Ylimaan taistelu Lapin sodassa

epäilemään saksalaisia arkistolähteitä omien tappioiden suhteen. Luotatteko te enemmän puun ja kuoren välissä olleen Suomen armeijan tietoisesti väritettyihin sotapäiväkirjoihin. Hyvät herrat jos suinkin sopii, niin otatte järjen käteen ja unohdatte vuosien kultaamat( liioittelevat) muistonne/ mielikuvanne/sotapäiväkirjanne.

oikeuttaa kirjoitti:

epäilemään saksalaisia arkistolähteitä omien tappioiden suhteen. Luotatteko te enemmän puun ja kuoren välissä olleen Suomen armeijan tietoisesti väritettyihin sotapäiväkirjoihin. Hyvät herrat jos suinkin sopii, niin otatte järjen käteen ja unohdatte vuosien kultaamat( liioittelevat) muistonne/ mielikuvanne/sotapäiväkirjanne.

Lue lisää

>Luotatteko te enemmän puun ja kuoren välissä olleen Suomen armeijan tietoisesti väritettyihin sotapäiväkirjoihin.<

Tämä kaveri olikin näemmä lukutaidotonta sorttia tai sitten kykenemätön ymmärtämään asioita ihan muuten vaan!

Minä kyllä uskon enemmän noiden ko. alueelta ja sen läheisyydestä maasta kaivettujen saksalaisten kaatuneiden sotilaiden ruumiiden lukumäärään! Tälle "oikeuttaa" hönölle kerrottakoon, että KAIKKI tiedetyt kaatuneet saksalaissotilaat pohjois-Suomesta ja Lapissa pyrittiin siirtämään Norvajärven hautausmaalle Rovaniemen pohjoispuolelle.

http://personal.inet.fi/atk/omega/NJsuomi.html

Siellä on haudattuna yli 2500 saksalaissotilasta ja Ylimaan kaatuneetkin siirrettiin sinne, siis kaikki sieltä löytyneet. Samalla ne tietenkin laskettiin.
Näyttäähän noita löytyneen vielä senkin jälkeen ja osa on jäänyt niihinkin hautoihin, jotka on heti taisteluiden jälkeen tehty.

Kerta vielä lukutaidottomille niin voi laskea kaatuneet:

Tässä on tarkka digikuva koskien saksalaistappioita ja se on otettu 6/2008 ko. infotaulusta Ylimaan taisteluiden muistomerkiltä:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg

>VuorJR 218 menetti koko Lapin sodan aikana 53 kaatunutta<

Tässä puhuttiin kylläkin vain VuorJR 218 tappioista koskien Ylimaan taisteluiden tappioita, mutta SA on kirjassaan laajentanut jostain syystä ne koskemaan koko VuorJR 218 Lapin sodan aikaisia tappioita.

Jospa se VuorJR 218 ei osallistunutkaan muihin taisteluihin kuin Ylimaalla? No osallistui se ainakin tähän Taipaleen taisteluun.

Nyt sitten SA kertookin eversti Schulerin saaneen "tämän ja seuraavan taistelun ansiosta" rautaristin ritariristin. Lieneepähän tappioita tullut siinä seuraavassakin ottelussa, joka lienee ollut Taipaleen taistelu noin 40km pohjoiseen Ylimaalta. Tätä taistelua selostaessaan SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen. Näin ei onneksi aivan tapahtunut sattumien oikusta vaikka suomalaiset olivat menossa suoraan ansaan. Schulerin viivytystehtävä päättyi ennen ansan laukeamista!

Tässä taas nähdään kuinka upseerit ovat raukkoja suojellessaan muiden, jopa pettureidenkin, upseerikunniaa. Näin tehdään vaikka kyseessä olisi todellinen maanpetturi ja luopio!
Juuri tuon ilmiön takia on "siviilisotahistoriantutkijoiden" tutkimukset mielenkiintoisempia. Niissä kun tapahtumat, ikävätkin, kerrotaan niin kuin ne on eikä yritetäkään peitellä niitä.


Taipaleen taisteluiden saksalaistappioista VuorJR 218:lle, tai muillekaan siellä taistelleille ja motitetuille saksalaisjoukoille, ei ole SA:lla mainintaa kirjassaan.

1944 kirjoitti:

>Luotatteko te enemmän puun ja kuoren välissä olleen Suomen armeijan tietoisesti väritettyihin sotapäiväkirjoihin.<

Tämä kaveri olikin näemmä lukutaidotonta sorttia tai sitten kykenemätön ymmärtämään asioita ihan muuten vaan!

Minä kyllä uskon enemmän noiden ko. alueelta ja sen läheisyydestä maasta kaivettujen saksalaisten kaatuneiden sotilaiden ruumiiden lukumäärään! Tälle "oikeuttaa" hönölle kerrottakoon, että KAIKKI tiedetyt kaatuneet saksalaissotilaat pohjois-Suomesta ja Lapissa pyrittiin siirtämään Norvajärven hautausmaalle Rovaniemen pohjoispuolelle.

http://personal.inet.fi/atk/omega/NJsuomi.html

Siellä on haudattuna yli 2500 saksalaissotilasta ja Ylimaan kaatuneetkin siirrettiin sinne, siis kaikki sieltä löytyneet. Samalla ne tietenkin laskettiin.
Näyttäähän noita löytyneen vielä senkin jälkeen ja osa on jäänyt niihinkin hautoihin, jotka on heti taisteluiden jälkeen tehty.

Kerta vielä lukutaidottomille niin voi laskea kaatuneet:

Tässä on tarkka digikuva koskien saksalaistappioita ja se on otettu 6/2008 ko. infotaulusta Ylimaan taisteluiden muistomerkiltä:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg

Lue lisää

kaatuneet saksalaiset ja missä voin tutustua (arkistossa) laskelmaan. Yhtä arvokas teidän kiveen hakattu tarkoitushakuinen totuutenne on kuin neuvostovenäläinen laskelma 14000 kaatuneesta suomalaisesta tai saksalaisesta sotilaasta partisaanien saavutuksina. Kasva isoksi ja pane kehiin arkistolinkki Ylimaan käsin lasketuista kaatuneista saksalaisista.

1944 kirjoitti:

>VuorJR 218 menetti koko Lapin sodan aikana 53 kaatunutta<

Tässä puhuttiin kylläkin vain VuorJR 218 tappioista koskien Ylimaan taisteluiden tappioita, mutta SA on kirjassaan laajentanut jostain syystä ne koskemaan koko VuorJR 218 Lapin sodan aikaisia tappioita.

Jospa se VuorJR 218 ei osallistunutkaan muihin taisteluihin kuin Ylimaalla? No osallistui se ainakin tähän Taipaleen taisteluun.

Nyt sitten SA kertookin eversti Schulerin saaneen "tämän ja seuraavan taistelun ansiosta" rautaristin ritariristin. Lieneepähän tappioita tullut siinä seuraavassakin ottelussa, joka lienee ollut Taipaleen taistelu noin 40km pohjoiseen Ylimaalta. Tätä taistelua selostaessaan SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen. Näin ei onneksi aivan tapahtunut sattumien oikusta vaikka suomalaiset olivat menossa suoraan ansaan. Schulerin viivytystehtävä päättyi ennen ansan laukeamista!

Tässä taas nähdään kuinka upseerit ovat raukkoja suojellessaan muiden, jopa pettureidenkin, upseerikunniaa. Näin tehdään vaikka kyseessä olisi todellinen maanpetturi ja luopio!
Juuri tuon ilmiön takia on "siviilisotahistoriantutkijoiden" tutkimukset mielenkiintoisempia. Niissä kun tapahtumat, ikävätkin, kerrotaan niin kuin ne on eikä yritetäkään peitellä niitä.


Taipaleen taisteluiden saksalaistappioista VuorJR 218:lle, tai muillekaan siellä taistelleille ja motitetuille saksalaisjoukoille, ei ole SA:lla mainintaa kirjassaan.

Lue lisää

ettei sinulla ole tiedossa/ muistissa kyseisen suomalaisen "petturikapteenin" nimeä vaan olet saanut tiedon siitä ikiaikaisesta sikäläisestä ehdottoman luotettavasta suullisesta kansanperinteestä.

kuka laski Ylimaassa kirjoitti:

kaatuneet saksalaiset ja missä voin tutustua (arkistossa) laskelmaan. Yhtä arvokas teidän kiveen hakattu tarkoitushakuinen totuutenne on kuin neuvostovenäläinen laskelma 14000 kaatuneesta suomalaisesta tai saksalaisesta sotilaasta partisaanien saavutuksina. Kasva isoksi ja pane kehiin arkistolinkki Ylimaan käsin lasketuista kaatuneista saksalaisista.

Lue lisää

Kerta vielä kaikille lukutaidottomille niin voitte ITSE laskea kaatuneet tekstistä!

Avaisit nyt vaan tuon kuvan vai onko palomuurisi liian tiukalla? Tulee sieltä pari ponnaria esiin, mutta viruksia ei taatusti tule. Mainosfoorumi se ImageShakki on...

Kuvan lopussa olevassa tekstissä on mainittu arkistot joissa lähteet on. Kaatuneet siirrettiin viranomaisten valvonnassa 1950 -luvulla Norvajärvelle.

http://personal.inet.fi/atk/omega/NJsuomi.html

"Nykyisen Suomen alueelle kenttähautoihin haudatut saksalaiset koottiin suomalaisten poliisien ja eräiden vapaaehtoisten voimin yhteistyössä saksalaisten kanssa 1952-1959"

Tässä on siis ITSE OTTAMANI digikuva koskien saksalaistappioita ja se on otettu 6/2008 ko. infotaulusta Ylimaan taisteluiden muistomerkiltä:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg


>kuka laski Ylimaassa<

Saksalaiset hautasi aina taisteluissa kaatuneet taistelupaikoille, mikäli se suinkin oli mahdollista. Tietenkin kiireesti peräännyttäessä se ei ollut mahdollista. Ylimaalla saksalaiset lähti vasta kun halusivat lähteä. Toki osa haavoittuneista kuolee matkalla tai myöhemmin. Se selittää pohjoisempaa löytyneet vainajat. Käytiinhän Taipaleenkin taistelu noin 40 km pohjoisempana Ylimaalta osittain saman Shulerin porukan kanssa.

olettaa kirjoitti:

ettei sinulla ole tiedossa/ muistissa kyseisen suomalaisen "petturikapteenin" nimeä vaan olet saanut tiedon siitä ikiaikaisesta sikäläisestä ehdottoman luotettavasta suullisesta kansanperinteestä.

Lue lisää

SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen.

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."

Helppo nakki, eikös juu? Ei siellä Lapin sodassa
montaa suomalaista kapteenia joutunut vangiksi Osulan kulmilla Taipaleessa...

1944 kirjoitti:

Kerta vielä kaikille lukutaidottomille niin voitte ITSE laskea kaatuneet tekstistä!

Avaisit nyt vaan tuon kuvan vai onko palomuurisi liian tiukalla? Tulee sieltä pari ponnaria esiin, mutta viruksia ei taatusti tule. Mainosfoorumi se ImageShakki on...

Kuvan lopussa olevassa tekstissä on mainittu arkistot joissa lähteet on. Kaatuneet siirrettiin viranomaisten valvonnassa 1950 -luvulla Norvajärvelle.

http://personal.inet.fi/atk/omega/NJsuomi.html

"Nykyisen Suomen alueelle kenttähautoihin haudatut saksalaiset koottiin suomalaisten poliisien ja eräiden vapaaehtoisten voimin yhteistyössä saksalaisten kanssa 1952-1959"

Tässä on siis ITSE OTTAMANI digikuva koskien saksalaistappioita ja se on otettu 6/2008 ko. infotaulusta Ylimaan taisteluiden muistomerkiltä:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg


>kuka laski Ylimaassa<

Saksalaiset hautasi aina taisteluissa kaatuneet taistelupaikoille, mikäli se suinkin oli mahdollista. Tietenkin kiireesti peräännyttäessä se ei ollut mahdollista. Ylimaalla saksalaiset lähti vasta kun halusivat lähteä. Toki osa haavoittuneista kuolee matkalla tai myöhemmin. Se selittää pohjoisempaa löytyneet vainajat. Käytiinhän Taipaleenkin taistelu noin 40 km pohjoisempana Ylimaalta osittain saman Shulerin porukan kanssa.

Lue lisää

saksalaiset olisivat tappioidensa osalta väärentäneet omat sotapäiväkirjansa mihinkä Sampo Ahto perustaa oman näkemyksensä.

1944 kirjoitti:

SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen.

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."

Helppo nakki, eikös juu? Ei siellä Lapin sodassa
montaa suomalaista kapteenia joutunut vangiksi Osulan kulmilla Taipaleessa...

Lue lisää

Suomen Sota 1941-1945 -teos, osa 8

Sivulla 471 kerrotaan kuinka JR33:n upseeripartiosta jäi 12.10.1944 saksalaisten väijytyksessä vangiksi 2 upseeria ja 3 miestä.

Eikös muuten nuo upseerit olleetkaan "miehiä" tässä tapauksessa... ;-)

1944 kirjoitti:

SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen.

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."

Helppo nakki, eikös juu? Ei siellä Lapin sodassa
montaa suomalaista kapteenia joutunut vangiksi Osulan kulmilla Taipaleessa...

Lue lisää

kuului neljä komppaniaa niin kuinka kymmenennen komppanian päällikkö voi jäädä sotavangiksi.

olettamaan,että kirjoitti:

saksalaiset olisivat tappioidensa osalta väärentäneet omat sotapäiväkirjansa mihinkä Sampo Ahto perustaa oman näkemyksensä.

SA taitaa perustaa lukemansa Shulerin teoksessaan ilmoittamaan lukemaan. Suomalaiset taas paikan päällä tehtyyn laskelmaan (Suomen Sota 1941-1945, osa 8) ja löydettyihin kaatuneisiin.

Kumpaahan on mieluummin uskominen?

Ihan sama se on minulle mitä uskot tai mitä et.

pataljoonaan kirjoitti:

kuului neljä komppaniaa niin kuinka kymmenennen komppanian päällikkö voi jäädä sotavangiksi.

Lyhyesti kerrottuna: 10/JR33

Hehee kirjoitti:

Lyhyesti kerrottuna: 10/JR33

Mitähän jos kaivaisit nöyhdän navastasi ja lukisit hitaasti mitä itse olet kirjoittanut.

"Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona"

tulkintakysymyksiä. kirjoitti:

Mitähän jos kaivaisit nöyhdän navastasi ja lukisit hitaasti mitä itse olet kirjoittanut.

"Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona"

Lue lisää

>Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."<

Vertaappa keskenään, tuossa alla on pilkulleen kirjasta:

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247-248, SA kertoo:

"Suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehtiin 13.10. klo 13.35 merkintä, että tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. Komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi (512). Hän ei ollut näet mikään tavallinen vanki, vaan hän ilmoittautui saksalaisille yliloikkariksi. Asia ei jäänyt edes tähän, vaan arvon kapteeni kertoi vastustajalle, mitä hän tiesi suomalaisten joukoista ja aikeista. Myös JR33:n hyökkäyssuunnitelma yksityiskohtineen tuli saksalaisten tietoon. Ylimaassa oli suomalaisilla ollut onni tuntea saksalaisten taisteluryhmitys. Nyt tämä onni oli siirtynyt saksalaisten puolelle."

Olikohan miehen nimi "Onni" hehee


Tapana on ilmoittaa komppaniat noin. Tuo "pataljoona" näyttää häiritsevän joitain pilkunnussijoita... Eipä kerrota mikä pataljoona oli kyseessä, mutta viisaampi laskee senkin heti tuosta numerosta... osannetkohan?

Sanatarkasti kirjoitti:

>Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."<

Vertaappa keskenään, tuossa alla on pilkulleen kirjasta:

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247-248, SA kertoo:

"Suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehtiin 13.10. klo 13.35 merkintä, että tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. Komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi (512). Hän ei ollut näet mikään tavallinen vanki, vaan hän ilmoittautui saksalaisille yliloikkariksi. Asia ei jäänyt edes tähän, vaan arvon kapteeni kertoi vastustajalle, mitä hän tiesi suomalaisten joukoista ja aikeista. Myös JR33:n hyökkäyssuunnitelma yksityiskohtineen tuli saksalaisten tietoon. Ylimaassa oli suomalaisilla ollut onni tuntea saksalaisten taisteluryhmitys. Nyt tämä onni oli siirtynyt saksalaisten puolelle."

Olikohan miehen nimi "Onni" hehee


Tapana on ilmoittaa komppaniat noin. Tuo "pataljoona" näyttää häiritsevän joitain pilkunnussijoita... Eipä kerrota mikä pataljoona oli kyseessä, mutta viisaampi laskee senkin heti tuosta numerosta... osannetkohan?

Lue lisää

Aikaisemmin "pöljäke" ja nyt jo"pilkunnussija" Tiedä sitten mihinkä ehditään jos elonpäiviä suodaan. Toivottelen levollista ja rauhaisaa yöunta. Palaillaan huomenna "oikealla jalalla" asiaan. Korjaan tänään.

Sanatarkasti kirjoitti:

>Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247, SA kertoo suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehdystä merkinnästä 13.10.1944 klo 13.35. Siinä mainitaan kuinka tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. "Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi."<

Vertaappa keskenään, tuossa alla on pilkulleen kirjasta:

Kirjassaan Aseveljet vastakkain, sivulla 247-248, SA kertoo:

"Suomalaiseen sotapäiväkirjaan tehtiin 13.10. klo 13.35 merkintä, että tien suuntaan jääneen pataljoonan 10. Komppanian päällikkö oli upseeripartiota johtaessaan joutunut Taipaleen kylän osuuskaupan luona vangiksi. Tämän kapteenin nimi jääköön tässä mainitsematta, (jatkuu sivulla 248) sillä hän oli todennäköisesti sama mies, joka saksalaisissa asiakirjoissa mainitaan 9. komppanian päälliköksi (512). Hän ei ollut näet mikään tavallinen vanki, vaan hän ilmoittautui saksalaisille yliloikkariksi. Asia ei jäänyt edes tähän, vaan arvon kapteeni kertoi vastustajalle, mitä hän tiesi suomalaisten joukoista ja aikeista. Myös JR33:n hyökkäyssuunnitelma yksityiskohtineen tuli saksalaisten tietoon. Ylimaassa oli suomalaisilla ollut onni tuntea saksalaisten taisteluryhmitys. Nyt tämä onni oli siirtynyt saksalaisten puolelle."

Olikohan miehen nimi "Onni" hehee


Tapana on ilmoittaa komppaniat noin. Tuo "pataljoona" näyttää häiritsevän joitain pilkunnussijoita... Eipä kerrota mikä pataljoona oli kyseessä, mutta viisaampi laskee senkin heti tuosta numerosta... osannetkohan?

Lue lisää

kun tarkastin väittämän Ahdon kirjasta. Näköjänsä hänellekin tulee virheitä. Jos asia oltaisiin ilmaistu 10/JR33 tai 2/II/JR33, niin ei olisi ollut sanan sijaa.

olettaa kirjoitti:

ettei sinulla ole tiedossa/ muistissa kyseisen suomalaisen "petturikapteenin" nimeä vaan olet saanut tiedon siitä ikiaikaisesta sikäläisestä ehdottoman luotettavasta suullisesta kansanperinteestä.

Lue lisää

Kaino Tuokko: 1. Divisioona 1941-1944
ISBN 952-90-6970-7, Saarijärvi 1995

1.D:n historiikki kertoo JR33:n vaiheet Lapin sodassa. Esille tulee tapahtumat aina nimeä myöten sivulla 562. JR33 oli 1.D:lle alistettuna Lapin sodassa.

"Laaksosen III pataljoona kävi pitkin päivää tulitaistelua saksalaisten kanssa Taipaleenkylän edustalla. Puolenpäivän aikaan vihollinen hyökkää Laaksosen asemia vastaa tykistön tukemana, mutta hyökkäys torjutaan. Rykmentin sotapäiväkirjan mukaan 10. komppanian päällikkö kapteeni RAILIO jäi kello 13.55 saksalaisten vangiksi lähellä Taipaleen osuuskauppaa; myöhemmin selvisi, että Railio oli mennyt vapaaehtoisesti saksalaisten puolelle."

Erikoista on että SA kertoo Railion varsinaisen rikoksen laajuuden jättäen nimen poissa ja divisioonan historiikki kertoo loikkaustapahtumat ilman sotapetosta. Taas nähdään kuinka ammattihistorioitsijaksi ryhtynyt upseeri suojelee ns. upseerikunniaa, vaikka tässä on eräs viime sotiemme törkein sotapetos kyseessä.

uskoa silmiäni kirjoitti:

kun tarkastin väittämän Ahdon kirjasta. Näköjänsä hänellekin tulee virheitä. Jos asia oltaisiin ilmaistu 10/JR33 tai 2/II/JR33, niin ei olisi ollut sanan sijaa.

2/III/JR33.
Kirotusvirhe

No näin on kirjoitti:

Kaino Tuokko: 1. Divisioona 1941-1944
ISBN 952-90-6970-7, Saarijärvi 1995

1.D:n historiikki kertoo JR33:n vaiheet Lapin sodassa. Esille tulee tapahtumat aina nimeä myöten sivulla 562. JR33 oli 1.D:lle alistettuna Lapin sodassa.

"Laaksosen III pataljoona kävi pitkin päivää tulitaistelua saksalaisten kanssa Taipaleenkylän edustalla. Puolenpäivän aikaan vihollinen hyökkää Laaksosen asemia vastaa tykistön tukemana, mutta hyökkäys torjutaan. Rykmentin sotapäiväkirjan mukaan 10. komppanian päällikkö kapteeni RAILIO jäi kello 13.55 saksalaisten vangiksi lähellä Taipaleen osuuskauppaa; myöhemmin selvisi, että Railio oli mennyt vapaaehtoisesti saksalaisten puolelle."

Erikoista on että SA kertoo Railion varsinaisen rikoksen laajuuden jättäen nimen poissa ja divisioonan historiikki kertoo loikkaustapahtumat ilman sotapetosta. Taas nähdään kuinka ammattihistorioitsijaksi ryhtynyt upseeri suojelee ns. upseerikunniaa, vaikka tässä on eräs viime sotiemme törkein sotapetos kyseessä.

Lue lisää

tapahtumassa on todennäköisesti vielä jotain sellaista joka ei ole tullut esiin. Hänen nimensä esiintyy 1985 kadettimatrikkelissa ja hänet on ylennetty majuriksi reservissä 1968.Jos kysymyksessä olisi ollut puhdas loikkaus/ maanpetos, niin edellä mainitut eivät olisi mahdollisia.

uskoa silmiäni kirjoitti:

kun tarkastin väittämän Ahdon kirjasta. Näköjänsä hänellekin tulee virheitä. Jos asia oltaisiin ilmaistu 10/JR33 tai 2/II/JR33, niin ei olisi ollut sanan sijaa.

Kyllä tuota merkintätapaa käytetään ihan yleisesti, eli juuri rykmenteittäin kerrotaan monesko komppania on kyseessä. Laskemalla saadaan monesko pataljoona on kyseessä. Tässäkin nähdään kuinka komppaniat 1-4 on I pataljoonaa, 5-8 on II pataljoonaa ja 9-12 on III pataljoonaa. Prikaateissa oli 4 pataljoonaa, joten komppanioitakin on 16 eli 13-16 on IV pataljoona.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=10./JR 33&haekaikki=0&sort=sy&haekaikki=1

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=10./JR 33&haekaikki=1&sort=sy&haekaikki=1&raportti=1

Tässä on esimerkkinä 20. Prikaati. Siinä oli siis 4 pataljoonaa.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=16./20.Pr.&haekaikki=0&sort=sy&haekaikki=1&raportti=1

kuka laski Ylimaassa kirjoitti:

kaatuneet saksalaiset ja missä voin tutustua (arkistossa) laskelmaan. Yhtä arvokas teidän kiveen hakattu tarkoitushakuinen totuutenne on kuin neuvostovenäläinen laskelma 14000 kaatuneesta suomalaisesta tai saksalaisesta sotilaasta partisaanien saavutuksina. Kasva isoksi ja pane kehiin arkistolinkki Ylimaan käsin lasketuista kaatuneista saksalaisista.

Lue lisää

Siellä on jokaisen nimi taulussa, omaiset voi käydä muistelemassa paikalla.

Eli ne tietenkin jotka on löytyneet, tunnistamatomiakin ehkä saattaa olla, mutta pääosin kyllä tiedetään ketä sinne on haudattu ja nimi on paadessa.

Norjalaisilla on oma muistolaatta.

kapteenissa/ kirjoitti:

tapahtumassa on todennäköisesti vielä jotain sellaista joka ei ole tullut esiin. Hänen nimensä esiintyy 1985 kadettimatrikkelissa ja hänet on ylennetty majuriksi reservissä 1968.Jos kysymyksessä olisi ollut puhdas loikkaus/ maanpetos, niin edellä mainitut eivät olisi mahdollisia.

Lue lisää

Petoksesta ei siis ole tiedetty ennen SA:n kirjaa!

SA kertookin 1980 ilmestyneessä kirjassaan tietonsa olevan peräisin juuri saksalaisista lähteistä ja noista ei Suomessa välttämättä tiedetty mitään vielä vuonna 1968.

Vai niin oli, että oikein on ylennetty majuriksi... onpa mahtanut miestä painaa tuollainen petoksellinen teko, joka olisi pahimmillaan johtanut satojen miesten tappioihin. Näin olisi varmasti tapahtunut kun Shulerin pataljoonat oli saatujen tietojen mukaan ryhmitetty muodostamaan todellinen ansa ja oikea pussinperä suomalaispataljoonalle. Vain silkka sattuma pelasti suomalaiset. Shuler pyysi kuulemma oikein hartaasti muutamaa tuntia lisäaikaa, mutta viivytystehtävä oli suoritettu loppuun ja hänen oli heti vetäydyttävä Taipaleen suuntaan Krakaun käskystä.

No näin on kirjoitti:

Kaino Tuokko: 1. Divisioona 1941-1944
ISBN 952-90-6970-7, Saarijärvi 1995

1.D:n historiikki kertoo JR33:n vaiheet Lapin sodassa. Esille tulee tapahtumat aina nimeä myöten sivulla 562. JR33 oli 1.D:lle alistettuna Lapin sodassa.

"Laaksosen III pataljoona kävi pitkin päivää tulitaistelua saksalaisten kanssa Taipaleenkylän edustalla. Puolenpäivän aikaan vihollinen hyökkää Laaksosen asemia vastaa tykistön tukemana, mutta hyökkäys torjutaan. Rykmentin sotapäiväkirjan mukaan 10. komppanian päällikkö kapteeni RAILIO jäi kello 13.55 saksalaisten vangiksi lähellä Taipaleen osuuskauppaa; myöhemmin selvisi, että Railio oli mennyt vapaaehtoisesti saksalaisten puolelle."

Erikoista on että SA kertoo Railion varsinaisen rikoksen laajuuden jättäen nimen poissa ja divisioonan historiikki kertoo loikkaustapahtumat ilman sotapetosta. Taas nähdään kuinka ammattihistorioitsijaksi ryhtynyt upseeri suojelee ns. upseerikunniaa, vaikka tässä on eräs viime sotiemme törkein sotapetos kyseessä.

Lue lisää

JR 33 kuului kyllä orgaanisesti 6. D:aan.Se oli jäänyt Itä-Karjalaan ja silloin ollut alistettu 1.D:lle. Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan. Nyt siis JR 33 oli osan 6. D:aa yhdessä JR 12:N kanssa.6.D eteni Rovanimen pohjoispuolelel, ryhtyi tietöihin ja kotiutettiin marraskuun alkupuolella kuten muutkin reserviläiset.

Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.Tosin Ahto turhaan salaili asiaa, koska nimi oli hyvin tiedossa. Railion toiminta oli tietysti törkeää, koska se olsi voinut aiheuttaa suuret tappiot suomalaisille.

Kappas vain. kirjoitti:

Kyllä tuota merkintätapaa käytetään ihan yleisesti, eli juuri rykmenteittäin kerrotaan monesko komppania on kyseessä. Laskemalla saadaan monesko pataljoona on kyseessä. Tässäkin nähdään kuinka komppaniat 1-4 on I pataljoonaa, 5-8 on II pataljoonaa ja 9-12 on III pataljoonaa. Prikaateissa oli 4 pataljoonaa, joten komppanioitakin on 16 eli 13-16 on IV pataljoona.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=10./JR 33&haekaikki=0&sort=sy&haekaikki=1

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=10./JR 33&haekaikki=1&sort=sy&haekaikki=1&raportti=1

Tässä on esimerkkinä 20. Prikaati. Siinä oli siis 4 pataljoonaa.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?joukkoos=16./20.Pr.&haekaikki=0&sort=sy&haekaikki=1&raportti=1

Lue lisää

tarkka sotahistorioitsija. Ei tuokaan virhe ole mitenkään oleellinen, eikä oikeastaan varsinainen virhe ollenkaan. "Aseveljet vastakkain" on ylivoimaisesti paras kuvaus Lapin sodasta juuri siksi, että siinä otetaan myös saksalaisten näkökulma hyvin esille.Ahdon yleisesikuntaupseerikoulutus poistaa paljon sellaisia virheitä, joita hyvillekin siviilihistorioitsijoille sattuu.Tosin ne vain harvoin käyvät lukijoiden silmiin, koska niiden havaitseminen vaatii sotilasasiantuntemusta.Sitä vailla näkyy olevan kovin moni näiden keskustelupalstojen sotahistorian harrastelija.

on erityisen kirjoitti:

tarkka sotahistorioitsija. Ei tuokaan virhe ole mitenkään oleellinen, eikä oikeastaan varsinainen virhe ollenkaan. "Aseveljet vastakkain" on ylivoimaisesti paras kuvaus Lapin sodasta juuri siksi, että siinä otetaan myös saksalaisten näkökulma hyvin esille.Ahdon yleisesikuntaupseerikoulutus poistaa paljon sellaisia virheitä, joita hyvillekin siviilihistorioitsijoille sattuu.Tosin ne vain harvoin käyvät lukijoiden silmiin, koska niiden havaitseminen vaatii sotilasasiantuntemusta.Sitä vailla näkyy olevan kovin moni näiden keskustelupalstojen sotahistorian harrastelija.

Lue lisää

Juri Kilinin Venäjän arkistoista kaivamiin tietoihin ja erityisesti tappiolukuihin.

luotat kirjoitti:

Juri Kilinin Venäjän arkistoista kaivamiin tietoihin ja erityisesti tappiolukuihin.

Venäläiset arkistotiedot ovat sitten toinen juttu. Niiden luotettavuutta en tunne.Varmaan esimerkiksi tappiotiedot ovat tarkemmat kuin suomalaisten tai saksalaisten tekemät arviot.

kyllä Kiliniin kirjoitti:

Venäläiset arkistotiedot ovat sitten toinen juttu. Niiden luotettavuutta en tunne.Varmaan esimerkiksi tappiotiedot ovat tarkemmat kuin suomalaisten tai saksalaisten tekemät arviot.

Lue lisää

luotettavuudesta. Luin alla olevan kirjan aikoinaan tuoreena ja pari viikkoa taaksepäin uudestaan. Se on toimitettu puhtaasti arkistojen perusteella ja vilpittömässä tarkoituksessa.

Partisaaneja, desantteja, sisseja : rintaman molemmilla puolilla / Victor Stepakov [suomenkielinen teksti: Timo Kaivola] Hipputeos, 2005

Kuitenkin lähes kaikki siinä esitetyt numerotiedot ovat jotain täysin käsittämätöntä. Se taas vuorostaan johtaa sellaiseen epäilykseen ettei Juri Kilin kykenisi siviilitutkijana erottamaan totuutta muunnetusta/ uudelleen kirjoitetusta totuudesta ainakaan sotahistorian osalta.

arkistojen kirjoitti:

luotettavuudesta. Luin alla olevan kirjan aikoinaan tuoreena ja pari viikkoa taaksepäin uudestaan. Se on toimitettu puhtaasti arkistojen perusteella ja vilpittömässä tarkoituksessa.

Partisaaneja, desantteja, sisseja : rintaman molemmilla puolilla / Victor Stepakov [suomenkielinen teksti: Timo Kaivola] Hipputeos, 2005

Kuitenkin lähes kaikki siinä esitetyt numerotiedot ovat jotain täysin käsittämätöntä. Se taas vuorostaan johtaa sellaiseen epäilykseen ettei Juri Kilin kykenisi siviilitutkijana erottamaan totuutta muunnetusta/ uudelleen kirjoitetusta totuudesta ainakaan sotahistorian osalta.

Lue lisää

ole eroa sotilas- ja siviilitutkijan välillä.Kyse on tutkijan tarkkuudesta. Sotilaan etuna on esimerkkiksi taisteluja kuvatessa, ettei lipsahtele pikku virheisiin puhtaissa sotilaskäsitteissä.

Arkistotutkimuksessa on aina kyse siitä, jaksaako vertailla asiat riittävän laajalti ja onko siihen yleensä mahdollisuuksia. Jos arkisto on puutteellinen tulee esiin ns.tutkijan sisäinen lähdekritiikki, jolloin on harkittava esimerkiksi muistelmien ja kertomusten uskottavuus sekä ehkä täytettävä aukkoja omien arvioiden perusteella.

Olen lukenut Stepakovin kirjan ja se on todella aika lailla vanhan neuvostopropagandan sävyjä noudatteleva.Venäjän arkistoja tuntematta on vaikea sanoa, missä määrin niistä löytyy totuus. Joka tapauksessa esimerkiksi rintamajoukkojen tilanneilmoituksissa on usein suurta liioittelua ja salailua sekä suoranaista valehtelua. Se käy ilmi suomeksi käännetystä teoksista.

epätarkkuus kirjoitti:

JR 33 kuului kyllä orgaanisesti 6. D:aan.Se oli jäänyt Itä-Karjalaan ja silloin ollut alistettu 1.D:lle. Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan. Nyt siis JR 33 oli osan 6. D:aa yhdessä JR 12:N kanssa.6.D eteni Rovanimen pohjoispuolelel, ryhtyi tietöihin ja kotiutettiin marraskuun alkupuolella kuten muutkin reserviläiset.

Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.Tosin Ahto turhaan salaili asiaa, koska nimi oli hyvin tiedossa. Railion toiminta oli tietysti törkeää, koska se olsi voinut aiheuttaa suuret tappiot suomalaisille.

Lue lisää

>Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan.<

Siis 1.D ei ollut mukana Lapin sodassa, JR33 oli kyllä ja 1.D:n historiikin mukaan Taipaleen taistelu oli JR33:n kovin taistelu Lapin sodassa. Saksalaisten tappioiksi historiikki mainitsee arviolta sata miestä ja suomalaisten tappioiksi
70 miestä.

>Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.<

Kyllä se vaan niin on, ettei korppi korpin silmää noki! Ei Halsti eikä moni muukaan upseeri kerro muistelmissaan tai kirjoittamissaan tutkimuksissa kaikkea suoraan eikä varsinkaan nimeltä mainiten. Halstin osalta olkoon esimerkkinä vaikkapa juttu Korsu-Kustaasta pottasankoineen. Hän vain vihjailee sopivasti, jotta henkilö voidaan jopa tunnistaakin. Tosin esim. Halstin arvio Summan tapahtumista on aika raju nimenomaan koskien suomenruotsalaisten joukkojen komentajaa.


Suomen sota 1939-1945, Osa 1. Talvisota 1939-1940

Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta:

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

MitenSeMeni kirjoitti:

>Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan.<

Siis 1.D ei ollut mukana Lapin sodassa, JR33 oli kyllä ja 1.D:n historiikin mukaan Taipaleen taistelu oli JR33:n kovin taistelu Lapin sodassa. Saksalaisten tappioiksi historiikki mainitsee arviolta sata miestä ja suomalaisten tappioiksi
70 miestä.

>Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.<

Kyllä se vaan niin on, ettei korppi korpin silmää noki! Ei Halsti eikä moni muukaan upseeri kerro muistelmissaan tai kirjoittamissaan tutkimuksissa kaikkea suoraan eikä varsinkaan nimeltä mainiten. Halstin osalta olkoon esimerkkinä vaikkapa juttu Korsu-Kustaasta pottasankoineen. Hän vain vihjailee sopivasti, jotta henkilö voidaan jopa tunnistaakin. Tosin esim. Halstin arvio Summan tapahtumista on aika raju nimenomaan koskien suomenruotsalaisten joukkojen komentajaa.


Suomen sota 1939-1945, Osa 1. Talvisota 1939-1940

Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta:

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

Lue lisää

Jälleen päästiin muutaman aasinsillan kautta haukkumaan suomenruotsalaisia. Täytyy kyllä myöntää, että minä pidän fennomaaneja lähes yhtä tarpeellisina kuin pikkustallareita. Mitäpä se ihminen voisi elämäntuskalleen. Ahistaa kun ahistaa.

2/III/JR33 kirjoitti:

2/III/JR33.
Kirotusvirhe

Taisi mennä pieleen, ei voi olla 2/III/JR33
Sodan aikana taisi mennä näin:
1-3/I/JR33
4-6/II/JR33
7-9/III/JR33
10-12/IV/JR33

on erityisen kirjoitti:

tarkka sotahistorioitsija. Ei tuokaan virhe ole mitenkään oleellinen, eikä oikeastaan varsinainen virhe ollenkaan. "Aseveljet vastakkain" on ylivoimaisesti paras kuvaus Lapin sodasta juuri siksi, että siinä otetaan myös saksalaisten näkökulma hyvin esille.Ahdon yleisesikuntaupseerikoulutus poistaa paljon sellaisia virheitä, joita hyvillekin siviilihistorioitsijoille sattuu.Tosin ne vain harvoin käyvät lukijoiden silmiin, koska niiden havaitseminen vaatii sotilasasiantuntemusta.Sitä vailla näkyy olevan kovin moni näiden keskustelupalstojen sotahistorian harrastelija.

Lue lisää

Sampo Ahto on kyllä erityisen takka, sillä tunnen miehen.
Olin nimittäin RUK:n kurssilla 116 3. komppanian 1. joukkuee miehiä. Sampo Anto oli joukkueen johtajana lutina. Sai kyllä kurssin aikana ylilutin jämän.

kapteenissa/ kirjoitti:

tapahtumassa on todennäköisesti vielä jotain sellaista joka ei ole tullut esiin. Hänen nimensä esiintyy 1985 kadettimatrikkelissa ja hänet on ylennetty majuriksi reservissä 1968.Jos kysymyksessä olisi ollut puhdas loikkaus/ maanpetos, niin edellä mainitut eivät olisi mahdollisia.

Lue lisää

>>kapteeni RAILIO

1984 kirjoitti:

>>kapteeni RAILIO

lienee johtunut hienotunteisuudesta kapteenin perhettä ja sukulaisia kohtaan.Railio erosi armeijasta kapteenina 1947 ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 1952. Hän toimi pankin prokuraattorina ja pankinjohtajana. Railio ylennettiin majuriksi reservissä 1968. Tuona vuonna ylennettiin suuri määrä sotaveteraaneja. Railio oli kunnostautunut ja saanut kolme vapaudenristiä.Ilmeisesti ylennyksen esittäjä ei tuntenut hänen tekemisiään Lapin sodasa. Ne olisivat todennäköisesti johtaneet oikeuteen ja upseerin arvon menetykseen.Railio kuoli 1976.

mainitsematta kirjoitti:

lienee johtunut hienotunteisuudesta kapteenin perhettä ja sukulaisia kohtaan.Railio erosi armeijasta kapteenina 1947 ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 1952. Hän toimi pankin prokuraattorina ja pankinjohtajana. Railio ylennettiin majuriksi reservissä 1968. Tuona vuonna ylennettiin suuri määrä sotaveteraaneja. Railio oli kunnostautunut ja saanut kolme vapaudenristiä.Ilmeisesti ylennyksen esittäjä ei tuntenut hänen tekemisiään Lapin sodasa. Ne olisivat todennäköisesti johtaneet oikeuteen ja upseerin arvon menetykseen.Railio kuoli 1976.

Lue lisää

Täällähän onkin oikein ammattimiehiä mukana keskusteluissa! BRAWOO!

Tämä kommentti kapteeni Railion tekosista sota-aikana Taipaleen taistelussa, ja hänen myöhemmätkin elämänvaiheensa, osoittaa selkeästi että sen kirjoittaja tuntee asian oikein perusteellisesti!

Kumpi oli langalla: Kaino T, Ahto vai Nevakivi?

Sen tiedän jo aiemmista juttujeni kommneteista, että joskus tulee sellaisia vastauksia, mitä ei löydy kirjoista tai kansista ja jutun tuntien voi vain arvailla kirjoittajan!

MitenSeMeni kirjoitti:

>Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan.<

Siis 1.D ei ollut mukana Lapin sodassa, JR33 oli kyllä ja 1.D:n historiikin mukaan Taipaleen taistelu oli JR33:n kovin taistelu Lapin sodassa. Saksalaisten tappioiksi historiikki mainitsee arviolta sata miestä ja suomalaisten tappioiksi
70 miestä.

>Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.<

Kyllä se vaan niin on, ettei korppi korpin silmää noki! Ei Halsti eikä moni muukaan upseeri kerro muistelmissaan tai kirjoittamissaan tutkimuksissa kaikkea suoraan eikä varsinkaan nimeltä mainiten. Halstin osalta olkoon esimerkkinä vaikkapa juttu Korsu-Kustaasta pottasankoineen. Hän vain vihjailee sopivasti, jotta henkilö voidaan jopa tunnistaakin. Tosin esim. Halstin arvio Summan tapahtumista on aika raju nimenomaan koskien suomenruotsalaisten joukkojen komentajaa.


Suomen sota 1939-1945, Osa 1. Talvisota 1939-1940

Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta:

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

Lue lisää

Enoni kaatui ko. taistelussa 14.10.44. Hän kuului 6./JR 33 ja oli säilynyt pk-ampujalle harvinaista kyllä naarmuitta vuodesta -42 lähtien. Hehän tulivat kovista mottitaisteluista Ilomantsista josta hänen hyvä kaverinsa mainitsee kirjasessaan hyökkäyksessä Einon vaihtaneen edellisyön kovassa
keskityksessä poterosta sojottaneen sirpaleiden lävistämäksi tulleen emman liekinsammuttimen omalta kaatuneelta ehjään. Pyyhkäityään myös veriset lippaat manttelin helmaan jatkaneen hyökkäystä. Taipale oli JR 33 todella kovin ja viimeinen taistelu lapinsodassa. Kaatuneita oli kaiketi tässä 16. Hyvän kuvan taistelusta antaa Paavo Mölläri haastattelussaan
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=00425

MitenSeMeni kirjoitti:

>Tämä yhtymä ei osallistunut Lapin sotaan lainkaan.<

Siis 1.D ei ollut mukana Lapin sodassa, JR33 oli kyllä ja 1.D:n historiikin mukaan Taipaleen taistelu oli JR33:n kovin taistelu Lapin sodassa. Saksalaisten tappioiksi historiikki mainitsee arviolta sata miestä ja suomalaisten tappioiksi
70 miestä.

>Mitä merkitystä kapteenin nimen kertomisella olisi ollut? Ei tällaisella asialla ole upseerikunnian kanssa mitään tekemistä.<

Kyllä se vaan niin on, ettei korppi korpin silmää noki! Ei Halsti eikä moni muukaan upseeri kerro muistelmissaan tai kirjoittamissaan tutkimuksissa kaikkea suoraan eikä varsinkaan nimeltä mainiten. Halstin osalta olkoon esimerkkinä vaikkapa juttu Korsu-Kustaasta pottasankoineen. Hän vain vihjailee sopivasti, jotta henkilö voidaan jopa tunnistaakin. Tosin esim. Halstin arvio Summan tapahtumista on aika raju nimenomaan koskien suomenruotsalaisten joukkojen komentajaa.


Suomen sota 1939-1945, Osa 1. Talvisota 1939-1940

Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheinristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta:

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä.Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

Lue lisää

JR 33 Taipaleenkylässä

1944 kirjoitti:

Täällähän onkin oikein ammattimiehiä mukana keskusteluissa! BRAWOO!

Tämä kommentti kapteeni Railion tekosista sota-aikana Taipaleen taistelussa, ja hänen myöhemmätkin elämänvaiheensa, osoittaa selkeästi että sen kirjoittaja tuntee asian oikein perusteellisesti!

Kumpi oli langalla: Kaino T, Ahto vai Nevakivi?

Sen tiedän jo aiemmista juttujeni kommneteista, että joskus tulee sellaisia vastauksia, mitä ei löydy kirjoista tai kansista ja jutun tuntien voi vain arvailla kirjoittajan!

Lue lisää

ONHAN täällä joku ammattimieskin seassa Mutta KUKA? Ei kait vaan...

Olisiko tämä kuitenkin. Näyttää seutaavan S24:n Historia -palstaa kun on linkitkin sivulla ainakin 4 keskustelusta liittyen kesän 1944 "Toheloituun totuuteen..."


Jarmonieminen - menneisyyden melskeissä!

http://www.jarmonieminen.fi/historia/


Kapteeni Railiosta lisää juttua:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1780&postdays=0&postorder=asc&start=45

Ilmo Kekkonen

(Kekkonen kirjoitti Huhtiniemestä S24:lle muutamia juttuja nimimerkillä Vaija. IK on
yleisesikuntaeversti evp., tietokirjailija ja häärii mm. PoroKarelian palstoilla)

http://www.prokarelia.net/fi/?article_id=1338&author=86&x=artikkeli

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=ilmo kekkonen&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi




Lähetetty: 08.10.08 08:04 Viestin aihe: Suomalaisia Saksan riveissä

Ilmo Kekkonen


"Sitten suomalaisista Waffen-SS:ssä. Saksalaisten ryhdyttyä lähtemään Suomesta pyrki heidän mukaansa pienehkö määrä suomalaisia. Hyvät tiedot asiasta ovat Niilo Lappalaisen kirjassa "Vaarallisilla teillä. Viimeiset suomalaiset SS-miehet. Juva 1998". Kyse on 1944-45 koulupoikana tehdyn hyvin vaiherikkaan matkan muistelusta. Jo kuollut ye-eversti evp Lappalainen oli myös huolellinen sotahistorioitsija. Muistelmat ovat hyvin luotettavat. Tunsin Lappalaisen aikanaan hyvin.

Lyhyesti viimeisten SS-miesten vaiheet. Helsingissa ilmoittautui ensin muutama it-poika Lapplainen mukaanlukien. Ryhmä kasvoi reiluun tusinaan, joukossa jo vänrikki, entinen SS-mies.Hyvin vaiherikkaan matkan jälkeen (mm. Praha ja Berliini) tämä joukko koottiin lopulta Waffen SS-Nordin yhteyteen Rovaniemelle lokakuun puolivälissä, tarkkaan ottaen norjalaisen pataljoonan esikuntakomppaniaan. Puuhamiehenä oli hauptsturmführer (SS-kapteeni) Jouko Itälä, joka pyrki värväämään miehiä myös suomalaisista sotavangeista. Hän oli SS-pataljoonaa hajoitettaessa jäänyt Saksaan. Joukkoon liittyi kapteeni Pentti Railion johdolla seitsemän yliloikkaria joista peräti kuusi upseereita. Vahvuus nousi noin 70:een. Ei vajaaseen sataan, kuten aiemin muistelin. Porukkaa koulutettiin Kongsvingerin pikkukaupungin linnoituksessa Norjassa. Siellä annettiin mm aliupseerikoulutusta. Osa lähetettiin kursseille Saksaan. Uskottiin Suomen joutuvan miehitetyksi ja silloin saatavan lisää väkeä tähän joukkoon, jonka nimeksi taidettiin kaavailla peräti "Kalevala"! Lopuksi joukko aivan sodan viime hetkillä palveli Oslossa, jossa se toimi järjestyspoliisin pataljoonan sotapoliisikomppaniana. Siis suomalaiset osallistuivat järjestyksenpitoon vapautusta odottelevassa Oslossa.! Porukka päätyi tietysti englantilaisten sotavankeuteen.

Lappalaisen kirja on sinänsä hyvion mielenkiintoinen kuvaus viimeisten Saksalle uskollisten suomalaisten vaiheista.Siellä tavataan myös kapteeni Lauri Törni.

Teeman kannalta pieni erikoinen sattuma on, että Lappalainen tapasi Oslossa myös Valposta Saksan puolelle siirtyneen ylietsivä Arvid Ojastin, joka oli täyttämässä taskujaan muonavarastossa Saksan jo antauduttua."


Kuvassa Törni ja eräs tuntematon
Kirjoittanut: Upseerivisa 26.8.2008 klo 12.38

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000037449987&view_mode=flat

No näin on kirjoitti:

Kaino Tuokko: 1. Divisioona 1941-1944
ISBN 952-90-6970-7, Saarijärvi 1995

1.D:n historiikki kertoo JR33:n vaiheet Lapin sodassa. Esille tulee tapahtumat aina nimeä myöten sivulla 562. JR33 oli 1.D:lle alistettuna Lapin sodassa.

"Laaksosen III pataljoona kävi pitkin päivää tulitaistelua saksalaisten kanssa Taipaleenkylän edustalla. Puolenpäivän aikaan vihollinen hyökkää Laaksosen asemia vastaa tykistön tukemana, mutta hyökkäys torjutaan. Rykmentin sotapäiväkirjan mukaan 10. komppanian päällikkö kapteeni RAILIO jäi kello 13.55 saksalaisten vangiksi lähellä Taipaleen osuuskauppaa; myöhemmin selvisi, että Railio oli mennyt vapaaehtoisesti saksalaisten puolelle."

Erikoista on että SA kertoo Railion varsinaisen rikoksen laajuuden jättäen nimen poissa ja divisioonan historiikki kertoo loikkaustapahtumat ilman sotapetosta. Taas nähdään kuinka ammattihistorioitsijaksi ryhtynyt upseeri suojelee ns. upseerikunniaa, vaikka tässä on eräs viime sotiemme törkein sotapetos kyseessä.

Lue lisää

Kaino Tuokko: 1. Divisioona 1941-1944
ISBN 952-90-6970-7, Saarijärvi 1995

1.D:n historiikki kertoo JR33:n vaiheet Lapin sodassa.

Erikoista on että Tuokko kertoo kirjassaan tuosta kokonaiselle rykmentille viritetystä ansasta, mutta ei kerro siihen syyllistynyttä maanpetturia ja varsinaista alkuunpanijaa! Kirjassa kyllä kerrotaan loikanneen kapteeni Railion nimi ja kerronnasta voi jokainen helposti päätellä että SA on ollut lähteenä, MUTTA miksi noin törkeää tekoa kuitenkin varjellaan! MIKSI ihmeessä asia on näin sisäsiittoista?

Lisätietoja loikkareista saa varmaankin Lappalaisen ja Laaksosen kirjoista. Tuo vero-Laaksosen kirja kertoo Lapissa saksalaisten puolelle loikanneen, Laaksosen itsensä, vaiheista ja on siinä toki muutakin mainittuna.

Laaksonen Mikko Punanatsi
Tammi, 1988, 248 s., painos: P1

Lappalainen Niilo: Vaarallisilla teillä, Viimeiset suomalaiset SS-miehet
WSOY, 1998

1944 kirjoitti:

>VuorJR 218 menetti koko Lapin sodan aikana 53 kaatunutta<

Tässä puhuttiin kylläkin vain VuorJR 218 tappioista koskien Ylimaan taisteluiden tappioita, mutta SA on kirjassaan laajentanut jostain syystä ne koskemaan koko VuorJR 218 Lapin sodan aikaisia tappioita.

Jospa se VuorJR 218 ei osallistunutkaan muihin taisteluihin kuin Ylimaalla? No osallistui se ainakin tähän Taipaleen taisteluun.

Nyt sitten SA kertookin eversti Schulerin saaneen "tämän ja seuraavan taistelun ansiosta" rautaristin ritariristin. Lieneepähän tappioita tullut siinä seuraavassakin ottelussa, joka lienee ollut Taipaleen taistelu noin 40km pohjoiseen Ylimaalta. Tätä taistelua selostaessaan SA EI paljasta suomalaisluopiokapteenin nimeä. Kapteeni loikkasi saksalaisten puolelle ja kertoi suomalaisten suunnitelmat yrittäen aiheuttaa suurta tuhoa maanmiehilleen. Näin ei onneksi aivan tapahtunut sattumien oikusta vaikka suomalaiset olivat menossa suoraan ansaan. Schulerin viivytystehtävä päättyi ennen ansan laukeamista!

Tässä taas nähdään kuinka upseerit ovat raukkoja suojellessaan muiden, jopa pettureidenkin, upseerikunniaa. Näin tehdään vaikka kyseessä olisi todellinen maanpetturi ja luopio!
Juuri tuon ilmiön takia on "siviilisotahistoriantutkijoiden" tutkimukset mielenkiintoisempia. Niissä kun tapahtumat, ikävätkin, kerrotaan niin kuin ne on eikä yritetäkään peitellä niitä.


Taipaleen taisteluiden saksalaistappioista VuorJR 218:lle, tai muillekaan siellä taistelleille ja motitetuille saksalaisjoukoille, ei ole SA:lla mainintaa kirjassaan.

Lue lisää

Tästä kapteeni Railion loikkauksesta on kerrottu useammassakin kirjassa, mutta tässä nimenomaisessa siitä kerrotaan eniten sivuilla 57 ja 302-306.

Niilo Lappalainen Vaarallisilla teillä. Viimeiset suomalaiset SS-miehet, WSOY1998 ISBN 951-0-22665-3


Kyseessä on suomalaiskapteenin loikkaus saksalaisten puolelle Lapin sodan aikana. Loikkaussyyksi Railio kertoi kostonpelon. Hän oli kirjan kertomuksen mukaan ampunut vetäytymistaiteluiden aikana kaksi omaa sotilasta ja pelkäsi kavereiden kostoa. Tuo kerrotaan sivulla 302.

mainitsematta kirjoitti:

lienee johtunut hienotunteisuudesta kapteenin perhettä ja sukulaisia kohtaan.Railio erosi armeijasta kapteenina 1947 ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 1952. Hän toimi pankin prokuraattorina ja pankinjohtajana. Railio ylennettiin majuriksi reservissä 1968. Tuona vuonna ylennettiin suuri määrä sotaveteraaneja. Railio oli kunnostautunut ja saanut kolme vapaudenristiä.Ilmeisesti ylennyksen esittäjä ei tuntenut hänen tekemisiään Lapin sodasa. Ne olisivat todennäköisesti johtaneet oikeuteen ja upseerin arvon menetykseen.Railio kuoli 1976.

Lue lisää

itsenikin ylennettiin korpraaliksi vastoin yleistä mielipidettä ja siten aiheuttaen suurta paheksuntaa.

Kaikki muistavat vielä 80 luvun ylenemis sarjan hevosmiehestä majuriksi jonka saavutti Majuri Uuno Turhapuro silloisen puolustusministerin vävy.

on erityisen kirjoitti:

tarkka sotahistorioitsija. Ei tuokaan virhe ole mitenkään oleellinen, eikä oikeastaan varsinainen virhe ollenkaan. "Aseveljet vastakkain" on ylivoimaisesti paras kuvaus Lapin sodasta juuri siksi, että siinä otetaan myös saksalaisten näkökulma hyvin esille.Ahdon yleisesikuntaupseerikoulutus poistaa paljon sellaisia virheitä, joita hyvillekin siviilihistorioitsijoille sattuu.Tosin ne vain harvoin käyvät lukijoiden silmiin, koska niiden havaitseminen vaatii sotilasasiantuntemusta.Sitä vailla näkyy olevan kovin moni näiden keskustelupalstojen sotahistorian harrastelija.

Lue lisää

>Sampo Ahto on tarkka sotahistorioitsija<

SA piti 1980 -luvulla sotahistoriasta luennot Oulun yliopistolla silloisille historianopiskelijoille. Lopuksi oli tentti ja se olikin arvosanojen suhteen erikoinen episodi. Tenttien arvosanoja ei alkanut kuulua ja niitä tivattiin lopulta ihan tosissaan ja uhattiin jopa "tietyillä" toimenpiteillä. Lopulta SA suostui ilmoittamaan tenttien arvosanat ja ne oli kaikilla lähes samat, jotain 1.5-2 luokka ja kaikki läpäisi tentin. Kenellekään ei pakautettu tenttipapereita takaisin. Aikaa arvosanojen saamiseen kului muistaakseni ainakin vuosi ellei enemmänkin.

Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta tärkeä tenttipapereiden arvostelun tarkastaminen siis estettiin. Liekköhän menneet laput hukkaan ja arvosanat vedettiin ns. "hihasta" ?

JR33 oli muodostettu Lapissa. Kukaan sikäläinen sotahistorian harrastaja ei ole koskaan sanonut sanaakaan väitetyistä Railion teloittamista kahdesta suomalaisesta sotilaasta. Sen sijaan he ovat olleet hyvinkin närkästyneitä hänen maanpetoksestaan Lapin sodassa joka pahimmillaan olisi tarkoittanut satoja kaatuneita ja haavoittuneita omia sotilaita.

muistaa, että kirjoitti:

JR33 oli muodostettu Lapissa. Kukaan sikäläinen sotahistorian harrastaja ei ole koskaan sanonut sanaakaan väitetyistä Railion teloittamista kahdesta suomalaisesta sotilaasta. Sen sijaan he ovat olleet hyvinkin närkästyneitä hänen maanpetoksestaan Lapin sodassa joka pahimmillaan olisi tarkoittanut satoja kaatuneita ja haavoittuneita omia sotilaita.

Lue lisää

Imppa se rulettaa vaikka petturin puolesta... pääasia että upseerikunnia säilyy.

Mikä se muuten on tuollainen "upseerikunnia"? Kunnia vai kunniattomuus, joka kestää loikkaamisen vihollisenkin puolelle?

Kapitulantti kirjoitti:

Imppa se rulettaa vaikka petturin puolesta... pääasia että upseerikunnia säilyy.

Mikä se muuten on tuollainen "upseerikunnia"? Kunnia vai kunniattomuus, joka kestää loikkaamisen vihollisenkin puolelle?

Lue lisää

tuomitseminen on upseerikunnian puolustamista. Taidat omistaa upseerikaunasi tälle "kapi-impalle"? Ansio kai sekin?

kverulantti kirjoitti:

tuomitseminen on upseerikunnian puolustamista. Taidat omistaa upseerikaunasi tälle "kapi-impalle"? Ansio kai sekin?

...kverulantti. Kaaduttiin kans!

Kiestingistä kirjoitti:

...kverulantti. Kaaduttiin kans!

sanasta mieleen ainoa sotahistorian kirja missä se on tullut vastaan. Halsti joka käytti sanaa Jussi Turtolaa kuvaamaan Kiestingissä, mutta jonka arvion hän peruutti heti käytyään etulinjassa.

kverulantti kirjoitti:

sanasta mieleen ainoa sotahistorian kirja missä se on tullut vastaan. Halsti joka käytti sanaa Jussi Turtolaa kuvaamaan Kiestingissä, mutta jonka arvion hän peruutti heti käytyään etulinjassa.

Lue lisää

Kyllä minä olen Halstini lukenut!

Kaikki on hyllyssä, joka ikinen sitä historiankirjaa myöten!

kverulantti kirjoitti:

sanasta mieleen ainoa sotahistorian kirja missä se on tullut vastaan. Halsti joka käytti sanaa Jussi Turtolaa kuvaamaan Kiestingissä, mutta jonka arvion hän peruutti heti käytyään etulinjassa.

Lue lisää

>Halsti joka käytti sanaa Jussi Turtolaa kuvaamaan Kiestingissä<

Oliko kuitenkin eversti Palojärvi sanan 1. käyttäjä. Oli se!

Hastin 3 -osaisen muistelmasarjan 2. osassa, Aika vaatii veronsa, Muistelmat II
1939- 1948, sivulla 176 kerrotaan näin:

"Paluumatkalla huomasin Turtolan jyrkkien lausuntojen tehneen komentajaani (Palojärvi lat. huom.) kielteisen vaikutuksen. Hän käytti sanaan kverulantti. Merkillistä kyllä sama sana oli tullut mieleeni kuunnellessani edellisenä yönä Turtolan puhetta, mutta nyt oli etulinjassa käynti muuttanut käsitystäni perusteellisesti. Sanoinkin Palojärvelle, että mielestäni Turtola ei kveruloinut vaan puhui totta, vieläpä varovaisin muodoin."

Sivulla 184 kerrotaan kuinka Turtola yritti tavoitella Palojärveä yhteyksien oltua pikki toista vuorokautta. Halsti oli puhelimessa ja Turtola sanoi hänen mukaansa lopuksi näin: "Minä menen nyt katsomaan etulinjaa. Paina mieleesi mitä olen sinulle sanonut. Kyllä me voimme tänne kuollakin, jos siitä on herroille jotain iloa.
Puhelu katkesi tähän."



P.S. Tulikohan Palojärvestä kverulantti kun partisaanit tappoivat lottakuljetuksen mukana hänen vaimonsakin... tai kun hänet pidätettiin omista häistään. Pianpa se muuten löytyikin uusi nainen...

http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=540

Kiestingistä kirjoitti:

Kyllä minä olen Halstini lukenut!

Kaikki on hyllyssä, joka ikinen sitä historiankirjaa myöten!

kuvausta Arne Somersalon viimeisistä hetkistä missään muualla kuin Halstin kirjoissa. Tiedätkö mikä hänet todellisuudessa pakotti tietoisesti etsimään kuolemaa etulinjasta. Poliittiset pettymykset ,SS-joukkojen heikko taistelukunto vai mikä.

vastaan kirjoitti:

kuvausta Arne Somersalon viimeisistä hetkistä missään muualla kuin Halstin kirjoissa. Tiedätkö mikä hänet todellisuudessa pakotti tietoisesti etsimään kuolemaa etulinjasta. Poliittiset pettymykset ,SS-joukkojen heikko taistelukunto vai mikä.

Lue lisää

>Tiedätkö mikä hänet todellisuudessa pakotti tietoisesti etsimään kuolemaa etulinjasta<


Somersalo oli liian IIKOLLI ja näki ettei Suur-Suomea taida tullakaan... se kait veti apeaksi ja vanhana sotaruunana hän päätti lopettaa kveruloimisensa diagonaalit päällä...



Tänne olen kirjoittanut asiasta jo 2.5.2007 tällaisen jutun Halstista ja Somersalosta:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4351043/flat#comment-23031447



Toinenkin itsetuhojuttu Kiestingissä Kirjoittanut: Kirjansa lukenut / 2.5.07 / klo 14:22

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

kiestingistä taas kirjoitti:

>Halsti joka käytti sanaa Jussi Turtolaa kuvaamaan Kiestingissä<

Oliko kuitenkin eversti Palojärvi sanan 1. käyttäjä. Oli se!

Hastin 3 -osaisen muistelmasarjan 2. osassa, Aika vaatii veronsa, Muistelmat II
1939- 1948, sivulla 176 kerrotaan näin:

"Paluumatkalla huomasin Turtolan jyrkkien lausuntojen tehneen komentajaani (Palojärvi lat. huom.) kielteisen vaikutuksen. Hän käytti sanaan kverulantti. Merkillistä kyllä sama sana oli tullut mieleeni kuunnellessani edellisenä yönä Turtolan puhetta, mutta nyt oli etulinjassa käynti muuttanut käsitystäni perusteellisesti. Sanoinkin Palojärvelle, että mielestäni Turtola ei kveruloinut vaan puhui totta, vieläpä varovaisin muodoin."

Sivulla 184 kerrotaan kuinka Turtola yritti tavoitella Palojärveä yhteyksien oltua pikki toista vuorokautta. Halsti oli puhelimessa ja Turtola sanoi hänen mukaansa lopuksi näin: "Minä menen nyt katsomaan etulinjaa. Paina mieleesi mitä olen sinulle sanonut. Kyllä me voimme tänne kuollakin, jos siitä on herroille jotain iloa.
Puhelu katkesi tähän."



P.S. Tulikohan Palojärvestä kverulantti kun partisaanit tappoivat lottakuljetuksen mukana hänen vaimonsakin... tai kun hänet pidätettiin omista häistään. Pianpa se muuten löytyikin uusi nainen...

http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=540

Lue lisää

koko Halstin tuotanto, niin missä kirjassa kuvataan hänen hermoromahduksensa ja sitä seurannut "akkujen lataus". Kuinka pitkään hän oli hoidossa ja missä.

löytyy kirjoitti:

koko Halstin tuotanto, niin missä kirjassa kuvataan hänen hermoromahduksensa ja sitä seurannut "akkujen lataus". Kuinka pitkään hän oli hoidossa ja missä.

> missä kirjassa kuvataan hänen hermoromahduksensa ja sitä seurannut "akkujen lataus"<


Kaikkiaan 15 Halstin kirjaa on hyllyssäni satojen muiden sotadokumenttikirjojen kera. Kaikkia halstejani en tokikaan ole lukenut, mutta veikkaisin kirjan olevan hänen Talvisodan päiväkirjaansa, jonka hän julkaisi postuumisti vasta 1971.

Talvisodan päiväkirja, Otava 1971 (kirjoitettu 1940)



Erikoista on että tuosta Wikipedian listasta puuttu 1 Hastin teos eli:

Suomen puolustuskysymys, Kustannusosakeyhtiö Kivi , Kuopiossa 1954, Kirjapaino Oy Savo.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti




Suomen historian oppikirja asevelvollisille, Otava 1936
Suomen puolustaminen - Suomen puolustuskysymyksen ja puolustusmahdollisuuksien pääpiirteet. Mitä jokaisen kansalaisen tulisi tietää näistä asioista, Otava 1939
Suomen sota 1939-1945 osa 1 Talvisota 1939-1940, Otava 1955
Suomen sota 1939-1945 osa 2 Kesäsota 1941, Otava 1956
Suomen sota 1939-1945 osa 3 Ratkaisu 1944, Otava 1957
Me, Venäjä ja muut, Otava 1969
Talvisodan päiväkirja, Otava 1971 (kirjoitettu 1940)
Lapin sodassa : JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon, Otava 1972
Vapaudesta ja demokratiasta, Otava 1973
Mies elää aikaansa, Muistelmat 1 (1905-1939), Otava 1973
Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974
Tilinteon aika, Muistelmat 3 (1948-1975), Otava 1975
Vuosi elämästäni - tarkkailijan päiväkirja, Otava 1976
Euroopan kriisi 1987, Otava 1979

Kierstingistä vieläkin kirjoitti:

>Tiedätkö mikä hänet todellisuudessa pakotti tietoisesti etsimään kuolemaa etulinjasta<


Somersalo oli liian IIKOLLI ja näki ettei Suur-Suomea taida tullakaan... se kait veti apeaksi ja vanhana sotaruunana hän päätti lopettaa kveruloimisensa diagonaalit päällä...



Tänne olen kirjoittanut asiasta jo 2.5.2007 tällaisen jutun Halstista ja Somersalosta:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4351043/flat#comment-23031447



Toinenkin itsetuhojuttu Kiestingissä Kirjoittanut: Kirjansa lukenut / 2.5.07 / klo 14:22

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

Lue lisää

on saattanut olla hyvin pienenä osatekijä Somersalon kuolemassa, mutta ei suinkaan tärkeimpänä koska kuitenkin silloin elokuussa itärintama vielä siirtyi kovaa vauhtia eteenpäin.

Sen sijaan toisella tiukan oikeiston edustajalla Viiklalla pettymys Suur-Suomen karkaamisesta on hyvinkin saattanut johtaa joulukuussa itsemurhaan.

”Somersalo oli liian IIKOLLI ja näki ettei Suur-Suomea taida tullakaan... se kait veti apeaksi ja vanhana sotaruunana hän päätti lopettaa kveruloimisensa diagonaalit päällä...”

ajatus++ kirjoitti:

on saattanut olla hyvin pienenä osatekijä Somersalon kuolemassa, mutta ei suinkaan tärkeimpänä koska kuitenkin silloin elokuussa itärintama vielä siirtyi kovaa vauhtia eteenpäin.

Sen sijaan toisella tiukan oikeiston edustajalla Viiklalla pettymys Suur-Suomen karkaamisesta on hyvinkin saattanut johtaa joulukuussa itsemurhaan.

”Somersalo oli liian IIKOLLI ja näki ettei Suur-Suomea taida tullakaan... se kait veti apeaksi ja vanhana sotaruunana hän päätti lopettaa kveruloimisensa diagonaalit päällä...”

Lue lisää

>elokuussa itärintama vielä siirtyi kovaa vauhtia eteenpäin<

Resiinalla mentiin Kiestingissä... mitä mentiin ja purilailla takaisin, haudattavaksi.

Kiestingistä kirjoitti:

> missä kirjassa kuvataan hänen hermoromahduksensa ja sitä seurannut "akkujen lataus"<


Kaikkiaan 15 Halstin kirjaa on hyllyssäni satojen muiden sotadokumenttikirjojen kera. Kaikkia halstejani en tokikaan ole lukenut, mutta veikkaisin kirjan olevan hänen Talvisodan päiväkirjaansa, jonka hän julkaisi postuumisti vasta 1971.

Talvisodan päiväkirja, Otava 1971 (kirjoitettu 1940)



Erikoista on että tuosta Wikipedian listasta puuttu 1 Hastin teos eli:

Suomen puolustuskysymys, Kustannusosakeyhtiö Kivi , Kuopiossa 1954, Kirjapaino Oy Savo.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti




Suomen historian oppikirja asevelvollisille, Otava 1936
Suomen puolustaminen - Suomen puolustuskysymyksen ja puolustusmahdollisuuksien pääpiirteet. Mitä jokaisen kansalaisen tulisi tietää näistä asioista, Otava 1939
Suomen sota 1939-1945 osa 1 Talvisota 1939-1940, Otava 1955
Suomen sota 1939-1945 osa 2 Kesäsota 1941, Otava 1956
Suomen sota 1939-1945 osa 3 Ratkaisu 1944, Otava 1957
Me, Venäjä ja muut, Otava 1969
Talvisodan päiväkirja, Otava 1971 (kirjoitettu 1940)
Lapin sodassa : JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon, Otava 1972
Vapaudesta ja demokratiasta, Otava 1973
Mies elää aikaansa, Muistelmat 1 (1905-1939), Otava 1973
Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974
Tilinteon aika, Muistelmat 3 (1948-1975), Otava 1975
Vuosi elämästäni - tarkkailijan päiväkirja, Otava 1976
Euroopan kriisi 1987, Otava 1979

Lue lisää

on tapahtunut Kiestingissä, eikä sitä ole kuvattu Halstin eikä kenkään muunkaan kirjoissa. Tieto on saatu ammatikseen sotahistoriaa tutkivalta henkilöltä suullisesti.

Vaikkakaan en pidä Taavi Törmälehtoa tai hänen kirjaansa erityisen luotettavana lähteenä, niin se kuitenkin selittäisi ainakin osittain Törmälehdon täysin päinvastaisen näkemyksen Halstin luonteesta ja toiminnasta.

hermoromahdus kirjoitti:

on tapahtunut Kiestingissä, eikä sitä ole kuvattu Halstin eikä kenkään muunkaan kirjoissa. Tieto on saatu ammatikseen sotahistoriaa tutkivalta henkilöltä suullisesti.

Vaikkakaan en pidä Taavi Törmälehtoa tai hänen kirjaansa erityisen luotettavana lähteenä, niin se kuitenkin selittäisi ainakin osittain Törmälehdon täysin päinvastaisen näkemyksen Halstin luonteesta ja toiminnasta.

Lue lisää

>hermoromahdus on tapahtunut Kiestingissä<

Katselin muutamaa kirjaa ja ei niistä löytynyt vihjettäkään sellaisesta tapahtumasta. Eikä varsinkaan Talvisodan päiväkirjasta, jonka olen lukenut vuosia sitten.

Halsti kyllä kertoo Kiestingissä tapahtuneesta kylmettymisestään maattuaan rapakossa ja vanhat selkävaivat uusiutuivat.

Muistelmien osassa 2, Aika vaatii veronsa, on sivuilla 188-189 hyvä kuvaus myöskin henkisestä depressiosta ja omantunnon syistä hänen johdettuaan saksalaisen SS-osaston suoraan ennen tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan ja se aiheutti kovat tappiot osastolle.

S. 189: "Ylittäessämme vetistä nevaa törmäsimme ennestään tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan, jolloin joukko joutui pakokauhun valtaan ja kerralla menetti toista sataa miestä kaatuneina ja haavoittununeina. Minä jouduin suojautumaan veden täyttämään kuoppaan, josta pääsin pois vasta pimeän tultua. Kipujen aaltomainen tuleminen ja kasvaminen aina kiihtymisen ja omantunnonvaivojen yhteydessä viittasi kuitenkin myös psyykkisiin syihin."

hermoromahdus kirjoitti:

on tapahtunut Kiestingissä, eikä sitä ole kuvattu Halstin eikä kenkään muunkaan kirjoissa. Tieto on saatu ammatikseen sotahistoriaa tutkivalta henkilöltä suullisesti.

Vaikkakaan en pidä Taavi Törmälehtoa tai hänen kirjaansa erityisen luotettavana lähteenä, niin se kuitenkin selittäisi ainakin osittain Törmälehdon täysin päinvastaisen näkemyksen Halstin luonteesta ja toiminnasta.

Lue lisää

>on tapahtunut Kiestingissä, eikä sitä ole kuvattu Halstin eikä kenkään muunkaan kirjoissa<

Muistelmien osassa 2, Aika vaatii veronsa, sivulla 191 hän kertoo kuinka Oulun lääkärit saivat hänet kuntoon (olikohan kiukkuinen eturauhanen omantunnon ja Talvisodassa saatujen "paukkuvaivojen" lisäksi?) ja ja hän lähti Niinisaloon opettamaan saksalaisille talvisodankäyntiä kolmeksi viikoksi. Marraskuussa 1941 hänet siirrettiin III AK:n huoltopäälliköksi, eli ei hän kovin kauaan depistään potenut. Kertoipa vain (s. 189) kuinka helpoksi kaikki ihmishenkiä koskemattomat päätökset tulivat tuon saksalaisepisodin jälkeen.

Kiestingistä kirjoitti:

>on tapahtunut Kiestingissä, eikä sitä ole kuvattu Halstin eikä kenkään muunkaan kirjoissa<

Muistelmien osassa 2, Aika vaatii veronsa, sivulla 191 hän kertoo kuinka Oulun lääkärit saivat hänet kuntoon (olikohan kiukkuinen eturauhanen omantunnon ja Talvisodassa saatujen "paukkuvaivojen" lisäksi?) ja ja hän lähti Niinisaloon opettamaan saksalaisille talvisodankäyntiä kolmeksi viikoksi. Marraskuussa 1941 hänet siirrettiin III AK:n huoltopäälliköksi, eli ei hän kovin kauaan depistään potenut. Kertoipa vain (s. 189) kuinka helpoksi kaikki ihmishenkiä koskemattomat päätökset tulivat tuon saksalaisepisodin jälkeen.

Lue lisää

Hermot meni sodassa siis Halstillakin. Meni toki monella muullakin.

Oulussa oli von Bagh, siis tämän "elokuva-pakin" isä, piirimielisairaalan ylilääkärinä sota-aikana ja sen jälkeenkin. Hänellä oli kuulemma niin kova treeni sotaneurooseista kärsiville, etteivät armeijan kantapeikotkaan antaneet niin kovaa simputusta kentällä! Ukot tahtoi takaisin rintamalla jo muutaman viikon kuluttua. Nyt en vaan muista mistä kirjast atuon olen lukenut.

Halstari. kirjoitti:

Hermot meni sodassa siis Halstillakin. Meni toki monella muullakin.

Oulussa oli von Bagh, siis tämän "elokuva-pakin" isä, piirimielisairaalan ylilääkärinä sota-aikana ja sen jälkeenkin. Hänellä oli kuulemma niin kova treeni sotaneurooseista kärsiville, etteivät armeijan kantapeikotkaan antaneet niin kovaa simputusta kentällä! Ukot tahtoi takaisin rintamalla jo muutaman viikon kuluttua. Nyt en vaan muista mistä kirjast atuon olen lukenut.

Lue lisää

Kun mies toimii divisioonan esikuntapäällikkönä ja rykmentin komentajana rintamalla ja saa vielä Mannerheim ristin, niin ei siinä niin hirveä romahdus ole kyseessä.

Koettakaahan pojut pitää asiat edes jonkinmoisessa mittakaavassa.

Valkokaartilainren kirjoitti:

Kun mies toimii divisioonan esikuntapäällikkönä ja rykmentin komentajana rintamalla ja saa vielä Mannerheim ristin, niin ei siinä niin hirveä romahdus ole kyseessä.

Koettakaahan pojut pitää asiat edes jonkinmoisessa mittakaavassa.

Lue lisää

Halstilla on ollut jonkin asteinen hermoromahdus 1941 syksyllä tai seuraavana talvena josta hän on ollut hoidossa. Toisaalta hän oli yksi niistä harvoista joka sellaisen jälkeen palasi menestyväksi rintamakomentajaksi. Myöskin kannattaa huomioida ettei hän yksityishenkilönä välttämättä ollut niin ”fiksu ja filmaattinen” kuin omissa kirjoissaan antaa ymmärtää. Muistaakseni jopa tällä foorumilla on esitetty ettei Halsti yksin olisi vuosikymmeniin kelvannut SKK:n diplomityön lähteeksi ellei asiaa oltu varmistettu myöskin toisesta lähteestä.

asioina. kirjoitti:

Halstilla on ollut jonkin asteinen hermoromahdus 1941 syksyllä tai seuraavana talvena josta hän on ollut hoidossa. Toisaalta hän oli yksi niistä harvoista joka sellaisen jälkeen palasi menestyväksi rintamakomentajaksi. Myöskin kannattaa huomioida ettei hän yksityishenkilönä välttämättä ollut niin ”fiksu ja filmaattinen” kuin omissa kirjoissaan antaa ymmärtää. Muistaakseni jopa tällä foorumilla on esitetty ettei Halsti yksin olisi vuosikymmeniin kelvannut SKK:n diplomityön lähteeksi ellei asiaa oltu varmistettu myöskin toisesta lähteestä.

Lue lisää

ovat sujuvasti kirjoitettuja ja hän ottaa niissä kantaa tapahtumiin tyytymättä pelkkään kuvaukseen. Toisaalta hän ei tunnetusti viihtynyt arkistoissa, vaan kirjoitti mutu-tietoa, toisilta kuulemiaan juttuja tai kopioi kylmästi esimerkiksi Suomen sota 1941-44 sarjaa. Silloin on selvää, että yksinomaisena lähteenä hän ei aina ollut luotettava. Toisaalta hyvä tutkija tarkistaa aina asiat vähintään kahdesta, mielellään kolmestakin lähteestä.

asioina. kirjoitti:

Halstilla on ollut jonkin asteinen hermoromahdus 1941 syksyllä tai seuraavana talvena josta hän on ollut hoidossa. Toisaalta hän oli yksi niistä harvoista joka sellaisen jälkeen palasi menestyväksi rintamakomentajaksi. Myöskin kannattaa huomioida ettei hän yksityishenkilönä välttämättä ollut niin ”fiksu ja filmaattinen” kuin omissa kirjoissaan antaa ymmärtää. Muistaakseni jopa tällä foorumilla on esitetty ettei Halsti yksin olisi vuosikymmeniin kelvannut SKK:n diplomityön lähteeksi ellei asiaa oltu varmistettu myöskin toisesta lähteestä.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6109867

Sotapäiväkirjoista
NataslanA10.8.2008 11:04


>>Joensuun yliopiston Historian oppiaineryhmän lehtori Pasi Tuunainen on julkaissut artikkelin "Saamani kuva on masentava” – näkemyksiä suomalaisten sotapäiväkirjojen lähdearvosta, käytöstä ja säilyttämisestä. Tiede ja ase 64, 2006, s. 196-220.

Siinä hän antaa aika synkän kuvan sotapäiväkirjan arvosta lähteenä. Ongelmia on erilaisia: onko päiväkirjaan merkitty ylipäänsä mitään tutkitulta ajanjaksolta, kuka on kirjoittanut (kieli/luotettavuus ums.), kuinka kauan tapahtumista on kulunut ennen kirjoittamista jne.

Kuitenkin tuo kirjoittamasi
"Sotapäiväkirjat tulisi voida vertailla keskenään ja muun aineiston kanssa.Kukaan asiantunteva tutkija ei perusta yksinomaan sotapäiväkirjoihin."
pitää täysin paikkansa.

Halstista sellainen yksittäinen heitto, että jo 1970-luvulla sotakorkeakoulun päättötöissä Halstiin sai viitata, mikäli pystyi varmentamaan tiedon muista lähteistä. Halsti ei kuulema ole täysin luotettava, etenkään 1944 tapahtumia kuvatessaan. Mene ja tiedä, voi olla mustamaalaustakin.

Valkokaartilainen kirjoitti:

ovat sujuvasti kirjoitettuja ja hän ottaa niissä kantaa tapahtumiin tyytymättä pelkkään kuvaukseen. Toisaalta hän ei tunnetusti viihtynyt arkistoissa, vaan kirjoitti mutu-tietoa, toisilta kuulemiaan juttuja tai kopioi kylmästi esimerkiksi Suomen sota 1941-44 sarjaa. Silloin on selvää, että yksinomaisena lähteenä hän ei aina ollut luotettava. Toisaalta hyvä tutkija tarkistaa aina asiat vähintään kahdesta, mielellään kolmestakin lähteestä.

Lue lisää

Nyt saa Halstin kertoma perunavarasjuttukin vahvistusta netissä.

"Petsamon kauhu' ja Redrik Seurujärven perunat."

http://www.varejoki.net/84

Schörner puuttuu asiaan.

Yhteysesikunta välitti lääninhallituksen kirjelmän saksalaisen armeijakunnan komentajalle, joka antoi seuraavan päiväkäskyn, jonka julkaisen käännös otteena:

"Jäljennös.

Käännösote.

Riippumatta myöhemmästä sotaoikeudellisesta jälkinäytöksestä voin jo nyt todeta,

1) että tekijät ovat pahasti vahingoittaneet saksalaisen sotilaan mainetta,

2) että partion johtaja sekä sen jäsenet ovat syyllistyneet palvelusvelvollisuutensa raskaaseen rikkomiseen,

3) että he ovat sitäpaitsi - mikä ei sovellu saksalaiselle sotilaalle, vaan on erikoisen alhaista, kun saksalainen sotilas on mitä parhaiten muonitettu ja huollettu - varastaneet pohjois- lappalaisen asujamiston niukoista varoista, väestön, jolla jo ilman sitäkin on huomattava osa sotarasituksista kannettavanaan. J

Joukon johtajan on jo raskas kohtalo saavuttanut, muille tulee sotaoikeus antamaan heidän ansaitsemansa tuomion. Tämä on viipymättä saatettava kaikkien X I X A:K: n sotilaiden tietoon, sekä myös kaikkien A.K:n alueella olevien muihin aselajeihin kuuluvien sekä OT- ja NSKK- järjestöjen tiedoksi.merk. Schörner varm. ev. Degen"


FERDINAND SCHÖRNER - “Petsamon kauhu” ja Natsi-Saksan viimeinen marsalkka

http://veikkohuuska.blogit.fi/ferdinand-schorner-2/ferdinand-schorner/ferdinand-schorner-petsamon-kauhu-ja-natsi-saksan-viimeinen-marsalkka/

Kierstingistä vieläkin kirjoitti:

>Tiedätkö mikä hänet todellisuudessa pakotti tietoisesti etsimään kuolemaa etulinjasta<


Somersalo oli liian IIKOLLI ja näki ettei Suur-Suomea taida tullakaan... se kait veti apeaksi ja vanhana sotaruunana hän päätti lopettaa kveruloimisensa diagonaalit päällä...



Tänne olen kirjoittanut asiasta jo 2.5.2007 tällaisen jutun Halstista ja Somersalosta:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4351043/flat#comment-23031447



Toinenkin itsetuhojuttu Kiestingissä Kirjoittanut: Kirjansa lukenut / 2.5.07 / klo 14:22

>>Minusta se kaatuminen vaikutti tietoiselta itsetuholta.

Lue lisää

Somersalosta on juttua tuollakin.

Arne Somersalo
Flygvapnet 21.7.2010 06:20

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9211856


Tuon jutun mukaan poika kaatui hieman ennen ja siitä taisi löytyä ukon tekoon selvä syy... Pojat ne on meille miehille aika tärkeitä asioita...


1 everstiluutnantti SOMERSALO AARNE SAKARI 17.08.1941 näytä »
2 vänrikki SOMERSALO HELMUT ERIK MIKAEL 02.07.1941 näytä »

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

Valkokaartilainren kirjoitti:

Kun mies toimii divisioonan esikuntapäällikkönä ja rykmentin komentajana rintamalla ja saa vielä Mannerheim ristin, niin ei siinä niin hirveä romahdus ole kyseessä.

Koettakaahan pojut pitää asiat edes jonkinmoisessa mittakaavassa.

Lue lisää

heleppo on pojat puhua.olisittapa ite olleet sielä-

Etsivä löytää kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6109867

Sotapäiväkirjoista
NataslanA10.8.2008 11:04


>>Joensuun yliopiston Historian oppiaineryhmän lehtori Pasi Tuunainen on julkaissut artikkelin "Saamani kuva on masentava” – näkemyksiä suomalaisten sotapäiväkirjojen lähdearvosta, käytöstä ja säilyttämisestä. Tiede ja ase 64, 2006, s. 196-220.

Siinä hän antaa aika synkän kuvan sotapäiväkirjan arvosta lähteenä. Ongelmia on erilaisia: onko päiväkirjaan merkitty ylipäänsä mitään tutkitulta ajanjaksolta, kuka on kirjoittanut (kieli/luotettavuus ums.), kuinka kauan tapahtumista on kulunut ennen kirjoittamista jne.

Kuitenkin tuo kirjoittamasi
"Sotapäiväkirjat tulisi voida vertailla keskenään ja muun aineiston kanssa.Kukaan asiantunteva tutkija ei perusta yksinomaan sotapäiväkirjoihin."
pitää täysin paikkansa.

Halstista sellainen yksittäinen heitto, että jo 1970-luvulla sotakorkeakoulun päättötöissä Halstiin sai viitata, mikäli pystyi varmentamaan tiedon muista lähteistä. Halsti ei kuulema ole täysin luotettava, etenkään 1944 tapahtumia kuvatessaan. Mene ja tiedä, voi olla mustamaalaustakin.

Lue lisää

Halsti oli Pajarin 3.D:n esikuntapäällikkönä vierittämässä syyn RvPr:lle oman töppäilynsä seurauksista.

Nyt Halstin sepustuksia ei saa käyttää upseeriopiskelijoiden töissä edes lähteenä tai tulee tutkielmasta ns. Hylsy.

Pajarin ja Halstin 3.D petti Kuuterselässä. Myöhemmin Noskualla kyllä korjasi hyvin munauksensa. Syyt läpimurtoon löytyvät 3.Divisioonan oikelta sivustolta. Halsti ja Pajari omavaltaisesti supistivat oman divisioonansa vastuualuetta ja sälyttivät sen ratsvuväkiprikaatille. Sitten Halstin myöhemmin sätti ja suorastaan herjasi törkeillä valheillaan ratsuväkiprikaatia.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15537278/ratsuvakiprikaatiko-se-petti-kun-vt-asema-murtui



VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944


MARKKU PALOKANGAS VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneettekijät kesällä 1944.........................................................................237


VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944

Pääaseman murruttua Valkeasaaressa 10.6.1944 suomalaisjoukkojen puolustus jouduttiin vetämään ns. VT-linjalle, eli Vammelsuun-Taipa- leen puolustusasemaan, jota oli rakennettu suurin kustannuksin parisen vuotta, ja etenkin kevään 1944 aikana, mutta ei vielä ollut saatu lähestulkoonkaan valmiiksi. Siksi suomalaisten tyrmistys ja pettymys olivat ankaran kovat, kun VT-asemasta jouduttiin vetäytymään vain muutaman taistelupäivän jälkeen vihollisen Kuuterselässä tekemän läpimurron sekä sen moninaisten seurausten vuoksi. Näin asia on useimmissa historiateoksissa kerrottu jälkipolville.Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuo- limmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka.Suomen sotahistorian eräästä erittäin merkittävästä vaiheesta on siten monenlaisia käsityksiä. Tapahtumista tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, mutta on kummallista, että syyllistämisen keihäät vieläkin lentelevät, eikä tapahtuneesta ole päästy yhteisymmärrykseen.Ilman että pyritäänkään hakemaan absoluuttista ja lopullista totuutta, seuraavassa on punnittu kirjallisuudessa esitettyjä käsityksiä, alkuperäislähteitä ja uusimpia, myös silloisen vihollisen arkistoista saatuja tietoja hyväksi käyttäen.


Aiheesta lisää:

Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22

https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 16-30 digitoidut/

http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 22 2003.pdf


Lyhennetty ja toimiva linkki PDF-tiedoston lataamiseen.

https://tinyurl.com/y7am34ro

Ylimaallista kirjoitti:

Nyt saa Halstin kertoma perunavarasjuttukin vahvistusta netissä.

"Petsamon kauhu' ja Redrik Seurujärven perunat."

http://www.varejoki.net/84

Schörner puuttuu asiaan.

Yhteysesikunta välitti lääninhallituksen kirjelmän saksalaisen armeijakunnan komentajalle, joka antoi seuraavan päiväkäskyn, jonka julkaisen käännös otteena:

"Jäljennös.

Käännösote.

Riippumatta myöhemmästä sotaoikeudellisesta jälkinäytöksestä voin jo nyt todeta,

1) että tekijät ovat pahasti vahingoittaneet saksalaisen sotilaan mainetta,

2) että partion johtaja sekä sen jäsenet ovat syyllistyneet palvelusvelvollisuutensa raskaaseen rikkomiseen,

3) että he ovat sitäpaitsi - mikä ei sovellu saksalaiselle sotilaalle, vaan on erikoisen alhaista, kun saksalainen sotilas on mitä parhaiten muonitettu ja huollettu - varastaneet pohjois- lappalaisen asujamiston niukoista varoista, väestön, jolla jo ilman sitäkin on huomattava osa sotarasituksista kannettavanaan. J

Joukon johtajan on jo raskas kohtalo saavuttanut, muille tulee sotaoikeus antamaan heidän ansaitsemansa tuomion. Tämä on viipymättä saatettava kaikkien X I X A:K: n sotilaiden tietoon, sekä myös kaikkien A.K:n alueella olevien muihin aselajeihin kuuluvien sekä OT- ja NSKK- järjestöjen tiedoksi.merk. Schörner varm. ev. Degen"


FERDINAND SCHÖRNER - “Petsamon kauhu” ja Natsi-Saksan viimeinen marsalkka

http://veikkohuuska.blogit.fi/ferdinand-schorner-2/ferdinand-schorner/ferdinand-schorner-petsamon-kauhu-ja-natsi-saksan-viimeinen-marsalkka/

Lue lisää

Tämäkin juttu löytyy archive.org -palvelusta.

Redrik Seurujärven perunat.

https://web.archive.org/web/20091226102351/http://www.varejoki.net/84


Perunavarkaat.  (kirj.  Veijo Seurujärvi)

vastaan tällainen kirja. Ilmestynyt syyskesällä.

Uola, Mikko Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä : myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle / Minerva, 2010 (Hämeenlinna ; Kariston Kirjapaino)

tullut kirjoitti:

vastaan tällainen kirja. Ilmestynyt syyskesällä.

Uola, Mikko Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä : myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle / Minerva, 2010 (Hämeenlinna ; Kariston Kirjapaino)

Lue lisää

Minä avasin tämän ketjun aikoinaan nimimerkillä 1944 ja kirjoitin siihen useasti mm. nimimerkillä 1984, Sanatarkasti ja No näin on

Laitoinpa vielä ottamani digikuvan linkin ja jostain syystä se ei toimi enää. Siinä oli kuvassa Ylimaan taistelun infotaulusta otettu kuva, jossa oli maininta saksalaisten kaatuneiden määrästä ko. taistelussa.

Ranuan Reserviläiset on julkaisseet uuden kirjan, jossa noista taisteluista kerrotaan lisää. Kirjassa kerrotaan (mm. sivulla 63 JR 33 komentajan adjutantti Veli Arrela muistelee) myöskin haastatteluin kapteeni Railion loikkauksesta saksalaisten puolelle. Tämän kirjan mukaan kapteeni Railio oli ainoa suomalaisupseeri joka JR 33:sta loikkasi. Joissain jutuissa on puhuttu jopa viidestä suomalaisupseerista loikkareina eli vänrikistä luutnantteihin ja sitten vielä kapteeni Railio. Sellaisesta en ole löytänyt mainintoja mistään kirjasta.

Heikki Kaakinen: Julmaa sotaa Lapissa. Ranuan reserviläiset ry. 2009


Tapahtuma kuvataan Sampo Ahton kertomana Suomi sodassa -teoksessa sivuilla 454-455.

Suomi sodassa. Talvi- ja Jatkosodan tärkeät päivät. Valitut Palat, 1983, 3. painos 1984


Tämä ei siis toimi enää:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg

1944 kirjoitti:

Minä avasin tämän ketjun aikoinaan nimimerkillä 1944 ja kirjoitin siihen useasti mm. nimimerkillä 1984, Sanatarkasti ja No näin on

Laitoinpa vielä ottamani digikuvan linkin ja jostain syystä se ei toimi enää. Siinä oli kuvassa Ylimaan taistelun infotaulusta otettu kuva, jossa oli maininta saksalaisten kaatuneiden määrästä ko. taistelussa.

Ranuan Reserviläiset on julkaisseet uuden kirjan, jossa noista taisteluista kerrotaan lisää. Kirjassa kerrotaan (mm. sivulla 63 JR 33 komentajan adjutantti Veli Arrela muistelee) myöskin haastatteluin kapteeni Railion loikkauksesta saksalaisten puolelle. Tämän kirjan mukaan kapteeni Railio oli ainoa suomalaisupseeri joka JR 33:sta loikkasi. Joissain jutuissa on puhuttu jopa viidestä suomalaisupseerista loikkareina eli vänrikistä luutnantteihin ja sitten vielä kapteeni Railio. Sellaisesta en ole löytänyt mainintoja mistään kirjasta.

Heikki Kaakinen: Julmaa sotaa Lapissa. Ranuan reserviläiset ry. 2009


Tapahtuma kuvataan Sampo Ahton kertomana Suomi sodassa -teoksessa sivuilla 454-455.

Suomi sodassa. Talvi- ja Jatkosodan tärkeät päivät. Valitut Palat, 1983, 3. painos 1984


Tämä ei siis toimi enää:

http://img150.imageshack.us/my.php?image=dsc00667vi4.jpg

Lue lisää

Herrasmiessotaa -kirjassa on valokuva talosta, jonka lähellä Railio jättäytyi vangiksi. Sotapäiväkirjassa mainittu kellonaika ei pidä paikkaansa silminnäkijäkertomuksen mukaan antautuminen tapahtui aamuhämärissä.
Railion sanotaan heiluttaneen jotain valkoista kävellessään vartiomiehen ohi, olisiko ollut povesta vedetty paperinippu arvioi silminnäkijä. Silminnäkijänä ollu vartiomies (kertoi tämän tapauksen minulle muutama kuukausi sitten) kielsi kapteenia lähetteineen menemästä sanoen vastassa olevan saksalaisten. Hetken päästä lähetti perääntyi ojaa pitkin raahaten polkupyörää mukanaan sanoen kapteenin mennen saksalaisten puolelle mutta hän ei halunnut / totellut käskyä mennä mukana. Saksalaiset ei ampuneet vaikka lähetti oli selvä maali perääntyessään.

Kuva on sivulla 194. Vartiomies oli oikealla näkyvien marjapensaiden luona.

Täällä asia kerrotaan sumeilematta ja perusteellisesti. yhdistettynä kaikkien lähteiden tiedot, on kertomus aika hurja ja mielenkiintoinen.

Kaakinen Heikki Herrasmiessotaa - Ranuantien taistelut Lapin sodassa
Omakustanne, 1994, 317 s., 1. painos

Heikki Kaakinen: Julmaa sotaa Lapissa. Ranuan reserviläiset ry. 2009

Nyt tiedän "kuka" oli se AMMATTIMIES joka tänne ketjun alkupuolelle aikoinaan kirjoitti. Pahoittelen jos käytin keskustelussa hieman suorasukaista kieltä välillä. Aina ei voi tietää millä tiedoin joku kirjoittaa...

Suosittelen Kaakisen kirjoja Herrasmiessotaa ja Julmaa sotaa Lapissa. Niitä tosin löytyy lähinnä vain kirjastoista. Ja tietenkin myös minulta ;=)´

Kyseinen teos löytyy edelleenkin archive.org palvelusta lataamalla.


Sotatapahtumia, internointeja ja
siirto sodanjälkeisiin oloihin

Kansallisarkiston artikkelikirja
Wars, Internees and the Transition
to the Postwar Era
A Book of Articles from the National
Archives of Finland

toim. / ed. by Lars Westerlund


Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin

https://web.archive.org/web/20160324152840/http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Internoidut_Naytto.pdf

Kuva Ylimaan taistelumuistomerkki dsc00667vi4.jpg ladattu onnistuneesti

http://aijaa.com/v.php?i=008508982100.jpg

Tämä toimii!

Latasin kuvani uudestaan esille.

Oletko olevinaan?

Aika edesvastuuton kirjoitus. Sukulaiseni (JPr) meni omista krh-kranaateista, jotka jäivät lyhyiksi. Pitäisikö minun nyt olettaa... No en oleta!

Pientä rajaa kirjoitti:

Aika edesvastuuton kirjoitus. Sukulaiseni (JPr) meni omista krh-kranaateista, jotka jäivät lyhyiksi. Pitäisikö minun nyt olettaa... No en oleta!

Olen kyllä kuullut saman osaston rintamamiehiltä saman tarinan. Ihmekös tuo, jos joltakin hermot meni.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kyllä kuullut saman osaston rintamamiehiltä saman tarinan. Ihmekös tuo, jos joltakin hermot meni.

Paljon on jäänyt kertomatta mitä kaikkea ylimaassa tapahtui syksyllä1944 ja sen jälkeen. Kaakisen kirja muuten hyvä, mutta jätti haastattelematta portimossa monta sen hetken elänyttä "silminnäkijää"

Joillakin riittää ikuisesti intoa mustamaalaukseen riippumatta siitä, onko tarkistettua tietoa tai ei.