Uskonnollisuus kellumaan valuutan lailla

Entisen presidenttimme Mauno Koiviston on kerrotu sanoneen: "[ateistit] haluavat itse tulla jumaliksi ja luulevat ymmärtävänsä asioita, joita kukaan ei ymmärrä." Tämä oli Koivistolta aika radikaali ja itseasiassa erittäin osuva lausunto. Ateistit väittävät että heillä on ns "tieteellinen maailmankuva" johon perustuen heillä on myös "oikeat mielipiteet", ja tieteellinen käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta. Kun ateismin historiaa tutkitaan objektiivisemmin huomataan että tämä heidän "tieteellinen maailmankuvansa" oikeuttaa ateistit milloin riistoon ja sortovaltaan, milloin kansanmurhiin ja milloin mihin kammottavuuksiin. Ateistisen psykiatrian ja ateististen yhteiskuntakokeilujen jäljet ovat kammottavaa kertomaa.

Ateistit väittävät edustavansa tiedettä ja rationaalisuutta, vaikka tosiasiassa ovat tieteen ja kaiken sivistyksen vihollisia. Ateistit eivät koskaan ole kunnioittaneet tieteenvapautta, tai ole hyväksyneet kriittisen ajattelun periaatteita. Ateistit ovat rakastuneet omaan älykkyyteensä, ja luulevat edustavansa älykkyyttä ja rationalismia - mutta heidän oma egonsa on heidän todellinen rakkautensa kohde, ei tiede. Ateistit käyttävät tiedettä keppihevosenaan ja pönkittävät tieteellä egoaan, mutta tieteen historia ei ole ateistisen tieteen historiaa. Ateistista tiedettä ei nimittäin käytännössä ole olemassa. Newton oli kristitty (teisti). Einstein kielsi olevansa ateisti ja edusti ilmeisesti jonkinlaista panteismia (teisti). Darwin kielsi olevansa ateisti, ja oli ilmeisesti jonkinlainen epäilijä (agnostikko). Schroedinger oli kristitty (teisti). Ei ole olemassa ateistista tiedettä, on vain ateisteja jotka eivät tunne tieteen historiaa. Tietenkään kaikki tiedemiehet eivät ole olleet kristittyjä, eivätkä edes teistejä, mutta harva, jos yksikään, on mennyt niin pitkälle että olisi väittänyt kaiken jumalauskon olevan järjenvastaista tai että jumalaa ei ole olemassa.

Jumalan olemassaolon epäileminen on aivan luonnollista. Jokainen jumala-uskosta kiinnostunut etsijä joutuu kyseenalaistamaan uskonsa. On sangen tavallista että myös heikkouskoinen teisti epäilee ajoittain uskoaan. Mutta ateistit menevät pidemmälle ja väittävät että he tietävät ettei jumalaa ole olemassa. Mutta tämäkään ei kuitenkaan ole se mikä tekee ateismista alhaista. Nimittäin, on helppoa langeta luulemaan ettei Jumalaa ole olemassa maailmassa jossa harhaoppinen kirkko muokkaa ihmisten jumalakäsitystä. Alhaiseksi ateismin tekee se että ateistit uskovat omahyväisyydessään olevansa kaiken hengellisen opetuksen, johdatuksen ja ihmiskunnan kulttuuriperinnön yläpuolella. He pilkkaavat profeettoja ja ihmiskunnan uskonnollista perintöä (pyhiä kirjoituksia). He eivät itse tunne tiedettä, ja estävät ihmisiä saamasta rationaalis-tieteellistä asennekasvatusta. Ateismista ei tee tiedeyhteisön vihollista se että ateismi väittää sitä tai tätä jumalasta, vaan se ateistit kannattavat sensuuria ja tieteenvapauden tukahduttamista.

Tieteellinen asennoituminen on epäilevää ja agnostista, ei ateistista. Aidot tiedemiehet tunnustavat ettei tieteellä ei ole antaa vastausta kaikkeen. Maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä muodostaessaan kaikki ihmiset joutuvat turvautumaan jonkinlaisiin uskomuksiin. Vanhurskas ei olekaan se joka on teisti, vaan se jonka uskomukset ovat parhaiten perusteltu. Jumala-usko ei sinänsä tee ketään vanhurskaaksi, koska vääränlainen jumalakuva on itsessään väärää uskoa. Mitä hyötyä on ihmiselle uskoa epäjumalaan?

Koska ateistit väittävät omaavansa "tieteellisen maailmankuvan" ja omaavat siten "oikeat mielipiteet" niin he kieltäytyvät kuuntelemasta sisimpäänsä ja sortuvat helpoimmalta näyttävään halpaan ratkaisuun. Ateistit kannatavat milloin mitäkin epäeettisiä ja taantumuksellisia näkökantoja ja teorioita. He rakastavat yliopistojen muodollista kirjaoppineisuutta ja heillä on pakonomainen tarve puolustella akateemisuutta johon myös heidän huteralla jalustalla seisova itsetuntonsa perustuu. Historia osoittaa että ateistien yritykset rakentaa hyvinvointiyhteiskunta ei ole koskaan onnistunut. Ateisti on kuin laboratoriossaan käyskentelevä Frainkenstein, konitohtori, jonka luomus on hirviö: surkeasti epäonnistunut yhteiskunta ja sangen vajavainen ihmiskäsitys.

Luther ei turhaan kirjoittanut yliopistoista: "Pelkään pahoin, että yliopistot osoittautuvat suuriksi helvetin porteiksi, mikäli niissä ei ahkerasti selitetä pyhiä kirjoituksia ja syövytetä niitä nuorten mieleen. - - Jokainen laitos, jossa ihmiset eivät ole jatkuvasti tekemisissä Jumalan sanan kanssa, rappeutuu väistämättä.” Lutherin kuolemasta kesti muutaman sata vuotta ennenkuin sosialistinen valtiovalta oli ottanut yliopistot poliittisen propagandansa välineeksi. Akatemialle tyypillistä on sensuuri jossa toisinajattelijat erotetaan tai heidän etenemisensä uralla estetään. Rehtorit ja professorit valitsee politrukki - samoin se päättää yliopiston rahoituksesta. Tätä poliittista propagandaa, pseudo-tiedettä, tieteen vääristelyä ja puoleellista tutkimustietoa jota valtiollinen yliopistolaitos tuottaa ateistit pitävät "tieteenä", ja samalla he ylistävät humanististen ja yhteiskuntatieteiden välittämää epätieteellistä käsitystä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Heille valtiollinen yliopistolaitos muodostaa täydellisen areenan jossa he voivat keikaroida akateemisilla titteleillään ja arvoasemillaan ja kiivailla sosialistisen aatteensa puolesta. Mutta yksityis-omisteista ylipisto-instituutiota ja vapaata tiedettä ateistit ovat aina vastustaneet ja peljänneet. Sielä kun heidän pseudo-tieteelleen ja nolla-tutkimuksilleen ei ehkä olisikaan käyttöä. Mistä he sitten saisivat palkkansa ja kunniansa?

Ateismi on älyllistä epärehellisyyttä. Ateistit mm pyrkivät vääristelemään ateismi -käsitettä ja väittävät ajoittain ateismin tarkoittavan "uskon puutetta" jumalan olemassaoloon. "Uskonpuute" -määritelmän ongelmallisuus on siinä että sen mukaan ateisteja ovat myös agnostikot ja pikkuvauvat, sekä muut sellaiset jotka eivät halua tulla samaistetuiksi ateistien kanssa. Jopa uskossaan heikot teistit saattaisivat kuulua ateismiin. Ateistit ovat joutuneet uudelleen määrittelemään ateisminsa uskonpuutteeksi koska ovat huomanneet ettei jumalan kieltämistä kyetä perustelemaan järki-argumentein. Mutta ateismin alkuperäinen ja ainoa oikea määritelmä on se että "ateisti on henkilö joka uskoo ettei jumalaa ole olemassa".

Tieteellisen ajattelun mukainen lähestymistapa on epäilevä agnostisuus. Ja nimenomaan agnostikko on henkilö jolta "puuttuu usko jumalan olemassaoloon", ei ateisti. Ateismi on jyrkempi kannanotto kuin agnostisuus koska ateismissa katsotaan että on jollakin tavalla kyetty todistamaan tai löytämään todisteita siitä että jumalaa (tai sielua) ei ole olemassa. Ajoittain ateistit väittävät että heidän näkökantansa on agnostisuus, mutta seuraavassa kädenkäänteessä he saattavat olla avoimesti jumalan olemassaolon kieltäjiä. Juuri tämä kaksinaamaisuus tekee ateismista älyllistä epärehellisyyttä.

Vaikka me näemme ateismin olevan vastenmielinen ja kaksinaamainen elämän- ja maailmankatsomus, me emme silti saa lakata ymmärtämästä ateismia. Ensinnäkin, jos ateismilla tarkoitetaan vain materialis-determinististä maailmankatsomusta jonka mukaan ihmisen tajunta ja tietoisuus on vain jonkin aineellisen tai kemiallisen prosessin seurausta ja siten esimerkiksi sielua ei ole olemassa, niin tällainen ajattelutapa on hyväksyttävä yhtenä vaihtoehtoisena maailmankatsomuksena. Se ei ole ainoa mahdollinen tai edes todennäköinen maailmankatsomus, mutta varmaan se on jostakin näkökulmasta katsottuna perusteltu maailmankatsomus. Valitettavan usein ateismi ei kuitenkaan jää pelkkään meta-fysiikan filosofointiin, vaan ateisti omaksuu ylimielisen ja vaarallisen elämänkatsomuksen. Toisekseen, tietty kapinointikin on ymmärrettävää: on selvää että katolisen kirkon jumalaa ei ole olemassa. Tuollainen jumalahan olisi pilvenhattaralla istuva taikavoimia käyttävä parta-mooses, joka rankaisee ihmisiä lähinnä seksuaalisuudesta. Ateisteja vastustettaessa meidän onkin käännettevä katseemme myös kristinuskon epäonnistumisiin ja sen synkkään historiaan ja sen taantumukselliseen teologiaan. Meidän on pidettävä mielessä että kristinusko ei epäonnistunut pelkästään uskonnollis-poliittisena järjästelmänä (mm miekkalähetys), vaan myös filosofisena oppikokonaisuutena (tieteenvastaisuus jne). Mutta kukaan ei ole käskenyt uskovia jäämään lapsen asteelle uskossaan.

Viva Viva Viva kirjoitti:

Entisen presidenttimme Mauno Koiviston on kerrotu sanoneen: "[ateistit] haluavat itse tulla jumaliksi ja luulevat ymmärtävänsä asioita, joita kukaan ei ymmärrä." Tämä oli Koivistolta aika radikaali ja itseasiassa erittäin osuva lausunto. Ateistit väittävät että heillä on ns "tieteellinen maailmankuva" johon perustuen heillä on myös "oikeat mielipiteet", ja tieteellinen käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta. Kun ateismin historiaa tutkitaan objektiivisemmin huomataan että tämä heidän "tieteellinen maailmankuvansa" oikeuttaa ateistit milloin riistoon ja sortovaltaan, milloin kansanmurhiin ja milloin mihin kammottavuuksiin. Ateistisen psykiatrian ja ateististen yhteiskuntakokeilujen jäljet ovat kammottavaa kertomaa.

Ateistit väittävät edustavansa tiedettä ja rationaalisuutta, vaikka tosiasiassa ovat tieteen ja kaiken sivistyksen vihollisia. Ateistit eivät koskaan ole kunnioittaneet tieteenvapautta, tai ole hyväksyneet kriittisen ajattelun periaatteita. Ateistit ovat rakastuneet omaan älykkyyteensä, ja luulevat edustavansa älykkyyttä ja rationalismia - mutta heidän oma egonsa on heidän todellinen rakkautensa kohde, ei tiede. Ateistit käyttävät tiedettä keppihevosenaan ja pönkittävät tieteellä egoaan, mutta tieteen historia ei ole ateistisen tieteen historiaa. Ateistista tiedettä ei nimittäin käytännössä ole olemassa. Newton oli kristitty (teisti). Einstein kielsi olevansa ateisti ja edusti ilmeisesti jonkinlaista panteismia (teisti). Darwin kielsi olevansa ateisti, ja oli ilmeisesti jonkinlainen epäilijä (agnostikko). Schroedinger oli kristitty (teisti). Ei ole olemassa ateistista tiedettä, on vain ateisteja jotka eivät tunne tieteen historiaa. Tietenkään kaikki tiedemiehet eivät ole olleet kristittyjä, eivätkä edes teistejä, mutta harva, jos yksikään, on mennyt niin pitkälle että olisi väittänyt kaiken jumalauskon olevan järjenvastaista tai että jumalaa ei ole olemassa.

Jumalan olemassaolon epäileminen on aivan luonnollista. Jokainen jumala-uskosta kiinnostunut etsijä joutuu kyseenalaistamaan uskonsa. On sangen tavallista että myös heikkouskoinen teisti epäilee ajoittain uskoaan. Mutta ateistit menevät pidemmälle ja väittävät että he tietävät ettei jumalaa ole olemassa. Mutta tämäkään ei kuitenkaan ole se mikä tekee ateismista alhaista. Nimittäin, on helppoa langeta luulemaan ettei Jumalaa ole olemassa maailmassa jossa harhaoppinen kirkko muokkaa ihmisten jumalakäsitystä. Alhaiseksi ateismin tekee se että ateistit uskovat omahyväisyydessään olevansa kaiken hengellisen opetuksen, johdatuksen ja ihmiskunnan kulttuuriperinnön yläpuolella. He pilkkaavat profeettoja ja ihmiskunnan uskonnollista perintöä (pyhiä kirjoituksia). He eivät itse tunne tiedettä, ja estävät ihmisiä saamasta rationaalis-tieteellistä asennekasvatusta. Ateismista ei tee tiedeyhteisön vihollista se että ateismi väittää sitä tai tätä jumalasta, vaan se ateistit kannattavat sensuuria ja tieteenvapauden tukahduttamista.

Tieteellinen asennoituminen on epäilevää ja agnostista, ei ateistista. Aidot tiedemiehet tunnustavat ettei tieteellä ei ole antaa vastausta kaikkeen. Maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä muodostaessaan kaikki ihmiset joutuvat turvautumaan jonkinlaisiin uskomuksiin. Vanhurskas ei olekaan se joka on teisti, vaan se jonka uskomukset ovat parhaiten perusteltu. Jumala-usko ei sinänsä tee ketään vanhurskaaksi, koska vääränlainen jumalakuva on itsessään väärää uskoa. Mitä hyötyä on ihmiselle uskoa epäjumalaan?

Koska ateistit väittävät omaavansa "tieteellisen maailmankuvan" ja omaavat siten "oikeat mielipiteet" niin he kieltäytyvät kuuntelemasta sisimpäänsä ja sortuvat helpoimmalta näyttävään halpaan ratkaisuun. Ateistit kannatavat milloin mitäkin epäeettisiä ja taantumuksellisia näkökantoja ja teorioita. He rakastavat yliopistojen muodollista kirjaoppineisuutta ja heillä on pakonomainen tarve puolustella akateemisuutta johon myös heidän huteralla jalustalla seisova itsetuntonsa perustuu. Historia osoittaa että ateistien yritykset rakentaa hyvinvointiyhteiskunta ei ole koskaan onnistunut. Ateisti on kuin laboratoriossaan käyskentelevä Frainkenstein, konitohtori, jonka luomus on hirviö: surkeasti epäonnistunut yhteiskunta ja sangen vajavainen ihmiskäsitys.

Luther ei turhaan kirjoittanut yliopistoista: "Pelkään pahoin, että yliopistot osoittautuvat suuriksi helvetin porteiksi, mikäli niissä ei ahkerasti selitetä pyhiä kirjoituksia ja syövytetä niitä nuorten mieleen. - - Jokainen laitos, jossa ihmiset eivät ole jatkuvasti tekemisissä Jumalan sanan kanssa, rappeutuu väistämättä.” Lutherin kuolemasta kesti muutaman sata vuotta ennenkuin sosialistinen valtiovalta oli ottanut yliopistot poliittisen propagandansa välineeksi. Akatemialle tyypillistä on sensuuri jossa toisinajattelijat erotetaan tai heidän etenemisensä uralla estetään. Rehtorit ja professorit valitsee politrukki - samoin se päättää yliopiston rahoituksesta. Tätä poliittista propagandaa, pseudo-tiedettä, tieteen vääristelyä ja puoleellista tutkimustietoa jota valtiollinen yliopistolaitos tuottaa ateistit pitävät "tieteenä", ja samalla he ylistävät humanististen ja yhteiskuntatieteiden välittämää epätieteellistä käsitystä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Heille valtiollinen yliopistolaitos muodostaa täydellisen areenan jossa he voivat keikaroida akateemisilla titteleillään ja arvoasemillaan ja kiivailla sosialistisen aatteensa puolesta. Mutta yksityis-omisteista ylipisto-instituutiota ja vapaata tiedettä ateistit ovat aina vastustaneet ja peljänneet. Sielä kun heidän pseudo-tieteelleen ja nolla-tutkimuksilleen ei ehkä olisikaan käyttöä. Mistä he sitten saisivat palkkansa ja kunniansa?

Ateismi on älyllistä epärehellisyyttä. Ateistit mm pyrkivät vääristelemään ateismi -käsitettä ja väittävät ajoittain ateismin tarkoittavan "uskon puutetta" jumalan olemassaoloon. "Uskonpuute" -määritelmän ongelmallisuus on siinä että sen mukaan ateisteja ovat myös agnostikot ja pikkuvauvat, sekä muut sellaiset jotka eivät halua tulla samaistetuiksi ateistien kanssa. Jopa uskossaan heikot teistit saattaisivat kuulua ateismiin. Ateistit ovat joutuneet uudelleen määrittelemään ateisminsa uskonpuutteeksi koska ovat huomanneet ettei jumalan kieltämistä kyetä perustelemaan järki-argumentein. Mutta ateismin alkuperäinen ja ainoa oikea määritelmä on se että "ateisti on henkilö joka uskoo ettei jumalaa ole olemassa".

Tieteellisen ajattelun mukainen lähestymistapa on epäilevä agnostisuus. Ja nimenomaan agnostikko on henkilö jolta "puuttuu usko jumalan olemassaoloon", ei ateisti. Ateismi on jyrkempi kannanotto kuin agnostisuus koska ateismissa katsotaan että on jollakin tavalla kyetty todistamaan tai löytämään todisteita siitä että jumalaa (tai sielua) ei ole olemassa. Ajoittain ateistit väittävät että heidän näkökantansa on agnostisuus, mutta seuraavassa kädenkäänteessä he saattavat olla avoimesti jumalan olemassaolon kieltäjiä. Juuri tämä kaksinaamaisuus tekee ateismista älyllistä epärehellisyyttä.

Vaikka me näemme ateismin olevan vastenmielinen ja kaksinaamainen elämän- ja maailmankatsomus, me emme silti saa lakata ymmärtämästä ateismia. Ensinnäkin, jos ateismilla tarkoitetaan vain materialis-determinististä maailmankatsomusta jonka mukaan ihmisen tajunta ja tietoisuus on vain jonkin aineellisen tai kemiallisen prosessin seurausta ja siten esimerkiksi sielua ei ole olemassa, niin tällainen ajattelutapa on hyväksyttävä yhtenä vaihtoehtoisena maailmankatsomuksena. Se ei ole ainoa mahdollinen tai edes todennäköinen maailmankatsomus, mutta varmaan se on jostakin näkökulmasta katsottuna perusteltu maailmankatsomus. Valitettavan usein ateismi ei kuitenkaan jää pelkkään meta-fysiikan filosofointiin, vaan ateisti omaksuu ylimielisen ja vaarallisen elämänkatsomuksen. Toisekseen, tietty kapinointikin on ymmärrettävää: on selvää että katolisen kirkon jumalaa ei ole olemassa. Tuollainen jumalahan olisi pilvenhattaralla istuva taikavoimia käyttävä parta-mooses, joka rankaisee ihmisiä lähinnä seksuaalisuudesta. Ateisteja vastustettaessa meidän onkin käännettevä katseemme myös kristinuskon epäonnistumisiin ja sen synkkään historiaan ja sen taantumukselliseen teologiaan. Meidän on pidettävä mielessä että kristinusko ei epäonnistunut pelkästään uskonnollis-poliittisena järjästelmänä (mm miekkalähetys), vaan myös filosofisena oppikokonaisuutena (tieteenvastaisuus jne). Mutta kukaan ei ole käskenyt uskovia jäämään lapsen asteelle uskossaan.

on julkisen anteeksipyynnön velkaa suomen kansalta - hänhän kykeni aiheuttamaan pahimman laman ilman sotaa, moiseen ei koskaan missään muualla tunnetun maailmanhistorian aikana ole kukaan muu kyennyt.

Se siis auktoriteettiuskostasi.

Loppuosaa avautumisestasi en lukenut, mutta veikkaanpa että erilaisia olkiukkoja olet rakennellut ja koittanut löytää vikoja siitä ettei ihminen ole taikauskoinen eikä usko olemattomiin mielikuvitujumaliin tai kamelikuskien tuhatvuotisiin nuotiotarinoihin.

Toisekseen, olet arvattavasti ateisti, mitä tulee kaikkiin muihin jumaliin piatsi omaasi.

Joten, KOPPALAKKI PÄÄSTÄ!

UPDATE_7878883 kirjoitti:

on julkisen anteeksipyynnön velkaa suomen kansalta - hänhän kykeni aiheuttamaan pahimman laman ilman sotaa, moiseen ei koskaan missään muualla tunnetun maailmanhistorian aikana ole kukaan muu kyennyt.

Se siis auktoriteettiuskostasi.

Loppuosaa avautumisestasi en lukenut, mutta veikkaanpa että erilaisia olkiukkoja olet rakennellut ja koittanut löytää vikoja siitä ettei ihminen ole taikauskoinen eikä usko olemattomiin mielikuvitujumaliin tai kamelikuskien tuhatvuotisiin nuotiotarinoihin.

Toisekseen, olet arvattavasti ateisti, mitä tulee kaikkiin muihin jumaliin piatsi omaasi.

Joten, KOPPALAKKI PÄÄSTÄ!

ateistien typeryydelläkin! Mauno Koivisto muka aiheutti laman. :D :D

Kirjoituksesi ovat hyvä esimerkki ateistien rajattomasta typeryydestä!

rajansa sentään kirjoitti:

ateistien typeryydelläkin! Mauno Koivisto muka aiheutti laman. :D :D

Kirjoituksesi ovat hyvä esimerkki ateistien rajattomasta typeryydestä!

merkittävästi myötävaikutti.

Luulisi jopa taikauskoisen, mielikuvotusjumalista kärsivän ev-lut lahkolaisenkin asian ymmärtävän.

Viva Viva Viva kirjoitti:

Entisen presidenttimme Mauno Koiviston on kerrotu sanoneen: "[ateistit] haluavat itse tulla jumaliksi ja luulevat ymmärtävänsä asioita, joita kukaan ei ymmärrä." Tämä oli Koivistolta aika radikaali ja itseasiassa erittäin osuva lausunto. Ateistit väittävät että heillä on ns "tieteellinen maailmankuva" johon perustuen heillä on myös "oikeat mielipiteet", ja tieteellinen käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta. Kun ateismin historiaa tutkitaan objektiivisemmin huomataan että tämä heidän "tieteellinen maailmankuvansa" oikeuttaa ateistit milloin riistoon ja sortovaltaan, milloin kansanmurhiin ja milloin mihin kammottavuuksiin. Ateistisen psykiatrian ja ateististen yhteiskuntakokeilujen jäljet ovat kammottavaa kertomaa.

Ateistit väittävät edustavansa tiedettä ja rationaalisuutta, vaikka tosiasiassa ovat tieteen ja kaiken sivistyksen vihollisia. Ateistit eivät koskaan ole kunnioittaneet tieteenvapautta, tai ole hyväksyneet kriittisen ajattelun periaatteita. Ateistit ovat rakastuneet omaan älykkyyteensä, ja luulevat edustavansa älykkyyttä ja rationalismia - mutta heidän oma egonsa on heidän todellinen rakkautensa kohde, ei tiede. Ateistit käyttävät tiedettä keppihevosenaan ja pönkittävät tieteellä egoaan, mutta tieteen historia ei ole ateistisen tieteen historiaa. Ateistista tiedettä ei nimittäin käytännössä ole olemassa. Newton oli kristitty (teisti). Einstein kielsi olevansa ateisti ja edusti ilmeisesti jonkinlaista panteismia (teisti). Darwin kielsi olevansa ateisti, ja oli ilmeisesti jonkinlainen epäilijä (agnostikko). Schroedinger oli kristitty (teisti). Ei ole olemassa ateistista tiedettä, on vain ateisteja jotka eivät tunne tieteen historiaa. Tietenkään kaikki tiedemiehet eivät ole olleet kristittyjä, eivätkä edes teistejä, mutta harva, jos yksikään, on mennyt niin pitkälle että olisi väittänyt kaiken jumalauskon olevan järjenvastaista tai että jumalaa ei ole olemassa.

Jumalan olemassaolon epäileminen on aivan luonnollista. Jokainen jumala-uskosta kiinnostunut etsijä joutuu kyseenalaistamaan uskonsa. On sangen tavallista että myös heikkouskoinen teisti epäilee ajoittain uskoaan. Mutta ateistit menevät pidemmälle ja väittävät että he tietävät ettei jumalaa ole olemassa. Mutta tämäkään ei kuitenkaan ole se mikä tekee ateismista alhaista. Nimittäin, on helppoa langeta luulemaan ettei Jumalaa ole olemassa maailmassa jossa harhaoppinen kirkko muokkaa ihmisten jumalakäsitystä. Alhaiseksi ateismin tekee se että ateistit uskovat omahyväisyydessään olevansa kaiken hengellisen opetuksen, johdatuksen ja ihmiskunnan kulttuuriperinnön yläpuolella. He pilkkaavat profeettoja ja ihmiskunnan uskonnollista perintöä (pyhiä kirjoituksia). He eivät itse tunne tiedettä, ja estävät ihmisiä saamasta rationaalis-tieteellistä asennekasvatusta. Ateismista ei tee tiedeyhteisön vihollista se että ateismi väittää sitä tai tätä jumalasta, vaan se ateistit kannattavat sensuuria ja tieteenvapauden tukahduttamista.

Tieteellinen asennoituminen on epäilevää ja agnostista, ei ateistista. Aidot tiedemiehet tunnustavat ettei tieteellä ei ole antaa vastausta kaikkeen. Maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä muodostaessaan kaikki ihmiset joutuvat turvautumaan jonkinlaisiin uskomuksiin. Vanhurskas ei olekaan se joka on teisti, vaan se jonka uskomukset ovat parhaiten perusteltu. Jumala-usko ei sinänsä tee ketään vanhurskaaksi, koska vääränlainen jumalakuva on itsessään väärää uskoa. Mitä hyötyä on ihmiselle uskoa epäjumalaan?

Koska ateistit väittävät omaavansa "tieteellisen maailmankuvan" ja omaavat siten "oikeat mielipiteet" niin he kieltäytyvät kuuntelemasta sisimpäänsä ja sortuvat helpoimmalta näyttävään halpaan ratkaisuun. Ateistit kannatavat milloin mitäkin epäeettisiä ja taantumuksellisia näkökantoja ja teorioita. He rakastavat yliopistojen muodollista kirjaoppineisuutta ja heillä on pakonomainen tarve puolustella akateemisuutta johon myös heidän huteralla jalustalla seisova itsetuntonsa perustuu. Historia osoittaa että ateistien yritykset rakentaa hyvinvointiyhteiskunta ei ole koskaan onnistunut. Ateisti on kuin laboratoriossaan käyskentelevä Frainkenstein, konitohtori, jonka luomus on hirviö: surkeasti epäonnistunut yhteiskunta ja sangen vajavainen ihmiskäsitys.

Luther ei turhaan kirjoittanut yliopistoista: "Pelkään pahoin, että yliopistot osoittautuvat suuriksi helvetin porteiksi, mikäli niissä ei ahkerasti selitetä pyhiä kirjoituksia ja syövytetä niitä nuorten mieleen. - - Jokainen laitos, jossa ihmiset eivät ole jatkuvasti tekemisissä Jumalan sanan kanssa, rappeutuu väistämättä.” Lutherin kuolemasta kesti muutaman sata vuotta ennenkuin sosialistinen valtiovalta oli ottanut yliopistot poliittisen propagandansa välineeksi. Akatemialle tyypillistä on sensuuri jossa toisinajattelijat erotetaan tai heidän etenemisensä uralla estetään. Rehtorit ja professorit valitsee politrukki - samoin se päättää yliopiston rahoituksesta. Tätä poliittista propagandaa, pseudo-tiedettä, tieteen vääristelyä ja puoleellista tutkimustietoa jota valtiollinen yliopistolaitos tuottaa ateistit pitävät "tieteenä", ja samalla he ylistävät humanististen ja yhteiskuntatieteiden välittämää epätieteellistä käsitystä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Heille valtiollinen yliopistolaitos muodostaa täydellisen areenan jossa he voivat keikaroida akateemisilla titteleillään ja arvoasemillaan ja kiivailla sosialistisen aatteensa puolesta. Mutta yksityis-omisteista ylipisto-instituutiota ja vapaata tiedettä ateistit ovat aina vastustaneet ja peljänneet. Sielä kun heidän pseudo-tieteelleen ja nolla-tutkimuksilleen ei ehkä olisikaan käyttöä. Mistä he sitten saisivat palkkansa ja kunniansa?

Ateismi on älyllistä epärehellisyyttä. Ateistit mm pyrkivät vääristelemään ateismi -käsitettä ja väittävät ajoittain ateismin tarkoittavan "uskon puutetta" jumalan olemassaoloon. "Uskonpuute" -määritelmän ongelmallisuus on siinä että sen mukaan ateisteja ovat myös agnostikot ja pikkuvauvat, sekä muut sellaiset jotka eivät halua tulla samaistetuiksi ateistien kanssa. Jopa uskossaan heikot teistit saattaisivat kuulua ateismiin. Ateistit ovat joutuneet uudelleen määrittelemään ateisminsa uskonpuutteeksi koska ovat huomanneet ettei jumalan kieltämistä kyetä perustelemaan järki-argumentein. Mutta ateismin alkuperäinen ja ainoa oikea määritelmä on se että "ateisti on henkilö joka uskoo ettei jumalaa ole olemassa".

Tieteellisen ajattelun mukainen lähestymistapa on epäilevä agnostisuus. Ja nimenomaan agnostikko on henkilö jolta "puuttuu usko jumalan olemassaoloon", ei ateisti. Ateismi on jyrkempi kannanotto kuin agnostisuus koska ateismissa katsotaan että on jollakin tavalla kyetty todistamaan tai löytämään todisteita siitä että jumalaa (tai sielua) ei ole olemassa. Ajoittain ateistit väittävät että heidän näkökantansa on agnostisuus, mutta seuraavassa kädenkäänteessä he saattavat olla avoimesti jumalan olemassaolon kieltäjiä. Juuri tämä kaksinaamaisuus tekee ateismista älyllistä epärehellisyyttä.

Vaikka me näemme ateismin olevan vastenmielinen ja kaksinaamainen elämän- ja maailmankatsomus, me emme silti saa lakata ymmärtämästä ateismia. Ensinnäkin, jos ateismilla tarkoitetaan vain materialis-determinististä maailmankatsomusta jonka mukaan ihmisen tajunta ja tietoisuus on vain jonkin aineellisen tai kemiallisen prosessin seurausta ja siten esimerkiksi sielua ei ole olemassa, niin tällainen ajattelutapa on hyväksyttävä yhtenä vaihtoehtoisena maailmankatsomuksena. Se ei ole ainoa mahdollinen tai edes todennäköinen maailmankatsomus, mutta varmaan se on jostakin näkökulmasta katsottuna perusteltu maailmankatsomus. Valitettavan usein ateismi ei kuitenkaan jää pelkkään meta-fysiikan filosofointiin, vaan ateisti omaksuu ylimielisen ja vaarallisen elämänkatsomuksen. Toisekseen, tietty kapinointikin on ymmärrettävää: on selvää että katolisen kirkon jumalaa ei ole olemassa. Tuollainen jumalahan olisi pilvenhattaralla istuva taikavoimia käyttävä parta-mooses, joka rankaisee ihmisiä lähinnä seksuaalisuudesta. Ateisteja vastustettaessa meidän onkin käännettevä katseemme myös kristinuskon epäonnistumisiin ja sen synkkään historiaan ja sen taantumukselliseen teologiaan. Meidän on pidettävä mielessä että kristinusko ei epäonnistunut pelkästään uskonnollis-poliittisena järjästelmänä (mm miekkalähetys), vaan myös filosofisena oppikokonaisuutena (tieteenvastaisuus jne). Mutta kukaan ei ole käskenyt uskovia jäämään lapsen asteelle uskossaan.

Mauno Koivisto tosiaan kertoi vihaavansa ateisteja. Lainaus on täällä: http://formin.finland.fi/public/?contentid=57319&contentlan=1&culture=fi-FI Tuotakin voi itsekukin miettiä, jos olisi sanonut vaikka vihaavansa kokoomuslaisia tai muslimeja...

Newton uskoi Raamattuun mutta oli areiolainen - eli siis kristillisen valtavirran mukaan harhaoppinen. Kääntynet nyt Jehovan todistajaksi, kun kerran Newtonia ihailet...

Darwin ei kääntynyt kuolinvuoteellaan. Tämä on jopa kreationistien väärien argumettien listan kärjessä: http://www.creationontheweb.com/content/view/2996/n

Einstein kertoi pitävänsä "naurettavana" uskoa persoonalliseen jumalaan. Einstein totesi, että "Jumala ei heitä noppaa", ja tätä yhtä lausetta on sitten jauhettu ja vääristelty. 1950-luvulla Einstein kirjoitti Vapaa Ajattelija -lehden kysymyskirjeeseen vastauksen, jossa kertoi että hänen uskonsa Jumalaan on "valhe, jota on toistettu monta kertaa".

Schrödingerin uskonto tai ateismi ei näytä päätyneen ainakaan tänne: http://atheism.about.com/library/glossary/general/bldef_schrodingererwin.htm Kertonet viitteen. Ja esimerkiksi Steven Weinberg on nimenomaisesti kertonut olevansa ateisti.

Mikä lie syy tuohon tiedemiehiin viittaamiseen, kun kerran toisaalta dumppasit suunnilleen koko akateemisen tutkimuksen ateistisena roskana?

Kerrot, että oikea tieteellinen lähestymistapa ei ole ateismi vaan agnostisismi. Minkä kaiken suhteen? Pohjantähteä kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu - et voi tietää, olet siis tämän(kin) suhteen agnostikko?

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Mauno Koivisto tosiaan kertoi vihaavansa ateisteja. Lainaus on täällä: http://formin.finland.fi/public/?contentid=57319&contentlan=1&culture=fi-FI Tuotakin voi itsekukin miettiä, jos olisi sanonut vaikka vihaavansa kokoomuslaisia tai muslimeja...

Newton uskoi Raamattuun mutta oli areiolainen - eli siis kristillisen valtavirran mukaan harhaoppinen. Kääntynet nyt Jehovan todistajaksi, kun kerran Newtonia ihailet...

Darwin ei kääntynyt kuolinvuoteellaan. Tämä on jopa kreationistien väärien argumettien listan kärjessä: http://www.creationontheweb.com/content/view/2996/n

Einstein kertoi pitävänsä "naurettavana" uskoa persoonalliseen jumalaan. Einstein totesi, että "Jumala ei heitä noppaa", ja tätä yhtä lausetta on sitten jauhettu ja vääristelty. 1950-luvulla Einstein kirjoitti Vapaa Ajattelija -lehden kysymyskirjeeseen vastauksen, jossa kertoi että hänen uskonsa Jumalaan on "valhe, jota on toistettu monta kertaa".

Schrödingerin uskonto tai ateismi ei näytä päätyneen ainakaan tänne: http://atheism.about.com/library/glossary/general/bldef_schrodingererwin.htm Kertonet viitteen. Ja esimerkiksi Steven Weinberg on nimenomaisesti kertonut olevansa ateisti.

Mikä lie syy tuohon tiedemiehiin viittaamiseen, kun kerran toisaalta dumppasit suunnilleen koko akateemisen tutkimuksen ateistisena roskana?

Kerrot, että oikea tieteellinen lähestymistapa ei ole ateismi vaan agnostisismi. Minkä kaiken suhteen? Pohjantähteä kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu - et voi tietää, olet siis tämän(kin) suhteen agnostikko?

EINSTEIN

Jos ateismi olisi sitä mitä ateismin valhe-määritelmä väittää sen olevan, eli "ateismi on uskon puutetta jumalaan", niin silloin Einsteinin lausahduksesta "I am not an atheist" seuraa se että Einstein uskoi Jumalaan. Noh, kaikkihan tietävät että ateistien oma kotikutoinen määritelmä "ateismi on uskon puutetta" on epäaito eikä kuvaa ateistin ajatusmaailmaa.

-----------

Einstein said ("Einstein, Albert" in The Enlightened Mind, ed. Stephen Mitchell; New York: Harper Collins, 1991):

The most beautiful and profound emotion we can experience is the sensation of the mystical. It is the source of all true science. He to whom this emotion is a stranger, who can no longer wonder and stand rapt in awe, is as good as dead. To know that what is impenetrable to us really exists, manifesting itself as the highest wisdom and the most radiant beauty, which our dull faculties can comprehend only in their primitive forms -- this knowledge, this feeling, is at the center of true religion.


George F. Will, "The Mind That Changed the World" in The Washington Post, 6 January 2005; Page A19:

[Albert] Einstein's theism, such as it was, was his faith that God does not play dice with the universe -- that there are elegant, eventually discoverable laws, not randomness, at work. Saying "I'm not an atheist," he explained:
"We are in the position of a little child entering a huge library filled with books in many different languages. The child knows someone must have written those books. It does not know how. It does not understand the languages in which they are written. The child dimly suspects a mysterious order in the arrangement of the books but doesn't know what it is."

In a letter to V. T. Aaltonen (7 May 1952), Einstein explained his opinion that belief in a personal God is better than atheism. Einstein said, "Mere unbelief in a personal God is no philosophy at all." [Einstein Archive 59-059]

In a letter to Hans Muehsam (30 March 1954), Einstein said: "I am a deeply religious nonbeliever... This is a somewhat new kind of religion." [Einstein Archive 38-434]

In a letter to a child who asked if scientists pray (24 January 1936), said: "Everyone who is seriously involved in the pursuit of science becomes convinced that a spirit is manifest in the laws of the Universe - a spirit vastly superior to that of man... In this way the pursuit of science leads to a religious feeling of a special sort, which is indeed quite different from the religiosity of someone more naive." [Einstein Archive 42-601]

In a letter to M. Berkowitz (25 October 1950), Einstein said: "My position concerning God is that of an agnostic. I am convinced that a vivid consciousness of the primary importance of moral principles for the betterment and ennoblement of life does not need the idea of a law-giver, especially a law-giver who works on the basis of reward and punishment." [Einstein Archive 59-215]

In a letter to an Iowa student who asked, What is God? (July 1953), Einstein said, "To assume the existence of an unperceivable being... does not facilitate understanding the orderliness we find in the perceivable world." [Einstein Archive 59-085]





DARWIN

Life and Letters (Charles Darwin):

"I have never been an Atheist in the sense of denying the existence of a God. I think that generally (and more and more as I grow older), but not always, that an Agnostic would be the more correct description of my state of mind."

"The mystery of the beginning of all things is insoluble by us; and I for one must be content to remain an Agnostic."

"I am, also, induced to defer to a certain extent to the judgment of the many able men who have fully believed in God; but here again I see how poor an argument this is. The safest conclusion seems to me that the whole subject is beyond the scope of man's intellect; but man can do his duty."

Now, there appears to be a common misconception regarding the religious views of Charles Darwin. First of all, Darwin was never an atheist. While it is true that in his later years he was not religious to any extent, he never entirely discounted the existence of god. In his Autobiography, Darwin says he was a theist by the time he wrote "Origin of Species" and that he believed in an intelligent first cause.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Mauno Koivisto tosiaan kertoi vihaavansa ateisteja. Lainaus on täällä: http://formin.finland.fi/public/?contentid=57319&contentlan=1&culture=fi-FI Tuotakin voi itsekukin miettiä, jos olisi sanonut vaikka vihaavansa kokoomuslaisia tai muslimeja...

Newton uskoi Raamattuun mutta oli areiolainen - eli siis kristillisen valtavirran mukaan harhaoppinen. Kääntynet nyt Jehovan todistajaksi, kun kerran Newtonia ihailet...

Darwin ei kääntynyt kuolinvuoteellaan. Tämä on jopa kreationistien väärien argumettien listan kärjessä: http://www.creationontheweb.com/content/view/2996/n

Einstein kertoi pitävänsä "naurettavana" uskoa persoonalliseen jumalaan. Einstein totesi, että "Jumala ei heitä noppaa", ja tätä yhtä lausetta on sitten jauhettu ja vääristelty. 1950-luvulla Einstein kirjoitti Vapaa Ajattelija -lehden kysymyskirjeeseen vastauksen, jossa kertoi että hänen uskonsa Jumalaan on "valhe, jota on toistettu monta kertaa".

Schrödingerin uskonto tai ateismi ei näytä päätyneen ainakaan tänne: http://atheism.about.com/library/glossary/general/bldef_schrodingererwin.htm Kertonet viitteen. Ja esimerkiksi Steven Weinberg on nimenomaisesti kertonut olevansa ateisti.

Mikä lie syy tuohon tiedemiehiin viittaamiseen, kun kerran toisaalta dumppasit suunnilleen koko akateemisen tutkimuksen ateistisena roskana?

Kerrot, että oikea tieteellinen lähestymistapa ei ole ateismi vaan agnostisismi. Minkä kaiken suhteen? Pohjantähteä kiertää planeetta, jolla asuu suomea puhuva aasirotu - et voi tietää, olet siis tämän(kin) suhteen agnostikko?

"Kerrot, että oikea tieteellinen lähestymistapa ei ole ateismi vaan agnostisismi. Minkä kaiken suhteen? "

Kaikkien väitteiden suhteen. Ateistit opettavat että jumalaa ei ole olemassa mutta eivät ole esittäneet yhtäkään todistetta väitteensä puolesta.

"Mikä lie syy tuohon tiedemiehiin viittaamiseen, kun kerran toisaalta dumppasit suunnilleen koko akateemisen tutkimuksen ateistisena roskana?"

Newton, Darwin eivät ole nykyisen akateemisen instituution kasveja. Schrödinger ja Einstein olivat modernimman aikakauden, mutta ennenkuin humanistisesta tutkimuksesta tehtiin propaganda-väline. He siis toimivat eri lähtökohdista.

Yksityiset yliopistot luovat parhaan pohjan tieteelliselle tutkimukselle koska silloin politrukki ei pääse valitsemaan tieteen johtohahmoja.

niin miksi kirjoitti:

EINSTEIN

Jos ateismi olisi sitä mitä ateismin valhe-määritelmä väittää sen olevan, eli "ateismi on uskon puutetta jumalaan", niin silloin Einsteinin lausahduksesta "I am not an atheist" seuraa se että Einstein uskoi Jumalaan. Noh, kaikkihan tietävät että ateistien oma kotikutoinen määritelmä "ateismi on uskon puutetta" on epäaito eikä kuvaa ateistin ajatusmaailmaa.

-----------

Einstein said ("Einstein, Albert" in The Enlightened Mind, ed. Stephen Mitchell; New York: Harper Collins, 1991):

The most beautiful and profound emotion we can experience is the sensation of the mystical. It is the source of all true science. He to whom this emotion is a stranger, who can no longer wonder and stand rapt in awe, is as good as dead. To know that what is impenetrable to us really exists, manifesting itself as the highest wisdom and the most radiant beauty, which our dull faculties can comprehend only in their primitive forms -- this knowledge, this feeling, is at the center of true religion.


George F. Will, "The Mind That Changed the World" in The Washington Post, 6 January 2005; Page A19:

[Albert] Einstein's theism, such as it was, was his faith that God does not play dice with the universe -- that there are elegant, eventually discoverable laws, not randomness, at work. Saying "I'm not an atheist," he explained:
"We are in the position of a little child entering a huge library filled with books in many different languages. The child knows someone must have written those books. It does not know how. It does not understand the languages in which they are written. The child dimly suspects a mysterious order in the arrangement of the books but doesn't know what it is."

In a letter to V. T. Aaltonen (7 May 1952), Einstein explained his opinion that belief in a personal God is better than atheism. Einstein said, "Mere unbelief in a personal God is no philosophy at all." [Einstein Archive 59-059]

In a letter to Hans Muehsam (30 March 1954), Einstein said: "I am a deeply religious nonbeliever... This is a somewhat new kind of religion." [Einstein Archive 38-434]

In a letter to a child who asked if scientists pray (24 January 1936), said: "Everyone who is seriously involved in the pursuit of science becomes convinced that a spirit is manifest in the laws of the Universe - a spirit vastly superior to that of man... In this way the pursuit of science leads to a religious feeling of a special sort, which is indeed quite different from the religiosity of someone more naive." [Einstein Archive 42-601]

In a letter to M. Berkowitz (25 October 1950), Einstein said: "My position concerning God is that of an agnostic. I am convinced that a vivid consciousness of the primary importance of moral principles for the betterment and ennoblement of life does not need the idea of a law-giver, especially a law-giver who works on the basis of reward and punishment." [Einstein Archive 59-215]

In a letter to an Iowa student who asked, What is God? (July 1953), Einstein said, "To assume the existence of an unperceivable being... does not facilitate understanding the orderliness we find in the perceivable world." [Einstein Archive 59-085]





DARWIN

Life and Letters (Charles Darwin):

"I have never been an Atheist in the sense of denying the existence of a God. I think that generally (and more and more as I grow older), but not always, that an Agnostic would be the more correct description of my state of mind."

"The mystery of the beginning of all things is insoluble by us; and I for one must be content to remain an Agnostic."

"I am, also, induced to defer to a certain extent to the judgment of the many able men who have fully believed in God; but here again I see how poor an argument this is. The safest conclusion seems to me that the whole subject is beyond the scope of man's intellect; but man can do his duty."

Now, there appears to be a common misconception regarding the religious views of Charles Darwin. First of all, Darwin was never an atheist. While it is true that in his later years he was not religious to any extent, he never entirely discounted the existence of god. In his Autobiography, Darwin says he was a theist by the time he wrote "Origin of Species" and that he believed in an intelligent first cause.

ottivat Einsteinia itseäänkin päähän ja hän elinaikanaan moiset hihhulismiväitteet itsekin kumosi.

Uskiksen moraalillehan ei tietysti valhetelyu tuota tuskaa.

UPDATE_7878883 kirjoitti:

ottivat Einsteinia itseäänkin päähän ja hän elinaikanaan moiset hihhulismiväitteet itsekin kumosi.

Uskiksen moraalillehan ei tietysti valhetelyu tuota tuskaa.

"My position concerning God is that of an agnostic. "


"I am not an atheist"

MENIKÖ PERILLE?

niin miksi kirjoitti:

EINSTEIN

Jos ateismi olisi sitä mitä ateismin valhe-määritelmä väittää sen olevan, eli "ateismi on uskon puutetta jumalaan", niin silloin Einsteinin lausahduksesta "I am not an atheist" seuraa se että Einstein uskoi Jumalaan. Noh, kaikkihan tietävät että ateistien oma kotikutoinen määritelmä "ateismi on uskon puutetta" on epäaito eikä kuvaa ateistin ajatusmaailmaa.

-----------

Einstein said ("Einstein, Albert" in The Enlightened Mind, ed. Stephen Mitchell; New York: Harper Collins, 1991):

The most beautiful and profound emotion we can experience is the sensation of the mystical. It is the source of all true science. He to whom this emotion is a stranger, who can no longer wonder and stand rapt in awe, is as good as dead. To know that what is impenetrable to us really exists, manifesting itself as the highest wisdom and the most radiant beauty, which our dull faculties can comprehend only in their primitive forms -- this knowledge, this feeling, is at the center of true religion.


George F. Will, "The Mind That Changed the World" in The Washington Post, 6 January 2005; Page A19:

[Albert] Einstein's theism, such as it was, was his faith that God does not play dice with the universe -- that there are elegant, eventually discoverable laws, not randomness, at work. Saying "I'm not an atheist," he explained:
"We are in the position of a little child entering a huge library filled with books in many different languages. The child knows someone must have written those books. It does not know how. It does not understand the languages in which they are written. The child dimly suspects a mysterious order in the arrangement of the books but doesn't know what it is."

In a letter to V. T. Aaltonen (7 May 1952), Einstein explained his opinion that belief in a personal God is better than atheism. Einstein said, "Mere unbelief in a personal God is no philosophy at all." [Einstein Archive 59-059]

In a letter to Hans Muehsam (30 March 1954), Einstein said: "I am a deeply religious nonbeliever... This is a somewhat new kind of religion." [Einstein Archive 38-434]

In a letter to a child who asked if scientists pray (24 January 1936), said: "Everyone who is seriously involved in the pursuit of science becomes convinced that a spirit is manifest in the laws of the Universe - a spirit vastly superior to that of man... In this way the pursuit of science leads to a religious feeling of a special sort, which is indeed quite different from the religiosity of someone more naive." [Einstein Archive 42-601]

In a letter to M. Berkowitz (25 October 1950), Einstein said: "My position concerning God is that of an agnostic. I am convinced that a vivid consciousness of the primary importance of moral principles for the betterment and ennoblement of life does not need the idea of a law-giver, especially a law-giver who works on the basis of reward and punishment." [Einstein Archive 59-215]

In a letter to an Iowa student who asked, What is God? (July 1953), Einstein said, "To assume the existence of an unperceivable being... does not facilitate understanding the orderliness we find in the perceivable world." [Einstein Archive 59-085]





DARWIN

Life and Letters (Charles Darwin):

"I have never been an Atheist in the sense of denying the existence of a God. I think that generally (and more and more as I grow older), but not always, that an Agnostic would be the more correct description of my state of mind."

"The mystery of the beginning of all things is insoluble by us; and I for one must be content to remain an Agnostic."

"I am, also, induced to defer to a certain extent to the judgment of the many able men who have fully believed in God; but here again I see how poor an argument this is. The safest conclusion seems to me that the whole subject is beyond the scope of man's intellect; but man can do his duty."

Now, there appears to be a common misconception regarding the religious views of Charles Darwin. First of all, Darwin was never an atheist. While it is true that in his later years he was not religious to any extent, he never entirely discounted the existence of god. In his Autobiography, Darwin says he was a theist by the time he wrote "Origin of Species" and that he believed in an intelligent first cause.

Selvittelin asiaa lisää. Vastaan tuli mm. tällainen lause: "Käsite Jumala ei sisällä käsitykseni mukaan mitään maailmankaikkeuden ulkopuolista tai ulkopuolisia olioita". Tuohan viittaa joko ateismiin tai jonkinlaiseen panteismiin. Ehkä Einstein on halunnut jumala-sanaa käyttäen tuoda esille suurta ihmetystä luonnon edessä, jonkinlaista hämmästyksen ja ihailun tunnetta. Tällaiseen symboliseen kielenkäyttöön sopisi hyvin myös kuuluisa "jumala ei heitä noppaa" -lause. Tässä vielä yksi lainaus: "Uskonnollinen tunne, joka syntyy syvällisten suhteiden loogisen käsitettävyyden oivaltamisesta, on hieman erilainen verrattuna tunteeseen, jota tavallisesti kutsutaan uskonnolliseksi. Se on pikemminkin syvää kunnioitusta säännönmukaisuutta kohtaan, joka materiaalisessa universumissa näyttäytyy". Tuosta on juttua myös Jumalharha-kirjassa.

Joka tapauksessa voidaan sanoa, että Einstein ei ollut aktiivinen ateisti, sellainen joka nimenomaisesti olisi pyrkinyt ateismia levittämään. Hän ei joko pitänyt uskontoa ongelmana, arveli ettei voi asialle mitään, tai että uskonto häviää muutenkin. Tai piti jopa uskontoa hyödyllisenä - sitäkään vaihtoehtoa ei mikään nyt esille tullut lainaus kumoa.

Selvää on, että osa kovan tason tiedemiehistä on ollut ateisteja ja osa uskovia. Uskovat puolestaan jakautuvat eri ryhmiin, on katolisia ja protestantteja jne. Uskonnollinen kanta "tiedemiehillä keskimäärin" on varmaan poikennut aikakauden kadunmiehen kannasta, mutta toisaalta seuraillut sitä kuitenkin. Eli karrikoiden: jos ajanhetkellä T1 on 90% koko väestöstä ollut uskovia ja ajanhetkellä T2 osuus on ollut 60%, niin tiedemiehistä hetkellä T1 on ollut vaikkapa 85% uskovia ja hetkellä T2 50%. Jotain tarkempaakin dataa tästä on olemassa.

Esimerkiksi Matti Leisola on tunnettu biotekniikan tutkija - ja kreationisti. Toisesta päästä vaikkapa Kari Enqvist on omalla alallaan tunnettu - ja tuo ateismia aktiivisesti esille kirjoissaan.

Hieman avoimeksi tässä jää se, mitä oikein ajat takaa. Minulle jäi sellainen sivumaku, että olet nyt hyökkäämässä joko kommunismia tai yleisemmin vasemmistolaisuutta vastaan, ja arvelet parhaan keinon olevan hyökkäys ateismia vastaan. Ateismin taas haluat määritellä jotenkin omalla tavallasi voidaksesi sitten kumota sen.