljainen tunnelma. Tyylikkäät huonekalut ja sirmakan näköinen sihteeri, joka katsoo minua jotenkin kieroon.
"Noniin, paljastuin siis heti...Ne perskeleet näkee heti valepuvun läpi.."
"Me ollaan kuule tämän vuoden köyhäinapu koordinoitu keskitetysti ja tällä hetkellä emme anna mitään erillisiin keräyksiin..." Aloittaa tuo sihteerikkö napakasti.
"Ei kun mää aattelin niinku liittyä teitin yhtistykseen...Niinku rauhaa ja sellaista luonnonsuojelua..." Sanat alkavat juuttua kurkkuun. Eihän tässä näin pitänyt käydä...
Yritän vielä uudelleen. "Vastustan siis niinku eläinkokeitakin ja niitä kettutyttöjä....siis niinku kannatan kettutyttöjä, mutta vastustan kettuja..siis tuota..tarhausta...ööööö".
"Ai anteeksi, luulin, että olette tekemässä jotain keräystä tms. Siis haluatte liittyä meidän rauhanyhdistykseen. Kyllähän se tietty on mahdollista...Jos vain täytätte nämä pääsyvaatimukset, jotka ovat kieltämättä aika vaativat. Meillähän on todellakin lisäoptiona tuo luonnon ja eläinsuojelu lisämaksusta ja se onkin ollut todella suosittua nykyaikana.
Jospa täyttäisitte tämän kaavakkeen..Olkaa hyvä."
Otan kaavakkeen ja alan täyttää..Helpoltahan tämä näyttää..Nimi ja osoite, työpaikka..hitsit..Palstan puolustusvoimat ei ehkä kelpaa..Laitan tuossa vaikka Valtion rauhan instituutti..Joo, se kuulostaa hyvältä ja luultavasti se on ihan oikeasti olemassa, hah!.
Ansiotulot vuodessa..Mitäs tekoa tällä on liittymisen kanssa..No laitetaan nyt sitten vaikka 25 000 egee..Jos se vaikka riittää..Kjäh!
Omaisuus (talot, maat ja metsät...) ei helskutti..No onhan mulla se kämppä ja tankki..mutta jospa vaan sen kämpän laitan...noniin. Suosittelijoita...eipä todellakaan ole..Hah!
"Tässä olisi tämä hakemus--"
"Odottakaa pieni hetki, niin esittelen hakemuksenne toimistopäällikölle"
Kuinka minusta tuntuu, kuin olisin hattu kädessä asuntolainaa odottamassa pankin aulassa....
Toimistopäällikön ovi aukeaa ja pukumies on siinä tekopirteä hymy naamallaan. "Tervetuloa, tervetuloa...niin sitä on sitten päätetty hakea meidän yhdistyksen jäseneksi..mainiota mainiota. Tulkaapas sisälle, niin kerron hieman lisää.."

Tuntia myöhemmin astun ulos toimistosta kadulle ja olo on suoraan sanoen helpottunut. Jossain vaiheessa luulin menneeni jo lomaosake-esittelyyn, autokauppaan ja pörssiin. Rauhaa oli julistettu tuon tunnin aikana vain yhden kerran, kun tuo toimistopäällikkö oli ilmoittanut osakekurssien ja korkojen hieman rauhoittuneen.
Jäseneksi tuohon rauhanyhdistykseen pääsisi todellakin helposti, laittamalla piskuiset 35000 euroa jäsenmaksuun, jonka saattaisi ehkä saada takaisinkin, jos joku nyt niinkin epätoivoisen teon tekisi, että eroaisi heidän niinkin loistavasta yhdistyksestään.
Vuosimaksu olisi vain piskuiset 5000 euroa ja sillä saisi vaikka mitä kivaa. Jäsenlehti 4 kertaa vuodessa ja netissä oleville sivuille jäsentunnuksen ja käyttöoikeuden. Kerran vuodessa sitten järjestettäisiin jossain puolella maailmaa konfrenssi, jonka jokainen tietty itse maksaa (No tietty) ja muuna aikana vaan sitten odoteltaisiin kurssien vaihteluita ja toivottaisiin yhdessä parasta. Siis missä on se rauha..parrikaatit rauhan puolesta..Osakekauppaako koko juttu on nykyään, rauhan vai rahan puolesta?

Jermu kirjoitti:

Tasapainoinen ihminen pystyy aina asettautumaan toisen asemaan ja vaikeassakin kriisitilanteessa hän on valmis antamaan periksi.
Palstoilla on monta monituista kertaa tuotu esille, että kiusanhengille ei saa jankuttaa takaisin, vaan heitä on ymmärrettävä ja heille on annettava oma tilansa tässä monikulttuurisessa nettiympäristössä.
Tottahan se vaikeuksia tuo tullessaan, mutta tasapainoinen ihminen pystyy hyväksymään toisen hahmon erilaisuuden ja toisen heikkoudetkin.
Joskus, (hyvin harvoin kylläkin, koska olemme niin rauhallisia hahmoja täällä netissä) keskustelijat ajautuvat törmäyskurssille ja tulee riita ja tappelustilanne. Silloin viisaampi ja tasapainoisempi ihminen väistää ja ns. uskaltaa kääntää toisenkin posken tuollaista pers..... hank..siis tasapainottomampaa hahmoa kohden.
Tällöin viisampi ja tasapainoisempi hahmo osoittaa henkisen kypsyytensä ja saa itselleen hyvän mielen tästä tosiasiasta, että hän onkin selviytynyt voittajana tuosta konfliktista.
(paaaaskat siinä noin käy, mutta jatketaan)
Kun toinen tasapainoisempi hahmo riittävän monta kertaa kääntää toisenkin posken (200-300 kertaa), niin tuo jankuttaja varmasti (just joo, taitaa muuten oppia) oppii, että on muunkinlaista elämää, kuin jankuttaminen ja riitely. Tuon tiedon iskostuminen tuon hahmon sisälle tekee valtaisan muutoksen myös ajatusmaailmoihin (No huh huh!) ja hänkin alkaa toteuttaa tuota peräänantamisen iteolokiaa (Tsiisus mitä sheissea...)
Tiedän, että se posken kääntäminen on vaikeaa ja tekisi mieli heti tirvaista takaisin, mutta opettelemalla tasapainoiseksi hahmoksi näillä palstoilla, voit sinäkin tottua tähän uuteen hahmoosi ja elää todella täydellistä palstaelämää.

Ja sitten on myyntipuheet lopussa, uuteen hahmoon tasapainoja saatavilla 5,55 kpl. Jos ostat kolmen nipuissa, niin saat yhden kaupantekijäisiksi.
Varaposket ihan kohtuuttoman halvalla: 5 varaposkea vain tuo tuttu 5,55 lecua...Montakos laitetaan pakettiin... ja seuraava!

Lue lisää

Jotenkin vain jäi kytemään pieni epäilys, ettet kuitenkaan käytännössä ole aivan vielä sisäistänyt niitä... No jokatapauksessa ostan kolme tasapainoa ja viisi varaposkea.

PS Kiitän päivän nauruista!

Elämäntyöni verolakien valmistelijana

Dr. Who kirjoitti:

Elämäntyöni verolakien valmistelijana

*nauraa vedet silmissä*
Tää on kyllä niin haastava haaste,että voinhan tähän jotain heittää (KILPAILUN ULKOPUOLELLE TOSIN)

Katsotaan ehdinkö.

Ps. olehan jo jäänyt puhumattomaksi ja vaille kirjoitustaitoakin...sekä lisäksi saanut kokeakseni kaikki kielellisen ilmaisun haitalliset vaikutukset...joten ehdottomasti tää on jo se pohjanoteraus. *nauraa kyykyllään kaksinkerroin*

ettei ota eikä anna haasteita tällä kertaa. Nii.
Ps. Hyvä idea muuten!

tähtitoimittaja kirjoitti:

ettei ota eikä anna haasteita tällä kertaa. Nii.
Ps. Hyvä idea muuten!

..niin voit sen kaupata tai tarjota edelleen.Tai sitten se on vapaasti jonkun muun otettavissa tänään klo 21 jälkeen.
Kieltäytyminen haasteesta on tosi pelkurimasta! Niin!!!

Näytös I

Tapahtumapaikkana pariskunnan asunto: yksi huone kylpyhuone ja pieni eteinen. Huoneisto on vanhan, vuosisadan vaihteessa rakennetun kerrostalon viidennessä kerroksessa. Asunnossa on yksi ikkuna joka aukeaa kadulle. Ikkunalauta on leveä kivinen erkkeri.

Näytelmä alkaa tilanteesta jossa mies pukeutuu ja nainen istuu vuoteella, hiukset pörrössä. Kumpikin on punaposkisia, koko yön kestänyt rakastelu näkyy kummankin olemuksesta ja tietoisuus edessä olevasta erosta. Mies touhuilee ja nainen seuraa, vuoteella istuen, käpertyneenä peiton sisään:

Nainen:
Rakas sinulla on maailman kauneimmat pakarat. Oikeastaan kaikki sinussa on minusta kaunista. Tiedäthän... rakkaus saa katsomaan niin.

Mies:
(Tulee puolipukeisena naisen viereen seisomaan niin, että nainen voi hetkeksi painaa päänsä vasten miestä ja hyväilee tämän hiuksia ja korvanlehteä ... Kumpainenkin henkäisee, nielaisee ja vetäytyy vähän. Katsovat toisiaan silmiin siten, että katsojalle välittyy tietoisuus parin välillä vallitsevasta intohimosta ja rakkaudesta, sekä yhteisymmärryksestä sen suhteen, että on pakko erota hetkeksi.)

Rakastan sinua (mies kuiskaa, käsi takertuu hiuksiin, puristuu nyrkkiin ja aukeaa kun mies pakottaa itsensä jatkamaan pukeutumista, sen sijaan että ohjaisi naisen suun hiuksista vasten penistään..)

Nainen: Tämä ero rakas, ei enää tunnu niin pelottavalta kuin silloin aiemmin. Nyt tiedän, että tulet takaisin.

Mies: Tiedät, että en voisi olla tulematta.

Nainen: Tiedän

Mies: On taas kuljettava tämä pitkä matka, kotimatka.

Nainen: Joskus tämä loppuu rakas. Tämä kuukausi on rakas, yksi niistä muutamasta joita enää on jäljellä. Selviämme tästäkin. Tiedät että kuljetaan tämäkin yhdessä, vaikka ollaankin erillään. Helvetti ja taivas rakas... jaamme kaiken ja siksi olemmekin vielä tässä, meinä, yhdessä.


jatkuu (kunhan jokinen ehtii jatkaa;)) )

Ehdin jo tuikata vastineeni Taikiksen esittämän haasteen alle. Haasteen aiheena on Kuuma Rakkaus (runomuodossa). Sen verran koville duuni otti, etten jaksaisi enää mokomaa tekelettä tänne siirtää. Ellei ole ihan pakko.

JokisenEväs kirjoitti:

Näytös I

Tapahtumapaikkana pariskunnan asunto: yksi huone kylpyhuone ja pieni eteinen. Huoneisto on vanhan, vuosisadan vaihteessa rakennetun kerrostalon viidennessä kerroksessa. Asunnossa on yksi ikkuna joka aukeaa kadulle. Ikkunalauta on leveä kivinen erkkeri.

Näytelmä alkaa tilanteesta jossa mies pukeutuu ja nainen istuu vuoteella, hiukset pörrössä. Kumpikin on punaposkisia, koko yön kestänyt rakastelu näkyy kummankin olemuksesta ja tietoisuus edessä olevasta erosta. Mies touhuilee ja nainen seuraa, vuoteella istuen, käpertyneenä peiton sisään:

Nainen:
Rakas sinulla on maailman kauneimmat pakarat. Oikeastaan kaikki sinussa on minusta kaunista. Tiedäthän... rakkaus saa katsomaan niin.

Mies:
(Tulee puolipukeisena naisen viereen seisomaan niin, että nainen voi hetkeksi painaa päänsä vasten miestä ja hyväilee tämän hiuksia ja korvanlehteä ... Kumpainenkin henkäisee, nielaisee ja vetäytyy vähän. Katsovat toisiaan silmiin siten, että katsojalle välittyy tietoisuus parin välillä vallitsevasta intohimosta ja rakkaudesta, sekä yhteisymmärryksestä sen suhteen, että on pakko erota hetkeksi.)

Rakastan sinua (mies kuiskaa, käsi takertuu hiuksiin, puristuu nyrkkiin ja aukeaa kun mies pakottaa itsensä jatkamaan pukeutumista, sen sijaan että ohjaisi naisen suun hiuksista vasten penistään..)

Nainen: Tämä ero rakas, ei enää tunnu niin pelottavalta kuin silloin aiemmin. Nyt tiedän, että tulet takaisin.

Mies: Tiedät, että en voisi olla tulematta.

Nainen: Tiedän

Mies: On taas kuljettava tämä pitkä matka, kotimatka.

Nainen: Joskus tämä loppuu rakas. Tämä kuukausi on rakas, yksi niistä muutamasta joita enää on jäljellä. Selviämme tästäkin. Tiedät että kuljetaan tämäkin yhdessä, vaikka ollaankin erillään. Helvetti ja taivas rakas... jaamme kaiken ja siksi olemmekin vielä tässä, meinä, yhdessä.


jatkuu (kunhan jokinen ehtii jatkaa;)) )

Lue lisää

Mies heittäytyy vuoteelle naisen viereen ja vetää tämän tiukasti vasten itseään. Suudelmassa ei ole makua tulevasta erosta, siinä on lupaus kohtaamisesta, jäämisestä.

Mies: Kuukausi. Pärjäämme sen fiftisikstinä, puolet ajasta elämme näitä hetkiä, puolet odotamme seuraavia...näissä lähdöissä on aina jotain erikoista...

Nainen: Lähdet kuin kauppareissulle vaikka olet poissa kuukauden.

Mies: Niin. Lähden hakemaan itseäni luoksesi.

Nainen: Olisitpa lähempänä rakas.

Mies: Tässähän minä...lataan kuukauden selibaattia. KUUKAUSI! Kyllähän me selvitään, nytkään emme rakastelleet kuin kerran...

Nainen: Kahdeksasta neljään joo.

Mies: Pitää keksiä muuta puuhaa ettei ajatukset karkaa, pitää sublimoida. Jos vaikka täyttelisin sudokuja, etsisin sopivia aukkoja...eii...tai...sinä voisit ottaa sauvakävelyprojektin...

Nainen: Hahaaaaa...tuskin kävelisin...

Mies: Prkl! Mitä minä tässä höpötän, tästä tulee liian pitkä tarina, pitää tiivistää...

Mies kiepsahtaa naisen päälle, tarraa hiuksiin ja niin he jähmettyvät suudelmaan.

Nainen: Lykätään selibaattia ihan vähän jooko?

Olipa kerran suuren suuri saari, jonka keskellä kulki syvä ja vuolas virta. Joki jakoi saaren kahtia ja sen yli saattoi hyvin kahlata.

Sattuipa erään kauniina päivänä joen rantaa kävelemään pikkuinen tyttö. Tytöllä oli mukanaan korillinen omenoita ja pari satukirjaa, sekä keltainen pilli. Joen toisella rannalla istui pieni ämpäripäinen poika ongella. Tyttö istui myös joen törmälle ja alkoi ajankulukseen puhallella pilliiin.

Hetken aikaa puhaltelua kuunneltuaan ämpäripäinen poika huusi tytölle; Haloo, kuka siellä viheltää pilliin niin että kalani karkaavat! Älä vislaa siihen pahuksen pilliisi, ole hiljaa!

Tyttö ei kuullut mitään, sillä niin kimeä oli pillin ääni, johon hän innoissaan puhalteli ja niin kauniisti aurinko paistoi hänen silmiinsä, ettei hän oikeastaan huomannut koko ämpäripäistä poikaa.

Poika yritti ohkia kaloja vedestä, mutta kimeä vihellys rikkoi kalastusrauhan niin, että viimein poika suuttui, viskasi onkensa järveen ja lähti kahlaamaan vastarannalle, jotta saisi hiukan opettaa vislaajaa käyttäytymään. Synkkien ajatusten kiertäessä ämpäriä poika lähestyi korvia särkevää vislaamista; "odotahan kunnes pääsen lähietäisyydelle...katsotaan, vieläkö elämöit!"

Tyttö vihelteli keltaiseen pilliinsä ja ihmetteli lähestyvää omituista näkyä; Kahlaava poika ämpäri päässä? Ihmetys sai tytön suun pyöristymään hämmästyksestä ja pilli putosi suusta joen penkalle, kieri jokeen ja tipahti sammakon avonaiseen suuhun. Tuostapa konna säikkyi niin, että loikkasi joesta törmälle ja pyörtyi siihen paikkaan.

Tyttökin säikkyi uhkaavan näköistä lähenevää mölisijää ja juoksi polunvarsikatajan taakse piiloon. Sieltä katajan oksien välistä seuraavaa omituista näytelmää.

Joen penkalle päästyään poika joutui vihdoinkin ottamaan ämpärin päästään, sillä niin vihainen hän oli ja niin täynnänsä kostovoimaa häiritsevää vislailijaa kohtaan.löytäessään penkalta korillisen omenoita, sekä satukirjat ja pyörtyneen sammakon poika muisti kaikki äitinsä kertomat sadut prinsseistä ja prinsessoista -tuossapa makaisi varmaankin ihana prinsessa pilli suussa, lumouksen särkevää suudelmaa vailla juuri häntä odottamassa.

"Miksi ihmeessä tuo poika suutelee tuota sammakkoa?" Tyttö ihmetteli. "Sen täytyy olla päästään vialla ja siksi sillä oli tuo ämpärikin päässään. Taitaa olla parasta pysyä täällä puskassa ainakin siihen saakka, kunnes tuo lääppiminen loppuu..."

Koska sammakko ei suostunut runsaiden suuteluyritysten, erilaisten henkiinherättämistoimenpiteiden ja kaikenlaisen muiden taikakonstien avullakaan muuttumaan prinsessaksi, poika istui joen penkalle ja söi korillisen tytön siihen jättämiä omenoita. Omenat olivat todella herkullisia mutta niistä meni maha kipeäksi.

Tyttö oli onnellinen elämänsä loppuun saakka kuten satujen tytöt tuppaavat olemaan, poika laittoi sammakon ämpäriinsä ja valii sitä ainokaisenaan, sekä odottaa ihmettä.

Läsnäolossa:

Tänään ilmennyn sinulle lumikiteenä.
Minua ei voi lukea, eikä kirjoittaa.
Sillä olen miljoonien muotojen miljoonissa muodoissa.Voit sanoa minun olevan lunta ja nähdä minun peittävän maan ja puiden oksat valkealla hunnulla.
Mutta olenko sitä ,mitä uskot minun olevan?
Minä olen sanoissa, joita en puhu äänelläni.Minun äänenäni on soida sävellyksenä suuremassa sinfoniassa.
"Minä jään olemaan antaessani osan itseäni virrata koko tämän aurinkokunnan."
Olen osana tässä suuressa Tarinassa, joka itseään on vuodattanut.Olen tarina Hänessä, Sinussa, Minussa.Tästä samasta lähteestä ilmentyneenä.

Katso minua ja tule tietoiseksi.Olen alkuperältäni vettä, jossa elämä syntyi.Minussa on valtameret ja sinun syntymäsi tarina.Niin kuin me kaikki täällä olevaiset saimme muotomme ja näkyväisyytemme tässä suuressa draamassa. Sinä aloitit matkasi minussa.
Aloitit huikean kehityksesi suurenmoisen ja vaikuttavan kokemuksesi äitisisi kohdussa , keinuen elämän alumeressä. Sanotko vielä, että olen vain lunta ,vain vettä.Et voisi olla täällä ilman minua.Sinun mahdollisuutesi on minun olemassaolostani riippuvainen.

Minä kiteydyn jääksi maapallon navoilla.Virtaan elävänä vetenä maan suonissa ja pulppuan lähteinä pintaan. Minun voimani halkovat vuoret ja kohisevat korskeina putouksissa.Kuljetan elämän ravinnon suurien jokien kauneudessa ja kylvetän lapseni järvien lempeissä vesissä. Suuruuteni näyttäytyy valtamerien vaahtopäisissä aalloissa. Et voi kesyttää tai valjastaa tahtoani.
Tahtoni ei ole sinun, ei minun, vaan ilmennän itseni siinä tahdossa , joka on todellinen alkuperäni.

Katso muinua ja tiedä, ettei yksikään toinen kide ole täysin kaltaiseni ja silti olen tätä samaa ainetta.
Minun puheeni on vailla sanoja ja kirjoitukseni on tarinani sisällä olevana tietoisuuden läsnäolona.

jokinen kirjoitti:

Mies heittäytyy vuoteelle naisen viereen ja vetää tämän tiukasti vasten itseään. Suudelmassa ei ole makua tulevasta erosta, siinä on lupaus kohtaamisesta, jäämisestä.

Mies: Kuukausi. Pärjäämme sen fiftisikstinä, puolet ajasta elämme näitä hetkiä, puolet odotamme seuraavia...näissä lähdöissä on aina jotain erikoista...

Nainen: Lähdet kuin kauppareissulle vaikka olet poissa kuukauden.

Mies: Niin. Lähden hakemaan itseäni luoksesi.

Nainen: Olisitpa lähempänä rakas.

Mies: Tässähän minä...lataan kuukauden selibaattia. KUUKAUSI! Kyllähän me selvitään, nytkään emme rakastelleet kuin kerran...

Nainen: Kahdeksasta neljään joo.

Mies: Pitää keksiä muuta puuhaa ettei ajatukset karkaa, pitää sublimoida. Jos vaikka täyttelisin sudokuja, etsisin sopivia aukkoja...eii...tai...sinä voisit ottaa sauvakävelyprojektin...

Nainen: Hahaaaaa...tuskin kävelisin...

Mies: Prkl! Mitä minä tässä höpötän, tästä tulee liian pitkä tarina, pitää tiivistää...

Mies kiepsahtaa naisen päälle, tarraa hiuksiin ja niin he jähmettyvät suudelmaan.

Nainen: Lykätään selibaattia ihan vähän jooko?

Lue lisää

Mies: Eihän se selibaatti vielä tänään voikaan alkaa. Olemme rakastelleet tähän mennessä kaikki tämän vuorokauden tunnit.

Nainen: Niinpä! Voidaan aloittaa vasta huomenna
se sublimoiminen. Sitäpaitsi miten voi elää selibaatissa sellaiset joiden rakastelu ei koskaan ala eikä lopu?

Mies: Vain typerät kuvittelevat, että rakastelu on akti! Sehän on elämistä.

Nainen: En minä aio kuolla rakas silloin kun olet poissa...odotan elävänä. Tiedät että mieleni nai (kujertelee kiusoitellen) kanssasi joka hetki.

Mies puraisee naista alahuulesta, tempaisee itsensä irti, kaappaa takkinsa ja tavaransa ja lähtee. Ovelta mies vielä huikkaa.

Mies: Soitan kohta!

Nainen jää vuoteelle makaamaan... ja esirippu sulkeutuu. I näytös on päättynyt.

Jatkuu vielä tänään...

JokisenEväs kirjoitti:

Mies: Eihän se selibaatti vielä tänään voikaan alkaa. Olemme rakastelleet tähän mennessä kaikki tämän vuorokauden tunnit.

Nainen: Niinpä! Voidaan aloittaa vasta huomenna
se sublimoiminen. Sitäpaitsi miten voi elää selibaatissa sellaiset joiden rakastelu ei koskaan ala eikä lopu?

Mies: Vain typerät kuvittelevat, että rakastelu on akti! Sehän on elämistä.

Nainen: En minä aio kuolla rakas silloin kun olet poissa...odotan elävänä. Tiedät että mieleni nai (kujertelee kiusoitellen) kanssasi joka hetki.

Mies puraisee naista alahuulesta, tempaisee itsensä irti, kaappaa takkinsa ja tavaransa ja lähtee. Ovelta mies vielä huikkaa.

Mies: Soitan kohta!

Nainen jää vuoteelle makaamaan... ja esirippu sulkeutuu. I näytös on päättynyt.

Jatkuu vielä tänään...

Lue lisää

Esirippu aukeaa. Nainen makaa vuoteella poikkipäin. Hän on nostanut jalat seinälle ja hiukset valuvat yli sängynlaidan lattialle.
Kädessään naisella on kännykkä joka soi.

Nainen: (Laulaa) Kolkyt yötääää jouluuun oon...
Mies (ääni kuuluu kaiuttimesta sellaisena kuin ääni puhelimesta kuuluisi) Laskin juuri (jatkaa laulua)

Hymisevät yhdessä...

Nainen: Joko olet rakas aloittanut sublimoinnin?

Mies: Pakko keskittyä hetki näihin Mannerheimintien liikennevaloihin, kulta. Ajoin juuri Mannerheimin patsaan ohi... sellainen liinaharja tammani olet, kulta.

Nainen: (heiluttaa päätään sängynlaidalla siten, että hiukset heiluvat, lakaisevat lattiaa) Minäkin rakas sublimoni, siivoamalla. (nauraa)
Oikeasti en taida nousta tänään enää sängystä rakas. Tässä tuoksuu meiltä! (painaa tyynyn vasten nenäänsä ja nuuhkii)

Mies: Minulla on, rakas, tänään vielä ne kolme slogania keksittävänäni ja blokikin on päivitettävä. Olisiko sinulla ehdotuksia sen makkaramainoksen tekstiksi?

Nainen: Rämän päivän ideat rakas ovat meikäläisellä silkkaa sublimoinita (hymisee) eivät ihan painokelpoisia. Mitenkäs olisi vaikka teksti: Elä kuukausi kylläisenä, selibaatissa. Ime makkaraa. (Hihittelee)

Mies: Äh, kyllä minä jotain keksin. Äläkä puhu imemisestä nyt. Olen juuri ajamassa Haagan liikenneympyrässä.

Nainen: Minulla on muuten oiva sublimointi-idea näitä kolmeakymmentä päivää varten. Haluatko tietää mitä olen ajatellut tehdä? (Nainen kierähtää sängylle istumaan).

jokinen jatkaa...

Kuulosti kuin kadulla olisi tärähtänyt käyntiin täysillä kierroksilla käyvä katujyrä. Iso yksisylinterinen moottoripyörä alkoi voimakkaasti murista. Mies väänsi kahvasta, nähden samalla mittarista kierrosten nousevan huippuunsa. Pyörä vapisi ja tärisi, kuin valmiina karkaamaan kuljettajan käsistä

Nainen istuutui miehen taakse satulaan. Painautuen tiukemmin miestä vasten, hän huusi yli moottorin ulinan. : Anna mennä!

Moottoripyörä ampaisi kadulle, suunnaten suoraan rantabulevardille. Lyhyiden kiihdytysten ja autojen välissä pujotteluiden jälkeen he pysähtyivät liikennevaloihin. Mies odotteli valojen vaihtumista ja käänteli kahvasta. Jokainen kahvanvääntö sai pyörän vapisemaan, tuntui kuin paikat olisivat lähteneet hampaista.

Mies laski kokeneesti kierroksia, koneen vapina alkoi tuntua siedettävältä. Aivan kuin tärinä olisi nyt laskeutunut alemmaksi, lantion seudulle. Moottoripyörä jatkoi säälimätöntä vapinaansa, miehen jalkojen puristuessa tiukemmin tankin kupeisiin kiinni. Vilkaisu peiliin ja naisen silmät kertoivat kaiken olevan hyvin.

Naisen kädet ja jalat puristuivat liioitellun voimakkaasti mieheen kiinni. Mies tunsi naisen pään painautuvan vasten selkäänsä. Kahvakäsi oli löytänyt sopivan kierrosalueen, se tuntui nyt alavatsassa asti. Satula tuntui tärinästä liikkuvan edes taa, kuin riuhtoen itseään vapaaksi.

Mies vilkaisi pelin kautta naisen kaunisiin silmiin. Silmät hymyilivät nyt uudella tavalla, aivan kuin tyytyväisenä miehen leikkiin kaasukahvalla.

Mies hymyili takaisin. Samalla miettien: Sopivasti kierroksia ja nainen on kuin..

Vihreä paloi, ja takana autojen torvet soivat.

kalevalan runomitalla, vastauksena Hippalitan haasteeseen.


Saapui päivä painajaisen
koitti kohtalo kamala
Taikikselle tarmokkaalle
organisoijalle somalle
järjestyksen vaalijalle
sanan selvän suosijalle

Sepä päivän pulaan saattoi
persehelleen pelmahutti
kun oli taitonsa hukannut
hävittänyt hellimänsä
tyhjänä kumisi kuuppa

Sinä päivänä pahana
Bussi jätti, räntää mätti
hukassa avaimet auton

Pomo pauhoi samaa jauhoi
raivoa rikkeestä rähjäs
"mikä mättää missä jättää
sekaisin asiat selvät
tytöllämme touhukkaalla
täsmäll työnsä tekevällä
kaaoksessa kaikki tyynni
hukassa tarvittu taito"

Totuus armas aurinkoinen
kera auringon palasi
herätyskellona soitti
soitti sulosävelensä
toitotti totuuden tolan
tilasta unen ja houreen

painajaista pahaa unta
sitä se olikin vainen
heräsi iloinen nainen.

Kuvittele, että olet suomalainen ja haukoittelet tikku etuhampaiden välissä joillain kokkareilla. Äkkiä huomaat leveästi hymyilevän ulkomaalaisen kävelevän sinua kohti. Ulkomaalainen avaa suunsa ja tunnistat hänet oitis jenkiksi. Mielessäsi viriää heikko kipinä: ehkä loppuilta on vielä pelastettavissa. Jenkkiparka tiedustelee sinulta viimeaikaista vointiasi. Nostat haaleansiniset silmäsi ja vastaat, ettei ole oikein mennyt niin eikä näin. Jenkki kauhistuu, sillä näytät terveeltä, mutta nyt hän epäilee mummosi kuolleen, sinun sairastuneen syöpään ja vanhimman poikasi paljastuneen homoseksuaaliksi. Nautit hänen vaivautuneesta ilmeestään, mutta et vahingossakkaan hymyile tai keksi uutta puheenaihetta. Annat hyytävän hiljaisuuden laskeutua yllenne kuin verkon. Alle nanosekunnin hikinen puhekumppanisi väläyttää muovikoristeisen hymynsä ja kysyy, mistä olet kotoisin? Vastaat mahdollisimman epäselvästi, että Suomesta.

Tässä vaiheeessa puhekumppaniltasi valahtaa viimeinenkin väri kasvoilta, sillä hänellä ei ole harmainta aavistusta, missä sellainen paikka on. Nyt voit itsekin jo hieman terästäytyä ja antaa kansallistunteen ikään kuin virrata koko olemukseesi. Sillä sinähän rakastat isänmaatasi. Ja senhän jokainen jenkki hyvin ymmärtää... neljäs heinäkuuta, you know! Jenkkiparan rukoillessa mielessään apua Jumalalta ja Bushilta, että hän muistaisi edes missäpäin maailmaa tuo Finlandia sijaitsee, alat kerrata maamme kunniakasta historiaa. Tässä vaiheessa nostat esille muutamia merkkihenkilöitä kuten F.E. Sillanpään ja A.I. Virtasen. Mutta muista, että Nokiasta et hiisku sanaakaan. Kun uusi ystäväsi on jo tekemässä lähtöä, tarraat häntä hiasta, sillä sinun on aivan pakko vielä kertoa maasi vireästä kulttuurielämästä. Pakotat hänet yhdessä kanssasi hämmästelemään, kuinka väkimäärältään piskuinen Finlandia kykenee tuottamaan 12 000 uutta nidettä suomen kielellä kirjoitetta kirjallisuutta joka vuosi. Lopuksi pyörität silmiäsi kiihkon vallassa ja lausutte yhteen ääneen: joka vuosi.

En tiedä, kannattaako suomalaisuus, mutta hiton hauskaa se kuitenkin on.

Tässä siis vastaus haasteeseen. Rykäisty näin aamutuimaan kahvin jälkeen kuten kaikki muutkin merkitykselliset, istuen ulosponnistettavat tuotokset...=)


Linja-autossa on ahdasta ja seison tolpasta kiinni pitäen. Assosioin kovan tangon mielessäni joksikin muuksi ja kuten tavallista, ei yksikään miehistä tee elettäkään antaakseen minulle paikkaansa. Toisaalta sen voin katsoa edukseni, ettei minua pidetä tarpeeksi vanhana. Sitä paitsi istuminen tuntuisi nyt hivenen kivuliaalta, sillä kylmäkätinen gynekologi oli ollut tavanomaistakin kovakouraisempi. Ei silti, kyllä minä kipua kestän, mutta tänään oli vielä lyöty päälle häpeäkin. Luulin sen tapahtuvan vain tarinoissa, mutta niin vaan sisälle lehahti parvi opiskelijoita kun minä siinä ritsillä makasin eväät niin sanotusti levällään. Oli kuulemma oikein hyvä esimerkki pahanpuoleisesta hiivatulehduksesta. Ei ehkä se ylevin alku päivälle.

Pysäkkini lähestyy, painan nappia ja astun ulos. Uudet saapikkaani murhaavat jalkateriäni astellessani jalkakäytävää. Lähistöllä rakennusmiehet tekevät hommiaan. Parannan ryhtiä, rintaa ulos ja lantio liikkeelle. Näen sivusilmälläni kuinka kaksi miehistä lopettavat hommansa ja katsovat suuntaani. Takkini on auki ja kehoni kaaret esillä. No nyt ne alkaa jo huudella. Ihanaa! No, enpä ole huomaavinanikaan. Sipaisen kädelläni permanenttiani, heilautan hiuksiani viekoittelevasti ja nakkaan pikaisen hymyn heidän suuntaansa. Nyt ne jo vislailee! Ei ole meikäläisen taika vielä kadonnut! Askel alkaa kuitenkin yhtäkkiä painaa ja pian huomaankin seisovani betonivalussa. Eli raksauroot yrittivätkin varoittaa märästä valusta..? Saappaat ravassa kiirehdin eteenpäin ja vakuuttelen itselleni, että vislailussa oli kuitenkin hitunen eroottistakin säveltä.

Astuin pieneen kahvilaan ja riisuin päällystakkiani. Olin totisesti hengähdystauon tarpeessa.
– Mitäs rouvalle saisi olla?, kysyi esikoistanikin nuorempi sälli, jonka katse kuitenkin tuntui väen väkisin valuvan silmistäni alemmas. Rouva? Sana särähti, vaikka paikkansahan se pitikin. Tosin klopin omahyväinen ilme viestii siitä, että hän luulee olevansa jonkin sortin taivaanlahja kaltaiselleni naiselle. ”Mitäs rouvalle saisi olla”.. nuottikin oli jotenkin ylimielinen ja arvosteleva. Varmaan odottaa minun pyytävän leivosta tai muuta lihottavaa, jotta pääsee sitten tokaisemaan perään jotain nokkelaa kuten ”että laihdutuskuuri ohi” tai ”pannaanko kermavaahdon kanssa”. Suksikoon kuuseen limainen putkiaivo-orhi..
– Pidä pullas, kakara..!, töksäytin sille ja marssin suorinta tietä ulos. Ulkona kadulla tunsin oloni heti paremmaksi päästyäni pudottamaan pellen pallilta. Moukka mikä moukka.

Huokaisten astun kotiovesta sisään, riisun takkini ja pudotan kantamukseni niille sijoilleen.
– No voi vittu.., totean hyvin lakonisesti katsoessani eteisen peilistä kummajaista, jonka permanentin tuuli on jalostanut hattaraksi ja kostea sumu viimeistellyt meikin. Istuudun takamustani arastellen tietokoneen eteen ja odotellessani sen käynnistymistä katsellen sivusilmällä ostoskanavan mainosta kehontrimmausvälineestä. Tuhahdan ja ajattelen, että kuka noitakin ostaa. Tai.. mitä jos ne toimivatkin ja minä olen niiden tuhansien ulkopuolella, jotka ovat jo löytäneet tuon helpon tien? Kirjoitan mainoksen puhelinnumeron paperinkulmalle varmuuden vuoksi ja siirryn nettisivuilleni. Päiväkirja on minulle ihan uusi juttu. Mietin hetken, istuudun ja alan kirjoittaa:

Elämäni naisena
Päivä 1 (11.1.2006)
Linja-autossa on ahdasta ja seison...

max-life kirjoitti:

Tässä siis vastaus haasteeseen. Rykäisty näin aamutuimaan kahvin jälkeen kuten kaikki muutkin merkitykselliset, istuen ulosponnistettavat tuotokset...=)


Linja-autossa on ahdasta ja seison tolpasta kiinni pitäen. Assosioin kovan tangon mielessäni joksikin muuksi ja kuten tavallista, ei yksikään miehistä tee elettäkään antaakseen minulle paikkaansa. Toisaalta sen voin katsoa edukseni, ettei minua pidetä tarpeeksi vanhana. Sitä paitsi istuminen tuntuisi nyt hivenen kivuliaalta, sillä kylmäkätinen gynekologi oli ollut tavanomaistakin kovakouraisempi. Ei silti, kyllä minä kipua kestän, mutta tänään oli vielä lyöty päälle häpeäkin. Luulin sen tapahtuvan vain tarinoissa, mutta niin vaan sisälle lehahti parvi opiskelijoita kun minä siinä ritsillä makasin eväät niin sanotusti levällään. Oli kuulemma oikein hyvä esimerkki pahanpuoleisesta hiivatulehduksesta. Ei ehkä se ylevin alku päivälle.

Pysäkkini lähestyy, painan nappia ja astun ulos. Uudet saapikkaani murhaavat jalkateriäni astellessani jalkakäytävää. Lähistöllä rakennusmiehet tekevät hommiaan. Parannan ryhtiä, rintaa ulos ja lantio liikkeelle. Näen sivusilmälläni kuinka kaksi miehistä lopettavat hommansa ja katsovat suuntaani. Takkini on auki ja kehoni kaaret esillä. No nyt ne alkaa jo huudella. Ihanaa! No, enpä ole huomaavinanikaan. Sipaisen kädelläni permanenttiani, heilautan hiuksiani viekoittelevasti ja nakkaan pikaisen hymyn heidän suuntaansa. Nyt ne jo vislailee! Ei ole meikäläisen taika vielä kadonnut! Askel alkaa kuitenkin yhtäkkiä painaa ja pian huomaankin seisovani betonivalussa. Eli raksauroot yrittivätkin varoittaa märästä valusta..? Saappaat ravassa kiirehdin eteenpäin ja vakuuttelen itselleni, että vislailussa oli kuitenkin hitunen eroottistakin säveltä.

Astuin pieneen kahvilaan ja riisuin päällystakkiani. Olin totisesti hengähdystauon tarpeessa.
– Mitäs rouvalle saisi olla?, kysyi esikoistanikin nuorempi sälli, jonka katse kuitenkin tuntui väen väkisin valuvan silmistäni alemmas. Rouva? Sana särähti, vaikka paikkansahan se pitikin. Tosin klopin omahyväinen ilme viestii siitä, että hän luulee olevansa jonkin sortin taivaanlahja kaltaiselleni naiselle. ”Mitäs rouvalle saisi olla”.. nuottikin oli jotenkin ylimielinen ja arvosteleva. Varmaan odottaa minun pyytävän leivosta tai muuta lihottavaa, jotta pääsee sitten tokaisemaan perään jotain nokkelaa kuten ”että laihdutuskuuri ohi” tai ”pannaanko kermavaahdon kanssa”. Suksikoon kuuseen limainen putkiaivo-orhi..
– Pidä pullas, kakara..!, töksäytin sille ja marssin suorinta tietä ulos. Ulkona kadulla tunsin oloni heti paremmaksi päästyäni pudottamaan pellen pallilta. Moukka mikä moukka.

Huokaisten astun kotiovesta sisään, riisun takkini ja pudotan kantamukseni niille sijoilleen.
– No voi vittu.., totean hyvin lakonisesti katsoessani eteisen peilistä kummajaista, jonka permanentin tuuli on jalostanut hattaraksi ja kostea sumu viimeistellyt meikin. Istuudun takamustani arastellen tietokoneen eteen ja odotellessani sen käynnistymistä katsellen sivusilmällä ostoskanavan mainosta kehontrimmausvälineestä. Tuhahdan ja ajattelen, että kuka noitakin ostaa. Tai.. mitä jos ne toimivatkin ja minä olen niiden tuhansien ulkopuolella, jotka ovat jo löytäneet tuon helpon tien? Kirjoitan mainoksen puhelinnumeron paperinkulmalle varmuuden vuoksi ja siirryn nettisivuilleni. Päiväkirja on minulle ihan uusi juttu. Mietin hetken, istuudun ja alan kirjoittaa:

Elämäni naisena
Päivä 1 (11.1.2006)
Linja-autossa on ahdasta ja seison...

Lue lisää

Hiukset on sekaisin ja meikitkin vielä tuhriintuneet. Surkeen päivän päätös tuon lääkärissä käynnin jälkeen.... voi ja voi sentään. Että piti misun* vielä asvaltiinkiin upota.Voi tuota naisen elämää!

Haastajana Jokiska

Tässä tulee teksti:

SILKIÄ JA SAMETTIA

Janette pyörittelee kädessään jo ajan pehmentämää silkkiperhosen koteloa. Kuinka hienoa ja herkkää tuo silkkinen lanka voikaan olla. Se on kuin elämä itsessään.Moninkerroin kiertynyttä kätkien syntyvän salaisuuden sisälleen.
Hymy piirtyy kuulaille nuoren nasen kasvoilee ja silmiin nousevat samalla kyyneleet.
Hän katsoo isoäitinsä kuvaa hopeisessa kehyksessä kohottaen samalla runsaat tummat kiharansa ylös ja todeten muistuttavansa ulkoisesti Isabellaa. Ja hän muistelee kuinka isoäiti kertoi tarinaansa , kun hän oli vielä pieni tyttö.

Lähtö:

Nainen kävelee varovasti kannatellen helmoista kahisevaa silkkistä hamettaan.Hän on sulkenut takanaan puutarhan suuren taotun rautaisen portin.
Nyt hän on tehnyt sen iäksi.Tunne kuohahtaa sisällä ja rinta kohoilee kiivaasti tiukan korsetin puristuksessa.
Vapauden tunne huimaa päätä ja hän kiihdyttää askeleitaan samalla hätäisesti katsahtaen jälkeensä. Kukaan ei seuraa, vain oksat rasahtelevat jalkojen alla. Tuttu polku löytyy hämärässäkin. Niin monesti hän on tämän kulkenut meren rantaan suojasalle poukamalle.

Isabella on jättänyt kampauspöydälle kirjeen aviomiehelleen.Kalliit korut ovat siinä norsunluusta kaivetussa rasiassa. Mitään hän ei halunnut ottaa mukaansa.Entinen elämä saa jäädä jälkeen----kaikki.
Kylmä puistatus käy läpi hennon naisen kehon. Ei enää koskaan noita tuskaisia öitä , jotka olivat täynnä vaatimumusta ja velvollisuutta.Ei enää koskaan jäätäviä katseita ja ivallisia huomautuksia. Isabella halusi kokea rakkauden.Hän halusi sitä niin kiihkeästi , että oli valmis luopumaan asemastaan ja kunniastaan.
Vain kirje pöydälle miehelleen, näistä uhratuista vuosista. Hän ei palaisi enää koskaan takaisin.

JATKUU....

Nainen pyyhkäisee hiuksiaan sivummalle ja puhaltaa tuuletusta kasvoilleen. Vielä parikymmentä kilomertiä ja hän saapuisi synnyinseudulleen, lapsuuden maisemiin ja muistoihin. Kesäpäivä tuntuu kuumalta autonlasien läpi porottavan auringon takia. Kesäloma, ihanaa. Ihanaa päästä pois asuinseuduiltaan, pois ikävästä ympäristöstä, joka tuo mieleen sen kaiken tuskan ja pahanolon, jota hän oli tuntenut viimeiset puoli vuotta.

Nainen vajoaa hetkeksi muistoihinsa ja näkee komeat kasvot edessään. Komeat mutta niin petolliset. He olivat tutustuneet chatissa, tavanneet muutaman kerran ja nainen oli rakastunut koko yksinäisen sydämensä palolla mieheen, He olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, tekstailleet, soitelleet ja chattailleet. Kunnes..........kunnes tuli se puhelu. Puhelu joka mursi hänen sydämensä ja sai vannomaan ettei enää usko kenekään miehen valheisiin. Hänen rakkaansa oli naimisissa toisaalla.

Tuttu hiekkatie herättää naisen ikävistä muistoista ja palauttaa näkemään toisenlaiset muistot. Tätä tietähän sitä muksuina veivattiin fillarilla kouluun, uimaan ja milloin minnekin, kaverien kans. Vieläköhän se aikapäivia sitten rakennettu majahökötys olisi paikallaan, sitä on käytävä kyllä vilkaisemassa pikimmiten.
Auto kaartaa vanhan autiotalon ruohottuneelle pihalle. Perillä. Kukaan ei ole asunut tässä talossa pitkään aikaan, ja siksipä naisella onkin teltta ja muut retkivarusteet mukanaan, jos ei talo olekaan siinä kunnossa että siellä voisi yöpyä.
Senverran mukavuudenhalua naisella on, että hän on varannut lomallensa kaikenlaista, on pienois cd-soitin, matkatelkkari, lukemista, paristokäyttöinen halogeenilamppu, monipuolisesti eväitä, viiniä, ja vielä jotain... jotain joka tekee lomasta täydellisen.

Nainen lähtee tutkimaan kavereittensa kanssa aikanaan tekemäänsä majarakennelmaa, tuolla se on pikku metsikön suojassa. Onpa täällä pusikko kasvanut, risua ja pensasta joka paikassa, mutta siellä se rakennelma kuitenkin on, tai rippeet siitä. Seiniä ei juurikaan enää, nehän tehtiin kuusenoksista aikanaan, eikä kattoakaan, mutta lattian virkaa toimittaneet kuormalavat olivat jykevästi paikallaan, tosin maata vasten painuneina. Hitto vieköön, tännehän sen teltan voisi pystyttää vanhojen aikojen kunniaksi, puskien keskelle. Tuumasta toimeen, kupoliteltan pystytys kävi helposti yksinkin, sitten vielä ilmaa patjaan ja eväät ynnä muut kamat sisään, niin voi hetkeksi heittäytyä lepäämään.

Nainen istahtaa patjalle, vilkaisee kassiaan ja muistaa ne mukaansa varaamansa kaikki parhaimmat herkkunsa ja kaivaa kassistaan yhden paristoilla toimivista ikiomista leluistansa....... Ihana loma ilman petollisia miehiä edessä.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Haastajana Jokiska

Tässä tulee teksti:

SILKIÄ JA SAMETTIA

Janette pyörittelee kädessään jo ajan pehmentämää silkkiperhosen koteloa. Kuinka hienoa ja herkkää tuo silkkinen lanka voikaan olla. Se on kuin elämä itsessään.Moninkerroin kiertynyttä kätkien syntyvän salaisuuden sisälleen.
Hymy piirtyy kuulaille nuoren nasen kasvoilee ja silmiin nousevat samalla kyyneleet.
Hän katsoo isoäitinsä kuvaa hopeisessa kehyksessä kohottaen samalla runsaat tummat kiharansa ylös ja todeten muistuttavansa ulkoisesti Isabellaa. Ja hän muistelee kuinka isoäiti kertoi tarinaansa , kun hän oli vielä pieni tyttö.

Lähtö:

Nainen kävelee varovasti kannatellen helmoista kahisevaa silkkistä hamettaan.Hän on sulkenut takanaan puutarhan suuren taotun rautaisen portin.
Nyt hän on tehnyt sen iäksi.Tunne kuohahtaa sisällä ja rinta kohoilee kiivaasti tiukan korsetin puristuksessa.
Vapauden tunne huimaa päätä ja hän kiihdyttää askeleitaan samalla hätäisesti katsahtaen jälkeensä. Kukaan ei seuraa, vain oksat rasahtelevat jalkojen alla. Tuttu polku löytyy hämärässäkin. Niin monesti hän on tämän kulkenut meren rantaan suojasalle poukamalle.

Isabella on jättänyt kampauspöydälle kirjeen aviomiehelleen.Kalliit korut ovat siinä norsunluusta kaivetussa rasiassa. Mitään hän ei halunnut ottaa mukaansa.Entinen elämä saa jäädä jälkeen----kaikki.
Kylmä puistatus käy läpi hennon naisen kehon. Ei enää koskaan noita tuskaisia öitä , jotka olivat täynnä vaatimumusta ja velvollisuutta.Ei enää koskaan jäätäviä katseita ja ivallisia huomautuksia. Isabella halusi kokea rakkauden.Hän halusi sitä niin kiihkeästi , että oli valmis luopumaan asemastaan ja kunniastaan.
Vain kirje pöydälle miehelleen, näistä uhratuista vuosista. Hän ei palaisi enää koskaan takaisin.

JATKUU....

Lue lisää

Paluu:

Kepeä tuuli pyörittelee jo harmaantuneita Isabellan hiuksia.Hän katsahtaa lempeästi vieressään olevaan mieheensä.Samalla Hans vetäisee peitettä rakkaansa päälle suojaksi. Aurinko kuumottaa hehkeänä pilvettömällä taivaalla. Matkustajista täynnä oleva suuri laiva halkoo aalokkoa yli valtameren.
He ovat matkalla kotiin näiden monien yhteisten vuosien jälkeen.
Hans oli silloin odotellut sydän pamppaillen Isabellaa suojaisassa poukamassa. Kuinka kaunis ja häikäisevä tämä nainen oli ollutkaan. Miten vaikeaa sitä oli uskoa, että juuri hän, Hans saisi Isabellan omakseen. Tämä hänen rakkaansa oli ollut valmis luopumaan kaikesta ylellisyydestään. He olivat yhdessä karanneet toiseen maailmaan ja aloittaneet vaikean ja työteliään uuden elämänsä.
Isabellan kauniit pehmeät kädet olivat työssä saaneet karhean pinnan. Mutta ei tuo sisältä säteilevä kauneus ollut yhtään menettänyt loistoaan.
Niin oli Isabella leikellyt silkkisen pukunsa ja samettisen viittansa. Puku palveli uuteen muotoon omeltuna kastemekkona heidän tyttärelleen ja viitta muokkautui lämpimäksi takiksi lapsille.

He olivat nyt matkalla tyttärentyttärensä ristiäisiin. Heidän tyttärensä oli aikoinaan lähtenyt opiskelemaan ulkomaille.Niin hän oli päätynyt lopulta avioliittoon heidän entiseen kotimaahansa.Hans kääntää katseensa Isabellaan, joka on sulkenut silmänsä antaen muistojen vyöryä mielessään. Kannella ihmiset vaeltavat kiirettöminä ja jokunen lokki kiertelee jo yläpuolella. He ovat jo lähellä maata.

Isabellan kädessä on pieni silkkiperhosen kotelo.
Hän haluaa viedä sen lapsenlapselleen.Sillä eräänä päivänä oli Hans istuttanut heidän takapihalleen silkkipuun.Kunka ylpeä ja komea Hans silloin olikaan sanoessaan naiselleen;
-Rakkaani tämä puu on sinulle.
Ja kuinka monesti Isabella oli katsellut puutaan onnellisena heidän maatessaan vierekkäin sängyssä.
Hanssin voimakkaat kädet kiertyivät Isabellan ympärille ja rakkaus tiivistyi kiihkeässä syleilyssä. Pehoset parittelivat samettisessa yössä ja aamut aukenivat kuulaina ja tulvien elämää.
-Kulta, sanoo hans ja koskettaa Isabellan poskea hellästi.
Mutta Isabella ei vastaa enää. Hän on nukahtanut pois.
Hän on levittänyt suuret säteilevät siipensä valossa. Pieni kullanvärinen perhonen on lennähtänyt Isabellan hiuksille.

Aamulla he ovat rannassa.

JATKUU

Kautta vuosisatojen opettajat, papit yms ahdasmieliset ovat yrittäneet vieroittaa meitä esi-isiemme ikiaikaisesta kiroilutraditiosta. Synniksi ja sivistymättömyydeksi ovat nämä tiukkapipot yrittäneet väittää tätä perinnesanastoamme. Voihan p*****le, nyt on kyllä tullut korkea aika palauttaa tämä voimallinen, rikas ja tunteikas kielenkäyttömme sille kuuluvaan arvoonsa. Kyllä ruma sana on sanottava niikuin se on!

Siellä missä suomalainen on ruumiin ja hengen voimin maatamme rakentanut, siellä on vastoinkäymisten hetkellä tunteet purettu ja pettymyksiin lievennystä haettu kirosanoista. Kun halla on viljan pannut, talo poroksi palanut, emäntä kulkumiehen matkaan lähtenyt, tytär rengille paksuksi pamahtanut tai pahimmassatapauksessa vallesmanni pontikkapannun kirveellä särkenyt, on apua haettu ja saatu raikuvasta ja pitkästä sadatteluryöpystä. Kunnon mahtipontisen kiroiluterapian jälkeen onkin mieli keventynyt tuskasta ilman kalliita kallonkutiskäyntejäkin. Perustellusti voidaan todetakin kiroilulla olevan suunnaton kansanterveyttä kohentava vaikutus.

Kuten kieli yleensä on kiroilusanastommekin jatkuvan muutoksen alla. Nuorisomme on rikastuttanut ja uudistanut tätä kansallista aarreaittaamme tuomalla kekseliäästi erilaiset elimet voimasanastoomme. Antaumuksella he näitä uudissanoja viljelevätkin. Arvatenkin tulevaisuuden toivomme tulevat uudelleenmuokkaamaan kivikauteen jämähtäneet sanontamme ja kaavamme. On vain ajan kysymys, kun esim. tahdon ilmaisu toistaiseksi kunnes parempi löytyy parisuhteesta vaihtuu aataminaikaisesta kantamuodostaan "tahdon" ajan hengen edellyttämään asuun "totta v***ssa"!

JokisenEväs kirjoitti:

Esirippu aukeaa. Nainen makaa vuoteella poikkipäin. Hän on nostanut jalat seinälle ja hiukset valuvat yli sängynlaidan lattialle.
Kädessään naisella on kännykkä joka soi.

Nainen: (Laulaa) Kolkyt yötääää jouluuun oon...
Mies (ääni kuuluu kaiuttimesta sellaisena kuin ääni puhelimesta kuuluisi) Laskin juuri (jatkaa laulua)

Hymisevät yhdessä...

Nainen: Joko olet rakas aloittanut sublimoinnin?

Mies: Pakko keskittyä hetki näihin Mannerheimintien liikennevaloihin, kulta. Ajoin juuri Mannerheimin patsaan ohi... sellainen liinaharja tammani olet, kulta.

Nainen: (heiluttaa päätään sängynlaidalla siten, että hiukset heiluvat, lakaisevat lattiaa) Minäkin rakas sublimoni, siivoamalla. (nauraa)
Oikeasti en taida nousta tänään enää sängystä rakas. Tässä tuoksuu meiltä! (painaa tyynyn vasten nenäänsä ja nuuhkii)

Mies: Minulla on, rakas, tänään vielä ne kolme slogania keksittävänäni ja blokikin on päivitettävä. Olisiko sinulla ehdotuksia sen makkaramainoksen tekstiksi?

Nainen: Rämän päivän ideat rakas ovat meikäläisellä silkkaa sublimoinita (hymisee) eivät ihan painokelpoisia. Mitenkäs olisi vaikka teksti: Elä kuukausi kylläisenä, selibaatissa. Ime makkaraa. (Hihittelee)

Mies: Äh, kyllä minä jotain keksin. Äläkä puhu imemisestä nyt. Olen juuri ajamassa Haagan liikenneympyrässä.

Nainen: Minulla on muuten oiva sublimointi-idea näitä kolmeakymmentä päivää varten. Haluatko tietää mitä olen ajatellut tehdä? (Nainen kierähtää sängylle istumaan).

jokinen jatkaa...

Lue lisää

-sovittiin jokisen kanssa, että minä jatkan vielä seuraavan kohtauksen.

Mies: tuo sublimaatio sana kuulostaa ihan ds-erotiikalta. Sellaista sanaa käyttäessä tulee eittämättä mieleen...

Nainen: SHHH! SHHHH! SHHH! Haluatko rakas kuulla ideani vai et?

Mies: Jooo, kerro!

Nainen: Yes Sir, käskystäsi (nauraa kiusoitellen)
Kulta, muistatko kun luettiin joskus yhdesä niitä suomi 24:n keskustelupalstoja?

Mies: mmmmm... joo muistan toki...

Nainen: Mitä jos alkaisimme kirjoitella sinne? Ainakin kun niitä Kafeen tekstejä lukee tulee sellainen olo, että palstalla on sublimaation ammattilaisia pilvin pimein!

Mies: Ai tarkoitatko että äkäisiä naisia ja uhoilevia miehiä? (Nauraa)

Nainen: No joskus sellaisiakin toki... Olisi kivaa sekoittaa välillä vähän pakkaa. Nimettömänä kun on helppo kirjoittaa juuri niin kuin ajattelee. Miten paljon helpompaa on kestää ikävää ja nälkää kun sen, että sellaista kokee, voi sanoa ääneen!

Nainen nousee vuoteelta ja kävelee ikkunan ääreen, painaa päänsä vasten viileää lasia ja katselee ikkunasta ulos.

Nainen: En minä voi avata tätä ikkunaa rakas ja huutaa, ulvoa sutena. (Kiristelee hampaitaan ja näyttää kärsivältä)

Mies: Avaat siis tietokoneen.
- Avataan rakas tietokone silloin kun tekisi oikeasti mieli avata reidet... Siinä on oma riskinsä. Meistä voi tulla addikteja.

Nainen: Taidetaan jo olla addikteja rakas. (Huokailee silmät kiinni, kännykkä korvalla ja hieroo kasvojaan vasten ikkunalasia)

Mies: Luen illalla mitä olet kirjoittanut rakas. Odotan! Tiedän että kirjoitat minulle!

Mies sulkee puhelimen, kovaäänisistä kuulu rapsahdus ja nainen jää silmät kiinni, nautinnollisesti hymyillen, nojaamaan ikkunaan.

Esirippu laskeutuu...

tuntien sinut neuvon:

lähesty uhriasi salaa, koska hän muuten varmuudella karkaisi. kiemurtele lähietäisyydelle, sillä pitkän matkan pussaaminen vaati erityiskykyjä ja kumihuulet.

nappaa tiukkaan syliotteeseen ja luo kiihkeä katse suudeltavaasi (ei siis sillä silmällä, jonka peittää blackhorse tai sloggi – ainakaan aluksi).

mielipuolinen ilmeesi lamaannuttaa uhrisi. ja ei muuta kuin hampaat kalisten imuttamaan, vaan varovasti. ei täytä alipainetta, koska sloggin tai blackhorsen peittämä saattaa kulkeutua suuhusi.

ja muista käyttää kiihottavia tuoksuja, kuten jalkahiki ja yliviikkoinen dödö, hengityksen raikastimena ehdottomasti silliä, valkosipulia sekä oksennusta.

ja siitä sitten ihan omin neuvoin etiä tai taaksepäin. kyllä kelpaa.

"smack"

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Paluu:

Kepeä tuuli pyörittelee jo harmaantuneita Isabellan hiuksia.Hän katsahtaa lempeästi vieressään olevaan mieheensä.Samalla Hans vetäisee peitettä rakkaansa päälle suojaksi. Aurinko kuumottaa hehkeänä pilvettömällä taivaalla. Matkustajista täynnä oleva suuri laiva halkoo aalokkoa yli valtameren.
He ovat matkalla kotiin näiden monien yhteisten vuosien jälkeen.
Hans oli silloin odotellut sydän pamppaillen Isabellaa suojaisassa poukamassa. Kuinka kaunis ja häikäisevä tämä nainen oli ollutkaan. Miten vaikeaa sitä oli uskoa, että juuri hän, Hans saisi Isabellan omakseen. Tämä hänen rakkaansa oli ollut valmis luopumaan kaikesta ylellisyydestään. He olivat yhdessä karanneet toiseen maailmaan ja aloittaneet vaikean ja työteliään uuden elämänsä.
Isabellan kauniit pehmeät kädet olivat työssä saaneet karhean pinnan. Mutta ei tuo sisältä säteilevä kauneus ollut yhtään menettänyt loistoaan.
Niin oli Isabella leikellyt silkkisen pukunsa ja samettisen viittansa. Puku palveli uuteen muotoon omeltuna kastemekkona heidän tyttärelleen ja viitta muokkautui lämpimäksi takiksi lapsille.

He olivat nyt matkalla tyttärentyttärensä ristiäisiin. Heidän tyttärensä oli aikoinaan lähtenyt opiskelemaan ulkomaille.Niin hän oli päätynyt lopulta avioliittoon heidän entiseen kotimaahansa.Hans kääntää katseensa Isabellaan, joka on sulkenut silmänsä antaen muistojen vyöryä mielessään. Kannella ihmiset vaeltavat kiirettöminä ja jokunen lokki kiertelee jo yläpuolella. He ovat jo lähellä maata.

Isabellan kädessä on pieni silkkiperhosen kotelo.
Hän haluaa viedä sen lapsenlapselleen.Sillä eräänä päivänä oli Hans istuttanut heidän takapihalleen silkkipuun.Kunka ylpeä ja komea Hans silloin olikaan sanoessaan naiselleen;
-Rakkaani tämä puu on sinulle.
Ja kuinka monesti Isabella oli katsellut puutaan onnellisena heidän maatessaan vierekkäin sängyssä.
Hanssin voimakkaat kädet kiertyivät Isabellan ympärille ja rakkaus tiivistyi kiihkeässä syleilyssä. Pehoset parittelivat samettisessa yössä ja aamut aukenivat kuulaina ja tulvien elämää.
-Kulta, sanoo hans ja koskettaa Isabellan poskea hellästi.
Mutta Isabella ei vastaa enää. Hän on nukahtanut pois.
Hän on levittänyt suuret säteilevät siipensä valossa. Pieni kullanvärinen perhonen on lennähtänyt Isabellan hiuksille.

Aamulla he ovat rannassa.

JATKUU

Lue lisää

Transformaatio:

Janette silittää hellästi kädellään silkkiperhosen koteloa.Hän hengittää syvään huokaisten keveästi muistoissaan. Kuinka monesti hän olikaan lapsena kertonut äidilleen keskustelleensa isoäitinsä Isabellan kanssa.
Äiti totesi aina uudelleen, että Isabellahan kuoli jo ennen kuin näkikään Janeten.Mutta Janette oli tuntenut kuinka Isabella istui valoa säteilevänä hänen vuoteensa jalkopäässä ja kertoi tarinaansa hiljaisella hellällä äänellään.

Nyt Isabella saisi oman lapsen. Hänen vatsansa tuntui jo raskaalle ja pinkeälle.Synnytys olisi lähestymässä.Ehkä jo tänään.Ehkäpä huomenna.

-Janette, kuuluu pehmoinen ääni, kuin se tulisi Janeten sisältä.
-Kultaseni, minun on aika jatkaa matkaani, ääni jatkaa.Me tapaamme vielä, mutta nyt sinun on aikasi täällä ja minun siellä jossain.

Janette tuntee kuin suloisen suudelman otsallaan.Ja samassa kuin tuulen henkäys kävisi läpi kehon.

Yöllä hän synnyttää kauniin terveen tyttären.
Janeten silmät tulvivat kyyneleistä hänen nähdessään esikoisensa ja painaessaan tyttärensä maidosta pulleille rinnoilleen.
-Sinä kaunokaiseni, perhoseni,,,,hän sopertelee tunteiden vavisuttaessa kehoa.
-Sinun nimeksi tulee Isabella, minun isoäitini mukaan.

Lapsen silmät ovat kuin kaikkien juuri syntyneiden silmät; täynnä ikivanhaa viisautta.

Ja vielä kerran kuulee Janette Isabellan sanat sisällään.
- Elämä ei ehkä ole vain silkkiä ja samettia.
Mutta valitessasi rakkauden näet aina tämän ihmeen, kuinka silkkipehonen kuoriutuu kotelostaan samettisen yön pehmeydessä.

norMix evk kirjoitti:

Kautta vuosisatojen opettajat, papit yms ahdasmieliset ovat yrittäneet vieroittaa meitä esi-isiemme ikiaikaisesta kiroilutraditiosta. Synniksi ja sivistymättömyydeksi ovat nämä tiukkapipot yrittäneet väittää tätä perinnesanastoamme. Voihan p*****le, nyt on kyllä tullut korkea aika palauttaa tämä voimallinen, rikas ja tunteikas kielenkäyttömme sille kuuluvaan arvoonsa. Kyllä ruma sana on sanottava niikuin se on!

Siellä missä suomalainen on ruumiin ja hengen voimin maatamme rakentanut, siellä on vastoinkäymisten hetkellä tunteet purettu ja pettymyksiin lievennystä haettu kirosanoista. Kun halla on viljan pannut, talo poroksi palanut, emäntä kulkumiehen matkaan lähtenyt, tytär rengille paksuksi pamahtanut tai pahimmassatapauksessa vallesmanni pontikkapannun kirveellä särkenyt, on apua haettu ja saatu raikuvasta ja pitkästä sadatteluryöpystä. Kunnon mahtipontisen kiroiluterapian jälkeen onkin mieli keventynyt tuskasta ilman kalliita kallonkutiskäyntejäkin. Perustellusti voidaan todetakin kiroilulla olevan suunnaton kansanterveyttä kohentava vaikutus.

Kuten kieli yleensä on kiroilusanastommekin jatkuvan muutoksen alla. Nuorisomme on rikastuttanut ja uudistanut tätä kansallista aarreaittaamme tuomalla kekseliäästi erilaiset elimet voimasanastoomme. Antaumuksella he näitä uudissanoja viljelevätkin. Arvatenkin tulevaisuuden toivomme tulevat uudelleenmuokkaamaan kivikauteen jämähtäneet sanontamme ja kaavamme. On vain ajan kysymys, kun esim. tahdon ilmaisu toistaiseksi kunnes parempi löytyy parisuhteesta vaihtuu aataminaikaisesta kantamuodostaan "tahdon" ajan hengen edellyttämään asuun "totta v***ssa"!

Lue lisää

..hyvin vedetty haaste!!!

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Transformaatio:

Janette silittää hellästi kädellään silkkiperhosen koteloa.Hän hengittää syvään huokaisten keveästi muistoissaan. Kuinka monesti hän olikaan lapsena kertonut äidilleen keskustelleensa isoäitinsä Isabellan kanssa.
Äiti totesi aina uudelleen, että Isabellahan kuoli jo ennen kuin näkikään Janeten.Mutta Janette oli tuntenut kuinka Isabella istui valoa säteilevänä hänen vuoteensa jalkopäässä ja kertoi tarinaansa hiljaisella hellällä äänellään.

Nyt Isabella saisi oman lapsen. Hänen vatsansa tuntui jo raskaalle ja pinkeälle.Synnytys olisi lähestymässä.Ehkä jo tänään.Ehkäpä huomenna.

-Janette, kuuluu pehmoinen ääni, kuin se tulisi Janeten sisältä.
-Kultaseni, minun on aika jatkaa matkaani, ääni jatkaa.Me tapaamme vielä, mutta nyt sinun on aikasi täällä ja minun siellä jossain.

Janette tuntee kuin suloisen suudelman otsallaan.Ja samassa kuin tuulen henkäys kävisi läpi kehon.

Yöllä hän synnyttää kauniin terveen tyttären.
Janeten silmät tulvivat kyyneleistä hänen nähdessään esikoisensa ja painaessaan tyttärensä maidosta pulleille rinnoilleen.
-Sinä kaunokaiseni, perhoseni,,,,hän sopertelee tunteiden vavisuttaessa kehoa.
-Sinun nimeksi tulee Isabella, minun isoäitini mukaan.

Lapsen silmät ovat kuin kaikkien juuri syntyneiden silmät; täynnä ikivanhaa viisautta.

Ja vielä kerran kuulee Janette Isabellan sanat sisällään.
- Elämä ei ehkä ole vain silkkiä ja samettia.
Mutta valitessasi rakkauden näet aina tämän ihmeen, kuinka silkkipehonen kuoriutuu kotelostaan samettisen yön pehmeydessä.

Lue lisää

vähän otsake muuttui kirjoitusprosessin myötä...
Mutta tarina sisälsi kyllä perusajatuksen siitä, että rakkaus on silkkiä ja samettia tärkeämpää.

JokisenEväs kirjoitti:

-sovittiin jokisen kanssa, että minä jatkan vielä seuraavan kohtauksen.

Mies: tuo sublimaatio sana kuulostaa ihan ds-erotiikalta. Sellaista sanaa käyttäessä tulee eittämättä mieleen...

Nainen: SHHH! SHHHH! SHHH! Haluatko rakas kuulla ideani vai et?

Mies: Jooo, kerro!

Nainen: Yes Sir, käskystäsi (nauraa kiusoitellen)
Kulta, muistatko kun luettiin joskus yhdesä niitä suomi 24:n keskustelupalstoja?

Mies: mmmmm... joo muistan toki...

Nainen: Mitä jos alkaisimme kirjoitella sinne? Ainakin kun niitä Kafeen tekstejä lukee tulee sellainen olo, että palstalla on sublimaation ammattilaisia pilvin pimein!

Mies: Ai tarkoitatko että äkäisiä naisia ja uhoilevia miehiä? (Nauraa)

Nainen: No joskus sellaisiakin toki... Olisi kivaa sekoittaa välillä vähän pakkaa. Nimettömänä kun on helppo kirjoittaa juuri niin kuin ajattelee. Miten paljon helpompaa on kestää ikävää ja nälkää kun sen, että sellaista kokee, voi sanoa ääneen!

Nainen nousee vuoteelta ja kävelee ikkunan ääreen, painaa päänsä vasten viileää lasia ja katselee ikkunasta ulos.

Nainen: En minä voi avata tätä ikkunaa rakas ja huutaa, ulvoa sutena. (Kiristelee hampaitaan ja näyttää kärsivältä)

Mies: Avaat siis tietokoneen.
- Avataan rakas tietokone silloin kun tekisi oikeasti mieli avata reidet... Siinä on oma riskinsä. Meistä voi tulla addikteja.

Nainen: Taidetaan jo olla addikteja rakas. (Huokailee silmät kiinni, kännykkä korvalla ja hieroo kasvojaan vasten ikkunalasia)

Mies: Luen illalla mitä olet kirjoittanut rakas. Odotan! Tiedän että kirjoitat minulle!

Mies sulkee puhelimen, kovaäänisistä kuulu rapsahdus ja nainen jää silmät kiinni, nautinnollisesti hymyillen, nojaamaan ikkunaan.

Esirippu laskeutuu...

Lue lisää

realityä vain näytelmää :D

surullista, kun on kiälessä tikkuja, lankkua nuolin, en pil(sensuroitu). ja lähetys on sullen nyt kynällä, kun en
kyr(sensuroitu) yletä.

kun haarasoipio yhtyy moniläpiön trillilurituksiin, komppi kelaa samoja vanhoja fraaseja, niin joulumyntistä täyttyy kirjailijan masi. ja se kahdeksanjalkaisen ikälopun ihmeen ulvoessa saarenmaan sambaa lykkii pyhää ylermiä kirjailijan kurkusta ulospäin. vaan sisään kippaa urhea käsi votkaa raitilla. ja massaan rauha vaikuttaa.

joulumyntinedistämiskampaaja, ja ladyt lavalla. kornia vaikka kätevää, vanhaa ja uutta., varastettua ja valhetta. vaan puree kuin hyppysyfilis ankeaa rautakankea ja lyö urheasti puukon ystävän selkään. henki lähti, vaan mänköön, eihän täälläkään ole kellään mitään kotona.

hölmistyneet ostajat hullaantuvat, vaikka toisista kaiuttimista kuuluu kirjailijan monotoninen mussutus. sillä ei oo mitään tekoa tussutuksen kaa, vaan pelkää lainaa parin- kolmenkymmenen vuoden takaa vanhoista akuankoista , jalluista ja viimevuotisista stonen urotöistä. kaikesta huolimati tai senkin takia arvostelijain apulanta on mennyt oikeaan kasvualustaan. ja joulupukin hölmistyttämät tontut huutavat neroa torille.

”raskasta” sanoo nero, ”kun on matoja” ja antaa havaintonäytteen etumaiselle jonottajalle, joka pyörtyy. ja hulabaloo on valmis, etruskit ovat irti, sekasorto täydellinen, kun kansakunta luulee neron jakavan nimmareita. tosisiassa tämä jodlaa huussianaa astuttuaan puntista valahtaneen riippakiveksensä päälle. muutama kiljaisulla höystetty hyppy kuulu koreografiaan.

bailoa baila kajahtaa bändäreiden kurkuista, kun he luulevat pogostan helmen esittävän uuden muotitanssin. resuperien sormikoittokuntaa ei enää tarvita. meno on kuin danten taivaassa. kirjoja myydään, ostetaan, vaihdetaan ja varastetaan.

joulu tuloo! joulu tuloo! kutsuhuuto kuumentaa tunteita, niin että automaattiset tulipalonsammuttimet laukeavat kuin organisaatiossa ja suihkuttavat siemenensä sekopäiden päällen. poliisia pyydetään paikalle, muta ei se ehdi. on pysäyttänyt joulukinkun ja tutkii onko se elävä vai kuollut. vai kuollut toistasataa kaiku, ja juhlat jatkuvat kuin pika-avoliitossa. kunnes kuluma erottaa.

”ah eikö tama ole omena?” kehuu autoas nero ja lastaa mäntinestokampaajan hankkimat kolikot takamuistuimelle körötellen laskemaan aurinkoon.

”jaahah, vai niin jassoo,” sanoo psykiatri. ”se on sataviisikymppiä, ensi viikolla samaan aikaan uudelleen. kyllä se siitä. näkemiin.”

max-life kirjoitti:

Tässä siis vastaus haasteeseen. Rykäisty näin aamutuimaan kahvin jälkeen kuten kaikki muutkin merkitykselliset, istuen ulosponnistettavat tuotokset...=)


Linja-autossa on ahdasta ja seison tolpasta kiinni pitäen. Assosioin kovan tangon mielessäni joksikin muuksi ja kuten tavallista, ei yksikään miehistä tee elettäkään antaakseen minulle paikkaansa. Toisaalta sen voin katsoa edukseni, ettei minua pidetä tarpeeksi vanhana. Sitä paitsi istuminen tuntuisi nyt hivenen kivuliaalta, sillä kylmäkätinen gynekologi oli ollut tavanomaistakin kovakouraisempi. Ei silti, kyllä minä kipua kestän, mutta tänään oli vielä lyöty päälle häpeäkin. Luulin sen tapahtuvan vain tarinoissa, mutta niin vaan sisälle lehahti parvi opiskelijoita kun minä siinä ritsillä makasin eväät niin sanotusti levällään. Oli kuulemma oikein hyvä esimerkki pahanpuoleisesta hiivatulehduksesta. Ei ehkä se ylevin alku päivälle.

Pysäkkini lähestyy, painan nappia ja astun ulos. Uudet saapikkaani murhaavat jalkateriäni astellessani jalkakäytävää. Lähistöllä rakennusmiehet tekevät hommiaan. Parannan ryhtiä, rintaa ulos ja lantio liikkeelle. Näen sivusilmälläni kuinka kaksi miehistä lopettavat hommansa ja katsovat suuntaani. Takkini on auki ja kehoni kaaret esillä. No nyt ne alkaa jo huudella. Ihanaa! No, enpä ole huomaavinanikaan. Sipaisen kädelläni permanenttiani, heilautan hiuksiani viekoittelevasti ja nakkaan pikaisen hymyn heidän suuntaansa. Nyt ne jo vislailee! Ei ole meikäläisen taika vielä kadonnut! Askel alkaa kuitenkin yhtäkkiä painaa ja pian huomaankin seisovani betonivalussa. Eli raksauroot yrittivätkin varoittaa märästä valusta..? Saappaat ravassa kiirehdin eteenpäin ja vakuuttelen itselleni, että vislailussa oli kuitenkin hitunen eroottistakin säveltä.

Astuin pieneen kahvilaan ja riisuin päällystakkiani. Olin totisesti hengähdystauon tarpeessa.
– Mitäs rouvalle saisi olla?, kysyi esikoistanikin nuorempi sälli, jonka katse kuitenkin tuntui väen väkisin valuvan silmistäni alemmas. Rouva? Sana särähti, vaikka paikkansahan se pitikin. Tosin klopin omahyväinen ilme viestii siitä, että hän luulee olevansa jonkin sortin taivaanlahja kaltaiselleni naiselle. ”Mitäs rouvalle saisi olla”.. nuottikin oli jotenkin ylimielinen ja arvosteleva. Varmaan odottaa minun pyytävän leivosta tai muuta lihottavaa, jotta pääsee sitten tokaisemaan perään jotain nokkelaa kuten ”että laihdutuskuuri ohi” tai ”pannaanko kermavaahdon kanssa”. Suksikoon kuuseen limainen putkiaivo-orhi..
– Pidä pullas, kakara..!, töksäytin sille ja marssin suorinta tietä ulos. Ulkona kadulla tunsin oloni heti paremmaksi päästyäni pudottamaan pellen pallilta. Moukka mikä moukka.

Huokaisten astun kotiovesta sisään, riisun takkini ja pudotan kantamukseni niille sijoilleen.
– No voi vittu.., totean hyvin lakonisesti katsoessani eteisen peilistä kummajaista, jonka permanentin tuuli on jalostanut hattaraksi ja kostea sumu viimeistellyt meikin. Istuudun takamustani arastellen tietokoneen eteen ja odotellessani sen käynnistymistä katsellen sivusilmällä ostoskanavan mainosta kehontrimmausvälineestä. Tuhahdan ja ajattelen, että kuka noitakin ostaa. Tai.. mitä jos ne toimivatkin ja minä olen niiden tuhansien ulkopuolella, jotka ovat jo löytäneet tuon helpon tien? Kirjoitan mainoksen puhelinnumeron paperinkulmalle varmuuden vuoksi ja siirryn nettisivuilleni. Päiväkirja on minulle ihan uusi juttu. Mietin hetken, istuudun ja alan kirjoittaa:

Elämäni naisena
Päivä 1 (11.1.2006)
Linja-autossa on ahdasta ja seison...

Lue lisää

Noissa naistenvaivoissa kannattaa ehkä mennä mieluummin yksityiselle, jolloin voi valita kopeloitsijan ja osallistujajoukon määrän :)

Muuten olit kovin ironinen meidän naisten näkökulmasta. Ei tämä nyt ihan noin kamalaa ole.

Kiitos nauruista.

Arvoisa raittiuslautakunta

Saamieni tietojen mukaan teillä on haettavana puheenjohtajan paikka. Olisinkin nyt hyvin, hyvin kiinnostunut tulemaan keskustelemaan paikan täyttämisestä Teidän kanssanne. Arvatenkin tehtävää on hakemassa useita henkilöitä sisäpiiristänne, mutta tässä tapauksessa varmaan kannattaa panostaa parhaaseen saatavilla olevaan henkilöön, jolla on alan ehdoton tietotaito.
Tinkimätön tulosvastuu on toinen nimeni. Kaikesta toiminnan tuloksellisuudesta tulen kantamaan täyden vastuun ja tietenkin myös päin vastoin.
Näyttöinä kyvyistäni voisin mainita esimerkiksi tunnetun Suomi-kahvilan ajoittaisen lähes täydellisen puhdistamisen kaikista alkoholipitoisista juomista.
Työskentelytapani haettavassa toimessa tulisi olemaan hyvin ihmisläheistä. Olen hyvin helposti jalkautuvaa tyyppiä ja valmis kohtaamaan ongelmat niiden syntysijoillaan. Aivan pohjimmainenkaan lattiataso ei jäisi tehtäväkentän ulkopuolelle.

Liitän hakemukseeni mukaan vain muutama vuosi sitten otetun kuvani, niin kuin nykyään asiaan kuuluu. (ns. ennen-kuva).
Palkkatoivomus saattaa kuulostaa hieman korkealta, mutta hyväähän ei toki saa halvalla.
Yhtenä lisätoiveena olisi se, että jos pari ensimmäistä palkkiota voisi maksaa hieman etukäteen, mutta tämähän ei varmaankaan tuota Teille mitään ongelmia.
Toivoisin, että voisin käydä mahdollisimman pikaisesti keskustelemassa palkkiosta, ja muistakin tehtävään liittyvistä asioista.

Alla otteita CV:stäni:

Koulutus:
ScB - Scientical Bachelor - Tieteellinen poikamies

Muu koulutus:
Polttoleikkauksen perus- ja jatkokurssi
Hälytyslaitteiden asennus ja purkaus
Free style dressing ja kerrospukeutuminen

Työkokemus:
Masseratti inc. ltd. toimitusjohtaja (CIO)
Lukuisia muita lyhyempiaikaisia johtotehtäviä

Järjestötoiminta:
Bier, Sauna & Makkara yhdistyksen kunniajäsen
Save the Foxes åtminstone - pelastakaa edes ketut - järjestön perustaja
Superluuserit ry:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja

Saavutuksia:
Kenonrakennuksen piirimestari
SM- master of darts
Lukuisia patenttihakemuksia

Yhteystiedot:
Koska sihteeri/taloudenhoitajani on parhaillaan vuorotteluvapaalla, niin olen tavoitettavissa ainoastaan virka-aikana puhelimesta 222 333 / Manta Bub / Masse.

Suositteluja voi kysellä samaisesta numerosta Arvid Kelposelta. (Kannattaa tiedustella nimellä Iso-Arska).
Mielummin aamusta, muttei kuitenkaan ihan heti yhdeksän jälkeen.

Odotan innolla yhteydenottoanne
Setä, Masse

tukkusutija kirjoitti:

surullista, kun on kiälessä tikkuja, lankkua nuolin, en pil(sensuroitu). ja lähetys on sullen nyt kynällä, kun en
kyr(sensuroitu) yletä.

kun haarasoipio yhtyy moniläpiön trillilurituksiin, komppi kelaa samoja vanhoja fraaseja, niin joulumyntistä täyttyy kirjailijan masi. ja se kahdeksanjalkaisen ikälopun ihmeen ulvoessa saarenmaan sambaa lykkii pyhää ylermiä kirjailijan kurkusta ulospäin. vaan sisään kippaa urhea käsi votkaa raitilla. ja massaan rauha vaikuttaa.

joulumyntinedistämiskampaaja, ja ladyt lavalla. kornia vaikka kätevää, vanhaa ja uutta., varastettua ja valhetta. vaan puree kuin hyppysyfilis ankeaa rautakankea ja lyö urheasti puukon ystävän selkään. henki lähti, vaan mänköön, eihän täälläkään ole kellään mitään kotona.

hölmistyneet ostajat hullaantuvat, vaikka toisista kaiuttimista kuuluu kirjailijan monotoninen mussutus. sillä ei oo mitään tekoa tussutuksen kaa, vaan pelkää lainaa parin- kolmenkymmenen vuoden takaa vanhoista akuankoista , jalluista ja viimevuotisista stonen urotöistä. kaikesta huolimati tai senkin takia arvostelijain apulanta on mennyt oikeaan kasvualustaan. ja joulupukin hölmistyttämät tontut huutavat neroa torille.

”raskasta” sanoo nero, ”kun on matoja” ja antaa havaintonäytteen etumaiselle jonottajalle, joka pyörtyy. ja hulabaloo on valmis, etruskit ovat irti, sekasorto täydellinen, kun kansakunta luulee neron jakavan nimmareita. tosisiassa tämä jodlaa huussianaa astuttuaan puntista valahtaneen riippakiveksensä päälle. muutama kiljaisulla höystetty hyppy kuulu koreografiaan.

bailoa baila kajahtaa bändäreiden kurkuista, kun he luulevat pogostan helmen esittävän uuden muotitanssin. resuperien sormikoittokuntaa ei enää tarvita. meno on kuin danten taivaassa. kirjoja myydään, ostetaan, vaihdetaan ja varastetaan.

joulu tuloo! joulu tuloo! kutsuhuuto kuumentaa tunteita, niin että automaattiset tulipalonsammuttimet laukeavat kuin organisaatiossa ja suihkuttavat siemenensä sekopäiden päällen. poliisia pyydetään paikalle, muta ei se ehdi. on pysäyttänyt joulukinkun ja tutkii onko se elävä vai kuollut. vai kuollut toistasataa kaiku, ja juhlat jatkuvat kuin pika-avoliitossa. kunnes kuluma erottaa.

”ah eikö tama ole omena?” kehuu autoas nero ja lastaa mäntinestokampaajan hankkimat kolikot takamuistuimelle körötellen laskemaan aurinkoon.

”jaahah, vai niin jassoo,” sanoo psykiatri. ”se on sataviisikymppiä, ensi viikolla samaan aikaan uudelleen. kyllä se siitä. näkemiin.”

Lue lisää

täs sitä siunallaan kuin äimäsen käkenä...
Sikspä kysynkin, jotta osasitkos oikeesti lukia kun akuankkoja tavailit?
Oppi se munkin poikani akuista lukemaan, vaan selkosempaa kieltä se ulos tuottaa ----joten menen tarkistaan millaista tekstiä niissä oikeesti on.

JokisenEväs kirjoitti:

Näytös I

Tapahtumapaikkana pariskunnan asunto: yksi huone kylpyhuone ja pieni eteinen. Huoneisto on vanhan, vuosisadan vaihteessa rakennetun kerrostalon viidennessä kerroksessa. Asunnossa on yksi ikkuna joka aukeaa kadulle. Ikkunalauta on leveä kivinen erkkeri.

Näytelmä alkaa tilanteesta jossa mies pukeutuu ja nainen istuu vuoteella, hiukset pörrössä. Kumpikin on punaposkisia, koko yön kestänyt rakastelu näkyy kummankin olemuksesta ja tietoisuus edessä olevasta erosta. Mies touhuilee ja nainen seuraa, vuoteella istuen, käpertyneenä peiton sisään:

Nainen:
Rakas sinulla on maailman kauneimmat pakarat. Oikeastaan kaikki sinussa on minusta kaunista. Tiedäthän... rakkaus saa katsomaan niin.

Mies:
(Tulee puolipukeisena naisen viereen seisomaan niin, että nainen voi hetkeksi painaa päänsä vasten miestä ja hyväilee tämän hiuksia ja korvanlehteä ... Kumpainenkin henkäisee, nielaisee ja vetäytyy vähän. Katsovat toisiaan silmiin siten, että katsojalle välittyy tietoisuus parin välillä vallitsevasta intohimosta ja rakkaudesta, sekä yhteisymmärryksestä sen suhteen, että on pakko erota hetkeksi.)

Rakastan sinua (mies kuiskaa, käsi takertuu hiuksiin, puristuu nyrkkiin ja aukeaa kun mies pakottaa itsensä jatkamaan pukeutumista, sen sijaan että ohjaisi naisen suun hiuksista vasten penistään..)

Nainen: Tämä ero rakas, ei enää tunnu niin pelottavalta kuin silloin aiemmin. Nyt tiedän, että tulet takaisin.

Mies: Tiedät, että en voisi olla tulematta.

Nainen: Tiedän

Mies: On taas kuljettava tämä pitkä matka, kotimatka.

Nainen: Joskus tämä loppuu rakas. Tämä kuukausi on rakas, yksi niistä muutamasta joita enää on jäljellä. Selviämme tästäkin. Tiedät että kuljetaan tämäkin yhdessä, vaikka ollaankin erillään. Helvetti ja taivas rakas... jaamme kaiken ja siksi olemmekin vielä tässä, meinä, yhdessä.


jatkuu (kunhan jokinen ehtii jatkaa;)) )

Lue lisää

..noin subilimoiden tuli haaste vedetyksi esileikkeineen:-))) Hyvin näytti putkeen soljuvan:D

norMix evk kirjoitti:

Kautta vuosisatojen opettajat, papit yms ahdasmieliset ovat yrittäneet vieroittaa meitä esi-isiemme ikiaikaisesta kiroilutraditiosta. Synniksi ja sivistymättömyydeksi ovat nämä tiukkapipot yrittäneet väittää tätä perinnesanastoamme. Voihan p*****le, nyt on kyllä tullut korkea aika palauttaa tämä voimallinen, rikas ja tunteikas kielenkäyttömme sille kuuluvaan arvoonsa. Kyllä ruma sana on sanottava niikuin se on!

Siellä missä suomalainen on ruumiin ja hengen voimin maatamme rakentanut, siellä on vastoinkäymisten hetkellä tunteet purettu ja pettymyksiin lievennystä haettu kirosanoista. Kun halla on viljan pannut, talo poroksi palanut, emäntä kulkumiehen matkaan lähtenyt, tytär rengille paksuksi pamahtanut tai pahimmassatapauksessa vallesmanni pontikkapannun kirveellä särkenyt, on apua haettu ja saatu raikuvasta ja pitkästä sadatteluryöpystä. Kunnon mahtipontisen kiroiluterapian jälkeen onkin mieli keventynyt tuskasta ilman kalliita kallonkutiskäyntejäkin. Perustellusti voidaan todetakin kiroilulla olevan suunnaton kansanterveyttä kohentava vaikutus.

Kuten kieli yleensä on kiroilusanastommekin jatkuvan muutoksen alla. Nuorisomme on rikastuttanut ja uudistanut tätä kansallista aarreaittaamme tuomalla kekseliäästi erilaiset elimet voimasanastoomme. Antaumuksella he näitä uudissanoja viljelevätkin. Arvatenkin tulevaisuuden toivomme tulevat uudelleenmuokkaamaan kivikauteen jämähtäneet sanontamme ja kaavamme. On vain ajan kysymys, kun esim. tahdon ilmaisu toistaiseksi kunnes parempi löytyy parisuhteesta vaihtuu aataminaikaisesta kantamuodostaan "tahdon" ajan hengen edellyttämään asuun "totta v***ssa"!

Lue lisää

Suorastaan loistava :D

tukkusutija kirjoitti:

tuntien sinut neuvon:

lähesty uhriasi salaa, koska hän muuten varmuudella karkaisi. kiemurtele lähietäisyydelle, sillä pitkän matkan pussaaminen vaati erityiskykyjä ja kumihuulet.

nappaa tiukkaan syliotteeseen ja luo kiihkeä katse suudeltavaasi (ei siis sillä silmällä, jonka peittää blackhorse tai sloggi – ainakaan aluksi).

mielipuolinen ilmeesi lamaannuttaa uhrisi. ja ei muuta kuin hampaat kalisten imuttamaan, vaan varovasti. ei täytä alipainetta, koska sloggin tai blackhorsen peittämä saattaa kulkeutua suuhusi.

ja muista käyttää kiihottavia tuoksuja, kuten jalkahiki ja yliviikkoinen dödö, hengityksen raikastimena ehdottomasti silliä, valkosipulia sekä oksennusta.

ja siitä sitten ihan omin neuvoin etiä tai taaksepäin. kyllä kelpaa.

"smack"

Lue lisää

muuten hyvä, muttei rohkaise tarpeeksi aloittelijaa, aloittelijalle pitää antaa auvoisampi kuva suutelemisesta ja sen houkutuksista...

Masse Setä kirjoitti:

Arvoisa raittiuslautakunta

Saamieni tietojen mukaan teillä on haettavana puheenjohtajan paikka. Olisinkin nyt hyvin, hyvin kiinnostunut tulemaan keskustelemaan paikan täyttämisestä Teidän kanssanne. Arvatenkin tehtävää on hakemassa useita henkilöitä sisäpiiristänne, mutta tässä tapauksessa varmaan kannattaa panostaa parhaaseen saatavilla olevaan henkilöön, jolla on alan ehdoton tietotaito.
Tinkimätön tulosvastuu on toinen nimeni. Kaikesta toiminnan tuloksellisuudesta tulen kantamaan täyden vastuun ja tietenkin myös päin vastoin.
Näyttöinä kyvyistäni voisin mainita esimerkiksi tunnetun Suomi-kahvilan ajoittaisen lähes täydellisen puhdistamisen kaikista alkoholipitoisista juomista.
Työskentelytapani haettavassa toimessa tulisi olemaan hyvin ihmisläheistä. Olen hyvin helposti jalkautuvaa tyyppiä ja valmis kohtaamaan ongelmat niiden syntysijoillaan. Aivan pohjimmainenkaan lattiataso ei jäisi tehtäväkentän ulkopuolelle.

Liitän hakemukseeni mukaan vain muutama vuosi sitten otetun kuvani, niin kuin nykyään asiaan kuuluu. (ns. ennen-kuva).
Palkkatoivomus saattaa kuulostaa hieman korkealta, mutta hyväähän ei toki saa halvalla.
Yhtenä lisätoiveena olisi se, että jos pari ensimmäistä palkkiota voisi maksaa hieman etukäteen, mutta tämähän ei varmaankaan tuota Teille mitään ongelmia.
Toivoisin, että voisin käydä mahdollisimman pikaisesti keskustelemassa palkkiosta, ja muistakin tehtävään liittyvistä asioista.

Alla otteita CV:stäni:

Koulutus:
ScB - Scientical Bachelor - Tieteellinen poikamies

Muu koulutus:
Polttoleikkauksen perus- ja jatkokurssi
Hälytyslaitteiden asennus ja purkaus
Free style dressing ja kerrospukeutuminen

Työkokemus:
Masseratti inc. ltd. toimitusjohtaja (CIO)
Lukuisia muita lyhyempiaikaisia johtotehtäviä

Järjestötoiminta:
Bier, Sauna & Makkara yhdistyksen kunniajäsen
Save the Foxes åtminstone - pelastakaa edes ketut - järjestön perustaja
Superluuserit ry:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja

Saavutuksia:
Kenonrakennuksen piirimestari
SM- master of darts
Lukuisia patenttihakemuksia

Yhteystiedot:
Koska sihteeri/taloudenhoitajani on parhaillaan vuorotteluvapaalla, niin olen tavoitettavissa ainoastaan virka-aikana puhelimesta 222 333 / Manta Bub / Masse.

Suositteluja voi kysellä samaisesta numerosta Arvid Kelposelta. (Kannattaa tiedustella nimellä Iso-Arska).
Mielummin aamusta, muttei kuitenkaan ihan heti yhdeksän jälkeen.

Odotan innolla yhteydenottoanne
Setä, Masse

Lue lisää

Masse, olet juuri saanut paikan!

Taikis kirjoitti:

Nainen pyyhkäisee hiuksiaan sivummalle ja puhaltaa tuuletusta kasvoilleen. Vielä parikymmentä kilomertiä ja hän saapuisi synnyinseudulleen, lapsuuden maisemiin ja muistoihin. Kesäpäivä tuntuu kuumalta autonlasien läpi porottavan auringon takia. Kesäloma, ihanaa. Ihanaa päästä pois asuinseuduiltaan, pois ikävästä ympäristöstä, joka tuo mieleen sen kaiken tuskan ja pahanolon, jota hän oli tuntenut viimeiset puoli vuotta.

Nainen vajoaa hetkeksi muistoihinsa ja näkee komeat kasvot edessään. Komeat mutta niin petolliset. He olivat tutustuneet chatissa, tavanneet muutaman kerran ja nainen oli rakastunut koko yksinäisen sydämensä palolla mieheen, He olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, tekstailleet, soitelleet ja chattailleet. Kunnes..........kunnes tuli se puhelu. Puhelu joka mursi hänen sydämensä ja sai vannomaan ettei enää usko kenekään miehen valheisiin. Hänen rakkaansa oli naimisissa toisaalla.

Tuttu hiekkatie herättää naisen ikävistä muistoista ja palauttaa näkemään toisenlaiset muistot. Tätä tietähän sitä muksuina veivattiin fillarilla kouluun, uimaan ja milloin minnekin, kaverien kans. Vieläköhän se aikapäivia sitten rakennettu majahökötys olisi paikallaan, sitä on käytävä kyllä vilkaisemassa pikimmiten.
Auto kaartaa vanhan autiotalon ruohottuneelle pihalle. Perillä. Kukaan ei ole asunut tässä talossa pitkään aikaan, ja siksipä naisella onkin teltta ja muut retkivarusteet mukanaan, jos ei talo olekaan siinä kunnossa että siellä voisi yöpyä.
Senverran mukavuudenhalua naisella on, että hän on varannut lomallensa kaikenlaista, on pienois cd-soitin, matkatelkkari, lukemista, paristokäyttöinen halogeenilamppu, monipuolisesti eväitä, viiniä, ja vielä jotain... jotain joka tekee lomasta täydellisen.

Nainen lähtee tutkimaan kavereittensa kanssa aikanaan tekemäänsä majarakennelmaa, tuolla se on pikku metsikön suojassa. Onpa täällä pusikko kasvanut, risua ja pensasta joka paikassa, mutta siellä se rakennelma kuitenkin on, tai rippeet siitä. Seiniä ei juurikaan enää, nehän tehtiin kuusenoksista aikanaan, eikä kattoakaan, mutta lattian virkaa toimittaneet kuormalavat olivat jykevästi paikallaan, tosin maata vasten painuneina. Hitto vieköön, tännehän sen teltan voisi pystyttää vanhojen aikojen kunniaksi, puskien keskelle. Tuumasta toimeen, kupoliteltan pystytys kävi helposti yksinkin, sitten vielä ilmaa patjaan ja eväät ynnä muut kamat sisään, niin voi hetkeksi heittäytyä lepäämään.

Nainen istahtaa patjalle, vilkaisee kassiaan ja muistaa ne mukaansa varaamansa kaikki parhaimmat herkkunsa ja kaivaa kassistaan yhden paristoilla toimivista ikiomista leluistansa....... Ihana loma ilman petollisia miehiä edessä.

Lue lisää

vai näin sitä huudeltaisiin puskasta, Taikis...

:D

Pimeät pulloni paahtimossa
Mieltäni painaa
oon kohta vainaa

Syy mielen apeuteen on tää:
On ovi lukossa
ja kulkureitti tukossa

Ihan itse en pulloja hankkinut
Vaan velvollisuuden tunnossa
täytyy pitää paikat kunnossa

Laki se ratkaisee tässäkin asiassa
Jos tulee virkavalta
alkaa näyttää kamalalta

Vaan tässä tulee pelastaja-masse!
Ei lukko kauan estä
kaikkea ei sekään kestä

Polttoleikkausta ja lekaa hieman näytetään
ja järkeä terävää käytetään
Nyt murtuu lukko
ja sisällä on ukko

Kyllä pelastajaa varmaan juhlitaan ja kiitetään
pian historian kirjoihin liitetään
Vapautui paahtimo synnistä ja tuskasta
masse vain viheltelee puskasta

Pitkä on otsikko, vaan sellainen se haasteessa oli. Vaan tässä sitten tuleepi.. =)

Meren rannalla sijaitsevan kartanon sisäänkäynnin molemmin puolin roihusivat suuret ulkotulet. Kivirakennus, joka oli näennäisen harmoninen sekasotku useampaa arkkitehtuurista suuntaa, oli valaistu lukuisin valonheittimin. Keinovalo valaisi koko tienoon. Meren lahden vastarannalla mies seisoi tupansa ikkunassa ja katseli valojen heijasteita lumettomalla meren jäällä. Samaiselta jäältä hän oli vajaa viikko sitten pelastanut avannosta kaksi lasta, raahannut heidät vahvalle jäälle ja kantanut sylissään takaisin kartanoon. Osittain isyytensä, mutta vähintään yhtä paljon myös liikemiehen vainunsa ansiosta kartanon isäntä päätti järjestää miehelle kiitosjuhlan. Media luonnollisesti kiinnostui tapauksesta oitis ja tänä iltana ”Pelastaja-Erakkoa” juhlittaisiin

Mies vaihtoi vanhan pukunsa ylleen ja katseli lohkeilleesta peilistä itseään. Jäntevä keho oli raskaan työn muovaama. Hartiat olivat leveät, kädet voimakkaat ja niska paksu. Miehen ahavan karkaisemat kasvot olivat lempeän oloiset, vaikkakin jään sinisten silmien katse oli läpitunkevan vahva. Lyhyeksi ajeltu pää ja kahden päivän sänki eivät miehelle merkinneet muoti-ilmiötä vaan käytännöllisyyttä. Hän heitti ulkotakkinsa ylleen ja lähti kävelemään kimaltelevaa jäätä myöten kohti kartanoa.

Mies astui sisään ja tiesi juhliin tulon olleen sittenkin virhe. Jo aula oli monin verroin hänen tupaansa suurempi. Kuului puheensorinaa, kameroiden moottoriperät lauloivat ja kättelijöitä riitti. Miestä vietiin salista toiseen, pikku hiprakassa olevat ventovieraat kättelivät ja jokainen hiukankin silmäätekevä halusi itsensä näkyvän samassa kuvassa seuraavan päivän lehdissä. Miehestä tuntui kuin olisi kummajainen, jonka edessä mielisteltiin ja kauempana supistiin. Mies hakeutui sivuun ihmisjoukosta ja löysi syrjäisen huoneen kartanon länsipäädyssä. Makuuhuone oli antiikilla kalustettu ja ikkunoiden molemmin puolin roikkuivat laskoksilla raskaat verhot.

Mies seisoi ikkunan edessä ja katsoi jäälle. Hänen mökkiään ei erottanut vastarannan kuusien keskeltä. Huoneen ovi kävi ja kartanon rouva astui sisään sulkien oven takanaan. Mies tyytyi vain vilkaisemaan tulijaa ja kääntyi sitten takaisin maiseman puoleen.
- Täysikuu, mies sanoi matalalla äänellä, mutta teidän valot tappaa sen. Nainen asteli miehen luo. Hän oli tyylikäs. Iltapuku istui kuten teetetyn puvun pitääkin ja hänen kaunis vartalonsa todella osasi kantaa sen.
- Juha.., nainen sanoi, kiitos siitä mitä teit. Mies kääntyi naisen puoleen.
- Se lokakuun yö.., sillonki oli täysikuu, Juha sanoi vetäen kädet pois housujensa taskuista.
- Silloin kaikki oli toisin.. ja se oli kuitenkin niin kauan sitten, maailma muuttuu, nainen sanoi katseensa painaen.
- Sä myit ittes, sielus.. kuin lutka vaihdoit sen..tähän!, Juha sanoi levittäen kätensä. Ääni kohosi ja katseessa oli voimaa. Nainen käänsi selkänsä miehelle, pidätteli itkua ja otti tukea leijonantassu-jalkaisesta pöydästä. Mies astui lähemmäksi. Vahvat kädet puristivat naista hartioista. Nainen tunsi miehen takanaan, tunsi miten tämä painoi häntä tiukemmin pöytää vasten ja kuinka kädet laskeutuivat olkapäiltä ja kiersivät etupuolelle.
- Pelkäät onneton, että sua ei arvosteta ilman helyjä? Tai ehkä sä vaan tykkäät olla lutka?, Juha kuiski naisen korvaan ja kosketteli naista.
- Ei se niin ole.., nainen lausui nielaisten. Miehen otteet tuntuivat vievän voiman jaloista.
- Sä olet niin kaunis, ulkoa.. ja etenkin sisältä, kait sä ymmärrät sen, Juha sanoi kiukun ja lämmön sekaisella äänellä. Nainen oli ensin vaiti, koitti sitten sanoa jotain, mutta vaikeni taas. Hänen hengityksensä oli tiivistynyt ja poskia kuumotti. Mies painoi huulensa hennolle niskalle ja suuteli lujasti, pitkään. Hän irrottautui naisesta, asteli suoraan ovelle ja poistui käytävälle taakseen katsomatta. Hän otti ulkotakkinsa ja kaulukset pystyssä käveli jäätä myöten kohti vastarantaa.

Nainen seisoi pimeässä huoneessa ikkunan ääressä ja katseli miehen hahmoa kirkkaalla jäällä. Täysikuu loisti korkealla ja riitti juuri ja juuri luomaan miehelle varjon.
-Juha.., nainen sanoi hiljaa ja kosketti miestä tehden tahran ikkunaan. Äsken hän oli ollut niin lähellä kertoa, mutta ei uskaltanut. Ehkä mies oli oikeassa, ehkä hän oli hukannut itsensä materian ja aseman tähden. Rakasti tätä kaikkea niin paljon, ettei antaisi minkään sitä vaarantaa. Ei edes isälle tämän pojasta uskaltanut kertoa. Pojasta, jonka isä itse oli jäistä pelastanut.

Kerma, tuo ikiaikainen herkkujen herkku. Siitä on moneksi, sillä koristelet kakut, höystät kastikkeet, lorautat pataruokaan, vaahdotat taikinoihin, jopa kahvista kerma tekee juhlajuoman. Mutta kerman hyvän maun ja monikäyttöisyyden vastapainona on tietysti nämä terveydelliset seikat, jotka puhuvat harmittavasti kansallisherkkuamme vastaan. Kerma on rasvasita, lihottavaa, kolesterolipommi...siis lähes syntiä.

Kermasta saa upeaa vaahtoa, jonka voi maustaa mielensä mukaan sokerille, kaakaolla, liköörillä, hinajalla..melkein millä vaan. Mutta sopiiko kerma arkiseen ruokapöytäämme. Aika huonosti. Eihän arki ja herkuttelu kuulu samaan pöytään.. Vai kuuluuko? Hmmmm...mitenkäs tuo otsikko taas menikään, ..... ruokapöydällä...kermavaahdon käyttäminen....huii..*pyyhkii tuhmat ajatukset pois mielestään*

Miksei kermavaahdolla voisi sitten tehdä vaikka taidetta, vatkataan reilu annos kermaa, jaetaan muutamaan kulhoon, sekaan lorautetaan pikkuriikkisen erivärisiä vesitilkaan liotettuja vesivärejä. näin saadaan monta herkullisenväristä kulhollista taidemassaa. sitten vaan arkiselle ruokapöydälle suuri paperi ja maalailemaan kuten sormiväreillä konsanaan. Näin saadaan kermalle muuta hyötykäyttöä kuin kansan lihottaminen. Kallistako? No, elämä on.

max-life kirjoitti:

Pitkä on otsikko, vaan sellainen se haasteessa oli. Vaan tässä sitten tuleepi.. =)

Meren rannalla sijaitsevan kartanon sisäänkäynnin molemmin puolin roihusivat suuret ulkotulet. Kivirakennus, joka oli näennäisen harmoninen sekasotku useampaa arkkitehtuurista suuntaa, oli valaistu lukuisin valonheittimin. Keinovalo valaisi koko tienoon. Meren lahden vastarannalla mies seisoi tupansa ikkunassa ja katseli valojen heijasteita lumettomalla meren jäällä. Samaiselta jäältä hän oli vajaa viikko sitten pelastanut avannosta kaksi lasta, raahannut heidät vahvalle jäälle ja kantanut sylissään takaisin kartanoon. Osittain isyytensä, mutta vähintään yhtä paljon myös liikemiehen vainunsa ansiosta kartanon isäntä päätti järjestää miehelle kiitosjuhlan. Media luonnollisesti kiinnostui tapauksesta oitis ja tänä iltana ”Pelastaja-Erakkoa” juhlittaisiin

Mies vaihtoi vanhan pukunsa ylleen ja katseli lohkeilleesta peilistä itseään. Jäntevä keho oli raskaan työn muovaama. Hartiat olivat leveät, kädet voimakkaat ja niska paksu. Miehen ahavan karkaisemat kasvot olivat lempeän oloiset, vaikkakin jään sinisten silmien katse oli läpitunkevan vahva. Lyhyeksi ajeltu pää ja kahden päivän sänki eivät miehelle merkinneet muoti-ilmiötä vaan käytännöllisyyttä. Hän heitti ulkotakkinsa ylleen ja lähti kävelemään kimaltelevaa jäätä myöten kohti kartanoa.

Mies astui sisään ja tiesi juhliin tulon olleen sittenkin virhe. Jo aula oli monin verroin hänen tupaansa suurempi. Kuului puheensorinaa, kameroiden moottoriperät lauloivat ja kättelijöitä riitti. Miestä vietiin salista toiseen, pikku hiprakassa olevat ventovieraat kättelivät ja jokainen hiukankin silmäätekevä halusi itsensä näkyvän samassa kuvassa seuraavan päivän lehdissä. Miehestä tuntui kuin olisi kummajainen, jonka edessä mielisteltiin ja kauempana supistiin. Mies hakeutui sivuun ihmisjoukosta ja löysi syrjäisen huoneen kartanon länsipäädyssä. Makuuhuone oli antiikilla kalustettu ja ikkunoiden molemmin puolin roikkuivat laskoksilla raskaat verhot.

Mies seisoi ikkunan edessä ja katsoi jäälle. Hänen mökkiään ei erottanut vastarannan kuusien keskeltä. Huoneen ovi kävi ja kartanon rouva astui sisään sulkien oven takanaan. Mies tyytyi vain vilkaisemaan tulijaa ja kääntyi sitten takaisin maiseman puoleen.
- Täysikuu, mies sanoi matalalla äänellä, mutta teidän valot tappaa sen. Nainen asteli miehen luo. Hän oli tyylikäs. Iltapuku istui kuten teetetyn puvun pitääkin ja hänen kaunis vartalonsa todella osasi kantaa sen.
- Juha.., nainen sanoi, kiitos siitä mitä teit. Mies kääntyi naisen puoleen.
- Se lokakuun yö.., sillonki oli täysikuu, Juha sanoi vetäen kädet pois housujensa taskuista.
- Silloin kaikki oli toisin.. ja se oli kuitenkin niin kauan sitten, maailma muuttuu, nainen sanoi katseensa painaen.
- Sä myit ittes, sielus.. kuin lutka vaihdoit sen..tähän!, Juha sanoi levittäen kätensä. Ääni kohosi ja katseessa oli voimaa. Nainen käänsi selkänsä miehelle, pidätteli itkua ja otti tukea leijonantassu-jalkaisesta pöydästä. Mies astui lähemmäksi. Vahvat kädet puristivat naista hartioista. Nainen tunsi miehen takanaan, tunsi miten tämä painoi häntä tiukemmin pöytää vasten ja kuinka kädet laskeutuivat olkapäiltä ja kiersivät etupuolelle.
- Pelkäät onneton, että sua ei arvosteta ilman helyjä? Tai ehkä sä vaan tykkäät olla lutka?, Juha kuiski naisen korvaan ja kosketteli naista.
- Ei se niin ole.., nainen lausui nielaisten. Miehen otteet tuntuivat vievän voiman jaloista.
- Sä olet niin kaunis, ulkoa.. ja etenkin sisältä, kait sä ymmärrät sen, Juha sanoi kiukun ja lämmön sekaisella äänellä. Nainen oli ensin vaiti, koitti sitten sanoa jotain, mutta vaikeni taas. Hänen hengityksensä oli tiivistynyt ja poskia kuumotti. Mies painoi huulensa hennolle niskalle ja suuteli lujasti, pitkään. Hän irrottautui naisesta, asteli suoraan ovelle ja poistui käytävälle taakseen katsomatta. Hän otti ulkotakkinsa ja kaulukset pystyssä käveli jäätä myöten kohti vastarantaa.

Nainen seisoi pimeässä huoneessa ikkunan ääressä ja katseli miehen hahmoa kirkkaalla jäällä. Täysikuu loisti korkealla ja riitti juuri ja juuri luomaan miehelle varjon.
-Juha.., nainen sanoi hiljaa ja kosketti miestä tehden tahran ikkunaan. Äsken hän oli ollut niin lähellä kertoa, mutta ei uskaltanut. Ehkä mies oli oikeassa, ehkä hän oli hukannut itsensä materian ja aseman tähden. Rakasti tätä kaikkea niin paljon, ettei antaisi minkään sitä vaarantaa. Ei edes isälle tämän pojasta uskaltanut kertoa. Pojasta, jonka isä itse oli jäistä pelastanut.

Lue lisää

Ihana tarina, kiitos Maksi. Kun vaan saisin tään tykytyksen rauhoittumaan. Tiesin että sinulta tämä onnistuu. Huh...

KIIREETÖN ELÄMÄNI

Jo eilen illalla tiesin sen;
päiväni tämän viettäisin laiskotellen.
Tuota seikkaa mielessäni kummastellen
levottomasti nukuin – päivääni kuin peläten.

Aamulla nukuin kuitenkin myöhään;
eivät soineet kellot, eivät kännykätkään.
Kuinka oudolta tuntui herätäkään
auringon jo paistaessa – työttömään päivään.

Ristiriitaisin tuntein aamuni koin;
olinhan aina elänyt täysin toisin tavoin.
Hitaasti mukistani kahvia join
miettien mitä kaikkea - juuri tänään - tehdä voin.

Kahvia join ja lehteä lueskelin;
aamuhetkiäni näin pitkittelin.
Pöydän äärestä ympärilleni katselin
ja koneitani – tietenkin juuri tänään – vilkuilin.

Koneeni kuitenkin saavat tänään olla;
tyhjiksi, joutaviksi jätän ne suosiolla.
Nythän voisin olla kuin sika tunkiolla
tai elää – koko päiväni – kuin rappiolla.

’Laiskotella’ kuulostaa sanana hyvältä;
kuin herkulliselta syötävältä.
Pelkkä makoilu terveenä on kuitenkin syvältä
ja kuulostaa – tänäänkin – jopa hyökkäävältä.

Peseydyin hitaasti, vaatteita päälleni kokeilin;
kiireettömyyttäni yhä kai ihmettelin.
Kasvoni rauhallisesti meikkasin,
kunnes innostuin – tänäänkin – ja meikeillä leikittelin.

Huoneesta toiseen kuljeskelin;
ikkunasta ikkunaan laahustelin.
Auringonpaistetta ulkona ihailin;
aurinko paistoi, paistoi – tänäänkin.

Kirjahyllyni eteen astelin;
lukemattomia kirjojani tutkiskelin.
Sohvan luo pöydälle kirjoja kasasin;
tänään – juuri tänään – taas Kalevalan aloittaisin.

Aivan heti en ruvennut lukemaan;
käsityökaappejani menin tutkimaan.
Lankani ja työni siellä laatikoissaan
kuin minua – juuri tänään – olivat odottavinaan.

Nuo työni, kaikki pakkauksissaan;
keskeneräisinäkin omassa arvossaan
rakkaita ovat harrastuksiani; töitä eivät lainkaan,
mutta vain ristipistotyön – tänään – otin sohvalle mukaan.

Sohvalla hetken istuskelin;
muutaman piston työhöni pistelin.
Homma tuntui vaikealta, joten lueskelin
ja muutaman sudokun – tänäänkin – täyttelin.

Tekemistä keräilin sohvan lähettyville;
aivan käteni ulottuville.
Siellä on lukemista, kirjoittamista paperille
ja – tietenkin tänään – mahdollisuus miettimisille.

Kuinka paljon minulla onkaan tekemistä;
ilman ansiotöissänikin kiirehtimistä.
On valokuvien, videokasettien läpikäymistä,
tietojen keräämistä ja – juuri tänään – netissä pyörimistä.

Tietokoneeni olin jo aamulla avannut;
pariin saamaani meiliin silloin jo vastannut.
Vain hetkisen koneella olin istunut,
koska – tietenkään tänään – mikään ei oikein innostanut.

Puhelimessa vietin monet hetket;
siinä aikaa kuluu kun kertaat retket,
joiden takia nytkin lähes itket
ja joiden takia – juuri tänään – laiskottelet.

Kas, eilen illalla lenkille lähdin;
reippaaseen juoksuun mieleni tähtäsin.
Jäiseltä pihalta heti itseni löysin
kyljelleni kaatuneena; siis itseni loukkasin.

Nyt on kädessäni lasta, jalassani siteet;
oli lääkärillä melkoiset toimenpiteet.
Ja neuvot tuon lääkärin ovat pitäneet;
käteni eivät ole työskennelleet.

Tulossa on pitkä neliviikkoinen;
melko varmasti välillä tuskainen.
Toisaalta olen tietenkin onnellinen;
tekemistä on paljon, mutta en ole kiireinen.

Kielellisen viestinnän haittatekijät---omakohtainen kokemus.

Haastajana: Hurlumi

Tässä epätieteellinen tutkielmani kielen ymmätämiseen ja tuottamiseen , sekä esiintulevat haittatekijät:

Alussa oli Sana
----------------

Sana loi maailman.Näihän se on sanottu meille.
Kun vielä on painotettu, että Jumala sanoillaan saattoi maailmaan valkeuden ja sanassa Hän on isä, siis miespuolinen.Niin tästä on seurannut herran sana.
Tämä väitehän on tietysti puppua, sillä Jumala ei voi olla miespuolinen, vaan mitä ilmeisemmin nainen.
Eli naispuolinen jumaluus hyräili maailman näkyväksi.Mutta koska meidät oli jaettu sukupuolisiksi ihmisolennoiksi, niin miespuoliset eivät voineet hyväksyä tätä totuutta.Miehet halusivat vaentaa naisen sanan.Mies halusi rakentaa maailman sanojen mahdilla, vallalla ja voimalla.He ottivat omakseen painavan sanan.
Naisille jäi tunteet ja sanojen ymmärrys. Nainen lauloi elämää.Näin syntyi runous.

Annika Idströmin sanoin:
-Luulen,että kirjallinen ilmaisu edellyttää jonkinasteista draumaa suhteessa kieleen.drauma taas herkistää kulemaan kieltä.

Drauman alkuperä johtaa taas tähän valheeseen , johon meidät on saatu uskomaan. Uskomuksista joihin emme saisi puuttua, on taas seurannut enemmän draumaa kielelliseen ilmaisuun, sen tuottamiseen ja ymmärtämiseen.

Näin alkoi maailmaan syntyä sanamystikoita, jotka pyrkivät selvittämään sanasokeudesta johtuvia ongelmia.Haittatekijät taas vaativat syvädraumaattisia asiantuntijoita.Lukivikaset ja ärrä-sekä, ässävikaiset suuntautuvat psygologiseen puoleen tutkimaan kielellisen ilmaisun moninaista häiriötä kehityksessä. Onhan selvääkin selvempää, että väärinymmäretty kasvatus ei voi johtaa viisaaseen aikuisuuteen.
Pahimmista kielihäiriöisistä taas useimiten tulee politiikkoja.Heidän sanan tuottaminen ja sanoissa totuudessa pysyminen on erityisen vinoutunutta.

Kaikkein vaikeamman asteisista kieliongelmaisista ihmisolennoista taas löytyvät meidän kirjailijamme, filosooffimme ja useimmat tiedemiehet. Jotkut heistä , varsinkin taiteellisesti suuntautuneet kärsivät dysfasia häiriöstä. He taas sublimoivat ongelmansa kielliseen perfomanssiin. Jokanen täysipäinen erityislahjakas dyfaatikko tietää, että veroilmoituksen täyttäminen, sekä kaikkien virallisten muidenkin papereiden lukeminen ja ymmärtäminen on täysin mahdoton tehtävä. He tarvitsevat erityisvalmennusta ja oppaita, sekä tukihenkilöitä tällaisiissa tehtävissä.

Selkokieliset, joilla tarkoitetaan tunnevajauksesta johtuvaa anemista persoonaa, suuntaavat ammattivalinnoissa tuomareiksi , matemaatikoiksi, tai osa jopa lääkäreiksi. Heidän kielellinen ilmaisunsa taas vaatii tullakseen ymmärretyksi asiantuntija tulkkeja. Tulkit ovatkin
näitä lievillä autistisilla ongelmilla erityisesti kielenkääntöön erikoistuneita. Heillä on yleensä ylipitkät kielijänteet. Tulkkien apuna toimii taas tänäpäivänä tietotekniikka.Tietokoneet on ohjelmoitu tulkitsemaan erityissanastoa.Ajatuksen siirtoon ne eivät kuitenkaan vielä tällä teknologialla yllä.

Kielimystikon syntyhistoria:
_______________________________

Painottasin nyt tämän tutkielmani näihin keilellisen lahjakkuuden erityisseikkoihin.Täällä sektorilla ovat nämä luovanilmaisun suurimmat haittatekijät. Perustan tutkimuksen omakohtaiseen kokemukseeni.

Kielimystikko viettää lapsuutensa suurimmaksi osaksi mielikuvitusmaailmoissa.Yleensä tällainen lapsi on sanaherkkä. Lapsen on vaikeaa samaistua sanojen kautta luotuun todellisuuteen.
Jos lapselle ilmaistaan energeettisesti asia toisin, kuin mitä sanallinen/kielellinen ilmaisu edellyttä, niin aivot lakkaavat tuottamasta kielihormoonia. Puheen tuottamiseen osallistuvat suun,kielen, poskilihasten yhteistoiminta ,jonka tulisi koodinoitua aivojen puhetta tuottavaan osa-alueseen, voi saada aikaan kiertorata- ilmiön.

Jos haluat ymmärtää,mitä tällä tarkoitetaan, niin ajattele ,että matkustaisit maahan, jossa puhutaan sinulle täysin käsittämätöntä kieltä.

Kielimystikko lapsi ratkaisee usein ongelmatilanteen kehittämällä omankielen.
Tiedämmehän ,että juuri kirjailijat luovat kaikkein eniten uutta kieltä. Siksipä mystisyys ilmentyy voimallisemmin juuri kirjallisuudessa.

Kielimystisillä lapsilla saattaa olla leikkitoverina muille näkymättömiä ystäviä.
Sanahirviö on yksi , joka rouskuttaa sanoja, tai nielee niitä. Sanahukka taas kadottaa, tai piilottaa sanoja.Lapsi ei mahdollisesti kuule , mitä hänelle on sanottu.Hän ei suinkaan ole tuhma ja kuriton, vaan yksiselitteisesti jotkut sanat ohittavat koodinaatiston, koska ne ovat liian painavia, tai kiihkeitä,arvostelevia, tai valmiiksi ajateltuja.
Kieliherkkä lapsi haluaa maistella, haistella ja tutkia sanoja. Usein saatat nähdä hänet suu hieman raollaan roikottavan kieltä ulkona. On suorastaan pöyristyttävää huomauttaa siitä, koska lapsi harjoittaa näin oman kielensä mahdollisuuksia.

Ensin kaikki esiin tuleva nuollaan ja samalla saadaan aistimus kokemuksellisesti , miltä joku esine oikeasti maistuu.

Tälläista kieliperfomanssia ei olisi syytä ulkopuolisesti rajoittaa.Tilanne voi hankaloitua ja lapsen oma ilmaisu rajouttua. Lisäksi lapsi voi sulkeutua ja eristäytyä muista ihmisistä.

Useat tällaiset lapset aikustutuaan yrittävät saada kommunikoimisen mahdolliseksi kirjallisen ilmaisun kautta. He saattavat olla muutoin kanssaihmisilleen näkymättömiä". Hehän eivät ole selkokielisiä ja heidän on vaikeaa viihtyä tyhäpuhujien kanssa.He voivat inhota työpaikka rupattelua,sitätätä jauhantaa ja varsinkin teennäistä ilmaisua.

Koska he ovat oppineet hahmottamaan maailman, sen ilmiöt,tapahtumat ja ihmisten käyttäytymisen sisäisesti herkistyneessä tunnetajunnassa, he haluavat saada sanat taas laulamaan. He haluavat tuoda julki sen todellisuuden , joka on suurenmoisen värikästä, lukemattomin makuelämyksen kylläistä, joka tuoksuu, haisee, tuntuu iholla, kaivautuu sisäisen olemuksen herkimpiin ja syvällisempiin kerrostumiin. He haluvat kielellisen ilmaisuvoiman kosketukseen ja sen läpisattamiseen ymmärrettäväksi. He haluavat sydän verensä virtaavan sanoissaan.

He haluavat totuuden paljastuvan viimeinkin.Sen kuinka maailma luotiin laulaen.

Kun väärinymmärrys kielellisestä viestinnästä poistuisi ,niin luomiskertomus alkaisi sanoin:

Alussa oli sävellys, joka säveltyi koko maailman- kaikkeuden suurenmoisena Sinfoniana. Sinä ja minä , me kaikki olemme osana tässä sävellyksessä.
Sanat soivat.


Tämä tutkielma on esitetty 13.1.2006 Sanamystikoiden perustamistilaisuudessa Virtuaalisessa VerkostoKeskuksessa.
Sanansaattelulinjalla.

Yhteydenotto: Anonyymiset Sanamystikot ry.

Haasteeseen "Suunnistustaito hukassa" (olen oman tulkintani mukaan yhden typon haasteessa korjannut) muutama haikumuotoinen kommentaari:



***


Suunnistustaito
hukassa, susiko sen
kompassin söikin?


***



Kotona ollaan.
Maapalloa kauemmas
en voi eksyä.



***



Kun näkee tähdet
tai Auringon ei pysty
koskaan eksymään.



***



Olen minäkin
pilvisenä päivänä
kiertänyt kehää.



***



Itä ja länsi
vaihtavat joskus paikkaa
linnunkin päässä.



***



Tiheä sumu
ja navigaattorista
paristot loppu.



***



Osaatko Sinä
etsiä Pohjantähden
Otavan yltä?



***

Maxelle kirjoitti:

Olipa kerran suuren suuri saari, jonka keskellä kulki syvä ja vuolas virta. Joki jakoi saaren kahtia ja sen yli saattoi hyvin kahlata.

Sattuipa erään kauniina päivänä joen rantaa kävelemään pikkuinen tyttö. Tytöllä oli mukanaan korillinen omenoita ja pari satukirjaa, sekä keltainen pilli. Joen toisella rannalla istui pieni ämpäripäinen poika ongella. Tyttö istui myös joen törmälle ja alkoi ajankulukseen puhallella pilliiin.

Hetken aikaa puhaltelua kuunneltuaan ämpäripäinen poika huusi tytölle; Haloo, kuka siellä viheltää pilliin niin että kalani karkaavat! Älä vislaa siihen pahuksen pilliisi, ole hiljaa!

Tyttö ei kuullut mitään, sillä niin kimeä oli pillin ääni, johon hän innoissaan puhalteli ja niin kauniisti aurinko paistoi hänen silmiinsä, ettei hän oikeastaan huomannut koko ämpäripäistä poikaa.

Poika yritti ohkia kaloja vedestä, mutta kimeä vihellys rikkoi kalastusrauhan niin, että viimein poika suuttui, viskasi onkensa järveen ja lähti kahlaamaan vastarannalle, jotta saisi hiukan opettaa vislaajaa käyttäytymään. Synkkien ajatusten kiertäessä ämpäriä poika lähestyi korvia särkevää vislaamista; "odotahan kunnes pääsen lähietäisyydelle...katsotaan, vieläkö elämöit!"

Tyttö vihelteli keltaiseen pilliinsä ja ihmetteli lähestyvää omituista näkyä; Kahlaava poika ämpäri päässä? Ihmetys sai tytön suun pyöristymään hämmästyksestä ja pilli putosi suusta joen penkalle, kieri jokeen ja tipahti sammakon avonaiseen suuhun. Tuostapa konna säikkyi niin, että loikkasi joesta törmälle ja pyörtyi siihen paikkaan.

Tyttökin säikkyi uhkaavan näköistä lähenevää mölisijää ja juoksi polunvarsikatajan taakse piiloon. Sieltä katajan oksien välistä seuraavaa omituista näytelmää.

Joen penkalle päästyään poika joutui vihdoinkin ottamaan ämpärin päästään, sillä niin vihainen hän oli ja niin täynnänsä kostovoimaa häiritsevää vislailijaa kohtaan.löytäessään penkalta korillisen omenoita, sekä satukirjat ja pyörtyneen sammakon poika muisti kaikki äitinsä kertomat sadut prinsseistä ja prinsessoista -tuossapa makaisi varmaankin ihana prinsessa pilli suussa, lumouksen särkevää suudelmaa vailla juuri häntä odottamassa.

"Miksi ihmeessä tuo poika suutelee tuota sammakkoa?" Tyttö ihmetteli. "Sen täytyy olla päästään vialla ja siksi sillä oli tuo ämpärikin päässään. Taitaa olla parasta pysyä täällä puskassa ainakin siihen saakka, kunnes tuo lääppiminen loppuu..."

Koska sammakko ei suostunut runsaiden suuteluyritysten, erilaisten henkiinherättämistoimenpiteiden ja kaikenlaisen muiden taikakonstien avullakaan muuttumaan prinsessaksi, poika istui joen penkalle ja söi korillisen tytön siihen jättämiä omenoita. Omenat olivat todella herkullisia mutta niistä meni maha kipeäksi.

Tyttö oli onnellinen elämänsä loppuun saakka kuten satujen tytöt tuppaavat olemaan, poika laittoi sammakon ämpäriinsä ja valii sitä ainokaisenaan, sekä odottaa ihmettä.

Lue lisää

Varsinkin tuo ihmeen odottaminen jäi komeaksi loppuhuipennuksesksi. Taitavasti eteni tekstisi ja yllätykset värittivät tapahtumat.Hieno oivallus kääntää samakko ja prinssi tarina toisinpäin:-)

Waffen-ss kirjoitti:

Kuulosti kuin kadulla olisi tärähtänyt käyntiin täysillä kierroksilla käyvä katujyrä. Iso yksisylinterinen moottoripyörä alkoi voimakkaasti murista. Mies väänsi kahvasta, nähden samalla mittarista kierrosten nousevan huippuunsa. Pyörä vapisi ja tärisi, kuin valmiina karkaamaan kuljettajan käsistä

Nainen istuutui miehen taakse satulaan. Painautuen tiukemmin miestä vasten, hän huusi yli moottorin ulinan. : Anna mennä!

Moottoripyörä ampaisi kadulle, suunnaten suoraan rantabulevardille. Lyhyiden kiihdytysten ja autojen välissä pujotteluiden jälkeen he pysähtyivät liikennevaloihin. Mies odotteli valojen vaihtumista ja käänteli kahvasta. Jokainen kahvanvääntö sai pyörän vapisemaan, tuntui kuin paikat olisivat lähteneet hampaista.

Mies laski kokeneesti kierroksia, koneen vapina alkoi tuntua siedettävältä. Aivan kuin tärinä olisi nyt laskeutunut alemmaksi, lantion seudulle. Moottoripyörä jatkoi säälimätöntä vapinaansa, miehen jalkojen puristuessa tiukemmin tankin kupeisiin kiinni. Vilkaisu peiliin ja naisen silmät kertoivat kaiken olevan hyvin.

Naisen kädet ja jalat puristuivat liioitellun voimakkaasti mieheen kiinni. Mies tunsi naisen pään painautuvan vasten selkäänsä. Kahvakäsi oli löytänyt sopivan kierrosalueen, se tuntui nyt alavatsassa asti. Satula tuntui tärinästä liikkuvan edes taa, kuin riuhtoen itseään vapaaksi.

Mies vilkaisi pelin kautta naisen kaunisiin silmiin. Silmät hymyilivät nyt uudella tavalla, aivan kuin tyytyväisenä miehen leikkiin kaasukahvalla.

Mies hymyili takaisin. Samalla miettien: Sopivasti kierroksia ja nainen on kuin..

Vihreä paloi, ja takana autojen torvet soivat.

Lue lisää

Komea tarina aiheesta ja sujuvalla tekstillä ilmaistu.Nyt sen hyvin ymmärtää,miks miehet samaistuvat" vehkeisiinsä:-DD

Taikis kirjoitti:

kalevalan runomitalla, vastauksena Hippalitan haasteeseen.


Saapui päivä painajaisen
koitti kohtalo kamala
Taikikselle tarmokkaalle
organisoijalle somalle
järjestyksen vaalijalle
sanan selvän suosijalle

Sepä päivän pulaan saattoi
persehelleen pelmahutti
kun oli taitonsa hukannut
hävittänyt hellimänsä
tyhjänä kumisi kuuppa

Sinä päivänä pahana
Bussi jätti, räntää mätti
hukassa avaimet auton

Pomo pauhoi samaa jauhoi
raivoa rikkeestä rähjäs
"mikä mättää missä jättää
sekaisin asiat selvät
tytöllämme touhukkaalla
täsmäll työnsä tekevällä
kaaoksessa kaikki tyynni
hukassa tarvittu taito"

Totuus armas aurinkoinen
kera auringon palasi
herätyskellona soitti
soitti sulosävelensä
toitotti totuuden tolan
tilasta unen ja houreen

painajaista pahaa unta
sitä se olikin vainen
heräsi iloinen nainen.

Lue lisää

Jo oli todellinen pasinajaisuni"....Kätevästi kävi tuo kalevalainen runomitta...Sujuva ja humoristinen teksti .. bussi jätti ,räntää mätti----- juuri noin ne päivät menevät,kuin kaikki luiskahtaa persiilleen:DD

Masse Setä kirjoitti:

Pimeät pulloni paahtimossa
Mieltäni painaa
oon kohta vainaa

Syy mielen apeuteen on tää:
On ovi lukossa
ja kulkureitti tukossa

Ihan itse en pulloja hankkinut
Vaan velvollisuuden tunnossa
täytyy pitää paikat kunnossa

Laki se ratkaisee tässäkin asiassa
Jos tulee virkavalta
alkaa näyttää kamalalta

Vaan tässä tulee pelastaja-masse!
Ei lukko kauan estä
kaikkea ei sekään kestä

Polttoleikkausta ja lekaa hieman näytetään
ja järkeä terävää käytetään
Nyt murtuu lukko
ja sisällä on ukko

Kyllä pelastajaa varmaan juhlitaan ja kiitetään
pian historian kirjoihin liitetään
Vapautui paahtimo synnistä ja tuskasta
masse vain viheltelee puskasta

Lue lisää

Kukapa sen arvata voisikkaan ,mistä se pelastaja saapuu....jaa että synnin suuren paulosta päästiin:DD

Sujuvasti tuo näytti sinultakin runo soljuvan.

sirkku.nen kirjoitti:

KIIREETÖN ELÄMÄNI

Jo eilen illalla tiesin sen;
päiväni tämän viettäisin laiskotellen.
Tuota seikkaa mielessäni kummastellen
levottomasti nukuin – päivääni kuin peläten.

Aamulla nukuin kuitenkin myöhään;
eivät soineet kellot, eivät kännykätkään.
Kuinka oudolta tuntui herätäkään
auringon jo paistaessa – työttömään päivään.

Ristiriitaisin tuntein aamuni koin;
olinhan aina elänyt täysin toisin tavoin.
Hitaasti mukistani kahvia join
miettien mitä kaikkea - juuri tänään - tehdä voin.

Kahvia join ja lehteä lueskelin;
aamuhetkiäni näin pitkittelin.
Pöydän äärestä ympärilleni katselin
ja koneitani – tietenkin juuri tänään – vilkuilin.

Koneeni kuitenkin saavat tänään olla;
tyhjiksi, joutaviksi jätän ne suosiolla.
Nythän voisin olla kuin sika tunkiolla
tai elää – koko päiväni – kuin rappiolla.

’Laiskotella’ kuulostaa sanana hyvältä;
kuin herkulliselta syötävältä.
Pelkkä makoilu terveenä on kuitenkin syvältä
ja kuulostaa – tänäänkin – jopa hyökkäävältä.

Peseydyin hitaasti, vaatteita päälleni kokeilin;
kiireettömyyttäni yhä kai ihmettelin.
Kasvoni rauhallisesti meikkasin,
kunnes innostuin – tänäänkin – ja meikeillä leikittelin.

Huoneesta toiseen kuljeskelin;
ikkunasta ikkunaan laahustelin.
Auringonpaistetta ulkona ihailin;
aurinko paistoi, paistoi – tänäänkin.

Kirjahyllyni eteen astelin;
lukemattomia kirjojani tutkiskelin.
Sohvan luo pöydälle kirjoja kasasin;
tänään – juuri tänään – taas Kalevalan aloittaisin.

Aivan heti en ruvennut lukemaan;
käsityökaappejani menin tutkimaan.
Lankani ja työni siellä laatikoissaan
kuin minua – juuri tänään – olivat odottavinaan.

Nuo työni, kaikki pakkauksissaan;
keskeneräisinäkin omassa arvossaan
rakkaita ovat harrastuksiani; töitä eivät lainkaan,
mutta vain ristipistotyön – tänään – otin sohvalle mukaan.

Sohvalla hetken istuskelin;
muutaman piston työhöni pistelin.
Homma tuntui vaikealta, joten lueskelin
ja muutaman sudokun – tänäänkin – täyttelin.

Tekemistä keräilin sohvan lähettyville;
aivan käteni ulottuville.
Siellä on lukemista, kirjoittamista paperille
ja – tietenkin tänään – mahdollisuus miettimisille.

Kuinka paljon minulla onkaan tekemistä;
ilman ansiotöissänikin kiirehtimistä.
On valokuvien, videokasettien läpikäymistä,
tietojen keräämistä ja – juuri tänään – netissä pyörimistä.

Tietokoneeni olin jo aamulla avannut;
pariin saamaani meiliin silloin jo vastannut.
Vain hetkisen koneella olin istunut,
koska – tietenkään tänään – mikään ei oikein innostanut.

Puhelimessa vietin monet hetket;
siinä aikaa kuluu kun kertaat retket,
joiden takia nytkin lähes itket
ja joiden takia – juuri tänään – laiskottelet.

Kas, eilen illalla lenkille lähdin;
reippaaseen juoksuun mieleni tähtäsin.
Jäiseltä pihalta heti itseni löysin
kyljelleni kaatuneena; siis itseni loukkasin.

Nyt on kädessäni lasta, jalassani siteet;
oli lääkärillä melkoiset toimenpiteet.
Ja neuvot tuon lääkärin ovat pitäneet;
käteni eivät ole työskennelleet.

Tulossa on pitkä neliviikkoinen;
melko varmasti välillä tuskainen.
Toisaalta olen tietenkin onnellinen;
tekemistä on paljon, mutta en ole kiireinen.

Lue lisää

..on toisinaan paikallaan. Hyvin ilmaistu jopa tuo ahdistus siitä kun aikaa yhtäkkiä onkin runsaasti.

Taikis kirjoitti:

Kerma, tuo ikiaikainen herkkujen herkku. Siitä on moneksi, sillä koristelet kakut, höystät kastikkeet, lorautat pataruokaan, vaahdotat taikinoihin, jopa kahvista kerma tekee juhlajuoman. Mutta kerman hyvän maun ja monikäyttöisyyden vastapainona on tietysti nämä terveydelliset seikat, jotka puhuvat harmittavasti kansallisherkkuamme vastaan. Kerma on rasvasita, lihottavaa, kolesterolipommi...siis lähes syntiä.

Kermasta saa upeaa vaahtoa, jonka voi maustaa mielensä mukaan sokerille, kaakaolla, liköörillä, hinajalla..melkein millä vaan. Mutta sopiiko kerma arkiseen ruokapöytäämme. Aika huonosti. Eihän arki ja herkuttelu kuulu samaan pöytään.. Vai kuuluuko? Hmmmm...mitenkäs tuo otsikko taas menikään, ..... ruokapöydällä...kermavaahdon käyttäminen....huii..*pyyhkii tuhmat ajatukset pois mielestään*

Miksei kermavaahdolla voisi sitten tehdä vaikka taidetta, vatkataan reilu annos kermaa, jaetaan muutamaan kulhoon, sekaan lorautetaan pikkuriikkisen erivärisiä vesitilkaan liotettuja vesivärejä. näin saadaan monta herkullisenväristä kulhollista taidemassaa. sitten vaan arkiselle ruokapöydälle suuri paperi ja maalailemaan kuten sormiväreillä konsanaan. Näin saadaan kermalle muuta hyötykäyttöä kuin kansan lihottaminen. Kallistako? No, elämä on.

Lue lisää

Tuli suorastaan kermainen ***olo jo tuosta tarinastasi.Muistan kuinka lapseni upottivat sormensa aina voihin ja sitä rasvamaalausta taisi olla pyyhittävänä monestikkin. Kermasta taidetta--jees. Tosi hauska juttu ja niin taikismaisen letkeää tekstiä.

yopollo kirjoitti:

Haasteeseen "Suunnistustaito hukassa" (olen oman tulkintani mukaan yhden typon haasteessa korjannut) muutama haikumuotoinen kommentaari:



***


Suunnistustaito
hukassa, susiko sen
kompassin söikin?


***



Kotona ollaan.
Maapalloa kauemmas
en voi eksyä.



***



Kun näkee tähdet
tai Auringon ei pysty
koskaan eksymään.



***



Olen minäkin
pilvisenä päivänä
kiertänyt kehää.



***



Itä ja länsi
vaihtavat joskus paikkaa
linnunkin päässä.



***



Tiheä sumu
ja navigaattorista
paristot loppu.



***



Osaatko Sinä
etsiä Pohjantähden
Otavan yltä?



***

Lue lisää

Hyvä, yoppis. Sinä taidat niukan, mutta paljon puhuvan ilmaisun. Olet selvästi ajattelevaa herrasmiesainesta.

...sorry töppöilyni.

Päiväni panssarivaununa
Kirjoittanut: Jermu 13.1.2006 klo 11.23


Ote tankkien nettideittipalstalta....
Oletko vapaa ja voimakas, kaikkien esteiden läpi tunkeva miehekäs tankki, jolle mikään tappelus ei ole liian paha. Pidät syksyisistä vaelluksista luontoon ja kaipaat seuraa ehkäpä nuorekkaasta kolmikymppisestä tankki-leidistä.
Itse olen naisellinen, hieman pyöreähkö ja kauniiksikin kehuttu tankki-leidi, joka kaipaa miehekästä seuraa pitkille ajeluille luontoon.
En kavahda itsekkään tappeluksia, vaan ne ovat todellakin elämäni suola.
Pidän mielelläni telaketjun puoliväliin ulottuvaa suojaa ja asfalttisuojattuja telaketjuja. Ne on niin seksikkäät ajella.
Vaikka ikää on jo jonkin verran, niin olen hyvin huollettu ja pahoja ryppyjä ei vielä ole panssarissani.
Käytän diisseliä kohtuudella ja joskus nappaan hieman polttoöljyä raakana. Savutan maltillisesti, koska minulla on vielä aika tiukka kone.
Minulla on juuri uusittu tulenjohtokeskus, joten sokeakaan en todellakaan ole.
Lisäksi pidän ampumaratojen tuoksusta ja paukkeesta, ne saavat minut todella kuumenemaan.
Jos tunnistat itsesi ja kiinnostuit, niin ota ihmeessä yhteyttä tulenjohtoradion taajuudella 55,5 megahertziä ja mainitse nikki "tankkileidi". Käsittelen kaikki vastaukset takuuvarmasti luottamuksella. Seikkailijat ja alle 30 tonnin painoiset älköön vaivautuko.
P.S. Jossain vaiheessa foto olis kiva yllätys...

Ja vastaus tulenjohtoradioon...
Tankkileidille: Hei sinä tseksikäs tankkileidi.
Olen itse 40 tonninen miehekäs tankki, jossa on V-12 moottori, mutta kulutus on silti kohdallaan.
Minäkin nappailen löpöä silloin tällöin, joten arvot on siinäkin maltilliset.
Olen jo hetken aikaa vaeltanut itsekseni, joten putken suuntausta olisi hauska tehdä sinunlaisen söpöläisen kera, vaikkapa jo seuraavissa sotaharjoituksissa...
Muutama ryppy on tappeluksissa tullut, mutta niinhän sitä sanotaan, että näin karun näköisille tyypeille, se arpikin on kaunistus. Heh!
Toivottavasti löydämme yhteisen marssivauhdin ja pääsemme kokemaan jotain aivan uudenlaista lähitulevaisuudessa.

yopollo kirjoitti:

Haasteeseen "Suunnistustaito hukassa" (olen oman tulkintani mukaan yhden typon haasteessa korjannut) muutama haikumuotoinen kommentaari:



***


Suunnistustaito
hukassa, susiko sen
kompassin söikin?


***



Kotona ollaan.
Maapalloa kauemmas
en voi eksyä.



***



Kun näkee tähdet
tai Auringon ei pysty
koskaan eksymään.



***



Olen minäkin
pilvisenä päivänä
kiertänyt kehää.



***



Itä ja länsi
vaihtavat joskus paikkaa
linnunkin päässä.



***



Tiheä sumu
ja navigaattorista
paristot loppu.



***



Osaatko Sinä
etsiä Pohjantähden
Otavan yltä?



***

Lue lisää

ehtiessäni, Ylen etusivullakin luki että ehdokkaat kampanjoivat viimeiseen asti:


***


Hukasta hukkaan
käy yksinäinen susi.
Etsii ystävää.



***



Olen eksynyt.
Pysähdyn sitten tähän.
Toiset löytävät.



***



Tahdot suunnistaa?
Satelliittipaikannin
osaa paremmin.



***



Ennen toi kotiin
isäntänsä eksyneen
hyvä hevonen.



***



Valaat tuntevat
tiensä piirteettömissä
valtamerissä.




***

"Voi helevetin perkele..luistele, äläkä nuoku siellä.Taklaa niin että menee jauhot kurkkuun.."
Isokokoinen ja -ääninen isäihminen karjuu jäähallin kylmyyteen puristaen parivuotista tyttölasta sylissään.
Tuulipukuun verhotut jalat tömisyttävät katsomon lattiaa toistasataa kilon voimalla ja sylissä olevan tyttösen tupsulakissa kiiltelee sylkipisaroita.

Hento punapaitainen junnukiekkoilija luo aran katseen kypäränverkon läpi kohti katsomoa.Posket punoittavat kovasta yrityksestä ja jostain muusta.Hartiat painuen hän luistelee kohti vaihto-aitioita ja lysähtää penkille.Purkkaa jauhava valmentaja harppaa pojan luo ja sylkäisee muutaman tiukan lauseen.Kypärään verhottu pää nyökkää vaisusti.

Suurta urheilujuhlan tuntua ilmiselvästi.Ensimmäistä kertaa olin katsomassa junnujen turnausta ja istuin jäähallin kylmällä penkillä sanattomana ja kylmissäni.

Miltähän mahtaa tuntua noista pienistä ihmisistä, jotka sydän läpättäen, ylpeyttä tuntien luistelevat kohtamaan suuria haasteita.Kannustus huutojen sijaan kaikuvat karkeat kirosanat, uhkailut ja yllytys niitata vastustaja keinoja kaihtamatta.

Elämä on kovaa.Nopeat syövät hitaat.Mikä ei tapa vahvistaa ja vain vahvat selviävät..mutta oikeuttavatko nämä sanonnat lyömään hitaat ja heikot ensimetreillä.Heikko voi vahvistua, hidas voi löytää uuden vaihteen.Miksi kannustamiseen täytyy käyttää rumaa kieltä ja kiivautta.Onko se väkevämpää ja tehokkaampaa kuin lempeämmät ja kannustavalla äänellä huudetut sanat.

Lasten ja nuorten urheilu saa yhä vääristyneempiä muotoja, nimenomaan aikuisten ansioista.Se mikä ennen oli kivaa ja haasteellista, on nyt verta hikeä ja kyyneliä.
Tietynlainen lujuus ja voitontahto on tärkeää, ei pelkästään urheilussa.Tärkeää on myös myös hyvä itsetunto ja vastustajan kunnioittaminen.
Ensiarvoisentärkeää on muistaa että me aikuiset olemme esimerkkejä lapsille niin urheilussa kuin elämässäkin.

Kaukalossa syntyy käsirysy.Jäähyaitioiden ovet aukeavat pienille pelaajille.Toinen pelaaja istuu pää painuksissa omissa mietteissään.Toinen nostaa peukalonsa voitonmerkiksi ja katsomassa äiti ja isä vilkuttavat silmät säteillen ylpeyttä.

Ottelun loputtua istun typertyneenä ja kylmissäni puristaen pahvimukia, jossa jäähtynyt kahvi velloo etovasti.
Minut on taklattu tässä ottelussa, enkä yhtään pidä siitä.
Ystäväni tulee viereeni, sieppaa kahvimukin ja paiskaa sen roskiin.
"Sähän istut siinä kuin sahapukki, suu täynnä jauhoja..Alas tulla nyt, mennään"
Katson loittonevaa selkää ja sieppaan muutaman sanan sieltätäältä
"Hyvä matsi..tuomarin..seinälle.Ens viikolla..kannustaan..katotaan..."

merliNi kirjoitti:

"Voi helevetin perkele..luistele, äläkä nuoku siellä.Taklaa niin että menee jauhot kurkkuun.."
Isokokoinen ja -ääninen isäihminen karjuu jäähallin kylmyyteen puristaen parivuotista tyttölasta sylissään.
Tuulipukuun verhotut jalat tömisyttävät katsomon lattiaa toistasataa kilon voimalla ja sylissä olevan tyttösen tupsulakissa kiiltelee sylkipisaroita.

Hento punapaitainen junnukiekkoilija luo aran katseen kypäränverkon läpi kohti katsomoa.Posket punoittavat kovasta yrityksestä ja jostain muusta.Hartiat painuen hän luistelee kohti vaihto-aitioita ja lysähtää penkille.Purkkaa jauhava valmentaja harppaa pojan luo ja sylkäisee muutaman tiukan lauseen.Kypärään verhottu pää nyökkää vaisusti.

Suurta urheilujuhlan tuntua ilmiselvästi.Ensimmäistä kertaa olin katsomassa junnujen turnausta ja istuin jäähallin kylmällä penkillä sanattomana ja kylmissäni.

Miltähän mahtaa tuntua noista pienistä ihmisistä, jotka sydän läpättäen, ylpeyttä tuntien luistelevat kohtamaan suuria haasteita.Kannustus huutojen sijaan kaikuvat karkeat kirosanat, uhkailut ja yllytys niitata vastustaja keinoja kaihtamatta.

Elämä on kovaa.Nopeat syövät hitaat.Mikä ei tapa vahvistaa ja vain vahvat selviävät..mutta oikeuttavatko nämä sanonnat lyömään hitaat ja heikot ensimetreillä.Heikko voi vahvistua, hidas voi löytää uuden vaihteen.Miksi kannustamiseen täytyy käyttää rumaa kieltä ja kiivautta.Onko se väkevämpää ja tehokkaampaa kuin lempeämmät ja kannustavalla äänellä huudetut sanat.

Lasten ja nuorten urheilu saa yhä vääristyneempiä muotoja, nimenomaan aikuisten ansioista.Se mikä ennen oli kivaa ja haasteellista, on nyt verta hikeä ja kyyneliä.
Tietynlainen lujuus ja voitontahto on tärkeää, ei pelkästään urheilussa.Tärkeää on myös myös hyvä itsetunto ja vastustajan kunnioittaminen.
Ensiarvoisentärkeää on muistaa että me aikuiset olemme esimerkkejä lapsille niin urheilussa kuin elämässäkin.

Kaukalossa syntyy käsirysy.Jäähyaitioiden ovet aukeavat pienille pelaajille.Toinen pelaaja istuu pää painuksissa omissa mietteissään.Toinen nostaa peukalonsa voitonmerkiksi ja katsomassa äiti ja isä vilkuttavat silmät säteillen ylpeyttä.

Ottelun loputtua istun typertyneenä ja kylmissäni puristaen pahvimukia, jossa jäähtynyt kahvi velloo etovasti.
Minut on taklattu tässä ottelussa, enkä yhtään pidä siitä.
Ystäväni tulee viereeni, sieppaa kahvimukin ja paiskaa sen roskiin.
"Sähän istut siinä kuin sahapukki, suu täynnä jauhoja..Alas tulla nyt, mennään"
Katson loittonevaa selkää ja sieppaan muutaman sanan sieltätäältä
"Hyvä matsi..tuomarin..seinälle.Ens viikolla..kannustaan..katotaan..."

Lue lisää

Olipas siinä lennokas tarina ja loistavasti kirjoitettu.

Niin Jermu, täällä odotellaan jo!

Maxelle kirjoitti:

Niin Jermu, täällä odotellaan jo!

sitä rauhankirjoitusta näääääs, kun joudutten otottelemaan. Kjäh!

Jermu kirjoitti:

sitä rauhankirjoitusta näääääs, kun joudutten otottelemaan. Kjäh!

Taisi sattua vaikea aihe?

Sori, tarkoitus oli kyllä tuonne kakkos osaan.

---joko välitys sekoilee tai sitten minä itse---

..kuin jännitysnäytelmän tuntu. Juurikin noin monesti tuo kirjoittamisen alkuun saaminen tapahtuu.

Hyvin elävä teksti ja todellisen tuntoinen.

äänestäjät eri kasteihin

jaat kirjoitti:

äänestäjät eri kasteihin

me parempi väki!

jaat kirjoitti:

äänestäjät eri kasteihin

Äänestys tulee olemaan nyt kaikin tavoin uudenlainen.
Lopullisessa äänestyksessä kaikki halukkaat äänestäjät toki voivat äänestää ihan tasavertaisesti.
Toki voit käydä heittämässä arviontiasi jo nyt tuohon Kisa äänestys ykkös(1) osaan.

Minä lopetankin lukemiseni tähän. Käsitin niin, että tämä on avoin foorumi, jossa kaikilla on mahdollisuus samanarvoiseen osallistumiseen. Sekavaa. Anteeksi, ei pahalla.

tämä pätkä tekstissäsi sitä että vain kisassa mukana olevat voisivat arvioida muita tekstejä?:

!Huomauttaisin ,että myös sellaisille lukijoille ,jotka eivät ole itse kisassa mukana tulee vielä äänestykseenkin oma osuus"

Huomauttaisin sinulle, NaineKirjoittaa että nyt teet karhunpalvelusta palstalaisille jakamalla kirjoittajia eriarvoiseen asemaan.
En ihmettele jos kirjoittajat vetävät kirjoituksiaan pois, eihän herrantähden tämä palsta ole mikään harvojen ja valittujen kirjallisuudenarviointifoorumi.
Tällaisesta arviointijutusta olisi pitänyt mainita ennenkuin kirjoittajat alkavat tuotoksiaan kirjoittamaan.

Taikis kirjoitti:

tämä pätkä tekstissäsi sitä että vain kisassa mukana olevat voisivat arvioida muita tekstejä?:

!Huomauttaisin ,että myös sellaisille lukijoille ,jotka eivät ole itse kisassa mukana tulee vielä äänestykseenkin oma osuus"

Huomauttaisin sinulle, NaineKirjoittaa että nyt teet karhunpalvelusta palstalaisille jakamalla kirjoittajia eriarvoiseen asemaan.
En ihmettele jos kirjoittajat vetävät kirjoituksiaan pois, eihän herrantähden tämä palsta ole mikään harvojen ja valittujen kirjallisuudenarviointifoorumi.
Tällaisesta arviointijutusta olisi pitänyt mainita ennenkuin kirjoittajat alkavat tuotoksiaan kirjoittamaan.

Lue lisää

JOTEN SIIHEN SAAKKA MALTTIA!!!!

Ei tarkota etteikö kaikki voi osallistua koko äänestykseen.!!!!!!!

NainenKirjoittaa kirjoitti:

JOTEN SIIHEN SAAKKA MALTTIA!!!!

Ei tarkota etteikö kaikki voi osallistua koko äänestykseen.!!!!!!!

sitten sain väärän käsityksen tekstistäsi, sorry.

Taikis kirjoitti:

tämä pätkä tekstissäsi sitä että vain kisassa mukana olevat voisivat arvioida muita tekstejä?:

!Huomauttaisin ,että myös sellaisille lukijoille ,jotka eivät ole itse kisassa mukana tulee vielä äänestykseenkin oma osuus"

Huomauttaisin sinulle, NaineKirjoittaa että nyt teet karhunpalvelusta palstalaisille jakamalla kirjoittajia eriarvoiseen asemaan.
En ihmettele jos kirjoittajat vetävät kirjoituksiaan pois, eihän herrantähden tämä palsta ole mikään harvojen ja valittujen kirjallisuudenarviointifoorumi.
Tällaisesta arviointijutusta olisi pitänyt mainita ennenkuin kirjoittajat alkavat tuotoksiaan kirjoittamaan.

Lue lisää

Jokainen saa äänestää vain kerran. Ja ainoastaan itseään.
Sitten lasketaan pisteet ja julistetaan voittaja.

Yleisön pyynnöstä äänestykselle on lisäaikaa tänään klo 21 saakka.
Finaalin äänestys silloin siirtyy tiistaihin.

Toivon runsasta osaanottoa äänestykseen!
-------------------------------------------

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Yleisön pyynnöstä äänestykselle on lisäaikaa tänään klo 21 saakka.
Finaalin äänestys silloin siirtyy tiistaihin.

Toivon runsasta osaanottoa äänestykseen!
-------------------------------------------

Lue lisää

putoaa jakkaralta*

No joo...ehkä jaksan vielä jatkaa puntaroimista..:D

Niin ja huomenta...tää kisa on kyllä ylläreitä täynnä:)

merliNi kirjoitti:

putoaa jakkaralta*

No joo...ehkä jaksan vielä jatkaa puntaroimista..:D

Niin ja huomenta...tää kisa on kyllä ylläreitä täynnä:)

..Niin elämä on:-DD

"kempä tietäis sen, ken arvaisi huomisen....fhiheltää***