Vanha teksti psykiatriasta

Vanha teksti psykiatriasta:
Valtiolla on varsin kaksijakoinen kanta tappamiseen: kansalaiset,
varsinkaan vähävaraiset eivät niin rangaistusten uhalla saa tehdä -

valtio kuitenkin saa tehdä niin ilman huolta rangaistuksista kunhan
tapettava ensin julistetaan hulluksi.

Tällöin voidaan ilman oikeudenkäyntiä syöttää tappava määrä
erilaisia lääkkeitä, kuolema on hidas, kivulias - ja varma. Aina
joku jää kitumaan lääkepöpperöön jossa ei omaa
nimeäänsäkään muista pelotteeksi muille.

Hulluksi ilman julkista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
julistetuille tulisi antaa korvauksia kuten syyttä selleihin
lukituille - myös lääkkeillä tapahtuneesta kidutuksesta.
Samoin menehtyneiden omaisille.

Kidutushan ei lopu ulos päästyäkään vaan vieroitusoireet usein
estävät lääkkeiden käytön lopettamisen. Osa niistä muuttaa
aivojen kemiaa, erilaisia välittäjäaineita vastaanottavat reseptorit

tukitaan, tms., siten ettei enää ilman niitä voi olla esim.
ahdistumatta todella vakavasti tai muutoin tervejärkisenä.

http://www.antipsychiatry.com

http://groups.google.com/group/sfnet.tiede.historia/msg/019b0e11c26abd29

Yltä linkistä, kirjoitettu vuonna 2004:

Esimerkiksi tämänpäiväinen iltasanomat levittää vihaa varattomia
vastaan luettelemalla henkilöitä jotka ovat _ensin_ joutuneet
lääkityiksi ja sitten murhanneet. Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta.

Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien

lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.

Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu
vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.

Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta
lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä
vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.

Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan
löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.

Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.

http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153684292

"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."

Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta

"hoidon" jälkeen.

Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja
sitten he eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä
syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.

Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.

Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta
edes pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio
vaihtelee välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen
jälkeen.
Myös perättämien ilmoitusten tekijät tulisi laittaa vastuuseen
teoistaan.

Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan
näyttää tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai
puheiden- ei tarvitse olla rikollisia. Riittää että keksitty tai
esimerkiksi asiayhteydestä irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle.
Vaikka se laitettaisiin suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia
puhuneen.

Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään
eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset
jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.

Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka
päätön
tahansa.

Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat

yleensä käyttäjälleen ilmaisia.

Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin,
oman harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään
päivittäin.

Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke
on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.

Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava

rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua

vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka
vievät ihmisyyden uhriltaan.¨

Näin tekevät, psykiatrit, mielisairaanhoitajat ja psykologit sekä
tavalliset lääkärit jotka määräävät pakkohoitoon potilaita -
tai tavalliseen hoitoon suljettuun laitokseen, josta kieltäytyminen
aiheuttaa välittömästi pakkohoidon määräyksen - tulisi laittaa
vastuuseen siten kuin rikoslaki määrää vapaudenriistosta ja
kidutuksesta muillekin rangaistuksia.

Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä
syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.

Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse,
eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän
puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.

Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin
(parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä
syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko
loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.

Uhreille tulisi korvata nämä menetykset siinä missä ruumiilliset ja

henkiset vammat jotka valtio on tahallaan lääkkeillä aiheuttanut.

Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi
oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa
ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin
tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.

Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,

ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole
missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.

Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on
kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.

Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.

Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin
vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke
sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää,
unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten
häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.

Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.

Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää
sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.

- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle
lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä
käytetään
harvemmin.

Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:

1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta,
ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.

2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä
myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti
puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.

3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman
vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.

4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.

5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta

ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on
hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.

6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.

Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.

Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen
lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.

Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta.
Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.

http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&lr=

www.oikos.org/antipsicen.htm
www.hollandandbarrett.com/Concern/Tardive_Dyskinesia.htm

Tardiivi dyskinesia - yleisimmän diagnoosin yleisimpien lääkkeiden
tulos.

www.psychnet-uk.com/psychiatry/antipsychiatry.htm

Netistä löytynyttä:

"Mikään ei ole oikein

Työsketelin psykiatrisesa hoitolaitoksessa vähän aikaa huomasin
ettei mikään ole oikein mitä potilas tekee.
Jos hän katsoi televisiota. Hänet vietiin pois television äärestä
koska liika television katsominen on oire ---- _en muista mistä_. Jos
hän luki lehtiä tämäkin oli väärin niin kiellettiin lehtien luku.

Laitoksissa ei ole paljoa tekemistä ei voi syyttää jotain jos katsoo

televisiota kun muutakaan tekemistä ei ole. Jos istui apaattisena
paikoillaan oli masentunut ja tarvitsi lääkettä masennukseen."

-En viitsinyt vastata tuohon mutta kyseessähän on se leima, jonka
ensimmäinen hulluksi sanoja on antanut. Ihan sama mitä hullu tekee,
se tulkitaan hulluudeksi, koska tämä kerran on hullu.

Psykiatristen sairaaloiden psykiatrit eivät ole alansa asiantuntijoita

vaan pseudotieteen harjoittajia, valtion palkkaamia pyöveleitä.

Koko syyllistävä ketju tulisi laittaa oikeuden eteen teoistaan ja
sanoistaan jotta syyttä lukkojen takana olevat ja lääkkeillä
kidutettavat uhrit saisivat vapauden.
Tekstiä saa käyttää vapaasti psykiatrian ja pakkolääkinnän
vastustamiseen.