Olen ollut mieheni kanssa kohta 8 kk yhdessä. Asumme jo yhdessä ja kihlatkin vaihdettiin. Mies haluaa kovasti olla yhdessä ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä,mutta... Kaikki on muuten hyvin ja suhteemme on hyvä paitsi että mieheni ei ymmärrä rakkauttani kissoihini.Minulla niitä on kaksi. Toinen oli jo ennen kuin tutustuin mieheeni ja toisen otin hänen aikanaan. Hänestä kaikki on hyvin,kun kissat ovat hiljaa eikä niistä kuulu meteliä tai niitä näy. Jos suunnittelemme matkaa jonnekin ja olen huolissani kissoista,hän suuttuu että kaikki on aina niin vaikeaa kissojen takia ja minä pidän niitä tärkeimpänä kuin häntä.Tai jos kotona leikin kissojeni kanssa niin en huomioi kuulemma häntä. Nämä kissani ovat olleet suuri haaveni jo pitkään ja oman elämän tilanteen takia en ole pystynyt niitä ottamaan. Nyt oli tilaisuus siihen ja toteutin unelmani.Mietin vain että jos tämän miehen kanssa tulee joskus lapsia,niin käyttäytyykö hän samanlailla niitä kohtaan? Ehkä typerää vertailla lapsia ja kissoja,mutta nämä kissat ovat minulle äärettömän tärkeitä. Ja haluan ajatella niiden hyvin vointia. Tuntuu että joudun valitsemaan mieheni ja kissojeni väliltä. Ja sitä en haluaisi tehdä. Tiedän että kissat ovat vain eläimiä. Mutta en ole niinkään koskaan ollut lapsirakas,joten kai nämä kissat jotenkin vastaavat sitä rakkautta.
En tiedä mitä ihmettä tekisin. Koko tämä asia ahdistaa niin paljon. En tiedä millä ihmeellä saisin mieheni ymmärtämään ettei hellyyteni kissojani kohtaan ole millään tavalla häneltä pois. Hänen mielestään pitäisi vaan päästä lähtemään milloin vaan ja koska vaan. Välillä hän ei jopa ymmärrä sitä että käyn töissä...
En tiedä mitä ihmettä tekisin. Koko tämä asia ahdistaa niin paljon. En tiedä millä ihmeellä saisin mieheni ymmärtämään ettei hellyyteni kissojani kohtaan ole millään tavalla häneltä pois. Hänen mielestään pitäisi vaan päästä lähtemään milloin vaan ja koska vaan. Välillä hän ei jopa ymmärrä sitä että käyn töissä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsellänikin 2 kissaa, enkä koskaan luopuisi niistä miehen takia.. toinen kissoista oikea pahantekijä..
miehelleni tein jo alusta asti selväksi,et jos ei niitä hyväksy,löytää varmasti itse sen ulko-oven mistä painua..
muista että miehiä on maailma täynnä,mutta kissasi uniikkeja :)
oli mustis koiralleni, joka oli sentään ollut minulla yhdeksän vuotta ennen kuin aloitimme seurustelun. Älä vaan luovu kissoistasi miehen takia. Tuskin hän omalle lapselleen kuitenkaan tulee samanlainen olemaan, mutta miehet nyt eivät vain voi sietää kilpailijoita huomiostaan.
No voi hyvätavaton. Ompa siinä outo mies. Että ei ymmärrä että pikku kissulit on naiselle maailman tärkeimmät. Ompa outoa.
Kyllä se on vaan parempi heittää se mies ulos ja jatkaa vielä tuota "leikki" vaihetta. Et ole vielä kypsä parisuhteelle. On ihan hyvä jatkaa kisu-leikkejä itsekseen. Voit sitten myöhemmin katsella niitä miehiä.
lähteä jos ei ymmärrä mikä naiselle on tärkeetä. Typerää vikisemistä turhasta. Miehelläsi varmaan on asioita jotka hänelle on tärkeitä. Muista säkin vikistä niistä!
On ikävää, että miehesi ei tykkää kissoistasi ja kokee niiden vaikeuttavan elämäänne. Kuitenkin enemmän miehestä kertoo tuo viestisi viimeinen lause: "Välillä hän ei jopa ymmärrä sitä että käyn töissä". Minun mielestäni miehesi on mustasukkainen monille asioille elämässäsi. Onko mies ollut vastahakoinen kavereitasi, perheenjäseniäsi, muita läheisiäsi kohtaan? Mikäli ei vielä tähän mennessä, on erittäin paljon mahdollista että ongelma laajenee siihenkin suuntaan tulevaisuudessa. Entä onko mies ollut mustasukkainen muista menoistasi? Pelkäänpä pahoin että mies on liian takertunut sinuun, hänellä voi olla joitakin omia, selvittämättömiä ongelmia. Hän kokeee uhkana kaiken muun, mille sinä annat aikaasi, kuten kissasi. Tässä sinulle vähän ajattelemisen aihetta samantyyppisiä asioita kokeneelta kohtalotoverilta. Toivottavasti asiat menevät parhain päin. Ja jos alkaa oikein pahalta näyttää, erokaan ei ole huono ratkaisu, ei missään vaiheessa pari suhdetta. Sillä ei ole väliä, onko ollut 8 kk vai 18 vuotta yhdessä, jos ero kuitenkin parantaa elämänlaatuasi :)
kissaihminen samoin nuo muut vastaukset samaan aiheeseen. Tämänhän voi kääntää ihan toisinpäinkin jos haluaa. Isäntä harrastaa vanhoja autoja ja roplaa niitä illat pitkät. Kauanko nainen sitä jaksaa katsella ennen kuin nurina alkaa? Ihan yhtä kauan kun miehesi jaksaa sitä kissaa katsella. Siis ymmärrä se että kissa on kotieläin ja perheen jäsen eikä saa missään tapauksessa olla se joka perhettä pyörittää vaan se on perheessä miehen ja naisen tehtävä.
Suhde voi juuri niin hyvin kuin miten puolisot tulevat toimeen keskenään. Minusta näissä luodaan aina mieheistä jotenkin mustavalkoinen kuva josta en pidä. Eli parisuhde on miehen ja naisen välinen yhdessäelo jossa täytyy olla tilaa kummankin yksilön omille mutta myös yhteisille hetkille. Mutta rehellisyyden nimissä voin kyllä sanoa että kissaihmiset -etenkin naiset, pitävät sen kissan kaiken muun yläpuolella että siihen on oikeasti vaikea tulla. Tämän sanon kokemuksesta. Mutta kun asia on oikeasti sovittu ja ymmärretty niin kyllä perheeseen mahtuu sekä kissa että koira ja vaikka se vanha auto.
Erilaisista vastauksistanne.Tilanne on meillä ollut sellainen,että mieheni itse halusi ja hyväksyi että haemme toisen kissan. Ei ollut pelkästään minun ajatus. Kissamme on nyt vasta 4 kk vanha,jota ei voi jättää yksi vielä pitkäksi aikaa. Sitä mieheni ei ole ymmärtänyt. En ole ihminen joka ottaa eläimen ja jättää sen sitten oman onnensa nojaan. Tästä hän on kokenut että tämä kissa menee hänen edellensä.Mies on työtön ja minä töissä. Joten minun menoista on tullut sanomista,eli taitaa olla hieman takertunut minuun.Ja kun minulla on hieman vapaata aikaa,haluan olla kotona ja hoivata pentua. Hän on kotona niiden kanssa koko päivän. Ymmärrän että se ahdistaa häntä.
Saimme kuitenkin viikonloppuna puhuttua asiasta. Hän myönsi ettei ole ymmärtänyt miten uusi asia tämä minulle on,siis nämä kissat ja että pentua ei vielä voi yksin jättää. Kerroin että tilanne ei tule olemaan aina tälläinen.Pääsemme enemmän yhdessä menemään kunhan pentu on hieman kasvanut eikä tarvitse seuraa niin paljon.
Katsotaan mihin suuntaan asia etenee. Asiaa hieman paransi myös se,että riidellessämme vanhempi kissa hyppäsi mieheni syliin ja halusi silityksiä. Sanoinkin miehelleni että vanhempi kissa on ihan hänen kissansa ja johan sieltä vähän hymyä tuli mieheltä :0).Siinä sitten mieheni ja kissa olivat sylikkäin ja siitä lepertelyn määrästä ei meinannut loppua tulla :0).
Että kaipa tämä tästä. Omalta osaltani hieman olo keveni.