Itse pidän runoista. En ole mitenkään "oppinut" runouden suhteen, olenpahan lukenut niitä silloin tällöin omiin tarpeisiini. Kansallisrunoilijamme Eino Leino puhuttelee minua erityisesti runoillaan (ketä suomalaista ei puhuttelisi?). Silti minun kiehtovin runoni on Goethen; Keijujen Kuningas, jonka liitän tähän iloksenne:
Kuka ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä, piltin on kietonut kainalohon,
syli suojan suo, syli lämmin on.
-”Pääs peität - mi, laps, sua peljättää?”
-”Isä keijujen kuningas - etkö nää? sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
-”Se on lapsi kulta, vain sumua suon.”
-”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo.”
-”Isä, kuule, etkö sä kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
-”Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”
-”Tule pois soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”
-”Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.”
-”Sen, poikani, tarkoin mä nähdä voin;
pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”
-”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
-”Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”
Isä kauhuin kannusti ratsuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.
Miksikö tämä runo puhuttelee minua erityisesti?
Siksi, että koen eläneeni itse elämässäni kaikki ne elementit mitä runossa annetaan oivaltaa. Jopa niin, että olin rajun ratsun kyydissä isän sitä ohjatessa, jolloin pieni poikanen minussa pelkäsi usmia ja haamuja, jotka usvaisella suolla jaumalattarien muodoin minua saalistivat.
Kuka ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä, piltin on kietonut kainalohon,
syli suojan suo, syli lämmin on.
-”Pääs peität - mi, laps, sua peljättää?”
-”Isä keijujen kuningas - etkö nää? sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
-”Se on lapsi kulta, vain sumua suon.”
-”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo.”
-”Isä, kuule, etkö sä kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
-”Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”
-”Tule pois soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”
-”Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.”
-”Sen, poikani, tarkoin mä nähdä voin;
pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”
-”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
-”Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”
Isä kauhuin kannusti ratsuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.
Miksikö tämä runo puhuttelee minua erityisesti?
Siksi, että koen eläneeni itse elämässäni kaikki ne elementit mitä runossa annetaan oivaltaa. Jopa niin, että olin rajun ratsun kyydissä isän sitä ohjatessa, jolloin pieni poikanen minussa pelkäsi usmia ja haamuja, jotka usvaisella suolla jaumalattarien muodoin minua saalistivat.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Miksi--> koska minä olen tuossa runossa.
Ilmoitin jo asiattomattomasta viestistä. Ei kuulu ateismiin pätkääkään. Silti voin kertoa pari talviaiheista runoa.
Oli talvi
Oli lunta
Jeesus nukkui ikuista unta.
Tillin tallin tulkku
Hyvin luistaa raamattu.
Nyt improvisoin:
Uskiksella päässä hiki
Totuutta ei päässy liki
Onneksi on usko luja
Päässä liikkuu puu muha
Näin se elämä pilaantuu
Kirkko siitä ilahtuu
*tapu tapu tapu tapu tapu*
Kyllä runous kuuluu ateismiin
siinä kun kaikki muukin sielunelämämme kirjo.
ja tiiätkö mitä?
Jokaisen ihmisen sisällä asuu - pieni runo.
Sinunkin :)
Oli dark ninja ja hiiri,
piiri pyöri jumalattomain piiri.
Luuli olvansa jotain, keksineensä
pällissänsä olemattamomassa jotain.
Vaelteli vuotta alle satain, onnettoman ottivatten kesken ratain.
Mitä tälle jumalattomalle, mikä eteen?
Tyhjyyttänsä, olemattomutteen olemisensa luovuttaneena hän lähtee. Tuleeko yllätys eteen? Vai meneekö tyhjyyden tyhjytteen, sen kuolema näyttää.
jota olen mielessäni pyöritellyt vuosia, on Tuomas Anhavan:
"Olen vastikään
lakannut kaipaamasta.
En enää liene".
Anhava: "Runoja 1961"
" Tuolta tulla jollottaa tuo Isontalon härkä,
taitaa tulla panemasta
kun sen kullinpää on märkä"
Tälläisen toive runon voi omaksua vain kaappijumalaton. Onnitteluni.
Olix tuo Eino Leino, wah?
hihhuli hihhuli hihhuli hei
jumalia olemassa ole ei
hihhuli hihhuli hihhuli hei
sieluakaan mistään löydy ei
hihhuli hihhuli hihhuli hei
järki taikauskosta voiton vei
Itsekö runoilit, vai lainasitko ent. Neuvostoliiton runoilijoita, Majakovski yms.
Tunnen nimimerkkisi jatkossa: intuiitiivinen=imbesilli
Aina kun tapaan minulle hävinneen osapuolen, ratkean hysteeriseen nauruun. Sallithan sen ystäväiseni:)
">hävinneen"?
Onko kirjoittelu sulle peliä jossa itse olet tuomari? Aika köyhää... :p
Jotenkin on havaittavissa tentulla tuhottu aivokuoriainen ja nuorisorikollinen mieli. Pidit varmaan nuorempana Hitleriä Jeesuksena ja nykyään taas Jeesusta Hitlerinä.
Semmosta se on. Uskovalle aivan ymmärrettävä väärinkäsitys. Kirjoitusasukin on niin samanlainen noissa kahdessa nimessä. Mitäs jos vain poistuisit taas palstalta, niin kaikille tulisi parempi fiilis:)
Mikä ihmeen suppi? Olen havaitsevinani kaappiateistien aatelia. Onko aivosi nakerrettu kenties marksilla ja engellsinnä? Vai oletko evoluutiomaterialistien varma nakki? Pidätkö vieläkin jumalanasi marxia, vaiko Sigmund Freudia?
Semmostahan se on, jumalattomat osoittavat jo kirjoitusasussaan mistä kaapista ovat lähtöisin. Itseasiassa säälität minua. Et sillä tavalla kuin esim. uskottomat ystäväni, joiden suhteen en toivoani ole menettänyt.
joka on lähes yhtä hullu kuin sinäkin. On sitten tainnut hän lopettaa uskomisen, ja repii nyt tenttua sillan alla, kun ei ole vähään aikaan meitä käännyttänyt.
Siitä huolimatta oletko hän vai et, samat natsiominaisuudet ovat teillä pinnassa. Ylimielinen asenne muihin ihmisiin ja heidän luokittelunsa sen mukaan ovatko he sopivia käyttökohteita omiin tarkoitusperiinne vai ei.
Sinäkään mikään "tosikristitty" ole. Oma kirjoittelusi todistaa sen. Korkeintaan ikääntyvä paappa, jota viikatemies jo uhkaavasti lähentelee ja kaikki oljenkorret on kaivettava esiin väistämättömän edessä. Ei se Usko kuitenkaan pelasta sinuakaan...
En tunne suppiasi, en juuri hänen hulluuden tasoaan, joten en voi verrata meitä keskenämme. Olen suht tuore tapaus palstallanne.
Nyt taas en ymmärrä natsivertauksiasi, no ei se mitään, ei liene pienin ymmärtämättömyyteni mitä jumalattomien aivoituksiin tulee. Katsokaahan peiliin te jumalattomat, löydätte yllättävän löydön, jos rehellisiä olette, ylimielisyys käsitykseen. Luuletko todella, että MINÄ tarvitsen JUMALATTOMIA pönkittääkseni jotai tarkoitusperiän? Sallitko, että hetkisen nauran vatsakippurassa?
Mikä sinä olet sanomaan yhtään kenestäkään, kuka on tosikristitty, sinä joka olet pakana, jumalaton, mistään tietämätön tosikristityistä. Älyäisit edes pitää turpasi kiinni. Vai että viikatemies, jassoo, ninpä niin aikanaan taitaa niitellä jopa sinuakin. Ettet vain olisi Pietarin portilla armoa meikäläiseltä ruikuttamassa kun totuus paljastuu. Annankohan?
Eipä ole nakerrettu marxeilla eikä muillakaan vasemmistolaisilla, eikä evoluutiokaan vaikuta. Ja mitään jumalia en tietenkään pidä, kun eihän ateistilla ole mitään käyttöä mytologisille taruolennoille. Normaali terve järki riittää ihan hyvin ja näköjään sinulla olisi sille paljonkin käyttöä, harmi ettet sitä omaa.
ei ole mitään lisättävää. Se puhuu sinusta itsestäsi ja "kristillisyydestäsi" aivan tarpeeksi.
Olematon ajattelutoiminta on havaittu jo aiemmin.
Hyvää päivänjatkoa vain:)
mutta sanompahan vain,pidän tuosta runovalinnastasi.
Ateistista runoa jos etsit, niin kaipa jotain sen suuntaista löydän Eino Leinon runosta "Virta venhettä vie" :
"Meri, taivas ja maa
kaikki, kaikki katoaa
miten kestäisi sielu ihmisenkään?"
P. Mustapään eli Martti Haavion rakkausruno lienee silti ylittämätön suosikkini:
LAULU
Tein lasinkuultavan laulun,
älä luule, että voit sen alta paeta.
Siihen jäät ja siinä aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
Tein lasinkuultavan laulun,
joko huomaat, tajuat:
se vaimentaen vahvistaa
suven äänet ihanat.
Veden solinan,
airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
Hiekanjyvä
Kauan sitten kalliosta irtosi palanen särmikästä kiveä
ja putosi rannan hiekalle.
Mainingit saavuttivat sen
ja veivät mukanaan valssiin kuohujen kanssa.
Edestakaisin se tanssi ja oli viimein yhtä pyöreä ja sileä
kuin muutkin hiekanjyvät.
Kukaan ei tiedä, milloin se hioutui niin pieneksi hituseksi,
että oli enää kuin muisto jostain suuremmasta.
Vain kaipaus, henkäys.
Kevättuulen mukana se leijaili jonnekin pois,
näkyi enää pienenä pilkahduksena ilmassa
auringonsäteen saattaessa sen matkaan.
Admira
Voihki villi lapsi,
voihki aamuun asti.
Silloin kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi.
Voihki henkesi edestä, ota kumppanikin mukaan.
Sillä ilma on täynnä kylmää terästä, ehkä pian.
Sitä ei tiedä kukaan.
" Paloi aittani
- Nyt ei ole estettä
kuuta katsoissain"
Masahide