Runoja uskosta

Mother , mother can't you see, what the Army did to me!
Took away my beauty queen, now I fuck my M-16!

Father, father can't you see, what the Army did to me!
Took away my long black hair, now I've got a skin bold head!

Brother, brother can't you see, what the Army did to me!
Took away my pink Cadillac, now I drive an army truck!

Sister, sister can't you see, what the Army did to me!
Took away my tight blue jeans, now I'm wearing army greens!

Tämä Kaskisen runoteksti on tosiaan kaunis ja varmaan olet kuullut sen laulunakin. Anne-Marilla on paljon kauniita tekstejä, jotka on hyvin riimitetty eikä ole tyhjää sanahelinää.

Itse luen runoja vähän ja harvoin. En oikein jaksa innostua runoista. Toisaalta se lienee vähän kummallista kun itse silloin tällöin kuitenkin niitä kirjoitan. Muutamia runoja on joista pidän. Erityisesti Vilho Rantasen SÄVEL VUORITIELTÄ (Gummerus 1947) on kokonaisuutena hieno kokoelma, tasapainoinen ja sisältää upeita tekstejä. Yksi ehdottomia suosikkejani on 1940-luvulla ilmestynyt naisrunoilijan kokoelma TULIKASTE, se on mulla jossain mutta ei tässä ja en muista runoilijan nimeä juuri nyt. Ehkä poimin kirjasta runon tai kaksi kun löydän sen. Myös Anna-Maija Raittila on hieno tekijä, yllättävän hyviä runoja, tai ainakin minä yllätyin, selaillessani hiljattain kokoelmateosta, johon oli koottu hänen valittuja runoja vuosien varrella ilmestyneistä. Myös William Jokinen on suosikkejani. Jaakko Haaviolla on paljon kivoja, esimerkiksi 1940-luvulla ilmestynyt kokoelma IKIKEVÄT, yllätyin että Haavio on lyyrikkona näin hyvä.

Itselle olen kerännyt vain muutaman runokirjan, koska harrastan enimmäkseen muunlaista hengellistä kirjallisuutta, lähinnä opetuskirjallisuutta ja vanhoja hartauskirjoja, muutakin. Kirjoja on kaiken kaikkiaan mulla kerättynä noin 3000. Lisäksi on ylimääräisiä mitä minulla myynnissä.

Olen ajatellut, että kopioin myynnissä olevista hengellisistä runokirjoista itselleni muutamia omasta mielestä parhaita tekstejä ennen kuin joku ostaa kirjat. Pari runokirjaa on jo mennyt, esimerkiksi tuo Raittilan Valitut runot, enkä ehtinyt niistä kopioida.
Mutta tässähän tulee nyt samalla kopioitua itsellekin ja kiva että voin lisätä kokoelmaasi. Toivottavasti muutkin laittaa suosikkitekstejään.

Aloitan Ilmari Penttisestä.
Joitain runoja kirjasta LÖYSIN ILON (Päivä 1975).

Tietysti ei voi montaa runoa samasta kokoelmasta laittaa. En tiedä missä kohtaa mene raja että katsotaan tekijänoikeuksien rikkomiseksi?
Kait muutamia runoja saa poimia kun ei tästä taloudellista hyötyä ole kenellekään...
Hengellisen runon harrastajille kyllä voi olla suurtakin iloa. Ja toivottavasti moni löytää uusia helmiä aloittamastasi ketjusta.

AFRIKKALAINEN JOULUYÖ

Päivänvalo viipyy hetken vielä,
palmupuiden takaa taivas punertaa.
Savunharmaa usva savannilla.
Tuuli viileämmän tuoksun saa.

Pimeyteen koko tienoo peittyy,
kylät kyyhöttävät yöhön häviää.
Äänet hiljenevät kahlaamolla,
pienet varpaanjäljet saveen jää.

Tähdet syttyy kimmeltävän kirkkaat.
Kätköön viidakon luo varjot täysikuu.
Tuliperhot virrankalvon yllä,
virtahepo veteen laskeutuu.

Ryhmä ihmisiä nuotiolla,
joulun sanaa siellä kuunnellaan.
Virsi kaikuu joikuvana yössä,
hukkuu sademetsän huminaan.


- - -

RUKOUS

Jumala, luoksesi saavun
käteni kohottain.
Anteeksiantoa pyydän,
syntini tunnustain.

Tiedän ja tuskana tunnen:
Syvästi lankesin.
Elämänlahjasi kalliit
synnissä turmelin.

Herrani, tässä on sydän
pimeä, saastainen.
Mitään en itse voi sille,
käteesi annan sen.

Sinä voit puhtaaksi luoda,
sieluni uudistaa.
Armosi riittää, oi Herra,
Henkesi vahvistaa.


- - -

LÄPI AHJON

Pimeys ympärillä,
sydäntä ahdistaa.
Katseeni pimeän halki
taivasta tavoittaa.

Tuntuu kuin hornan vallat
kaikki hyökkäisi päin.
Sieluni tuskassa huutaa:
- Kauan en jaksa näin!

Jostakin, eetteristä,
korviini kantautuu
Jumalan lempeä ääni:
- Kohta jo kirkastuu.

Vielä jos kestät hetken,
luottaen armoon vain,
vahvistut uskossasi,
vaellat uskaltain.


- - -

KEVÄTMETSÄSSÄ

Mikä kirkkaus ja mikä rauha,
mikä taivaan sini, avaruus!
Täällä lepään, kaiken unohdan.
Sinua vain, Luoja, rakastan!

Miten suvituuli onkaan lauha,
joka linnun suussa sävel uus!
Pieni puro tuossa, viereen sen
polvilleni käyn ja rukoilen.

Metsä tuoksuu raikkaan väkevästi,
perhostanssi yllä kukkien.
Sinikellon herkkään helinään
herää uunilintu pesästään.

Jumalani, miten elävästi
henkesi on luona luotujen!
Kaunis, ihana on tämä maa.
Kuinka voitkaan meitä rakastaa!


- - -

SUVIAAMU

Hämy vetten yllä väräjää -
Kuuntelen yökehrääjää.
Keskikesän leuto, tyyni yö -
Sydämeni lyö.

Tuoksu apilan ja koivujen
ujuu alla pilvien.
Päivä hetkeksi vain nukahtaa,
nyt jo itä punertaa.

Harmaa rantamökki uneksii,
järvi autereessa välkehtii.
Hento usva hiljaa häviää.
Valo leviää.

Riisun vaatteet, veteen pulahdan.
Tunnen raikkauden ihanan.
Olen onnellinen, omistain
tämän aamun vain.


- - -

ILOITKAA HERRASSA!

Iloitkaa aina,
iloitkaa aina Herrassa.
Niin Pyhä Kirja sanoo.
Mutta miten minä iloitsen,
kun reumatismi kolottaa jäseniä,
mahahaava kipeästi polttelee,
päätä särkee,
ja sielua ahdistaa
maksamattomien laskujen pino?

Rakas Jumala,
voitko Sinäkään iloita,
kun kaamea tappamisvimma
villitsee luomasi ihmiset,
luomakuntasi saastuu saastumistaan
ja koko tämä tekemäsi planeetta
on kuin mätä paise,
kuin kaikkialle pesäkkeitään levittävä syöpä?

Kuinka kukaan voi iloita
tässä maassa,
jota mikään ei enää estä
syöksymästä kiihkeää vauhtia
tuhoaan kohti?
Pitäisikö meidän unohtaa ympäristömme,
sulkea silmämme ja korvamme
kaikilta karmivilta tosiasioilta?

Olen saanut vastauksen,
olen löytänyt ilon.
En suinkaan omasta sielustani
enkä optimistisista ajatuksistani,
vaan Raamatusta, siellä se on:
Olkaa toivossa iloiset.

Näen hädän ja tiedän tuskan
- olen itsekin siinä mukana -
mutta uskallan kohottaa katseeni
vähän kauemmaksi,
kaiken kurjuuden, mädän ja moskan yli.
Minulla on lupa luottaa siihen,
että Lunastajani elää.
Saan toivoa, eikä se toivo petä,
että Kristus on voittanut
ja ottaa aivan pian
hyvään hallintaansa
tämän ihmisten turmeleman maan.

Herrani, pidä Pyhän Henkesi voimalla
taivaallista toivoani yllä!
Älä anna iloni koskaan sammua!


- - -

KUKKA HUUTAA

Kun kivetkin vaikenevat
särkymistä peläten,
vaikka niiden pitäisi huutaa
- kun ei muuta huutajaa ole -
niin kukka huutaa.
Se värisee huutaessaan
ja pelkää kuollakseen,
mutta hennon vartensa ojentaen
se silti huutaa.

Kuuleeko kukaan? Kuulee!
Massat menevät ohi,
mutta muuan tyttö kumartuu
ja ihastuneena kuuntelee
kukan huutoa - se on kuin laulu -
ja kertoo siitä ystävälleen
joka taas juttelee edelleen.
Kukka on täyttänyt tehtävänsä.
Antura polkaisee sen.


- -

Ilmari Penttinen oli - tai on, en tiedä elääkö vielä - syntyjään karjalainen. Hän toimi vuosia lähetyssaarnaajana Kongossa.

Tekijän omakustanteesta, runokirjasta
VALON TIELLÄ MUA OHJAA (1987)
yksi:


Rakas Jeesus, anna anteeks meille,
anna anteeks rikkomuksemme.
Johda meitä valkeuden tielle,
johda meitä tielle totuuden.

Kiitos, että katsot puolehemme,
kaitset niinkuin paimen omias.
Johdat meitä etees tuomiolle,
armahtaen annat vapauden.

Kiitos, että vapautus on risti,
jonka kannamme nyt iloiten.
Ei enää paina synnin raskas taakka,
se ristin tiellä viimein kevenee.

Oi kuinka puhtaaks huuhtoo verivirta.
Nyt sydän lunta valkeampi on.
Vain yksin kaiken tietää taivaan Herra,
Hän näkee pimeimpäänkin kolohon.

Ei kenkään paeta voi maailmassa.
Ei lymytä voi täällä pensaikkoon.

Viel Jeesus äänellänsä meitä kutsuu.
Hän kysyy: Missä olet lapsi maan?
Oi riennä silloin, kun sä äänen kuulet.
Synnit kaikki silloin tunnusta.

voisiko joku ehdottaa kummitätille uskonnlisen synttäri runon

Tässä kaksi runoa, joista ensimmäinen on myös laulu:

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Oi Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin
Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin.

Olen lentänyt siivin voitollisin, läpi ilmojen häikäiseväin
Tuhat aurinkokuntaa kiersin, joka ainoan taivaan näin.

Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan
Minä vapisen enää hiljaa ja rukoilen, rukoilen vaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

K a a r i s i l t a - Aale Tynni

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hengellisiä runoja:

Elämän pursi vie kotiin

Hiljaa pursi satamaan saa,
elämän merta pitkin.
Laineet purtta kuljettaa,
kotisatamaa kohti.

Enkelijoukko vartioi,
ohjaten purtta pientä.
Taivaan majakka valon tuo,
valaisten elämän tietä.

Jo kotisatama häämöttää,
sinne on matkan suunta.
Tänne kaikki murheet jää,
siellä ei myrskytuulta.

On vain tyyntä ja rauhaisaa,
poissa on kipu mainen.
Viimeinen kyynel kuivataan,
osa on autuaiden.

Kultaiset portit avataan,
päättyy kilvoitus tiellä.
Jeesus on vastassa tulijaa:
Ikijuhlat alkavat siellä!

http://www.kotisatama.net/fi/taideviihde/viikonrunot/index.php?r=1

Näistä linkeistä löytyy minun runojani:

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/12/joulunkertoja-toisesta-ajasta.html

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/hanen-itkunsa-aani.html

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/09/naisena-miesten-maailmassa.html

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/kuin-silta.html

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/07/hanen-aanensa-aamuyonkylmassa-ja.html

Minä olen kirjoittanut kanssa jonkin verran runoja uskosta ja Jumalasta: https://esapesonen.blogspot.com/search/label/jumala